Lue keskustelun säännöt.
Onko suomalainen identiteetti syntynyt muka vasta 1800-luvulla?
22.07.2026 |
Onhan meillä ollut esimerkiksi oma kieli jo paljon pidempään. Emme me koskaan ole olleet aivan ruotsalaisia tai venäläisiä, vaikka kyseisten valtioiden alaisuudessa olemme olleetkin.
Kommentit (332)
Vierailija kirjoitti:
Faith kirjoitti:
Kyllä suomalainen identiteetti juontaa juurensa hamaan menneisyyteen, pitkälle ennen 1800-luvun kansallisuusaatetta. Identiteetti ja kulttuuri kulkevat käsi kädessä kielen kanssa. Oma kieli ja sen mukana oma käsitteistö ja tapa hahmottaa ympäristöä ovat identiteetin rakennusaineita. Ratkaiseva identiteetin rakentaja on sekin että yhteisön oma kieli erottaa oman väen muista niin selkeästi: "me ymmärrämme toisiamme mutta nuo eivät ymmärrä meitä".
Tietenkin muinainen hämäläinen tai karjalainen ajatteli oman puheenpartensa ja kehonkielensä olevan tärkeä osa sitä jotakin, mikä sitoi hänet kyläyhteisöönsä. Mutta koska hän eli aikana ennen yleistä sisälukutaitoa, joukkoviestimistä puhumattakaan, todennäköisesti se hänen kieliyhteisönsä oli maantieteellisesti hyvin pieni. Ehkä jo joidenkin kymmenien kilometrien päässä ihmiset alkoivat käyttää vieraita murreilmaisuja, ja viimeistään heimorajan ylittämisen jälkeen hän tunsi olevansa sekä verbaalisesti että nonverbaalisesti oman yhteisönsä ulkopuolella.
Tämä tuntuu monilta nykyajan ihmisiltä unohtuvan. Ajalla ennen yleistä koululaitosta ja sanomalehtiä yms murteet saattoivat erota toisistaan valtavasti, jopa niin paljon etteivät ihmiset kyenneet ymmärtämään toisiaan. Ajatus on nykymaailmassa niin vieras että sitä on suomalaisen vaikea hahmottaa, mutta esimerkiksi Englannissa pohjoisen ja etelän murteet ovat tänäkin päivänä sen verran erikoisia että eivät he ymmärtäisi toisiaan ellei olisi standardisoitua yleiskieltä. Sama on myös esimerkiksi Saksassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen 1800-lukua ei oikein ollut kansallisuusaatetta. Ihmiset olivat lähinnä jonkin hallitsijan alamaisia ja uskontokunnan edustajia.
Mutta eivät suomalaiset ole toisaalta olleet ruotsalaisia eivätkä venäläisiä koskaan, myös he ovat käyttäneet käsitettä suomalaiset. Emme minusta ole olleet osa muuta kansanryhmää vaan ihan oma esim kieliryhmämme
Kuvitteletko, että 1800-luvun rahvas olisi ajatellut kuuluvansa johonkin kieliryhmään?
Varmaan tunsi ainakin siinä kohtaa, kun piti lähteä vaikka maakirjanpitäjän juttusille että saa tilusten tiedot paperille, ja tarvitsee ottaa oma tulkki mukaan, että saa asiansa hoidettua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse akateeminen ihminen, mutta koen hyvin tärkeäksi, että minulla on kansallinen identiteetti ja olen todella kiinnostunut suomalaisten historiasta kansana. Ehkä olen vanhanaikainen sitten. Ylpeä olen suomalaisuudestani, olemme ainutlaatuinen kansa maailmanlaajuisestikin katsottuna, vaikka mitä muuta yrittäisi väittää, jo ihan kieliryhmänäkin mutta myös geneettisesti.
Minun on käsittämättömän vaikeaa ymmärtää mitä edes tarkoittaa suomalainen.
