Lue keskustelun säännöt.
Miksi vanhempaan sukupolveen on niin vaikea saada tunneyhteyttä
24.07.2026 |
Aiempi keskustelu poistettiin, joten laitan tämän uusiksi.
Pohdin aiemmassa viestissä sitä onko muilla vaikeaa luoda tunneyhteyttä vanhempienne sukupolveen? Olen itse kokenut hyvin vaikeaksi saada vastakaikua syvällisimpiin keskusteluihin omien vanhempieni ja isovanhempieni kanssa. Ajattelin pitkään, että kyse on vain minun perheestäni, mutta ikätoverini harmittelevat samaa asiaa, kun ei pysty vanhempien kanssa puhumaan mistään raskaammista asioista. Mistä mahtaa olla kyse ja voiko asialle mitään? Olen yrittänyt luoda avoimuutta keskusteluihin puhumalla omista murheista ihan tavanomaiseen tapaan, mutta siitä huolimatta en ole saanut alennettua kynnystä.
Kommentit (79)
Mun mielestä vanhemmat ihmiset ei paljon muusta puhukaan kuin terveysasioista. Itsekin koen etten saa heidän kanssaan syvällistä keskustelua aikaan, mutta mulle se syvällinen olisi filosofiaa, psykologiaa, elämän tarkoitusta jne. Sellaisesta voi tosin keskustella aika harvan kanssa ikään katsomatta. Ehkä 20-30v vielä pohtii tällaisia ja minä 43 v, mutta 50-vuotiaiden ja vanhempien maailmankuva on lukittu ja sen raottaminen pelottaa heitä, koska se voisi murtua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ikä voi vaikuttaa myös. Ihmisen hormonitoiminta muuttuu radikaalisti 50-60v iässä. Itsellä mennyt välit vanhuksiin yleensä siinä 60 korvilla. Eivät suostu huolehtimaan terveydestään ja ovat todella kiukkuisia, väkivaltaisia.
Opetelkaa katsomaan ihmisiä biologian kautta, älkää yrittäkö nähdä miestä ihmisenä tai vanhusta ihmisenä, vaan katsokaa heitä objektiivisesti käytöksen ja biologian perusteella. Ihmisen statuksen saa sitten kun käyttäytyy kuin ihminen.
Kuinka monta kertaa olet ollut siinä 60n korvilla 😀
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisella on oma sisimpänsä. Jos sinä haluat jokaisen ajatuksesi ja kokemuksesi revitellä tee niin ketä kiinnosta kuunnella.
Lienen vanhus mutta jaan itsestäni ihan sen verran kuin haluan. En sisimpää ajatusmaailmaani kaipaa jakaa nuorison kanssa. Esim rujo lapsuus, sen katsosit äkkiä valittAmiseksi ja pilkkaisit käpylehmistä ja susista. Vaikka yrittäisin avata miten kipeää oli olla juuri se mitä olin kun kurjoista jo luki toisenlaisesta elämästä.
Saati aikuiselämän kokemukset, ne ei tosiaan kuulu kenellekään. Ei avioliitto hyvässä eikä pahassa yksityiskohtineen.
Mikä tarve sinulla olisi tonkkia toisten yksityisintä puolta?
Narsistin kommentti. Eli boomerin. Mikä ihmeen kysymys tuo oli??? Tämä on keskustelu, herrajumala, ja otat senkin henkilökohtaisena loukkauksena. Olet itse aikuisena valinnut avioliittosi, mutta siitäkin, sen hyvästä tai pahasta, vihjaat meille, kuin olisimme sinun elämäsi itse valittuihin tapahtumiin syyllisiä. Tämä on tyypillinen boomer-asenne. Lienet vanhus ja lienet jaanne. Jokainen on joskus lapsi, aikuinen, keski-ikäinen ja vanhus. Jokainen syntyy ja kuolee. Tässä puhutaan boomereiden ylimielisestä asenteesta. Ja se sinusta löytyy. Säälin tytärtäsi.
Eri. Tuollaisella asenteella on varmasti vaikea löytää keskustelukumppania. Mene sellaiselle paikalle, jossa kaiku vastaa, niin saat mieleisesi juttukaverin. Lähtökohtaisesti niputat tietynikäiset ihmiset johonkin kaavaan ja hyväksyt vain oman sukupolvesi myötäilevät edustajat. Vanhus ja jäänne! Todellako kutsut tuota keskusteluksi?
