Mentori puuttuu, työelämä on siksi mennyt päin pyllyä

Aika vähän on niitä työpaikkoja, missä on perehdytys. Nuorena menin ihan kylmiltään siivoamaan. Perehdytys oli: tuossa on siivouskomero, siivoat käytävät ja vessat. Siinä sitten mietin rättisekamelskan kanssa, millä rätillä olisi tarkoitus siivota mitäkin ja mitä ainetta olisi tarkoitus käyttää mihinkin paikkaan. Yritin tehdä parhaani. Ensimmäisellä viikolla valitettiin kun en ollut siivonnut portaita. Eipä niistä oltu perehdytyksessä mainittu. Sitten valitettiin että hissit ovat siivoamatta, eipä niistäkään mainittu perehdytyksessä. Sitten valitettiin että käsipyyherulla on lopussa. Eipä siitäkään mitään perehdytyksessä mainittu. Vuodessa olin kuitenkin jo oppinut mitä siivousalueeseeni kuului, millä liinalla pyyhitään mitäkin ja mitä aineita käyttää sekä miten käsipyyherulla vaihdetaan uuteen. Opin siinä sivussa paljon muutakin. 

Joo olen itsekin miettinyt mikä idea tuossa on kun ei perehdytetä. Olisihan se nyt työnantajan etu kun kerralla opittaisiin ainakin perusteet ja mitä työvuoroissa odotetaan tehtävän.

Vierailija kirjoitti:

Aika vähän on niitä työpaikkoja, missä on perehdytys. Nuorena menin ihan kylmiltään siivoamaan. Perehdytys oli: tuossa on siivouskomero, siivoat käytävät ja vessat. Siinä sitten mietin rättisekamelskan kanssa, millä rätillä olisi tarkoitus siivota mitäkin ja mitä ainetta olisi tarkoitus käyttää mihinkin paikkaan. Yritin tehdä parhaani. Ensimmäisellä viikolla valitettiin kun en ollut siivonnut portaita. Eipä niistä oltu perehdytyksessä mainittu. Sitten valitettiin että hissit ovat siivoamatta, eipä niistäkään mainittu perehdytyksessä. Sitten valitettiin että käsipyyherulla on lopussa. Eipä siitäkään mitään perehdytyksessä mainittu. Vuodessa olin kuitenkin jo oppinut mitä siivousalueeseeni kuului, millä liinalla pyyhitään mitäkin ja mitä aineita käyttää sekä miten käsipyyherulla vaihdetaan uuteen. Opin siinä sivussa paljon muutakin. 

Minä olen ollut joskus siivoamassa ja siihen työhön perehdytettiin aikanaan hyvin, vaikka olin vain kesän töissä.

Valmistumisen jälkeiset asiantuntijatyöt sen sijaan ovat olleet huomattavasti monivaiheisempia, mutta niihin on opastettu paljon vähemmän.

Työpaikalla oli kerran jopa työterveyspsykologi keskustelemassa miksi osaston työilmapiiri on kyselyiden mukaan niin huono. Kun tuli puheeksi perehdytys työtehtäviin, pomo totesi ettei ammattilaisia tarvitse perehdyttää (osa oli ihan suoraan koulusta eikä siellä niitä tehtäviä oltu opinnoissa  käsitelty kuin pintapuolisesti).

Työterveyspsykologi oli pomo klommentista ihan pyöristynyt ja sanoi että kyllä häntä on eri työpaikoissa perehdytetty vaikka hän onkin kokenut ammattilainen.

Vierailija kirjoitti:

Onko siis niin, ettet vuosien saatossa ole kyennyt itse opettelemaan mitään?

