Lue keskustelun säännöt.
Eronneet vanhemmat, jotka miettivät lasten sijaan vain omaa onneaan
23.07.2026 |
Tähän ilmiöön törmää ihan hirveästi keski-ikäisten eronneiden keskuudessa. Kun ero koittaa, osa vanhemmista ei tippaakaan mieti, miltä lapsista tuntuu. Vanhempi saattaa ryhtyä vimmalla deittailemaan heti eron jälkeen. Pahimmillaan kuvittelevat, että Mio-Aurorasta ja Elli-Oliverista on vain kiva saada joku Mikko isäpuoleksi/Jenni äitipuoleksi tai katsella, miten vanhempi käy viihteellä milloin kenenkin kanssa. Todellisuudessa iso osa lapsista toivoo, että vanhempi ei tuo kotiin eron jälkeen uutta puolisoa. Kurjimmissa tapauksissa vanhempi ryhtyy virittelemään uusperhekuviota lyhyen tuntemisen jälkeen ja siinä siten ollaan saman katon alla vieraan aikuisen (ja hänen lastensa kanssa). Vanhempi ei tietenkään näe tätä ikävänä, hän kuvittelee lastensa olevan yhtä haltioituneita uudesta kumppanista kuin vanhempi itse on. Eikä sekään tee lasten psyykkeelle hyvää, jos lapsi seuraa vierestä vanhemman vaihtuvia irtosuhteita. Kyllä kouluikäinenkin jo tajuaa, että tuo "yökylään tullut vanhemman kaveri" on tullut harrastamaan seksiä vanhemman kanssa. Ja tämäkös alakoululaista lasta ällöttää, eikä teinitkään halua kuunnella vanhempien seksielämän ääniä kotona.
Miten vaikea on vanhemmalla ajatella, että eronneenakin hänen ensisijainen tehtävänsä on lapsistaan huolehtiminen ja lasten parhaan ajatteleminen? Ei se, että vanhempi laittaa eroa prosessoivat lapset keskelle uusperhe-elämää. Vanhempi voi vallan hyvin seurustella, mutta yhteen ei tarvitse uuden kumppanin kanssa muuttaa eikä uusperhettä perustaa. Sitten ehtii muuttaa kumppanin kanssa yhteen, kun lapset ovat aikuisia ja lähteneet kotoa maailmalle.
Kommentit (81)
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, että joskus on vaan parempi erota. Mutta en ymmärrä miksi sen jälkeen on pakko alkaa elämään jotain villiä sinkkuelämää lasten silmien alla. Se jättää pakostakin lapsiin jäljet. Aikuisten asioiden pitäisi pysyä aikuisten asioina eikä lapsille pitäisi esitellä uusia kumppaneita ennen kuin kyseessä on oikeasti jotain pysyvää. Lapset voi kiintyä siihen uuteenkin kumppaniin ja kokea erotrauman aina vaan uudelleen, kun vanhempi vaihtaa puolisoa kuin sukkia.
Juuri tämä. Miksei äiti olisi voinut tavata niitä miehiään jossain muualla kuin kodissamme. Jäi kyllä traumoja kuunnellessa yöllä sitä alakerrasta kuuluvaa ähkimistä ja voihkintaa ja nähdä aamulla alakuloinen äiti yksin keittiössä itkua pidätellen, kun mies olikin hävinnyt aamulla. Jäi jotenkin epäluottamus miehiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän täälläkin on useammassa keskustelussa puolusteltu sitä, että lapsille tekee vain hyvää, kun katsoo toisen vanhempansa suutelemassa vierasta tai jopa kuulee seksin ääniä. Onnellinen vanhempi kun tarkoittaa onnellista lasta. Ei siinä ajatella, kuin itseä.
Vanhemman voisi tehdä onnelliseksi moni muukin asia kuin suhteilu. Esimerkiksi uusien asioiden opiskelu, puutarhanhoito, harrastukset, liikunta, ruoanlaitto, matkustelu, kaverien kanssa oleminen tms. Ei se seksi ole ainoa asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paras on, että nämä eronneet vanhemmat hokevat, ettei asialla ole mitään vaikutusta lapsiin. Sitten kun kysyy, että mitenkäs oma lapsuudenperheesi, niin vanhemmat ovat eronneet hänen lapsuudessaan ja risaista on ollut sielläkin. Tilastojen valossa erot periytyvät, turha sitä on kiistää.
Erot ei periydy. Sen sijaan esim. rikkinäiset kiintymyssuhdemallit periytyy. Ne altistaa sille, että on vaikeuksia ihmissuhteissa aikuisena. Monet niistä vaikeuksista myös aktivoituu vasta kun saa omia lapsia.
