Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Saako lapsen kaverin jättää toiseen huoneeseen, kun perhe syö päivällistä? Tätä mieltä on perheneuvolan psykologi.
21.07.2026 |
Milloin meistä on tullut kansa jolla ei ole lainkaan ajattelukykyä ja mielipahaa saadaan kaikesta mikä ei mene juuri niinkuin minulle sopisi parhaiten ...
JA
vastauksena otsikon kysymykseen:
On koh-te-li-as-ta tarjota kaverille sapuskaa.
Pakko ei ole mutta se on hyvän tavan mukaista.
Kommentit (724)
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla syötettiin joka perheessä kaikki kaveritkin. Olin itse tämä kaveri. Kasarilla, kun minulla oli oma perhe, jatkoin tätä perinnettä, lasten kaverit söivät meillä aina kun olivat ruoka-aikaan käymässä. Onko ihmisten hyväntahtoisuus kadonnut netin myötä? Kaikki kysytään ja hyväksytään jollain tyyliin vauva.sivuilla.
Minä olin lapsi 80-luvulla eikä kukaan todellakaan syönyt kavereiden luona. Jokainen meni kotiinsa syömään.
Ihme moukkamaisuutta notkua toisen kotona tunteja ruokaa kärkkymässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tajua vetoamista raha-asioihin tässä tapauksessa.
Koska tottakai se toimii myös niinpäin, että oma lapsi ruokitaan vastavuoroisesti sitten kaverilla. Silloin kustannus on ihan sama.
Meidän lapsi sattuu olemaan eri kavereilla kylässä sekä eilen että tänään. Meni iltapäivällä ja kotiutuu joskus 19-20 aikoihin. Koska syö molempina päivinä kaverilla, eilistä ruokaa jäi yli niin että riittää meille vanhemmille myös täksi päiväksi eikä siis tarvitse kokata tänään ollenkaan.
Kyseiset kaverit (ja kaikki muutkin) ruokitaan meillä aina jos sattuvat olemaan ruoka-aikaan paikalla. Vastaavasti, jos lapsella on kaveri kylässä sellaisena päivänä että on meneillään vaikka joku isompi homma puutarhassa, niin joutuu osallistumaan siinä missä omakin lapsi. Lapsi jo 14 v. ja kaverit vierailevat meillä mielellään siitä huolimatta että toisinaan joutuvatkin töihin.
Onko tosiaan kustannus sama, jos lapsi syö muualla? Ei ole aivan verrannollinen asia. Lapset syövät ihan eri määriä ruokaa ja perheet syövät eri määriä ja erilaista ruokaa. Perhe A voi syödä sosekeittoa ja paahtoleipää, perhe B kalapuikkoja perunamuussin kanssa, perhe C on tilannut pizzat ja perhe D taas on hankkinut sisäfilettä, jota syödään monien lisukkeiden kanssa. Onko todella arvo sama? Ei ole.
Ja pieniruokainen, hintelä 6v tyttö syö ihan eri määrän kuin kasvuspurtin keskellä oleva ja paljon urheileva 16v poika, vai mitä?
Olen myös huomannut sen, että tämä tasavuoroisuus ei muutenkaan toteudu. Perheet, joiden lapset syövät usein kylässä ja paljon, eivät vuorostaan tarjoa lasten kavereille edes vettä. Jännää, eikö vain? Ja ne muksut kyllä oppivat, mihin aikaan kaverin X luona syödään ja ilmestyvät sopivasti kylään, useita kertoja viikossa.
Kasarin lapsi ja ysärin teini. Ei syöty kavereilla, pienempänä lähdettiin kotiin syömään ja teininä sit joskus saattoi odotella kaverin huoneessa että saa syötyä.
Kai sitä hoikkanakin pysyi kun suuntaansa 5km fillaroi ja koko ajan ulkona menossa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen mentiin ensin koulusta kotiin, jossa syötiin ja sitten vasta kaverille kylään.
