Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mentori puuttuu, työelämä on siksi mennyt päin pyllyä
23.07.2026 |
Uran alussa olin sellaisissa toksisissa työpaikoissa, joissa asenne oli ettei ketään ruveta perehdyttämään. Ei voinut muuta kuin itsekseen yrittää opetella ja kuunnella kuittailua osaamattomuudesta.
Nyt uraa on paljon takana, mutta ongelmana on edelleen se, että monissa jutuissa ne perustaidot puuttuvat, kun missään ei kukaan ole jaksanut opastaa. Ja sitten sitä samaa kuittailua kuulee edelleen, säestyksellä "odotimme enemmän".
Mitä tällaisessa tilanteessa voi tehdä? Onko ainoa vaihtoehto tehdä uranvaihto?
Kommentit (211)
Olen 30 vuotta ollut it-alalla eri rooleissa ja firmoissa, eikä kukaan ole koskaan kertonut mitä pitäisi tehdä missäkin. Kaipa tässä jotenkin on onnistunut, kun töitä on edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen 30 vuotta ollut it-alalla eri rooleissa ja firmoissa, eikä kukaan ole koskaan kertonut mitä pitäisi tehdä missäkin. Kaipa tässä jotenkin on onnistunut, kun töitä on edelleen.
Hyvä sinä! Tuo ei silti poista jonkun toisen erilaista kokemusta. Eri aloilla työtä tehdään myös eri tavoilla.
Vierailija kirjoitti:
Useimmissa työpaikoissa perehdytys ei ole kovin kattavaa, ja monet työt ovat niin monimutkaisia, ettei niitä ihan hetkessä pystyisi opettamaankaan. (Uuden) Työntekijän pitää itse uskaltaa kysyä neuvoa kokeneemmilta kollegoilta, vaikka se voi tuntua nololta. Useimmat auttavat ihan mielellään. Itsekin kysyn neuvoa tarvittaessa, vaikka työuraa on runsaasti takana, ja ehdottomasti autan aina muita, kun kysyvät neuvoa
Tämä! Pitää uskaltaa kysyä. Vaikka se edellyttäisi hölmöksi heittäytymistä, se kannattaa. Kaikkialla on työtunnit vedetty tehokkuuden nimissä niin minimiin, että kukaan ei ehdi siksi perehdyttää. Meilläkin ne, joille perehdytys on paperilla merkitty, lykkii sitä aina meille muille. Ja sanonta perehdytys kuuluu kaikille, tarkoittaa käytännössä sitä, että kaikki olettaa muiden tekevän sen.
Ymmärrän hyvin aapeeta. Meilläkin oletetaan kaikkien paitsi oppivan uudet ohjelmat ja systeemit heti, mutta myös hoksivan jostain 20 vuoden takaiset poikkeuksen poikkeukset. Vanhat työntekijät loistaa siksi, kun aina on joku vanha jippo jossain välissä, mikä vaan mystisesti pitäisi kaikkien tietää. Ohjeita ja käytäntöjä on miljoonia, ja ne muuttuu koko ajan, siksi kukaan ei edes pysty tekemään kirjallisia pikaohjeita aloittaville, ja perehdytys riippuu täysin siitä perehdyttäjän persoonasta. Sitten tulee uusia asioita niin, että jos satut just silloin olemaan vapaalla, missaat ne, niitä ei kerrota enää toiseen kertaan. Niin sitten on ne vanhatkin osaajat jostain uusista asioista pihalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useimmissa työpaikoissa perehdytys ei ole kovin kattavaa, ja monet työt ovat niin monimutkaisia, ettei niitä ihan hetkessä pystyisi opettamaankaan. (Uuden) Työntekijän pitää itse uskaltaa kysyä neuvoa kokeneemmilta kollegoilta, vaikka se voi tuntua nololta. Useimmat auttavat ihan mielellään. Itsekin kysyn neuvoa tarvittaessa, vaikka työuraa on runsaasti takana, ja ehdottomasti autan aina muita, kun kysyvät neuvoa
Tämä! Pitää uskaltaa kysyä. Vaikka se edellyttäisi hölmöksi heittäytymistä, se kannattaa. Kaikkialla on työtunnit vedetty tehokkuuden nimissä niin minimiin, että kukaan ei ehdi siksi perehdyttää. Meilläkin ne, joille perehdytys on paperilla merkitty, lykkii sitä aina meille muille. Ja sanonta perehdytys kuuluu kaikille, tarkoittaa käytännössä sitä, että kaikki olettaa muiden tekevän sen.
