asumme tampereella (=isossa kaupungissa!!) eikä nähdä ikinä puistossa ketään muita :(

Yli 2-vuotiaalle seuraa ei ollut missään kunnes lähdin vähän erilaisen asuinalueen puistoon. Alue on sinänsä ns. hyvä, muttei kuitenkaan samanlainen okt-alue kuin omamme. Toisella alueella on kerrostaloja ja rivitaloja, asoja, omistusasuntoja+ vuokra-asuntoja. Ja sieltä löytyi myös seuraa.



Ehkä omakotialueilla kiirehditään lainojen vuoksi nopeammin töihin tai arvojärjestys elämässä on erilainen. Täällä ei näy mitään elämää muutenkaan, tosi tylsää. Kaikki vain kököttävät kodeissaan ja käyvät töissä. Kukaan ei varmaan edes tunne kuin korkeintaan viereisen naapurin nimeltä.

Lapsi on kehittynyt reilussa vuodessa huimasti ja kiitos siitä kuuluu etenkin vuotta vanhemmalle bestikselle sekä muille vanhemmille leikkitovereille. Lapsi 3v kysyi juuri eilen, miksei minulla ole yhtään kavereita täällä kotona? Vastasin tietty, että onhan sinulla äiti ja isi leikkimässä. Siihen totesi: mutta minä haluan leikkiä kavereiden kanssa.

Ikävöi kavereitaan aina loma-aikaan kovasti.

Vierailija:

Mua on tässä pidempään ihmettäny semmonen asia että miksi lapsen tarttee saada paljon kavereita alle 5- vuotiaana?

Siis kun ajattelen omaa lapsuuttani: asuttiin kerrostalossa ja leikin talon lapsien kanssa, sisarruksieni ja äitin kanssa. Enkä sanoisi että mulla olis ollu mitenkään yksinäistä.

Tampereella minäkin asun ja kun ollaan puistossa niin vanhemmat lähinnä lätisee keskenään ja lapset joko puuhaa omiaan, tappelee toisten tavaroista tai muuta vastaavaa.. Miksi kukaan ei leiki lapsensa kanssa? Sää menet bussilla toiseen puistoon että löydät itsellesi seuraa -et koska lapsesi leikkisi jonkun kanssa. Musta 2- vuotias on elämänsä vedossa kun pääsee pulkkamäkeen tai tekee käpylehmiä ÄIDIN kanssa, mutta miten vaan. Ei lapsille tartte sirkusleikkejä ja vauhtia joka päivä olla tarjolla, riittää että on läsnä.

Itse olen lapsieni kanssa ihan mielelläni ja hyvin se tuntuu lapsille riittävän. :D

Iltapäivisin ja alkuillasta lapset leikkivät omilla pihoillaan kukin omassa hiekkalaatikossaan/keinussaan/trampoliinissaan jne.

Tai no, ainakin oli ne neljä vuotta kun olin itse lasten kanssa kotona. Riippuu varmaan aika lailla puistosta ja kellonajasta, mutta kyllähän ne lukuisat pikkupuistot aika hiljaisia ovat.

Hervannassa ainakin isompien puistojen läpi kulkiessa niissä näyttää olevan lähes aina lapsia. Kai täällä sitten on vaan niin paljon enemmän lapsiperheitä ja vielä käyttävät puistoja, kun niitä on lähellä ja ne ovat monipuolisia.

koska lapsille ei löydy kaveri seuraa. pojallani hidas puheenkehitys. on välillä päivisin kotona, vaikka tarhapaikka onkin.

puistot loistaa tyhjyyttä. tänään oltiin puistossa ja sinne tuli peräti 2 lasta. poika oli niin tyytyväinen näistä kahdesta lapsesta.

asutaan länsi tampereella taajama alueella.

tähän tämä on mennyt täällä tampereella, ettei puistossa oo porukkaa.

kerhojakin on lopetettu, mikä taas tua virikelapsia päiväkotiin.

taitaa ainakin hervannan puistossa käydä paljon lapsia. asuttiin siellä ennen.

N. kello 9.30-10.30 välillä varmimmin.

Turha mennä rimputtelemaan ovikelloa, kun lapset ovat hoidossa... Ei löydy Helsingissäkään leikkiseuraa ex-tempore...



Sanon suoraan, että oli virhe, etten pannut 2v. esikoista ainakin osapäiväiseen hoitoon, kun vauva syntyi. Olisi kaivannut muutakin kuin äitiä ja vauvaa, äitiä ja vauvaa ja vauvaa ja vauvaa... Jos ulkona sattuikin lekkikavereita löytymään, alkoi vauvan nälkäitku, eikä pakkasilla voinut ulkosalla imettää... Osoitteli haikeasti päiväkotien pihoja ja sanoi haluavansa leikkimään. Kotona pienessä kaksiossa ei oikein voinut askarrella, tehdä palapelejä, maalata tai muuta mitä ikäisensä tekisivät kun pikkuveli söi kaiken ;) Mitään kerhoja ei tuon ikäisille löydy, perhekahviloissa ainokaisten vauvojen äidit mulkoilevat liikkuvaa lasta.

