75v Äitini käyttäytyy kummallisesti
Oikeastaan on käyttäytynyt jo pitkään. Eli vuosikymmeniä.
Mutta nyt vasta alan ihmettelemään.
Olen itse 52v nainen. Minulla on kolme veljeä.
Juttelemme keskenämme kyllä mutta
Äitimme on pikkuhiljaa erakoitunut. Ei käy, ei soita. Ei tule edes kutsuttuna. Keksii aina jonkin tekosyyn.
Mietin juuri, että viimeksi olen jutellut hänen kanssaan yli kaksi vuotta sitten.
Näemme yhä harvemmin ja harvemmin.
Mistähän tämä voi johtua?
Mitään välirikkoa ei ole ollut. Ihan kuin ei vain haluaisi enää pitää yhteyttä.
Jos soittelua tai viesteilyä on, se on pääsääntöisesti meidän lasten aloitteesta
Kommentit (124)
Jos oma isä tai äiti olisi aikanaan antanut ymmärtää ettei seura kiinnosta, olisin itkenyt silmät päästäni koska rakastin heitä niin paljon.
MIkä hemmetti teitä vaivaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen näköjään sairastunut muistisairauteen jo kymmeniä vuosia sitten kun "erakoiduin" ihan omasta halustani kolmekymppisenä ja muutin lapin kairaan koirieni kanssa. Harmi vaan etten ole unohtanut mitään, enkä koe mitään masennusta siitä että viihdyn yksin. Mutta sairashan tässä selvästi nyt sitten kuitenkin ollaan kun ei ihmisten seura kiinnosta.
Hyvä ettet unohtele, minun äitini oloa piti eräs porukka normaalina, kunnes päätettiin mennä sairaalaan, siellä todettiin alzheimer, pari vuotta myöhemmin, eli nyt alkaa tilanne olemaan jo huono. Itsekin olen erakko, mutta jos köytös muuttuu monella tapaa kuten minun äidillä, niin kannattaa köydä lääkärissä.
No mutta aloittajahan kertoi jo heti ensimmäisillä riveillä että äitinsä on AINA jo vuosikymmeniä käyttäytynyt hänestä oudosti.
Tämä! Ap itsehän on alkanut ihmettelemään vasta nyt, kun muori sen sijaan on ollu ap:n omien sanojensa mukaan outo aina, tosiaa vuosikymmenii. Ei kai se muorista sairasta ja muuttunutta tee jos tää ap on asiaan havahtunut vasta nyt kuten ihan ite kertoi?
Se muori on ikääntynyt ja vanhenee joka päivä.
Voi sairastua, loukata itsensä jne.
Onneksi nuoret eivät voi sairastua, eivätkä loukkaannu. Mikä oli se pointti? Että ikäihminen joka haluaa olla itsekseen ei saa olla itsekseen enään vanhoilla päivillään koska hän voi sairastua ja loukkaantua, aivan kuten hän on voinut syntymästään asti?
Hän on vanheneva ihminen, joka asuu yksin. Mitä tahansa voi tapahtua, eikä hän ehkä pysty tai halua pyytää apua.
On ihan eri asia loukata itsensä lapsena. Silloin paranee helpommin ja joku muu, aikuinen, on vastuussa.
Vaikkei äidillä nyt olisi hätää, erakoituminen ja vanheneminen yhdessä lisää elämän riskejä.
Mistä näitä yksin kuolleita, harhaisia, masentuneita ja jopa itsensä lopettaneita vanhuksia muuten tulisi? Onko sitten hyvä, kun ei osaa hoitaa itseään muttei ymmärrä sitä? Olla taakkana muille?
Keksit nyt juttuja ap:n äidistä ihan omasta päästäsi. Muorihan on aina ollut samanlainen kuten ap sanoi. Vanhuksilla jotka haluavat olla yksin, on aivan yhtä suuri oikeus olla yksin myös vanhoilla päivillään kun sinulla olla olematta. Eivät he ole mitään lapsia joille sinä tai kukaan muukaan sanelee säännöt, eikä kukaan ole häntä muistisairaaksi todennut. Ellei lasketa palsta mammoja joille erakot on sairaita ja epänormaaleita.
Muori on erakko ja erakoituu edelleen.
Hän on huono pyytämään apua, eikä varmasti pyydä sitä kun eniten tarvitsee. Ja pian todella tarvitsee.
Hän ei ole turvassa ja aiheuttaa ahdistusta lapsilleen.
Miksi tästä ei saa puhua?
Vaikuttaa siltä, että täällä kommentoi samassa tilanteessa eläviä ihmisiä.