Ei se auta vaikka kuinka reippaasti kyselee, jos työpaikassa on sellainen ilmapiiri, että meillähän ei neuvota. Puheluihin tai viesteihin ei silloin vastata ja valitetaan miksi kollega tai alainen oikein häiritsee tyhmillä kysymyksillään.
Uusi työntekijä on todella heikoilla, jos asenne on se, ei kyllähän kaikkien nyt automaattisesti pitäisi tietää miksi ja miten jossain firmassa toimitaan tietyssä asiassa tietyllä tavalla ja omaksua tämä tapa ilman erillistä ohjeistamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin aapeeta. Meilläkin oletetaan kaikkien paitsi oppivan uudet ohjelmat ja systeemit heti, mutta myös hoksivan jostain 20 vuoden takaiset poikkeuksen poikkeukset. Vanhat työntekijät loistaa siksi, kun aina on joku vanha jippo jossain välissä, mikä vaan mystisesti pitäisi kaikkien tietää. Ohjeita ja käytäntöjä on miljoonia, ja ne muuttuu koko ajan, siksi kukaan ei edes pysty tekemään kirjallisia pikaohjeita aloittaville, ja perehdytys riippuu täysin siitä perehdyttäjän persoonasta. Sitten tulee uusia asioita niin, että jos satut just silloin olemaan vapaalla, missaat ne, niitä ei kerrota enää toiseen kertaan. Niin sitten on ne vanhatkin osaajat jostain uusista asioista pihalla.
Kuulostaa tutulta. Mutta sen vanhan työntekijän näkökulmasta, ei niitä vanhoja jippoja oleta että 'mystisesti pitäisi kaikkien tietää'. Ensinnäkään ei voi perehdyttää kerralla joka ikiseen nippeliasiaan ettei sen kertainen kokonaisuus hajoa. On pakko lähteä olennaisista liikkeelle, perehdytettävää vain hämmentäisi jos alkaisi jaaritella jostain epätodennäköisestä tilanteesta johon on vuosia sitten törmännyt. Toisekseen ei sitä millään itsekään muista kaikkia pikkujippoja joita viimeksi on käyttänyt viisi tai yli kymmenenkin vuotta sitten. Jos vastaava tilanne joskus toistuu, niin sitten vaan pitää alkaa muistella ja kaivella vanhoja muistiinpanoja. Ja uudet asiat, välillä tuntuu ettei niistä kerrota sitä ensimmäistäkään kertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt miksi tämä ajatus uusien työntekijöiden perehdyttämisestä on monella työpaikalla niin vaikea monelle. Mielestäni se saattaa johtua yleisestä välttelevästä kiintymyssuhdetyylistä.
Kun henilö ei itse koe saaneensa aikanaan tarpeeksi hoivaa ja huolenpitoa, ärsyttää ajatuksena joutua huolehtimaan jostain toisesta. Lapsi tai työkaveri halutaan silloin pakottaa pärjäämään omillaan, jottei hän triggeröi läsnäolollaan omia kipupisteitä. Sama se sitten onko pärjääminen tällöin oikeaa vai näennäistä, kunhan henkilö vain katoaa paikalta kinuamasta apua.
Tämä voi nyt tulla yllätyksenä, mutta useimmat aikuiset ihmiset ovat töissä tekemässä työtehtäviään, eivät punnitsemassa kiintymyssuhteitaan ja kipupisteitään tai lapsen lailla odottamassa hoivaa ja huolenpitoa.
