Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko suomalainen identiteetti syntynyt muka vasta 1800-luvulla?
22.07.2026 |
Onhan meillä ollut esimerkiksi oma kieli jo paljon pidempään. Emme me koskaan ole olleet aivan ruotsalaisia tai venäläisiä, vaikka kyseisten valtioiden alaisuudessa olemme olleetkin.
Kommentit (562)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On, mutta niin tuo idea kansallisuudesta on monessa muussakin maassa syntynyt. Kansallisuutta ei vain yksinkertaisesti ajateltu.
Karjalaiset sanoivat 1500 - 1700 -luvuilla meitä ruotseiksi, riikinruotsalaiset suomalaisiksi.
Eivät sanoneet, Suomi toimi Turku-Viipuri akselilla.
Viipurissa ja Karjalassa asui enemmän ruotsalaisia kuin muualla Suomessa yhteensä, pl. Turku.
Viipuri oli vielä sodan aikana Suomen toiseksi suurin kaupunki ja menettey Karjala suurin talousalueemme.
P.s. Stubbin isänkin juuret ovat Karjalassa.
Turku ja Viipuri olivat kaupunkeja ja nykyisen Tampereen alueelta(ei vielä perustettu) ylöspäin asui lappalaisia tai heitä ainakin pidettiin sellaisina.
Saamelaisia on asunut aikoinaan ihan etelässäkin. Miksi meillä muuten olisi paikkakuntia kuten Lapinjärvi, Nuuksio yms.
Saamelaiset tulivat nimenomaan Karjalasta Etelä - Suomeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo on matkustanut edes kotimaassa, tajuaa kyllä että yhtenäiskulttuuri on mielikuvitusta.
Jo kielelliset erot on valtavat, samoin erot tapakulttuurissa ja edelleen jopa ruuissa.
Mutta yksi asia yhdistää: persuja halveksitaan kaikkialla.
Älä nyt sentään, Suurimmassa osassa Suomea, jopa Helsingissä, halveksitaan "stadilaisia akateemisia" besserwissereitä, jotka eivät ymmärrä oikeasti asioista mitään. Asiallisten ihmisten kanssa kyllä tullaan aina toimeen, olivat kotoisin mistä vain, tai oli koulutus mikä tahansa.
Ja toisaalta stadilaisten akateemisten ei tarvitse olla missään tekemisissä suurimman osan Suomea asuttavien halveksijoiden kanssa. Ihan hyvin pärjäillään kumpikin väestöryhmä omissa poteroissamme.
On myös todella paljon suomalaisia, jotka pystyvät liikkumaan molemmissa piireissä, molemmissa kulttuureissa. Aika moni helsinkiläinen on joko itse tullut tai toisen tai korkeintaan kolmannen polven tulija. Tottakai on "aitojakin" stadilaisia, miten se nyt halutaankaan määritellä. Kaikissa kaupungeissa on tällä hetkellä paljon junantuomia. Osa ei halua taakseen katsoa, mutta osa haluaa. Osa noista haluamattomistakin saattaa tulla keski-iän myötä toisiin aatoksiin. Paluumuuttajiakin on. Jos suhtautuu halveksivasti mihin tahansa ihmisryhmään, ei ole koulutuksesta riiippumatta kovinkaan sivistynyt. Uteliaisuus ja halu oppia ymmärtämään toisenlaisiakin todellisuuksia kuin omansa ovat yleensä aina avain laadukkaampaan elämään. Kapeakatseisia ihmisiä löytyy kyllä, valitettavasti. Näköjään tästäkin keskustelusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvaavaa on se, että AP käyttää fennomaanien iskulausetta, jonka J. V. Snellman teki tunnetuksi 1861 ja jonka alkuperä on 1800-luvulla.
Kansallisuusaatetta tuotetaan massamedian ja instituutioiden avulla. Lehdistö synnytti käsityksen jaetusta todellisuudesta jonka jäsenet eivät tule koskaan tapaamaan toisiaan tosielämässä, mutta ovat silti jollain tavalla suhteessa toisiinsa. Instituutiot loivat rakenteet joiden avulla tuotettiin kansallista identiteettiä ja jaettua kokemusta.
Kirjakieli on keinotekoinen kieli joka tehtiin yhdistelemällä itä- ja länsimurteita. Ennen kirjakieltä ei ollut yleiskieltä ja ihmiset luultavasti ymmärsivät toisiaan huomattavasti heikommin ympäri Suomea kuin nykyään.
Rautateiden takia luotiin yhteinen aika. Sitä ennen oli vain paikallisia aikoja, jotka mitattiin auringon mukaan. keskipäivä oli silloin kun aurinko oli korkeimmillaan.
Suomessa merkittävä ero kulttuurisesti ja kielellisesti on ollut itä-länsi -raja. Professori Sarmela aikoinaan puhui aina kovan leivän kulttuurista, eli länsisuomalainen elämäntapa syödä kuivunutta ruisleipää varakkaammalla Pohjanmaalla, ja pehmeän leivän piirakkakulttuurista, joka vallitsi köyhemmässä mutta iloisemmassa idässä. Voidaan puhua myös vihta-vasta -rajasta.
Tämä itä-länsi -jako maassamme on myös se kuuluisa geenettinen raja.
Toisaalta pullonkaulailmiön vaikutuksesta suomalaisten geeniperimä on harvinaislaatuinen.
https://www.pfizer.com/news/articles/how-finland%E2%80%99s-unique-genet…
Valitettavasti juuri Itä-Suomessa syntyi se ikävä tautiperimä. Kuulema taisi olla ne sydäntaudit voidaan jäljittää yhteen nimeltä tunnettuun pariskuntaan jossain Savossa, luin sen eräästä tutkimuksesta aikoinaan, nyt en enää muista nimiä tai kylää. Mutta pariskunnalla varmaan oli kummallakin paljon samaa perimää, yhteen mentiin ja lapia hankittiin, ja perimä tuplaantui ja the rest is medical history.
Meretojan tautiin sairastuneiden juuret taas palautuvat Kustaa Vaasan 1500-luvulla perustamiin kyliin. Kuningas antoi 1500-luvun puolivälissä savolaisille erioikeuksia ja verovapauksia, mikä johti asutuksen laajenemiseen syvälle erämaihin, Pähkinäsaaren rauhan rajan yli. Tällöin syntyi lukuisia uusia uudisasutuskyliä muun muassa Pohjois-Savoon (kuten Kuopion seudulle) ja Kainuuseen, and the rest is medical history...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitus siis siksi, koska eräs tuttu väitti että suomalaisilla ei ole ennen 1800-lukua ollut kansallista identiteettiä.
-ap
Tuskin olikaan. Esivanhempamme olivat Ruotsin kuninkaan alamaisia, joilla oli samat oikeudet ja velvollisuudet kuin muillakin alamaisilla.
Kun venäläiset valloittivat Ruotsin itäosan 1808, rahvas alkoi käydä sissisotaa miehittäjää vastaan. Yksi syy oli pelko joutua vieraan kruunupään alamaisiksi.Eivätkö suomalaiset pikemminkin ottaneet uuden kruunupään ilolla vastaan?
Tämä. Eihän suotta olekaan sanottu autonomian aikaa Suomen kulta-ajaksi. saimme koulut, rautatiet ja muuta mukavaa. Armeijakin taisi olla enimmän aikaa vapaaehtoinen. Sitten kuten joku jo mainitsikin ruotsalainen virkamieskoneisto keksi että nostetaan kansallisuusaatetta niin säilytämme ruotsalaisen virkamieskunnan ja no tehdään tästä Suomesta kaksikielinen.
