Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mentori puuttuu, työelämä on siksi mennyt päin pyllyä
23.07.2026 |
Uran alussa olin sellaisissa toksisissa työpaikoissa, joissa asenne oli ettei ketään ruveta perehdyttämään. Ei voinut muuta kuin itsekseen yrittää opetella ja kuunnella kuittailua osaamattomuudesta.
Nyt uraa on paljon takana, mutta ongelmana on edelleen se, että monissa jutuissa ne perustaidot puuttuvat, kun missään ei kukaan ole jaksanut opastaa. Ja sitten sitä samaa kuittailua kuulee edelleen, säestyksellä "odotimme enemmän".
Mitä tällaisessa tilanteessa voi tehdä? Onko ainoa vaihtoehto tehdä uranvaihto?
Kommentit (158)
Vierailija kirjoitti:
Olen työskennellyt urani alkupuoliskon liiketoiminnassa ja loppupuoliskon IT-asiantuntijana. Ja perehdytys on teknisellä puolella ollut suurimmaksi osaksi heikkoa. Osa esihenkilöistä ei ole edes tiennyt, mitä perehdytys on. Selvästi insinöörikoulutuksessa ei käsitellä johtamista tai työnantajan lakisääteisiä velvollisuuksia kunnolla, toisin kuin kaupallisissa koulutuksissa, koska sillä puolella asia on hyvin tiedossa ja hallussa.
Perehdytys ei mielestäni ole sitä, että työntekijälle kerrotaan miten yksittäinen ongelma ratkaistaan, vaan sitä millainen toimintaympäristö on, mitä riippuvuuksia siinä on, mitä lakisääteisiä rajoitteita siinä on, mitä kumppaneita käytetään ja mitkä ovat heidän ratkaisujensa pääpiirteet, mitä laatu- ja tehokkuusvaatimuksia työnantajalla on. Insinöörit (esihenkilöinä) tuntuvat ymmärtävän vain teknisiä asioita, eivät ollenkaan sitä mistä osista työntekijöiden suoritus muodostuu ja miten työn tuloksellisuutta voi esihenkilönä tukea. Kaupallisen koulutuksen suorittaneille nämä asiat ovat itsestäänselvyyksiä.
Minulla on ollut tähän sääntöön yksi poikkeus, jossa sain erinomaisen perehdytyksen, ymmärsin heti pestin pääkohdat ja tavoitteet. Sain koko ajan tukea kokeneilta kollegoilta ja pystyin viemään osaamiseni aivan uudelle tasolle. Se oli varmaankin elämäni paras tiimi, ainakin tähän saakka.
Poikkeus vahvistaa ilmeisesti säännön. Minulla kaupallisen koulutuksen hankkinut esihenkilö oli niin asiakeskeinen, ettei edes korttia ollut saanut hankittua kun minulla työt päättyivät.
En nähnyt viimeisenä työpäivänä esihenkilöä, ei ollut työpaikalla lähtökahveja, kukkia tai lahjoja. Ei ollut yhtään mitään, vaikka päivä oli esihenkilöllä etukäteen tiedossa. Kunhan kävin viemässä avaimet ja tietokoneen ja lähdin. En voi todellakaan tämän jälkeen suositella tuota työpaikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työkkäri niin laiska että ei jaksa soitella työpaikkoihin ja kysellä olisko työttömälle töitä
Minä olin 1990-luvulla työkkärissä töissä ja soittelin työnantajille ja tarjosin töitä työnhakijoille, mutta eipä heitä kiinnostanut. Moni paikka oli vielä hyvä ja palkka myös. Tämä oli siis ennen lamaa. Väsyin ja irtisanoin itseni.
Vierailija kirjoitti:
Onko jollain ideaa miten nyt kannattaisi toimia? Mitä enemmän työvuosia kertyy, sitä isommalta ongelmalta tämä tuntuu.
