Tunnetko/tiedätkö sellaista äitiä, joka on hylännyt lapsensa?

Lähipiiriini kuuluu lapsiperhe, jossa biologinen äiti on rehellisesti sanottuna hylännyt lapsensa. Paperilla vanhemmilla on yhteishuoltajuus (isä lapsien lähivanhempana), mutta äiti ei osoita minkäänlaista kiinnostusta, ei esim. noudata sovittuja tapaamisaikoja. Edellisen kerran äiti on nähnyt lapsensa (3- ja 6-vuotiaat) viimekesänä! Edes jouluna tai lasten synttäripäivinä biologinen äiti ei ole ollut minkäänlaisessa yhteydessä!! Huitelee baareissa, matkustelee ja vaihtaa asuntoa/miesystävää...

Ihan järkyttävää minusta!! Pahalta tuntuu! Kuinka yleistä tämä tällainen on naisille? Yleensähän kuulee tarinoita "hulttio-isistä", jotka ei halua olla lapsiensa kanssa tekemisissä, mutta että äiti ei halua olla tekemisissä...! Melko epätavallista, vai?

Niin.Minustakin järkyttävää.Olen itse sen kokenut että äiti hylkäsi.

Ei oltu vuosiin yhteyksissä (ei laittanut lahjoja,kortteja ym,soittanut ei mitään) Meitä oli 3 lasta ja äiti oli 16 vuotias kun sai vanhimman ja sit minut 18 vuotiaana ja kuopuksen 21 vuotiaana.Sitten se lähti kun nuorin oli 1 v.Löysi uuden miehen..

Kyllähän se välillä vieläkin loukkaa ja minulla on sentään ikää nyt 35 ja 3 lasta enkä ikinä milloinkaan hylkäisi heitä.

Lähipiiriini kuuluu lapsiperhe, jossa biologinen äiti on rehellisesti sanottuna hylännyt lapsensa. Paperilla vanhemmilla on yhteishuoltajuus (isä lapsien lähivanhempana), mutta äiti ei osoita minkäänlaista kiinnostusta, ei esim. noudata sovittuja tapaamisaikoja. Edellisen kerran äiti on nähnyt lapsensa (3- ja 6-vuotiaat) viimekesänä! Edes jouluna tai lasten synttäripäivinä biologinen äiti ei ole ollut minkäänlaisessa yhteydessä!! Huitelee baareissa, matkustelee ja vaihtaa asuntoa/miesystävää...

Niin.Minustakin järkyttävää.Olen itse sen kokenut että äiti hylkäsi.

Ei oltu vuosiin yhteyksissä (ei laittanut lahjoja,kortteja ym,soittanut ei mitään) Meitä oli 3 lasta ja äiti oli 16 vuotias kun sai vanhimman ja sit minut 18 vuotiaana ja kuopuksen 21 vuotiaana.Sitten se lähti kun nuorin oli 1 v.Löysi uuden miehen..

Kyllähän se välillä vieläkin loukkaa ja minulla on sentään ikää nyt 35 ja 3 lasta enkä ikinä milloinkaan hylkäisi heitä.

Kiitos kun jaoit tarinasi! Hieno ihminen ja erityisesti äiti sinusta on kirjoituksesi perusteella kasvanut!

Oletko äitisi kanssa nykypäivänä tekemisissä? Mitkä ovat välinne? Onko äitisi itse koskaan ottanut kantaa katoamiseensa?

Joskus on ihan oikeasti parempi jättää lapset isälle jos oma elämä on ihan sekasin.



Tunnen yhden joka halusi antaa vauvan synnärillä adoptoitavaksi, mutta nuoren naisen äiti ei siihen suostunut vaan vauva oli pidettävä.



Voin sanoa että se oli virhe kaikkia osapuolia ajatellen. Äiti menetti nuoruutensa (yleensä en näin nuorista äideistä sano mutta tässä äiti menetti oikeastaan koko elämänsä), lapsen lapsuus oli aivan hirveä ja hänen mahdollisuutensä pärjätä elämässä ovat todella erittäin huonot.



Voi olisipa tyttö saanut antaa lapsen pois, heillä olisi kaikilla ollut parempi elämä. :(

hylkäsi minut kun olin 1 v. 7 kk, isäni sai huoltajuuden. Yhtään tapaamisoikeutta ei ole käyttänyt eikä muistanut synttäreinä, olen tavannut häntä vain muutaman kerran lapsena- äitini pyysi joskus isältäni autokyytiä baariin, (olivat ystäviä eron jälkeen, ja ovat vieläkin) ja minä menin mukaan että näkisin äitini, ja hän oli yleensä humalassa.



Nyt olen 40 v. ja minulla on yksi lapsi, jota äitini ei ole koskaan nähnyt.

Ap:n kuvaamassa tapauksessa tärkeintä on, että lapsilla on hyvät ja turvalliset olot. Jos nainen on sopimaton äidiksi on parempi ettei hän ole tekemisissä lasten kanssa.