En ole ap, mutta olen ollut samanlaisessa ikävässä tilanteessa, jossa ei annettu edes alkuperehdytystä kyselyistäni huolimatta. Totta kai sitä etsi koko ajan tietoa mitä mikäkin lakipykälä siinä tilanteessa tarkoitti ja miten tulee menetellä, mutta aika hankalaa on asiakkaiden nenän edessä toimia jos kukaan ei neuvo eikä auta eikä siihen aikaan löytynyt oikein koneeltakaan tietoa. Kyse oli kuitenkin monimutkaisista ja epäselvistä asioista, kuten esim. radioaktiivisten aineiden kuljetukset, rekkojen lastien sidonnat ja sinetöinnit,   valmisteveronalaisten tuotteiden varastosiirrot, maahantuotujen tavaroiden luovutukset (joita löytyy maasta taivaaseen), näytteenotot, kasvien terveystarkastukset ja luvat, eläinten luvat ja karanteenit, aseet ja niihin rinnastettavat tuotteet, kaksikäyttötuotteet, tuoteväärennökset, väärennetyt asiakirjat, uhanalaiset eläimet elävinä ja kuolleina, jalostuksessa ulkomailla EU:ssa ja EU:n ulkopuolella olleiden lentokoneiden ym. käsittely verotuksessa jne. Koulutus oli hyvin huonoa ja esimies/esimiehet piileskelivät ja heidän esimerkkiä seurasivat monet työntekijät. Kyllä oli hirveää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jossei sitä.työtä itsekseen tekemällä pysty oppimaan vuosienkaan jälkeen niin ehkä alan vaihto johonkin selkeästi helpompaan olisi aiheellista

Asiantuntijatyössä tämä ei useinkaan pidä paikkaansa. Monesti asiantuntijatyö on teoreettista, mutta hyvästäkin koulutuksesta huolimatta työ opitaan työtä tekemällä ja silloin mentorointi on todellakin avainasemassa. Mikäli tämä jää uupumaan, työntekijä oppii pahimmillaan mallintamalla teknisen perussuorituksen, mutta ei ymmärrä kokonaisuutta ja osaa soveltaa sitä. Tästä seuraa juurikin tuo, että työvuosia kertyy, mutta osaaminen pysyy aloittelijatasolla. Työnantaja tuijottaa kokemusvuosia ja pettyy kun luulee saavansa kokemusvuosien perusteella ammattilaisen, mutta saakin juuri ja juuri peruspalikan pyörittämiseen kykenevän aloittelijan.

Teen itse paljon mentorointeja, eikä ole lainkaan tavatonta, että meille tulee esim. yrityskauppojen myötä työntekijöitä joiden osaaminen ei vastaa millaan tavalla kokemusvuosia. Poikkeuksetta tämä johtuu siitä, että alun perehdytys on jäänyt tekemättä tai hoidettu jopa osaamista haittaavalla tavalla. Tälloin ammattitaitoa aletaan rakentamaan uudelleen aivan perusasioista. Monella asiantuntija-alalla kun sellainen muutaman viikon teknisen suorituksen opettaminen ei riitä, vaan aloittelevan työntekijän mukana on kuljettava kokonainen vuosi. Laajoja kokonaisuuksia ja pitkiä projekteja pyörittäessä ensimmäinen vuosi kun menee helposti opetteluun.

Itse asiantuntijatyössä jo 25 vuotta olleena muistan alun perehdytyksen olleen lähinnä sen, että näytettiin järjestelmät, annettiin työkalut ja sitten kollega näytti, kuinka muutama perusjuttu menee ja sen jälkeen itseohjautuvasti eteenpäin. Tähän sitten päälle ulkoa ostettuja koulutuksia tiettyjen järjestelmien /teknologioiden pohjaksi. Oma vastuu omasta oppimisesta ja kehittymisestä oli valtava. Piti uskaltaa alkaa tekemään ja onneksi oli internet jo olemassa, josta sitten haettiin tietoa alan foorumeilta siinä, missä alan kirjallisuudestakin. Nykyään tekoälyn kanssa tämäkin on noin tuhat kertaa nopeampaa ja helpompaa kuin vuosituhannen vaihteessa.

Hyvänä asiana oli se, että kun heitettiin syvään päätyyn, piti oppia uimaan nopeasti, eli turha arkuus katosi nopeasti. Kollegatkaan eivät aina osanneet neuvoa ja tienneet kaikkea, niin sitten alettiin itse kehittämään asiaa eteenpäin. Huonona asiana oli se, että kun itse sävelsi järjestelmien kehityksessä kenenkään neuvomatta eteenpäin, tuotos ei aina ollut priimaa, eikä varmastikaan alan parhaiden standardien mukaan tehtyä. Asioita kuitenkin oppi ja osaamisen parantumisen myötä työn laatu ja nopeus parani.

Työmetodeina käytettiin ensin nettihakuja ja foorumeita, sitten kysyttiin kollegalta, katsottiin alan kirjallisuutta ja viime kädessä hankittiin ulkopuolelta konsulttiapua, jos muuten ei saatu nogelmaa ratkaistua.