Kuinka suuressa työpaikassa työskentelet? Oletko tutustunut siellä ns hyviin tyyppeihin, joiden kanssa voisit keskustella asiasta edes suht. avoimesti? Onko mahdollista että kuvaamasi osaamisen puute on laajempaakin - voisiko kuulemasi kuittailu johtua siitä että ne muut peittelevät omaa epävarmuuttaan alentamalla muita? Onko työpaikallasi lähellä eläkeikää olevia henkilöitä joihin voisit tutustua, heiltä voisi saada arvokasta sisäpiiritietoa sekä työpaikan kulttuurista, henkilöistä ja asioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työkkäri niin laiska että ei jaksa soitella työpaikkoihin ja kysellä olisko työttömälle töitä
Minä olin 1990-luvulla työkkärissä töissä ja soittelin työnantajille ja tarjosin töitä työnhakijoille, mutta eipä heitä kiinnostanut. Moni paikka oli vielä hyvä ja palkka myös. Tämä oli siis ennen lamaa. Väsyin ja irtisanoin itseni.
Edelleen, haluaisin tietää miten tämä liittyy aloitukseen? Voi perustaa ihan omankin ketjun, jos haluaa keskustella jostain ihan muusta kuin ketjun aiheesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko jollain ideaa miten nyt kannattaisi toimia? Mitä enemmän työvuosia kertyy, sitä isommalta ongelmalta tämä tuntuu.
Kuinka suuressa työpaikassa työskentelet? Oletko tutustunut siellä ns hyviin tyyppeihin, joiden kanssa voisit keskustella asiasta edes suht. avoimesti? Onko mahdollista että kuvaamasi osaamisen puute on laajempaakin - voisiko kuulemasi kuittailu johtua siitä että ne muut peittelevät omaa epävarmuuttaan alentamalla muita? Onko työpaikallasi lähellä eläkeikää olevia henkilöitä joihin voisit tutustua, heiltä voisi saada arvokasta sisäpiiritietoa sekä työpaikan kulttuurista, henkilöistä ja asioista.
En ole tällä hetkellä töissä. Määräaikaisuus päättyi huonona aikana ja työpaikat ovat kiven alla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko siis niin, ettet vuosien saatossa ole kyennyt itse opettelemaan mitään?
Ala on sellainen jossa on vaikka mitä eri paikkojen poikkeavianvakiintuneita käytäntöjä, joita et voi pelkästään päättelemällä keksiä. Lisäksi monet vaatimukset tulevat lainsäädännöstä.
Jotain olen itsekseni saanut tehtyä, mutta se on ollut todella hidasta kun kaikki pitää selvittää itse alusta alkaen. Ja sitten perustietoihin on jäänyt selkeitä puutteita.
Voi hyvänen aika miten voi omaa kykenemättömyyttään muiden syyksi laittaa. Koeta tarkastella itseäsi ulkopuolisin silmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko jollain ideaa miten nyt kannattaisi toimia? Mitä enemmän työvuosia kertyy, sitä isommalta ongelmalta tämä tuntuu.
Kuinka suuressa työpaikassa työskentelet? Oletko tutustunut siellä ns hyviin tyyppeihin, joiden kanssa voisit keskustella asiasta edes suht. avoimesti? Onko mahdollista että kuvaamasi osaamisen puute on laajempaakin - voisiko kuulemasi kuittailu johtua siitä että ne muut peittelevät omaa epävarmuuttaan alentamalla muita? Onko työpaikallasi lähellä eläkeikää olevia henkilöitä joihin voisit tutustua, heiltä voisi saada arvokasta sisäpiiritietoa sekä työpaikan kulttuurista, henkilöistä ja asioista.
En ole tällä hetkellä töissä. Määräaikaisuus päättyi huonona aikana ja työpaikat ovat kiven alla.