Parasta ennen -päivä meni jo. Sitä ei pysty itselleen myöntämään. Sen kanssa hyökkäillään suoraan sanovien ihmisten kimppuun.
Vierailija kirjoitti:
En itse pidä poikaani juurikaan yhteyttä koska omaa todella rasittavan tavan päteä ja "neuvoa" miten minun tulisi elää, olla, hoitaa asiani, taloni ja talouteni jne. Koitti jopa kertoa mihin minun tulisi omat rahani sijoittaa, kiitos olen osannut sijoittaa ne ohan ilman klopin neuvojakin jo 60 vuotta. On aina oikeassa joka asiassa ja rakastaa esittää kaiken tietävää ja osaavaa, myös asioissa joista ei ymmärrä hölkäsen pöläystä. Hyvänä esimerkkinä. Olen rakentanut itse taloni kivijalasta lähtien ja hän tulee neuvomaan miten räystäskouru tyhjennetään mielestään oikea oppisesti, miten puutarhaani hoidetaan, minkä väriseksi talo tulisi hänestä maalata ja mitä pihaan hänestä pitäisi istuttaa ja miten. On niin raskas etten jaksa. Tytär on eri maata, ymmärtää että isänsä elää tavallaan, hoitaa itse taloutensa ja osaa tyhjentää kourunsa ja hoitaa puutarhansa ihan ilman nuorison ohjeita kun on ne kourut aikanaan ihan itse taloonsa asentanutkin ja puskansa maahan tökännyt. Ehkäpä ap:n äidillä on syynsä olla soittelematta ilman muistisairauksiakin? Näitä "elä kuten käsken" lapsia kun löytyy.
Näitä on. Meillä se on likka kun kokee tarpeelliseksi ottaa joka käänteessä kantaa miten meidän isänsä kanssa tulisi elää, sisustaa, sijoittaa, ajatella, matkustella, käyttää omia rahojamme, elää ja olla. Sattuneesta syystä yhteydenpito on melko jäissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En itse pidä poikaani juurikaan yhteyttä koska omaa todella rasittavan tavan päteä ja "neuvoa" miten minun tulisi elää, olla, hoitaa asiani, taloni ja talouteni jne. Koitti jopa kertoa mihin minun tulisi omat rahani sijoittaa, kiitos olen osannut sijoittaa ne ohan ilman klopin neuvojakin jo 60 vuotta. On aina oikeassa joka asiassa ja rakastaa esittää kaiken tietävää ja osaavaa, myös asioissa joista ei ymmärrä hölkäsen pöläystä. Hyvänä esimerkkinä. Olen rakentanut itse taloni kivijalasta lähtien ja hän tulee neuvomaan miten räystäskouru tyhjennetään mielestään oikea oppisesti, miten puutarhaani hoidetaan, minkä väriseksi talo tulisi hänestä maalata ja mitä pihaan hänestä pitäisi istuttaa ja miten. On niin raskas etten jaksa. Tytär on eri maata, ymmärtää että isänsä elää tavallaan, hoitaa itse taloutensa ja osaa tyhjentää kourunsa ja hoitaa puutarhansa ihan ilman nuorison ohjeita kun on ne kourut aikanaan ihan itse taloonsa asentanutkin ja puskansa maahan tökännyt. Ehkäpä ap:n äidillä on syynsä olla soittelematta ilman muistisairauksiakin? Näitä "elä kuten käsken" lapsia kun löytyy.
Näitä on. Meillä se on likka kun kokee tarpeelliseksi ottaa joka käänteessä kantaa miten meidän isänsä kanssa tulisi elää, sisustaa, sijoittaa, ajatella, matkustella, käyttää omia rahojamme, elää ja olla. Sattuneesta syystä yhteydenpito on melko jäissä.
Ihme että jaksaa teitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen näköjään sairastunut muistisairauteen jo kymmeniä vuosia sitten kun "erakoiduin" ihan omasta halustani kolmekymppisenä ja muutin lapin kairaan koirieni kanssa. Harmi vaan etten ole unohtanut mitään, enkä koe mitään masennusta siitä että viihdyn yksin. Mutta sairashan tässä selvästi nyt sitten kuitenkin ollaan kun ei ihmisten seura kiinnosta.
Hyvä ettet unohtele, minun äitini oloa piti eräs porukka normaalina, kunnes päätettiin mennä sairaalaan, siellä todettiin alzheimer, pari vuotta myöhemmin, eli nyt alkaa tilanne olemaan jo huono. Itsekin olen erakko, mutta jos köytös muuttuu monella tapaa kuten minun äidillä, niin kannattaa köydä lääkärissä.
