Miten hyväksyä se, että on miehille kuin ilmaa ja ettei tule koskaan saamaan kumppania ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko siitoshullu mennä häiriköimään johonkin toiseen ketjuun tai jankata vaikka seinille?

Ai häiritsenkö groomauslankaanne? Sori. Pitää kyllä mennä kohta jatkamaan iltaa, toivottavasti naiset nyt vähän taas valveutuisivat tuosta munapsykoosista. Riittää että miehet ovat munapsykoosissa.

Saan käsityksen, että sinulla on jotain miehiä vastaan.

Hyvä mies on myös varsin tietoinen siitä äärettömästä määrästä sontaa, mitä muut miehet naisten päälle kaatavat, eikä yritä puolustella miessukupuolta vaan ymmärtäväisesti komppaa, että totta, suurin osa miehistä on rikollista sontaa. Jos sinä et identifioidu tähän ryhmään niin sitten olet todennäköisesti osa sitä sontaa.

Vaikuttaa siltä, että olet muodostanut selkeän käsityksen siitä, millainen on hyvä mies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten miehet ovat reagoineet kun olet ilmaissut kiinnostuksesi?

Mulla on aloittajan kaltainen tilanne ja miehet ovat reagoineet joko kävelemällä pakoon, katsomalla kuin halpaa makkaraa tai nauramalla. Yliopistossa eräs nuorimies ihan loukkaantui, että miten mun näköinen nainen kehtaa jutella hänelle. :D

Tuollainen käytös kertoo paljon miehestä: ylimielisiä keisareita, jotka muka ansaitsevat naisseuraa oman tasonsa yläpuolelta. Ovatko itsekään kovin ihmeellisiä? Hyvinkin voivat olla huonon itsetunnon omaavia.

Lisäksi ukoilla on joku ihmeellinen ennakkokuva naisesta, jolle soisivat suosiotaan, joku ihannenainen. Aina kyllä löytyy vikoja, joiden perusteella nainen heivataan, olkoon vaikka vääränlainen lantionkaari.

Kiinnostava kuulemma voi olla siihen saakka, kun nainen avaa suunsa (kuultu yhdeltä hiipparilta tuokin). Siis ajattelu kielletty.

Oma asenne ratkaisee: jos on sinut itsensä kanssa, se heijastuu käytökseen positiivisuutena ja vetää muita puoleensa. Silloin tietysti seuraan tuppaavat kaikenlaiset komeljanttarit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhde ei ole mikään ihmisoikeus. Teet niin kuin ne miehet, jotka ovat myös kanssa ilmaa ja jatkat elämääsi ilman, että ylähuuli väpättää.

Kyllä sitä surra saa, että jäi ilman kumppanin rakkautta. Ne yksin jääneet miehetkin.

Saa mutta mitään takeita siitä ei ole, että kumppanin saadessasi saisit mitään rakkauttakaan. Jos sinulla ei edes ole kokemusta miehistä on melkeinpä sama kuin haaveilisit itse kuun rakkaudesta, tajuamatta että sehän tappaisi sinut hapenpuutteeseen. Pelkkää fantasiaa.

Pa skoja suhteita tosiaan näkyy olevan paljon. Mutta on niitä hyviäkin, joissa molemmat osaa rakastaa. Sitä saa surra, että jälkimmäisestä jäi paitsi.

No saahan sitä surra vaikka sitä ettei saanut lottovoittoa. Onko sellaisessa mitään järkeä, ei mielestäni. Parempi nauttia elämän iloista ja mukavista asioista, olla kiitollinen siitä uniikista perspektiivistä ja lahjoista mitä kulloinenkin elämä tuo. Esimerkiksi tämä naisten sinkkuus on todella iso asia, mitä ei ole tapahtunut ehkä koskaan ihmiskunnan historiassa, ainakaan siitä ei ole kirjoitettu. Se on siis historiaa. Upeaa sellaista. Ei enää synnytys- ja seksiorjuutta.