Toisaalta ihmisten yksiavioisuus ja ydinperheet on ihmiskunnan historiassa melko uusi asia.Käypä katsomassa tilastoja avioeroista, kyllä ne vain periytyvät. Ja näkeehän sen ihan tosielämässäkin. Teen töitä perheiden parissa ja kummasti voi nähdä, miten eroperheissä sitä rikkonaisuutta on jo isovanhempien sukupolvella. Pahimmillaan voi olla, että lapsella on kahdeksan isovanhempaa/isovanhempipuolta, kun jokainen on eronnut ja ottanut uuden kumppanin.
Olen huolissani jos teet töitä eroperheiden takia, mutta sulla ei ole ton vertaa ymmärrystä erojen syistä.
Ainahan niillä lapsilla on kaksi vanhempaa jos erotaan. Miksi ihmeessä minun pitäisi olla yksin silloin kun lapset ovat äidillään? Eihän se deittailu tarkoita että niitä kumppaneita tuotais kotiin kun lapset ovat paikalla. Pitää olla jo aika vakavaa ennenkuin lapsille esitellään. M41
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän täälläkin on useammassa keskustelussa puolusteltu sitä, että lapsille tekee vain hyvää, kun katsoo toisen vanhempansa suutelemassa vierasta tai jopa kuulee seksin ääniä. Onnellinen vanhempi kun tarkoittaa onnellista lasta. Ei siinä ajatella, kuin itseä.
No höpö höpö. Älä usko kaikkia trolleja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paras on, että nämä eronneet vanhemmat hokevat, ettei asialla ole mitään vaikutusta lapsiin. Sitten kun kysyy, että mitenkäs oma lapsuudenperheesi, niin vanhemmat ovat eronneet hänen lapsuudessaan ja risaista on ollut sielläkin. Tilastojen valossa erot periytyvät, turha sitä on kiistää.
Erot ei periydy. Sen sijaan esim. rikkinäiset kiintymyssuhdemallit periytyy. Ne altistaa sille, että on vaikeuksia ihmissuhteissa aikuisena. Monet niistä vaikeuksista myös aktivoituu vasta kun saa omia lapsia.
Toisaalta ihmisten yksiavioisuus ja ydinperheet on ihmiskunnan historiassa melko uusi asia.Käypä katsomassa tilastoja avioeroista, kyllä ne vain periytyvät. Ja näkeehän sen ihan tosielämässäkin. Teen töitä perheiden parissa ja kummasti voi nähdä, miten eroperheissä sitä rikkonaisuutta on jo isovanhempien sukupolvella. Pahimmillaan voi olla, että lapsella on kahdeksan isovanhempaa/isovanhempipuolta, kun jokainen on eronnut ja ottanut uuden kumppanin.
Olen huolissani jos teet töitä eroperheiden takia, mutta sulla ei ole ton vertaa ymmärrystä erojen syistä.
Aika monet erot olisi vältettävissä seuraavilla keinoilla:
-ei oteta kumppaniksi ihmistä, jolla on isoja arjen haasteita, esim. päihdeongelma
-opetellaan käsittelemään omat tunteet, eikä pureta niitä toisiin tai vastuuteta toisia omista tunteista
-ollaan pariskuntana valmiita selvittämään riidat yhdessä
-sitoudutaan siihen, että ollaan yhdessä myös vaikeina aikoina, tehdään töitä suhteen eteen
-asetetaan perheen etu oman edun edelle
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän täälläkin on useammassa keskustelussa puolusteltu sitä, että lapsille tekee vain hyvää, kun katsoo toisen vanhempansa suutelemassa vierasta tai jopa kuulee seksin ääniä. Onnellinen vanhempi kun tarkoittaa onnellista lasta. Ei siinä ajatella, kuin itseä.
Vanhemman voisi tehdä onnelliseksi moni muukin asia kuin suhteilu. Esimerkiksi uusien asioiden opiskelu, puutarhanhoito, harrastukset, liikunta, ruoanlaitto, matkustelu, kaverien kanssa oleminen tms. Ei se seksi ole ainoa asia.
Juuri näin. Moni on onnellinen yksin kun on lemmikki, joten voisiko hankkia uuden puolison sijaan vaikka koiran tai kissan? Lapsellekkin varmaan mieluisampi vieras kuin joku tuntematon mies tai nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keski-iässä, tuossa kriisiksikin kutsutussa tilassa ihminen alkaa vasta paremmin hahmottamaan mitä siltä elämältä oikeasti haluaa. Niitä lapsia aikoinaan haluttiin, kun niitä kuuluu haluta, että se elämänä ja parisuhde etenee seuraavalle asteelle.
