Lue keskustelun säännöt.
Saako lapsen kaverin jättää toiseen huoneeseen, kun perhe syö päivällistä? Tätä mieltä on perheneuvolan psykologi.
21.07.2026 |
Milloin meistä on tullut kansa jolla ei ole lainkaan ajattelukykyä ja mielipahaa saadaan kaikesta mikä ei mene juuri niinkuin minulle sopisi parhaiten ...
JA
vastauksena otsikon kysymykseen:
On koh-te-li-as-ta tarjota kaverille sapuskaa.
Pakko ei ole mutta se on hyvän tavan mukaista.
Kommentit (614)
Minä ainakin tarjoan lasten kavereille ruokaa. Nuoremman lapseni kaveri asuu naapurissa ja lapseni tietenkin lähtee kotiin kaverin ruoka aikaan mennessä, mutta vanhemman lapseni kaveri asuu yli 10 kilometrin päässä johon hänet kuljetetaan autolla, ja silloin toivon (ja tiedän) että saa syödä siellä jos ruoka aikaan vielä on paikalla. Toki pyrin hakemaan kotiin ruoka-ajaksi mutta joskus saattavat sopia kyläilyn vaikka klo 15-18 välille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kuulkaa kyllä siitä sun perheateriasta yksi peruna riittää kaverille ja kastiketta. Tai teet voileivän ja juotavaa. On kohteliasta tarjota mutta myös kohteliasta sanoa ei kiitos meillä on kotona ruokaa . Kumpikin on hyvä . Teinit syö toki paljon mitä voi aina jatkaa perunoilla. Makkaraperunat ja keitot on halvinta.
No kuulen kyllä. Raha oli tiukalla meilläkin 90-luvun laman aikaan, mutta ketään ei käännytetty ruokapöydästä pois jos sattui paikalla olemaan. Mutta yhteishenki oli toinen, silloin myös autettiin läheisiä ja naapurita muissakin asioissa. Tänä päivänä täällä ei jakseta muuta kun uhriutua ja ulista, ja siitäkin on tehty helppoa noin niiku anonyymisti netissä.
1990-luvulla oli enemmän töitä kuin nyt ja ruoka oli halvempaa kuin nyt ja ansiosidonnaista sai kaksi vuotta ja sitä sai jatkettua opiskelulla. Lapsilisä oli samansuuruinen 1990-luvulla kuin nyt.
Silloin oli ihan virallisesti 400 000 suomalaista työttömänä. Silloin syntyivät leipäjonot, joita täällä vieläkin, 35 vuotta myöhemmin, on. Mitään Lidliä tai vastaavaa ei ollut. Kaikki oli kallista. Kunnolliset ja kunnialliset ihmiset menettivät työpaikkansa ja monilta meni asunto, koska ei pystytty maksamaan lainaa sen ajan koroilla (esim. 13 % korko). Nämä onnettomat joutuivat muuttamaan vuokra-asuntoon, mutta heillä oli silti velkaa pankille. Asunnon myynnistä saatiin ehkä vain 70 % ostohinnasta. Kukaan ei olisi voinut ennustaa sitä kurjuutta etukäteen.
Tämä koski vain noin 80% suomalaisista. Valta osa eli ihan kelpo elämää. Itsekin ostin ekan asuntoni noin 25000 eurolla.
Se oli silti suuri määrä suomalaisia, joilla oli vaikeaa. Heillä oli aviopuoliso ja lapsia ja työttömäksi jääneen ohella monta henkeä joutui kärsimään tilanteesta. Sitä on pidetty yhtenä selityksenä sille, miksi jonkun sukupolven aiakuiset eivät ole halunneet sitotutua avioliittoon tai ostaa asuntoa. he muistavat ne ajat.
Vierailija kirjoitti:
Taidan elää keskiluokkaisuuden kuplassa, meillä eletään kuin IKEA-mainoksessa: syömässä on milloin kukakin, keitteään enemmän riisiä ja pöytää jatketaan tarvittaessa. Muutaman kerran on käynyt niinkin, että oma teini on mennyt harjoituksiin ja kaveri on jäänyt meille tekemään kouluprojektia valmiiksi ja syömään. En laita yhtään pahakseni.
Mitä tarkoittaa "pahaksi laittaminen"? Sanonta kuuluu "panna pahaksi", "En pane pahaksi" (=en pahastu)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpas omituinen ketju.