Tosiasia kuitenkin on se, että Venäjän vallan alla Suomessa luotiin kultakauden taide ja korkeakulttuuri, ruotsalaiset juuret omaavien ihmisten toimesta.
Erikoista vai mitä?
No, on niissä Suomen taiteen kultakauden taiteilijoissa myös ihan pelkästään suomalaistaustaisiakin. Pekka Halonen, Tyko Sallinen, Toivo Kuula, Oskar Merikanto. Nämä nyt ihan ulkomuistista.
Vierailija kirjoitti:
Englannissa tosiaan maasto ja tieti yhdistivöt ihmisiä, kuljettiin pitkiä matkoja ja vapaammin kylien ja kaupunkien välillä. Meillä Suomessa metsät, järvet, joet ja vaarut pitivät ihmisiä erillään ja loivat rajoja.
Ei kai, joet ja järvethän yhdistivät ihmisiä. Kaikki kylät on melkein perustettu veden varrelle. Juuri tästä syystä.
Enemmänkin poliittiset syyt muokkasivat Suomen alueen asutusta. Pähkinäsaaren rauhan raja 1323 yksi eniten syyllinen, mutta aika samaa linjaa osassa maata noudattivat ne myöhemmätkin rajat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Woke puhetta ja uhriutumista ajattelu että suomalaiset olisi kolonialisoitu ja alistettu. Suomi, el Itämaa, oli luonnollinen osa ja jatkumo Ruotsia aina siihen saakka kunnes se otettiin Ruotsilta väkivalloin pois vuonna 1808.
Enemmän wokea on väitteet että Suomi on ollut riistäjä ja vastuussa orjakaupasta. Ei Suomi ole orjia haalinut päinvastoin täältä niitä on muualle viety, Isovihan aika oli kauheaa eikä se Venäjän vallan alla olo kovin kaksista ollut eikä aina Ruotsinkaan. Silti en nyt vihaisi Ruotsia ja jaksaisi muistuttaa moisista menneistä.
Nyt kannattaisi keskittyä siihen ettei Suomesta tehtäisi tuhottavaa siirtomaata, datakeskukset, kaivokset, tuulivoimalat jne.
Suomalaiset kuitenkin hyötyivät orjien tuottmaista hyödykkeistä kuten sokerista, puuvillasta, tupakasta ja banaaneista. Suomessa puolestaan tuotettiin puuta ja tervaa koista valmistettiin kuljetukseen käytettyjä laivoja. Se ettei nykyinen Suomi ole osallistunut Suoraan atlantin kolmion toimintaan ei tarkoita etteikö täällä ole oltu osallisia siihen.
Niin no. Oltiin mukana joo, mutta samaan hengenvetoon voi kysyä, eikö suurempi häpeä ollut syrjäkylien suomalaisiin ulottunut kotoperäinen kolonialismi. Oulun tervaporvarit lihoivat kainuulaisten kustannuksella. Hyvät metsät poltettiin, ja alkutuottaja sai häviävän vähän suhteessa siihen, mitä kauppias veti. Suomi ja suomalaiset olivat joo mukana, mutta olivatko missä määrin syyllisiä ja (kuten nykyään muodikasta on väittää) missä määrin kantavat "moraalista vastuuta".
No, syrjäseutujen metsillä ei kyllä ollut 1700-luvulla muuta arvoa kuin puiden polttaminen, rehevimmillä mailla kaskeksi, kuivemmilla mailla nuoret männiköt tervaksi. Ja mitä nyt torppien rakennuspuiksi tarvittiin.
Jonkun kainuulaisen tervanpolttajan syyttäminen kolonialismin synneistä on kyllä täysin järjetöntä. Täällä tuotettujen tervatynnyrillisten tuottaminen vaati todella paljon työtä, äärimmäisen kovissa olosuhteissa. Aisaat puut että pihka kihoaa pintaan, odotat vuoden tai pari puiden läpipihkaantumista, kaivat tervahaudan, lohkot puut ja ladot ne hautaan ja katat sen. Teet tynnyrit. Poltat haudan niin, että saat sieltä vielä tervaakin etkä polta sitä jo haudassa, mikä vaati taitoa. Kuskaat satojen kilometrien matkan tynnyrit rannikon tervaporvareille. Saat siitä maksun, josta suuri osa menee entisten velkojen maksuun, ja loppusummalla hankit suolaa ja ehkä siemenviljaa. Sitten takaisin erämaatorppaasi, jossa sinnittelet seuraavan talven yli. Toki teet siinä samalla myös uutta kaskea, ja käyt metsästämässä ja kalastamassa henkesi pitimiksi.
Suomen metsäseuduilla elämä on ollut rankempaa kuin missään tropiikin maissa. Vaikka ei täällä orjuutta ole ollutkaan.
Joo ja toki sen puuvillankin osalta syyttävä sormi osoittaa suomalaiseen, vaikka tehtaan perusti skotti Finlayson ja omisti USA:n orjuusajan loppuun balttisaksalainen Nottbeck, suomalaisille jäädessä kehitysmaalaisen halpatyövoiman rooli.
Ehkäpä tuota ajatusta, että kansalaisuus "keksittiin" 1800-luvulla sanomalehtien, kansakoulun ja rautateiden aikaan, voi myös kritisoida siinä mielessä, että onhan muutakin maailmaa kuin Eurooppa. En tiedä, miten kiinalainen, japanilainen tai iranilainen suhtautuisi väitteeseen, että kansakunta-ajatus nykymielessä syntyi 1800-luvulla. Arvaisin, että aika huvittuneesti, kun näissä maissa aikajänteet ovat tuhansia vuosia sivilisaation historiaa.
Täällä on mainittu juutalaiset. Tietenkin juutalainen identiteetti muuttui vuosisatojen (ja tuhansien!) aikana ja alueelliset erot eri yhteisöiden välillä oli suuria Euroopassa, mutta ei juutalainen identiteetti kyllä mikään modernin identiteettipolitiikan luomus ole. Ajatuskin olisi aika naurettava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on ollut todella mielenkiintoinen keskustelu ja on ollut hienoa oppia lisää suomalaisuudesta. Samalla on hieman uuvahtanut olo. Voinko kokea kansallisen identiteettini suomalaiseksi, vaikka en osaisi juurta jaksain Suomen historiaa, kielemme kehitysvaiheita ja geeniperimän yksityiskohtia. Onko väärin rakentaa kansallinen identiteetti "yksinkertaisesti" oman kielen ja vaikka sitten lähihistorian pohjalle? Onko se jotenkin huono asia, vaikka taideihmiset olisivat luoneetkin kansallisromanttisena kautena tietynlaista identiteettiä suomalaisille? EI se nyt kuitenkaan ihan tyhjästä ole syntynyt.
No kannattaa tietysti lukea ja hakea tietoa enemmän, mutta kyllä se identiteetti on enemmän tunneasia ja mielestäni myös yksilön oma asia. En lähtisi koskaan sanomaan jollekin, että "et sinä ole suomalainen tms.". Kuitenkin se identiteetti perustuu yleensä johonkin muiden kanssa jaettuun kokemukseen, tarinaan, tai käsityksiin tai tapoihin. Se miten itse oman identiteettinsä rakentaa, se on täysin oma asiasi. Jollekin suomalaisuus on sitä että ravataan metsässä ja käydään saunassa, jollekin suomalaisuus on taas sitä, että mennään sopivan tilanteen sattuessa "torille" ja kolmansille sitä, että kannustetaan Käärijää Euroviisuissa.
Kulttuuri on elävä ilmiö, ei se ole pakkopaita, jolla on yksi ainoa ulkopuolelta määrätty muoto.
