Lue keskustelun säännöt.
Onko tämä keski-ikäisten sekoaminen tavallistakin?
22.07.2026 |
Olen törmännyt useammankin kerran keski-ikäisiin, jotka ovat ns. seksuaalisesti seonneet eli muuttunut aiempaan verrattuna ihan kummallisiksi. Tällaista olen mm. nähnyt:
-Nainen: Alkoi harrastamaan polyamorisia suhteita ja ihmetteli, miksi ei löydä sitoutumiskykyistä miestä. Kommentoi myös, että voisi harjoittaa fyysistä läheisyyttä ystäviensä miesten kanssa. Kommentoi myös, miten hänestä on ihan normaalia pitkässä parisuhteessa pettää puolisoa eikä ihmettele pettäjien käytöstä ollenkaan.
-Nainen: Alkoi julkaista itsestään somessa vähäpukeisia kuvia, vaikkei aiemmin tehnyt näin. Tähän asti vaatteet olivat pysyneet edes jotenkin päällä, viimeisimmissä somekuvissaan oli yläosattomissa. Nainen on perinteisessä ammatissa, luokkaa opettaja.
-Mies: Alkoi vikitellä töissä 20 v nuorempaa naista. Puhui vaimolle, miten nuori nainen on miehestä kiinnostunut. Vaimo suuttui nuorelle naiselle miehen ihastumisesta ja räyhäsi naiselle, miten ei saa tulla vikittelemään hänen miestään ja käski naisen pysyä kaukana miehestä (joka voisi olla iän puolesta nuoren naisen isä).
-Mies: Julkaisi somessa kuvan alushousuistaan saunassa ja kertoi, miten saunassa kuuluu tänään lotinaa, läiskettä ja ähinää.
-Mies: Reilusti ylipainoinen mies alkoi ääneen arvioimaan naisia. Kaikki normaalipainoiset ja ylipainoiset saivat kuulla olevansa liian lihavia, vain hoikat kelpasivat. Mies arvosti muita miehiä sen perusteella, kuinka laihan ja kauniin vaimon miehet olivat onnistuneet saamaan.
Kun seuraan sivusta tällaisia tapauksia niin mietin kauhuissani, että tällainenko kohtalo minuakin odottaa 10 vuoden päästä? Elän rauhallista, tasaista elämää ja kauhistuttaa ajatuskin tuollaisesta sekoamisesta.
Kommentit (127)
Minä sanoisin, että ei kaikista tule tuollaisia keski-iässä. Mutta heistä, jotka ovat jo valmiiksi epävakaita ja tuulella käyviä, tulee entistä enemmän sellaisia keski-iässä.
On ihan eri asia tajuta tuossa iässä elämän rajallisuus ja toteuttaa vaikka unelma kirjan kirjoittamisesta, matkustamisesta Malediiveille tai muuttaa Lappiin. Mutta on ihan toinen juttu rikkoa oma (ja pahimmillaan puolison + lasten elämä) käyttäytymällä urposti ja loukkaamalla toisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lähipiirin ikävin ilmiö oli se kun alkoholisoitunut ja deittimarkkinoilla parhaat päivänsä nähnyt 70v äitini alkoi paasaamaan jostain 85v tanssilavakaverista ja siitä kuinka tuon miehen viestittelyt on osoitus siitä että kysyntää on.
Sitten äitini alkoi tapailemaan jotain oman ikäistään miestä joka vaikutti kokemattomalta vanhalta pojalta. Parin kk tapailun jälkeen soitteli koko suvun läpi ja painotti puheluissa ettei hän itse halunnut jatkaa seurustelua, mutta mies olisi halunnut.