Vierailija kirjoitti:
Keski-iässä, tuossa kriisiksikin kutsutussa tilassa ihminen alkaa vasta paremmin hahmottamaan mitä siltä elämältä oikeasti haluaa. Niitä lapsia aikoinaan haluttiin, kun niitä kuuluu haluta, että se elämänä ja parisuhde etenee seuraavalle asteelle.
Niin, mihin hittoon unohdin itseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainahan niillä lapsilla on kaksi vanhempaa jos erotaan. Miksi ihmeessä minun pitäisi olla yksin silloin kun lapset ovat äidillään? Eihän se deittailu tarkoita että niitä kumppaneita tuotais kotiin kun lapset ovat paikalla. Pitää olla jo aika vakavaa ennenkuin lapsille esitellään. M41
Moni kuvittelee piilottavansa lapselta deittailukumppanin. Lapset kuitenkin bongaavat todella tarkasti sen, jos kotona jokin on eri tavalla "äiti, kenen toi ylimääräinen pyyhe on tossa?" "Isi, kenen pinkki hammasharja täällä kaapissa on?". Ja aistivathan lapset senkin, jos vanhempi käyttäytyy poikkeavasti, on omissa maailmoissaan, salailee asioita jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän täälläkin on useammassa keskustelussa puolusteltu sitä, että lapsille tekee vain hyvää, kun katsoo toisen vanhempansa suutelemassa vierasta tai jopa kuulee seksin ääniä. Onnellinen vanhempi kun tarkoittaa onnellista lasta. Ei siinä ajatella, kuin itseä.
No höpö höpö. Älä usko kaikkia trolleja.
Ei ne kaikki ole trolleja. Äitini ajatteli juuri tuolleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun on vierestä kavereiden touhuja seuraavana vaikea ymmärtää, miksi ihmiset eivät uskalla olla yksin eron jälkeen. Oppisivat tuntemaan itsensä kunnolla, ottaisivat aikaa itselleen ja harrastuksilleen. Antaisivat aikaa lapsille ja kasvattaisivat heidät aikuisiksi. Ehtii sitä sittenkin seurustella, kun lapset ovat lähteneet pesästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paras on, että nämä eronneet vanhemmat hokevat, ettei asialla ole mitään vaikutusta lapsiin. Sitten kun kysyy, että mitenkäs oma lapsuudenperheesi, niin vanhemmat ovat eronneet hänen lapsuudessaan ja risaista on ollut sielläkin. Tilastojen valossa erot periytyvät, turha sitä on kiistää.
Erot ei periydy. Sen sijaan esim. rikkinäiset kiintymyssuhdemallit periytyy. Ne altistaa sille, että on vaikeuksia ihmissuhteissa aikuisena. Monet niistä vaikeuksista myös aktivoituu vasta kun saa omia lapsia.
Toisaalta ihmisten yksiavioisuus ja ydinperheet on ihmiskunnan historiassa melko uusi asia.Käypä katsomassa tilastoja avioeroista, kyllä ne vain periytyvät. Ja näkeehän sen ihan tosielämässäkin. Teen töitä perheiden parissa ja kummasti voi nähdä, miten eroperheissä sitä rikkonaisuutta on jo isovanhempien sukupolvella. Pahimmillaan voi olla, että lapsella on kahdeksan isovanhempaa/isovanhempipuolta, kun jokainen on eronnut ja ottanut uuden kumppanin.
Olen huolissani jos teet töitä eroperheiden takia, mutta sulla ei ole ton vertaa ymmärrystä erojen syistä.
Aika monet erot olisi vältettävissä seuraavilla keinoilla:
-ei oteta kumppaniksi ihmistä, jolla on isoja arjen haasteita, esim. päihdeongelma
-opetellaan käsittelemään omat tunteet, eikä pureta niitä toisiin tai vastuuteta toisia omista tunteista
-ollaan pariskuntana valmiita selvittämään riidat yhdessä
-sitoudutaan siihen, että ollaan yhdessä myös vaikeina aikoina, tehdään töitä suhteen eteen
-asetetaan perheen etu oman edun edelle
Ei mikään noista. Kaikki sujui hyvin ja arki rullasi, mutta kumpikin alkoi olla lähinnä kaveri toiselle. Pariterapiassakin käytiin muttei siitä ollut mitään apua. Sitä huumaa ja ihastusta ei vaan enää löytynyt joka nuorena tavatessa oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paras on, että nämä eronneet vanhemmat hokevat, ettei asialla ole mitään vaikutusta lapsiin. Sitten kun kysyy, että mitenkäs oma lapsuudenperheesi, niin vanhemmat ovat eronneet hänen lapsuudessaan ja risaista on ollut sielläkin. Tilastojen valossa erot periytyvät, turha sitä on kiistää.