Ne tunteet ovatkin aika monen historian ja myös nykyajan politiikan käyttövoimia. Tunteiden palo johtaa sotiin. Voi olla, että sodan aloittavilla johtajilla on (omasta mielestään) rationaalisiakin perusteita, mutta jotta saadaan laajat kansanjoukot mukaan eli tykinruoaksi ja halukkaiksi tekemään väkivaltaa, pitää heidät propagoida omaan asiaansa uskoviksi sekä agitoida tuntemaan vihaa vihollista kohtaan. Mietin samanaikaisesti sekä Gitleriä että Putleria tässä. Muitakin on. Ja nationalismin (se huonompi versio kansallistunteesta, joka pohjaa kuitenkin kansalliseen identiteettiin) tulella on niitä tunteita nostatettu, ja nostatetaan edelleen. Ukraina lienee tällä hetkellä yhtenäisempi ja ihmiset tuntevat olonsa "enemmän ukrainalaisiksi" kuin vaikkapa 15 vuotta sitten, näin ainakin kyökkipsykologisesti arvioiden. Minkä lisäksi koko Eurooppa tuntee nyt Ukrainan ja sen historian, kulttuurin ym. paremmin kuin ennen vuotta 2022. Eli ei vain se "oma tunne" ja "yksilön oma asia", vaan jaettu kokemus ja myös tuota yhteisöä huomattavasti laajempi asia. Kansallistunteella on saatu paljon pahaa aikaan, ja saadaan edelleen, mutta sillä on myös positiivisiä funktioita. Ehkä puhutaankin kahdesta eri asiasta, miten ne nyt määritelläänkään. Paha nationalismi, hyvä kansallistunne? Esimerkiksi?
Suomalaiseen identiteettiin kuuluu olennaisena osana mustien miesten lihaksikkaiden pakaroiden ihailu, eritoten perussuomalaisten!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka kansallisuus käsitteenä muodostui nykyisenlaiseksi vasta 1800-luvulla, ihmisillä oli kyllä käsitys kansoista ja kokemus kansallisuudesta paljon aiemminkin. Esimerkiksi englantilaisilla oli viimeistään 1400-luvulla käsitys englantilaisuudesta, joka pysyi aika samanlaisena 1900-luvulle asti (ja sen jälkeen tuosta perinteisestä englantilaisuudesta tuli jotain hävettävää, mutta se on jo eri juttu se).
Voi ajatella vaikka niin, että mitä vaikeampi on ollut matkustaa paikasta toiseen, sitä tiiviimpi yhteisö on ollut pienemmällä maantieteellisellä alueella. Jos ihminen ei todennäköisesti matkustanut 10 kilometrin säiteeltä mihinkään, se oma maailma rajoittui periaatteessa siihen. + sen lisäksi sitten perimätieto, uutiset, huhut, kirjoitettu historia, kirjallisuus jne. jotka kulkivat potentiaalisesti koko kielialueen sisällä, ja joiden ansiosta ihmisillä oli kuitenkin enemmän yhteistä samaa kieltä puhuvien kuin täysin ulkopuolisten kanssa.
Kiitos! Tuo oli tärkeä lisä tähän keskusteluun tuo matkustamisen vaikeuden mukaan tuominen. Juuri tuosta syystä esim. Pohjois-Kaukasiassa on ihan järjetön määrä pieniä kansoja. Vuoristot olivat niin läpitunkemattomia, ilmeisesti, että siellä ei päässyt syntymään mitään yhteiskulttuuria. Kieliäkin siellä on tolkuttomasti. Ehkä Balkanilla juuri tästä syystä myös...? Englannissa maastonmuodot sallivat ilmeisesti yhtenäiskulttuurin. Suomessa etäisyydet ovat aina olleet pitkät, ja sama tendenssi näkyy nyt omalla tavallaan, kun "syrjäseudut" tyhjenevät kaikkien pakkautuessa muutamiin kaupunkeihin. (vähän ot, sori)
Myös vähän ot, sori mutta syrjäseudut eivät tyhjene vaan ne tyhjennetään kun asukkaat pakotetaan pakkautumaan kaupunkeihin. Ei tietenkään aseilla eikä uhkaillen mutta tekemällä asumisen siellä vaikeaksi ellei jopa mahdottomaksi, palveluiden lakkauttamisella, koulut, terveydenhoito, kaupat, julkinen liikenne jne jne.
"pakotetaan pakkautumaan"
Tämä on kovin tunteenomainen ja subjektiivinen näkökulma siihen prosessiin, jossa itä- ja pohjoissuomalainen maaseutu kävi elinkelvottomaksi 1950-1980-luvuilla. Nuoriso muutti sinne, missä töitä ja ansaitsemisen mahdollisuuksia oli. Rakennemuutos.
Toisaalta... Kuitenkin vielä 1960-luvulla rakennettiin maaseutupitäjiinkin kyläkeskuksia, siis kauppoja ja muita palveluita. Eli vaikka osa lähti sieltä pienemmiltä kyliltä ja naulasi laudat ovien ja ikkunoiden eteen, osa ihmisistä kuitenkin työllistyi hyvinvointivaltiota rakentavan maan asiointikeskuksiin. Tuli kaupat, pankit, verovirastot, Kelan toimistot jne jne. Vireää on ollut toiminta ja elämä 1970- ja vielä 1980-luvullakin. Mutta johtuiko siitä, että oppilaitoksia ei ollut ja/tai lapsia syntyi ylipäänsä vähemmän, niin väki lähti ja jääneiden keski-ikä vanheni.
Tulkitsen tuon aiemman kommentin nimenomaan niin, että ei haikailla minnekään "suurta muuttoa" edeltäneelle 1940-50-luvulle vaan ajatellaan niitä palveluita (palveluyhteiskuntaa), joka oli voimassa 1970-luvulta alkaen myös pienemmillä paikkakunnilla. Sitä on purettu 2000-luvun alusta asti, noita palveluita.
Vähän ot, mutta ehkä tämä 2020-luvun puolivälin ja tulevaisuudenkin pohdinta liittyy yleiseen aiheeseen eli suomalaiseen identiteettiin, ainakin nyt paikallisidentiteetteihin jos ei kansalliseen.
"ajatellaan niitä palveluita (palveluyhteiskuntaa), joka oli voimassa 1970-luvulta alkaen myös pienemmillä paikkakunnilla"
Tämä on nähdäkseni kepulaista siltarumpupolitiikkaa, jossa tavoitteena oli pitää "koko maa pitää pitää asuttuna". Aivan yhtä utopistinen tavoite kuin pitää koko Siperia, koko Kanada, koko Norrbotten asuttuna.
Omat jo edesmenneet vanhempani ovat lähtöisin Konnevedeltä. Siellä ei ollut yliopistoon suunnanneille nuorille mitään tulevaisuutta.
Itse olen syntyperäinen helsinkiläinen. Sitä ovat myös lapseni (ja pian ensimmäinen lapsenlapseni).
Tuosta ovat monet Kekkoselle kiitollisia edelleen. Kainuussa puhutaan edelleen "kekkosteistä", kun oli alueita, jonne ei mennyt edes alkeellisia teitä. Oliko se sitten hyvä vai huono asia, että saatiin edes tiet tehtyä.
Oli varmasti hyvä asia kainuulaisten näkökulmasta. Silti päinvastainen asia kuin "pakotetaan pakkautumaan".