Mä taas sanoisin, että ei kuka tahansa haksahda moiseen käytökseen. Eivätkä nuo piirteet ole 100 % jotain uutta. Kyllä se polyamoriseen suhteeseen päätyvä on jo valmiiksi ollut arvoiltaan liberaali ja kenties harrastanut aiemmin irtosuhteita/pettänyt puolisoaan. Tai se vähäpukeisia kuvia julkaiseva on jo valmiiksi nauttinut huomiosta ja on hakenut sitä nuorempanakin (vaikkei yhtä räikeästi). Monesti piirteet tuppaavat korostumaan ihmisissä, kun ikää karttuu.
Vierailija kirjoitti:
Osalla hormonit heittelevät pahasti n. 40-50 v iässä ja jälki on tuollaista, jos on mieleltään epävakauteen taipuvainen ja heittäytyy tunteidensa vietäväksi.
Lähde?
Sanoisin, että keski-iässä moni tajuaa, että on tyoerää miettiä, mutä muut ajattelevat. Elämä on lyhyt, joten miksei eläisi täysillä ja nauttien?
Ap toki on konservatiivinen, kauhusta ja seksuaalihäpeästä kokoonkuivunut sitruuna. Pelkuri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osalla hormonit heittelevät pahasti n. 40-50 v iässä ja jälki on tuollaista, jos on mieleltään epävakauteen taipuvainen ja heittäytyy tunteidensa vietäväksi.
Niin, muissa ikävaiheissaan useimmat naiset eivät ole tunteidensa vietävissä ja kierron vaihe ei vaikuta ajatteluun mitenkään.
Niin, kuinka huvittavaa, kuinka nuoret naiset tekopyhinä tässäkin ketjussa, vaikka monet menkkaraivoavat joka kuukausi viikon, nuoret naiset tissit ja berce paljaana somessa ja netissä seksityötä normalisoiden, laitattavat ankkahuulia ja kuminaamoja ja leikkelevät alapäänsä innien toivossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama on tullut huomattua. Pahimpia ovat neli-viisikymppiset. Sitten jossain vaiheessa tasoittuu.
Itse olen vielä tuon iän alle ja olen päättänyt, että ikinä en ala sekoilemaan, vaikka mikä mieliala olisi. Painelen lääkäriin, jos alkaa päässä heittää.
...vannomatta paras, kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Mä taas sanoisin, että ei kuka tahansa haksahda moiseen käytökseen. Eivätkä nuo piirteet ole 100 % jotain uutta. Kyllä se polyamoriseen suhteeseen päätyvä on jo valmiiksi ollut arvoiltaan liberaali ja kenties harrastanut aiemmin irtosuhteita/pettänyt puolisoaan. Tai se vähäpukeisia kuvia julkaiseva on jo valmiiksi nauttinut huomiosta ja on hakenut sitä nuorempanakin (vaikkei yhtä räikeästi). Monesti piirteet tuppaavat korostumaan ihmisissä, kun ikää karttuu.
Tarkkanäköisiä havaintoja teet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä tuli näköjään lopulta pettämistä käsittelevä ketju.
Ketään ei voi väkisin pitää.
Kaikkien ei ole tarkoitus kulkea koko matkaa kanssasi, jotkut ovat rinnalla vain hetken.
On opittava päästämään irti.
Kannattaa elää eikä katsella kuin toiset elävät. Kohta elämä kuitenkin päättyy. Harva katuu tekemiään asioita, enemmän kadutaan niitä tekemättömiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osalla hormonit heittelevät pahasti n. 40-50 v iässä ja jälki on tuollaista, jos on mieleltään epävakauteen taipuvainen ja heittäytyy tunteidensa vietäväksi.
Lähde?
Sanoisin, että keski-iässä moni tajuaa, että on tyoerää miettiä, mutä muut ajattelevat. Elämä on lyhyt, joten miksei eläisi täysillä ja nauttien?
Ap toki on konservatiivinen, kauhusta ja seksuaalihäpeästä kokoonkuivunut sitruuna. Pelkuri.
Vihamielinen reaktiosi kertoo vain epävarmuudestasi ja hyväksynnän haustasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tästä tuli näköjään lopulta pettämistä käsittelevä ketju.