Ehkä jossain kerrostalolähiössä, mutta maalla tai väljemmillä omakotitaloalueilla ei toimi kun matkaa helposti kilometrejä.
Kai sinne kotiin jossain vaiheessa mennään? Vai jäädäänkö asumaan kaverin luokse, kun matkaa helposti kilometrejä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua vetoamista raha-asioihin tässä tapauksessa.
Koska tottakai se toimii myös niinpäin, että oma lapsi ruokitaan vastavuoroisesti sitten kaverilla. Silloin kustannus on ihan sama.
Meidän lapsi sattuu olemaan eri kavereilla kylässä sekä eilen että tänään. Meni iltapäivällä ja kotiutuu joskus 19-20 aikoihin. Koska syö molempina päivinä kaverilla, eilistä ruokaa jäi yli niin että riittää meille vanhemmille myös täksi päiväksi eikä siis tarvitse kokata tänään ollenkaan.
Kyseiset kaverit (ja kaikki muutkin) ruokitaan meillä aina jos sattuvat olemaan ruoka-aikaan paikalla. Vastaavasti, jos lapsella on kaveri kylässä sellaisena päivänä että on meneillään vaikka joku isompi homma puutarhassa, niin joutuu osallistumaan siinä missä omakin lapsi. Lapsi jo 14 v. ja kaverit vierailevat meillä mielellään siitä huolimatta että toisinaan joutuvatkin töihin.
Onko tosiaan kustannus sama, jos lapsi syö muualla? Ei ole aivan verrannollinen asia. Lapset syövät ihan eri määriä ruokaa ja perheet syövät eri määriä ja erilaista ruokaa. Perhe A voi syödä sosekeittoa ja paahtoleipää, perhe B kalapuikkoja perunamuussin kanssa, perhe C on tilannut pizzat ja perhe D taas on hankkinut sisäfilettä, jota syödään monien lisukkeiden kanssa. Onko todella arvo sama? Ei ole.
Ja pieniruokainen, hintelä 6v tyttö syö ihan eri määrän kuin kasvuspurtin keskellä oleva ja paljon urheileva 16v poika, vai mitä?
Olen myös huomannut sen, että tämä tasavuoroisuus ei muutenkaan toteudu. Perheet, joiden lapset syövät usein kylässä ja paljon, eivät vuorostaan tarjoa lasten kavereille edes vettä. Jännää, eikö vain? Ja ne muksut kyllä oppivat, mihin aikaan kaverin X luona syödään ja ilmestyvät sopivasti kylään, useita kertoja viikossa.
No mun lapsi tosiaan on 14 v. joten jonkin verran kokemusta tästä vanhemmuudesta ja kaverivierailuista on kertynyt. Ehkä me sitten liikutaan vähän erilaisissa piireissä, mutta ainakin oman lapsen kavereiden kohdalla vastavuoroisuus on toiminut hyvin. Koskee myös harrastuskuskauksia ym. joita on hoidettu yhdessä ja vuorotellen. pidän lapsen parhaiden kavereiden vanhempia jo ominakin ystävinäni, joten ehkä siksikin tuntuu täysin absurdilta ajatukselta jättää heidän lapsensa ruokkimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Outoa että aihe on niin tunteisiin menevä. Oma veikkaukseni, että osalla tämä että ei haluta lapsen kavereita pöytään liittyy jonkinsortin kotihäpeään. Että eihän sen minttupetterin vanhemmat vaan pidä meitä moukkina kun tarjotaan joskus pussiranskiksia ja kalapuikkoja. Ja toisin päin vieraillessa taas tämä ajatus, että ei kai vaan meidän mukulaa pidetä köyhänä kun se Syö kyläillessä. :D Pahimmassa tapauksessa menee vielä santsaamaan.
Monessa tapauksessa voisi ottaa vähän rennommin omasta mielestäni. Se on mun mielestä kanssa tapakasvatusta miten kylässä syödään ja toimitaan.