No mutta aloittajahan kertoi jo heti ensimmäisillä riveillä että äitinsä on AINA jo vuosikymmeniä käyttäytynyt hänestä oudosti.
Tämä! Ap itsehän on alkanut ihmettelemään vasta nyt, kun muori sen sijaan on ollu ap:n omien sanojensa mukaan outo aina, tosiaa vuosikymmenii. Ei kai se muorista sairasta ja muuttunutta tee jos tää ap on asiaan havahtunut vasta nyt kuten ihan ite kertoi?
Se muori on ikääntynyt ja vanhenee joka päivä.
Voi sairastua, loukata itsensä jne.
Onneksi nuoret eivät voi sairastua, eivätkä loukkaannu. Mikä oli se pointti? Että ikäihminen joka haluaa olla itsekseen ei saa olla itsekseen enään vanhoilla päivillään koska hän voi sairastua ja loukkaantua, aivan kuten hän on voinut syntymästään asti?
Hän on vanheneva ihminen, joka asuu yksin. Mitä tahansa voi tapahtua, eikä hän ehkä pysty tai halua pyytää apua.
On ihan eri asia loukata itsensä lapsena. Silloin paranee helpommin ja joku muu, aikuinen, on vastuussa.
Vaikkei äidillä nyt olisi hätää, erakoituminen ja vanheneminen yhdessä lisää elämän riskejä.
Mistä näitä yksin kuolleita, harhaisia, masentuneita ja jopa itsensä lopettaneita vanhuksia muuten tulisi? Onko sitten hyvä, kun ei osaa hoitaa itseään muttei ymmärrä sitä? Olla taakkana muille?
Keksit nyt juttuja ap:n äidistä ihan omasta päästäsi. Muorihan on aina ollut samanlainen kuten ap sanoi. Vanhuksilla jotka haluavat olla yksin, on aivan yhtä suuri oikeus olla yksin myös vanhoilla päivillään kun sinulla olla olematta. Eivät he ole mitään lapsia joille sinä tai kukaan muukaan sanelee säännöt, eikä kukaan ole häntä muistisairaaksi todennut. Ellei lasketa palsta mammoja joille erakot on sairaita ja epänormaaleita.
Muori on erakko ja erakoituu edelleen.
Hän on huono pyytämään apua, eikä varmasti pyydä sitä kun eniten tarvitsee. Ja pian todella tarvitsee.
Hän ei ole turvassa ja aiheuttaa ahdistusta lapsilleen.
Miksi tästä ei saa puhua?
Vaikuttaa siltä, että täällä kommentoi samassa tilanteessa eläviä ihmisiä.
Parasta ennen -päivä meni jo. Sitä ei pysty itselleen myöntämään. Sen kanssa hyökkäillään suoraan sanovien ihmisten kimppuun.
Sillä ei ole mltään väliä onko "parasta ennen" päiväys ollut ja mennyt. Aikuisella imisellä on silti aivan sama oikeus kuin sinullakin elää sitä ihan omaa elämäänsä, ihan omalla tavallaan, sopi se teille kakaroille tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko olla alkava muistisairaus ? Silloin tyypillistä on erakoituminen. Pelkää että muut huomaa ettei hän muista.
Miksi pitää aivan heti epäillä muistisairautta jos joku ikääntyvä ihminen osaa viihtyä yksikseen? Täh? Olen itse 76 v. ja viihdyn aivan erinomaisesti yksin, se on vapautta, tajuatko. Joku aika sitten tein kyllä testin ja sain niin loistavat tulokset testistä, että mitään muistisairautta ei ole odotettavissa. Hahmotus ja reaktiot kaikki erinomaisia. Huvikseni tein, kukaan ei yllyttänyt minua. Antaisitte ihmisten elää rauhassa eikä tarvitse epäillä jatkuvasti muistisairautta ikääntyvillä, ei sitä kaikille tule. Äitini eli yli 90 vuotiaaksi eikä muistisairauden häivääkään, hoiti asiansa ihan itse loppuun asti.
No jopas meni tunteisiin.
Kyllä se nyt vaan on outoa, ettei pidä omiin lapsiinsa mitään yhteyttä vuosikausiin, kun ei mitään riitaa ole taustalla.
Tämä palsta on kyllä täynnä niin omituista sakkia etten ole missään elävässä elämässä moisia tavannut. Onneksi.
N62
Ihmissuhde on kaksisuuntainen tie.
Kumma että jotkut ei muusta puhukaan kun lapsistaan tai lapsenlapsistaan. Toisia ei voisi vähempää kiinnostaa.