Ketään ei voi väkisin pitää.
Kaikkien ei ole tarkoitus kulkea koko matkaa kanssasi, jotkut ovat rinnalla vain hetken.
On opittava päästämään irti.
Kannattaa elää eikä katsella kuin toiset elävät. Kohta elämä kuitenkin päättyy. Harva katuu tekemiään asioita, enemmän kadutaan niitä tekemättömiä.
T. Pettäjä/sarjapettäjä
Mistä te oikein keuhkoatte? Lol. 💁🧐
Ihan sama àkkà täällä huseeraa
kuin 15 vuotta sitten..
Ainoana huomaan introversion ja yksinäisyydenkaipuun hienoista lisääntymistä..
Ei silareita, ei tekotukkaa, ei OF-
rummåtiliä, ei sèksimatkoja Gambiaan.
*Minulta vain merkatut. E
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tehnyt sen havainnon että yltiöpäisen sekoilun glorifionti median toimesta on alkanut vähentymään.
Myös tuollaista sekoilua somessa promoavien aika alkaa olla myös ohi.
Ihmiset alkavat nähdä sen mitä tuo sekoilu oikeasti on.
Itsekeskeistä ja narsistista käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä tuli näköjään lopulta pettämistä käsittelevä ketju.
Ketään ei voi väkisin pitää.
Kaikkien ei ole tarkoitus kulkea koko matkaa kanssasi, jotkut ovat rinnalla vain hetken.
On opittava päästämään irti.
Kannattaa elää eikä katsella kuin toiset elävät. Kohta elämä kuitenkin päättyy. Harva katuu tekemiään asioita, enemmän kadutaan niitä tekemättömiä.
T. Pettäjä/sarjapettäjä
Koskaan en ole pettänyt ketään. Useista ihmissuhteista olen lähtenyt (niin ystävyys kuin parisuhde), koska ne eivät enää tuntuneet hyvältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen elänyt huomattavan vapaan elämän verrattuna moniin läheisiin ystäviini. En ole koskaan ollut mikään kelaelätti, mutta en tule myöskään olemaan taloudellisesti turvattu eläkeläinen. Valinta on tietoinen, ja se on se hinta, jonka olen valmis maksamaan ennen vanhuutta vuosikymmeniä kestävästä vapaudestani ja omien arvojen mukaan elämisestä.
Huomaan näin 41v. ikäisenä vakituisissa töissä painavista ja keskiluokkaista perhe-elämää suorittavista ystävistäni, että heitä riivaa (väsymyksen alla) eksistentiaalinen tyhjyys. Moni ei tunnista tyhjyytensä olevan yhteydessä yhteiskunnallisten ja ideologisten rakennelmien tuottamiin vaatimuksiin, vaan kuvittelee kärsivänsä psykologisesta haavasta, ja kokee terapiapolun, treenaamisen, työnantajan miellyttämisen, lasten kautta elämisen tai remontoinnin olevan ratkaisu ongelmaan. Feministisissä teorioissa on osattu hyvin purkaa naiseuden osalta näitä kuvioita.
Yksilökeskeisessä kulttuurissa merkityksellisyyttä kaiken päälle jahdataan ”itsensä kehittämisen” kautta, sen sijaan että pyrittäisiin esim. tekemään hyvää toisille ihmisille tai luonnolle, tai lähestymään koko elämän konstellaatiota kriittisestä tai filosofisesta näkökulmasta. Jatkuva vaatimus olla parempi ja suorittaa enemmän kapitalistista järjestelmää hyödyttävällä tavalla kuitenkin uuvuttaa ihmisen sielun, sillä mikään ei ole kuitenkaan tarpeeksi.