Olen jo harmaapää ja perehdytän mielelläni. En kuitenkaan mielelläni osallistu työtehtävää koskevaan palaveriin, jonka aiheena ei ole tehtävään liittyvien lähtötietojen tms. seikkojen siirtäminen perehdytettävälle, vaan perehdytettävän tunne-elämän tarpeiden tyydyttäminen. Jotkut vaan pyytävät palaveroimaan kanssaan, vaikka heillä on kaikki tehtävään vaadittavat tiedot ja taidot. Mielestäni tämän tunnetarpeen täyttäminen ei ole esimiehen perustehtävä, työterveyshuolto huolehtikoon siitä.
Milloin sinulta on töissä joku tuollaista pyytänyt?
Viikoittain pitäisi käydä läpi kaikenlaista, jonka perehdytettävä jo tietää. Ei siihen muuta syytä ole kuin tunnetarpeen täyttäminen.
Mitä pahaa siinä on, jos kohtaamme toisemme myös tuntevina ihmisinä, emme pelkästään kollegoina?
Kohdataan kohdataan, mutta aikaa menee ja tälle yhdelle ei mikään aika riitä. Eihän siinäkään mitään pahaa ole, jos vanhempia vaaditaan kohtaamaan vaativa lapsensa tuntevana ihmisenä (ja käyttämään niin paljon aikaa kuin tämä vaativa vaatii), vaikkakin lapsen vanhemmat usein haluaisivat käyttää aikaa muuhunkin. Lapsen tapauksessa voi vielä toivoa, että lapsi kasvaa ja kehittyy. Vaativa kollega vaatii vielä tosiaan 10 vuoden jälkeenkin. Minusta tähän on käytetty jo aikaa tarpeeksi.
Ilmeisesti olet ketjun aloittajan työkaveri.
En tiedä olenko, mutta ainakin oma työkaverini tuli ap:n kirjoituksesta mieleen. Joku tuossa jo kommentoikin, että "jospa työkaveri on epävarma, oletko koskaan itse ollut epävarma". Kyllä työkaverini on varmaan epävarma, mutta sitä sisäistä epävarmuutta minä en pysty paikkaamaan eikä se ole esimiehen tehtäväkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt miksi tämä ajatus uusien työntekijöiden perehdyttämisestä on monella työpaikalla niin vaikea monelle. Mielestäni se saattaa johtua yleisestä välttelevästä kiintymyssuhdetyylistä.
Kun henilö ei itse koe saaneensa aikanaan tarpeeksi hoivaa ja huolenpitoa, ärsyttää ajatuksena joutua huolehtimaan jostain toisesta. Lapsi tai työkaveri halutaan silloin pakottaa pärjäämään omillaan, jottei hän triggeröi läsnäolollaan omia kipupisteitä. Sama se sitten onko pärjääminen tällöin oikeaa vai näennäistä, kunhan henkilö vain katoaa paikalta kinuamasta apua.
Tämä voi nyt tulla yllätyksenä, mutta useimmat aikuiset ihmiset ovat töissä tekemässä työtehtäviään, eivät punnitsemassa kiintymyssuhteitaan ja kipupisteitään tai lapsen lailla odottamassa hoivaa ja huolenpitoa.
Olen jo harmaapää ja perehdytän mielelläni. En kuitenkaan mielelläni osallistu työtehtävää koskevaan palaveriin, jonka aiheena ei ole tehtävään liittyvien lähtötietojen tms. seikkojen siirtäminen perehdytettävälle, vaan perehdytettävän tunne-elämän tarpeiden tyydyttäminen. Jotkut vaan pyytävät palaveroimaan kanssaan, vaikka heillä on kaikki tehtävään vaadittavat tiedot ja taidot. Mielestäni tämän tunnetarpeen täyttäminen ei ole esimiehen perustehtävä, työterveyshuolto huolehtikoon siitä.
Milloin sinulta on töissä joku tuollaista pyytänyt?