Kuitenkin, näin vuosien jälkeen aina joskus miettii, että olihan se villiä hommaa ja asioita saatiin aikaiseksi, mutta kokemuksen kasautuessa huomaa, että moni perusasia on jäänyt hataralle pohjalle, kun toisissa on mennyt hyvin syvälle ja usean asian olisi voinut paremminkin tehdä. Ehkä tämä on sama kaikilla, joilla ei ole ollut strukturoitua ja äärimmäisen ohjattua perehdyttämistä? Kaikissa työpaikoissa ei ole varmasti resursseja ja mahdollisuutta tehdä kovinkaan kattavaa perehdytystä, vaan henkilön on uskallettava ja osattava alkaa itse tutkimaan ongelmia ja tarttumaan asioihin. Se on sitä oma-aloitteisuutta, jota ihmisellä joko on tai ei ole.

Minusta ei ole sinänsä huolestuttavaa se, että jokin pitkän uran tehneen kaverin tuntemus joistakin perusasioista on hatara, olen itsekin tällainen ja tunnustan sen suoraan, sillä sen voi korvata koulutuksella ja/tai itseopiskelulla, joka on itseasiassa jo toinen luonto alalla, jossa olen. Katsoisin pääasiassa henkilön oppimiskykyä ja oma-aloitteisuutta. Niitä ei mikään kurssitus voi korvata ja henkilön työhistoria kertoo paljon, millainen henkilö on. Tärkeää ei niinkään se, osaako jonkin tietyn teknologian, teorian tai prosessimenetelmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jossei sitä.työtä itsekseen tekemällä pysty oppimaan vuosienkaan jälkeen niin ehkä alan vaihto johonkin selkeästi helpompaan olisi aiheellista

Asiantuntijatyössä tämä ei useinkaan pidä paikkaansa. Monesti asiantuntijatyö on teoreettista, mutta hyvästäkin koulutuksesta huolimatta työ opitaan työtä tekemällä ja silloin mentorointi on todellakin avainasemassa. Mikäli tämä jää uupumaan, työntekijä oppii pahimmillaan mallintamalla teknisen perussuorituksen, mutta ei ymmärrä kokonaisuutta ja osaa soveltaa sitä. Tästä seuraa juurikin tuo, että työvuosia kertyy, mutta osaaminen pysyy aloittelijatasolla. Työnantaja tuijottaa kokemusvuosia ja pettyy kun luulee saavansa kokemusvuosien perusteella ammattilaisen, mutta saakin juuri ja juuri peruspalikan pyörittämiseen kykenevän aloittelijan.

Teen itse paljon mentorointeja, eikä ole lainkaan tavatonta, että meille tulee esim. yrityskauppojen myötä työntekijöitä joiden osaaminen ei vastaa millaan tavalla kokemusvuosia. Poikkeuksetta tämä johtuu siitä, että alun perehdytys on jäänyt tekemättä tai hoidettu jopa osaamista haittaavalla tavalla. Tälloin ammattitaitoa aletaan rakentamaan uudelleen aivan perusasioista. Monella asiantuntija-alalla kun sellainen muutaman viikon teknisen suorituksen opettaminen ei riitä, vaan aloittelevan työntekijän mukana on kuljettava kokonainen vuosi. Laajoja kokonaisuuksia ja pitkiä projekteja pyörittäessä ensimmäinen vuosi kun menee helposti opetteluun.

14: kiitos viestistäsi. Olisi hienoa jos tämä ymmärrettäisiin työpaikoilla paremmin. Toivottavasti vielä jonakin päivänä itsekin pääsen sellaiseen työpaikkaan, jossa jollain on kärsivällisyyttä opastaa työhön eikä pelkästään moittia.

Kokemukseni mukaan tämä asia ymmärretään koko ajan huonommin. Jopa odotetaan, että koulunpenkiltä tulee täysin valmiita ammattilaisia.

Minulla on käynyt valtava tuuri, että päädyin heti alussa todella hyvälle työnantajalle, joka on aina panostanut henkilön kunnan osaamiseen ja hyvinvointiin. Meillä on myös suhtauduttu aina positiivisesti harjoittelijoihin ja oma työnkuvani onkin nykyään noin 50 % mentorointitehtäviä. Jännästi tästä asenteesta näyttää olevan hyötyä, koska vaikka talous sakkaa jo meidänkin alalla menee monella huonosti, meidän firma kasvaa ja työntekijöiden vaihtuvuus on olematonta. 