No, jos et ole töissä niin sitten en voi muuta kuin kehottaa että yrität opiskella myös viestinnällisiä, kommunikaatiota kehittäviä taitoja teknisten lisäksi. Teen niin itsekin vaikka olen töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen työskennellyt urani alkupuoliskon liiketoiminnassa ja loppupuoliskon IT-asiantuntijana. Ja perehdytys on teknisellä puolella ollut suurimmaksi osaksi heikkoa. Osa esihenkilöistä ei ole edes tiennyt, mitä perehdytys on. Selvästi insinöörikoulutuksessa ei käsitellä johtamista tai työnantajan lakisääteisiä velvollisuuksia kunnolla, toisin kuin kaupallisissa koulutuksissa, koska sillä puolella asia on hyvin tiedossa ja hallussa.
Perehdytys ei mielestäni ole sitä, että työntekijälle kerrotaan miten yksittäinen ongelma ratkaistaan, vaan sitä millainen toimintaympäristö on, mitä riippuvuuksia siinä on, mitä lakisääteisiä rajoitteita siinä on, mitä kumppaneita käytetään ja mitkä ovat heidän ratkaisujensa pääpiirteet, mitä laatu- ja tehokkuusvaatimuksia työnantajalla on. Insinöörit (esihenkilöinä) tuntuvat ymmärtävän vain teknisiä asioita, eivät ollenkaan sitä mistä osista työntekijöiden suoritus muodostuu ja miten työn tuloksellisuutta voi esihenkilönä tukea. Kaupallisen koulutuksen suorittaneille nämä asiat ovat itsestäänselvyyksiä.
Minulla on ollut tähän sääntöön yksi poikkeus, jossa sain erinomaisen perehdytyksen, ymmärsin heti pestin pääkohdat ja tavoitteet. Sain koko ajan tukea kokeneilta kollegoilta ja pystyin viemään osaamiseni aivan uudelle tasolle. Se oli varmaankin elämäni paras tiimi, ainakin tähän saakka.
Poikkeus vahvistaa ilmeisesti säännön. Minulla kaupallisen koulutuksen hankkinut esihenkilö oli niin asiakeskeinen, ettei edes korttia ollut saanut hankittua kun minulla työt päättyivät.
En nähnyt viimeisenä työpäivänä esihenkilöä, ei ollut työpaikalla lähtökahveja, kukkia tai lahjoja. Ei ollut yhtään mitään, vaikka päivä oli esihenkilöllä etukäteen tiedossa. Kunhan kävin viemässä avaimet ja tietokoneen ja lähdin. En voi todellakaan tämän jälkeen suositella tuota työpaikkaa.
Miten voi ihminen näin itseen käpertyä. Herää jo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko siis niin, ettet vuosien saatossa ole kyennyt itse opettelemaan mitään?
Ala on sellainen jossa on vaikka mitä eri paikkojen poikkeavianvakiintuneita käytäntöjä, joita et voi pelkästään päättelemällä keksiä. Lisäksi monet vaatimukset tulevat lainsäädännöstä.
Jotain olen itsekseni saanut tehtyä, mutta se on ollut todella hidasta kun kaikki pitää selvittää itse alusta alkaen. Ja sitten perustietoihin on jäänyt selkeitä puutteita.
Voi hyvänen aika miten voi omaa kykenemättömyyttään muiden syyksi laittaa. Koeta tarkastella itseäsi ulkopuolisin silmin.
Älä viitsi ilkeillä. Kaikki ei ole aina pelkästään omaa syytä tai ansiota. Ihmisellä voi myös olla huonoa onnea matkassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen työskennellyt urani alkupuoliskon liiketoiminnassa ja loppupuoliskon IT-asiantuntijana. Ja perehdytys on teknisellä puolella ollut suurimmaksi osaksi heikkoa. Osa esihenkilöistä ei ole edes tiennyt, mitä perehdytys on. Selvästi insinöörikoulutuksessa ei käsitellä johtamista tai työnantajan lakisääteisiä velvollisuuksia kunnolla, toisin kuin kaupallisissa koulutuksissa, koska sillä puolella asia on hyvin tiedossa ja hallussa.