Kun surua on kehossa, on se parempi surra ulos kuin joutua hautaamaan tai kieltämään. Ainakin itselleni. Sureminen ei sulje pois iloa muista asioista.

Se suru alkaa pikku hiljaa masentamaan. Olen samassa tilassa kuin ap, mutta nuorena oli kyllä menoa. En tiedä miten tähän päädyin, ketään ei kiinnosta. Ei oikein enää huvita mennä mihinkään kun en vain kiinnosta ketään, kukaan ei juttele eikå ole kiinnostunut.

Joskus kuten tänään koen, että olisi ihana jutella jonkun kanssa, kertoa kaikki ja joku olisi kiinnostunut aidosti. 

Just tänään vanha opiskelukaveri kertoi kuinka tavattuaan nykyisen he keskusteli ja keskusteli koko suhteen alun. Kaikki käytiin läpi. En edes voi ymmärtää miltä se tuntuisi, kun ketään ei minun asiat kiinnosta. Koen olevani huono, outo, surkea ja vähättelen itseäni ja syytän itseäni kaikesta. Olen surkea, jolla ei ole kenelläkään merkitystä. 

En osaa sanoa, miten siitä pääsee eroon, ettei mieti ketään tai mitään. Että voisi olla onnellinen vain yksin. Hankalaa se ainakin on, koska sydän on niin rikki.

Vierailija kirjoitti:

Se suru alkaa pikku hiljaa masentamaan. Olen samassa tilassa kuin ap, mutta nuorena oli kyllä menoa. En tiedä miten tähän päädyin, ketään ei kiinnosta. Ei oikein enää huvita mennä mihinkään kun en vain kiinnosta ketään, kukaan ei juttele eikå ole kiinnostunut.

Joskus kuten tänään koen, että olisi ihana jutella jonkun kanssa, kertoa kaikki ja joku olisi kiinnostunut aidosti. 

Just tänään vanha opiskelukaveri kertoi kuinka tavattuaan nykyisen he keskusteli ja keskusteli koko suhteen alun. Kaikki käytiin läpi. En edes voi ymmärtää miltä se tuntuisi, kun ketään ei minun asiat kiinnosta. Koen olevani huono, outo, surkea ja vähättelen itseäni ja syytän itseäni kaikesta. Olen surkea, jolla ei ole kenelläkään merkitystä. 

En osaa sanoa, miten siitä pääsee eroon, ettei mieti ketään tai mitään. Että voisi olla onnellinen vain yksin. Hankalaa se ainakin on, koska sydän on niin rikki.

Kukaan ei pysty sinua rakastamaan ehjäksi. Se on ihan sinun oma työmaa.

Vierailija kirjoitti:

Mies on muutenkin omituisen näköinen alastomana.

Eikä ole! Emminä pidän isoista miehistä, sellaisista joilla on vähän mahaa. Ei todellakaan ole "omituisen näköinen" vaan komeita

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko siitoshullu mennä häiriköimään johonkin toiseen ketjuun tai jankata vaikka seinille?

Täällä on nykyään aika paljon noita sairaita jankuttajia mitkä voispainuavittuun!

Kielenkäyttösi ei ole asiallista.

No mene muualle itkemään mulkku!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko siitoshullu mennä häiriköimään johonkin toiseen ketjuun tai jankata vaikka seinille?

Täällä on nykyään aika paljon noita sairaita jankuttajia mitkä voispainuavittuun!

Kielenkäyttösi ei ole asiallista.

No mene muualle itkemään mulkku!

Käytöksessäsi olisi parantamisen varaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko siitoshullu mennä häiriköimään johonkin toiseen ketjuun tai jankata vaikka seinille?

Täällä on nykyään aika paljon noita sairaita jankuttajia mitkä voispainuavittuun!

Kielenkäyttösi ei ole asiallista.

No mene muualle itkemään mulkku!

Käytöksessäsi olisi parantamisen varaa.

IMEPERSETTÄHOMO!

Vaikuttaa siltä, että olet huonotapainen.

