Lue keskustelun säännöt.
Onko tämä keski-ikäisten sekoaminen tavallistakin?
22.07.2026 |
Olen törmännyt useammankin kerran keski-ikäisiin, jotka ovat ns. seksuaalisesti seonneet eli muuttunut aiempaan verrattuna ihan kummallisiksi. Tällaista olen mm. nähnyt:
-Nainen: Alkoi harrastamaan polyamorisia suhteita ja ihmetteli, miksi ei löydä sitoutumiskykyistä miestä. Kommentoi myös, että voisi harjoittaa fyysistä läheisyyttä ystäviensä miesten kanssa. Kommentoi myös, miten hänestä on ihan normaalia pitkässä parisuhteessa pettää puolisoa eikä ihmettele pettäjien käytöstä ollenkaan.
-Nainen: Alkoi julkaista itsestään somessa vähäpukeisia kuvia, vaikkei aiemmin tehnyt näin. Tähän asti vaatteet olivat pysyneet edes jotenkin päällä, viimeisimmissä somekuvissaan oli yläosattomissa. Nainen on perinteisessä ammatissa, luokkaa opettaja.
-Mies: Alkoi vikitellä töissä 20 v nuorempaa naista. Puhui vaimolle, miten nuori nainen on miehestä kiinnostunut. Vaimo suuttui nuorelle naiselle miehen ihastumisesta ja räyhäsi naiselle, miten ei saa tulla vikittelemään hänen miestään ja käski naisen pysyä kaukana miehestä (joka voisi olla iän puolesta nuoren naisen isä).
-Mies: Julkaisi somessa kuvan alushousuistaan saunassa ja kertoi, miten saunassa kuuluu tänään lotinaa, läiskettä ja ähinää.
-Mies: Reilusti ylipainoinen mies alkoi ääneen arvioimaan naisia. Kaikki normaalipainoiset ja ylipainoiset saivat kuulla olevansa liian lihavia, vain hoikat kelpasivat. Mies arvosti muita miehiä sen perusteella, kuinka laihan ja kauniin vaimon miehet olivat onnistuneet saamaan.
Kun seuraan sivusta tällaisia tapauksia niin mietin kauhuissani, että tällainenko kohtalo minuakin odottaa 10 vuoden päästä? Elän rauhallista, tasaista elämää ja kauhistuttaa ajatuskin tuollaisesta sekoamisesta.
Kommentit (141)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tehnyt sen havainnon että yltiöpäisen sekoilun glorifionti median toimesta on alkanut vähentymään.
Myös tuollaista sekoilua somessa promoavien aika alkaa olla myös ohi.
Ihmiset alkavat nähdä sen mitä tuo sekoilu oikeasti on.
Itsekeskeistä ja narsistista käytöstä.Sun käytös on narsistista. Yrität kontrolloida muiden elämää kun sulla ei elämää ole.
Et näköjään ymmärrä että nyt ei puhuta sinusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla vaihdevuodet aiheuttivat vain totaalisen no-fucks-to give -ilmiön. En jaksa kuunnella enää yhtään lässytystä, mitätöintiä, lirkuttelua enkä mielistelyä. Asiakaspalvelijoiden ja miestyökavereiden kauhu siis.
Vierailija kirjoitti:
Ja tää sitten haittaa teidän vässykkäpersujen elämää miten? Käykö kateeks, kun oma elämänne on arkista paskaa eikä mikäån tyydytä eikä tuo iloa.
No miksi palstan Persuhullu nyt tähän ketjuun eksyi?
Osuiko joku politiikkaan täysin liittymätön kommentti ihon alle kun vihaa tulit tänne suoltamaan?
Eli toisin sanoen toisten joskus jopa kaikkein läheisimpien ihmisten loukkaamisesta ja satuttamisesta tulee joillekin itseään toistava addiktio.
Josta tehdään feministisen teorian varjolla täysin hyväksyttävää?
Aika sakeaa.
Aika sakeaa tuollainen päättelykyky ja sisälukutaito.
Itseään toistava addiktio ei ihan täyty, jos vaikkapa nelikymppinen nainen tajuaa, että hänen loppuelämänsä - helposti yli 40 vuotta -saattaa olla jo valmiiksi epätyydyttävän perhe-elämän jälkeen yhä edelleen täynnä kodinhoitoa, hoivaa ja ihmissuhteitten ylläpitoa miehen puolesta, joka vanhetessaan raivaa yhä vahvemmin tilaa ja aikaa omille kiinnostuksenkohteilleen, ja sekä emotionaalisesti että seksuaalisesti alkaa lipua kauemmas naisesta. Keski-ikäistynyt mies ulkoistaa helposti aiemmin yhteiset asiat naiselle sen varjolla, ettei ole enää kotona hoivattavia lapsia, ja vetäytyy seksistä naisen vaihdevuosien ”hankaluuden” äärellä.