Perehdytys ei mielestäni ole sitä, että työntekijälle kerrotaan miten yksittäinen ongelma ratkaistaan, vaan sitä millainen toimintaympäristö on, mitä riippuvuuksia siinä on, mitä lakisääteisiä rajoitteita siinä on, mitä kumppaneita käytetään ja mitkä ovat heidän ratkaisujensa pääpiirteet, mitä laatu- ja tehokkuusvaatimuksia työnantajalla on. Insinöörit (esihenkilöinä) tuntuvat ymmärtävän vain teknisiä asioita, eivät ollenkaan sitä mistä osista työntekijöiden suoritus muodostuu ja miten työn tuloksellisuutta voi esihenkilönä tukea. Kaupallisen koulutuksen suorittaneille nämä asiat ovat itsestäänselvyyksiä.
Minulla on ollut tähän sääntöön yksi poikkeus, jossa sain erinomaisen perehdytyksen, ymmärsin heti pestin pääkohdat ja tavoitteet. Sain koko ajan tukea kokeneilta kollegoilta ja pystyin viemään osaamiseni aivan uudelle tasolle. Se oli varmaankin elämäni paras tiimi, ainakin tähän saakka.
Poikkeus vahvistaa ilmeisesti säännön. Minulla kaupallisen koulutuksen hankkinut esihenkilö oli niin asiakeskeinen, ettei edes korttia ollut saanut hankittua kun minulla työt päättyivät.
En nähnyt viimeisenä työpäivänä esihenkilöä, ei ollut työpaikalla lähtökahveja, kukkia tai lahjoja. Ei ollut yhtään mitään, vaikka päivä oli esihenkilöllä etukäteen tiedossa. Kunhan kävin viemässä avaimet ja tietokoneen ja lähdin. En voi todellakaan tämän jälkeen suositella tuota työpaikkaa.
Miten voi ihminen näin itseen käpertyä. Herää jo.
Sinusta tällainen on siis normaalia työpaikalla? Kyse ei ollut mistään parin kuukauden harjoittelusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen työskennellyt urani alkupuoliskon liiketoiminnassa ja loppupuoliskon IT-asiantuntijana. Ja perehdytys on teknisellä puolella ollut suurimmaksi osaksi heikkoa. Osa esihenkilöistä ei ole edes tiennyt, mitä perehdytys on. Selvästi insinöörikoulutuksessa ei käsitellä johtamista tai työnantajan lakisääteisiä velvollisuuksia kunnolla, toisin kuin kaupallisissa koulutuksissa, koska sillä puolella asia on hyvin tiedossa ja hallussa.
Perehdytys ei mielestäni ole sitä, että työntekijälle kerrotaan miten yksittäinen ongelma ratkaistaan, vaan sitä millainen toimintaympäristö on, mitä riippuvuuksia siinä on, mitä lakisääteisiä rajoitteita siinä on, mitä kumppaneita käytetään ja mitkä ovat heidän ratkaisujensa pääpiirteet, mitä laatu- ja tehokkuusvaatimuksia työnantajalla on. Insinöörit (esihenkilöinä) tuntuvat ymmärtävän vain teknisiä asioita, eivät ollenkaan sitä mistä osista työntekijöiden suoritus muodostuu ja miten työn tuloksellisuutta voi esihenkilönä tukea. Kaupallisen koulutuksen suorittaneille nämä asiat ovat itsestäänselvyyksiä.
Minulla on ollut tähän sääntöön yksi poikkeus, jossa sain erinomaisen perehdytyksen, ymmärsin heti pestin pääkohdat ja tavoitteet. Sain koko ajan tukea kokeneilta kollegoilta ja pystyin viemään osaamiseni aivan uudelle tasolle. Se oli varmaankin elämäni paras tiimi, ainakin tähän saakka.