Mutta toki. Huomioin kohdeperheen toiveet. Siksi kysynkin yleensä että syökö oma mukulani ennen kun tulee kylään jos jotain sovitaan. Toisin päin kysyn, että mitä vierailija syö jos on tulossa kylään. Mutta meillä on vielä helppoa kun on vasta 6 ja 8v Niin harvoin noita edes ihan ilmoittamatta pelmahtaa paikalle, paitsi naapurista. Mutta se on molemmin puolin ok.
Teinien kanssa varmaan vaikeempaa kun he sopii keskenään tulemisensa ja menemisensä. Mutta vanhempien tehtävä sitten opettaa haluttu malli mukulalleen joka kertoo kodin säännöt vierailleenkin / vanhemmat kertoo jos sääntöjä alkavat asettelemaan. Ei voi olettaa, että kaikille olisi itsestään selvää miten kukin haluaa toimia, tai jotenkin ihan yleispätevää tapakulttuuria. Joka olisi kaikille sama / itsestään selvä. Tässä on vanhemmilla vastuu sitten kertoa niistä kodin säännöistä ulkopuolisille jos niitä haluavat ympärilleen kylvää.
Vai kotihäpeä? Ihme kyökkipsykologiaa.
Meillä syödään oikein hyvin, ja kutsun mielelläni ruokavieraita. KUTSUN.
Mutta homma menee niin, että minä päätän, kuka ja koska pöytäni ääressä istuu.
Yhteinen arkipäivällinen on minulle tärkeää, perheenkeskistä yhteistä aikaa, jossa jutellaan kuulumisia ja muuta tärkeää. Siihen ei sovi joku vieras räkänokka, joka ei ole tottunut siihen eikä ole tottunut tähän, hyvä jos on lautasliinan elämässään nähnyt ja jota ei ole ylipäänsä kutsuttu.
Vieraissa lapsissa on sekin ongelma, että kun niillä ei ole juurikaan pöytätapoja, ainakaan ravintoloissa. Meillä taas on ranskalainen kuri, mitä siihen tulee. En halua katsella pöydässäni ketään joka syö suu auki, hölisee aikuisten puheen päälle, ei osaa käytellä aterimia tai mainittua lautasliinaa. Toisaalta ei myöskään kiinnosta kenenkään muun kasvatuspuutteita paikkailla.
Sukulaisten ja tuttujen lapsia on toki joskus vanhempiensa kanssa. KUTSUTTUNA. Silloin ne vanhemmat yleensä katsovat perään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoa että aihe on niin tunteisiin menevä. Oma veikkaukseni, että osalla tämä että ei haluta lapsen kavereita pöytään liittyy jonkinsortin kotihäpeään. Että eihän sen minttupetterin vanhemmat vaan pidä meitä moukkina kun tarjotaan joskus pussiranskiksia ja kalapuikkoja. Ja toisin päin vieraillessa taas tämä ajatus, että ei kai vaan meidän mukulaa pidetä köyhänä kun se Syö kyläillessä. :D Pahimmassa tapauksessa menee vielä santsaamaan.
Monessa tapauksessa voisi ottaa vähän rennommin omasta mielestäni. Se on mun mielestä kanssa tapakasvatusta miten kylässä syödään ja toimitaan.
Mutta toki. Huomioin kohdeperheen toiveet. Siksi kysynkin yleensä että syökö oma mukulani ennen kun tulee kylään jos jotain sovitaan. Toisin päin kysyn, että mitä vierailija syö jos on tulossa kylään. Mutta meillä on vielä helppoa kun on vasta 6 ja 8v Niin harvoin noita edes ihan ilmoittamatta pelmahtaa paikalle, paitsi naapurista. Mutta se on molemmin puolin ok.