Sen sijaan naisella on erkaantuvan miehen tähden jatkuvasti vähemmän hellyyttä, seksiä ja tasavertaista kumppanuutta parisuhteessaan, mutta paljon velvollisuuksia, jotka syövät häneltä aikaa keskittyä itseensä. (Edeltävän sukupolven hoivaaminen jää tyypillisesti naisille, ts. naiset hoitavat anoppinsakin, ja äidit antavat enemmän aikaa ja emotionaalista läsnäoloa aikuisille lapsille, kuin isät.)
Mitä tällaisesta parisuhteesta lähtevä, vaikkapa seksiä toisten naisten kanssa haluava nainen tuhoaa? Hän tuhoaa ensisijaisesti ydinperhemallin, ja mahdollisesti heteronormatiivisen avioliiton, joiden kannattelu ei ole missään kohtaa ole kirjattu naisen tehtäväksi.
Vierailija kirjoitti:
Eli toisin sanoen toisten joskus jopa kaikkein läheisimpien ihmisten loukkaamisesta ja satuttamisesta tulee joillekin itseään toistava addiktio.
Josta tehdään feministisen teorian varjolla täysin hyväksyttävää?
Aika sakeaa.
Aika sakeaa tuollainen päättelykyky ja sisälukutaito.
Itseään toistava addiktio ei ihan täyty, jos vaikkapa nelikymppinen nainen tajuaa, että hänen loppuelämänsä - helposti yli 40 vuotta -saattaa olla jo valmiiksi epätyydyttävän perhe-elämän jälkeen yhä edelleen täynnä kodinhoitoa, hoivaa ja ihmissuhteitten ylläpitoa miehen puolesta, joka vanhetessaan raivaa yhä vahvemmin tilaa ja aikaa omille kiinnostuksenkohteilleen, ja sekä emotionaalisesti että seksuaalisesti alkaa lipua kauemmas naisesta. Keski-ikäistynyt mies ulkoistaa helposti aiemmin yhteiset asiat naiselle sen varjolla, ettei ole enää kotona hoivattavia lapsia, ja vetäytyy seksistä naisen vaihdevuosien ”hankaluuden” äärellä.
Sen sijaan naisella on erkaantuvan miehen tähden jatkuvasti vähemmän hellyyttä, seksiä ja tasavertaista kumppanuutta parisuhteessaan, mutta paljon velvollisuuksia, jotka syövät häneltä aikaa keskittyä itseensä. (Edeltävän sukupolven hoivaaminen jää tyypillisesti naisille, ts. naiset hoitavat anoppinsakin, ja äidit antavat enemmän aikaa ja emotionaalista läsnäoloa aikuisille lapsille, kuin isät.)
Mitä tällaisesta parisuhteesta lähtevä, vaikkapa seksiä toisten naisten kanssa haluava nainen tuhoaa? Hän tuhoaa ensisijaisesti ydinperhemallin, ja mahdollisesti heteronormatiivisen avioliiton, joiden kannattelu ei ole missään kohtaa ole kirjattu naisen tehtäväksi.
Sellainen stereotyyppisiä kliseitä täynnä oleva tarina taas.
Noin oli ehkä joskus 30-40 vuotta sitten joissain perheissä. Ei enää ainakaan normaaleissa sivistyneissä perheissä.
Oletko jäänyt jotenkin jumiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, erottuani vaimostani 48-vuotiaana, aloin tapailemaan reippaasti nuorempia naisia. Olin yllättynyt tuon helppoudesta. Nyt minulla on 22-vuotias tyttöystävä. En koe "seonneeni", vaan koin normaaliksi sinkkuna tapailla naisia, jotka miellyttävät minua, ja nämä ovat yleensä olleet nuorempia naisia. M53
Tästä mammat repeää. Mies ei saa vaihtaa nuorempaan.
No siinähän vaihtaa. Ei jonkun tuntemattoman palstamiehen tekemiset mun elämään vaikuta millään tavalla.
