1970 luvulla lapset eivät syöneet juuri välipaloja
Olisi pitänyt itse tehdä voileipä tai jotain. Mieluummin luettiin sarjiksia tai mentiin ulos syömättä. Sillä sitä pysyi hoikkana.
Kommentit (103)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joka arkipäivä on tullut syötyä välipala koulun jälkeen. Hoikkia oltiin kyllä.
Laihoja rimppakinttuja oltiin. En oikeasti tajua miten paljon nykyajan kasvuikäiset syö kun ne kerää jo itseensä läskiä.
He eivät liiku ja joka päivä on karkki-, sipsi- ja limupäivä.
Työkaveri ylpeänä kertoi, että hänen 14-vuotias poikansa painaa jo 100 kg. Samanikäinen tyttäreni painoi 48 kg. Eli nykyään on kai hienoa, kun lapsi on lihava, eikä hoikka?
Onko tämä työkaveri syntyperäinen suomalainen? Joissakin maissa ihmisillä on outo asenne ylipainon suhteen. Eräässä dokumentissa intialaisista ylipainoisista lapsista yhden lapsen isovanhemmat alkoivat sabotoida, kun lapsi oli päässyt lääkärinhoitoon, jotta laihtuisi. Poika oli vaarallisen lihava. Isovanhempien sekaantumisen jälkeen ei ollut oikein mitään tehtävissä. Mahtaako se lapsiraukka enää olla elossa. Samantapainen kohtalo oli pojalla eräässä lähempänä olevassa maassa.
Intiassa kuukin on kuumempi😆
Koulussakin tarjottiin välipalaa. Kyllä vaan, tarjottiin. Vanukas taisi olla makein, mut oli pieniä grahamlihapiirakoita, porkkanaa, appelsiinimehua.
Välipala ei lihota jos se on muuta kuin karkkia, popkornia tai sipsejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä silloin oli välipaloja ja juuri se voileipä ja maitoa tms.
Koululaisten suosikki oli limsa ja munkki jossain kahvibaarissa, myös suklaapatukoita syötiin.
Outo alapeukuttaja liikkeellä tänään.
Tämäkin historiallinen fakta on dissattu.
Limsa ja munkki olivat ihania herkkuja, mutta niihin oli vain harvoin rahaa.
Meillä oli koulussa kevyt terveellinen välipala. Muistan. Mehulasi ja kaksi näkkileipää ja yksi voinappi iltapäivän pitkiin tuntiin. Se oli odotettu, sillä kova nälkä oli joskus kahden aikaan jo, ennenkuin pääsi koulusta kotiin.
En usko, että entisaikojen hoikkuus johtui välipalojen puutteesta. Se johtui tietokoneiden puutteesta, kännyköiden puuttumisesta, internetin puuttumisesta (kaikki oli elämää isolla E:llä: elettiin, liikuttiin, rynnittiin , naurettiin, haettiin naapurin lapsia metsään leikkimään jotakin, soudeltiin, uitiin, hiihdettiin, rakenneltiin lumesta kaupunkeja koulun jälkeen). Välipaloja oli, mutta elämäntapa oli liikkuva.
1970-luvun lapsi liikkui varmasti tuhannen kalorin verran päivässä. Nyt se kaikki puuttuu. Koko perhe tuijottaa telkkua ja jonkinlaista näyttöä koko illan, makaa, istuu ja syö.
No syötiin. Pullaa ja mehua/maitoa tai sitten leipää. Ja oltiin hoikkia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä silloin oli välipaloja ja juuri se voileipä ja maitoa tms.
Koululaisten suosikki oli limsa ja munkki jossain kahvibaarissa, myös suklaapatukoita syötiin.
Outo alapeukuttaja liikkeellä tänään.
Tämäkin historiallinen fakta on dissattu.
Limsa ja munkki olivat ihania herkkuja, mutta niihin oli vain harvoin rahaa.
Kyllä, mutta niiden katsottiin olevan koko lailla normaalia kaupunkilaislasten ravintoa.
Eihän maallakaan ihan jokainen syönyt aamuisin läskisoosia tai pulla(kerma)kahviaamiaista. Näitäkin silti oli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä silloin oli välipaloja ja juuri se voileipä ja maitoa tms.
Koululaisten suosikki oli limsa ja munkki jossain kahvibaarissa, myös suklaapatukoita syötiin.
Outo alapeukuttaja liikkeellä tänään.
Tämäkin historiallinen fakta on dissattu.
Ei tuollaisissa, jos niitä edes oli, ollut varaa käydä. Jos sai joskus markan kasaan, sillä ostettiin irttareita.