Oma sukuni on Ruotsista ja ruotsalainen sukunimeni on käännetty suomeksi.
Mutta. On minulla hyvin paljon myös suomalaisia sukunimiä esivanhemmissani.
Mutta sitten kun katson sukututkimuksia, huomaan, miten monet esivanhemmat ovat kotoisin Ruotsista. Erittäin vahva Sursill - tihentymä, Ruotsista tulleita ja myöhemmin muuttaneet nimensä suomalaiseksi. Lisäksi saksalaisia joiden kautta juureni menevät muihinkin Euroopan maihin.
Sitten Ruotsista tullut vielä erikseen toisen vanhemman puolelta, sukunimi vaihdettiin suomalaiseksi vasta 30 - luvulla.
Suomalaisuuteni tulee lähinnä Pirkanmaa - Hämeestä. Ja sitä sukuaniKIN on tutkittu nimenomaan siksi, koska haluttiin tietää, mikä on suomalaisten alkuperä.
Mitä löytyi?
Yksi ikivanha hämäläinen sukuhaarani tuli Baltian kautta Ruotsiin. Sieltä Gotlantiin. Ja viikinkien haudasta löytyi esi - isämme.
Huom. Lähimmät veljeskansamme ovat geneettisesti Ruotsi ja Viro. Vrt. aiempi viestini ketjussa
...
Meitä on k u s e t e t t u ja tämä pistää vihaksi.
Syötetty jotain tarua Volgan mutkasta. Tiesin hyvin nuorena intuitiivisesti, että tuossa tarinassa kaikki ei ole oikein.
Suomalaisten DNA on 90 prossaa Euroopasta ja 10 prossaa idästä, N1c.
Luulen että tuo N1c on se DNA joka tulee Karjalasta. ( Mordva, Venäjä, Ukraina, Puola, Latvia, Liettua )
Vaatikaa uutta virallista historiantutkimusta joka perustuu totuuteen.
Miksi Sinä jankkaat tuota kusettamista? Tieteellinen tieto muuttuu ja niin sen pitääkin muuttua. Ei minua hetkauta se, että kansakoulussa ja oppikoulussa opetettiin suomalaisten tulleen vaikkapa sieltä Oka- ja Kamajoen tai Volgan mutkasta. Nyt asiassa on edetty toisenlaiseen tietoon, jota pidämme totetna, kunnes se syystä tai toisesta kumotaan.
Ja toivottavasti myös tuo älytön ja rasistinenkin y-kromosomin haploryhmien kyttääminen jää unholaan, kun opitaan tulkitsemaan esivanhempien genetiikkaa vähän tarkemmin. Se y-kromosomi on olemassa vain noin puolella suomalaisista, ja heillekin se on tullut yhdeltä tuhansista esivanhemmista. Pääosa geeneistä tulee ihan muualta kuin sieltä, mistä se haploryhmä on lähtöisin.
Olen suomalainen, joka en ymmärrä tuon yhden palstailijan leuhkimista sukujuurillaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Faith kirjoitti:
Kyllä suomalainen identiteetti juontaa juurensa hamaan menneisyyteen, pitkälle ennen 1800-luvun kansallisuusaatetta. Identiteetti ja kulttuuri kulkevat käsi kädessä kielen kanssa. Oma kieli ja sen mukana oma käsitteistö ja tapa hahmottaa ympäristöä ovat identiteetin rakennusaineita. Ratkaiseva identiteetin rakentaja on sekin että yhteisön oma kieli erottaa oman väen muista niin selkeästi: "me ymmärrämme toisiamme mutta nuo eivät ymmärrä meitä".