Niin, mahdollistettiin elämä kotiseudulla. Tämä on hyvin päivänpolttava aihe, kun lukee lehtiä. Nuoret (ja keski-ikäiset) miehet haluavat jäädä kotiseudulleen ("syrjäseudulle"), kun taas heidän ikäluokkansa naiset haluavat mieluummin suurempiin kaupunkeihin. Demografinenkin kysymys, kuten emme voi välttyä lukemasta lehdistä lähes joka päivä. On hyvä asia, mielestäni, että edes nuoret miehet jäävät. Heistä on kuitenkin apua iäkkäämmille vanhemmille, sukulaisille ja muille kyläläisille, kun näitä pitää kyydittää palveluihin, jotka ovat karanneet jo kauas.
Näin helsinkiläisenä veronmaksana näen lähinnä nostalgisena ja romanttisena ajatuksena sen, että syrjäseudun peräkammaripojat jäävät kyydittämään mummoja kymmenien tai satojen kilometrien päässä oleviin palveluihin. Näin mahdollistettiin elämä kotiseudulla. Seuraavan 20 vuoden ajan, sitten ei mummoja enää ole, ja pojat itsekin ovat jo eläkeiässä.
Kaurismäen veljekset voisivat tehdä aiheesta elokuvan.
No, se mikä on sinulle nostalgiaa, on kuitenkin monelle kanssasuomalaisellesi ihan normaalia arkea. Miten sinä suhtautuisit, jos sinulta yritettäisiin viedä elämisen edellytykset omassa kodissasi, omassa kaupungissasi, tai niissä piireissä ja niillä alueilla, joilla tunnet olosi kotoisaksi? Osaatko tuntea yhtään empatiaa "syrjäkylien" ihmisiä kohtaan, vai onko heidän kokemusmaailmansa sinulle täysin tavoittamattomissa?
"Viedä elämisen edellytykset" jne
Vanhempieni ikäluokasta monet, niin Savosta kuin varsinkin Pohjanmaalta ja Pohjois-Karjalasta muuttivat eteläiseen Suomeen ja Ruotsiin tässä tilanteessa. Niin minäkin tekisin. Ihmisellä on ainokainen elämä ja ihmisellä on oikeus ja tarve tavoitella hyvää elämää itselleen ja perheelleen. Ei jäädä märehtimään ja määkimään, nuolemaan haavojaan, vaan voimakkaasti elämässä eteenpäin. Vaikka se sitten tarkoittaisikin kouluttautumista, työllistymistä, omien lapsuuden tanhuvien taakse jättämistä ja uudelle kotiseudulle sopeutumista. Niin isäni ja äitinikin tekivät.
Vierailija kirjoitti:
Täällä on ollut ketju Savolaisten sukujen salat paljastuvat.
Meneillään on yliopiston tutkimus savolaisten DNS:sta.
Lähes kaikki suvut on nyt kartoitettu. Uutinen Maaseudun tulevaisuus - lehdessä.
Savolaista heimoa ei ole.
Savolaisilla on sama DNA kuin hämäläisillä.
Eli he siirtyivät Hämeen alueelta itään 1500 - luvulla ja halutaan tutkia koko Suomen väestön DNA.
Karjalaiset ovat kokonaan eri väestö.
Tiedän, että tämä uutinen ärsyttää monia. Mutta se on luonnontiedettä. Ei tarua.
Voi hyvinkin olla noin. Mutta onko sillä mitään merkitystä? Onko sillä verenperinnöllä niin suurta merkitystä? Jos on syntynyt oma "savolainen" kulttuurinsa joka eroaa "hämäläisestä", luonnonolosuhteiden erot ovat luoneet erilaiset ruokalajit, ja kummankin porukan jälkeläiset tykkäävät omistaan, niin mitä merkitystä sillä veren paljastamalla asialla on käytännössä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka kansallisuus käsitteenä muodostui nykyisenlaiseksi vasta 1800-luvulla, ihmisillä oli kyllä käsitys kansoista ja kokemus kansallisuudesta paljon aiemminkin. Esimerkiksi englantilaisilla oli viimeistään 1400-luvulla käsitys englantilaisuudesta, joka pysyi aika samanlaisena 1900-luvulle asti (ja sen jälkeen tuosta perinteisestä englantilaisuudesta tuli jotain hävettävää, mutta se on jo eri juttu se).
Voi ajatella vaikka niin, että mitä vaikeampi on ollut matkustaa paikasta toiseen, sitä tiiviimpi yhteisö on ollut pienemmällä maantieteellisellä alueella. Jos ihminen ei todennäköisesti matkustanut 10 kilometrin säiteeltä mihinkään, se oma maailma rajoittui periaatteessa siihen. + sen lisäksi sitten perimätieto, uutiset, huhut, kirjoitettu historia, kirjallisuus jne. jotka kulkivat potentiaalisesti koko kielialueen sisällä, ja joiden ansiosta ihmisillä oli kuitenkin enemmän yhteistä samaa kieltä puhuvien kuin täysin ulkopuolisten kanssa.
Kiitos! Tuo oli tärkeä lisä tähän keskusteluun tuo matkustamisen vaikeuden mukaan tuominen. Juuri tuosta syystä esim. Pohjois-Kaukasiassa on ihan järjetön määrä pieniä kansoja. Vuoristot olivat niin läpitunkemattomia, ilmeisesti, että siellä ei päässyt syntymään mitään yhteiskulttuuria. Kieliäkin siellä on tolkuttomasti. Ehkä Balkanilla juuri tästä syystä myös...? Englannissa maastonmuodot sallivat ilmeisesti yhtenäiskulttuurin. Suomessa etäisyydet ovat aina olleet pitkät, ja sama tendenssi näkyy nyt omalla tavallaan, kun "syrjäseudut" tyhjenevät kaikkien pakkautuessa muutamiin kaupunkeihin. (vähän ot, sori)
Myös vähän ot, sori mutta syrjäseudut eivät tyhjene vaan ne tyhjennetään kun asukkaat pakotetaan pakkautumaan kaupunkeihin. Ei tietenkään aseilla eikä uhkaillen mutta tekemällä asumisen siellä vaikeaksi ellei jopa mahdottomaksi, palveluiden lakkauttamisella, koulut, terveydenhoito, kaupat, julkinen liikenne jne jne.
"pakotetaan pakkautumaan"
Tämä on kovin tunteenomainen ja subjektiivinen näkökulma siihen prosessiin, jossa itä- ja pohjoissuomalainen maaseutu kävi elinkelvottomaksi 1950-1980-luvuilla. Nuoriso muutti sinne, missä töitä ja ansaitsemisen mahdollisuuksia oli. Rakennemuutos.
Ei ole subjektiivinen eikä tunteellinen näkökulma. Tämä on Neuvostoliitossa ollut aivan valtion strategia rajan takana Karjalassa, niin on saatu karjalainen kulttuuri ja kieli vähenemään. Noin siinä toimittiin. Neuvostoliitossa sitä kutsuttiin nimellä "perspektiivittömien kylien likvidointi".
Suomessa on päinvastoin yritetty ylläpitää koko maata asutettuna, esimerkiksi valtion laitoksia on siirretty maakuntiin ja sen semmoista. Nykymaailma on vaan sellaista, että tuo ei enää toimi. Jotain uutta olisi keksittävä.
Vierailija kirjoitti:
Suomi muuten esiintyi omana itsenään maailmalle jo vuonna 1900 Pariisin maailmannäyttelyssä, josta AI-yhteenvetona seuraava:
Vuoden 1900 Pariisin maailmannäyttelyn Suomen paviljonki teki Suomea tunnetuksi kansakuntana. Arkkitehtitoimisto Gesellius-Lindgren-Saarisen suunnittelema kansallisromanttinen puupaviljonki yhdisti karjalaista puuarkkitehtuuria ja kirkkoarkkitehtuuria. Se keräsi valtavasti huomiota, ja Suomi saavutti näyttelyssä huomattavan kansainvälisen läpimurron.