Kysymykseesi vastaus: ei ole. Saan helpostikin tunneyhteyden jopa tuntemattomiinkin itseäni vanhempiin ihmsiiin. Nauretaan, joskus kyyneleet silmissä, jne jne.
Nuorempiin en saa edes katsekontaktia, koska ovat aina kännyköillään.
- X sukupolvelainen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisella on oma sisimpänsä. Jos sinä haluat jokaisen ajatuksesi ja kokemuksesi revitellä tee niin ketä kiinnosta kuunnella.
Lienen vanhus mutta jaan itsestäni ihan sen verran kuin haluan. En sisimpää ajatusmaailmaani kaipaa jakaa nuorison kanssa. Esim rujo lapsuus, sen katsosit äkkiä valittAmiseksi ja pilkkaisit käpylehmistä ja susista. Vaikka yrittäisin avata miten kipeää oli olla juuri se mitä olin kun kurjoista jo luki toisenlaisesta elämästä.
Saati aikuiselämän kokemukset, ne ei tosiaan kuulu kenellekään. Ei avioliitto hyvässä eikä pahassa yksityiskohtineen.
Mikä tarve sinulla olisi tonkkia toisten yksityisintä puolta?
Narsistin kommentti. Eli boomerin. Mikä ihmeen kysymys tuo oli??? Tämä on keskustelu, herrajumala, ja otat senkin henkilökohtaisena loukkauksena. Olet itse aikuisena valinnut avioliittosi, mutta siitäkin, sen hyvästä tai pahasta, vihjaat meille, kuin olisimme sinun elämäsi itse valittuihin tapahtumiin syyllisiä. Tämä on tyypillinen boomer-asenne. Lienet vanhus ja lienet jaanne. Jokainen on joskus lapsi, aikuinen, keski-ikäinen ja vanhus. Jokainen syntyy ja kuolee. Tässä puhutaan boomereiden ylimielisestä asenteesta. Ja se sinusta löytyy. Säälin tytärtäsi.
Käsittämätön kommentti kun joku kertoo ajatuksiaan? Mikä boomeriviha päällä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerro hyvä ihminen ikäsi. Eihän me voida ymmärtää muuten.
Ap, jos vanhemmillasi ei ole murheita joista tahtovat kanssasi puhua? He ovat sentään isoja ihmisiä eikä kaikkea ole pakko lapsilleen puhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempani kanssa vaikea puhua oikein mistään muusta paitsi säästä, uutisista, ajankohtaisista (ei henkilökohtaisista) asioista. Hän vähättelee kaiken mikä on jotenkin henkilökohtaista, sivuuttaa, vaihtaa aihetta, tilanteet menevät oudoksi, jos aihe on yhtään sen syvällisempi tai omia mielipiteitä tuodaan esiin. Hän ei tunnu kestävän hänen omista (uutisista mudostetuista) mielipiteistään poikkeavia mielipiteitä tai tapoja tehdä asioita. Sanotaan että keittäisin puuron vaikka omalla tavallani, mikä poikkeaisi hänen tavastaan, niin hän tulisi viereen tuhahtelemaan ja kommentoimaan ja naureskelemaan ivallisesti tyyliin ”vai niin, just joo, hmph”.
En tajua häntä ollenkaan, en edes yritä enää tajuta. Mitään yhteyttä häneen en nykyään edes halua. Mielestäni hän on oikeastaan hyvin kapeakatseinen ja aika ikävä ihminen, masentavaa seuraa. Ei osaa pitää hauskaa, eikä kestä toisten hauskanpitoa. Hän on syntynyt 50-l lopussa.
Vierailija kirjoitti:
Boomerit saivat kaiken helposti. Ainakin omat vanhempani, syntyneet heti sodan jälkeen, ovat materian palvojia. Nauretaan naapureille, sukulaisille, köyhille, demareita äänestäville - itseä kehutaan. Joskus mietin, tuohonko äidin ja isän parisuhde perustuu. Jotenkin narsistista sakkia. Raha, ulkonäkö - ne merkitsee. Kun yritän jutella syvällisiä, äiti usein tulkitsee minut niin, että tarvitsen rahaa tai olen perintöä odottamassa. Siis aivan kaikki kaunis ja herkkä ja syvällinen kääntyy pinnaksi, kun siitä boomerille puhuu.
