Tunnetko/tiedätkö sellaista äitiä, joka on hylännyt lapsensa?

Äidin hylkäämät lapset usein aikuisina kokevat syvää voimattomuuden tunnetta ja ihmissuhteet ovat vaikeita.On monia jotka eivät mene naimisiin ja saa lapsia koska se aiheuttaa kipukohtia ja häpeää kun joutuu kohtaamaan oman lapsuuden vaikeat asiat.Häpeä ja vihan tunteet siitä että on hylätty lapsena.Asiaa voi pahentaa että isä ja äiti eivät välitä eivätkä halua puhua asiasta myöhemmin varttuneen lapsen kanssa.Vanhemmat voivat myös olla tunteettomia ja eivät itse ymmärrä mitä rakkaus ja vastuu ovat.Tällainen välinpitämättömyys ja tunteettomuus siirtyy lapsille ja se näkyy aikuisena holtittomuutena esimerkiksi raha ja talous asioissa,epäkäytännöllisyytenä ja välinpitämättömyytenä sovittuihin asioihin kuin tapaamisten aikataulujen laiminlyönteihin,jatkuviin myöhästelyihin,asioiden laiminlyönteihin,mustasukkaisuuksiin,häijyyn luonteeseen ym ym.Pitkä tie on hylätyn lapsen elämän tie ja oppi menee hitaasti yläkertaan

Tiedän henkilön joka on lähettänyt osan lapsista ulkomaille sukulaisten hoiviin.

Minun äitini hylkäsi minut ja kaksi nuorempaa sisarustani. Ei kadulle, ei isän hoiviin tai kenenkään muunkaan - me oltiin äidin kotona eikä äiti noteerannut meitä juuri koskaan, käsi vaan olla hiljaa ja poissa. Useimmiten äiti itse oli poissa: baarissa, jonkun satunnaisen miehen luona, epämääräisissä reissuissa tai jos hyvin kävi, lukittautuneena omaan hineeseensa (yksin tai miehen kanssa). Melkeinpä rätteihin siellä pukeuduttiin ja syötiin sitä mitä kaapeista löytyi. Kävin joskus kaupassa, jos löysin tai sain jostain rahaa. Ei ollut epätavallista että äiti oli poissa päiväkausia eikä häntä saanut puhelimella kiinni.

Voi kun toivon vieläkin että joku olisi asian huomannut ja tehnyt meistä lastensuojeluilmoituksen... 

Vastuutonvanhemmuus kirjoitti:

Äidin hylkäämät lapset usein aikuisina kokevat syvää voimattomuuden tunnetta ja ihmissuhteet ovat vaikeita.On monia jotka eivät mene naimisiin ja saa lapsia koska se aiheuttaa kipukohtia ja häpeää kun joutuu kohtaamaan oman lapsuuden vaikeat asiat.Häpeä ja vihan tunteet siitä että on hylätty lapsena.Asiaa voi pahentaa että isä ja äiti eivät välitä eivätkä halua puhua asiasta myöhemmin varttuneen lapsen kanssa.Vanhemmat voivat myös olla tunteettomia ja eivät itse ymmärrä mitä rakkaus ja vastuu ovat.Tällainen välinpitämättömyys ja tunteettomuus siirtyy lapsille ja se näkyy aikuisena holtittomuutena esimerkiksi raha ja talous asioissa,epäkäytännöllisyytenä ja välinpitämättömyytenä sovittuihin asioihin kuin tapaamisten aikataulujen laiminlyönteihin,jatkuviin myöhästelyihin,asioiden laiminlyönteihin,mustasukkaisuuksiin,häijyyn luonteeseen ym ym.Pitkä tie on hylätyn lapsen elämän tie ja oppi menee hitaasti yläkertaan

Minun äitini äiti hylkäsi lapsensa. Kyllä kai se järjellä menee kaaliin, että itsekin äidittömänä oli vaikea olla oikeasti äiti. Toisaalta niissä kuvissa, joita on olemassa äidin varhaislapsuudesta, mummo nauttii äitinä olosta, pienten lasten kanssa on tietysti helpompi leikkiä äitiä kun sitten vähän isompien.

Oma äitini on tehnyt suuren työn katkaistessaan tämän ketjun. Tosin hän ja siskonsa paukkasivat naimisiin aika nopeaan, veljensä taas ei ole koskaan luottanut naisiin niin että olisi edes oikein vakavasti seurustellut.

