Lue keskustelun säännöt.
Eronneet vanhemmat, jotka miettivät lasten sijaan vain omaa onneaan
23.07.2026 |
Tähän ilmiöön törmää ihan hirveästi keski-ikäisten eronneiden keskuudessa. Kun ero koittaa, osa vanhemmista ei tippaakaan mieti, miltä lapsista tuntuu. Vanhempi saattaa ryhtyä vimmalla deittailemaan heti eron jälkeen. Pahimmillaan kuvittelevat, että Mio-Aurorasta ja Elli-Oliverista on vain kiva saada joku Mikko isäpuoleksi/Jenni äitipuoleksi tai katsella, miten vanhempi käy viihteellä milloin kenenkin kanssa. Todellisuudessa iso osa lapsista toivoo, että vanhempi ei tuo kotiin eron jälkeen uutta puolisoa. Kurjimmissa tapauksissa vanhempi ryhtyy virittelemään uusperhekuviota lyhyen tuntemisen jälkeen ja siinä siten ollaan saman katon alla vieraan aikuisen (ja hänen lastensa kanssa). Vanhempi ei tietenkään näe tätä ikävänä, hän kuvittelee lastensa olevan yhtä haltioituneita uudesta kumppanista kuin vanhempi itse on. Eikä sekään tee lasten psyykkeelle hyvää, jos lapsi seuraa vierestä vanhemman vaihtuvia irtosuhteita. Kyllä kouluikäinenkin jo tajuaa, että tuo "yökylään tullut vanhemman kaveri" on tullut harrastamaan seksiä vanhemman kanssa. Ja tämäkös alakoululaista lasta ällöttää, eikä teinitkään halua kuunnella vanhempien seksielämän ääniä kotona.
Miten vaikea on vanhemmalla ajatella, että eronneenakin hänen ensisijainen tehtävänsä on lapsistaan huolehtiminen ja lasten parhaan ajatteleminen? Ei se, että vanhempi laittaa eroa prosessoivat lapset keskelle uusperhe-elämää. Vanhempi voi vallan hyvin seurustella, mutta yhteen ei tarvitse uuden kumppanin kanssa muuttaa eikä uusperhettä perustaa. Sitten ehtii muuttaa kumppanin kanssa yhteen, kun lapset ovat aikuisia ja lähteneet kotoa maailmalle.
Kommentit (81)
Sivusta näitä kuvioita seuraavana nyppii, kun vanhemmat vähättelevät kahden kodin arkea. Kuvitellaan, että se on lapselle pieni juttu. Ja päätös on usein tehty päiväkoti-ikäisten lasten osalta. Eipä ole enää kouluikäisen kanssa helppoa, jos vanhemmat asuvat kaukana toisistaan. Sitäkin nimittäin näkee, että vanhemmat eivät yhtään mieti asuinpaikkaansa lasten arjen sujumisen kannalta. Sitten kitistään, että kun äiti asuu Kivistössä ja isä Malmilla ja miten vaikeaa tämän on koulunkäynnin kannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistan, kun eräs tuttuni julkaisi tiedon somessa avioerostaan joitakin vuosia sitten elokuun puolivälissä. Tapasin pari päivää myöhemmin tämän äidin, joka oli liikkeellä poikansa (n. 10 v) kanssa. Poika oli aivan maansa myynyt ja todella surullinen. Äiti hymyili ja naureskeli iloisesti, että ei tässä mitään, kun otin osaa eron johdosta. Sittemmin selvisi, että äidillä oli ollut jo kesän ajan suhde uuden miehen kanssa aviomiehen selän takana. Sittemmin tämä nainen muutti yhteen uuden miehen kanssa, perustivat uusperheen ja tekivät vielä iltatähdenkin uuden miehen kanssa. Sääliksi kävi aiemman liiton lapsia ja entistä miestä.
Minäkin tunsin lapsena itseni todella ei toivotuksi isäpuolen talossa johon muutimme äidin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Heh. Miten miehet voivat tähän vaikuttaa kun nainen päättää sukupuolensa avulla kaiken lapsiin liittyvän ;) Miehet vain vikisee.
Meillä mies halusi erota 15 vuoden jälkeen, kun löysi uuden. Muutti suoraan tämän ja naisen lasten luokse. Halusi viikko-viikko asumisen lapsille. Kieltäydyin tästä, koska se ei todellakaan ole lapsen edun mukainen. Sanoin, että mielummin omen itse etävanhempi. Yllättäen valitsi joka toinen viikonloppu tapaamisen. Nykyään ei tapaa juuri koskaan lapsia kun on jo uusia tuon toisen kanssa. Omat ”vanhat” lapset täysin unohtanut. Joten turha aina syyttää äitiä.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miten yksikään vanhempi kuvittelee kahden kodin arjen olevan lapselle helppoa. Ei se ole.