N47
Vierailija kirjoitti:
Kuulun itse tähän keski-ikäisten porukkaan. En alkaisi heiluttelemaan leimakirvestä ihmisiä kohtaan heidän käytöksensä perusteella ja tekemään diagnooseja. Ei voida yksiselitteisesti leimata, että "Kun sinulla on nyt vaihdevuodet, niin sinun hormonitoiminta aiheuttaa nyt tällaista käytöstä".
Olennaista on, miksi sinä vain seuraat muiden ihmisten elämää sen sijaan että mietit itse, mitä sinä itse haluat tehdä? Eihän se sinulle kuulu, jos joku toinen haluaa kokeilla toisenlaista elämää, mihin on tottunut. Ei tämä elämä ole mitään helppoa ja yksinkertaista. Olen tehnyt sen havainnon, että on ihmisiä, joilla elämä on aina tasaista peruselämää ja sitten on ihmisiä, jotka elävät voimakkaammin ja intensiivisemmin. Heti sinäkin ja muut tällä palstalla leimaatte ihmisiä, jotka elävät toisin. Sä et voi tietää, mitä ihmiset ovat käyneet läpi.
En itse leimaa ketään.
Saattaa olla, että olet niin jalo ettet leimaa ketään. Hyvä niin.
On kuitenkin näitä ihmisiä, jotka viidenkympin villityksessä tekevät todella rumia ja typeriä asioita, loukkaavat lähimpään ja tuhoavat kaikenlaista sellaista, mitä on saatu aikaan. Ihan vain sen takia, että haluavat elää "voimakkaammin".
Se on ihan puhdasta itsekkyyttä ja keskenkasvuista käytöstä. Kyllä siitä pitää voida puhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tästä tuli näköjään lopulta pettämistä käsittelevä ketju.
Ketään ei voi väkisin pitää.
Kaikkien ei ole tarkoitus kulkea koko matkaa kanssasi, jotkut ovat rinnalla vain hetken.
On opittava päästämään irti.
Kannattaa elää eikä katsella kuin toiset elävät. Kohta elämä kuitenkin päättyy. Harva katuu tekemiään asioita, enemmän kadutaan niitä tekemättömiä.
Ne joilla on taipumus mokailla, eivät ilmeisesti juurikaan kadu tekemiään asioita. Ne, joilla on taipumus katua, välttävät tekemästä asioita, joita tietävät katuvansa.
Pettää ei ole kenenkään pakko. Voi erota, ja sitten toteuttaa sitä ainutkertaista elämäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä tuli näköjään lopulta pettämistä käsittelevä ketju.
Ketään ei voi väkisin pitää.
Kaikkien ei ole tarkoitus kulkea koko matkaa kanssasi, jotkut ovat rinnalla vain hetken.
On opittava päästämään irti.
Kannattaa elää eikä katsella kuin toiset elävät. Kohta elämä kuitenkin päättyy. Harva katuu tekemiään asioita, enemmän kadutaan niitä tekemättömiä.
Ne joilla on taipumus mokailla, eivät ilmeisesti juurikaan kadu tekemiään asioita. Ne, joilla on taipumus katua, välttävät tekemästä asioita, joita tietävät katuvansa.
Pettää ei ole kenenkään pakko. Voi erota, ja sitten toteuttaa sitä ainutkertaista elämäänsä.
Pettäjä on addikti. Hyvin. Usein.
Katuminen rikkoisi pettäjän psyyken koska pitäisi kohdata itsensä ja tekonsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen yksin ja katkera. Keksin satuja, koska kukaan ei välitä minusta eikä anna minulle sukuelintä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja tää sitten haittaa teidän vässykkäpersujen elämää miten? Käykö kateeks, kun oma elämänne on arkista paskaa eikä mikäån tyydytä eikä tuo iloa.
No miksi palstan Persuhullu nyt tähän ketjuun eksyi?
Osuiko joku politiikkaan täysin liittymätön kommentti ihon alle kun vihaa tulit tänne suoltamaan?
Persuhullu on herkkä tuohon aiheeseen. Vielä herkempi kun vanhemmuuden laadusta aletaan puhumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on rusinan kokoinen penis.
Ap
Ei sekoa kaikki. Saati julkisesti heilu. Hormonitoiminta voi olla välillä kiihtynyttä naisilla, vaikka vaihdevuodet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen elänyt huomattavan vapaan elämän verrattuna moniin läheisiin ystäviini. En ole koskaan ollut mikään kelaelätti, mutta en tule myöskään olemaan taloudellisesti turvattu eläkeläinen. Valinta on tietoinen, ja se on se hinta, jonka olen valmis maksamaan ennen vanhuutta vuosikymmeniä kestävästä vapaudestani ja omien arvojen mukaan elämisestä.