Ja hehän eivät sitä tee. Hehän ovat aina oikeassa. Ihmettelevät, miksi ainoa tytär on työtön.
Kuulostaa kokkareilta. Omat boomerivanhempani ovat vassareita eivätkä kyllä ollenkaan tuollaisia. Arvostavat sivistystä, kulttuuria, luontoa tms.
Tunteista puhuminen voi olla boomerille vsikeaa, koska sodanjälkeiset sukupolvet kasvatettiin olemaan kilttejä ja reippaita ja sivuuttamaan omat tunteensa. Aika oli sellainen. Pula-aika oli ja jälleenrakennus piti hoitaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertoisitko tarkemmin, että mitä nuo tarkoittamasi syvälliset tai raskaammat asiat ovat esimerkiksi?
Esimerkiksi terveysasiat. Kun viime vuonna olin sairaana pidempään ja halusin asiasta puhua omille vanhemmilleni ja appivanhemmille, niin asia suoraan sivuutettiin ja keskustelut vaihdettiin nopeasti toisiin. Vanhemmat ahdistuivat keskustelusta niin, että pakenivat tilanteesta. Kyseessä ei ollut mikään vakava sairaus, mutta jostain syystä siitä puhuminen oli liian vaikeaa. Olin yksin asian kanssa koko sairastelun ajan, eikä siitä olla voitu puhua sen jälkeen.
Kuunteletko sinä heitä? Tai ketään muutakaan. En pidä kovin syvällisenä keskusteluna sairauksista valittamista.
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani kanssa vaikea puhua oikein mistään muusta paitsi säästä, uutisista, ajankohtaisista (ei henkilökohtaisista) asioista. Hän vähättelee kaiken mikä on jotenkin henkilökohtaista, sivuuttaa, vaihtaa aihetta, tilanteet menevät oudoksi, jos aihe on yhtään sen syvällisempi tai omia mielipiteitä tuodaan esiin. Hän ei tunnu kestävän hänen omista (uutisista mudostetuista) mielipiteistään poikkeavia mielipiteitä tai tapoja tehdä asioita. Sanotaan että keittäisin puuron vaikka omalla tavallani, mikä poikkeaisi hänen tavastaan, niin hän tulisi viereen tuhahtelemaan ja kommentoimaan ja naureskelemaan ivallisesti tyyliin ”vai niin, just joo, hmph”.
En tajua häntä ollenkaan, en edes yritä enää tajuta. Mitään yhteyttä häneen en nykyään edes halua. Mielestäni hän on oikeastaan hyvin kapeakatseinen ja aika ikävä ihminen, masentavaa seuraa. Ei osaa pitää hauskaa, eikä kestä toisten hauskanpitoa. Hän on syntynyt 50-l lopussa.
Ehkä teillä on eri käsitys hauskanpidosta, koska hän on syntynyt 50-luvulla. Älä tunkeudu hänen seuraansa jos se noin ärsyttää. Se ettei yhteistä säveltä löydy saattaa johtua siitä, ettei hänkään halua tavata sinua, mutta yrittää päästä tilanteesta soittamalla vanhaa levyä että ymmärrät lähteä. Ehkä hänen kotiinsa laskeutuu ihana rauha kun olet painanut oven kiinni perässäsi. Käy avautumassa ikäisillesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikääntyessä tunteet tasaantuu ja ei vaan jaksa enää. Kuolema on kuitenkin lähempänä eikä se muutu siitä miksikään. Elämässä ei ole enää odotettavaa . Joku nuori siinä höpöttämässä "tunteiden sanoittamisesta" tuntuu ihan toisarvoiselta ja sellaiseen ei jaksa oikeastaan vastata. Nuoret taas ei tätä tajua, ennen kuin isketään heillekin ikää mittariin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani kanssa vaikea puhua oikein mistään muusta paitsi säästä, uutisista, ajankohtaisista (ei henkilökohtaisista) asioista. Hän vähättelee kaiken mikä on jotenkin henkilökohtaista, sivuuttaa, vaihtaa aihetta, tilanteet menevät oudoksi, jos aihe on yhtään sen syvällisempi tai omia mielipiteitä tuodaan esiin. Hän ei tunnu kestävän hänen omista (uutisista mudostetuista) mielipiteistään poikkeavia mielipiteitä tai tapoja tehdä asioita. Sanotaan että keittäisin puuron vaikka omalla tavallani, mikä poikkeaisi hänen tavastaan, niin hän tulisi viereen tuhahtelemaan ja kommentoimaan ja naureskelemaan ivallisesti tyyliin ”vai niin, just joo, hmph”.