Paras oli, kun eräs yh kommentoi, miten "hänen lapsillaan on vain yksi koti". Todellisuudessa lapset olivat joka toinen viikonloppu isällään, mutta äiti ei tuota laskenut toiseksi kodiksi. Kuulemma lasten koti on henkisesti hänen luonaan. Pashat, kaksi kotia noilla lapsilla oli.
Moni narsistinen nainen ajattelee juuri noin.
Ymmärrän, että joskus on vaan parempi erota. Mutta en ymmärrä miksi sen jälkeen on pakko alkaa elämään jotain villiä sinkkuelämää lasten silmien alla. Se jättää pakostakin lapsiin jäljet. Aikuisten asioiden pitäisi pysyä aikuisten asioina eikä lapsille pitäisi esitellä uusia kumppaneita ennen kuin kyseessä on oikeasti jotain pysyvää. Lapset voi kiintyä siihen uuteenkin kumppaniin ja kokea erotrauman aina vaan uudelleen, kun vanhempi vaihtaa puolisoa kuin sukkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eräs nainen hyvin aggressiivisesti puolusti sitä, miten lapset ovat paljon onnellisempia eroperheessä. Ja miten heidän eroperheensä on ehjempi ja kokonaisempi kuin onneton ydinperhe. Oman kokemuksensa perusteella oletti, että kaikki ydinperheet ovat onnettomia.
Minäkin olen törmännyt tähän oletukseen, että ydinperhe ja pitkä parisuhde on onnettomia ja ollaan yhdessä vain lasten vuoksi. Lähinnä kyllä vaan naurattaa ja säälittää tällainen. Näillä ihmisillä on pakko olla joku trauma, jota projisoivat kaikkiin muihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräs nainen hyvin aggressiivisesti puolusti sitä, miten lapset ovat paljon onnellisempia eroperheessä. Ja miten heidän eroperheensä on ehjempi ja kokonaisempi kuin onneton ydinperhe. Oman kokemuksensa perusteella oletti, että kaikki ydinperheet ovat onnettomia.
Minäkin olen törmännyt tähän oletukseen, että ydinperhe ja pitkä parisuhde on onnettomia ja ollaan yhdessä vain lasten vuoksi. Lähinnä kyllä vaan naurattaa ja säälittää tällainen. Näillä ihmisillä on pakko olla joku trauma, jota projisoivat kaikkiin muihin.
Tämä. Eräs työkaverini jaksaa hokea, miten kaikki perheet ovat yhtä arvokkaita ja hyviä. Ja miten eroperheet eivät ole rikkinäisiä.
Anteeksi nyt vaan, mutta kyllä se eroperhe on rikkinäinen perhe. Jos ei olisi, niin perhe olisi yhä yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei pidä paikkaansa. Lasten, heidän lapsuuden kodin, koulun ja ystävien vuoksi yritin pitkään huonossa parisuhteessa, yritin saada sitä vaimoa terapiaankin päällimmäisenä ajatuksena että jos meillä jotenkin menee nii lapsilla on hyvä olla. Mutta ei niin ei. Meni koti, lasten ystävät, koulu, harrastukset, kaikki alkoi kärsiä. Uusia naisia oli jonoksi asti Iskäx3
Paras on, että nämä eronneet vanhemmat hokevat, ettei asialla ole mitään vaikutusta lapsiin. Sitten kun kysyy, että mitenkäs oma lapsuudenperheesi, niin vanhemmat ovat eronneet hänen lapsuudessaan ja risaista on ollut sielläkin. Tilastojen valossa erot periytyvät, turha sitä on kiistää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä lasken näihin itsekeskeisiin vanhempiin myös heidät, jotka kiireesti deittailevat eron jälkeen. Ero on yleensä lapsille iso kriisi. Vanhemman pitäisi keskittyä olemaan lapsen tukena eikä keskittyä treffailemaan uusia ihmisiä. Ylipäätään ihmettelen, miten vaikea ihmisillä on olla yksin. Kun minä nuorena erosin lapsettomasta avioliitosta, terapeutti ihmetteli, miten harvinaista on, kun olin eron jälkeen yksin. Ihan suoraan sanoin, että en halua tapailla yhtään ketään, vaan haluan saada eron prosessoitua ja surtua rauhassa. Olin ihan tietoisesti useamman vuoden yksin eron jälkeen. Teki hyvää ja löytyi hyvä puoliso, kun en kapsahtanut ekan vastaantulijan kaulaan.