Viikoittain pitäisi käydä läpi kaikenlaista, jonka perehdytettävä jo tietää. Ei siihen muuta syytä ole kuin tunnetarpeen täyttäminen.
Mitä pahaa siinä on, jos kohtaamme toisemme myös tuntevina ihmisinä, emme pelkästään kollegoina?
Kohdataan kohdataan, mutta aikaa menee ja tälle yhdelle ei mikään aika riitä. Eihän siinäkään mitään pahaa ole, jos vanhempia vaaditaan kohtaamaan vaativa lapsensa tuntevana ihmisenä (ja käyttämään niin paljon aikaa kuin tämä vaativa vaatii), vaikkakin lapsen vanhemmat usein haluaisivat käyttää aikaa muuhunkin. Lapsen tapauksessa voi vielä toivoa, että lapsi kasvaa ja kehittyy. Vaativa kollega vaatii vielä tosiaan 10 vuoden jälkeenkin. Minusta tähän on käytetty jo aikaa tarpeeksi.
Ilmeisesti olet ketjun aloittajan työkaveri.
En tiedä olenko, mutta ainakin oma työkaverini tuli ap:n kirjoituksesta mieleen. Joku tuossa jo kommentoikin, että "jospa työkaveri on epävarma, oletko koskaan itse ollut epävarma". Kyllä työkaverini on varmaan epävarma, mutta sitä sisäistä epävarmuutta minä en pysty paikkaamaan eikä se ole esimiehen tehtäväkään.
Mikä sinusta on esimiehen tehtävä? Jos alaiset kokevat viikoittain tarvetta tarkistaa esimiehen kanssa miten hoidetaan sellaisia tehtäviä, joita he ovat jo vuosikaudet onnistuneesti hoitaneet, niin jokin on firman prosesseissa silloin mennyt pieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni tekee liian vaativia töitä, ei ole kykyjä riittävästi.
Se että saa tutkinnon puserrettua "vaativalle alalle asiantuntijaksi" ,ei takaa että pystys tekeen sitä työtä,tai kykenis.
Yksinkertainen neuvo: kestät kritiikin, kun hyväksytyt sen asian, että sitä tulee aina väistämättä ja lisäksi otat sen asenteen, että jos teet virheitä, niin se on aina työpaikan vastuullisten henkilöiden ongelma. Sitten on muutama kyseenalainen keino: useimmat tekevät myös minimin, jolloin riskitkin ja kuormitus minimoituu. Myös yksi vaihtoehto on esittää tekevänsä töitä ja käyttää se aika erilaisiin perusteluihin miksi jotkin työtehtävät vievät aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moni tekee liian vaativia töitä, ei ole kykyjä riittävästi.
Se että saa tutkinnon puserrettua "vaativalle alalle asiantuntijaksi" ,ei takaa että pystys tekeen sitä työtä,tai kykenis.
Kyllähän koulutuksen hankkiminen kertoo siitä, että jotain potentiaalia on. Mutta ei sen pelkän koulutuksen avulla edetä oppipojasta mestariksi, jos työpaikan käytännöt jäävät uudelle työntekijälle täysin vieraiksi, kun kukaan ei niistä kerro.
Ketjussa on jäänyt mietityttämään kuinka jotkut ovat olleet sitä mieltä, että työterveyshuollon tehtävänä on poistaa työntekijöiden epävarmuus. Mitä keinoja nämä henkilöt näkevät työterveyshuollolla olevan tähän käytettävissä? Eihän heillä siellä ole juurikaan tietoa mikä jonkun työnkuva on tai miten hän voisi työssä suoriutumistaan parantaa.
Sen sijaan työpaikalla olisi työnteon aikana suhteellisen helppoa sanoo kollegalle pari kannustavaa sanaa, jos huomaa hänen jotenkin tehtävien kanssa kipuilevan. Miksi myönteistä palautetta ja kannustusta halutaan usein pantata?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työn Oheessa pitää opiskella perusjutut jos niihin ei vielä ole valmiuksia. Nykyisin chat GPT toimii mentorina monessa asiassa joten sieltä vaan perusjuttuja kysymään. Firman sisäisistä asioista se ei tietenkään tied mitään.