Teinien kanssa varmaan vaikeempaa kun he sopii keskenään tulemisensa ja menemisensä. Mutta vanhempien tehtävä sitten opettaa haluttu malli mukulalleen joka kertoo kodin säännöt vierailleenkin / vanhemmat kertoo jos sääntöjä alkavat asettelemaan. Ei voi olettaa, että kaikille olisi itsestään selvää miten kukin haluaa toimia, tai jotenkin ihan yleispätevää tapakulttuuria. Joka olisi kaikille sama / itsestään selvä. Tässä on vanhemmilla vastuu sitten kertoa niistä kodin säännöistä ulkopuolisille jos niitä haluavat ympärilleen kylvää.Vai kotihäpeä? Ihme kyökkipsykologiaa.
Meillä syödään oikein hyvin, ja kutsun mielelläni ruokavieraita. KUTSUN.
Mutta homma menee niin, että minä päätän, kuka ja koska pöytäni ääressä istuu.
Yhteinen arkipäivällinen on minulle tärkeää, perheenkeskistä yhteistä aikaa, jossa jutellaan kuulumisia ja muuta tärkeää. Siihen ei sovi joku vieras räkänokka, joka ei ole tottunut siihen eikä ole tottunut tähän, hyvä jos on lautasliinan elämässään nähnyt ja jota ei ole ylipäänsä kutsuttu.
Vieraissa lapsissa on sekin ongelma, että kun niillä ei ole juurikaan pöytätapoja, ainakaan ravintoloissa. Meillä taas on ranskalainen kuri, mitä siihen tulee. En halua katsella pöydässäni ketään joka syö suu auki, hölisee aikuisten puheen päälle, ei osaa käytellä aterimia tai mainittua lautasliinaa. Toisaalta ei myöskään kiinnosta kenenkään muun kasvatuspuutteita paikkailla.
Sukulaisten ja tuttujen lapsia on toki joskus vanhempiensa kanssa. KUTSUTTUNA. Silloin ne vanhemmat yleensä katsovat perään.
Olet oikein mukavan kuuloista pöytäseuraa... :D
Ääh. Mee hakee lisää ranskiksia pakkasesta ja pari pirkka ööliä niin sujuu trolling paremmin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensi keväänä onneksi hallitus vaihtuu ja leikataan vihdoin yritystuista.
Valtiovarainministeriö on ehdottanut, että lapsilisistä poistettaisiin yksinhuoltajakorotukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Valtiovarainministeriö on ehdottanut, että lapsilisistä poistettaisiin yksinhuoltajakorotukset.
Vuokralla voi saada tt-tukea tilalle.
Yks paskanhailee mitä tää tyyppi mussuttaa. Minä en jatkossakaan ruoki muitten mukuloita vaan joko lähetän kotiinsa tai saa odottaa oman lapsen huoneessa jollei ulkona (jos ovat leikkineet ulkona). Enkä edes häpeä, joku järki ja tolkku näissä "asiantuntijoitten" ulostuloissakin oltava.
Olen satunnaisesti tarjonnut välipalaa kuten jogurttia mutta siihen raja vedetään. Eikä oma syö muitten luona vaan lähtee kotiin ruoka-aikaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoa että aihe on niin tunteisiin menevä. Oma veikkaukseni, että osalla tämä että ei haluta lapsen kavereita pöytään liittyy jonkinsortin kotihäpeään. Että eihän sen minttupetterin vanhemmat vaan pidä meitä moukkina kun tarjotaan joskus pussiranskiksia ja kalapuikkoja. Ja toisin päin vieraillessa taas tämä ajatus, että ei kai vaan meidän mukulaa pidetä köyhänä kun se Syö kyläillessä. :D Pahimmassa tapauksessa menee vielä santsaamaan.
Monessa tapauksessa voisi ottaa vähän rennommin omasta mielestäni. Se on mun mielestä kanssa tapakasvatusta miten kylässä syödään ja toimitaan.