Lähipiirissä tapaus, jossa nuoren parin erotessa nainen muutti n. 60 km päähän ja isä taaperon kanssa takaisin vanhempiensa luo. Isä on kasvattanut lapsen (nyt 12) yhdessä isovanhempien kanssa, äiti tavannut lasta ehkä 1-2 kertaa vuodessa, yleensä kuitenkin peruu aina sovitut tapaamiset. Nainen on suht normaali työssäkäyvä tyyppi, ei vain oma lapsi kiinnosta.

En tunne lapsensa hylänneitä äitejä, mutta mä itse olen etä-äiti, kuten myös serkkuni (hänellä ei ole edes huoltajuutta lapsiinsa).

Verrattain harvinaista tämäkin.

Tuntuu että olen ihan rikki, kun tätä asiaa olen murehtinut.

Mikäli tuomari määrää minut etäksi niin taidan jättää lapset pysyvästi isälleen. Sattuu vaan liikaa! Lapset ovat minulle kaikki kaikessa.

Äidit rakastavat aina lapsiaan ja jotkut ovat luoneet kovan kuoren jos oma lapsuus oli vaikea.Äideillä on ollut myös aina riitoja sukulaisten kanssa ja on monia asioita mitä emme tiedä,sodat,leskeksi jääneet naiset avioituivat uudestaan olivat sitten luterilaisia tai Karjalan ortodokseja ja kaikki kokemukset ja salaisuudet ja kipukohdat siirtyvät lapsiin ja nämä verhotut ja salatut asiat selkiytyvät lapsille vasta myöhemmin aikuisina ja silloin ymmärtää kuinka suuria taakkoja sen ajan vanhemmat joutuivat kantamaan ja kirkko ja sen ajan yhteiskunta oli vanhoillinen ja liberaaleja ajatuksia ja tekoja ei hyväksytty

Nyt meillä on suvaitsevainen yhteiskunta ja lapsilla oikeudet ja vanhemmat saavat apua jos sitä tarvitsevat.Nyt voidaan puhua asioista suoraan ja vaatia oikeutta.Ajat ovat muuttuneet ja enään ei tarvitse kantaa yksin surua koska on ihmisiä jotka kuuntelevat ja tunteista voi puhua ja niitä voi työstää koska kukaan meistä ei ole täydellinen ja nykyisin ollaan vapaampia ja ymmärtäväisimpiä kuin entisaikojen ihmiset jolloin syyllistäminen ja vanhoillisuus oli enemmän sääntö kuin poikkeus.Useat Äidit myös nousivat barrikadeille ja vaativat muutosta Madonna kulttiin jossa äiti oli aina se kiltti,täydelliseksi emännäksi kasvatettu agraari ajan lapsien hoitaja,navetan hoitaja ja ruoan ja kahvin keittäjä joka ei koskaan kritisoinut omaa elämäänsä ja sieti ja kesti Isännän omavaltaisuudet ja sukulaisten kritiikin ja alistui hiljaa kammarin ristin ja enkelikuvien

alla maaseudun tuoksujen ja ilta harmonikan soiton hetkinä ja ikkunasta saattoi katsoa kuinka päivät vaihtuivat vuodenaikojen muutoksiin ja vuodet riensivät ja haaveet vaihtuivat todellisuuden arkeen ja jokapäiväisen leivän hankintaan ja sitten oltiin jo isoäitejä

MInä varmaan vaikutan siltä. Olen etä-äiti. Isä on ns. ominut lapset. Ei soittelisi varmaan ikinä perään, jos en pitäisi yhteyttä ja yrittäisi nähdä joka viikko ainakin kerran.

Olipa sitten valinnut etä-äitiyden itse tai joutunut siihen oikeuden päätöksellä, niin kannattaa sitkeästi pitää yhteyttä lapsiin ja koittaa tavata niin paljon kuin mahdollista. Kipeää se tekee välillä kun on niin kova ikävä, mutta kaikki aika lapsille äidin(kin) kanssa on niin kullanarvoista, ettei kannata luovuttaa, vaikka lasten isä esim. yrittäisikin vieraannuttaa lapsia. Aivan samoin voisin sanoa etäisille, ei hylätä lapsiamme!

Salattujen elämien Larin näyttelijällä Ronny Roslöfillä on biologinen tyttö, muttei ole osoittanut kiinnostusta tytärtään kohtaan.

Lähipiirissä on yksi, serkkujeni isä ei ole juurikaan tekemisissä lastensa kanssa, tulee kotiin vain humalassa ja tappelee näiden serkkujen äidin, eli tätini kanssa.

Serkkuni ovat 9v, 7v, 6v ja 9kk.

Minä tiedän äitejä jotka on hylänneet oman lapsen. Kaikilla äideillä on välillä vaikeaa mutta että hylkää oman lapsensa :(  On isejäkin jotka hylkää lapsensa ja koko perheensä uuden naisen takia, enkä pidä sitä yhtään hyväksyttävämpänä asiana. Nämä äidit on tullut itsekin hylätyiksi lapsena, jotka on omat lapsensa hylänneet.