Vierailija kirjoitti:
Työn Oheessa pitää opiskella perusjutut jos niihin ei vielä ole valmiuksia. Nykyisin chat GPT toimii mentorina monessa asiassa joten sieltä vaan perusjuttuja kysymään. Firman sisäisistä asioista se ei tietenkään tied mitään.
ChatGPT:lla asiantuntijaksi? Vahvaa osaamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työn Oheessa pitää opiskella perusjutut jos niihin ei vielä ole valmiuksia. Nykyisin chat GPT toimii mentorina monessa asiassa joten sieltä vaan perusjuttuja kysymään. Firman sisäisistä asioista se ei tietenkään tied mitään.
ChatGPT:lla asiantuntijaksi? Vahvaa osaamista.
Ei ihme että töissä jotkut horisevat mitä sattuu kun "tiedot" ovat tekoälyn hallusinaatioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt miksi tämä ajatus uusien työntekijöiden perehdyttämisestä on monella työpaikalla niin vaikea monelle. Mielestäni se saattaa johtua yleisestä välttelevästä kiintymyssuhdetyylistä.
Kun henilö ei itse koe saaneensa aikanaan tarpeeksi hoivaa ja huolenpitoa, ärsyttää ajatuksena joutua huolehtimaan jostain toisesta. Lapsi tai työkaveri halutaan silloin pakottaa pärjäämään omillaan, jottei hän triggeröi läsnäolollaan omia kipupisteitä. Sama se sitten onko pärjääminen tällöin oikeaa vai näennäistä, kunhan henkilö vain katoaa paikalta kinuamasta apua.
Tämä voi nyt tulla yllätyksenä, mutta useimmat aikuiset ihmiset ovat töissä tekemässä työtehtäviään, eivät punnitsemassa kiintymyssuhteitaan ja kipupisteitään tai lapsen lailla odottamassa hoivaa ja huolenpitoa.
Olen jo harmaapää ja perehdytän mielelläni. En kuitenkaan mielelläni osallistu työtehtävää koskevaan palaveriin, jonka aiheena ei ole tehtävään liittyvien lähtötietojen tms. seikkojen siirtäminen perehdytettävälle, vaan perehdytettävän tunne-elämän tarpeiden tyydyttäminen. Jotkut vaan pyytävät palaveroimaan kanssaan, vaikka heillä on kaikki tehtävään vaadittavat tiedot ja taidot. Mielestäni tämän tunnetarpeen täyttäminen ei ole esimiehen perustehtävä, työterveyshuolto huolehtikoon siitä.
Milloin sinulta on töissä joku tuollaista pyytänyt?
Viikoittain pitäisi käydä läpi kaikenlaista, jonka perehdytettävä jo tietää. Ei siihen muuta syytä ole kuin tunnetarpeen täyttäminen.
Mitä pahaa siinä on, jos kohtaamme toisemme myös tuntevina ihmisinä, emme pelkästään kollegoina?
Kohdataan kohdataan, mutta aikaa menee ja tälle yhdelle ei mikään aika riitä. Eihän siinäkään mitään pahaa ole, jos vanhempia vaaditaan kohtaamaan vaativa lapsensa tuntevana ihmisenä (ja käyttämään niin paljon aikaa kuin tämä vaativa vaatii), vaikkakin lapsen vanhemmat usein haluaisivat käyttää aikaa muuhunkin. Lapsen tapauksessa voi vielä toivoa, että lapsi kasvaa ja kehittyy. Vaativa kollega vaatii vielä tosiaan 10 vuoden jälkeenkin. Minusta tähän on käytetty jo aikaa tarpeeksi.
Ilmeisesti olet ketjun aloittajan työkaveri.
