Miksi vanhempaan sukupolveen on niin vaikea saada tunneyhteyttä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai. Jonkun perjantai-ilta vaatii 80-vuotiaista jankuttamista. Jos ovat vanhempianne lienette itsekin jo 50-vuotiaita. Paha ikä kieltämättä mutta siihen saa lääkitystä .

Ikärasisti iski jälleen. Huom. Yli 50-vuotiaat eivät saa puhua tunteistaan. (Kiva kohtalo, kun eivät voi sitä tehdä vanhempiensakaan kanssa. Moni meistä on omaishoitaja...)

Puhu tunteistasi niin paljon kuin jaksat, terapeutti rahasta kuuntelee. Miksi tahtoisit vanhusta kiusata jaanaamalla sisimpiä tuntemuksiasi?

Miksi haluatte väkisin tunneyhteyden kylmiin ihmisiin? Tai johonkin mikä ei ole lämmin tai oikea henkilö sellaiseen itsellekåän. Eikö se jo viesti totuuden. Mielikuvat ja todellisuus eri asioita. Ehkä on maita joissa on muutama kiva serkku tai jotain.

Eikö 50-vuotiailla ole puolisoa, ystäviä joille kaataa syvälliset ja raastavat raskaat kokemuksensa?  Miksi niillä pitäisi vanhuksia kuormittaa?  He puhuvat mitä tahtovat, pitkä elämä on opettanut että esim sodasta on turha  30-luvulla syntyneiden puhua lapdilleen rai lapsenlapsilleen. Äläs nyt vaari/mummu, olen kirjoista lukenut ettei se noin ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai. Jonkun perjantai-ilta vaatii 80-vuotiaista jankuttamista. Jos ovat vanhempianne lienette itsekin jo 50-vuotiaita. Paha ikä kieltämättä mutta siihen saa lääkitystä .

Ikärasisti iski jälleen. Huom. Yli 50-vuotiaat eivät saa puhua tunteistaan. (Kiva kohtalo, kun eivät voi sitä tehdä vanhempiensakaan kanssa. Moni meistä on omaishoitaja...)

Puhu tunteistasi niin paljon kuin jaksat, terapeutti rahasta kuuntelee. Miksi tahtoisit vanhusta kiusata jaanaamalla sisimpiä tuntemuksiasi?

Miksi inhimilliset keskustelut ovat mielestäsi toisen kiusaamista? 

Ei sori vaan jaksa kuunnella mitään A D H D -, au tis mi-, as per ger-juttuja. Minun nuoruudessani sellaisia ei ollut. Ei löydy ymmärrystä. Ei ole mitään yhteistä nuorempien kanssa. X-sukupolvi vielä osaa jutella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai. Jonkun perjantai-ilta vaatii 80-vuotiaista jankuttamista. Jos ovat vanhempianne lienette itsekin jo 50-vuotiaita. Paha ikä kieltämättä mutta siihen saa lääkitystä .

Ikärasisti iski jälleen. Huom. Yli 50-vuotiaat eivät saa puhua tunteistaan. (Kiva kohtalo, kun eivät voi sitä tehdä vanhempiensakaan kanssa. Moni meistä on omaishoitaja...)

Puhu tunteistasi niin paljon kuin jaksat, terapeutti rahasta kuuntelee. Miksi tahtoisit vanhusta kiusata jaanaamalla sisimpiä tuntemuksiasi?

Miksi inhimilliset keskustelut ovat mielestäsi toisen kiusaamista? 

Jos se ei jaksa kuunnella miten värähtelet ja väriset onnesta tai itkusta täriset milloin mistäkin. 

Kertoisitko tarkemmin, että mitä nuo tarkoittamasi syvälliset tai raskaammat asiat ovat esimerkiksi?