Po. Asenne puuttuu, työelämä on siksi mennyt päin pyllyä.

Vierailija kirjoitti:

Po. Asenne puuttuu, työelämä on siksi mennyt päin pyllyä.

En usko että tämä on ongelma, koska monessa paikassa olen saanut valtavasti kehuja oma-aloitteisuudesta ja sinnikkyydestä. Lisäksi on kehuttu että olen luotettava työntekijä.

- Ap

Tiedän että it-alalla työntekijät tuntuvat tekevät koko ajan nettihakuja miten eri asioita ovat muut ratkaisseet. Joka alalla ei kuitenkaan ole yhtä paljon työntekijöitä ja monissa paikoissa työssä käytettävät aineistot ovat sellaisia, ettei niitä nettiin laiteta.

Et siis hakuja tekemällä välttämättä  saa kovin hyvää siitä miten jotain ongelmaa kannattaisi itsenäisesti kokeilla yrittää ratkaista.

Tällöin ns. syvään päähän heittäminen voi jättää jälkeensä lähinnä työntekijän syvän ahdistuksen. Se taas ei ole uuden opettelun kannalta hyvä olotila, kun energia kuluu pahan olon hallintaan eikä uuden opettelu silloin ole kovin tehokasta.

No toisaalta aina on jotain, mitä ei osaa.

Asiaan auttaa myös paksumman nahan kasvattaminen, ja asenne, että on töissä vain rahan vuoksi.

Kun joku sanoo, että olisi odottanut enemmän, niin voi sanoa, että odotan sitten myös isompaa palkkaa.

Yleensä tähän loppuu keskustelu. ;)

Se paksumman nahan kasvattaminen ei ole tähän mennessä onnistunut.  Aiemmin ajattelin että ehkä jossain toisessa alan paikassa asiat menisivät paremmin. Tämä on kuitenkin nyt jatkunut niin pitkään, että olen vahvasti alkanut epäillä olenko lainkaan soveltuva työelämään.

Suomi on kaikenlaisen työpaikkakiusaamisen ykkösmaa. Sitähän tuokin on. Sinuna haistattaisin sisäisesti kuspäille paskat ja tekisin työni jotenkuten. Mitäpä sitä muuta tuollaisessa ympäristössä voi. Tuossa on muuten suuri syy sille miksi Suomi on niin kaukana muista Pohjoismaista. Yhteishenki on olematonta, johtaminen surkeaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jossei sitä.työtä itsekseen tekemällä pysty oppimaan vuosienkaan jälkeen niin ehkä alan vaihto johonkin selkeästi helpompaan olisi aiheellista

Asiantuntijatyössä tämä ei useinkaan pidä paikkaansa. Monesti asiantuntijatyö on teoreettista, mutta hyvästäkin koulutuksesta huolimatta työ opitaan työtä tekemällä ja silloin mentorointi on todellakin avainasemassa. Mikäli tämä jää uupumaan, työntekijä oppii pahimmillaan mallintamalla teknisen perussuorituksen, mutta ei ymmärrä kokonaisuutta ja osaa soveltaa sitä. Tästä seuraa juurikin tuo, että työvuosia kertyy, mutta osaaminen pysyy aloittelijatasolla. Työnantaja tuijottaa kokemusvuosia ja pettyy kun luulee saavansa kokemusvuosien perusteella ammattilaisen, mutta saakin juuri ja juuri peruspalikan pyörittämiseen kykenevän aloittelijan.

Teen itse paljon mentorointeja, eikä ole lainkaan tavatonta, että meille tulee esim. yrityskauppojen myötä työntekijöitä joiden osaaminen ei vastaa millaan tavalla kokemusvuosia. Poikkeuksetta tämä johtuu siitä, että alun perehdytys on jäänyt tekemättä tai hoidettu jopa osaamista haittaavalla tavalla. Tälloin ammattitaitoa aletaan rakentamaan uudelleen aivan perusasioista. Monella asiantuntija-alalla kun sellainen muutaman viikon teknisen suorituksen opettaminen ei riitä, vaan aloittelevan työntekijän mukana on kuljettava kokonainen vuosi. Laajoja kokonaisuuksia ja pitkiä projekteja pyörittäessä ensimmäinen vuosi kun menee helposti opetteluun.