En tajua häntä ollenkaan, en edes yritä enää tajuta. Mitään yhteyttä häneen en nykyään edes halua. Mielestäni hän on oikeastaan hyvin kapeakatseinen ja aika ikävä ihminen, masentavaa seuraa. Ei osaa pitää hauskaa, eikä kestä toisten hauskanpitoa. Hän on syntynyt 50-l lopussa.
Ehkä teillä on eri käsitys hauskanpidosta, koska hän on syntynyt 50-luvulla. Älä tunkeudu hänen seuraansa jos se noin ärsyttää. Se ettei yhteistä säveltä löydy saattaa johtua siitä, ettei hänkään halua tavata sinua, mutta yrittää päästä tilanteesta soittamalla vanhaa levyä että ymmärrät lähteä. Ehkä hänen kotiinsa laskeutuu ihana rauha kun olet painanut oven kiinni perässäsi. Käy avautumassa ikäisillesi.
Toisinpäin se kyllä on, hän itse halua viettää aikaa minun ja perheeni kanssa. Mutta se yhdessäolo on sitten aina aika ankeeta. Aion ottaa nyt etäisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi haluatte väkisin tunneyhteyden kylmiin ihmisiin? Tai johonkin mikä ei ole lämmin tai oikea henkilö sellaiseen itsellekåän. Eikö se jo viesti totuuden. Mielikuvat ja todellisuus eri asioita. Ehkä on maita joissa on muutama kiva serkku tai jotain.
Tämän tajuttuani elämäni helpottui huomattavasti. En voi odottaa tunneyhteyttä ihmiseltä, joka ei sellaisen muodostamiseen pysty eikä itsekään taida olla selvillä siitä, mitä tuntee ja miksi. Jos ei ymmärrä omia tunteitaan, ei tajua toistenkaan tunteita eikä kykene tunneyhteyden muodostamiseen toisen ihmisen kanssa.
Oman kokemukseni perusteella näyttää myös siltä, että kyvyttömyys tunneyhteyteen kulkee tiiviisti käsi kädessä sen kanssa, ettei pysty hahmottamaan omaa käytöstään. Esimerkiksi suvussani on henkilöitä, jotka ovat kovin surullisia siitä, ettei meillä ole läheisiä välejä. Samalla he eivät joko tajua tai halua tajuta sitä, että heidän omalla käytöksellään on ollut iso rooli siinä, että välit ovat jääneet etäisiksi. On mahdotonta yrittää muodostaa läheistä ihmissuhdetta silloin, kun mistään ei voida puhua asiallisesti ja vilpittömästi vaan kaikki joko lyödään läskiksi tai kuitataan jollain "semmoista se on" -tokaisulla. Yhtä lailla toivotonta se on silloin, kun toinen osapuoli on jämähtänyt menneisyyteen ja näkee esimerkiksi minut edelleen pienenä lapsena, jolla on ne samat lapsen ajatukset ja mielipiteet. Jos ei pysty näkemään toista aikuisena, ei voi odottaa silloin myöskään aikuisten välistä ihmissuhdetta.
En ole heidän kanssaan ryhtynyt asiasta vääntämään, koska menetän siinä vain omaa energiaani. Ihmisen kapasiteetti on se, mikä se on eikä mikään määrä avautumista tai pahan olon tilittämistä tule sitä muuttamaan. Olen yrittänyt hyväksyä asian parhaani mukaan ja keskittyä solmimaan tunnetasolla läheisiä ihmissuhteita sellaisten kanssa, jotka siihen pystyvät. Väleissä toki voin olla, vaikkakin etäisissä sellaisissa.
Vierailija kirjoitti:
Boomerit saivat kaiken helposti. Ainakin omat vanhempani, syntyneet heti sodan jälkeen, ovat materian palvojia. Nauretaan naapureille, sukulaisille, köyhille, demareita äänestäville - itseä kehutaan. Joskus mietin, tuohonko äidin ja isän parisuhde perustuu. Jotenkin narsistista sakkia. Raha, ulkonäkö - ne merkitsee. Kun yritän jutella syvällisiä, äiti usein tulkitsee minut niin, että tarvitsen rahaa tai olen perintöä odottamassa. Siis aivan kaikki kaunis ja herkkä ja syvällinen kääntyy pinnaksi, kun siitä boomerille puhuu.