Mutta toki. Huomioin kohdeperheen toiveet. Siksi kysynkin yleensä että syökö oma mukulani ennen kun tulee kylään jos jotain sovitaan. Toisin päin kysyn, että mitä vierailija syö jos on tulossa kylään. Mutta meillä on vielä helppoa kun on vasta 6 ja 8v Niin harvoin noita edes ihan ilmoittamatta pelmahtaa paikalle, paitsi naapurista. Mutta se on molemmin puolin ok.
Teinien kanssa varmaan vaikeempaa kun he sopii keskenään tulemisensa ja menemisensä. Mutta vanhempien tehtävä sitten opettaa haluttu malli mukulalleen joka kertoo kodin säännöt vierailleenkin / vanhemmat kertoo jos sääntöjä alkavat asettelemaan. Ei voi olettaa, että kaikille olisi itsestään selvää miten kukin haluaa toimia, tai jotenkin ihan yleispätevää tapakulttuuria. Joka olisi kaikille sama / itsestään selvä. Tässä on vanhemmilla vastuu sitten kertoa niistä kodin säännöistä ulkopuolisille jos niitä haluavat ympärilleen kylvää.Vai kotihäpeä? Ihme kyökkipsykologiaa.
Meillä syödään oikein hyvin, ja kutsun mielelläni ruokavieraita. KUTSUN.
Mutta homma menee niin, että minä päätän, kuka ja koska pöytäni ääressä istuu.
Yhteinen arkipäivällinen on minulle tärkeää, perheenkeskistä yhteistä aikaa, jossa jutellaan kuulumisia ja muuta tärkeää. Siihen ei sovi joku vieras räkänokka, joka ei ole tottunut siihen eikä ole tottunut tähän, hyvä jos on lautasliinan elämässään nähnyt ja jota ei ole ylipäänsä kutsuttu.
Vieraissa lapsissa on sekin ongelma, että kun niillä ei ole juurikaan pöytätapoja, ainakaan ravintoloissa. Meillä taas on ranskalainen kuri, mitä siihen tulee. En halua katsella pöydässäni ketään joka syö suu auki, hölisee aikuisten puheen päälle, ei osaa käytellä aterimia tai mainittua lautasliinaa. Toisaalta ei myöskään kiinnosta kenenkään muun kasvatuspuutteita paikkailla.
Sukulaisten ja tuttujen lapsia on toki joskus vanhempiensa kanssa. KUTSUTTUNA. Silloin ne vanhemmat yleensä katsovat perään.
Olet oikein mukavan kuuloista pöytäseuraa... :D
Ääh. Mee hakee lisää ranskiksia pakkasesta ja pari pirkka ööliä niin sujuu trolling paremmin
Joo. Jestas. Mietin samaa.
Miten joku voi suhtautua tuttaviinsa ja lapsensa ystäviin noin?
Itse ajattelen, että minä ja lapsen kavereiden vanhemmat kasvatetaan yhdessä näitä lapsia. Ruokitaan ja kuunnellaan mitä on meneillään ja järjestetään kivaa tekemistä. Välillä skannataan iltamyöhällä lapsen koulukirjasta sivuja kun kaverilla on kirja koulussa ja seuraavana päivänä koe.
Ne ovat oikeasti pieniä ja rasittavia tosi lyhyen aikaa. Siitä on tosi paljoa hyötyä ja iloa myöhemmin, jos silloin saa solmittua hyvät välit lapsen kavereihin ja heidän perheisiinsä.
Ensi keväänä juhlitaan, kun nykyiset hallitus puolueet siirtyvät oppositioon ja alkavat isot yritystuki leikkaukset. Äänestämme vasemmiston valtaan ja tulee uusi pääministeri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai vieraalle tarjotaan ruokaa, jos talon oma väkikin syö. Millaisia käytöstapoja te oikein opetatte nuorille?
KUTSUTUILLE vieraille tarjotaan, tietysti.
Mutta jos joku notkuu teillä joka ilta, ihan aidostiko ruokit joka helvetin ikinen päivä? Entä jos sinulla on vaikkapa kolme lasta ja jokaisella kolme kaveria kylässä, tottahan sinä ne siinä samalla ruokit kun oman perheen? Mitäpä siitä, että olet kaupasta varannut ruokaa vain oman perheen tarpeisiin ja rahastakin tekee tiukkaa?