On harmi, ettei tästä kuuluisasta suomalaisen arkkitehtuurin ja taiteen esittelystä säilynyt mitään kokonaisuutta jälkipolville.
Jo yksin arkkitehtien Herman Gesellius, Armas Lindgren ja Eliel Saarinen työtä olisi pitänyt jollakin tapaa voida säilyttää.
No kuule, kyllä GSL:n töitä on säilynyt Suomessa paljonkin. Saarisen töitä muuallakin, jokunen ihan amerikan mailla.
Suomessa porukan tunnetuimpia töitä Helsingin rautatieasema, Kansallismuseo ja Hvitträsk.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko suomalaisuutta enää samalla tavalla kuin ennen? En ainakaan itse akateemisena stadilaisena koe yhteenkuuluvuutta kainuulaisen kouluttautumattoman työttömän kanssa.
Kieli on yksi tärkeä asia, joka muodostaa kansallista identiteettiä ja yhdistää sinutkin siihen kainuulaiseen. Etkö todella koe, että sinulla olisi suomalaista identiteettiä? Oletko tehnyt sukututkimusta, yrittänyt selvittää juuriasi?
Olen eri, mutta koen tämän kysymyksen mielenkiintoisena.
Olen suomenkielinen ja kieli yhdistää minut juurikin vaikkapa kainuulaisiin tai turkulaisiin. Mutta aika ohueksi se side jää, hallitsen useita muitakin kieliä joista ranskaa käytän päivittäin puolisoni kanssa. Koen paljon enemmän yhteistä hänen sukulaistensa ja meidän yhteisten ranskalaisten kavereiden kanssa kuin valtaosan suomalaisten kanssa. Koen myös että lapseni, puoliksi ranskalaisia, ovat muokanneet identiteettiäni siten ettei se ole enää puhtaan suomalainen. Täällä ovat juureni, mutta kun vanhemmistani aika jättää jäävät siteet tähän maahan aika ohuiksi.Aloituksesi, jossa korostat "akateemisuuttasi" ja "stadilaisuuttasi", ja ilmeisesti näet ne jonkunlaisena arvoasi korottavina tekijöinä, on kyllä aika erikoinen.
Ikään kuin kokisit nyt, ihan ranskalaisen kanssa yhteen päästyäsi, kohonneesi tavallisen suomalaisen rahvaan yläpuolelle, jos nyt olisit sellaiseen koskaan kuulunutkaan.
"Stadilaisuus" on duunariluokkaan viittaava nimitys. Niihin, jotka puhuivat slangia, katupoikien, satamajätkien, hampuusien kieltä.
Ylipäätään ihmisten arvottaminen jonkun ns. yhteiskuntaluokan mukaan ei Suomessa ole kovin arvostettavaa. Toisin on Ranskassa, jossa syntyperäsi määrittelee edelleenkin hyvin pitkälle sen, mihin voit yhteiskunnassa päätyä.
Olen eri. Loukkaannut turhaan ja haet sävyjä, joita tuossa ei ollut. Minä ymmärrän häntä, vaikka en ole stadilainen, enkä edes kaupunkilainen. Kansallinen identiteetti ei välttämättä ole kaikilla kovin vahva, vaan ihmisiin suhtaudutaan aina ensisijaisesti yksilöinä. Olen sikäli samanlainen. Olen toki suomalainen, mutta ei minullakaan ole mitään vahvaa yhteenkuuluvuuden tunnetta kenenkään kanssa vain kansalaisuuden perusteella. On olemassa termi globalisti, mikä tietyiltä osin kuvaa ilmiötä. Olemme ihmisiä, eikä tietty kansalaisuus, asuinpaikka, kieli tms. anna mitään tai vie mitään yksilöltä pois.
Minusta kansallinen identiteetti tarkoittaa vain, että tunnistaa itsensä esimerkiksi tässä tapauksessa suomalaiseksi ja pitää suomalaisia tietyllä tavalla muista erottuvia kieleltä, kulttuurilta tai perimältä. Ei kansallisidentiteetti tarkoita, että sen pitäisi olla aina etusijalla ihmisen elämässä ja verrattuna muihin identiteetteihin. En minäkään erityistä yhteenkuuluvuutta tunne suomalaisiin, enkä kyllä globalisteihinkaan, joita inhoan. Silti olen selvästi suomalainen ja tiedän tämän kansan erityisyyden sekä erottuvuuden muista.
Miksi inhoat globalisteja? Vähintäänkin erikoista, sillä minusta se on lopulta terveempi ihmiskäsitys. Kansallisvaltiot ovat toki erittäin tarpeellisia käytännön elämän kannalta silloin, kun ne ovat perustaltaan vain ihmisiä varten, ei itse tarkoitus. Ja kansalaisilla on syytä ajatella jossakin mitassa asuinmaansa etua, mutta vastapainoksi kansallismielisyys kanavoi usein ihmisyyden heikkoja puolia, mikä on johtanut lukemattomiin sotiin, rasismiin, sortoon ja syrjintään, ryöstelyyn jne. Ne ovat toki ihmisyyden luonteenpiirteitä itsenäisestikin, mutta lakien ja sääntöjen avulla sivuun työnnettyjä. Kansallisuustunne on yleisin veruke, millä näitä epämiellyttäviä piirteitä on houkuteltu esiin ja minkä alla ne on koettu jopa positiivisiksi.
Jaloa joo. Käytännössä merkitsee, että väkimäärältään suurin jyrää ja muodostuu yhtäkaikki hengeltään rajoittunut, joskin suuri yhteisö. Paljon merkitsee millainen kulttuuri on. Eurooppalaiset voisi olla tuo yhteisö - vai voisiko oikeasti? - mutta esim. vahvan uskonnollisen identiteetin yhteisö olisi jo täysin eri asia. Tai vahvan nationalistisen identiteetin omaava jyrääjä, otetaan vaikka nykyinen Venäjä. Ihmisyyden huonot puolet ei häviä ei suurissa eikä pienissä muodostelmissa.
Ketjun kommenteissakin tehdään pesäeroa jo pelkkien arkisten tapojen, murteiden ja jostain kaiveltujen geenien todistuksella. Globalistinen ajattelu edellyttää jotain tällä hetkellä mahdotonta. Utopiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka kansallisuus käsitteenä muodostui nykyisenlaiseksi vasta 1800-luvulla, ihmisillä oli kyllä käsitys kansoista ja kokemus kansallisuudesta paljon aiemminkin. Esimerkiksi englantilaisilla oli viimeistään 1400-luvulla käsitys englantilaisuudesta, joka pysyi aika samanlaisena 1900-luvulle asti (ja sen jälkeen tuosta perinteisestä englantilaisuudesta tuli jotain hävettävää, mutta se on jo eri juttu se).
Voi ajatella vaikka niin, että mitä vaikeampi on ollut matkustaa paikasta toiseen, sitä tiiviimpi yhteisö on ollut pienemmällä maantieteellisellä alueella. Jos ihminen ei todennäköisesti matkustanut 10 kilometrin säiteeltä mihinkään, se oma maailma rajoittui periaatteessa siihen. + sen lisäksi sitten perimätieto, uutiset, huhut, kirjoitettu historia, kirjallisuus jne. jotka kulkivat potentiaalisesti koko kielialueen sisällä, ja joiden ansiosta ihmisillä oli kuitenkin enemmän yhteistä samaa kieltä puhuvien kuin täysin ulkopuolisten kanssa.