Täällä jotkut kylmät ja välinpitämättömät ihmiset puolustelevat ruoan antamatta jättämistä LAPSELLE!
Mikä näitä oikein vaivaa? Eikä kyse varmasti ole vain niistä, joilla ei oikeasti ole varaa, vaan niistä, jotka eivät vain välitä.
Eikö näillä ihmisillä ole ollenkaan sydäntä?
Väittäisin että kylmiä ja välinpitämättömiä ovat ne vanhemmat, joilla ei tule mieleen käskeä omaa lastaan kotiin syömään.
On aina ollut vanhempia jotka yrittää kaikin keinoin hankkiutua eroon lapsistaan.
Oli kiva huomata lapsena kun lähdettiin viemään siskoa leirille että minut vietiin maatalon pihaan, peräkonstista löytyi kassi täynnä tavaroitani. Odottelin siinä muutaman tunnin kun asukkaat (vanhuspariskunta, jotain kaukaisia sukulaisia) ilmestyi pihaan. Tottakai ne majoitti mut mutta eivät odottaneet että olisin ollut tulossa.
Mukavia ihmisiä. Kävin heillä aikuisenakin piiaphtamassa, kävin sairaalassa katsomassa ja vein lahjoja.
Mitään ei siis ollut sovittuna.
Toivottavasti siinä lähellä oli naapureita. Mitä, jos asukkaat eivät olisikaan palanneet kotiin vaan olisit jäänyt taivasalle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitääkö siis jatkuvasti ostaa ja tehdä ylimääräistä ruokaa siltä varalta, että lapsen kaveri sattuu olemaan paikalla ruoka-aikaan ? Jos on ostettuna vain yksi kanan rintafilee per ruokailija niin kuka luopuu omastaan sille vierailijalle ? Lapsiko ? Entä jos vieraalle varattu ruoka ei maistukaan vieraalle heitetäänkö se pois vai joutuuko joku syömään tupla-annoksen ja lihomaan turhan päiten?
Siellä taitaa maalaisjärki olla hukassa. Minä olen tuossa tilanteessa puolittanut rintafileet niin, että kaikille riittää puolikas. Vastaavasti pottuja keität niin paljon, että varmasti riittää kaikille. Syömättä jääneistä perunoista voit tehdä vaikka munakkaan seuraavana päivänä. Kanafileetkin on syömäkelpoisia vielä seuraavana päivänä, jos jää yli.
Siis joku nälkäinen perheenjäsen saa syödä vain puolikkaan rintafileen kokonaisen sijaan siksi, että sinun on välttämättä saatava tarjota ruokaa lapsen kaverille?
Mä oon joskus ratkaissut tän silleen, että päivän meny vaihtuu tarvittaessa lennossa esim. kalapuikkoihin ja ranskiksiin, Kanakeittoon, Tai tortilloihin + jauhelihatäytteellä tms. n 20 min syntyvään riittoisaan evääseen.
Tai joskus söin ite tonnikalat ja eiliset spagetin jämät kun silloin riitti muille.
Mutta ei noin oo käynyt kovin usein. Kun tapana on muutenkin tehdä sen verran ruokaa kerralla että ei tarvii joka päivä tehdä. Kyse ei kuitenkaan liene kovin usein tapahtuvasta tilanteesta.
Eri-
Mikä vika tossa tilanteessa muuten on? Jos kyse on siis arkiruuasta jota ollaan tekemässä joka tapauksessa vähän ennen nauttimista? Miksi ei saisi tarvittaessa soveltaa jos näyttää että syöjämäärä muuttuu?
Ja saa toki laittaa lapsen kotiinkin syömään tai odottamaan. Mutta jos kysyttäessä vastaa, että voisi ottaa ruokaa, niin sitten tarjoan sitä ruokaa. Jos ei ole vaihtoehtoista menytä kaapissa, niin en sitten kysy. Vaan silloin toki ilmoitetaan, että oota tai menee kotiin syömään.