Voisi olla lapsille parempi että heidän vanhemmat pysyisi sinkkuina kunnes lapset on tarpeeksi vanhoja ja muuttavat pois kodista.
Lapsena eron jälkeen äiti toi eri miehiä kotiimme jotka sitten lähti vuoden, kuukauden tai jopa aamulla. Inhotti kun joku tuntematon mies tulee taputtamaan päätä ja sanomaan että voit kutsua minua isäksi. Tai että saa sisarpuolia jotka selvästi inhoaa minua. Ymmärrän kyllä että äiti ei kestänyt yksin oloa ja siitä syystä erokin tuli kun isä oli niin kiinni töissä ja pois kotoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräs nainen hyvin aggressiivisesti puolusti sitä, miten lapset ovat paljon onnellisempia eroperheessä. Ja miten heidän eroperheensä on ehjempi ja kokonaisempi kuin onneton ydinperhe. Oman kokemuksensa perusteella oletti, että kaikki ydinperheet ovat onnettomia.
Minäkin olen törmännyt tähän oletukseen, että ydinperhe ja pitkä parisuhde on onnettomia ja ollaan yhdessä vain lasten vuoksi. Lähinnä kyllä vaan naurattaa ja säälittää tällainen. Näillä ihmisillä on pakko olla joku trauma, jota projisoivat kaikkiin muihin.
Minä en edes kerro sinkkuystäville, miten hyvin monet asiat mieheni kanssa ovat. En kestäisi sitä kateutta ja kiukuttelua. Monet yhdessä olevat avioparit ovat ihan aidosti onnellisia ja tyytyväisiä yhdessä. Täydellistä parisuhdetta ei ole kenelläkään, mutta mekin ymmärretään tämä ja ollaan tyytyväisiä elämäämme yhdessä. Isot asiat ovat hyvin ja yhdessä on hyvä elää. Ja miten hienoa on ollut, että olemme olleet vaikeissa vaiheissa toistemme tukena eroamisen sijaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh. Miten miehet voivat tähän vaikuttaa kun nainen päättää sukupuolensa avulla kaiken lapsiin liittyvän ;) Miehet vain vikisee.
Meillä mies halusi erota 15 vuoden jälkeen, kun löysi uuden. Muutti suoraan tämän ja naisen lasten luokse. Halusi viikko-viikko asumisen lapsille. Kieltäydyin tästä, koska se ei todellakaan ole lapsen edun mukainen. Sanoin, että mielummin omen itse etävanhempi. Yllättäen valitsi joka toinen viikonloppu tapaamisen. Nykyään ei tapaa juuri koskaan lapsia kun on jo uusia tuon toisen kanssa. Omat ”vanhat” lapset täysin unohtanut. Joten turha aina syyttää äitiä.
Lapsen edun vaiko sinun katkeruuden mukainen?
Anoppi jäi leskeksi alle 40-vuotiaana, kolmen pojan äitinä. Ei huolinut uutta miestä vaan keskittyi kunnialla kasvattamaan pojat. Arvostan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eräs nainen hyvin aggressiivisesti puolusti sitä, miten lapset ovat paljon onnellisempia eroperheessä. Ja miten heidän eroperheensä on ehjempi ja kokonaisempi kuin onneton ydinperhe. Oman kokemuksensa perusteella oletti, että kaikki ydinperheet ovat onnettomia.
Eihän hän niin sanonut, vaan että jos vaihtoehtoina on onnellinen eroperhe tai onneton ydinperhe, niin kyllä se eroperhe voi silloin olla se lapsille ehjempi vaihtoehto.
Sä et ymmärtänyt sitä, että hänellä ei ole vaihtoehdoissa todennäköisesti ollut onnellista ydinperhettä. Siksi hän on rakentanut lapsilleen sen onnellisen ja mahdollisimman ehjän eroperheen.