Meillä oli aina arkena välipalalla voileipää ja maitoa. Lisäksi saattoi olla marjakiisseliä tai marjapuuroa itse poimituista luonnonmarjoista.
Naapurissa oli aina pullaa. Se oli kai jokin statusjuttu, kun oli varaa syödä arkenakin itse leivottua pullaa.
Meillä taas oli sukurasitteena ruoan terveellisyyteen panostaminen, ja äitini oli pesunkestävä kermaperse, joten vanhempieni ei tarvinnut esittää varakasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikä litkitty jatkuvasti vettä.
Eikä vedetty mitää soija-pupuravintoja. Syötiin rehdisti pottuja ja lihaa.
1970-luvulla meillä oli kotona lihaa kerran viikossa, muutoin kala-tai kasvisruokaa.
Meillä kalaa todella harvoin, paikkakunnalla ei ollut järviä eikä hyvää kalakauppaa. Kala oli joko kalapuikkoja, pakasteseitiä tai sardiineja.
Kyllä söin koulun jälkeen usein ison vaalean leivän kokonaan (Elanto Mahti) ja purkillisen Viola-juustoa ynnä appelsiinimehua tiivisteestä ja kaakaota, johon laitoin yhtä paljon Viriä kuin maitoa. Ja laiha lapsi olin
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli koulussa kevyt terveellinen välipala. Muistan. Mehulasi ja kaksi näkkileipää ja yksi voinappi iltapäivän pitkiin tuntiin. Se oli odotettu, sillä kova nälkä oli joskus kahden aikaan jo, ennenkuin pääsi koulusta kotiin.
En usko, että entisaikojen hoikkuus johtui välipalojen puutteesta. Se johtui tietokoneiden puutteesta, kännyköiden puuttumisesta, internetin puuttumisesta (kaikki oli elämää isolla E:llä: elettiin, liikuttiin, rynnittiin , naurettiin, haettiin naapurin lapsia metsään leikkimään jotakin, soudeltiin, uitiin, hiihdettiin, rakenneltiin lumesta kaupunkeja koulun jälkeen). Välipaloja oli, mutta elämäntapa oli liikkuva.
1970-luvun lapsi liikkui varmasti tuhannen kalorin verran päivässä. Nyt se kaikki puuttuu. Koko perhe tuijottaa telkkua ja jonkinlaista näyttöä koko illan, makaa, istuu ja syö.
Miksi tästä valitettiin jo 70-luvulla? Ainakin aikuisten kohdalla.
Hehän siellä neukkukuutioissaan istuivat tai löhösivät.
Eräässä sen ajan kirjassa arveltiin lasten kärsivän tosiasiassa nälästä. Kirjan mukaan ruokaa oli enemmän kuin koskaan, muttei lasten ulottuvilla.
Eihän lapsilla ollut useinkaan rahaa ostaa sitä itselleen, kaapit olivat tyhjinä ja aikuiset töissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä silloin oli välipaloja ja juuri se voileipä ja maitoa tms.
Koululaisten suosikki oli limsa ja munkki jossain kahvibaarissa, myös suklaapatukoita syötiin.
Outo alapeukuttaja liikkeellä tänään.
Tämäkin historiallinen fakta on dissattu.
Ei tuollaisissa, jos niitä edes oli, ollut varaa käydä. Jos sai joskus markan kasaan, sillä ostettiin irttareita.
Eihän kukaan elänyt niin kuin ihmisten luultiin, oletettiin ja edellytettiin elävän. Köyhiä oltiin salaa. Oli erikseen luomuhenkinen tee- se -itse -ja takaisin luontoon -väki, muut olivat suosivinaan muovia ja kertakäyttöä.
Poikkeuksellisesti ruuan kotivalmistusta arvostettiin.
Ne kaloritkin sitten kului kun juostiin ulkona aamusta iltaan.
Ei tarvinnut punnita ruokia tai kaloreita laskea. Äppiäkään ei kukaan käyttänyt.
Nykypenskat vetää viisi jacky makupalaa jos niitä vaan on. Liian monella on.
Kyllä jokunen tanakka tai lihavakin löytyi.
Vierailija kirjoitti:
Mitä lapset söi koulun jälkeen? Oliko kotona odottamassa läskisoosikattila?
Itse söin leipää ja join kahvia koulun jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä jokunen tanakka tai lihavakin löytyi.
Meidän luokalla oli vain yksi tanakka tyttö ja poika.
Luokallani oli noin kymmenen ikäisenä yksi oppilas, joka painoi enemmän kuin muut. Hän painoi 48 kg ja alkoi itkeä, kun terveyssisar (nykyisin terveydenhoitaja) kertoi tuloksen hänelle. Toiset yrittivät lohduttaa oppilasta, joka oli tyttö.