Lue keskustelun säännöt.
75v Äitini käyttäytyy kummallisesti
24.07.2026 |
Oikeastaan on käyttäytynyt jo pitkään. Eli vuosikymmeniä.
Mutta nyt vasta alan ihmettelemään.
Olen itse 52v nainen. Minulla on kolme veljeä.
Juttelemme keskenämme kyllä mutta
Äitimme on pikkuhiljaa erakoitunut. Ei käy, ei soita. Ei tule edes kutsuttuna. Keksii aina jonkin tekosyyn.
Mietin juuri, että viimeksi olen jutellut hänen kanssaan yli kaksi vuotta sitten.
Näemme yhä harvemmin ja harvemmin.
Mistähän tämä voi johtua?
Mitään välirikkoa ei ole ollut. Ihan kuin ei vain haluaisi enää pitää yhteyttä.
Jos soittelua tai viesteilyä on, se on pääsääntöisesti meidän lasten aloitteesta
Kommentit (61)
Ikä korostaa luonteenomaista käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysy, saatko tulla käymään hänen luonaan. Ja että tuot syötävät tullessasi molemmille. Joskus ikääntyvä ei kehtaa sanoa, ettei ole varaa matkalippuun ja tuon ikäpolven ihmiset ovat tottuneet tuliaisiakin viemään. Ilman ei kehtaa lähteä kylään, varsinkaan jos on juhlat, minne muut tuovat lahjojakin.
Voi myös olla terveyshuolia, joilla ei ole teitä halunnut vaivata. Tai masennusta ja ajatus, ettei lapsiaan oikeasti kiinnosta tavata. Jos et kahteen vuoteen ole kanssaan edes jutellut, niin ehkä ajatuksessa on perääkin. Useimmiten kai lyhyempikin katkos herättäisi huolen aikuisissa lapsissa ja menisitte paikan päälle varmistamaan, ettei ole vaikka loukannut itseään, sairastunut muistisairauteen tai jopa kuollut. Kyllä tuossa iässä on huolenpidon osat jo vaihtuneet ja lasten oltava aktiivisia yhteydenpidossa. Poislukien tietenkin vanhemmat, jotka ovat väkivaltaisuudella, narsismilla tai päihteidenkäytöllä itse aiheuttaneet välirikon.
Normaalia. Ei auta kuin soitella itse. Tietäisitpä minkälainen minun äiti on.
Ei vaan jaksa ja haluaa olla rauhassa. Onhan hänellä jo ikää.
Voisiko olla alkava muistisairaus ? Silloin tyypillistä on erakoituminen. Pelkää että muut huomaa ettei hän muista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä mitä ihmeellistä tuossa on? Viihtyy itsekseen, ei siinä ole mitään outoa. Anna äitisi olla.
Vierailija kirjoitti:
Voisiko olla alkava muistisairaus ? Silloin tyypillistä on erakoituminen. Pelkää että muut huomaa ettei hän muista.
Mä olen aina viihtynyt itsekseni enemmän ja vähemmän, mutta paljon vietin aikaa myös porukoissa. Nykyään viihdyn aina yksin eikä ole mitään mielenkiintoa viettää aikaa kenenkään kanssa. Olen 34, muistissa ei ole yhtään mitään vikaa, sosialisoinnissa ja ihmisten kanssa hengailussa on. 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisiko olla alkava muistisairaus ? Silloin tyypillistä on erakoituminen. Pelkää että muut huomaa ettei hän muista.
Ei ole. Monilla iäkkäillä on joitakin muistipuutoksia sanoissa ja asioissa kun ne pitää kerrata tai tulee hitaammin, muttei varsinainen dementia.
Äitini on 10 vuotta nuorempi kun omasi. Ei koskaan käy missään, ei kaipaa seuraa, ei tule kylään eikä kutsu kylään. Viihtyy itsekseen ja omassa seurassaan. En pidä tippaakaan outona vaan ymmärrän oikein hyvin. Itseäkään kiinnosta yhtään mitkään vieraat tai kylässä käynnit, kun oma seura paras seura. Kaikkia ei vaan kiinnosta, eikä tarvitse kiinnostaa. Ite olen jättänyt äitini rauhaan ja toivon myös että minut jätetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mummoni lopetti jossain iässä yhteydenpidon myös. Luulen että muisti alkoi sen verran huonontua että 2 vuotta ja 2 kuukautta ei enää erottunut. Asui kyllä kotonaan ja oli suht järjissään kun joku siellä kävi.
Vierailija kirjoitti:
Voisiko olla alkava muistisairaus ? Silloin tyypillistä on erakoituminen. Pelkää että muut huomaa ettei hän muista.
Miksi pitää aivan heti epäillä muistisairautta jos joku ikääntyvä ihminen osaa viihtyä yksikseen? Täh? Olen itse 76 v. ja viihdyn aivan erinomaisesti yksin, se on vapautta, tajuatko. Joku aika sitten tein kyllä testin ja sain niin loistavat tulokset testistä, että mitään muistisairautta ei ole odotettavissa. Hahmotus ja reaktiot kaikki erinomaisia. Huvikseni tein, kukaan ei yllyttänyt minua. Antaisitte ihmisten elää rauhassa eikä tarvitse epäillä jatkuvasti muistisairautta ikääntyvillä, ei sitä kaikille tule. Äitini eli yli 90 vuotiaaksi eikä muistisairauden häivääkään, hoiti asiansa ihan itse loppuun asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanheneminen, kyllästyminen, luopuminen.