Itse asiantuntijatyössä jo 25 vuotta olleena muistan alun perehdytyksen olleen lähinnä sen, että näytettiin järjestelmät, annettiin työkalut ja sitten kollega näytti, kuinka muutama perusjuttu menee ja sen jälkeen itseohjautuvasti eteenpäin. Tähän sitten päälle ulkoa ostettuja koulutuksia tiettyjen järjestelmien /teknologioiden pohjaksi. Oma vastuu omasta oppimisesta ja kehittymisestä oli valtava. Piti uskaltaa alkaa tekemään ja onneksi oli internet jo olemassa, josta sitten haettiin tietoa alan foorumeilta siinä, missä alan kirjallisuudestakin. Nykyään tekoälyn kanssa tämäkin on noin tuhat kertaa nopeampaa ja helpompaa kuin vuosituhannen vaihteessa.

 

Hyvänä asiana oli se, että kun heitettiin syvään päätyyn, piti oppia uimaan nopeasti, eli turha arkuus katosi nopeasti. Kollegatkaan eivät aina osanneet neuvoa ja tienneet kaikkea, niin sitten alettiin itse kehittämään asiaa eteenpäin. Huonona asiana oli se, että kun itse sävelsi järjestelmien kehityksessä kenenkään neuvomatta eteenpäin, tuotos ei aina ollut priimaa, eikä varmastikaan alan parhaiden standardien mukaan tehtyä. Asioita kuitenkin oppi ja osaamisen parantumisen myötä työn laatu ja nopeus parani.

 

Työmetodeina käytettiin ensin nettihakuja ja foorumeita, sitten kysyttiin kollegalta, katsottiin alan kirjallisuutta ja viime kädessä hankittiin ulkopuolelta konsulttiapua, jos muuten ei saatu nogelmaa ratkaistua.

 

Kuitenkin, näin vuosien jälkeen aina joskus miettii, että olihan se villiä hommaa ja asioita saatiin aikaiseksi, mutta kokemuksen kasautuessa huomaa, että moni perusasia on jäänyt hataralle pohjalle, kun toisissa on mennyt hyvin syvälle ja usean asian olisi voinut paremminkin tehdä. Ehkä tämä on sama kaikilla, joilla ei ole ollut strukturoitua ja äärimmäisen ohjattua perehdyttämistä? Kaikissa työpaikoissa ei ole varmasti resursseja ja mahdollisuutta tehdä kovinkaan kattavaa perehdytystä, vaan henkilön on uskallettava ja osattava alkaa itse tutkimaan ongelmia ja tarttumaan asioihin. Se on sitä oma-aloitteisuutta, jota ihmisellä joko on tai ei ole.

 

Minusta ei ole sinänsä huolestuttavaa se, että jokin pitkän uran tehneen kaverin tuntemus joistakin perusasioista on hatara, olen itsekin tällainen ja tunnustan sen suoraan, sillä sen voi korvata koulutuksella ja/tai itseopiskelulla, joka on itseasiassa jo toinen luonto alalla, jossa olen. Katsoisin pääasiassa henkilön oppimiskykyä ja oma-aloitteisuutta. Niitä ei mikään kurssitus voi korvata ja henkilön työhistoria kertoo paljon, millainen henkilö on. Tärkeää ei niinkään se, osaako jonkin tietyn teknologian, teorian tai prosessimenetelmän.

Harva asiantuntija työ on kuitenkaan tuollaista missä pärjää, vaikka tiettyjen osa-alueiden perusasiat eivät ole hallussa. Suurin osa töistä on sellaisia, että perusasiat täytyy olla kokonaisuutena hallussa ja sitten lähetään ns. erikoistumaan, eli kehittämään omaa erityisasiantuntijuuttaan johonkin tiettyyn suuntaan alan sisällä. Lisäksi suuri osa asiantuntijatöistä ovat sellaisia, että googlettelu ei pitkälle riitä, koska löydät lähinnä vain perusasioita ja jos kukaan ei ole ohjaamassa sinua sen suhteen miten ne perusasiat käytännössä tehdään ja kuinka niitä sovelletaan tapauskohtaisesti, olet melkoisen yksin.