Seksuaalisuus on tavallaan helpoin mahdollinen keino lähteä irroittamaan itseään tästä suorituskeskeisestä ja tyhjyyttä kumisevasta limbosta, koska se tuottaa välitöntä mielihyvää - aivan kuten päihteetkin. Villit FB-julkaisut tai perhe-elämälle selän kääntäminen ovat eräänlaista kapinointia normeja vastaan, mutta eivät välttämättä tee ihmisestä yhtään tyytyväisempiä omaan elämäänsä, sillä tekojen muutosvoima jää vain yksilötasolle, ja rajoja rikkova ajautuu herkästi joko takaisin toisintamaan normatiivisia malleja, tai sitten jää yhteisönsä hylkimäksi.
Kun se elämä on nuorena jäänyt elämättä, tehty valintoja pelkällä järjellä, asuntolainat ja opinnot edellä, oma itse tukahduttaen, niin sitten kun lapset muuttaneet pesästä, lainat makseltu ja onkin aikaa ja rahaa, monelta menee pasmat sekaisin. Ehkä tulee semmoinen viimeinen tarmonpuuska oman elämänvoiman ja seksuaalisuuden sammuessa, elämätön elämä kummittelee?
Ja tää sitten haittaa teidän vässykkäpersujen elämää miten? Käykö kateeks, kun oma elämänne on arkista paskaa eikä mikäån tyydytä eikä tuo iloa.
Vierailija kirjoitti:
Olen elänyt huomattavan vapaan elämän verrattuna moniin läheisiin ystäviini. En ole koskaan ollut mikään kelaelätti, mutta en tule myöskään olemaan taloudellisesti turvattu eläkeläinen. Valinta on tietoinen, ja se on se hinta, jonka olen valmis maksamaan ennen vanhuutta vuosikymmeniä kestävästä vapaudestani ja omien arvojen mukaan elämisestä.
Huomaan näin 41v. ikäisenä vakituisissa töissä painavista ja keskiluokkaista perhe-elämää suorittavista ystävistäni, että heitä riivaa (väsymyksen alla) eksistentiaalinen tyhjyys. Moni ei tunnista tyhjyytensä olevan yhteydessä yhteiskunnallisten ja ideologisten rakennelmien tuottamiin vaatimuksiin, vaan kuvittelee kärsivänsä psykologisesta haavasta, ja kokee terapiapolun, treenaamisen, työnantajan miellyttämisen, lasten kautta elämisen tai remontoinnin olevan ratkaisu ongelmaan. Feministisissä teorioissa on osattu hyvin purkaa naiseuden osalta näitä kuvioita.
Yksilökeskeisessä kulttuurissa merkityksellisyyttä kaiken päälle jahdataan ”itsensä kehittämisen” kautta, sen sijaan että pyrittäisiin esim. tekemään hyvää toisille ihmisille tai luonnolle, tai lähestymään koko elämän konstellaatiota kriittisestä tai filosofisesta näkökulmasta. Jatkuva vaatimus olla parempi ja suorittaa enemmän kapitalistista järjestelmää hyödyttävällä tavalla kuitenkin uuvuttaa ihmisen sielun, sillä mikään ei ole kuitenkaan tarpeeksi.
Seksuaalisuus on tavallaan helpoin mahdollinen keino lähteä irroittamaan itseään tästä suorituskeskeisestä ja tyhjyyttä kumisevasta limbosta, koska se tuottaa välitöntä mielihyvää - aivan kuten päihteetkin. Villit FB-julkaisut tai perhe-elämälle selän kääntäminen ovat eräänlaista kapinointia normeja vastaan, mutta eivät välttämättä tee ihmisestä yhtään tyytyväisempiä omaan elämäänsä, sillä tekojen muutosvoima jää vain yksilötasolle, ja rajoja rikkova ajautuu herkästi joko takaisin toisintamaan normatiivisia malleja, tai sitten jää yhteisönsä hylkimäksi.
Eli toisin sanoen toisten joskus jopa kaikkein läheisimpien ihmisten loukkaamisesta ja satuttamisesta tulee joillekin itseään toistava addiktio.
Josta tehdään feministisen teorian varjolla täysin hyväksyttävää?
