Saako lapsen kaverin jättää toiseen huoneeseen, kun perhe syö päivällistä? Tätä mieltä on perheneuvolan psykologi.

Kun minun lapsen oli vuoden ja toinen neljä niin naapurin 10-vuotias oli koko ajan pyytämässä ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Kun minun lapsen oli vuoden ja toinen neljä niin naapurin 10-vuotias oli koko ajan pyytämässä ruokaa.

Ei saatu koskaan olla ulkona rauhassa ja tämä seurasi myös leikkipuistoon ja kauppaan.

Veikkaan, että harvalla 1 lapsen perheellä on kotona varattuna lapsen isolle kaveriporukalle kaikki ateriat ja välipalat. Useimmilla tuskin on ruokaa joka aterialla ylimääräistä, niin se vain on. Osalla menee omalle porukalle kaikki ja osa perheestä syö lisänä lisää leipää ja vihanneksia. Eikä puhuta, että osa lapsista menee kavereille syömään, kun kotona ei ole varaa syödä tarpeeksi tai ruokaa ei yksinkertaisesti ole, kun elämänhallinta ei ole kunnossa. 

Ruokin omani, se riittää. Muut eivät ruoki minun lapsiani, enkä minä muiden. En ole koko kylän ruokapankki, leipäjono, enkä välipala automaatti. Minulla ei ole siihen rahaa, eikä halua. Haluan pitää ruokailu hetket ihan oman perheen yhteisinä hetkinä ja lähetän vieraat lapset matkoihinsa kun meillä aletaan syömään. Kylään saa tulla mutta välipaloja ja aterioita en minä järjestele vaan kun nälkä on, mennään kotiin syömään. Nykyään kun lapset ovat isompia osaavat jo itsekkin sanoa että nyt pitää kaverin lähteä, kun ruoka-aika lähestyy. Omat syövät vain kotona ja oletan muidenkin lasten syövän siellä kotonaan. 

kyllä näistä ruokakärkkyjistä tehdään heti lastensuojeluilmoitus, kun eivät selvästi saa kotona ruokaa. omat lapset tietää, ettei ruokaa, karkkia tai muutakaan oteta keneltäkään muulta, kuin isiltä ja äiteeltä. eikä ne lihaa saisi muutenkaan kavereillaan, koska kaverit ovat varmasti vegaaneja nurmikon syöjiä. ainakin näyttävät tosi heikoilta.

Se ruoan tarjoaminen on hieman vaikeaa toisinaan. Pöydässä kun on tarjolla sellaista ruokaa, mitä vieraileva lapsi ei halua syödä. Joten ei toki pakoteta syömään. Vaan kun ei aina ole mitään vara-ateriaa valmiina. Siinäpä se pieni ihminen sitten vain katselee, kun perhe ruokailee.
 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun minun lapsen oli vuoden ja toinen neljä niin naapurin 10-vuotias oli koko ajan pyytämässä ruokaa.

Ei saatu koskaan olla ulkona rauhassa ja tämä seurasi myös leikkipuistoon ja kauppaan.

Tälläiset lapset on heitteillä, ainakin 10 vuotias sen verran iso että voi kysyä että mikä sulla on hätänä, missä sun vanhemmat, saatko sä raukka kotona ruokaa ja jos tuonikäinen ymmärtää niin sanoa että ilmoitetaan susta sossun tädeille niin ne tulee hakemaan sut pois

Kyllä minä ainakin ysärillä jouduin odottamaan kaverin huoneessa tai pihamaalla kun kaveri söi ja sit leikit jatkui. Välipalaa saatettiin tarjolla mut oletuksena oli aina että jos koulun jälkeen tuli ettö olk syönyt kouluruokaa sen verran ettei nälkä yllättänyt illemmalla ja sit vaan omaan kotiin syömään. 

SATUNAISESTI voin tarjota lasteni kavereille ruokaa, mutta säännöllisesti toistuvaa lounas tai päivällisateroita en ala tarjoilemaan.

Lapsilla on omat kodit joissa on omat vanhemmat ruokailut järjestäneet.

Tuohan on ihan pöyristyttävää, että toisten kodeissa täytetään vatsat monta kertaa päivässä kesän ajan.

Vierailija kirjoitti:

Ruokin omani, se riittää. Muut eivät ruoki minun lapsiani, enkä minä muiden. En ole koko kylän ruokapankki, leipäjono, enkä välipala automaatti. Minulla ei ole siihen rahaa, eikä halua. Haluan pitää ruokailu hetket ihan oman perheen yhteisinä hetkinä ja lähetän vieraat lapset matkoihinsa kun meillä aletaan syömään. Kylään saa tulla mutta välipaloja ja aterioita en minä järjestele vaan kun nälkä on, mennään kotiin syömään. Nykyään kun lapset ovat isompia osaavat jo itsekkin sanoa että nyt pitää kaverin lähteä, kun ruoka-aika lähestyy. Omat syövät vain kotona ja oletan muidenkin lasten syövän siellä kotonaan. 

Kyllä tässäkin on itsekäs ja kylmä ihminen.