En tiedä olenko, mutta ainakin oma työkaverini tuli ap:n kirjoituksesta mieleen. Joku tuossa jo kommentoikin, että "jospa työkaveri on epävarma, oletko koskaan itse ollut epävarma". Kyllä työkaverini on varmaan epävarma, mutta sitä sisäistä epävarmuutta minä en pysty paikkaamaan eikä se ole esimiehen tehtäväkään.
Mikä sinusta on esimiehen tehtävä? Jos alaiset kokevat viikoittain tarvetta tarkistaa esimiehen kanssa miten hoidetaan sellaisia tehtäviä, joita he ovat jo vuosikaudet onnistuneesti hoitaneet, niin jokin on firman prosesseissa silloin mennyt pieleen.
Ei ole mennyt firman prosesseissa pieleen. Henkilö vaan kokee tarvetta tarkistaa. Ja käydä läpi asioita, jotka hän hyvin tietää. Kun 10 vuoden jälkeen käydään läpi asioita, jotka henkilö hyvin tietää, ei kyse ole siitä, että hänelle ei olisi perustehtävää kerrottu. Esimiehen tehtävä on pysyä perustehtävässä eli tehdä työntekijälle selväksi, mikä on työntekijän perustehtävä ja miten se tehdään. Esimiehen perustehtävään ei kuulu työntekijän sisäisen maailman aukkojen paikkaaminen eikä muukaan psykologisointi. Asiallinen ja kohtelias käytös esimiehen puolelta on myös perustehtävän vaatimus. Sen pitäisi riittää. Kun työntekijä näiden lisäksi vaatii jatkuvaa tukea, mennään alueille, jotka eivät enää esimiehelle (eikä työpaikalle) kuulu, vaan terveydenhuollon ammattilaisille.
Vierailija kirjoitti:
Ketjussa on jäänyt mietityttämään kuinka jotkut ovat olleet sitä mieltä, että työterveyshuollon tehtävänä on poistaa työntekijöiden epävarmuus. Mitä keinoja nämä henkilöt näkevät työterveyshuollolla olevan tähän käytettävissä? Eihän heillä siellä ole juurikaan tietoa mikä jonkun työnkuva on tai miten hän voisi työssä suoriutumistaan parantaa.
Sen sijaan työpaikalla olisi työnteon aikana suhteellisen helppoa sanoo kollegalle pari kannustavaa sanaa, jos huomaa hänen jotenkin tehtävien kanssa kipuilevan. Miksi myönteistä palautetta ja kannustusta halutaan usein pantata?
Työterveyshuolto tuntee työpaikan olosuhteet ja siksi tietää, mistä puhutaan. Työterveyshuolto kohtaa työntekijän työntekijän lähtökohdista ja käsittelee työntekijän kanssa tämän kokemaa epävarmuutta, riittämättömyyttä tai mitä nyt onkaan. Työterveyshuollon ammattilaisten tehtävä on tukea työntekijää työntekijän itsensä sisäisten ongelmien kohtaamisessa ja käsittelemisessä, se ei ole esimiehen tehtävä. Jos tämä kohtaaminen ylittää työterveyshuollon kyvyt tai resurssit, on työterveyshuollon tehtävä ohjata / lähettää työntekijä tarpeellisen avun piiriin. Myönteisen palautteen ja kannustuksen puuttesta ei ole tässä minun kuvaamassani esimerkissä kysymys, vaan siitä, että mikään aika / palaute / kannustus ei kyseisen työntekijän tukemiseen riitä.
Alue: Aihe vapaa
Aloittaja on vaihtanut työpaikkoja sillä ajatuksella, että ehkä joissain toisessa paikassa saisi perehdytystä ja hommat vihdoin alkaisivat sujumaan. Näin ei ole käynyt.
Nyt en enää odota työelämältä yhtään mitään. Ylimääräistä rahaa ei ole, joten töitä on pakko hakea. Ehkä jossain vaiheessa pääsen pitkän sinnittelyn jälkeen sairaseläkkeelle ja eroon koko roskasta.