Onneksi omat vanhemmat olivat loppuun saakka huipputyyppejä joiden seuraa, rakkautta, kannustusta ikävöi ja muistelee vieläkin , lähes päivittäin. Ennem ihmiset kai oli tuollaisia, mahtavia. Nykyään toisenlaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En itse pidä poikaani juurikaan yhteyttä koska omaa todella rasittavan tavan päteä ja "neuvoa" miten minun tulisi elää, olla, hoitaa asiani, taloni ja talouteni jne. Koitti jopa kertoa mihin minun tulisi omat rahani sijoittaa, kiitos olen osannut sijoittaa ne ohan ilman klopin neuvojakin jo 60 vuotta. On aina oikeassa joka asiassa ja rakastaa esittää kaiken tietävää ja osaavaa, myös asioissa joista ei ymmärrä hölkäsen pöläystä. Hyvänä esimerkkinä. Olen rakentanut itse taloni kivijalasta lähtien ja hän tulee neuvomaan miten räystäskouru tyhjennetään mielestään oikea oppisesti, miten puutarhaani hoidetaan, minkä väriseksi talo tulisi hänestä maalata ja mitä pihaan hänestä pitäisi istuttaa ja miten. On niin raskas etten jaksa. Tytär on eri maata, ymmärtää että isänsä elää tavallaan, hoitaa itse taloutensa ja osaa tyhjentää kourunsa ja hoitaa puutarhansa ihan ilman nuorison ohjeita kun on ne kourut aikanaan ihan itse taloonsa asentanutkin ja puskansa maahan tökännyt. Ehkäpä ap:n äidillä on syynsä olla soittelematta ilman muistisairauksiakin? Näitä "elä kuten käsken" lapsia kun löytyy.
Näitä on. Meillä se on likka kun kokee tarpeelliseksi ottaa joka käänteessä kantaa miten meidän isänsä kanssa tulisi elää, sisustaa, sijoittaa, ajatella, matkustella, käyttää omia rahojamme, elää ja olla. Sattuneesta syystä yhteydenpito on melko jäissä.
Ihme että jaksaa teitä.
Tämäpä! Mitta ilmeisesti jaksaisi kyllä vaikka loputtomasti kun kovasti on kokoajan puuttumassa, me taas sitten emme jaksa. Siksi emme juuri soittele emmekä kutsu kylään. Mutta eiköhän se siitä rauhotu, kun kasvaa vähän järkeä omaankin päähän ja saa potkaistua oman elämänsä käyntiin, niin ei ole tarvetta opettaa vanhempiaan elämään omaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen näköjään sairastunut muistisairauteen jo kymmeniä vuosia sitten kun "erakoiduin" ihan omasta halustani kolmekymppisenä ja muutin lapin kairaan koirieni kanssa. Harmi vaan etten ole unohtanut mitään, enkä koe mitään masennusta siitä että viihdyn yksin. Mutta sairashan tässä selvästi nyt sitten kuitenkin ollaan kun ei ihmisten seura kiinnosta.
Hyvä ettet unohtele, minun äitini oloa piti eräs porukka normaalina, kunnes päätettiin mennä sairaalaan, siellä todettiin alzheimer, pari vuotta myöhemmin, eli nyt alkaa tilanne olemaan jo huono. Itsekin olen erakko, mutta jos köytös muuttuu monella tapaa kuten minun äidillä, niin kannattaa köydä lääkärissä.
No mutta aloittajahan kertoi jo heti ensimmäisillä riveillä että äitinsä on AINA jo vuosikymmeniä käyttäytynyt hänestä oudosti.
Tämä! Ap itsehän on alkanut ihmettelemään vasta nyt, kun muori sen sijaan on ollu ap:n omien sanojensa mukaan outo aina, tosiaa vuosikymmenii. Ei kai se muorista sairasta ja muuttunutta tee jos tää ap on asiaan havahtunut vasta nyt kuten ihan ite kertoi?
Se muori on ikääntynyt ja vanhenee joka päivä.
Voi sairastua, loukata itsensä jne.
Onneksi nuoret eivät voi sairastua, eivätkä loukkaannu. Mikä oli se pointti? Että ikäihminen joka haluaa olla itsekseen ei saa olla itsekseen enään vanhoilla päivillään koska hän voi sairastua ja loukkaantua, aivan kuten hän on voinut syntymästään asti?
Hän on vanheneva ihminen, joka asuu yksin. Mitä tahansa voi tapahtua, eikä hän ehkä pysty tai halua pyytää apua.
On ihan eri asia loukata itsensä lapsena. Silloin paranee helpommin ja joku muu, aikuinen, on vastuussa.
Vaikkei äidillä nyt olisi hätää, erakoituminen ja vanheneminen yhdessä lisää elämän riskejä.