Huomaan näin 41v. ikäisenä vakituisissa töissä painavista ja keskiluokkaista perhe-elämää suorittavista ystävistäni, että heitä riivaa (väsymyksen alla) eksistentiaalinen tyhjyys. Moni ei tunnista tyhjyytensä olevan yhteydessä yhteiskunnallisten ja ideologisten rakennelmien tuottamiin vaatimuksiin, vaan kuvittelee kärsivänsä psykologisesta haavasta, ja kokee terapiapolun, treenaamisen, työnantajan miellyttämisen, lasten kautta elämisen tai remontoinnin olevan ratkaisu ongelmaan. Feministisissä teorioissa on osattu hyvin purkaa naiseuden osalta näitä kuvioita.
Yksilökeskeisessä kulttuurissa merkityksellisyyttä kaiken päälle jahdataan ”itsensä kehittämisen” kautta, sen sijaan että pyrittäisiin esim. tekemään hyvää toisille ihmisille tai luonnolle, tai lähestymään koko elämän konstellaatiota kriittisestä tai filosofisesta näkökulmasta. Jatkuva vaatimus olla parempi ja suorittaa enemmän kapitalistista järjestelmää hyödyttävällä tavalla kuitenkin uuvuttaa ihmisen sielun, sillä mikään ei ole kuitenkaan tarpeeksi.
Seksuaalisuus on tavallaan helpoin mahdollinen keino lähteä irroittamaan itseään tästä suorituskeskeisestä ja tyhjyyttä kumisevasta limbosta, koska se tuottaa välitöntä mielihyvää - aivan kuten päihteetkin. Villit FB-julkaisut tai perhe-elämälle selän kääntäminen ovat eräänlaista kapinointia normeja vastaan, mutta eivät välttämättä tee ihmisestä yhtään tyytyväisempiä omaan elämäänsä, sillä tekojen muutosvoima jää vain yksilötasolle, ja rajoja rikkova ajautuu herkästi joko takaisin toisintamaan normatiivisia malleja, tai sitten jää yhteisönsä hylkimäksi.Tämä. Onhan se kapitalistisen patriarkian kannalta äärimmäisen hyödyllistä ja edullista, että tehdään yksilöstä se ongelma mielummin kuin suvaittaisiin kritiikkiä järjestelmää kohtaan. Jostain kertoo se, että Suomessakin puolisen miljoonaa ihmistä syö mielialalääkkeitä ja Amerikassa, kapitalismin kehdossa, lienee tilastot masennus- ahdistus- rauhoittavien lääkkeiden osalta vielä karumpia. Plus opiaattikriisi.
Järjestelmä luo henkistä tyhjyyttä, jota yritetään paikata materialismilla ja suorittamisella.
Järjestelmä, joo, ehkä. Toisaalta ei sen järjestelmän tehtäväksi ole milloinkaan määritelty mitään yksilön maksimaalista onnea tai tasapainoa.
Se pitää etsiä ihan itse. Jotkut etsivät koko elämänsä, ja toiset käyttävät energiansa vaikkapa työntekoon ja jonkinlaisen aseman tai omaisuuden varmistamiseen. Sitten alkavat vasta viisikymppisinä miettiä mitä oikeastaan elämältä haluavat. Onko ihme, että nämä elämän taidon noviisit koheltavat kuin idiootit?
Niinhän ampiaistyöläisetkin sekoavat loppukesästä ja alkavat pörrätä aggressiivisina ja pisteliäinä, kun niiden elämäntehtävä on täytetty, mutta talven kylmä kuolema ei ole vielä korjannut. Vain kuningatar jatkaa. Itsekin olen ehkä elämäni heinä-elokuussa. Ellen sitten ole kuningatar, symbolisesti, näin miehenä.
Vierailija kirjoitti:
Olen nelikymppinen mies, enkä ole havainnut itsessäni mitään outoa. Tälläkin hetkellä teen etätöitä ja treenaan. No mutta minä olenkin ikisinkku, ei ole naista joka olisi nalkutuksellaan tuhonnut mielenterveyttäni. :D
Sulla vaan ei ole ketään josta muutos peilautuisi, eikä ehkä ketään johon se kohdistuisi. Se muutos, joka ei johdu toisesta, vaan tulee ikääntyessä sisältäpäin.