Mutta juntti mikä juntti.

Ajattelee vain itseään, eikä halua olla kohtelias muille. Ja vielä ruoan evääminen lapsilta osoittaa, että kyse on jostain opitusta kulttuurisesta kylmyydestä, epäkohteliaisuudesta.

"Minulla ei ole siihen rahaa, eikä halua. Haluan pitää ruokailu hetket ihan oman perheen yhteisinä hetkinä ja lähetän vieraat lapset matkoihinsa kun meillä aletaan syömään." 

Kannattaisi vähän olla kiinnostunut muustakin kuin omasta perheestä. Ja luoda sellaista hyvää mieltä ympärillään.

Mutta ei. Minulla on oikeus olla antamatta ruokaa. Pidän rajoistani kiinni ja käytän tuota oikeutta. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä ainakin ysärillä jouduin odottamaan kaverin huoneessa tai pihamaalla kun kaveri söi ja sit leikit jatkui. Välipalaa saatettiin tarjolla mut oletuksena oli aina että jos koulun jälkeen tuli ettö olk syönyt kouluruokaa sen verran ettei nälkä yllättänyt illemmalla ja sit vaan omaan kotiin syömään. 

No jos omassa kodissa ruoka, niin sitten on ja sitten syödään siellä.

Mutta EI TULISI MIELEENKÄÄN laittaa lapsen kaveria johonkin toiseen huoneeseen, kun itse syödään.

Eihän tuo ole edes inhimillistä ja osoittaa syvää moukkamaisuutta ja sydämen sivistyksen puutetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä ainakin ysärillä jouduin odottamaan kaverin huoneessa tai pihamaalla kun kaveri söi ja sit leikit jatkui. Välipalaa saatettiin tarjolla mut oletuksena oli aina että jos koulun jälkeen tuli ettö olk syönyt kouluruokaa sen verran ettei nälkä yllättänyt illemmalla ja sit vaan omaan kotiin syömään. 

No jos omassa kodissa ruoka, niin sitten on ja sitten syödään siellä.

Mutta EI TULISI MIELEENKÄÄN laittaa lapsen kaveria johonkin toiseen huoneeseen, kun itse syödään.

Eihän tuo ole edes inhimillistä ja osoittaa syvää moukkamaisuutta ja sydämen sivistyksen puutetta.

Kyllä.

Suomalaiset oikein toden teolla näyttävät täällä karvojaan, anteliaisuuttaan ja sivistystään.

Kylmiä, tunteettomia ja epäempaattisia.

Hyi olkoon näitä ihmisiä, jotka ajavat lapset pois, kun ruokailun aika tulee!

No hirveän noloa minusta käskeä toinen ihminen odottelemaan eri huoneeseen nälkäisenä! Ei minullekaan siitä traumoja ole jäänyt mutta pirun outo muisto että yhden kaverin luona näin kävi. Siellä sitten istuin ja ihmettelin. En saanut edes vettä muistaakseni! Ja kotonakin oli ruoka-aika vasta paljon myöhemmin illalla, ja koko päivä meni nälässä.

 JA ei ollu köyhästä perheestä ae kaveri. Leluja oli älytön määrä ja uusimpia hilavitkuttimia, ja aina kivoja uusia vaatteita ja koulutarvikkeita.

Minusta ei pidä ottaa vieraita kylään, jos ei voi mitään tarjota heille.

Ei meillä mitåån rikkaita oltu mutta vieraat saivat aina vähintään kahvikupillisen ja kaverit joita joskus kävi vettä, mehua, maitoa tai ruokaa jos olivat ruoka-aikana kylässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruokin omani, se riittää. Muut eivät ruoki minun lapsiani, enkä minä muiden. En ole koko kylän ruokapankki, leipäjono, enkä välipala automaatti. Minulla ei ole siihen rahaa, eikä halua. Haluan pitää ruokailu hetket ihan oman perheen yhteisinä hetkinä ja lähetän vieraat lapset matkoihinsa kun meillä aletaan syömään. Kylään saa tulla mutta välipaloja ja aterioita en minä järjestele vaan kun nälkä on, mennään kotiin syömään. Nykyään kun lapset ovat isompia osaavat jo itsekkin sanoa että nyt pitää kaverin lähteä, kun ruoka-aika lähestyy. Omat syövät vain kotona ja oletan muidenkin lasten syövän siellä kotonaan. 

Kyllä tässäkin on itsekäs ja kylmä ihminen.

Mutta juntti mikä juntti.

Ajattelee vain itseään, eikä halua olla kohtelias muille. Ja vielä ruoan evääminen lapsilta osoittaa, että kyse on jostain opitusta kulttuurisesta kylmyydestä, epäkohteliaisuudesta.

 

"Minulla ei ole siihen rahaa, eikä halua. Haluan pitää ruokailu hetket ihan oman perheen yhteisinä hetkinä ja lähetän vieraat lapset matkoihinsa kun meillä aletaan syömään." 

Kannattaisi vähän olla kiinnostunut muustakin kuin omasta perheestä. Ja luoda sellaista hyvää mieltä ympärillään.