Mistä näitä yksin kuolleita, harhaisia, masentuneita ja jopa itsensä lopettaneita vanhuksia muuten tulisi? Onko sitten hyvä, kun ei osaa hoitaa itseään muttei ymmärrä sitä? Olla taakkana muille?
Keksit nyt juttuja ap:n äidistä ihan omasta päästäsi. Muorihan on aina ollut samanlainen kuten ap sanoi. Vanhuksilla jotka haluavat olla yksin, on aivan yhtä suuri oikeus olla yksin myös vanhoilla päivillään kun sinulla olla olematta. Eivät he ole mitään lapsia joille sinä tai kukaan muukaan sanelee säännöt, eikä kukaan ole häntä muistisairaaksi todennut. Ellei lasketa palsta mammoja joille erakot on sairaita ja epänormaaleita.
Muori on erakko ja erakoituu edelleen.
Hän on huono pyytämään apua, eikä varmasti pyydä sitä kun eniten tarvitsee. Ja pian todella tarvitsee.
Hän ei ole turvassa ja aiheuttaa ahdistusta lapsilleen.
Miksi tästä ei saa puhua?
Vaikuttaa siltä, että täällä kommentoi samassa tilanteessa eläviä ihmisiä.
Parasta ennen -päivä meni jo. Sitä ei pysty itselleen myöntämään. Sen kanssa hyökkäillään suoraan sanovien ihmisten kimppuun.
Sillä ei ole mltään väliä onko "parasta ennen" päiväys ollut ja mennyt. Aikuisella imisellä on silti aivan sama oikeus kuin sinullakin elää sitä ihan omaa elämäänsä, ihan omalla tavallaan, sopi se teille kakaroille tai ei.
Turha vinkua sitten ettei kukaan "kakaroista" käy katsomassa sinua kun makaat vaipoissasi osastolla, eikä kukaan ehdi saati jaksa kärrätä edes partsille kerran kuussa.
Vierailija kirjoitti:
En itse pidä poikaani juurikaan yhteyttä koska omaa todella rasittavan tavan päteä ja "neuvoa" miten minun tulisi elää, olla, hoitaa asiani, taloni ja talouteni jne. Koitti jopa kertoa mihin minun tulisi omat rahani sijoittaa, kiitos olen osannut sijoittaa ne ohan ilman klopin neuvojakin jo 60 vuotta. On aina oikeassa joka asiassa ja rakastaa esittää kaiken tietävää ja osaavaa, myös asioissa joista ei ymmärrä hölkäsen pöläystä. Hyvänä esimerkkinä. Olen rakentanut itse taloni kivijalasta lähtien ja hän tulee neuvomaan miten räystäskouru tyhjennetään mielestään oikea oppisesti, miten puutarhaani hoidetaan, minkä väriseksi talo tulisi hänestä maalata ja mitä pihaan hänestä pitäisi istuttaa ja miten. On niin raskas etten jaksa. Tytär on eri maata, ymmärtää että isänsä elää tavallaan, hoitaa itse taloutensa ja osaa tyhjentää kourunsa ja hoitaa puutarhansa ihan ilman nuorison ohjeita kun on ne kourut aikanaan ihan itse taloonsa asentanutkin ja puskansa maahan tökännyt. Ehkäpä ap:n äidillä on syynsä olla soittelematta ilman muistisairauksiakin? Näitä "elä kuten käsken" lapsia kun löytyy.
Istutte alas ja puhutte. Se kloppi on sinun poikasi. Ehkä omena ei pudonnut kauas puusta?
Vierailija kirjoitti:
En itse pidä poikaani juurikaan yhteyttä koska omaa todella rasittavan tavan päteä ja "neuvoa" miten minun tulisi elää, olla, hoitaa asiani, taloni ja talouteni jne. Koitti jopa kertoa mihin minun tulisi omat rahani sijoittaa, kiitos olen osannut sijoittaa ne ohan ilman klopin neuvojakin jo 60 vuotta. On aina oikeassa joka asiassa ja rakastaa esittää kaiken tietävää ja osaavaa, myös asioissa joista ei ymmärrä hölkäsen pöläystä. Hyvänä esimerkkinä. Olen rakentanut itse taloni kivijalasta lähtien ja hän tulee neuvomaan miten räystäskouru tyhjennetään mielestään oikea oppisesti, miten puutarhaani hoidetaan, minkä väriseksi talo tulisi hänestä maalata ja mitä pihaan hänestä pitäisi istuttaa ja miten. On niin raskas etten jaksa. Tytär on eri maata, ymmärtää että isänsä elää tavallaan, hoitaa itse taloutensa ja osaa tyhjentää kourunsa ja hoitaa puutarhansa ihan ilman nuorison ohjeita kun on ne kourut aikanaan ihan itse taloonsa asentanutkin ja puskansa maahan tökännyt. Ehkäpä ap:n äidillä on syynsä olla soittelematta ilman muistisairauksiakin? Näitä "elä kuten käsken" lapsia kun löytyy.