Aina alkaa tää ihme päävikaisuuden esim. muistisairauden, masennuksen jne. epäily jos joku haluaa olla omissa oloissaan. Onko todella niin vaikea käsittää että kaikkia ei KIINNOSTA sosiaalinen elämä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko olla alkava muistisairaus ? Silloin tyypillistä on erakoituminen. Pelkää että muut huomaa ettei hän muista.
Miksi pitää aivan heti epäillä muistisairautta jos joku ikääntyvä ihminen osaa viihtyä yksikseen? Täh? Olen itse 76 v. ja viihdyn aivan erinomaisesti yksin, se on vapautta, tajuatko. Joku aika sitten tein kyllä testin ja sain niin loistavat tulokset testistä, että mitään muistisairautta ei ole odotettavissa. Hahmotus ja reaktiot kaikki erinomaisia. Huvikseni tein, kukaan ei yllyttänyt minua. Antaisitte ihmisten elää rauhassa eikä tarvitse epäillä jatkuvasti muistisairautta ikääntyvillä, ei sitä kaikille tule. Äitini eli yli 90 vuotiaaksi eikä muistisairauden häivääkään, hoiti asiansa ihan itse loppuun asti.
Tässäpä kärttyinen kääkkä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko olla alkava muistisairaus ? Silloin tyypillistä on erakoituminen. Pelkää että muut huomaa ettei hän muista.
Miksi pitää aivan heti epäillä muistisairautta jos joku ikääntyvä ihminen osaa viihtyä yksikseen? Täh? Olen itse 76 v. ja viihdyn aivan erinomaisesti yksin, se on vapautta, tajuatko. Joku aika sitten tein kyllä testin ja sain niin loistavat tulokset testistä, että mitään muistisairautta ei ole odotettavissa. Hahmotus ja reaktiot kaikki erinomaisia. Huvikseni tein, kukaan ei yllyttänyt minua. Antaisitte ihmisten elää rauhassa eikä tarvitse epäillä jatkuvasti muistisairautta ikääntyvillä, ei sitä kaikille tule. Äitini eli yli 90 vuotiaaksi eikä muistisairauden häivääkään, hoiti asiansa ihan itse loppuun asti.
Tässäpä kärttyinen kääkkä!
Minusta ei tippaakaan. Ei tee ihmistä kärttyistä jos haluaa olla itsekseen eikä ole kaltaisesi.
Vierailija kirjoitti:
Miten niin outoa? Antakaa hänen olla.
Ei vaan nyt pitää ottaa selvää mikä on homman nimi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko olla alkava muistisairaus ? Silloin tyypillistä on erakoituminen. Pelkää että muut huomaa ettei hän muista.
Miksi pitää aivan heti epäillä muistisairautta jos joku ikääntyvä ihminen osaa viihtyä yksikseen? Täh? Olen itse 76 v. ja viihdyn aivan erinomaisesti yksin, se on vapautta, tajuatko. Joku aika sitten tein kyllä testin ja sain niin loistavat tulokset testistä, että mitään muistisairautta ei ole odotettavissa. Hahmotus ja reaktiot kaikki erinomaisia. Huvikseni tein, kukaan ei yllyttänyt minua. Antaisitte ihmisten elää rauhassa eikä tarvitse epäillä jatkuvasti muistisairautta ikääntyvillä, ei sitä kaikille tule. Äitini eli yli 90 vuotiaaksi eikä muistisairauden häivääkään, hoiti asiansa ihan itse loppuun asti.
Mummoni on 95 vuotias. Terävämpi muistiltaan kuin minä (40) ja viihtyy parhaiten omassa seurassaan. Ainoa kehen pitää yhteyttä olen minä koska ollaan aina ymmärretty toisiamme, enkä tunge kylään alvariinsa. Muille ei mummo avaa edes ovea saati vastaile puhelimeen. 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko olla alkava muistisairaus ? Silloin tyypillistä on erakoituminen. Pelkää että muut huomaa ettei hän muista.
Miksi pitää aivan heti epäillä muistisairautta jos joku ikääntyvä ihminen osaa viihtyä yksikseen? Täh? Olen itse 76 v. ja viihdyn aivan erinomaisesti yksin, se on vapautta, tajuatko. Joku aika sitten tein kyllä testin ja sain niin loistavat tulokset testistä, että mitään muistisairautta ei ole odotettavissa. Hahmotus ja reaktiot kaikki erinomaisia. Huvikseni tein, kukaan ei yllyttänyt minua. Antaisitte ihmisten elää rauhassa eikä tarvitse epäillä jatkuvasti muistisairautta ikääntyvillä, ei sitä kaikille tule. Äitini eli yli 90 vuotiaaksi eikä muistisairauden häivääkään, hoiti asiansa ihan itse loppuun asti.
Tässäpä kärttyinen kääkkä!
Minusta ei tippaakaan. Ei tee ihmistä kärttyistä jos haluaa olla itsekseen eikä ole kaltaisesi.
Mistä tiedät, minkä kaltainen olen?
Mun äiti on saman ikäinen. On aktiivinen ja paljon ystäviä ja menoja, mutta ei ikinä tee aloitetta yhteydenpitoon minulle. Vastaa kyllä viesteihini. Mutta jos en itse ole yhteydessä, hänestä ei kuulu koskaan.
Ja itse joskus suuttui kun olin ollut pitkään soittamatta. En vaan tajua.
Miten niin outoa? Antakaa hänen olla.