Mutta ei. Minulla on oikeus olla antamatta ruokaa. Pidän rajoistani kiinni ja käytän tuota oikeutta. 

Joo, onneksi lasteni kavereiden vanhemmissa ei ole tuon kaltaisia ihmisiä.

Kaikki tarjoavat toisilleen. Meillä tarjotaan vieraille ja vierailla tarjotaan meidän lapsille.

Mutta meillä onkin kivaa ja ollaan kohteliaita.

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö siis jatkuvasti ostaa ja tehdä ylimääräistä ruokaa siltä varalta, että lapsen kaveri sattuu olemaan paikalla ruoka-aikaan ? Jos on ostettuna vain yksi kanan rintafilee per ruokailija niin kuka luopuu omastaan sille vierailijalle ? Lapsiko ? Entä jos vieraalle varattu ruoka ei maistukaan vieraalle heitetäänkö se pois vai joutuuko joku syömään tupla-annoksen ja lihomaan turhan päiten?

Ja jos tädillä on munat jne...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä ainakin ysärillä jouduin odottamaan kaverin huoneessa tai pihamaalla kun kaveri söi ja sit leikit jatkui. Välipalaa saatettiin tarjolla mut oletuksena oli aina että jos koulun jälkeen tuli ettö olk syönyt kouluruokaa sen verran ettei nälkä yllättänyt illemmalla ja sit vaan omaan kotiin syömään. 

No jos omassa kodissa ruoka, niin sitten on ja sitten syödään siellä.

Mutta EI TULISI MIELEENKÄÄN laittaa lapsen kaveria johonkin toiseen huoneeseen, kun itse syödään.

Eihän tuo ole edes inhimillistä ja osoittaa syvää moukkamaisuutta ja sydämen sivistyksen puutetta.

Kyllä.

Suomalaiset oikein toden teolla näyttävät täällä karvojaan, anteliaisuuttaan ja sivistystään.

Kylmiä, tunteettomia ja epäempaattisia.

Hyi olkoon näitä ihmisiä, jotka ajavat lapset pois, kun ruokailun aika tulee!

Siellä se laupias samarialainen kutsuu kylän ja lähipitäjien lapset kotiinsa syömään.

Taidat olla jotenkin v a j a a?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä ainakin ysärillä jouduin odottamaan kaverin huoneessa tai pihamaalla kun kaveri söi ja sit leikit jatkui. Välipalaa saatettiin tarjolla mut oletuksena oli aina että jos koulun jälkeen tuli ettö olk syönyt kouluruokaa sen verran ettei nälkä yllättänyt illemmalla ja sit vaan omaan kotiin syömään. 

No jos omassa kodissa ruoka, niin sitten on ja sitten syödään siellä.

Mutta EI TULISI MIELEENKÄÄN laittaa lapsen kaveria johonkin toiseen huoneeseen, kun itse syödään.

Eihän tuo ole edes inhimillistä ja osoittaa syvää moukkamaisuutta ja sydämen sivistyksen puutetta.

Todella kummallista, että jotkut pitävät tällaista normaalina, että laitetaan lapsi toiseen huoneeseen odottamaan, kun oma perhe syö. 

Jos minulle aikuisena tehtäisiin noin, en varmana tulisi enää ikinä käymään. 

Täyttä v---ttuilua.

Vierailija kirjoitti:

Kerran tarjottiin ja söivät. Seuraavana päivänä ne lapset sano, että ei saa enää meillä syödä. Heidän vanhempi huusi ja kielsi. Tehtiin väärin. Heillä kun valmistettiin ruoka perheelle ja varmaan kiva kun kukaan ei syö. Siellä on pitkään tehty ruokaa ja hääritty keittiössä ja mitä,lapsilla mahat jo täynnä.

No olipa sitten seuraavalle päivälle ruoka valmiina. 

Vierailija kirjoitti:

No hirveän noloa minusta käskeä toinen ihminen odottelemaan eri huoneeseen nälkäisenä! Ei minullekaan siitä traumoja ole jäänyt mutta pirun outo muisto että yhden kaverin luona näin kävi. Siellä sitten istuin ja ihmettelin. En saanut edes vettä muistaakseni! Ja kotonakin oli ruoka-aika vasta paljon myöhemmin illalla, ja koko päivä meni nälässä.

 

 JA ei ollu köyhästä perheestä ae kaveri. Leluja oli älytön määrä ja uusimpia hilavitkuttimia, ja aina kivoja uusia vaatteita ja koulutarvikkeita.

Minusta ei pidä ottaa vieraita kylään, jos ei voi mitään tarjota heille.

Ei meillä mitåån rikkaita oltu mutta vieraat saivat aina vähintään kahvikupillisen ja kaverit joita joskus kävi vettä, mehua, maitoa tai ruokaa jos olivat ruoka-aikana kylässä.

Mikset mennyt kotiisi syömään? Jäit toisten nurkkiin notkumaan ja odottamaan ruokaa? Vanhempasi opittavat sinut lokkeilemaan?

Kenen luo voin tulla syömään? On nälkä.