Aika sakeaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen tehnyt sen havainnon että yltiöpäisen sekoilun glorifionti median toimesta on alkanut vähentymään.
Myös tuollaista sekoilua somessa promoavien aika alkaa olla myös ohi.
Ihmiset alkavat nähdä sen mitä tuo sekoilu oikeasti on.
Itsekeskeistä ja narsistista käytöstä.
Sun käytös on narsistista. Yrität kontrolloida muiden elämää kun sulla ei elämää ole.
Vierailija kirjoitti:
Olen elänyt huomattavan vapaan elämän verrattuna moniin läheisiin ystäviini. En ole koskaan ollut mikään kelaelätti, mutta en tule myöskään olemaan taloudellisesti turvattu eläkeläinen. Valinta on tietoinen, ja se on se hinta, jonka olen valmis maksamaan ennen vanhuutta vuosikymmeniä kestävästä vapaudestani ja omien arvojen mukaan elämisestä.
Huomaan näin 41v. ikäisenä vakituisissa töissä painavista ja keskiluokkaista perhe-elämää suorittavista ystävistäni, että heitä riivaa (väsymyksen alla) eksistentiaalinen tyhjyys. Moni ei tunnista tyhjyytensä olevan yhteydessä yhteiskunnallisten ja ideologisten rakennelmien tuottamiin vaatimuksiin, vaan kuvittelee kärsivänsä psykologisesta haavasta, ja kokee terapiapolun, treenaamisen, työnantajan miellyttämisen, lasten kautta elämisen tai remontoinnin olevan ratkaisu ongelmaan. Feministisissä teorioissa on osattu hyvin purkaa naiseuden osalta näitä kuvioita.
Yksilökeskeisessä kulttuurissa merkityksellisyyttä kaiken päälle jahdataan ”itsensä kehittämisen” kautta, sen sijaan että pyrittäisiin esim. tekemään hyvää toisille ihmisille tai luonnolle, tai lähestymään koko elämän konstellaatiota kriittisestä tai filosofisesta näkökulmasta. Jatkuva vaatimus olla parempi ja suorittaa enemmän kapitalistista järjestelmää hyödyttävällä tavalla kuitenkin uuvuttaa ihmisen sielun, sillä mikään ei ole kuitenkaan tarpeeksi.
Seksuaalisuus on tavallaan helpoin mahdollinen keino lähteä irroittamaan itseään tästä suorituskeskeisestä ja tyhjyyttä kumisevasta limbosta, koska se tuottaa välitöntä mielihyvää - aivan kuten päihteetkin. Villit FB-julkaisut tai perhe-elämälle selän kääntäminen ovat eräänlaista kapinointia normeja vastaan, mutta eivät välttämättä tee ihmisestä yhtään tyytyväisempiä omaan elämäänsä, sillä tekojen muutosvoima jää vain yksilötasolle, ja rajoja rikkova ajautuu herkästi joko takaisin toisintamaan normatiivisia malleja, tai sitten jää yhteisönsä hylkimäksi.
Tämä. Onhan se kapitalistisen patriarkian kannalta äärimmäisen hyödyllistä ja edullista, että tehdään yksilöstä se ongelma mielummin kuin suvaittaisiin kritiikkiä järjestelmää kohtaan. Jostain kertoo se, että Suomessakin puolisen miljoonaa ihmistä syö mielialalääkkeitä ja Amerikassa, kapitalismin kehdossa, lienee tilastot masennus- ahdistus- rauhoittavien lääkkeiden osalta vielä karumpia. Plus opiaattikriisi.
Järjestelmä luo henkistä tyhjyyttä, jota yritetään paikata materialismilla ja suorittamisella.
Tämäpä. Mutta se oikeutuksen tunnelukko kun on päällä. Niin teot todella rumia.
Harvoin tuollaiset kestäisivät samoja tekoja itseään kohtaan ennalta-aavistamatta.