Tietenkin muinainen hämäläinen tai karjalainen ajatteli oman puheenpartensa ja kehonkielensä olevan tärkeä osa sitä jotakin, mikä sitoi hänet kyläyhteisöönsä. Mutta koska hän eli aikana ennen yleistä sisälukutaitoa, joukkoviestimistä puhumattakaan, todennäköisesti se hänen kieliyhteisönsä oli maantieteellisesti hyvin pieni. Ehkä jo joidenkin kymmenien kilometrien päässä ihmiset alkoivat käyttää vieraita murreilmaisuja, ja viimeistään heimorajan ylittämisen jälkeen hän tunsi olevansa sekä verbaalisesti että nonverbaalisesti oman yhteisönsä ulkopuolella.
Tämä tuntuu monilta nykyajan ihmisiltä unohtuvan. Ajalla ennen yleistä koululaitosta ja sanomalehtiä yms murteet saattoivat erota toisistaan valtavasti, jopa niin paljon etteivät ihmiset kyenneet ymmärtämään toisiaan. Ajatus on nykymaailmassa niin vieras että sitä on suomalaisen vaikea hahmottaa, mutta esimerkiksi Englannissa pohjoisen ja etelän murteet ovat tänäkin päivänä sen verran erikoisia että eivät he ymmärtäisi toisiaan ellei olisi standardisoitua yleiskieltä. Sama on myös esimerkiksi Saksassa.
Vielä sotasukupolvella murre oli paljon nykyistä vahvempi. Minä (syntyjään uusmaalaisena) en lapsena 70-luvulla useinkaan ymmärtänyt, mitä umpisavolainen ukkinI puhui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen 1800-lukua ei oikein ollut kansallisuusaatetta. Ihmiset olivat lähinnä jonkin hallitsijan alamaisia ja uskontokunnan edustajia.
Mutta eivät suomalaiset ole toisaalta olleet ruotsalaisia eivätkä venäläisiä koskaan, myös he ovat käyttäneet käsitettä suomalaiset. Emme minusta ole olleet osa muuta kansanryhmää vaan ihan oma esim kieliryhmämme
Kuvitteletko, että 1800-luvun rahvas olisi ajatellut kuuluvansa johonkin kieliryhmään?
Varmaan tunsi ainakin siinä kohtaa, kun piti lähteä vaikka maakirjanpitäjän juttusille että saa tilusten tiedot paperille, ja tarvitsee ottaa oma tulkki mukaan, että saa asiansa hoidettua.
Niin mille paperille? Tulkki, kyllä, joku joka osasi edes välttävästi suome ja ruotsia. Virkamieskunta kun oli ruotsinkielistä.
Vierailija kirjoitti:
Jos kansallisesta identiteetistä ajateltaisiin samalla tavalla kuin jotkut tänne kirjoittavat tekevät, niin millään kansalla ei voisi olla omaa identiteettiä. Maailma olisi ahdistavan jäsentymätön.
Laajassa mittakaavassa eurooppalaiset on lähtöisin sieltä "Volgan mutkista". Jopa lähi-itäläiset. Pitää mennä kyllä hyvin pitkälle ihmiskunnan vaiheisiin, eikä yhdistellä tätä tietoa mihinkään valtioon eikä nykyiseen kansakuntaan. Geeneistä se on kyllä katsottu. En ymmärrä pinnallista kiistelyä mikä on mistäkin. Suomen asutuskin on siihen nähden nuorta, ja eteni muutamassa vuosisadassa lännestä ja etelästä itään. Murteet ja tapakulttuuri erilaistuvat nopeiten. Esim. miten vanhaa on stadin slangi, sata vuotta? Ja häviämässä sekin. Mutta Suomi on, ja suomalaisuus. Nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Faith kirjoitti:
Kyllä suomalainen identiteetti juontaa juurensa hamaan menneisyyteen, pitkälle ennen 1800-luvun kansallisuusaatetta. Identiteetti ja kulttuuri kulkevat käsi kädessä kielen kanssa. Oma kieli ja sen mukana oma käsitteistö ja tapa hahmottaa ympäristöä ovat identiteetin rakennusaineita. Ratkaiseva identiteetin rakentaja on sekin että yhteisön oma kieli erottaa oman väen muista niin selkeästi: "me ymmärrämme toisiamme mutta nuo eivät ymmärrä meitä".
