Lue keskustelun säännöt.
Tunnetko/tiedätkö sellaista äitiä, joka on hylännyt lapsensa?
13.01.2012 |
Lähipiiriini kuuluu lapsiperhe, jossa biologinen äiti on rehellisesti sanottuna hylännyt lapsensa. Paperilla vanhemmilla on yhteishuoltajuus (isä lapsien lähivanhempana), mutta äiti ei osoita minkäänlaista kiinnostusta, ei esim. noudata sovittuja tapaamisaikoja. Edellisen kerran äiti on nähnyt lapsensa (3- ja 6-vuotiaat) viimekesänä! Edes jouluna tai lasten synttäripäivinä biologinen äiti ei ole ollut minkäänlaisessa yhteydessä!! Huitelee baareissa, matkustelee ja vaihtaa asuntoa/miesystävää...
Ihan järkyttävää minusta!! Pahalta tuntuu! Kuinka yleistä tämä tällainen on naisille? Yleensähän kuulee tarinoita "hulttio-isistä", jotka ei halua olla lapsiensa kanssa tekemisissä, mutta että äiti ei halua olla tekemisissä...! Melko epätavallista, vai?
Kommentit (64)
Lasten kavereissa oli tyttö, jota kukaan ei tahtonut. Äidin luona ei voinut asua, vähän alkoholiongelmaa, isäpuolia. Isän uusi vaimo ei halunnut kun oli kaksi pientä lasta. Lapsi asui sitten mummollaan, teini-iässä, äidillä uusi lapsi muutti taas äitinsä luo kun kävi sääliksi tämä uusi sisaruspuoli.
Sydäntä riipivää, älykäs tyttö, yliopisto-opinnot jäi kesken ja kolmikymppisenä eläkkeelle. Nuorena avioliittoon ihan täysrentun kanssa, komea työtön peruskoulun heppu, niin surullista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On sadoittain miehiä jotka tekevät näin. Mutta tuomitaanko heitä?
Jos äiti taas haluaa etävanhemmaksi, tai vaikka unohtaa kokonaan lapset, hän on ihan paska yms.
Tämä ei tosiaan tarkoita sitä, että vähättelisin asiaa. Päinvastoin. Mutta pitää muistaa, että tuolla on miehiä kasapäin, jotka ovat tehneet samoin. Miksi pitää juuri äiti nostaa "jalustalle" tässä asiassa? Lapselle se on ihan s sama, kumpi puuttuu, äiti vai isä. Vai onko äiti edelleen se "pääsääntöinen" huolehtija?
terv. isänsä hylkäämä
Mut hylkäsi molemmat. Sukulainen otti koppia josta muu suku hänet mustamaalasi. Missä lie olisin jos sukulainen ei olisi huolehtinut.
Monessa asiassa miksi näin on ylipäätään käynyt, on ollut erittäin hankalat välit vanhempien kesken. Toinen on saattanut vain "väsyä", joskus pitkäänkin venyneeseen riitelyyn. Lasta pitäisi ajatella aina ensin.
Tunnen, ystäväni. Antoi suoraan synnytyksestä adoptioon. Lapsi sai alkunsa raiskauksesta joka oli hyvin traumaattinen kokemus ja ei siksi kyennyt pitämään lasta. Halusi antaa lapselle mahdollisuuden ehjään perheeseen koska itse oli täysin rikki tapahtuman takia.