Ja muksun vanhempien tehtävä lienee opastaa muksu ruuaksi kotiin jos se on heillä tarkkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka monella on varaa ruokkia muiden lapset monena päivänä viikossa? Kolmella lapsella kavereita riittää ja usein kylässä on useampi muksu, etenkin pojalla. Ja ne määrät... Kasvavat pojat syövät ihan valtavasti, varsinkin, jos urheilevat. Anteeksi vain, mutta niin vieraanvarainen kuin olenkin ja niin mielelläni kuin kutsuisin lasten kaverit pöytään, ei vain taivu siihen, että pitäisi ostaa useita paketteja lihaa, perunoita ja leipää ylimääräistä useita kertoja viikossa lasten kavereille. Nämä kaverit kun eivät närpi ruokaa, ja syö yhtä perunaa ja hieman lihaa, vaan jos syövät, menee siinä hetkessä 5-6perunaa, useita pihvejä ja vielä kasa leipää/lapsi. Hetkessä mene sama määrä, jonka itse söisin usean päivän aikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitääkö siis jatkuvasti ostaa ja tehdä ylimääräistä ruokaa siltä varalta, että lapsen kaveri sattuu olemaan paikalla ruoka-aikaan ? Jos on ostettuna vain yksi kanan rintafilee per ruokailija niin kuka luopuu omastaan sille vierailijalle ? Lapsiko ? Entä jos vieraalle varattu ruoka ei maistukaan vieraalle heitetäänkö se pois vai joutuuko joku syömään tupla-annoksen ja lihomaan turhan päiten?
Siellä taitaa maalaisjärki olla hukassa. Minä olen tuossa tilanteessa puolittanut rintafileet niin, että kaikille riittää puolikas. Vastaavasti pottuja keität niin paljon, että varmasti riittää kaikille. Syömättä jääneistä perunoista voit tehdä vaikka munakkaan seuraavana päivänä. Kanafileetkin on syömäkelpoisia vielä seuraavana päivänä, jos jää yli.
Mitäpä jos kaapissa on perunoita enää niin että riittää juuri omalle porukalle? Kipaisetko 10 km kauppaan hakemaan lisää vaikka kauppakäynti on vuorossa sille illalle?
Mä oon sitten keittänyt riisiä lisäksi
Hitto. Meillä on epäsosiaalista meininkiä, Kun ei noita muksujen kavereita ruoka-aikaan käy kun max kerta viikkoon tyyliin. Usein touhuuvat lähinnä koulun jälkeen ja illaksi kotiin syömään ja kotipuuhiin.
Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen mentiin ensin koulusta kotiin, jossa syötiin ja sitten vasta kaverille kylään.
En tajua vetoamista raha-asioihin tässä tapauksessa.
Koska tottakai se toimii myös niinpäin, että oma lapsi ruokitaan vastavuoroisesti sitten kaverilla. Silloin kustannus on ihan sama.
Meidän lapsi sattuu olemaan eri kavereilla kylässä sekä eilen että tänään. Meni iltapäivällä ja kotiutuu joskus 19-20 aikoihin. Koska syö molempina päivinä kaverilla, eilistä ruokaa jäi yli niin että riittää meille vanhemmille myös täksi päiväksi eikä siis tarvitse kokata tänään ollenkaan.
Kyseiset kaverit (ja kaikki muutkin) ruokitaan meillä aina jos sattuvat olemaan ruoka-aikaan paikalla. Vastaavasti, jos lapsella on kaveri kylässä sellaisena päivänä että on meneillään vaikka joku isompi homma puutarhassa, niin joutuu osallistumaan siinä missä omakin lapsi. Lapsi jo 14 v. ja kaverit vierailevat meillä mielellään siitä huolimatta että toisinaan joutuvatkin töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ennen mentiin ensin koulusta kotiin, jossa syötiin ja sitten vasta kaverille kylään.
Ehkä jossain kerrostalolähiössä, mutta maalla tai väljemmillä omakotitaloalueilla ei toimi kun matkaa helposti kilometrejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen mentiin ensin koulusta kotiin, jossa syötiin ja sitten vasta kaverille kylään.
Ehkä jossain kerrostalolähiössä, mutta maalla tai väljemmillä omakotitaloalueilla ei toimi kun matkaa helposti kilometrejä.
Jaa mikäs vika niihin jalkoihin koulun jälkeen tulee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en lapsena edes halunnut syödä muualla, kuin kotona. Yksi pahimmista painajaisista oli istua kaverin perheen kanssa syömässä.
Näin Suomessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen mentiin ensin koulusta kotiin, jossa syötiin ja sitten vasta kaverille kylään.
Ehkä jossain kerrostalolähiössä, mutta maalla tai väljemmillä omakotitaloalueilla ei toimi kun matkaa helposti kilometrejä.