Jospa se poika on tullut kaikkitietävään isäänsä.
Ilmiö on yleinen ikääntyvillä. Voi olla fiilis että nyt on kaikki koettu ja nähty eikå tarvitse enää mennä tukka putkella. Kyllä sitä miettii kaikenlaista tuossa iässä ja monesta joutuu luopumaan. Lopulta koko elämästä.
Ainahan se on niin ollut että pennut luulee keksineensä pyörän uudelleen. Ovat olevinaan niin paljon viisaampia kuin edelliset polvet ja innokkaina jakamaan ohjeitaan miten muidenkin tulisi elää. Nuoruuden kouhotuksia, menee isolla osalla ohi kun järkiintyvät, saavat lapsia ja ymmärtävät saman kun me, eli ettemme tiedä mistään mitään mutta elämme kukakin tavallamme emmekä tarvitse siihen muiden ohjeita..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen näköjään sairastunut muistisairauteen jo kymmeniä vuosia sitten kun "erakoiduin" ihan omasta halustani kolmekymppisenä ja muutin lapin kairaan koirieni kanssa. Harmi vaan etten ole unohtanut mitään, enkä koe mitään masennusta siitä että viihdyn yksin. Mutta sairashan tässä selvästi nyt sitten kuitenkin ollaan kun ei ihmisten seura kiinnosta.
Hyvä ettet unohtele, minun äitini oloa piti eräs porukka normaalina, kunnes päätettiin mennä sairaalaan, siellä todettiin alzheimer, pari vuotta myöhemmin, eli nyt alkaa tilanne olemaan jo huono. Itsekin olen erakko, mutta jos köytös muuttuu monella tapaa kuten minun äidillä, niin kannattaa köydä lääkärissä.
No mutta aloittajahan kertoi jo heti ensimmäisillä riveillä että äitinsä on AINA jo vuosikymmeniä käyttäytynyt hänestä oudosti.
Tämä! Ap itsehän on alkanut ihmettelemään vasta nyt, kun muori sen sijaan on ollu ap:n omien sanojensa mukaan outo aina, tosiaa vuosikymmenii. Ei kai se muorista sairasta ja muuttunutta tee jos tää ap on asiaan havahtunut vasta nyt kuten ihan ite kertoi?
Se muori on ikääntynyt ja vanhenee joka päivä.
Voi sairastua, loukata itsensä jne.
Onneksi nuoret eivät voi sairastua, eivätkä loukkaannu. Mikä oli se pointti? Että ikäihminen joka haluaa olla itsekseen ei saa olla itsekseen enään vanhoilla päivillään koska hän voi sairastua ja loukkaantua, aivan kuten hän on voinut syntymästään asti?
Hän on vanheneva ihminen, joka asuu yksin. Mitä tahansa voi tapahtua, eikä hän ehkä pysty tai halua pyytää apua.
On ihan eri asia loukata itsensä lapsena. Silloin paranee helpommin ja joku muu, aikuinen, on vastuussa.
Vaikkei äidillä nyt olisi hätää, erakoituminen ja vanheneminen yhdessä lisää elämän riskejä.
Mistä näitä yksin kuolleita, harhaisia, masentuneita ja jopa itsensä lopettaneita vanhuksia muuten tulisi? Onko sitten hyvä, kun ei osaa hoitaa itseään muttei ymmärrä sitä? Olla taakkana muille?
Keksit nyt juttuja ap:n äidistä ihan omasta päästäsi. Muorihan on aina ollut samanlainen kuten ap sanoi. Vanhuksilla jotka haluavat olla yksin, on aivan yhtä suuri oikeus olla yksin myös vanhoilla päivillään kun sinulla olla olematta. Eivät he ole mitään lapsia joille sinä tai kukaan muukaan sanelee säännöt, eikä kukaan ole häntä muistisairaaksi todennut. Ellei lasketa palsta mammoja joille erakot on sairaita ja epänormaaleita.
Muori on erakko ja erakoituu edelleen.
Hän on huono pyytämään apua, eikä varmasti pyydä sitä kun eniten tarvitsee. Ja pian todella tarvitsee.
Hän ei ole turvassa ja aiheuttaa ahdistusta lapsilleen.
Miksi tästä ei saa puhua?