Valoja päälle nyt.
Kun isäntäperhe alkaa syödä, notkujat lähtevät kotiinsa syömään. Päivällinen on muutenkin se lähes ainoa päivän rauhallinen perheenkeskinen hetki, jona voidaan puhua tärkeitä asioita ja ihan vaan olla yhdessä perheenä, joten ulkopuoliset hiiteen.
Itse ainakaan en edes pitäisi siitä, että meillä on ylipäänsä saman katon alla, saati samassa pöydässä, joku lapsen kaveri kun on ihan tavallinen arkipäivällinen.
Ja tietenkään ei kukaan ulkopuolinen notku kenenkään huoneessa yksinään huoneen omistajan ollessa muualla.
Ainoa järkevä vaihtoehto on, että se toinen lapsi menee omaan kotiinsa syömään oman päivällisensä.
Lapseni kasvatin ulkomailla. Tällaisia odotusongelmia ei ollut, koska ruoka-ajatkin on perheystävällisempiä. Illalla syödään päivän päätteeksi rauhassa perheen kanssa, eikä joskus viiden maissa keskellä parasta harrastusaikaa, kun kaikki kuitenkin vielä haluavat omille teilleen.
Kyläilijöitä meilläkin riitti, mutta on paljon helpompaa tarjota jotkut välipalat (leipää, hedelmää) kuin muuttaa lämmintä ruokaa. Kun lapset olivat isompia, oli helppo suunnitella kavereiden kanssa suoraan, että kuka jää syömään.
Harmi, ettei sitä lämmintä ruokaa Suomessa arvosteta, vaan se jää tankkauksen asemaan.
Lapsena kaveri asui 200 m päässä ja kyläiltiin paljon ristiin rastiin. Kerran hän sattui meille ruoka-aikaan ja söimme molemmat, jatkettiin sitä sitten heille leikkimään. Hänen vanhemmilleen oli ok meillä ruokailu, mutta heilläpä olikin sääntö, että aivan kaikkien paikalla olijoiden on PAKKO tulla istumaan päivällispöytään ja lähteä saa vasta kun kaikki ovat valmiita. Siinä me sitten pönötimme yli tunnin kun hänen vanhempansa söivät hemmetin hitaasti ja kälättivät keskenään työjuttuja. Muut puheenaiheet hyssyteltiin hiljaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoa että aihe on niin tunteisiin menevä. Oma veikkaukseni, että osalla tämä että ei haluta lapsen kavereita pöytään liittyy jonkinsortin kotihäpeään. Että eihän sen minttupetterin vanhemmat vaan pidä meitä moukkina kun tarjotaan joskus pussiranskiksia ja kalapuikkoja. Ja toisin päin vieraillessa taas tämä ajatus, että ei kai vaan meidän mukulaa pidetä köyhänä kun se Syö kyläillessä. :D Pahimmassa tapauksessa menee vielä santsaamaan.
Monessa tapauksessa voisi ottaa vähän rennommin omasta mielestäni. Se on mun mielestä kanssa tapakasvatusta miten kylässä syödään ja toimitaan.
Mutta toki. Huomioin kohdeperheen toiveet. Siksi kysynkin yleensä että syökö oma mukulani ennen kun tulee kylään jos jotain sovitaan. Toisin päin kysyn, että mitä vierailija syö jos on tulossa kylään. Mutta meillä on vielä helppoa kun on vasta 6 ja 8v Niin harvoin noita edes ihan ilmoittamatta pelmahtaa paikalle, paitsi naapurista. Mutta se on molemmin puolin ok.