Mielestäni tässä kohtaa ei voi laittaa kaikkea työntekijän oppimiskyvyn ja uskalluksen piikkiin. Jos oppi lähtee väärään suuntaan, hyväkin oppija oppii tekemään työtään väärin ja kun asiantuntijatyössä usein vastuut jo perustasolla ovat suuria, on ihan hyvä, ettei uskalla heittäytyä tekemään pahimmillaan väärin.

Rätithän on monesti värikoodattu sen mukaan missä niitä on tarkoitus käyttää. Ällö ajatus, että joku perehdytyksen puutteen takia siivoaa ruokapöytiä vessojen puhdistamiseen käytetyillä räteillä (tokihan ne pestään käytön jälkeen, mutta silti).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jossei sitä.työtä itsekseen tekemällä pysty oppimaan vuosienkaan jälkeen niin ehkä alan vaihto johonkin selkeästi helpompaan olisi aiheellista

Asiantuntijatyössä tämä ei useinkaan pidä paikkaansa. Monesti asiantuntijatyö on teoreettista, mutta hyvästäkin koulutuksesta huolimatta työ opitaan työtä tekemällä ja silloin mentorointi on todellakin avainasemassa. Mikäli tämä jää uupumaan, työntekijä oppii pahimmillaan mallintamalla teknisen perussuorituksen, mutta ei ymmärrä kokonaisuutta ja osaa soveltaa sitä. Tästä seuraa juurikin tuo, että työvuosia kertyy, mutta osaaminen pysyy aloittelijatasolla. Työnantaja tuijottaa kokemusvuosia ja pettyy kun luulee saavansa kokemusvuosien perusteella ammattilaisen, mutta saakin juuri ja juuri peruspalikan pyörittämiseen kykenevän aloittelijan.

Teen itse paljon mentorointeja, eikä ole lainkaan tavatonta, että meille tulee esim. yrityskauppojen myötä työntekijöitä joiden osaaminen ei vastaa millaan tavalla kokemusvuosia. Poikkeuksetta tämä johtuu siitä, että alun perehdytys on jäänyt tekemättä tai hoidettu jopa osaamista haittaavalla tavalla. Tälloin ammattitaitoa aletaan rakentamaan uudelleen aivan perusasioista. Monella asiantuntija-alalla kun sellainen muutaman viikon teknisen suorituksen opettaminen ei riitä, vaan aloittelevan työntekijän mukana on kuljettava kokonainen vuosi. Laajoja kokonaisuuksia ja pitkiä projekteja pyörittäessä ensimmäinen vuosi kun menee helposti opetteluun.

Itse asiantuntijatyössä jo 25 vuotta olleena muistan alun perehdytyksen olleen lähinnä sen, että näytettiin järjestelmät, annettiin työkalut ja sitten kollega näytti, kuinka muutama perusjuttu menee ja sen jälkeen itseohjautuvasti eteenpäin. Tähän sitten päälle ulkoa ostettuja koulutuksia tiettyjen järjestelmien /teknologioiden pohjaksi. Oma vastuu omasta oppimisesta ja kehittymisestä oli valtava. Piti uskaltaa alkaa tekemään ja onneksi oli internet jo olemassa, josta sitten haettiin tietoa alan foorumeilta siinä, missä alan kirjallisuudestakin. Nykyään tekoälyn kanssa tämäkin on noin tuhat kertaa nopeampaa ja helpompaa kuin vuosituhannen vaihteessa.

 

Hyvänä asiana oli se, että kun heitettiin syvään päätyyn, piti oppia uimaan nopeasti, eli turha arkuus katosi nopeasti. Kollegatkaan eivät aina osanneet neuvoa ja tienneet kaikkea, niin sitten alettiin itse kehittämään asiaa eteenpäin. Huonona asiana oli se, että kun itse sävelsi järjestelmien kehityksessä kenenkään neuvomatta eteenpäin, tuotos ei aina ollut priimaa, eikä varmastikaan alan parhaiden standardien mukaan tehtyä. Asioita kuitenkin oppi ja osaamisen parantumisen myötä työn laatu ja nopeus parani.

 

Työmetodeina käytettiin ensin nettihakuja ja foorumeita, sitten kysyttiin kollegalta, katsottiin alan kirjallisuutta ja viime kädessä hankittiin ulkopuolelta konsulttiapua, jos muuten ei saatu nogelmaa ratkaistua.