Jaa mikäs vika niihin jalkoihin koulun jälkeen tulee?
Kilometrejä saattoi siis omalla kohdallani olla vaikka 10. Joten ei se kovin käytännöllistä ollut kipaista kotiin välissä syömään. En mä silti nälkään kuollut vaikka olisin suoraan koulun jälkeen jonnekkin kylään mennyt. Enkä saanut ruokaa...
Ala-asteella kun usein piti olla kotonakin jo 1800 aikaan. Ja yläasteella nyt meno oli sellaista että me paineltiin milloin missäkin mopoinemme. Ja mentiin montulle grillaamaan vaikka kyrsää jos nälkä tuli. Yleensä söin vasta illalla kotona. Ja sama juttu kavereilla. Lähinnä sen takia että ei me nuoriso oltu silloin paikalla kun muut söi. Holtittomia hanttapuleja oltiin....
Eri-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen mentiin ensin koulusta kotiin, jossa syötiin ja sitten vasta kaverille kylään.
Ehkä jossain kerrostalolähiössä, mutta maalla tai väljemmillä omakotitaloalueilla ei toimi kun matkaa helposti kilometrejä.
Jaa mikäs vika niihin jalkoihin koulun jälkeen tulee?
No siinä se iltapäivä sitten menee kävellessä. Koulukyytialueilla matkaa voi olla yli 10 km. Ainakin meidän kunnassa pääsevät koulukyydillä myös kaverille, jos molemmilla lapsilla koulukyytioikeus, vaikka olisi eri reiteillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitääkö siis jatkuvasti ostaa ja tehdä ylimääräistä ruokaa siltä varalta, että lapsen kaveri sattuu olemaan paikalla ruoka-aikaan ? Jos on ostettuna vain yksi kanan rintafilee per ruokailija niin kuka luopuu omastaan sille vierailijalle ? Lapsiko ? Entä jos vieraalle varattu ruoka ei maistukaan vieraalle heitetäänkö se pois vai joutuuko joku syömään tupla-annoksen ja lihomaan turhan päiten?
Siellä taitaa maalaisjärki olla hukassa. Minä olen tuossa tilanteessa puolittanut rintafileet niin, että kaikille riittää puolikas. Vastaavasti pottuja keität niin paljon, että varmasti riittää kaikille. Syömättä jääneistä perunoista voit tehdä vaikka munakkaan seuraavana päivänä. Kanafileetkin on syömäkelpoisia vielä seuraavana päivänä, jos jää yli.
Mitäpä jos kaapissa on perunoita enää niin että riittää juuri omalle porukalle? Kipaisetko 10 km kauppaan hakemaan lisää vaikka kauppakäynti on vuorossa sille illalle?
No tässä tapauksessa terveen järjen mukaisesti arvioidaan, syökö se lapsi ylipäätään mitään, vai onko taipumusta ahmimiseen. Minkä ikäinen, millaisesta kodista. On ihan mahdollista sanoa, että nyt näitä perunoita vähän jaetaan, kaikki ottaa salaattia enemmän kyytipojaksi. Jeesus sentään. Sosiaalistakaa lapsenne ajoissa, kun itsellä noin vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep ja kyllä se kaveri sitten sanoo jos on menossa kotiin syömään.
Se on vanhemman vastuulla kasvattaa sitä omaa lasta ja meidän lapsi on näin kasvatettu. Kun kaverilla on se ruoka-aika tullaan kotiin.
Tämä. Hyvinkasvatettu lapsi lähtee kotiinsa kun tajuaa että toisilla on tavallinen arkipäivällinen tulossa.
Ruokaa tarjotaan, jos on kutsuttu syömään. Jos joku ilman aikojaan notkuu teillä, ei ole mitään velvollisuutta tarjota yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Tottakai vieraalle tarjotaan ruokaa, jos talon oma väkikin syö. Millaisia käytöstapoja te oikein opetatte nuorille?
KUTSUTUILLE vieraille tarjotaan, tietysti.
Mutta jos joku notkuu teillä joka ilta, ihan aidostiko ruokit joka helvetin ikinen päivä? Entä jos sinulla on vaikkapa kolme lasta ja jokaisella kolme kaveria kylässä, tottahan sinä ne siinä samalla ruokit kun oman perheen? Mitäpä siitä, että olet kaupasta varannut ruokaa vain oman perheen tarpeisiin ja rahastakin tekee tiukkaa?