Moralisoida voi tietyst tästä maailman tappiin mutta ei siitä mitään hyötyä ole.

Miksi äiti tuomitaan niin paljon helpommin? Joskus on ihan oikeasti parempi jättää lapset isälle jos oma elämä on ihan sekasin.

Tunnen yhden joka halusi antaa vauvan synnärillä adoptoitavaksi, mutta nuoren naisen äiti ei siihen suostunut vaan vauva oli pidettävä.

Voin sanoa että se oli virhe kaikkia osapuolia ajatellen. Äiti menetti nuoruutensa (yleensä en näin nuorista äideistä sano mutta tässä äiti menetti oikeastaan koko elämänsä), lapsen lapsuus oli aivan hirveä ja hänen mahdollisuutensä pärjätä elämässä ovat todella erittäin huonot.

Voi olisipa tyttö saanut antaa lapsen pois, heillä olisi kaikilla ollut parempi elämä. :(

Mä taas tiedän biologisen äidin, joka suorastaan hankkiutumalla hankkiutui raskaaksi ja eli hetken ajan vauva-arkea vauvelin isän kanssa. Sitten parin vuoden päästä loppui äidin mielenkiinto, ero tuli, tää mamma vetäytyi koko leikistä ja jätti lapsen ilman minkäänlaisia emootioita isälle.

Kovasti kuitenkin ruikutti sossussa, yritti mustamaalata lapsen hoidosta 100%sti vastaavaa isää, kertoi palturia ja siloteltua totuutta omasta elämästään... Pahinta oli, että nämä sosiaalitoimiston tädit tietysti uskoi biologisen äidin puheet ja suhtautuvat nuoreen, vastuuntuntoiseen isään kuin johonkin rikolliseen. Tällä hetkellä 4-vuotias lapsi on edelleen isällään, kuten koko elämänsä ajan on ollut, tuet juoksee kuitenkin äidille, joka ei ole lapsen kanssa minkäänlaisissa tekemisissä. Äiti on uhannut aloittaa vaikean huoltajuuskiistan mikäli isä hakee oikeuksiaan ja esim. tukia, jotka yksinhuoltajana hänelle automaattisesti kuuluisivat. Äiti on voitontahtoisesti ilkkunut, että "mietipä kumpaa ne siellä uskoo, häntä äitinä vai sinua isänä".... Isä ei lapsen hyvinvoinnin vuoksi uskalla riskeerata ja pysyttelee hiljaa tyytyen kohtaloonsa.

Että tällaista meillä täällä Suomessa. Jos jonkun mielestä äidit tuomitaan helpommin, mun mielestä isiin taas liitetään ihan järkyttäviä ennakkoluuloja.

Kyseessä oli sellainen suin päin suhteeseen -pari. Kaikki piti saada heti: avioliitto, lapsi, omistuskämppä, vaikka ikää oli just ja just se 20 ja opiskelut kesken. Arki oli kai aika työlästä, kun piti käydä koulua ja tehdä töitä sen asuntolainan maksamiseksi. Äiti ei sitten jaksanut ja jätti perheen. Lapsi jäi isälleen. Isä on rakastava ja huolehtiva ja kaikki isovanhemmat ovat hommassa mukana, vaikkei äiti olekaan. Lapsella on siis varmasti ihan hyvä tulevaisuus, mutta silti ihmettelen, millainen äiti voi noin tehdä.

kolme lasta jäi, nuorin oli silloin alle vuoden.

Nyt on kaksi uutta mukulaa, ja nämä vanhat ei kiinnosta.



Miten se tuntuukin pahemmalta kun se on äiti joka jättää

Minut äiti jätti isän hoiviin kun olin noin 1v. Lapsia oli jo pari aikaisemmin toisen miehen kanssa ja kun oli 2v, oli taas uusi lapsi uuden miehen kanssa.



Äitiä en ole tavannut sen jälkeen ja nyt äiti on jo kuollut.



En äitiäni tuomitse. Koen, että hän teki oikean valinnan jättää minut isälle.



Tiedän myös mieheni kaverin, jonka avopuoliso myös häipyi kun yhteinen lapsi oli ihan pieni.

Tosin lapsia 7kpl.. Voisi sanoa, että kaikin puolin hirviö äidiksi tämä tyyppi :(



Tosi se lasten hylkääminen oli hänen syntilistallaan varmaan viattomimmasta päästä.

On sadoittain miehiä jotka tekevät näin. Mutta tuomitaanko heitä?

Jos äiti taas haluaa etävanhemmaksi, tai vaikka unohtaa kokonaan lapset, hän on ihan paska yms.

On sadoittain miehiä jotka tekevät näin. Mutta tuomitaanko heitä?

Jos äiti taas haluaa etävanhemmaksi, tai vaikka unohtaa kokonaan lapset, hän on ihan paska yms.