Ja hehän eivät sitä tee. Hehän ovat aina oikeassa. Ihmettelevät, miksi ainoa tytär on työtön.
Kyllä. Osaavat kyllä olla tunnekylmiä ja omaan elämäänsä keskittyviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani kanssa vaikea puhua oikein mistään muusta paitsi säästä, uutisista, ajankohtaisista (ei henkilökohtaisista) asioista. Hän vähättelee kaiken mikä on jotenkin henkilökohtaista, sivuuttaa, vaihtaa aihetta, tilanteet menevät oudoksi, jos aihe on yhtään sen syvällisempi tai omia mielipiteitä tuodaan esiin. Hän ei tunnu kestävän hänen omista (uutisista mudostetuista) mielipiteistään poikkeavia mielipiteitä tai tapoja tehdä asioita. Sanotaan että keittäisin puuron vaikka omalla tavallani, mikä poikkeaisi hänen tavastaan, niin hän tulisi viereen tuhahtelemaan ja kommentoimaan ja naureskelemaan ivallisesti tyyliin ”vai niin, just joo, hmph”.
En tajua häntä ollenkaan, en edes yritä enää tajuta. Mitään yhteyttä häneen en nykyään edes halua. Mielestäni hän on oikeastaan hyvin kapeakatseinen ja aika ikävä ihminen, masentavaa seuraa. Ei osaa pitää hauskaa, eikä kestä toisten hauskanpitoa. Hän on syntynyt 50-l lopussa.
Ehkä teillä on eri käsitys hauskanpidosta, koska hän on syntynyt 50-luvulla. Älä tunkeudu hänen seuraansa jos se noin ärsyttää. Se ettei yhteistä säveltä löydy saattaa johtua siitä, ettei hänkään halua tavata sinua, mutta yrittää päästä tilanteesta soittamalla vanhaa levyä että ymmärrät lähteä. Ehkä hänen kotiinsa laskeutuu ihana rauha kun olet painanut oven kiinni perässäsi. Käy avautumassa ikäisillesi.
Toisinpäin se kyllä on, hän itse halua viettää aikaa minun ja perheeni kanssa. Mutta se yhdessäolo on sitten aina aika ankeeta. Aion ottaa nyt etäisyyttä.
Etkö sinä osaa keskustella kuin tunteista? Rajoittuneen ihmisen kanssa on vaikea keskustella jota ei kiinnosta kuin vatvoa itseään.
Tähänkö johtaa nykyinen sanoitustyyli? Tunti ennen tenavan ruokailua käytetään keskusteluun onko ilo/surunaama, miten aamu mennyt, miltä nälkäisenä tuntuu, tuntuuko paremmalta kun on syönyt. Mitä tunteita sinussa herättää perunamuussi ja lihapullat?
Sotatraumat kulkee sukupolvesta toiseen. Mutta mumkini kanssa oli tosi hyvät keskustelut, mutta äitini kanssa ei. Eli yksilöllistä. Ei kaikkien nuorempienkaan kanssa onnistu syvälliset keskustelut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Boomerit saivat kaiken helposti. Ainakin omat vanhempani, syntyneet heti sodan jälkeen, ovat materian palvojia. Nauretaan naapureille, sukulaisille, köyhille, demareita äänestäville - itseä kehutaan. Joskus mietin, tuohonko äidin ja isän parisuhde perustuu. Jotenkin narsistista sakkia. Raha, ulkonäkö - ne merkitsee. Kun yritän jutella syvällisiä, äiti usein tulkitsee minut niin, että tarvitsen rahaa tai olen perintöä odottamassa. Siis aivan kaikki kaunis ja herkkä ja syvällinen kääntyy pinnaksi, kun siitä boomerille puhuu.
Ja hehän eivät sitä tee. Hehän ovat aina oikeassa. Ihmettelevät, miksi ainoa tytär on työtön.
Kyllä. Osaavat kyllä olla tunnekylmiä ja omaan elämäänsä keskittyviä.
Kenen elämään sinä keskityt? Työkaverien, tuttujen elömän pohtimiseen ja juoruiluun?
Miksi niihin pitäisi saada tunneyhteys?
Psyyken sairaus? Siitä on monen vaikeampi puhua kuin uudesta tekonivelestä.