Tietenkin muinainen hämäläinen tai karjalainen ajatteli oman puheenpartensa ja kehonkielensä olevan tärkeä osa sitä jotakin, mikä sitoi hänet kyläyhteisöönsä. Mutta koska hän eli aikana ennen yleistä sisälukutaitoa, joukkoviestimistä puhumattakaan, todennäköisesti se hänen kieliyhteisönsä oli maantieteellisesti hyvin pieni. Ehkä jo joidenkin kymmenien kilometrien päässä ihmiset alkoivat käyttää vieraita murreilmaisuja, ja viimeistään heimorajan ylittämisen jälkeen hän tunsi olevansa sekä verbaalisesti että nonverbaalisesti oman yhteisönsä ulkopuolella.
Tämä tuntuu monilta nykyajan ihmisiltä unohtuvan. Ajalla ennen yleistä koululaitosta ja sanomalehtiä yms murteet saattoivat erota toisistaan valtavasti, jopa niin paljon etteivät ihmiset kyenneet ymmärtämään toisiaan. Ajatus on nykymaailmassa niin vieras että sitä on suomalaisen vaikea hahmottaa, mutta esimerkiksi Englannissa pohjoisen ja etelän murteet ovat tänäkin päivänä sen verran erikoisia että eivät he ymmärtäisi toisiaan ellei olisi standardisoitua yleiskieltä. Sama on myös esimerkiksi Saksassa.
Vielä sotasukupolvella murre oli paljon nykyistä vahvempi. Minä (syntyjään uusmaalaisena) en lapsena 70-luvulla useinkaan ymmärtänyt, mitä umpisavolainen ukkinI puhui.
Minä taas en ymmärtänyt 1920-luvulla syntyneen kainuulaisen mummun puhetta. Oli kuin vieraista kieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse akateeminen ihminen, mutta koen hyvin tärkeäksi, että minulla on kansallinen identiteetti ja olen todella kiinnostunut suomalaisten historiasta kansana. Ehkä olen vanhanaikainen sitten. Ylpeä olen suomalaisuudestani, olemme ainutlaatuinen kansa maailmanlaajuisestikin katsottuna, vaikka mitä muuta yrittäisi väittää, jo ihan kieliryhmänäkin mutta myös geneettisesti.
Minun on käsittämättömän vaikeaa ymmärtää mitä edes tarkoittaa suomalainen.
Oma sukuni on Ruotsista ja ruotsalainen sukunimeni on käännetty suomeksi.
Mutta. On minulla hyvin paljon myös suomalaisia sukunimiä esivanhemmissani.
Mutta sitten kun katson sukututkimuksia, huomaan, miten monet esivanhemmat ovat kotoisin Ruotsista. Erittäin vahva Sursill - tihentymä, Ruotsista tulleita ja myöhemmin muuttaneet nimensä suomalaiseksi. Lisäksi saksalaisia joiden kautta juureni menevät muihinkin Euroopan maihin.
Sitten Ruotsista tullut vielä erikseen toisen vanhemman puolelta, sukunimi vaihdettiin suomalaiseksi vasta 30 - luvulla.
Suomalaisuuteni tulee lähinnä Pirkanmaa - Hämeestä. Ja sitä sukuaniKIN on tutkittu nimenomaan siksi, koska haluttiin tietää, mikä on suomalaisten alkuperä.
Mitä löytyi?
Yksi ikivanha hämäläinen sukuhaarani tuli Baltian kautta Ruotsiin. Sieltä Gotlantiin. Ja viikinkien haudasta löytyi esi - isämme.
Huom. Lähimmät veljeskansamme ovat geneettisesti Ruotsi ja Viro. Vrt. aiempi viestini ketjussa
...
Meitä on k u s e t e t t u ja tämä pistää vihaksi.