 

Kuitenkin, näin vuosien jälkeen aina joskus miettii, että olihan se villiä hommaa ja asioita saatiin aikaiseksi, mutta kokemuksen kasautuessa huomaa, että moni perusasia on jäänyt hataralle pohjalle, kun toisissa on mennyt hyvin syvälle ja usean asian olisi voinut paremminkin tehdä. Ehkä tämä on sama kaikilla, joilla ei ole ollut strukturoitua ja äärimmäisen ohjattua perehdyttämistä? Kaikissa työpaikoissa ei ole varmasti resursseja ja mahdollisuutta tehdä kovinkaan kattavaa perehdytystä, vaan henkilön on uskallettava ja osattava alkaa itse tutkimaan ongelmia ja tarttumaan asioihin. Se on sitä oma-aloitteisuutta, jota ihmisellä joko on tai ei ole.

 

Minusta ei ole sinänsä huolestuttavaa se, että jokin pitkän uran tehneen kaverin tuntemus joistakin perusasioista on hatara, olen itsekin tällainen ja tunnustan sen suoraan, sillä sen voi korvata koulutuksella ja/tai itseopiskelulla, joka on itseasiassa jo toinen luonto alalla, jossa olen. Katsoisin pääasiassa henkilön oppimiskykyä ja oma-aloitteisuutta. Niitä ei mikään kurssitus voi korvata ja henkilön työhistoria kertoo paljon, millainen henkilö on. Tärkeää ei niinkään se, osaako jonkin tietyn teknologian, teorian tai prosessimenetelmän.

Harva asiantuntija työ on kuitenkaan tuollaista missä pärjää, vaikka tiettyjen osa-alueiden perusasiat eivät ole hallussa. Suurin osa töistä on sellaisia, että perusasiat täytyy olla kokonaisuutena hallussa ja sitten lähetään ns. erikoistumaan, eli kehittämään omaa erityisasiantuntijuuttaan johonkin tiettyyn suuntaan alan sisällä. Lisäksi suuri osa asiantuntijatöistä ovat sellaisia, että googlettelu ei pitkälle riitä, koska löydät lähinnä vain perusasioita ja jos kukaan ei ole ohjaamassa sinua sen suhteen miten ne perusasiat käytännössä tehdään ja kuinka niitä sovelletaan tapauskohtaisesti, olet melkoisen yksin.

Mielestäni tässä kohtaa ei voi laittaa kaikkea työntekijän oppimiskyvyn ja uskalluksen piikkiin. Jos oppi lähtee väärään suuntaan, hyväkin oppija oppii tekemään työtään väärin ja kun asiantuntijatyössä usein vastuut jo perustasolla ovat suuria, on ihan hyvä, ettei uskalla heittäytyä tekemään pahimmillaan väärin.

Niinpä. Voi käydä niin, että joku itsekseen opiskeleva tekee vuosikausia jotkut asiat väärin, koska luulee tekevänsä ne oikein, eikä kukaan huomaa, kunnes sitten joskus.

Itseäni uuden työntekijän perehdyttäminen ei kiinnostanut, sillä sain tietää, että hän korvaa minut ja minut irtisanotaan. 

Aina kokeneempia työntekijöitä ei ole. On saatettu irtisanoa kaikki kokeneet ja palkattu tilalle uudet ajatellen, että osaaminen voidaan siirtää päivässä. Näin on kansainvälisissä ympyröissä Suomen ulkopuolella, mutta samaa on Suomessakin. Osaaminen on hukassa, koska halutaan aina halvin työntekijä.

Vierailija kirjoitti:

Suomi on kaikenlaisen työpaikkakiusaamisen ykkösmaa. Sitähän tuokin on. Sinuna haistattaisin sisäisesti kuspäille paskat ja tekisin työni jotenkuten. Mitäpä sitä muuta tuollaisessa ympäristössä voi. Tuossa on muuten suuri syy sille miksi Suomi on niin kaukana muista Pohjoismaista. Yhteishenki on olematonta, johtaminen surkeaa.