Olen huomannut kyllä, että miehiä ei kiinnosta kiltti, empaattinen, herttainen ehkä hiljaisenpuoleinen nainen vaikka olisi nättikin. Miehet, ainakin suomalaiset, pitävät rempseistä, räväköistä, kovaäänisistä naisista, jotka saavat ilkeitä ja inhottaviakin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko siitoshullu mennä häiriköimään johonkin toiseen ketjuun tai jankata vaikka seinille?

Täällä on nykyään aika paljon noita sairaita jankuttajia mitkä voispainuavittuun!

Kielenkäyttösi ei ole asiallista.

No mene muualle itkemään mulkku!

Käytöksessäsi olisi parantamisen varaa.

IMEPERSETTÄHOMO!

Vaikuttaa siltä, että olet huonotapainen.

Vaikuttaa että voisit painuavittuun itkemästä täältä!

Tuollainen kielenkäyttö ei ole asiallista.

Kyse ei ole välttämättä pelkästä ulkonäöstä. Vaan luonteesta ja käyttäytymisestä. 

Olen 10kg ylipainoinen ja ikää parjatut  + 40v. Lähes aina baareissa kulkiessa( käyn 3-4 kertaa vuodessa) tulee useampi mies pokaamaan. Osa ihan hyvännäköisiä, osa 4-5-tasoa, jos nyt ees viitsii miettiä mitään tasoja. Ja ei- mulla ei ole pitkät vaaleat hiukset, vaan juuri ja juuri olkapäille ulottuvat. Eikä ole minihametta.  Ulkonäkö on huoliteltu. Pidän baarissa hauskaa kavereiden kanssa ja hymyilen paljon.  Iskijöitä tulee myös silloin,  jos istun yksikseni.

Saattaa olla, että n. nelikymppisten ikäpolvi ei ole niin turmeltunut nettipokella ym. että  mukava ja huumorintajuinen tavisnainen kelpaa enemmän kuin hyvin. 

Vierailija kirjoitti:

Mies on muutenkin omituisen näköinen alastomana.

Niin on nainenkin. Siis silloin, jos ne klassiset mitat ovat jotain muuta kuin 90-60-90.

Huh, vieläkö te tätä. No jos yhtään lohduttaa niin mun kinkkupiirakassa on löysä pohja ja se on päältä... no tuota vähän rapea... ei mennyt ihan niin kuin ajattelin. Olisin ihan hyvin voinut keittiössä hääräämisen sijaan hukata aikaani täällä.

Näemmä lähtenyt tämä ketju ihan lapasesta. Meen laittaan löysän piirakan pakkaseen, ehkä sitä voi syödä tosi kylmänä. Onni myötä aloittajalla.

Mä vaan itse turruin siihen, miehet katsoo korkeintaan säälien jos ylipäätään katsovat, en ole koskaan ollut kaunis, en hoikka en edes fiksu sit kun tein vaan päätöksen että en haaveile parisuhteesta tai mistään muustakaan niin helpotti asteittain. 

Mulla tähän auttoi aika. Olin näkymätön jo teini-ikäisenä, sitten parikymppisenä, sitten myös kolmekymppisenä. Elämäni parhaassa kunnossa ja kauneimmillani olin n. 32-36-vuotiaana, hoikka, naisellinen, pitkät vaaleat hiukset, käytin mekkoja, treenasin jne. Asuin myös ulkomailla avoimemmassa kulttuurissa kuin Suomi tyypillisesti on. Ei mitään vaikutusta mihinkään. Olin edelleen vain se jolta kysytään kavereiden parisuhdestatusta koska heitä halutaan pyytää ulos.

Nyt 40+ enkä välitä enää. Mikä ihana vapaus! Miehet on vain neutraaleja kanssaihmisiä, samoin kuin naiset (joista en ole koskaan ollut kiinnostunut). Olen onnellisempi kuin ikinä kun ei ole enää mitään toiveita asian suhteen ja tajuan kuinka paljon helpompaa ja parempaa elämä on ilman parisuhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa miehet eivät katso naisia eivätkä ole kiinnostuneita naisista. Ulkomaille?