Äitikin väsyi...



Tein väärin lastani kohtaan, kun en vienyt paljon parjattuun " virikehoitoon" .

...pulkkamäkeenkään ei lapsen kanssa päässyt, kun vaativa vauva nukkui vain LIIKKUVISSA vaunuissa... Muuten alkoi armoton huuto..

Ja Helsingissä asutaan.

Joo yhdessä puistossa on väkeä juuri ko. aikana, lähinnä pph:t hoitolapsineen. Muuten täällä ei ole ikinä lapsia missään puistossa. Omani on jo hoidossa, mutta samanikäisiä lapsia on Hallila täynnä, eikä edes kotiäitinä ollessani ollut muita puistoissa. Lienevätkö kaikki vain " omassa pihassaan" (omakotitaloja ja rivareita riittää)?



Tosin osa puistoista on teinien jäljiltä surkeassa kunnossa, roskattuja, lasinsiruja jne. joten eipä tee mieli edes käydä.



Joku sanoi, että suurin osa lapsista on hoidossa. Toki on, mutta täälläpäin ei näy ketään lapsien kanssa puistoissa edes viikonloppuisin.

esim länsi tampereelta lopetettu kaupan vieressä oleva tesoman päiväkodin kerho ja haukiluomasta on lopetettu myös päiväkodin kerho. virontörmän kadun kerho on enään jäljellä ja meiltä ei sinne enään pääse bussilla.

pikku kakkosen puistoon on täältä tohlopista kauhea matka bussilla.

lapsi on pakko pitää tarhassa, kun hänellä on puheenkehityksen viivästymä ja isoveljellä kehitysvamma. silti mulle kävis kerhokin.

keskustan kerhot aivan liian kaukana. ei sitä voi roikkua kaupungilla 3 kertaa viikossa, vaan pitäisi ehtiä takaisin kotiin.

kaupunki ajaa lapset virikelapsiksi.

hervannassa hyvät palvelut kotihoidossa oleville lapsille. toiset lapset tarvitsevat lapsi seuraa, toiset pärjäävät ilman, ainakin jos äiti saa päättää.

puistossa ulkoilevat.

Helsingissäkään ei puistoissa juuri ole kuin alle 2-vuotiaita. Sitä isommat taitaa olla hoidossa, vaikka äiti olisikin kotona.

Mä selitin sen sillä, että olimme aina ulkona myöhemmin kuin muut. En koskaan lähtenyt viemään lapsia ulos klo 8-9, vaan vasta joskus klo 11-12. Päiväunille lapset menivät n. klo 14 tienoilla, sillä esikoinen piti joka tapauksessa hakea eskarista aina klo 13.



Mutta tosiaan, Tampereelta puuttuu isot puistot. Lähipuistoja muutamalla laitteella on tehty joka notkelmaan. Siellä sitten käy vain muutama perhe.

täytyy odottaa että kesä tulee, jospa sitä väkeä sitten alkais käymään siellä puistossa. Toinen lapsi on tulossa syksyllä joten en haluaisi laittaa pelkän kaveriseuran takia hoitoon esikoista. Mietin vain että kaipaakohan lapsi oikeasti sitä seuraa vai riittääkö pelkkä äiti. Kyllähän ne väittää että riittää mutta mieitin vain. t:ap

jos meette just ristiin muiden kanssa?

Mua on tässä pidempään ihmettäny semmonen asia että miksi lapsen tarttee saada paljon kavereita alle 5- vuotiaana?



Siis kun ajattelen omaa lapsuuttani: asuttiin kerrostalossa ja leikin talon lapsien kanssa, sisarruksieni ja äitin kanssa. Enkä sanoisi että mulla olis ollu mitenkään yksinäistä.



Tampereella minäkin asun ja kun ollaan puistossa niin vanhemmat lähinnä lätisee keskenään ja lapset joko puuhaa omiaan, tappelee toisten tavaroista tai muuta vastaavaa.. Miksi kukaan ei leiki lapsensa kanssa? Sää menet bussilla toiseen puistoon että löydät itsellesi seuraa -et koska lapsesi leikkisi jonkun kanssa. Musta 2- vuotias on elämänsä vedossa kun pääsee pulkkamäkeen tai tekee käpylehmiä ÄIDIN kanssa, mutta miten vaan. Ei lapsille tartte sirkusleikkejä ja vauhtia joka päivä olla tarjolla, riittää että on läsnä.



Itse olen lapsieni kanssa ihan mielelläni ja hyvin se tuntuu lapsille riittävän. :D

minusta on ihan hauskaa rakennella hiekkalaatikkolinnoja :) joskus vaan mietin että kun uusien lähiöiden piustoissa on paljon väkeä ja lapsetkin tuntevat toiset lapset nimeltä, että jäädäänkö jostain paitsi. Ja kerropa vielä missä kohtaa viesteissäni toivoin _itselleni_ kavereita? t:ap

ja isompana kiireisiä harrastuksissaan. talojen pihat tyhjinä.