Erot ei periydy. Sen sijaan esim. rikkinäiset kiintymyssuhdemallit periytyy. Ne altistaa sille, että on vaikeuksia ihmissuhteissa aikuisena. Monet niistä vaikeuksista myös aktivoituu vasta kun saa omia lapsia.
Toisaalta ihmisten yksiavioisuus ja ydinperheet on ihmiskunnan historiassa melko uusi asia.Käypä katsomassa tilastoja avioeroista, kyllä ne vain periytyvät. Ja näkeehän sen ihan tosielämässäkin. Teen töitä perheiden parissa ja kummasti voi nähdä, miten eroperheissä sitä rikkonaisuutta on jo isovanhempien sukupolvella. Pahimmillaan voi olla, että lapsella on kahdeksan isovanhempaa/isovanhempipuolta, kun jokainen on eronnut ja ottanut uuden kumppanin.
Olen huolissani jos teet töitä eroperheiden takia, mutta sulla ei ole ton vertaa ymmärrystä erojen syistä.
Aika monet erot olisi vältettävissä seuraavilla keinoilla:
-ei oteta kumppaniksi ihmistä, jolla on isoja arjen haasteita, esim. päihdeongelma
-opetellaan käsittelemään omat tunteet, eikä pureta niitä toisiin tai vastuuteta toisia omista tunteista
-ollaan pariskuntana valmiita selvittämään riidat yhdessä
-sitoudutaan siihen, että ollaan yhdessä myös vaikeina aikoina, tehdään töitä suhteen eteen
-asetetaan perheen etu oman edun edelle
Ei mikään noista. Kaikki sujui hyvin ja arki rullasi, mutta kumpikin alkoi olla lähinnä kaveri toiselle. Pariterapiassakin käytiin muttei siitä ollut mitään apua. Sitä huumaa ja ihastusta ei vaan enää löytynyt joka nuorena tavatessa oli.
Pitkässä suhteessa turha edes alkaa etsiä sitä alkuhuumaa. Tässä taas esimerkki yhdestä turhasta erosta.
Tyttäreni taisi olla 10 kun hän sanoi minulle että hänellä on aina suuri suru kun he isoveljensä kanssa ovat isällään ja minä olen kotona aivan yksin. Silloin päätin että jos joskus vielä rakastun ja löydän elämääni hyvän tyypin, kerron sen lapsilleni heti kun olen niin varma kuin jostain tuollaisesta nyt voi olla. Kun sitten rakastuin, lapseni olivat 15 ja 17. Lapsilleni kertoessani että nyt on näin käynyt he nauroivat että luulitko että me ei olla tajuttu jo. Ja olivat tosi onnellisia puolestani.
Joskus on näinkin.
Ei nämä tilanteet lapsille mitään helppoja ole. Eikä aina sille uusperheeseen tulevallekaan. Ihmettelin kyllä syvästi, kun ystäväni alkoi seurustella 20 v vanhemman miehen kanssa. Miehellä oli aiemmasta liitosta teini-ikää lähestyvät lapset. Ystäväni muutti miehen luo ja ovat eläneet uusperheenä jo vuosia. Ei ollut teini-ikää lähestyville lapsille helppo paikka, kun vanhemmat erosivat ja kotiin muutti isää 20 v nuorempi naisystävä. Ja on ystäväkin tuskaillut, kun hänen elämänsä muuttui lasten harrastuskuljetusten ja muiden ympärillä pyörimiseen. Olen myös ymmärtänyt, että ystävän ja lapsipuolten välit eivät ole olleet ihan helpot. Käytännössä ystävä sai ison vastuun, mutta ei oikeuksia/henkistä paikkaa lasten elämässä. Ystävä luopui tuossa kuviossa haaveestaan saada biologisia lapsia, kun miehen lapsiluku oli täynnä. Todella toivon, että pari pysyy yhdessä eikä käy niin, että tulee ero ja ystävä menetti tuon suhteen vuoksi mahdollisuuden biologisiin lapsiin pysyvästi.
Minä myönnän, että mulla meni hieman överiksi pari vuotta eron jälkeen. Johtui lähinnä siitä, että 20-vuotisen liiton aikana olin jatkuvasti laittanut ex-puolison ja lasten tarpeet edelle, ja odotin jotain maagista aikaa, jolloin minun tarpeilleni olisi tilaa. En osannut aktiivisesti pyytää tai vaatia tai järjestää tätä avioliiton aikana johtuen jo lapsuudessa syntyneistä vääristyneistä malleista.