Syötetty jotain tarua Volgan mutkasta. Tiesin hyvin nuorena intuitiivisesti, että tuossa tarinassa kaikki ei ole oikein.
Suomalaisten DNA on 90 prossaa Euroopasta ja 10 prossaa idästä, N1c.
Luulen että tuo N1c on se DNA joka tulee Karjalasta. ( Mordva, Venäjä, Ukraina, Puola, Latvia, Liettua )
Vaatikaa uutta virallista historiantutkimusta joka perustuu totuuteen.
Kieli tulee Volgan mutkasta. Geenit enimmälti eurooppalaiset.
Silloin kun virallinen kieli oli ruotsi, oli myös monilla suomenkielisillä ruotsinkieliset sukunimet. Osa nimistä taas ei ollut oikein minkään kielisiä, hienon kuuloisia vain. Käsityöläisillä ja sotilailla oli pakollista olla sukunimi, ja nämä nimet olivat usein ruotsinkielisiä riippumatta henkilön äidinkielestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Faith kirjoitti:
Kyllä suomalainen identiteetti juontaa juurensa hamaan menneisyyteen, pitkälle ennen 1800-luvun kansallisuusaatetta. Identiteetti ja kulttuuri kulkevat käsi kädessä kielen kanssa. Oma kieli ja sen mukana oma käsitteistö ja tapa hahmottaa ympäristöä ovat identiteetin rakennusaineita. Ratkaiseva identiteetin rakentaja on sekin että yhteisön oma kieli erottaa oman väen muista niin selkeästi: "me ymmärrämme toisiamme mutta nuo eivät ymmärrä meitä".
No voisitko mainita nimeltä jonkin ennen 1800-lukua vaikuttaneen henkilön, joka jotenkin edusti tai edisti tuota identiteettiä? Joku poliittinen vaikuttaja, pappi, pamfletisti, runoilija, mikä vain!
Porthan:
Kerropa vielä, kunika paljon hän vaikutti tavallisen kansan keskuudessa!
Varmasti vaikutus oli lähinnä epäsuoraa. Sivistynyt pappisväki luki Porthanin ajatuksia ja vei niitä eteenpäin saarnoissa ja kyläkokouksissa. Teki suomalaisuudesta kiinnostuksesta jopa muodikasta niissä piireissä, joilla oli vaikutusta kansankin elämään
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa siltä että jokin taho koettaa kovin keinoin ruokkia vihaa ja eripuraa suomalaisten välille, on "me" ja "he" ja "he" ovat toisia, vieraita, huonompia, alempiarvoisia eivätkä kuulu "meihin", ihan ovat eri kansaakin.
Se tapahtui reilu sata vuotta sitten, ei anneta sen tapahtua uudestaan.
Samanlainen olo ja ajatus tuli minullekin. Älkäämme nyt olko sinisilmäisiä ja lähtekö sellaiseen ajatusten ja asenteiden muokkaukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutama sata vuotta sitten turkulaiset ymmärsivät paremmin virolaisten puhetta kuin esimerkiksi kainuulaisten. Vasta kirjakielen kehittymisen ja lukutaidon yleistymisen myötä alkoi muodostua yhtenäinen suomen kieli.
Mutta Suomen kirjakieli alkoi kehittyä jo Agricolan aikoihin 1500-luvulla. Eikö suomalaisuuden identiteetin syntymisen voi ajatella alkaneen viimeistään silloin.
Ei voi.
Jyväskylän seudulla edelleen sanotaan "ulkomailla Uuraisilla" millä selitkse mukaan viitataan siihen kuinka Uuraisilla asuvien murteenparsi on ollut erilainen verrattuna Korpilahdella ja Saarijärvellä asuvien puheeseen niin että Uuraisilla vierailu on ollut kuin olisi matkustanut ulkomaille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomalainen identiteetti luotiin tietoisesti autonomian aikana. Ei sen ihmeellisempää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaisetkin henkilöt kuin Sibelius ja Alvar Aalto kokivat olevansa hyvinkin suomalaisia ja toivat suomalaisuutta paljon esille töissään. Mutta täällä joku "akateemikko" ei pysty samaistumaan työttömään kainuulaiseen, vaikka samaa kieltä puhuvat ja yhteiset kansalliset juuret jakavat.