Poikkeus vahvistaa ilmeisesti säännön. Minulla kaupallisen koulutuksen hankkinut esihenkilö oli niin asiakeskeinen, ettei edes korttia ollut saanut hankittua kun minulla työt päättyivät.
En nähnyt viimeisenä työpäivänä esihenkilöä, ei ollut työpaikalla lähtökahveja, kukkia tai lahjoja. Ei ollut yhtään mitään, vaikka päivä oli esihenkilöllä etukäteen tiedossa. Kunhan kävin viemässä avaimet ja tietokoneen ja lähdin. En voi todellakaan tämän jälkeen suositella tuota työpaikkaa.
Miten voi ihminen näin itseen käpertyä. Herää jo.
Sinusta tällainen on siis normaalia työpaikalla? Kyse ei ollut mistään parin kuukauden harjoittelusta.
Kyllä on normaalia. Se työantaja ei ole olemassa sinua varten, järjestämässä mentoreita ja kahvitteluita että pärjäisit ja viihtyisit. Useimmille muille ihmisille on ihan normaalia pärjätä itse eikä odottaa erityiskohtelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä samankaltaisia kokemuksia, niin kesätöistä "hanttihommista" kuin myöhemmältä työuralla teknisen alan asiantuntijana. Tämä olisi ihan kansanraloudellisestikin iso juttu, ja antaisi valtavat säästöt tehokkuuden ja työhyvinvoinnin myötä, jos olisi kunnollinen perehdytys. Mitä sitten on kunnollinen perehdytys? Katsopa joku miljoonia katselukertoja kerännyt youtube-video, missä joku selittää juurta jaksaen miten jokin asia tehdään kunnolla. Aikaa meni ehkä kolme minuuttia, mutta aikaa säästyy tulevaisuudessa kolme kuukautta. Onko kukaan ikinä selittänyt sinulle jotain asiaa noin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen työskennellyt urani alkupuoliskon liiketoiminnassa ja loppupuoliskon IT-asiantuntijana. Ja perehdytys on teknisellä puolella ollut suurimmaksi osaksi heikkoa. Osa esihenkilöistä ei ole edes tiennyt, mitä perehdytys on. Selvästi insinöörikoulutuksessa ei käsitellä johtamista tai työnantajan lakisääteisiä velvollisuuksia kunnolla, toisin kuin kaupallisissa koulutuksissa, koska sillä puolella asia on hyvin tiedossa ja hallussa.
Perehdytys ei mielestäni ole sitä, että työntekijälle kerrotaan miten yksittäinen ongelma ratkaistaan, vaan sitä millainen toimintaympäristö on, mitä riippuvuuksia siinä on, mitä lakisääteisiä rajoitteita siinä on, mitä kumppaneita käytetään ja mitkä ovat heidän ratkaisujensa pääpiirteet, mitä laatu- ja tehokkuusvaatimuksia työnantajalla on. Insinöörit (esihenkilöinä) tuntuvat ymmärtävän vain teknisiä asioita, eivät ollenkaan sitä mistä osista työntekijöiden suoritus muodostuu ja miten työn tuloksellisuutta voi esihenkilönä tukea. Kaupallisen koulutuksen suorittaneille nämä asiat ovat itsestäänselvyyksiä.
Minulla on ollut tähän sääntöön yksi poikkeus, jossa sain erinomaisen perehdytyksen, ymmärsin heti pestin pääkohdat ja tavoitteet. Sain koko ajan tukea kokeneilta kollegoilta ja pystyin viemään osaamiseni aivan uudelle tasolle. Se oli varmaankin elämäni paras tiimi, ainakin tähän saakka.
Poikkeus vahvistaa ilmeisesti säännön. Minulla kaupallisen koulutuksen hankkinut esihenkilö oli niin asiakeskeinen, ettei edes korttia ollut saanut hankittua kun minulla työt päättyivät.