Teinien kanssa varmaan vaikeempaa kun he sopii keskenään tulemisensa ja menemisensä. Mutta vanhempien tehtävä sitten opettaa haluttu malli mukulalleen joka kertoo kodin säännöt vierailleenkin / vanhemmat kertoo jos sääntöjä alkavat asettelemaan. Ei voi olettaa, että kaikille olisi itsestään selvää miten kukin haluaa toimia, tai jotenkin ihan yleispätevää tapakulttuuria. Joka olisi kaikille sama / itsestään selvä. Tässä on vanhemmilla vastuu sitten kertoa niistä kodin säännöistä ulkopuolisille jos niitä haluavat ympärilleen kylvää.Vai kotihäpeä? Ihme kyökkipsykologiaa.
Meillä syödään oikein hyvin, ja kutsun mielelläni ruokavieraita. KUTSUN.
Mutta homma menee niin, että minä päätän, kuka ja koska pöytäni ääressä istuu.
Yhteinen arkipäivällinen on minulle tärkeää, perheenkeskistä yhteistä aikaa, jossa jutellaan kuulumisia ja muuta tärkeää. Siihen ei sovi joku vieras räkänokka, joka ei ole tottunut siihen eikä ole tottunut tähän, hyvä jos on lautasliinan elämässään nähnyt ja jota ei ole ylipäänsä kutsuttu.
Vieraissa lapsissa on sekin ongelma, että kun niillä ei ole juurikaan pöytätapoja, ainakaan ravintoloissa. Meillä taas on ranskalainen kuri, mitä siihen tulee. En halua katsella pöydässäni ketään joka syö suu auki, hölisee aikuisten puheen päälle, ei osaa käytellä aterimia tai mainittua lautasliinaa. Toisaalta ei myöskään kiinnosta kenenkään muun kasvatuspuutteita paikkailla.
Sukulaisten ja tuttujen lapsia on toki joskus vanhempiensa kanssa. KUTSUTTUNA. Silloin ne vanhemmat yleensä katsovat perään.
Olet oikein mukavan kuuloista pöytäseuraa... :D
Ääh. Mee hakee lisää ranskiksia pakkasesta ja pari pirkka ööliä niin sujuu trolling paremmin
Joo. Jestas. Mietin samaa.
Miten joku voi suhtautua tuttaviinsa ja lapsensa ystäviin noin?
Itse ajattelen, että minä ja lapsen kavereiden vanhemmat kasvatetaan yhdessä näitä lapsia. Ruokitaan ja kuunnellaan mitä on meneillään ja järjestetään kivaa tekemistä. Välillä skannataan iltamyöhällä lapsen koulukirjasta sivuja kun kaverilla on kirja koulussa ja seuraavana päivänä koe.
Ne ovat oikeasti pieniä ja rasittavia tosi lyhyen aikaa. Siitä on tosi paljoa hyötyä ja iloa myöhemmin, jos silloin saa solmittua hyvät välit lapsen kavereihin ja heidän perheisiinsä.
Ei se kaveri opi koskaan omatoimiseksi, jos sinä ruokit, autat ja skannaat. Ja anna muutenkin lapsesi muodostaa omat kaverisuhteensa itse ilman, että äiti on koko ajan niskan takana kärkkymässä.
Vierailija kirjoitti:
Onpas omituinen ketju.
Täällä jotkut kylmät ja välinpitämättömät ihmiset puolustelevat ruoan antamatta jättämistä LAPSELLE!
Mikä näitä oikein vaivaa? Eikä kyse varmasti ole vain niistä, joilla ei oikeasti ole varaa, vaan niistä, jotka eivät vain välitä.
Eikö näillä ihmisillä ole ollenkaan sydäntä?
Joopa Joo. Meillä saattoi olla joka päivä 5 esiteini-ikäistä lasta, tajuatko paljonko 13v poika syö? Vissiin et. Meidän ruokakulut olisi varmaan vähintään kolminkertaistuneet jos olisi kaikille pitänyt tarjota päivälliset ja välipalat. Ollaan hankittu 2 lasta, enempää ei taloudellisista syistä hankittu, sen takia ei ole varaa ruokkia 7kpl esiteinejä joka päivä.