Tämä ei tosiaan tarkoita sitä, että vähättelisin asiaa. Päinvastoin. Mutta pitää muistaa, että tuolla on miehiä kasapäin, jotka ovat tehneet samoin. Miksi pitää juuri äiti nostaa "jalustalle" tässä asiassa? Lapselle se on ihan s sama, kumpi puuttuu, äiti vai isä. Vai onko äiti edelleen se "pääsääntöinen" huolehtija?

terv. isänsä hylkäämä

On sadoittain miehiä jotka tekevät näin. Mutta tuomitaanko heitä?

Jos äiti taas haluaa etävanhemmaksi, tai vaikka unohtaa kokonaan lapset, hän on ihan paska yms.

Mä tuomitsen yhtä lailla lapsensa hylkäävän miehen kuin naisenkin. Omassa arvoasteikossani sellainen yksilö on moraalikehitykseltään jotakin kastemadon ja nilviäisen väliltä. Ei kai tästä keskustelusta kukaan ole tekemällä tekemässä mitään sovistisen manifestin ilmentymää.

Useimmiten vaan se on mies lasten isänä joka kyllästyy ja häipyy eikä ota vastuuta. AP kai yritti vain kysyä, kuinka yleistä tällainen biologisen äidin välinpitämättömyys edes on. Monesti järjestelmä on vahvasti äidin takana vaikka tämäkin ketju jo osoittaa, ettei se ehkä olisikaan joka tapauksessa oikeudenmukaista tai loogista.

Minut äiti jätti isän hoiviin kun olin noin 1v.

Äitiä en ole tavannut sen jälkeen ja nyt äiti on jo kuollut.

En äitiäni tuomitse. Koen, että hän teki oikean valinnan jättää minut isälle.

Mulla osittain sama juttu kuin tuolla lainaamallani kirjoittajalla. Äitini lähti uuden miehen matkaan ollessani 11 ja muutti toiselle puolelle Suomea. Tästä syystä (?) tapasimme alkuun kerran vuodessa ja sen jälkeen sitäkin harvemmin. Äitini kuoli, kun olin reilu parikymppinen.

Mielestäni myös äitini teki oikean ratkaisun, kun jätti minut isälleni. Minulle parempi niin!

sitten harvakseltaan. Äidin elämän viimeisinä reiluna kymmenenä vuotena emme tavanneet, pääasiassa äidin toiveesta. Kun teki kuolemaa, pyysi, ettei minulle ilmoitettaisi ennen kuin olisi jo kuollut.

En tiedä miksi näin, äiti oli itsekin hylätty lapsi, tosin jo vauvana ja sitten adoptoitu. Ehkä tästä on jäänyt jokin tunne-elämän häiriö. Muita lapsia hänellä ei ollut ja sai minut hyvin nuorena.

Perhekodissa kun oli töissä niin niitä lapsia oli siellä aika monta jonka molemmat vanhemmat on hylänneet...

mieheni exän. Lapsi asuu nykyisin meillä, paperilla on yhteishuoltajuus, mutta äiti ei pidä mitään yhteyttä. Surullinen juttu, mutta tässä tapauksessa oli ehdottomasti parempi, että näin kävi. Vielä vuosi sitten lapsi oli kaikkien asiantuntijoiden silmissä henkisesti sairas ja äiti kaikenlaisen tuen tarpeessa. Meille muutettuaan lapsi koki ihmeparantumisen, ja sossuillakin lopulta välähti, että ehkä se pers.häiriöinen äiti ei ollutkaan se Vuoden Äiti...

Sain asua äidin asunnossa, ja kaupasta hakea ruokaa laskulle, mutta muuta en. Tapasin äitiä kerran kuussa n. 15 min. Isää pari kertaa vuodessa.



Traumat jäi. Omien kanssa koitan olla olematta hyvteerinen toiseen suuntaan.

Tosin lapsia 7kpl.. Voisi sanoa, että kaikin puolin hirviö äidiksi tämä tyyppi :( Tosi se lasten hylkääminen oli hänen syntilistallaan varmaan viattomimmasta päästä.

niitä lapsia tehtaillaan maailmaan tuommonen määrä vaikka niiden kanssa ei jakseta olla. luulisi jo ensimmäisen kohdalla tajuava, että ei onnistu. Tosi sairasta ja itsekästä synnyttää noin monta lasta ja sitten jättää heidät..siis julmaa kuin mikä.

LAPSIA EI OLE PAKKO TEHDÄ NYKYAIKANA, mutta tuntuu, että juurikin ne täysin äidiksi/isäksi sopimattomat tehtailevat niitä kaikkein eniten..kaippa tukirahojen toivossa..muuta syytä en tajua tommoselle. Lasten elämä on sitten jo alkuvaihessa perseellään. Piuhat poikki tommosilta.

Kondomi on keksitty.On aina naisia ja miehiä joille perhe-elämä ei sovi.Yleinen tarina on maalla asuva nuoripari joka asuu sukulaisten keskellä ja lapsia on syntynyt ahtaisiin oloihin ja riitely ja ehkä alkoholi ajaa nuoren äidin pois ehkä suurkaupunkiin ja lapset joutuvat sukulaisten ristiksi jos myös lasten isä lähtee myös matkoihinsa.