Järjen tasolla ymmärrän tämän, mutta silti tuntuu siltä että olen mokannut kaiken. Pärjäsin aikanaan opinnoissa todella hyvin ja nautin opiskelusta. En olisi silloin ikinä osannut kuvitella, että työelämä tuntuu näin vaikealta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jossei sitä.työtä itsekseen tekemällä pysty oppimaan vuosienkaan jälkeen niin ehkä alan vaihto johonkin selkeästi helpompaan olisi aiheellista

Asiantuntijatyössä tämä ei useinkaan pidä paikkaansa. Monesti asiantuntijatyö on teoreettista, mutta hyvästäkin koulutuksesta huolimatta työ opitaan työtä tekemällä ja silloin mentorointi on todellakin avainasemassa. Mikäli tämä jää uupumaan, työntekijä oppii pahimmillaan mallintamalla teknisen perussuorituksen, mutta ei ymmärrä kokonaisuutta ja osaa soveltaa sitä. Tästä seuraa juurikin tuo, että työvuosia kertyy, mutta osaaminen pysyy aloittelijatasolla. Työnantaja tuijottaa kokemusvuosia ja pettyy kun luulee saavansa kokemusvuosien perusteella ammattilaisen, mutta saakin juuri ja juuri peruspalikan pyörittämiseen kykenevän aloittelijan.

Teen itse paljon mentorointeja, eikä ole lainkaan tavatonta, että meille tulee esim. yrityskauppojen myötä työntekijöitä joiden osaaminen ei vastaa millaan tavalla kokemusvuosia. Poikkeuksetta tämä johtuu siitä, että alun perehdytys on jäänyt tekemättä tai hoidettu jopa osaamista haittaavalla tavalla. Tälloin ammattitaitoa aletaan rakentamaan uudelleen aivan perusasioista. Monella asiantuntija-alalla kun sellainen muutaman viikon teknisen suorituksen opettaminen ei riitä, vaan aloittelevan työntekijän mukana on kuljettava kokonainen vuosi. Laajoja kokonaisuuksia ja pitkiä projekteja pyörittäessä ensimmäinen vuosi kun menee helposti opetteluun.

Olen törmännyt samaan.  Pidän perehdyttämisestä eikä minua haittaa ottaa jos huomaan että perehdytettävää on paljonkin. Useimmiten kaikki hoituu hyvin, mutta valitettavasti ajoittain tulee vastaan myös perehdytettäviä jotka tuntuvat olevan ns siilipuolustuksessa. Eivät kysy mitään oma-aloitteisesti tai kysyvät samaa asiaa kerrasta toiseen, eivät sisäistä lukemaansa, jopa kieltäytyvät noudattamasta selkeitä ohjeita,  sulkeutuvat ja pahimmillaan alkavat vaan sähläämään itsekseen siten että saavat enemmän haittaa aikaiseksi kuin jos olisivat vain olleet tekemättä mitään. Tuollainen turhauttaa.

Onko jollain ideaa miten nyt kannattaisi toimia? Mitä enemmän työvuosia kertyy, sitä isommalta ongelmalta tämä tuntuu.

Olen työskennellyt urani alkupuoliskon liiketoiminnassa ja loppupuoliskon IT-asiantuntijana. Ja perehdytys on teknisellä puolella ollut suurimmaksi osaksi heikkoa. Osa esihenkilöistä ei ole edes tiennyt, mitä perehdytys on. Selvästi insinöörikoulutuksessa ei käsitellä johtamista tai työnantajan lakisääteisiä velvollisuuksia kunnolla, toisin kuin kaupallisissa koulutuksissa, koska sillä puolella asia on hyvin tiedossa ja hallussa.

Perehdytys ei mielestäni ole sitä, että työntekijälle kerrotaan miten yksittäinen ongelma ratkaistaan, vaan sitä millainen toimintaympäristö on, mitä riippuvuuksia siinä on, mitä lakisääteisiä rajoitteita siinä on, mitä kumppaneita käytetään ja mitkä ovat heidän ratkaisujensa pääpiirteet, mitä laatu- ja tehokkuusvaatimuksia työnantajalla on. Insinöörit (esihenkilöinä) tuntuvat ymmärtävän vain teknisiä asioita, eivät ollenkaan sitä mistä osista työntekijöiden suoritus muodostuu ja miten työn tuloksellisuutta voi esihenkilönä tukea. Kaupallisen koulutuksen suorittaneille nämä asiat ovat itsestäänselvyyksiä. 

Minulla on ollut tähän sääntöön yksi poikkeus, jossa sain erinomaisen perehdytyksen, ymmärsin heti pestin pääkohdat ja tavoitteet. Sain koko ajan tukea kokeneilta kollegoilta ja pystyin viemään osaamiseni aivan uudelle tasolle. Se oli varmaankin elämäni paras tiimi, ainakin tähän saakka.