En nähnyt viimeisenä työpäivänä esihenkilöä, ei ollut työpaikalla lähtökahveja, kukkia tai lahjoja. Ei ollut yhtään mitään, vaikka päivä oli esihenkilöllä etukäteen tiedossa. Kunhan kävin viemässä avaimet ja tietokoneen ja lähdin. En voi todellakaan tämän jälkeen suositella tuota työpaikkaa.
Miten voi ihminen näin itseen käpertyä. Herää jo.
Sinusta tällainen on siis normaalia työpaikalla? Kyse ei ollut mistään parin kuukauden harjoittelusta.
Kyllä on normaalia. Se työantaja ei ole olemassa sinua varten, järjestämässä mentoreita ja kahvitteluita että pärjäisit ja viihtyisit. Useimmille muille ihmisille on ihan normaalia pärjätä itse eikä odottaa erityiskohtelua.
Ilkeilet tahallasi. Toivottavasti tämä helpottaa oloasi. Kyse on ihan normaalista asiallisesta kohtelusta työpaikalla, ei mistään paapomisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen työskennellyt urani alkupuoliskon liiketoiminnassa ja loppupuoliskon IT-asiantuntijana. Ja perehdytys on teknisellä puolella ollut suurimmaksi osaksi heikkoa. Osa esihenkilöistä ei ole edes tiennyt, mitä perehdytys on. Selvästi insinöörikoulutuksessa ei käsitellä johtamista tai työnantajan lakisääteisiä velvollisuuksia kunnolla, toisin kuin kaupallisissa koulutuksissa, koska sillä puolella asia on hyvin tiedossa ja hallussa.
Perehdytys ei mielestäni ole sitä, että työntekijälle kerrotaan miten yksittäinen ongelma ratkaistaan, vaan sitä millainen toimintaympäristö on, mitä riippuvuuksia siinä on, mitä lakisääteisiä rajoitteita siinä on, mitä kumppaneita käytetään ja mitkä ovat heidän ratkaisujensa pääpiirteet, mitä laatu- ja tehokkuusvaatimuksia työnantajalla on. Insinöörit (esihenkilöinä) tuntuvat ymmärtävän vain teknisiä asioita, eivät ollenkaan sitä mistä osista työntekijöiden suoritus muodostuu ja miten työn tuloksellisuutta voi esihenkilönä tukea. Kaupallisen koulutuksen suorittaneille nämä asiat ovat itsestäänselvyyksiä.
Minulla on ollut tähän sääntöön yksi poikkeus, jossa sain erinomaisen perehdytyksen, ymmärsin heti pestin pääkohdat ja tavoitteet. Sain koko ajan tukea kokeneilta kollegoilta ja pystyin viemään osaamiseni aivan uudelle tasolle. Se oli varmaankin elämäni paras tiimi, ainakin tähän saakka.
Poikkeus vahvistaa ilmeisesti säännön. Minulla kaupallisen koulutuksen hankkinut esihenkilö oli niin asiakeskeinen, ettei edes korttia ollut saanut hankittua kun minulla työt päättyivät.
En nähnyt viimeisenä työpäivänä esihenkilöä, ei ollut työpaikalla lähtökahveja, kukkia tai lahjoja. Ei ollut yhtään mitään, vaikka päivä oli esihenkilöllä etukäteen tiedossa. Kunhan kävin viemässä avaimet ja tietokoneen ja lähdin. En voi todellakaan tämän jälkeen suositella tuota työpaikkaa.
Miten voi ihminen näin itseen käpertyä. Herää jo.
Sinusta tällainen on siis normaalia työpaikalla? Kyse ei ollut mistään parin kuukauden harjoittelusta.
Kyllä on normaalia. Se työantaja ei ole olemassa sinua varten, järjestämässä mentoreita ja kahvitteluita että pärjäisit ja viihtyisit. Useimmille muille ihmisille on ihan normaalia pärjätä itse eikä odottaa erityiskohtelua.
Kantapään kautta opiskelu tulee välillä työnantajallekin pirun kalliiksi.