En käsitä nykyajan yliopistoväkeä. Tai, itsekin siihen kyllä kuulun, eli en yleistä nyt täysin.
Eikö hän kertonut, että oma perhe oli kahden kulttuurin ja kielen perhe. Kyllä se aika kaukana on Kainuusta. Hän voi olla myös monikansallisessa yrityksessä töissä, käyttää niin kotona kuin töissä muita kieliä kuin Suomea jne.
Olen eri. Oma lapsuusperheeni oli kahden kielen ja kulttuurin perhe, yhteys tiivis siihen toiseen (keskieurooppalaiseen maahan vahva, on edelleen) itselläni kaksoiskansalaisuus ja se syntymässä saamani ei ollut Suomen, vanhemmat akateemisia (kuten itsekin olen) ja ns korkeakulttuuri oli meillä arvossaan monessa muodossa. Koen olevani suomalainenkin ihan yhtälailla kuin ovat kainuulaiset, sekä työssäkäyävt että työttömät, akateemiset ja oppimattomat.
Minä en koe niin.
Minulle suomalaisuus liittyy korkeakulttuuriin - joiden tekijöiden juuret menevät Ruotsiin. Mm. Suomen kultakauden taide jota rakastan syvästi. Se on syvällä sielussani ja sitä iki - ihanan rakasta ikiomaa suomalaisuutta ja niin tuttua sielussani.
Jos Geni on totta - olen verisukulainen heidän kanssaan lukuisia eri sukuhaaroja pitkin.
Polveudun mm. 81 pappissuvusta ja niin monista sivistyssuvuista. Se on syvällä sielussani.
Siinä on meidän kansan sielullinen ytimemme.
Uskon, että koette luultavasti samoin. Vain toinen suomalainen voi ymmärtää.
Siis mitä selität? Tarkoitatko että korpimaiden rahan raskaan raatajat ja muut eivät ole koskaan olleet suomalaisia?
Vierailija kirjoitti:
Olen suomalainen, joka en ymmärrä tuon yhden palstailijan leuhkimista sukujuurillaan.
Ymmärrän. Köyhä kansa on tavallaan kokenut alistusta sekä rikkaiden maanomistajien että virkamieskunnan taholta. Ei ole saanut elää ihan villinä ja vapaana kuten syrjäseuduille muuttaneet jäärät ehkä toivoi. Joku tulee vielä leuhkimaan...
Mä olen Kainuusta kotoisin, ja voin vakuuttaa että tämän keskustelun helsinkiläiset ovat puhuneet kainuulaisista selvästi nätimmin kuin kainuulaiset keskimäärin puhuvat helsinkiläisistä.
Vaikka meillä on omaleimainen kulttuuri, olemme syvästi kahtia jakautunut kansa. Eivätkä ne syrjäseutujen kouluttamattomat ihmiset automaattisesti ole mieleltään jalompia kuin metropolissa asuvat. Välillä päinvastoin.
Minä idenfioidun edelleen identifioidu kunnan ja ja maakunnan mukaan jossa asun. Ulkomaalaisille harvoin sanon että olen suomalainen vaan ennemmin että olen Suomesta.
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen identiteetti luotiin tietoisesti autonomian aikana. Ei sen ihmeellisempää.
So? Ei se silti häviä väheksymällä.
Kyllä ne nyt tiesi ovatko tekemisissä ruotsinkielisen tai venäjänkielisen kanssa. Väki oli vähäistä mutta muistitietoa kulki aina viikinkiajoista asti. Helppo olikin omaksua sitten se oma identiteetti kun sen aika oli.