Mielenkiintoinen aihe ja keskustelu. En usko, että tähän asiaan on yhtä ns. oikeaa vastausta. Moni varmasti haluaa, mutta siihen ei ole aina mahdollisuuksia. Meillä kahden lapsen kaverit ovat syöneet aina silloin tällöin, osan vanhemmat tunnen, osan en. Osa on hyvin allergisia, osa on aivan erilaisesta kulttuurista, eikä ole välttämättä ihan jokaiselle kaverille aina sitä parasta vaihtoehtoa. En kyllä muista koskaan miettineeni, että saako meidän lapset nyt varmasti eurolleen saman arvosta ruokaa kavereilla syödessään, ennemminkin stressaan, että eihän joku ole jollekin allerginen tai mistä revitään jotakin sille vegaanikaverille. =D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpas omituinen ketju.
Täällä jotkut kylmät ja välinpitämättömät ihmiset puolustelevat ruoan antamatta jättämistä LAPSELLE!
Mikä näitä oikein vaivaa? Eikä kyse varmasti ole vain niistä, joilla ei oikeasti ole varaa, vaan niistä, jotka eivät vain välitä.
Eikö näillä ihmisillä ole ollenkaan sydäntä?
Joopa Joo. Meillä saattoi olla joka päivä 5 esiteini-ikäistä lasta, tajuatko paljonko 13v poika syö? Vissiin et. Meidän ruokakulut olisi varmaan vähintään kolminkertaistuneet jos olisi kaikille pitänyt tarjota päivälliset ja välipalat. Ollaan hankittu 2 lasta, enempää ei taloudellisista syistä hankittu, sen takia ei ole varaa ruokkia 7kpl esiteinejä joka päivä.
Teilläon 7 kpl vieraita lapsia ruoka-aikaan kylässä JOKA PÄIVÄ, eikä omia lapsia kutsuta ikinä kylään? Minkälaisessa slummissa te oikein asutte?
Alue: Aihe vapaa
Hyviin käytöstapoihin itse asiassa kuuluu ajoittaa vierailut niin, ettei isäntäväelle synny painetta tarjota muuta kuin enintään kuppi kahvia.
Hyviin käytöstapoihin kuuluu odottaa, että sinut kutsutaan lounaalle/päivälliselle, ei pölähtää paikalle sellaiseen aikaan, että syntyy tilanne jossa on melkein pakko pyytää pöytään.
Tämä siksi, että ruokaa on usein määräselti, tyyliin kyljyksiä tai muuta, yksi per kappale, joten yllättävä ylimääräinen syöjä aiheuttaa ongelmia.
Tietäisit tämän, jos olisit lukenut vanhoja kirjoja: huomattavan yleinen on kohtaus, jossa taloudenhoitaja/keittäjä tiedustelee, mitä hänen oletetaan tekevän lounaan suhteen kun onkin ylämääräinen syöjä ja ruoaksi lampaankyljyksiä -tai talon rouva joutuu kokemaan hetkellisen muutoksen vegetaariksi, että vieras saa kyljyksen.
Ihan käytösoppaan selailu olisi opettanut tämän myös: ruoka-aikaan tai sen hujakoilla mennään vain, jos on kutsuttu syömään. Koska katso mitä selitin toisessa kappaleessa.
Mitä lapsiin tulee, niille pitää opettaa sama: eivät notku kaverin luona kun nämä valmistautuvat päivälliselle, vaan lähtevät kotiinsa.
Ennen vanhaan ei tietenkään tätä ongelmaa olisi lasten suhteen ollut, ihmiset kun söivät suurin piirtein samoihin aikoihin -kyllä vaan, ihmisillä oli säännölliset ruoka-ajat!- joten tottakai se kaverikin olisi ollut kotonaan syömässä. Plus lapset eivät notkuneet kenenkään kotona, vaan pihalla.