Meillä oli ollut surkea seksielämä jo vuosia eksän kanssa, ja olen itse hyvinkin seksuaalinen ihminen, koin olevani jotenkin aivan kuihtunut. Kun sitten tarjoutui hyvinkin pian eron jälkeen mahdollisuus fwb suhteeseen komean kollegan kanssa, niin pistin sen tapahtumaan. Kaksi vuotta meillä oli säännölliset tapaamiset pari kertaa viikossa ja oli todella kivaa. Teki oikeasti hyvää minulle, joka olin jo vaipumassa masennukseen. Vaikka miten hyvin yritin järjestää, niin kyllä se oli myös ajoittain lapsilta poissa. Olin totaali-yh, eksä muutti satojen kilometrien päähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paras on, että nämä eronneet vanhemmat hokevat, ettei asialla ole mitään vaikutusta lapsiin. Sitten kun kysyy, että mitenkäs oma lapsuudenperheesi, niin vanhemmat ovat eronneet hänen lapsuudessaan ja risaista on ollut sielläkin. Tilastojen valossa erot periytyvät, turha sitä on kiistää.
Erot ei periydy. Sen sijaan esim. rikkinäiset kiintymyssuhdemallit periytyy. Ne altistaa sille, että on vaikeuksia ihmissuhteissa aikuisena. Monet niistä vaikeuksista myös aktivoituu vasta kun saa omia lapsia.
Toisaalta ihmisten yksiavioisuus ja ydinperheet on ihmiskunnan historiassa melko uusi asia.Käypä katsomassa tilastoja avioeroista, kyllä ne vain periytyvät. Ja näkeehän sen ihan tosielämässäkin. Teen töitä perheiden parissa ja kummasti voi nähdä, miten eroperheissä sitä rikkonaisuutta on jo isovanhempien sukupolvella. Pahimmillaan voi olla, että lapsella on kahdeksan isovanhempaa/isovanhempipuolta, kun jokainen on eronnut ja ottanut uuden kumppanin.
Olen huolissani jos teet töitä eroperheiden takia, mutta sulla ei ole ton vertaa ymmärrystä erojen syistä.
Aika monet erot olisi vältettävissä seuraavilla keinoilla:
-ei oteta kumppaniksi ihmistä, jolla on isoja arjen haasteita, esim. päihdeongelma
-opetellaan käsittelemään omat tunteet, eikä pureta niitä toisiin tai vastuuteta toisia omista tunteista
-ollaan pariskuntana valmiita selvittämään riidat yhdessä
-sitoudutaan siihen, että ollaan yhdessä myös vaikeina aikoina, tehdään töitä suhteen eteen
-asetetaan perheen etu oman edun edelle
Ei mikään noista. Kaikki sujui hyvin ja arki rullasi, mutta kumpikin alkoi olla lähinnä kaveri toiselle. Pariterapiassakin käytiin muttei siitä ollut mitään apua. Sitä huumaa ja ihastusta ei vaan enää löytynyt joka nuorena tavatessa oli.
Huuma ja ihastus menee kaikilla ohi, kun rakastumisvaihe päättyy. Viisaat ymmärtävät, että rakastumisen huuma voi muuttua rakkaudeksi.
Vierailija kirjoitti:
Tyttäreni taisi olla 10 kun hän sanoi minulle että hänellä on aina suuri suru kun he isoveljensä kanssa ovat isällään ja minä olen kotona aivan yksin. Silloin päätin että jos joskus vielä rakastun ja löydän elämääni hyvän tyypin, kerron sen lapsilleni heti kun olen niin varma kuin jostain tuollaisesta nyt voi olla. Kun sitten rakastuin, lapseni olivat 15 ja 17. Lapsilleni kertoessani että nyt on näin käynyt he nauroivat että luulitko että me ei olla tajuttu jo. Ja olivat tosi onnellisia puolestani.
Joskus on näinkin.
Lapsesi olivat jo isoja. Et tuonut uutta miestä kotiin asumaan, kun lapset oli 8 ja 10.
Kyllähän täälläkin on useammassa keskustelussa puolusteltu sitä, että lapsille tekee vain hyvää, kun katsoo toisen vanhempansa suutelemassa vierasta tai jopa kuulee seksin ääniä. Onnellinen vanhempi kun tarkoittaa onnellista lasta. Ei siinä ajatella, kuin itseä.