Itsekin olen ollut töissä paikassa, jossa tyyppi vuoden verran harjoitellut ohjelman tekemistä. Sitten asiakas haluaa purkaa kaupan, kun ei tule valmista.
Kuitenkaan koodarin ei tässä tapauksessa tarvitse palauttaa omaa palkkaansa. Vaikka kenkää tulee, niin palkan saa pitää.
Sama ongelma. Satuin aloittamaan työt yhdessä työssä juuri kun työpaikalla vaihtui pomo ja oli muuta sisäistä häslinkiä. Tämän johdosta minua ei ikinä koulutettu niihin hommiin mitä minun olisi pitänyt tehdä, vaan jos minut palkattiin vaikkapa verkkokaupan tilausten käsittelijäksi, jumiuduinkin kassalle ja asiakaspalveluun. Olin tuolla useamman vuoden ja minulle ei ikinä näytetty kaikkea tarpeellista, ja tuolla osa järjestelmistäkin oli sellaisia että olisin tarvinnut salasanan, joten en voinut mennä vain itsekseen tutkimaan. Eli CV:ssäni lukee tuo "verkkokaupan tilausten käsittelijä", työtodistiksessani lukee "verkkokaupan tilausten käsittelijä", mutta todellisuudessa olen ihan todella pulassa jos minut palkataan johonkin sellaiseksi.
Minut oli myös uhohdettu pyytää yhteen työpaikan ryhmächattiin, ja tämä selvisi vasta parin vuoden työskentelyn jälkeen.
Onko joku päätynyt tällaisessa tilanteessa tekemään uranvaihdon? Mietin sitä, mutta pelottaa että silloinkin törmäisi vastaavaan kohteluun, erona nykyiseen se että on silloin valtavasti opintolainaa niskassa.
Ei ilkeilyä kitos vaikka harmittaisikin että toiset pystyvät puhumaan rohkeasti vaikeista asioista ja itse ei.
Vierailija kirjoitti:
Sama ongelma. Satuin aloittamaan työt yhdessä työssä juuri kun työpaikalla vaihtui pomo ja oli muuta sisäistä häslinkiä. Tämän johdosta minua ei ikinä koulutettu niihin hommiin mitä minun olisi pitänyt tehdä, vaan jos minut palkattiin vaikkapa verkkokaupan tilausten käsittelijäksi, jumiuduinkin kassalle ja asiakaspalveluun. Olin tuolla useamman vuoden ja minulle ei ikinä näytetty kaikkea tarpeellista, ja tuolla osa järjestelmistäkin oli sellaisia että olisin tarvinnut salasanan, joten en voinut mennä vain itsekseen tutkimaan. Eli CV:ssäni lukee tuo "verkkokaupan tilausten käsittelijä", työtodistiksessani lukee "verkkokaupan tilausten käsittelijä", mutta todellisuudessa olen ihan todella pulassa jos minut palkataan johonkin sellaiseksi.
Minut oli myös uhohdettu pyytää yhteen työpaikan ryhmächattiin, ja tämä selvisi vasta parin vuoden työskentelyn jälkeen.
Minulle nakitettiin myös sellaisia tehtäviä, joita muut eivät hoitaneet. Päätehtävän opetteluun jäikin sitten paljon vähemmän aikaa.
Omalla alalla pitänyt opetella asioita paljon itse. Kaikkea ei voi kysyä muilta. Uusien asioiden edessä on vaan pitänyt itse osata keksiä ne ratkaisut. Valmiita vastauksia on harvemmin ollut tarjolla.
Alue: Aihe vapaa
Näin tehtiin jo 1990-luvun lamassa. Kokeneet ja ammattitaitoiset irtisanottiin ja tilalle palkattiin kokemattomia nuoria. Siitä lähtien Suomen työelämä on mennyt alamäkeä eikä laadulla ole väliä. Ainoa mikä merkitsee on voitot osakkeenomistajille.