Vanhoilla naisilla ei ole lainkaan pariutumisarvoa, missään maailman kolkassa. Kukaan mies ei halua valita puolisokseen vanhaa naista, ei myöskään lihavaa naista. Vanha nainen on joko vanhapiika joka ei ole yhdellekään miehelle koskaan kelvannut taikka vähintään yhden miehen huonoksi toteamanaan hylkäämä.

Kaikki maailman miehet katsovat (himoiten) nuoria hoikkia kaunottaria.

Ap, miksi edes haaveilet miehestä? Miksi kukaan? Onnea vain parisuhteessa vanheneville.

Vanhalla naisella on parisuhdearvoa siinä suhteessa jossa hän on, parisuhdearvo on eri asia kuin pariutumisarvo.  Niin kauan kun mies on tyytyväinen vanhan naisensa kanssa, parisuhde jatkuu onnellisena. Mutta jos vanha nainen alkaa pihtaamaa tai läskiytyy tai tulee miesvihaiseksi sättijäksi, mies jättää naisen. Miehen on paljon parempi elää vaikka parittomana kuin ylläpitää vanhaa riippanaista.

 

 

Aika harva on edes nuorena sen tason eksoottinen seksipommi, että kukaan alkaisi pidemmän päälle katselemaan, jos luonne on aivan surkea. 

Mutta on niitä sellaisiakin. Todella harvassa vain. 

Nuoren naisen luonne on ihana, melkeinpä poikkeuksetta. Vasta kun nainen wanhenee alkaa luonnekin surkastua, sellaiseksi kuin täältäkin voi lukea, miesvihaa tirisevä seksifobinen kaakattaja.

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut kyllä, että miehiä ei kiinnosta kiltti, empaattinen, herttainen ehkä hiljaisenpuoleinen nainen vaikka olisi nättikin. Miehet, ainakin suomalaiset, pitävät rempseistä, räväköistä, kovaäänisistä naisista, jotka saavat ilkeitä ja inhottaviakin

Joo ja niitä kiinnostaa somejulkkikset ja tissityrkkyblondit kuitenkin samaan hengenvetoon valehtelevat että luonnollinen nainen on paras samaan aikaan kuolaavat näiden fitness ankkahuuli pitkät tekokynnet ja tekoripsit naisten perään. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla tähän auttoi aika. Olin näkymätön jo teini-ikäisenä, sitten parikymppisenä, sitten myös kolmekymppisenä. Elämäni parhaassa kunnossa ja kauneimmillani olin n. 32-36-vuotiaana, hoikka, naisellinen, pitkät vaaleat hiukset, käytin mekkoja, treenasin jne. Asuin myös ulkomailla avoimemmassa kulttuurissa kuin Suomi tyypillisesti on. Ei mitään vaikutusta mihinkään. Olin edelleen vain se jolta kysytään kavereiden parisuhdestatusta koska heitä halutaan pyytää ulos.

Nyt 40+ enkä välitä enää. Mikä ihana vapaus! Miehet on vain neutraaleja kanssaihmisiä, samoin kuin naiset (joista en ole koskaan ollut kiinnostunut). Olen onnellisempi kuin ikinä kun ei ole enää mitään toiveita asian suhteen ja tajuan kuinka paljon helpompaa ja parempaa elämä on ilman parisuhdetta.

Lisään että luonteeltani olen myös aina ollut sosiaalinen ja jutellut kaikkien kanssa sekä mulla on paljon kavereita. Käyn myös tapahtumissa ja harrastuksissa myös yksin ja otan kontaktia helposti melkeinpä kehen vaan. Tykkään myös keskustella ihan kaikesta kevyistä aiheista vakavampiin. En koskaan ajatellutkaan, että vain ulkonäköni takia jonkun pitäisi kiinnostua, vaan mielestäni olin ihan kokonaisvaltaisesti mukava tyyppi, josta olisi tullut hyvä kumppani jollekulle. Mainitsin tuosta ulkonäöstä vain siksi, että yleensä jos tästä kertoo, haukutaan rumaksi. En ollut, enkä ole vieläkään.