Mutta paljastitpasilti olevasi hiukka katkeroitunut, kun piti nälviä puolisoa jota ei edes ole.
Vierailija kirjoitti:
Niinhän ampiaistyöläisetkin sekoavat loppukesästä ja alkavat pörrätä aggressiivisina ja pisteliäinä, kun niiden elämäntehtävä on täytetty, mutta talven kylmä kuolema ei ole vielä korjannut. Vain kuningatar jatkaa. Itsekin olen ehkä elämäni heinä-elokuussa. Ellen sitten ole kuningatar, symbolisesti, näin miehenä.
Elokuun syli? Joidenkin pakopaikka tosiasioilta.
Vierailija kirjoitti:
Olen elänyt huomattavan vapaan elämän verrattuna moniin läheisiin ystäviini. En ole koskaan ollut mikään kelaelätti, mutta en tule myöskään olemaan taloudellisesti turvattu eläkeläinen. Valinta on tietoinen, ja se on se hinta, jonka olen valmis maksamaan ennen vanhuutta vuosikymmeniä kestävästä vapaudestani ja omien arvojen mukaan elämisestä.
Huomaan näin 41v. ikäisenä vakituisissa töissä painavista ja keskiluokkaista perhe-elämää suorittavista ystävistäni, että heitä riivaa (väsymyksen alla) eksistentiaalinen tyhjyys. Moni ei tunnista tyhjyytensä olevan yhteydessä yhteiskunnallisten ja ideologisten rakennelmien tuottamiin vaatimuksiin, vaan kuvittelee kärsivänsä psykologisesta haavasta, ja kokee terapiapolun, treenaamisen, työnantajan miellyttämisen, lasten kautta elämisen tai remontoinnin olevan ratkaisu ongelmaan. Feministisissä teorioissa on osattu hyvin purkaa naiseuden osalta näitä kuvioita.
Yksilökeskeisessä kulttuurissa merkityksellisyyttä kaiken päälle jahdataan ”itsensä kehittämisen” kautta, sen sijaan että pyrittäisiin esim. tekemään hyvää toisille ihmisille tai luonnolle, tai lähestymään koko elämän konstellaatiota kriittisestä tai filosofisesta näkökulmasta. Jatkuva vaatimus olla parempi ja suorittaa enemmän kapitalistista järjestelmää hyödyttävällä tavalla kuitenkin uuvuttaa ihmisen sielun, sillä mikään ei ole kuitenkaan tarpeeksi.
Seksuaalisuus on tavallaan helpoin mahdollinen keino lähteä irroittamaan itseään tästä suorituskeskeisestä ja tyhjyyttä kumisevasta limbosta, koska se tuottaa välitöntä mielihyvää - aivan kuten päihteetkin. Villit FB-julkaisut tai perhe-elämälle selän kääntäminen ovat eräänlaista kapinointia normeja vastaan, mutta eivät välttämättä tee ihmisestä yhtään tyytyväisempiä omaan elämäänsä, sillä tekojen muutosvoima jää vain yksilötasolle, ja rajoja rikkova ajautuu herkästi joko takaisin toisintamaan normatiivisia malleja, tai sitten jää yhteisönsä hylkimäksi.
Yhteiskunnan reunalle ajautuminen hyljeksityksi on monen riippuvaisen addiktin kohtalo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen 39 ja huomaan sekä itsestäni että läheisistä, että osa hurahtaa erilaisiin harrastuksiin tai treenaamiseen. Itsekin olen paremmassa kunnossa kuin koskaan. Ehkä se johtuu siitä, että huomaa, että aikaa ei ole loputtomiin ja jos haluaa tehdä tai saavuttaa jotain elämässä, se on tehtävä nyt eikä kymmenen vuoden päästä. Ehkä tämä ajatus johtaa monilla myös eroon, kun ajatus loppuelämästä epätyydyttävässä suhteessa alkaa tökkiä pahemman kerran.
No onhan se vähän eri asia hurahtaa juoksemiseen tai erota toimimattomasta liitosta ja etsiä kunnollinen puoliso vs. pettää rumasti tai ryhtyä säätämään kymmenen vastaantulijan kanssa hormonihöyryissä. Voi elämänmuutoksetkin tehdä asiallisesti, eikä loukata tai vetää överiksi.
Jos on sinkku ja seksi alkaa yhtäkkiä 40+ kiinnostaa, niin ihan vapaasti hän voi säätää vaikka kuinka monen vastaantulevan kanssa.
Yhyy, muut elää ja mä en uskalla.
Ap