Valoja päälle nyt.
Kun isäntäperhe alkaa syödä, notkujat lähtevät kotiinsa syömään. Päivällinen on muutenkin se lähes ainoa päivän rauhallinen perheenkeskinen hetki, jona voidaan puhua tärkeitä asioita ja ihan vaan olla yhdessä perheenä, joten ulkopuoliset hiiteen.
Itse ainakaan en edes pitäisi siitä, että meillä on ylipäänsä saman katon alla, saati samassa pöydässä, joku lapsen kaveri kun on ihan tavallinen arkipäivällinen.
Ja tietenkään ei kukaan ulkopuolinen notku kenenkään huoneessa yksinään huoneen omistajan ollessa muualla.
Ainoa järkevä vaihtoehto on, että se toinen lapsi menee omaan kotiinsa syömään oman päivällisensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep ja kyllä se kaveri sitten sanoo jos on menossa kotiin syömään.
Se on vanhemman vastuulla kasvattaa sitä omaa lasta ja meidän lapsi on näin kasvatettu. Kun kaverilla on se ruoka-aika tullaan kotiin.
Tämä. Hyvinkasvatettu lapsi lähtee kotiinsa kun tajuaa että toisilla on tavallinen arkipäivällinen tulossa.
Ruokaa tarjotaan, jos on kutsuttu syömään. Jos joku ilman aikojaan notkuu teillä, ei ole mitään velvollisuutta tarjota yhtään mitään.
Miksi se on niin tarkkaa? Arkiruokailu kestää n. 20-30 min maks. Joten jos kaveri on kerennyt tunnin olemaan niin miksi sen pitäisi lähteä jos heillä on vielä jutut kesken?
Mikä tekee siitä niin kauheaa käytöstä odotella halutessaan tai tulla pöytään jos pyydetään? En oikeasti ymmärrä että lasta pitäisi opettaa varta vasten kieltäytymään ruokailuista muualla kuin kotonaan jos sellaista tarjotaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai vieraalle tarjotaan ruokaa, jos talon oma väkikin syö. Millaisia käytöstapoja te oikein opetatte nuorille?
KUTSUTUILLE vieraille tarjotaan, tietysti.
Mutta jos joku notkuu teillä joka ilta, ihan aidostiko ruokit joka helvetin ikinen päivä? Entä jos sinulla on vaikkapa kolme lasta ja jokaisella kolme kaveria kylässä, tottahan sinä ne siinä samalla ruokit kun oman perheen? Mitäpä siitä, että olet kaupasta varannut ruokaa vain oman perheen tarpeisiin ja rahastakin tekee tiukkaa?
Valoja päälle nyt.
Kun isäntäperhe alkaa syödä, notkujat lähtevät kotiinsa syömään. Päivällinen on muutenkin se lähes ainoa päivän rauhallinen perheenkeskinen hetki, jona voidaan puhua tärkeitä asioita ja ihan vaan olla yhdessä perheenä, joten ulkopuoliset hiiteen.
Itse ainakaan en edes pitäisi siitä, että meillä on ylipäänsä saman katon alla, saati samassa pöydässä, joku lapsen kaveri kun on ihan tavallinen arkipäivällinen.
Ja tietenkään ei kukaan ulkopuolinen notku kenenkään huoneessa yksinään huoneen omistajan ollessa muualla.
Ainoa järkevä vaihtoehto on, että se toinen lapsi menee omaan kotiinsa syömään oman päivällisensä.
"KUTSUTUILLE vieraille tarjotaan, tietysti. "
Mutta lapsen kutsuma ja useimmiten kuitenkin yhdessä sovittu lapsen vieras ei ole kutsuttu vieras?
Mä oon joskus ratkaissut tän silleen, että päivän meny vaihtuu tarvittaessa lennossa esim. kalapuikkoihin ja ranskiksiin, Kanakeittoon, Tai tortilloihin + jauhelihatäytteellä tms. n 20 min syntyvään riittoisaan evääseen.
Tai joskus söin ite tonnikalat ja eiliset spagetin jämät kun silloin riitti muille.
Mutta ei noin oo käynyt kovin usein. Kun tapana on muutenkin tehdä sen verran ruokaa kerralla että ei tarvii joka päivä tehdä. Kyse ei kuitenkaan liene kovin usein tapahtuvasta tilanteesta.
Eri-