Kiitos! Tuo oli tärkeä lisä tähän keskusteluun tuo matkustamisen vaikeuden mukaan tuominen. Juuri tuosta syystä esim. Pohjois-Kaukasiassa on ihan järjetön määrä pieniä kansoja. Vuoristot olivat niin läpitunkemattomia, ilmeisesti, että siellä ei päässyt syntymään mitään yhteiskulttuuria. Kieliäkin siellä on tolkuttomasti. Ehkä Balkanilla juuri tästä syystä myös...? Englannissa maastonmuodot sallivat ilmeisesti yhtenäiskulttuurin. Suomessa etäisyydet ovat aina olleet pitkät, ja sama tendenssi näkyy nyt omalla tavallaan, kun "syrjäseudut" tyhjenevät kaikkien pakkautuessa muutamiin kaupunkeihin. (vähän ot, sori)
Myös vähän ot, sori mutta syrjäseudut eivät tyhjene vaan ne tyhjennetään kun asukkaat pakotetaan pakkautumaan kaupunkeihin. Ei tietenkään aseilla eikä uhkaillen mutta tekemällä asumisen siellä vaikeaksi ellei jopa mahdottomaksi, palveluiden lakkauttamisella, koulut, terveydenhoito, kaupat, julkinen liikenne jne jne.
"pakotetaan pakkautumaan"
Tämä on kovin tunteenomainen ja subjektiivinen näkökulma siihen prosessiin, jossa itä- ja pohjoissuomalainen maaseutu kävi elinkelvottomaksi 1950-1980-luvuilla. Nuoriso muutti sinne, missä töitä ja ansaitsemisen mahdollisuuksia oli. Rakennemuutos.
Ei ole subjektiivinen eikä tunteellinen näkökulma. Tämä on Neuvostoliitossa ollut aivan valtion strategia rajan takana Karjalassa, niin on saatu karjalainen kulttuuri ja kieli vähenemään. Noin siinä toimittiin. Neuvostoliitossa sitä kutsuttiin nimellä "perspektiivittömien kylien likvidointi".
Suomessa on päinvastoin yritetty ylläpitää koko maata asutettuna, esimerkiksi valtion laitoksia on siirretty maakuntiin ja sen semmoista. Nykymaailma on vaan sellaista, että tuo ei enää toimi. Jotain uutta olisi keksittävä.
Suomen maaseudun elinvoiman väheneminen on kokonaan eri asia kuin Neuvostoliiton politiikka. Totta on, että Kepu on pyrkinyt "pitämään koko maata asuttuna". mutta hekään eivät mitään markkinavoimille ole voineet: maatalouden osuus työvoimasta vähentyi, teollisuuden osuus kasvoi. Lopulta palveluelinkeinojen osuus valtasi enemmistön, ja sen sijainti on etelän kasvukeskuksissa. Tämä ei ole politiikkaa vaan kansantalouden vääjäämätön kehityssuunta. Valtion laitostenkin hajauttamispolitiikka on tullut tiensä päähän jo 1980-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä tuota ajatusta, että kansalaisuus "keksittiin" 1800-luvulla sanomalehtien, kansakoulun ja rautateiden aikaan, voi myös kritisoida siinä mielessä, että onhan muutakin maailmaa kuin Eurooppa. En tiedä, miten kiinalainen, japanilainen tai iranilainen suhtautuisi väitteeseen, että kansakunta-ajatus nykymielessä syntyi 1800-luvulla. Arvaisin, että aika huvittuneesti, kun näissä maissa aikajänteet ovat tuhansia vuosia sivilisaation historiaa.
Täällä on mainittu juutalaiset. Tietenkin juutalainen identiteetti muuttui vuosisatojen (ja tuhansien!) aikana ja alueelliset erot eri yhteisöiden välillä oli suuria Euroopassa, mutta ei juutalainen identiteetti kyllä mikään modernin identiteettipolitiikan luomus ole. Ajatuskin olisi aika naurettava.
Niin, siinä tullaan sitten kysymykseen uskonnon ja "etnisyyden" välisestä erosta. Muiden kysymysten ohella. Uskonto määrittää identiteettiä todella monille ihmisille maailmassa, vaikka meille "perusluterilaisille" ja aika lailla täysmaallistuneille suomalaisille sillä ei ole enää välttämättä suurtakaan merkitystä, ainakaan arjessa.
Lieneekö kyse 1800-luvusta puhuttaessa myös siitä, että kun yhteiskunnat teollistuivat ja kaupungistuivat, tuli muitakin arvoja kuin kristinusko (taas eurosentrisessä ajattelussa pyöritään), sosialismihan tuli osaltaan korvaamaan kristinuskon (Marx: "oopiumia kansalle" jne.), ja sitten ne yhteisöt piti luoda jonkun muun teeman kuin uskonasioiden ympärille. Ehkä silläkin oli vaikutusta, että 1800-luvulla ei kai kauheasti sodittu Napoleonin jälkeen niin, että olisi tullut merkittäviä aluemuutoksia. Jos alue on pysynyt suunnilleen samana vuosikymmeniä tai vuosisatoja, sinne muodostuu helpommin yhtenäiskulttuuri kuin alueelle, jonka vallanpitäjät ovat vaihtuneet. Ehkä tämä osaltaan selittää aiemmin esiin tuotua Englannin tapausta, jossa syntyi käsitys englantilaisuudesta aiemmin kuin monella muulla alueella. Rajana olivat luontaiset rajat.
Erittäin hyvät pointit tämän keskustelun Eurooppa-keskeisyydestä! Siitä voi toki olla iloinen, että puhutaan edes Euroopasta kontekstina kun puhutaan Suomesta. Ettei jäädä nyt sentään ihan nurkkapatriooteiksi. ;-)
Jk. Japanin suhteen taisi käydä niin, että maan avauduttua ulkomaailmalle (Meiji-uudistus 1868) joko heittäydyttiin kotoperäiseen tai omaksuttiin eurooppalainen nationalismi, jonka karmeat jäljet näkyivät sitten 1930-luvulla ja toisen maailmansodan aikana. Siirtomaakauden myötä Eurooppa pääsi vaikuttamaan koko maailmaan, niin siltä osin hyvin monet nationalismi- tai lievemmin sanottuna kansakunta-ajatukset siirtyivät nekin. Kiinahan oli todella pahasti nöyryytetyssä ja alisteisessa asemassa aina 1900-luvulle asti. Siellä on tosiaan pitkä aikajänne, ja nyt näyttävät ottavan "pienen tauon" jälkeen asemaansa takaisin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka kansallisuus käsitteenä muodostui nykyisenlaiseksi vasta 1800-luvulla, ihmisillä oli kyllä käsitys kansoista ja kokemus kansallisuudesta paljon aiemminkin. Esimerkiksi englantilaisilla oli viimeistään 1400-luvulla käsitys englantilaisuudesta, joka pysyi aika samanlaisena 1900-luvulle asti (ja sen jälkeen tuosta perinteisestä englantilaisuudesta tuli jotain hävettävää, mutta se on jo eri juttu se).
Voi ajatella vaikka niin, että mitä vaikeampi on ollut matkustaa paikasta toiseen, sitä tiiviimpi yhteisö on ollut pienemmällä maantieteellisellä alueella. Jos ihminen ei todennäköisesti matkustanut 10 kilometrin säiteeltä mihinkään, se oma maailma rajoittui periaatteessa siihen. + sen lisäksi sitten perimätieto, uutiset, huhut, kirjoitettu historia, kirjallisuus jne. jotka kulkivat potentiaalisesti koko kielialueen sisällä, ja joiden ansiosta ihmisillä oli kuitenkin enemmän yhteistä samaa kieltä puhuvien kuin täysin ulkopuolisten kanssa.