Vierailija kirjoitti:

Ei sori vaan jaksa kuunnella mitään A D H D -, au tis mi-, as per ger-juttuja. Minun nuoruudessani sellaisia ei ollut. Ei löydy ymmärrystä. Ei ole mitään yhteistä nuorempien kanssa. X-sukupolvi vielä osaa jutella. 

Samaa mieltä, X-sukupolvi osaa jutella, ja kykenee empatiaan. Boomeri harvemmin. 

-Milleniaali

Minulla on kokemukset juuri toisin päin, joidenkin yli 2000 luvulla syntyneisiin on vaikea saada kontaktia tai ehkä se pitäisi hoitaa puhelimen välityksellä. M34

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sori vaan jaksa kuunnella mitään A D H D -, au tis mi-, as per ger-juttuja. Minun nuoruudessani sellaisia ei ollut. Ei löydy ymmärrystä. Ei ole mitään yhteistä nuorempien kanssa. X-sukupolvi vielä osaa jutella. 

Samaa mieltä, X-sukupolvi osaa jutella, ja kykenee empatiaan. Boomeri harvemmin. 

-Milleniaali

Boomerithan on sun isovanhempia. Miksi heitä tahdot kiusata jollain esim teorioilla tai oman alasi asioista ja koet heidät sitten keskustelukyvyttömiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sori vaan jaksa kuunnella mitään A D H D -, au tis mi-, as per ger-juttuja. Minun nuoruudessani sellaisia ei ollut. Ei löydy ymmärrystä. Ei ole mitään yhteistä nuorempien kanssa. X-sukupolvi vielä osaa jutella. 

Samaa mieltä, X-sukupolvi osaa jutella, ja kykenee empatiaan. Boomeri harvemmin. 

-Milleniaali

Isovanhempiesi empatia? Ei irtoo rahuskaa vaikka puhut kuin ruuneperi?

Suurimmalla osaa suomalaisista on välttelevä kiintymysmalli. 

Vanhemmat sukupolvet,  1950 luvulla ja sitä ennen syntyneet olivat/ovat vahvasti pragmaatikkoja. Ruoka, puhtaus, vaatteet ja katto päänpäällä. That's all.

Tunnekokemukset tai joku tunneajattelu jäi vieraaksi, eikä sitä ymmärretty. Jos lapsi oli surullinen tai tyytymätön, saatettiin vaikka kysyä, että onko sulla kylmä (jos ei ollut, hiin mitä hittoa se siinä sitten vänisee).

Tuolla ikäpolvella oli hyvin hatara kosketys edes omiin tuntesiinsa, jos oli ollenkaan. 

Siloinen toimittaja Hannu Karpo kysyi yhdessä haastattelussa 1970 luvulla (arviolta 70-80 vuotiaalta) ikäihmiseltä, mitä tarkoittaa stressi. Sennu vastasi settä stessi on piikkilanka-aika. No, voihan se metaforamielessä sitä ollakin, mutta että näin ne tunteet pitkäti nähtiin ja näin osa luolamihen tasolle jääneistä moderneista ihmisistä näkee nykypäivänäkin. Tunneäly vaan puuttuu, eikä suomalaiset ole koskaan olleet siinä mitenkään erityisen osaavia.

Vierailija kirjoitti:

Kertoisitko tarkemmin, että mitä nuo tarkoittamasi syvälliset tai raskaammat asiat ovat esimerkiksi?

Esimerkiksi terveysasiat. Kun viime vuonna olin sairaana pidempään ja halusin asiasta puhua omille vanhemmilleni ja appivanhemmille, niin asia suoraan sivuutettiin ja keskustelut vaihdettiin nopeasti toisiin. Vanhemmat ahdistuivat keskustelusta niin, että pakenivat tilanteesta. Kyseessä ei ollut mikään vakava sairaus, mutta jostain syystä siitä puhuminen oli liian vaikeaa. Olin yksin asian kanssa koko sairastelun ajan, eikä siitä olla voitu puhua sen jälkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertoisitko tarkemmin, että mitä nuo tarkoittamasi syvälliset tai raskaammat asiat ovat esimerkiksi?