Oma äitini teki itsemurhan, kun olin 7-vuotias. Kyllä se hylkäämiseltä tuntui.

Olen tavannut äitini kahdesti sen jälkeen kun täytin 16.. joskus toivon, että hän olisi hylännyt minut pienenä eikä pahimmassa epävarmassa teini-iässäni. Hän menettää niin paljon ainoan lapsensa elämästä, toivottavasti joskus ymmärtää.

Tuttavani on tällainen. Vakava päihdeongelma ja muita ongelmia varsinkin vastuunoton kanssa. Lapsille parempi olla sijaisperheessä.

Useimmiten (pienen) lapsensa hylänneellä äidillä on jonkinsorttista päihde- tai mielenterveysongelmaa. 

Julkkiksista Maisa Torppahan jätti mukulan Suomeen ja lähti itse ulkomaille ''uraa tekemään''. Ihan kuin mitään sellaista työtä ei olisi olemassa, jonka lomassa olisi mahdollisuus olla oman lapsen kanssa. Nojoo. Omassa tuttavapiirissä äiti, joka odottaa kolmatta lasta kolmannelle miehelle. Esikoinen on vauva-ajasta asti ollut enemmän hoidossa isällä ja sukulaisilla, kuin äidillään. Sama juttu keskimmäisellä. Tästä tulevasta ei tiedä, tosin 11 vuotta jo mennyt ''samalla linjalla'' eli tuskin muuttuu. Ei jaksa elää arkea, siis käydä tavallisissa töissä ja hoitaa lapsia arjessa. On siis yrityshuijari, sai talousrikostuomion muutama kuukausi sitten ja lisää tulossa. Lasten kanssa jaksaa käydä hampurilaisella, ostoksilla, ehkä lomamatkallakin, mutta sellainen tavallinen arki ei luonaa.

Vierailija kirjoitti:

Minun äitini hylkäsi minut ja kaksi nuorempaa sisarustani. Ei kadulle, ei isän hoiviin tai kenenkään muunkaan - me oltiin äidin kotona eikä äiti noteerannut meitä juuri koskaan, käsi vaan olla hiljaa ja poissa. Useimmiten äiti itse oli poissa: baarissa, jonkun satunnaisen miehen luona, epämääräisissä reissuissa tai jos hyvin kävi, lukittautuneena omaan hineeseensa (yksin tai miehen kanssa). Melkeinpä rätteihin siellä pukeuduttiin ja syötiin sitä mitä kaapeista löytyi. Kävin joskus kaupassa, jos löysin tai sain jostain rahaa. Ei ollut epätavallista että äiti oli poissa päiväkausia eikä häntä saanut puhelimella kiinni.

Voi kun toivon vieläkin että joku olisi asian huomannut ja tehnyt meistä lastensuojeluilmoituksen... 

Samanlainen kokemus täällä. Äiti esitti ulospäin täydellistä perheidylliä, mutta todellisuudessa ei millään lailla välittänyt eikä huolehtinut meistä lapsista. Olimme raivostuttavia maanvaivoja ja kivirekiä, emme perheenjäseniä. Isä oli niin tossukka ettei tehnyt tilanteelle mitään. Hänkin teki usein niin, että lähti vain yöllä jonnekin lätkimään ja kotona ollessaan ärähti joka asiasta ja käski menemään muualle ja olemaan hiljaa. Äiti biletti ja örvelsi ja eli kuin teini-ikäinen vailla vastuuntuntoa. Lapsuus oli turvaton ja ahdistava. Kukaan perhetuttu ei ikinä uskoisi tätä jos kertoisin. Niin hyvin osasivat näytellä herttaisia vanhempia kun oli vieraita kylässä. Nyt yllättäen kaikilla meillä lapsilla on aikuisena mt-ongelmia.

Onko nää miltei kaikki vastaukset yhden ja saman ihmisen kun kirjoitusasu on täsmälleen sama?

Minun äitini hylkäsi minut kun olin viidennellä luokalla. Otti ja lähti uuden miehen matkaan. Ei paljoa lapsistaan välittänyt eikä välitä vieläkään. Uusi mies on hänen elämänsä tärkein ihminen.

Etä-äitejäkin usein paheksutaan vaikka isien kohdalla se on enemmän sääntö kuin poikkeus että ovat etävanhempia. Esim. Laura Malmivaara sai osakseen paheksuntaa kun lapset jäivät eron jälkeen isälle. Äitimyytti elää ja voi hyvin.