Vaikuttaa siltä, että täällä kommentoi samassa tilanteessa eläviä ihmisiä.
Parasta ennen -päivä meni jo. Sitä ei pysty itselleen myöntämään. Sen kanssa hyökkäillään suoraan sanovien ihmisten kimppuun.
Sillä ei ole mltään väliä onko "parasta ennen" päiväys ollut ja mennyt. Aikuisella imisellä on silti aivan sama oikeus kuin sinullakin elää sitä ihan omaa elämäänsä, ihan omalla tavallaan, sopi se teille kakaroille tai ei.
Kuka tässä on kakara, joka suoltaa tyhmyyksiä nettiin?
Omakin ikäni on yli 50, vaihdevuodet päällä, mutten käyttäydy kuin teini tai uhmaikäinen. Sinä teet niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En itse pidä poikaani juurikaan yhteyttä koska omaa todella rasittavan tavan päteä ja "neuvoa" miten minun tulisi elää, olla, hoitaa asiani, taloni ja talouteni jne. Koitti jopa kertoa mihin minun tulisi omat rahani sijoittaa, kiitos olen osannut sijoittaa ne ohan ilman klopin neuvojakin jo 60 vuotta. On aina oikeassa joka asiassa ja rakastaa esittää kaiken tietävää ja osaavaa, myös asioissa joista ei ymmärrä hölkäsen pöläystä. Hyvänä esimerkkinä. Olen rakentanut itse taloni kivijalasta lähtien ja hän tulee neuvomaan miten räystäskouru tyhjennetään mielestään oikea oppisesti, miten puutarhaani hoidetaan, minkä väriseksi talo tulisi hänestä maalata ja mitä pihaan hänestä pitäisi istuttaa ja miten. On niin raskas etten jaksa. Tytär on eri maata, ymmärtää että isänsä elää tavallaan, hoitaa itse taloutensa ja osaa tyhjentää kourunsa ja hoitaa puutarhansa ihan ilman nuorison ohjeita kun on ne kourut aikanaan ihan itse taloonsa asentanutkin ja puskansa maahan tökännyt. Ehkäpä ap:n äidillä on syynsä olla soittelematta ilman muistisairauksiakin? Näitä "elä kuten käsken" lapsia kun löytyy.
Jospa se poika on tullut kaikkitietävään isäänsä.
Niinpä. Ilmeisesti pappa on unohtanut hankkia siihen omin käsin pusaamaansa taloon peilin.
Vierailija kirjoitti:
Ainahan se on niin ollut että pennut luulee keksineensä pyörän uudelleen. Ovat olevinaan niin paljon viisaampia kuin edelliset polvet ja innokkaina jakamaan ohjeitaan miten muidenkin tulisi elää. Nuoruuden kouhotuksia, menee isolla osalla ohi kun järkiintyvät, saavat lapsia ja ymmärtävät saman kun me, eli ettemme tiedä mistään mitään mutta elämme kukakin tavallamme emmekä tarvitse siihen muiden ohjeita..
Olet trolli, tunnistan tyylin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En itse pidä poikaani juurikaan yhteyttä koska omaa todella rasittavan tavan päteä ja "neuvoa" miten minun tulisi elää, olla, hoitaa asiani, taloni ja talouteni jne. Koitti jopa kertoa mihin minun tulisi omat rahani sijoittaa, kiitos olen osannut sijoittaa ne ohan ilman klopin neuvojakin jo 60 vuotta. On aina oikeassa joka asiassa ja rakastaa esittää kaiken tietävää ja osaavaa, myös asioissa joista ei ymmärrä hölkäsen pöläystä. Hyvänä esimerkkinä. Olen rakentanut itse taloni kivijalasta lähtien ja hän tulee neuvomaan miten räystäskouru tyhjennetään mielestään oikea oppisesti, miten puutarhaani hoidetaan, minkä väriseksi talo tulisi hänestä maalata ja mitä pihaan hänestä pitäisi istuttaa ja miten. On niin raskas etten jaksa. Tytär on eri maata, ymmärtää että isänsä elää tavallaan, hoitaa itse taloutensa ja osaa tyhjentää kourunsa ja hoitaa puutarhansa ihan ilman nuorison ohjeita kun on ne kourut aikanaan ihan itse taloonsa asentanutkin ja puskansa maahan tökännyt. Ehkäpä ap:n äidillä on syynsä olla soittelematta ilman muistisairauksiakin? Näitä "elä kuten käsken" lapsia kun löytyy.
Näitä on. Meillä se on likka kun kokee tarpeelliseksi ottaa joka käänteessä kantaa miten meidän isänsä kanssa tulisi elää, sisustaa, sijoittaa, ajatella, matkustella, käyttää omia rahojamme, elää ja olla. Sattuneesta syystä yhteydenpito on melko jäissä.