Monen aikuisen on vaikea elää yksin. Mies kaipaa eron jälkeen naista huolehtimaan kodista ja nainen kaipaa rakkautta joltakin mieheltä. Ei siinä lapsia mietitä, vaan omaa oloa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja lapset heittopusseina, seilaavat vuoroviikoin kahden kodin välillä. Olen aina ollut sitä mieltä että sen pitäisi olla niin päin että vanhemmat harrastaisivat kodin vaihtoa vuoroviikoin. Esimerkiksi Piritta ja Niklas Hagman toimivat eron jälkeen sillain. Siinä on todella ajateltu lasten parasta - jos on pakko erota. Mutta siinäpä se onkin - aikuiset eivät jaksa yleensä sellaista rumbaa mutta lapsien on sitten pakko jaksaa. Pahimmillaan molemmissa kodeissa tosiaan vaihtuvat kumppanit vanhemmalla. Lapset kaipaavat tasaista arkea, läsnäolevaa vanhempaa ja rakkautta.
Harvalla on siihen samalla tavalla pätäkkää.
Ai? Kaksi kotia joka tapauksessa täytyy olla. Silloin kun toinen asuisi lasten kodissa, toinen voisi asua siinä vanhempien kämpässä. Sitten taas vaihto kun viikko kulunut. Kyllä se on vaan se oma "minä ja minun tarpeet" ideologia joka estää ajattelemasta lasten parasta.
Niin että eron jälkeen vanhemmat asuisivat edelleen samassa asunnossa? Viikon kuluttua edessä toisen sotkut, pyykit jne. Toimiiko tuollainen? Eri asia jos asuntoja kolme kuten tuossa esimerkissä.
Toimii, jos molemmat siivoavat omat sotkut ja koti pidetään siistinä.
Eihän silloin ole erottu kunnolla, vaan edelleen aikuiset olisivat sidoksissa toisiinsa muutenkin kuin vanhemmuuden kautta, jos eronneilla olisi yhteinen yksiö vuoroviikoin
Vierailija kirjoitti:
Paras on, että nämä eronneet vanhemmat hokevat, ettei asialla ole mitään vaikutusta lapsiin. Sitten kun kysyy, että mitenkäs oma lapsuudenperheesi, niin vanhemmat ovat eronneet hänen lapsuudessaan ja risaista on ollut sielläkin. Tilastojen valossa erot periytyvät, turha sitä on kiistää.
Erot ei periydy. Sen sijaan esim. rikkinäiset kiintymyssuhdemallit periytyy. Ne altistaa sille, että on vaikeuksia ihmissuhteissa aikuisena. Monet niistä vaikeuksista myös aktivoituu vasta kun saa omia lapsia.
Toisaalta ihmisten yksiavioisuus ja ydinperheet on ihmiskunnan historiassa melko uusi asia.
Itseä ihmetyttää, kun nämä vanhemmat kuvittelevat ettei heidän uusi suhde ole lapsilta pois. Toki on! Jos se vanhempi käyttää kaiken liikenevän ajan uuden kumppanin tapailuun, on tuo aika lapsilta pois. Tai jos lapsi haluaisi viettää illan vanhemman kanssa ja vanhempi kuhertelee sohvan nurkassa kumppaninsa kanssa, jää lapsi paitsioon.
Monilla vanhemmilla on ihan hämärtynyt käsitys siitä, että jos he deittailevat uutta kumppania, niin tuo aika on lapsilta pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paras on, että nämä eronneet vanhemmat hokevat, ettei asialla ole mitään vaikutusta lapsiin. Sitten kun kysyy, että mitenkäs oma lapsuudenperheesi, niin vanhemmat ovat eronneet hänen lapsuudessaan ja risaista on ollut sielläkin. Tilastojen valossa erot periytyvät, turha sitä on kiistää.
Erot ei periydy. Sen sijaan esim. rikkinäiset kiintymyssuhdemallit periytyy. Ne altistaa sille, että on vaikeuksia ihmissuhteissa aikuisena. Monet niistä vaikeuksista myös aktivoituu vasta kun saa omia lapsia.
Toisaalta ihmisten yksiavioisuus ja ydinperheet on ihmiskunnan historiassa melko uusi asia.
Käypä katsomassa tilastoja avioeroista, kyllä ne vain periytyvät. Ja näkeehän sen ihan tosielämässäkin. Teen töitä perheiden parissa ja kummasti voi nähdä, miten eroperheissä sitä rikkonaisuutta on jo isovanhempien sukupolvella. Pahimmillaan voi olla, että lapsella on kahdeksan isovanhempaa/isovanhempipuolta, kun jokainen on eronnut ja ottanut uuden kumppanin.
Eräs nainen hyvin aggressiivisesti puolusti sitä, miten lapset ovat paljon onnellisempia eroperheessä. Ja miten heidän eroperheensä on ehjempi ja kokonaisempi kuin onneton ydinperhe. Oman kokemuksensa perusteella oletti, että kaikki ydinperheet ovat onnettomia.