Esimerkiksi terveysasiat. Kun viime vuonna olin sairaana pidempään ja halusin asiasta puhua omille vanhemmilleni ja appivanhemmille, niin asia suoraan sivuutettiin ja keskustelut vaihdettiin nopeasti toisiin. Vanhemmat ahdistuivat keskustelusta niin, että pakenivat tilanteesta. Kyseessä ei ollut mikään vakava sairaus, mutta jostain syystä siitä puhuminen oli liian vaikeaa. Olin yksin asian kanssa koko sairastelun ajan, eikä siitä olla voitu puhua sen jälkeen. 

Ethän sinä halusit heidän sairauksiaan kuulla vaan puhua itsestäsi.  Odotit jotain hysteriaa tyyliin voi lapsparka.

Minulla on kaksi lasta sairastanut syövän, tuin heitä auttamalla kodissaan  ja lasten kanssa jne.  Sinkun kanssa olemalla ja tuoda kylmää, kauratyynyä, juomaa mutta antamalla omaa rauhaa. Mutten millään itkulla tai voivottelulla. Se tokko olisi asiaa auttanut.

Ehkä se vanhempi näkee toisen aina lapsena eikä siksi osaa avautua.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se vanhempi näkee toisen aina lapsena eikä siksi osaa avautua.

Ja ei se yksityisyyden tarve vanhana häviä ainakaan kaikilta. En tunne tarvetta sanoittaa kenellekään joka mielentilaani, polvisärkyäni, arjen rasittavuutta selvitä asioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertoisitko tarkemmin, että mitä nuo tarkoittamasi syvälliset tai raskaammat asiat ovat esimerkiksi?

Esimerkiksi terveysasiat. Kun viime vuonna olin sairaana pidempään ja halusin asiasta puhua omille vanhemmilleni ja appivanhemmille, niin asia suoraan sivuutettiin ja keskustelut vaihdettiin nopeasti toisiin. Vanhemmat ahdistuivat keskustelusta niin, että pakenivat tilanteesta. Kyseessä ei ollut mikään vakava sairaus, mutta jostain syystä siitä puhuminen oli liian vaikeaa. Olin yksin asian kanssa koko sairastelun ajan, eikä siitä olla voitu puhua sen jälkeen. 

Ethän sinä halusit heidän sairauksiaan kuulla vaan puhua itsestäsi.  Odotit jotain hysteriaa tyyliin voi lapsparka.

Minulla on kaksi lasta sairastanut syövän, tuin heitä auttamalla kodissaan  ja lasten kanssa jne.  Sinkun kanssa olemalla ja tuoda kylmää, kauratyynyä, juomaa mutta antamalla omaa rauhaa. Mutten millään itkulla tai voivottelulla. Se tokko olisi asiaa auttanut.

Olen nähnyt omat vanhempani kärsivän syövästä ja olen ollut tämän tukena. En kaivannut voivottelua, vaan sitä, että asioista voi puhua niinkuin ne on aikuisten kesken.

Vierailija kirjoitti:

Yritän keskustella lasteni, yli 50, kuolemastani. Eivät he jaksa niin raskasta aihetta vaikka yritän tahtoni kertoa.

Kirjoita se "tahtosi" paperille, ei sitä "tahtoa" tartte jankuttaa lapsilleen. Eikä muillekaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritän keskustella lasteni, yli 50, kuolemastani. Eivät he jaksa niin raskasta aihetta vaikka yritän tahtoni kertoa.

Kirjoita se "tahtosi" paperille, ei sitä "tahtoa" tartte jankuttaa lapsilleen. Eikä muillekaan. 

Eikös sitä nuoremmat tässä keskustelussa halua raskaita aiheita käsitellä?  Ei sitten kelpaakaan kuin omat miesjutut ja niiden raskaus. Kun kake lähti mutta ihanaa pena tuli tilalle.