Kiitos! Tuo oli tärkeä lisä tähän keskusteluun tuo matkustamisen vaikeuden mukaan tuominen. Juuri tuosta syystä esim. Pohjois-Kaukasiassa on ihan järjetön määrä pieniä kansoja. Vuoristot olivat niin läpitunkemattomia, ilmeisesti, että siellä ei päässyt syntymään mitään yhteiskulttuuria. Kieliäkin siellä on tolkuttomasti. Ehkä Balkanilla juuri tästä syystä myös...? Englannissa maastonmuodot sallivat ilmeisesti yhtenäiskulttuurin. Suomessa etäisyydet ovat aina olleet pitkät, ja sama tendenssi näkyy nyt omalla tavallaan, kun "syrjäseudut" tyhjenevät kaikkien pakkautuessa muutamiin kaupunkeihin. (vähän ot, sori)
Myös vähän ot, sori mutta syrjäseudut eivät tyhjene vaan ne tyhjennetään kun asukkaat pakotetaan pakkautumaan kaupunkeihin. Ei tietenkään aseilla eikä uhkaillen mutta tekemällä asumisen siellä vaikeaksi ellei jopa mahdottomaksi, palveluiden lakkauttamisella, koulut, terveydenhoito, kaupat, julkinen liikenne jne jne.
"pakotetaan pakkautumaan"
Tämä on kovin tunteenomainen ja subjektiivinen näkökulma siihen prosessiin, jossa itä- ja pohjoissuomalainen maaseutu kävi elinkelvottomaksi 1950-1980-luvuilla. Nuoriso muutti sinne, missä töitä ja ansaitsemisen mahdollisuuksia oli. Rakennemuutos.
Toisaalta... Kuitenkin vielä 1960-luvulla rakennettiin maaseutupitäjiinkin kyläkeskuksia, siis kauppoja ja muita palveluita. Eli vaikka osa lähti sieltä pienemmiltä kyliltä ja naulasi laudat ovien ja ikkunoiden eteen, osa ihmisistä kuitenkin työllistyi hyvinvointivaltiota rakentavan maan asiointikeskuksiin. Tuli kaupat, pankit, verovirastot, Kelan toimistot jne jne. Vireää on ollut toiminta ja elämä 1970- ja vielä 1980-luvullakin. Mutta johtuiko siitä, että oppilaitoksia ei ollut ja/tai lapsia syntyi ylipäänsä vähemmän, niin väki lähti ja jääneiden keski-ikä vanheni.
Tulkitsen tuon aiemman kommentin nimenomaan niin, että ei haikailla minnekään "suurta muuttoa" edeltäneelle 1940-50-luvulle vaan ajatellaan niitä palveluita (palveluyhteiskuntaa), joka oli voimassa 1970-luvulta alkaen myös pienemmillä paikkakunnilla. Sitä on purettu 2000-luvun alusta asti, noita palveluita.
Vähän ot, mutta ehkä tämä 2020-luvun puolivälin ja tulevaisuudenkin pohdinta liittyy yleiseen aiheeseen eli suomalaiseen identiteettiin, ainakin nyt paikallisidentiteetteihin jos ei kansalliseen.
"ajatellaan niitä palveluita (palveluyhteiskuntaa), joka oli voimassa 1970-luvulta alkaen myös pienemmillä paikkakunnilla"
Tämä on nähdäkseni kepulaista siltarumpupolitiikkaa, jossa tavoitteena oli pitää "koko maa pitää pitää asuttuna". Aivan yhtä utopistinen tavoite kuin pitää koko Siperia, koko Kanada, koko Norrbotten asuttuna.
Omat jo edesmenneet vanhempani ovat lähtöisin Konnevedeltä. Siellä ei ollut yliopistoon suunnanneille nuorille mitään tulevaisuutta.
Itse olen syntyperäinen helsinkiläinen. Sitä ovat myös lapseni (ja pian ensimmäinen lapsenlapseni).
Tuosta ovat monet Kekkoselle kiitollisia edelleen. Kainuussa puhutaan edelleen "kekkosteistä", kun oli alueita, jonne ei mennyt edes alkeellisia teitä. Oliko se sitten hyvä vai huono asia, että saatiin edes tiet tehtyä.
Minä näen aina kartan silmissäni kun puhutaan eri valtioista. Suomen historia pitää kirjoittaa lännestä päin.
Ruotsi ja Itä - Ruotsi.
Noin 1000 vuotta. Itä - Ruotsi oli suunnilleen erämaata. Samoin Skandinavia.
Muuttoliike Turun alueelle. Baltiasta Suomeen.
Muuttoliike Länsi - Ruotsista Itä - Ruotsiin. ( Suomi.)
Tästä aloitetaan. Sitten päädytään 1810 - luvulle ja siihen, että Ruotsi luovutti Itä - Ruotsin Venäjälle. Sitten päädytään Suomen kulttuurin kultakauteen jne.
Sitten päädytään vuoteen 1917. Vasta sitten alkaa Suomi. 3 sotaa. Sen jälkeen KGB kaappasi Suomen ja NL määräsi mitä täällä saa tehdä ja mitä ei.
1991 NL hajosi. Sitten EU. Sitten Nato.
Se on Suomi - nimisen alueen historia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka kansallisuus käsitteenä muodostui nykyisenlaiseksi vasta 1800-luvulla, ihmisillä oli kyllä käsitys kansoista ja kokemus kansallisuudesta paljon aiemminkin. Esimerkiksi englantilaisilla oli viimeistään 1400-luvulla käsitys englantilaisuudesta, joka pysyi aika samanlaisena 1900-luvulle asti (ja sen jälkeen tuosta perinteisestä englantilaisuudesta tuli jotain hävettävää, mutta se on jo eri juttu se).
Voi ajatella vaikka niin, että mitä vaikeampi on ollut matkustaa paikasta toiseen, sitä tiiviimpi yhteisö on ollut pienemmällä maantieteellisellä alueella. Jos ihminen ei todennäköisesti matkustanut 10 kilometrin säiteeltä mihinkään, se oma maailma rajoittui periaatteessa siihen. + sen lisäksi sitten perimätieto, uutiset, huhut, kirjoitettu historia, kirjallisuus jne. jotka kulkivat potentiaalisesti koko kielialueen sisällä, ja joiden ansiosta ihmisillä oli kuitenkin enemmän yhteistä samaa kieltä puhuvien kuin täysin ulkopuolisten kanssa.
Kiitos! Tuo oli tärkeä lisä tähän keskusteluun tuo matkustamisen vaikeuden mukaan tuominen. Juuri tuosta syystä esim. Pohjois-Kaukasiassa on ihan järjetön määrä pieniä kansoja. Vuoristot olivat niin läpitunkemattomia, ilmeisesti, että siellä ei päässyt syntymään mitään yhteiskulttuuria. Kieliäkin siellä on tolkuttomasti. Ehkä Balkanilla juuri tästä syystä myös...? Englannissa maastonmuodot sallivat ilmeisesti yhtenäiskulttuurin. Suomessa etäisyydet ovat aina olleet pitkät, ja sama tendenssi näkyy nyt omalla tavallaan, kun "syrjäseudut" tyhjenevät kaikkien pakkautuessa muutamiin kaupunkeihin. (vähän ot, sori)
Myös vähän ot, sori mutta syrjäseudut eivät tyhjene vaan ne tyhjennetään kun asukkaat pakotetaan pakkautumaan kaupunkeihin. Ei tietenkään aseilla eikä uhkaillen mutta tekemällä asumisen siellä vaikeaksi ellei jopa mahdottomaksi, palveluiden lakkauttamisella, koulut, terveydenhoito, kaupat, julkinen liikenne jne jne.