Ihme että jaksaa teitä.
Tämäpä! Mitta ilmeisesti jaksaisi kyllä vaikka loputtomasti kun kovasti on kokoajan puuttumassa, me taas sitten emme jaksa. Siksi emme juuri soittele emmekä kutsu kylään. Mutta eiköhän se siitä rauhotu, kun kasvaa vähän järkeä omaankin päähän ja saa potkaistua oman elämänsä käyntiin, niin ei ole tarvetta opettaa vanhempiaan elämään omaansa.
Tietenkin olette puhuneet tästä tyttärenne kanssa? Vai haukutko vaan lastasi takana päin mm vauva-palstalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En itse pidä poikaani juurikaan yhteyttä koska omaa todella rasittavan tavan päteä ja "neuvoa" miten minun tulisi elää, olla, hoitaa asiani, taloni ja talouteni jne. Koitti jopa kertoa mihin minun tulisi omat rahani sijoittaa, kiitos olen osannut sijoittaa ne ohan ilman klopin neuvojakin jo 60 vuotta. On aina oikeassa joka asiassa ja rakastaa esittää kaiken tietävää ja osaavaa, myös asioissa joista ei ymmärrä hölkäsen pöläystä. Hyvänä esimerkkinä. Olen rakentanut itse taloni kivijalasta lähtien ja hän tulee neuvomaan miten räystäskouru tyhjennetään mielestään oikea oppisesti, miten puutarhaani hoidetaan, minkä väriseksi talo tulisi hänestä maalata ja mitä pihaan hänestä pitäisi istuttaa ja miten. On niin raskas etten jaksa. Tytär on eri maata, ymmärtää että isänsä elää tavallaan, hoitaa itse taloutensa ja osaa tyhjentää kourunsa ja hoitaa puutarhansa ihan ilman nuorison ohjeita kun on ne kourut aikanaan ihan itse taloonsa asentanutkin ja puskansa maahan tökännyt. Ehkäpä ap:n äidillä on syynsä olla soittelematta ilman muistisairauksiakin? Näitä "elä kuten käsken" lapsia kun löytyy.
Näitä on. Meillä se on likka kun kokee tarpeelliseksi ottaa joka käänteessä kantaa miten meidän isänsä kanssa tulisi elää, sisustaa, sijoittaa, ajatella, matkustella, käyttää omia rahojamme, elää ja olla. Sattuneesta syystä yhteydenpito on melko jäissä.
Ihme että jaksaa teitä.
Tämäpä! Mitta ilmeisesti jaksaisi kyllä vaikka loputtomasti kun kovasti on kokoajan puuttumassa, me taas sitten emme jaksa. Siksi emme juuri soittele emmekä kutsu kylään. Mutta eiköhän se siitä rauhotu, kun kasvaa vähän järkeä omaankin päähän ja saa potkaistua oman elämänsä käyntiin, niin ei ole tarvetta opettaa vanhempiaan elämään omaansa.
Kuka lie tuommoisen likan kasvattanut?
Vierailija kirjoitti:
Ilmiö on yleinen ikääntyvillä. Voi olla fiilis että nyt on kaikki koettu ja nähty eikå tarvitse enää mennä tukka putkella. Kyllä sitä miettii kaikenlaista tuossa iässä ja monesta joutuu luopumaan. Lopulta koko elämästä.
Mutta kun nämä harmaat pantterit eivät mielestään edes vanhene saati kuole.
Nuorissa on vika.
Viimeistään se, etteivät sitten hoidakaan heitä ja heidän asioitaan.
Poika yrittää kommunikoida isänsä kanssa ainoalla tuntemalla tavalla , neuvomalla vaikka räystäskourujen kanssa. Yrittää huolehtia, mutta väärällä tavalla joka painostaa ja ärsyttää isää suuresti.
Isä torjuu lähestymisyrityksen ja suuttuu. LOpuksi ei edes vastaa yhteydenottoihin. Että saa olla rauhassa,Kai minä nyt itse osaan elää, ei tarvitse neuvoa. Ottaa oikein henkilökohtaisen loukkauksena "klopin" ohjeet. Oma poika kyseessä, jukolauta, ja isä on kuin pahin jäärä.
Oma isäni olisi sanonut tuossa tilanteessa, hyvä idea, tehdäänkö yhdessä, tule pullakahville. Eikä ikinä verrannut siskoon joka on "toista maata".
Isä ei lakkaa olemasta isä, eikä lapsi lakkaa olemasta lapsi.