"pakotetaan pakkautumaan"
Tämä on kovin tunteenomainen ja subjektiivinen näkökulma siihen prosessiin, jossa itä- ja pohjoissuomalainen maaseutu kävi elinkelvottomaksi 1950-1980-luvuilla. Nuoriso muutti sinne, missä töitä ja ansaitsemisen mahdollisuuksia oli. Rakennemuutos.
Toisaalta... Kuitenkin vielä 1960-luvulla rakennettiin maaseutupitäjiinkin kyläkeskuksia, siis kauppoja ja muita palveluita. Eli vaikka osa lähti sieltä pienemmiltä kyliltä ja naulasi laudat ovien ja ikkunoiden eteen, osa ihmisistä kuitenkin työllistyi hyvinvointivaltiota rakentavan maan asiointikeskuksiin. Tuli kaupat, pankit, verovirastot, Kelan toimistot jne jne. Vireää on ollut toiminta ja elämä 1970- ja vielä 1980-luvullakin. Mutta johtuiko siitä, että oppilaitoksia ei ollut ja/tai lapsia syntyi ylipäänsä vähemmän, niin väki lähti ja jääneiden keski-ikä vanheni.
Tulkitsen tuon aiemman kommentin nimenomaan niin, että ei haikailla minnekään "suurta muuttoa" edeltäneelle 1940-50-luvulle vaan ajatellaan niitä palveluita (palveluyhteiskuntaa), joka oli voimassa 1970-luvulta alkaen myös pienemmillä paikkakunnilla. Sitä on purettu 2000-luvun alusta asti, noita palveluita.
Vähän ot, mutta ehkä tämä 2020-luvun puolivälin ja tulevaisuudenkin pohdinta liittyy yleiseen aiheeseen eli suomalaiseen identiteettiin, ainakin nyt paikallisidentiteetteihin jos ei kansalliseen.
"ajatellaan niitä palveluita (palveluyhteiskuntaa), joka oli voimassa 1970-luvulta alkaen myös pienemmillä paikkakunnilla"
Tämä on nähdäkseni kepulaista siltarumpupolitiikkaa, jossa tavoitteena oli pitää "koko maa pitää pitää asuttuna". Aivan yhtä utopistinen tavoite kuin pitää koko Siperia, koko Kanada, koko Norrbotten asuttuna.
Omat jo edesmenneet vanhempani ovat lähtöisin Konnevedeltä. Siellä ei ollut yliopistoon suunnanneille nuorille mitään tulevaisuutta.
Itse olen syntyperäinen helsinkiläinen. Sitä ovat myös lapseni (ja pian ensimmäinen lapsenlapseni).
Tuosta ovat monet Kekkoselle kiitollisia edelleen. Kainuussa puhutaan edelleen "kekkosteistä", kun oli alueita, jonne ei mennyt edes alkeellisia teitä. Oliko se sitten hyvä vai huono asia, että saatiin edes tiet tehtyä.
Oli varmasti hyvä asia kainuulaisten näkökulmasta. Silti päinvastainen asia kuin "pakotetaan pakkautumaan".
Niin, mahdollistettiin elämä kotiseudulla. Tämä on hyvin päivänpolttava aihe, kun lukee lehtiä. Nuoret (ja keski-ikäiset) miehet haluavat jäädä kotiseudulleen ("syrjäseudulle"), kun taas heidän ikäluokkansa naiset haluavat mieluummin suurempiin kaupunkeihin. Demografinenkin kysymys, kuten emme voi välttyä lukemasta lehdistä lähes joka päivä. On hyvä asia, mielestäni, että edes nuoret miehet jäävät. Heistä on kuitenkin apua iäkkäämmille vanhemmille, sukulaisille ja muille kyläläisille, kun näitä pitää kyydittää palveluihin, jotka ovat karanneet jo kauas.
Näin helsinkiläisenä veronmaksana näen lähinnä nostalgisena ja romanttisena ajatuksena sen, että syrjäseudun peräkammaripojat jäävät kyydittämään mummoja kymmenien tai satojen kilometrien päässä oleviin palveluihin. Näin mahdollistettiin elämä kotiseudulla. Seuraavan 20 vuoden ajan, sitten ei mummoja enää ole, ja pojat itsekin ovat jo eläkeiässä.
Kaurismäen veljekset voisivat tehdä aiheesta elokuvan.
No, se mikä on sinulle nostalgiaa, on kuitenkin monelle kanssasuomalaisellesi ihan normaalia arkea. Miten sinä suhtautuisit, jos sinulta yritettäisiin viedä elämisen edellytykset omassa kodissasi, omassa kaupungissasi, tai niissä piireissä ja niillä alueilla, joilla tunnet olosi kotoisaksi? Osaatko tuntea yhtään empatiaa "syrjäkylien" ihmisiä kohtaan, vai onko heidän kokemusmaailmansa sinulle täysin tavoittamattomissa?
"Viedä elämisen edellytykset" jne
Vanhempieni ikäluokasta monet, niin Savosta kuin varsinkin Pohjanmaalta ja Pohjois-Karjalasta muuttivat eteläiseen Suomeen ja Ruotsiin tässä tilanteessa. Niin minäkin tekisin. Ihmisellä on ainokainen elämä ja ihmisellä on oikeus ja tarve tavoitella hyvää elämää itselleen ja perheelleen. Ei jäädä märehtimään ja määkimään, nuolemaan haavojaan, vaan voimakkaasti elämässä eteenpäin. Vaikka se sitten tarkoittaisikin kouluttautumista, työllistymistä, omien lapsuuden tanhuvien taakse jättämistä ja uudelle kotiseudulle sopeutumista. Niin isäni ja äitinikin tekivät.
Niin monet tekivät minunkin suvussani. Siksi minulla on sukujuuria Pohjanmaalla, Savossa, Pirkanmaalla ja Uudellamaalla. Mutta ymmärrän heitä, jotka eivät kevein mielin lähde vieraille maille vaan viihtyvät kotiseudullaan. Uuteen ympäristöön sopeutuminen ei aina ole helppoa. Toki jos vaihtoehdot ovat "lähde tai kuole" niin on mentävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen joskus lukenut Kustaa Vilkunan tutkimuksista ja kuinka hän kokee, että suomalaisuus on paljon vanhempi käsite kuin usein ajatellaan. Ikävä kyllä en ole perehtynyt enempää, pitäisi lukea hänen tutkimuksissaan lisää
Kustaa Vilkuna edustaa aika vanhaa historiantutkijapolvea ja vaikutti aikana, jolloin historiantutkimus oli hyvin vahvasti kansallisuusaatteen läpitunkemaa.Ei ole se relevantein lähde enää nykypäivänä.
Voihan olla että tuossa viitataan Kustaa H.J. Vilkunaan. Sen alkuperäisen Kustaa Vilkunan pojanpoikaan.
Alue: Aihe vapaa
No, se mikä on sinulle nostalgiaa, on kuitenkin monelle kanssasuomalaisellesi ihan normaalia arkea. Miten sinä suhtautuisit, jos sinulta yritettäisiin viedä elämisen edellytykset omassa kodissasi, omassa kaupungissasi, tai niissä piireissä ja niillä alueilla, joilla tunnet olosi kotoisaksi? Osaatko tuntea yhtään empatiaa "syrjäkylien" ihmisiä kohtaan, vai onko heidän kokemusmaailmansa sinulle täysin tavoittamattomissa?