Lue keskustelun säännöt.
Surullinen kirje haudan takaa; kaikki olikin turhaa.
05.09.2026 |
Tämä on jotenkin niin surullista. Paljastui kuolinpesää tutkiessamme että pienehköä firmaa pyörittänyt Johtaja kertoi kiejeessänsä kuolinvuoteellaan tajunneensa että koko elämä oli turhaa; hän oli paiskinut erittäin pitkää päivää töissä koko elämänsä ja omistanut sen firmallensa ja maallisen mammonan hankkimiselle.
Perhe jäi etäiseksi, lapset eivät tutustuneet kunnolla isäänsä koskaan. Työminänsä oli jämpti ja pragmaattinen mutta kukaan ei tuntenut millainen hän todella oli. Hän kirjoittaa että muut vastaavassa tilanteessa olevat tajuaisivat että ei oke mitään järkeä uhrata koko elämäänsä työnteolle. Koko elämä jäi elämättä.
Kommentit (28)
Jaksoi kuitenkin kuolinvuoteella kirjoittaa pitkän kirjeen. Se on aika harvinaista.
Ja siksipä en usko koko tarinaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No millainen hän todella oli? Tuollainenhan hän on ollut kun on valinnut olla! Ihan jäätävää lässytystä!
Kannattaa huomata, että henkilökohtainen etu ja yhteiskunnan etu ei aina kohtaa.
On tärkeää, että minä en ole vain työtä tekevä kone ja yhtä tärkeää on, että muut ovat.
Vierailija kirjoitti:
Jaksoi kuitenkin kuolinvuoteella kirjoittaa pitkän kirjeen. Se on aika harvinaista.
Ja siksipä en usko koko tarinaa.
Enkä minä.
Vierailija kirjoitti:
Jaksoi kuitenkin kuolinvuoteella kirjoittaa pitkän kirjeen. Se on aika harvinaista.
Ja siksipä en usko koko tarinaa.
Molemmat vanhemmistani makasivat kuolinvuoteillaan kuukausia. Olisivat ehtineet montakin pitkää kirjettä raapustella siinä. Olisi ne olleet jo täynnä typoja, kun kontrolli kehosta oli jo sen verran pettänyt. Nykyinen lääketiede pidentää aika paljon kuolinvuoteessa olemista, siinä ei muuta voikaan kun pyöritellä asioita päässään jos aivot on viimeinen mikä toimii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ohhoh, enpä olisi uskonut. Kaikki onkin lopulta turhaa.
ei vuoteessa makaava vanhus jaksa mitään kirjeitä rustailla. voi herranen aika näitä juttuja täällä. yrittäjillä on aika aktiivinen elämä tapaa ihmisiä ja on perhettä ja lapsiakin monella monen naisen kanssa. eikö se sitä elämää ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ei vuoteessa makaava vanhus jaksa mitään kirjeitä rustailla. voi herranen aika näitä juttuja täällä. yrittäjillä on aika aktiivinen elämä tapaa ihmisiä ja on perhettä ja lapsiakin monella monen naisen kanssa. eikö se sitä elämää ole.
Näinkö teidän suvussa?
Vierailija kirjoitti:
Joskus luin kuolinvuoteella olevien vanhusten toiveista tai mitä he katuivat. Yksikään ei katunut mitään rahaan liittyvää asiaa.
Tarkennus: siis tarkoitti sitä että ne viimeiset toiveet tai katumuksen asiat eivät liittyneet rahaan eli sitä ei edes mainittu vaan hyvinkin inhimillisiä ja pieniä toiveita ja katumuksen asiat liittyivät ihmissuhteisiin tai ettei toteuttanut jotakin unelmaa. Tuo unelma saattoi olla hyvinkin pieni asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, joskus provosta voi tulla hyviäkin juttuja:
Isä teki viimeiset vuodet paljon yli- ja pyhätöitä, pyysi ihan niitä - se vaikuttaa eläkkeeseen. Niinhän se sitten teki: hänen nettoeläke oli parempi kuin minun bruttopalkka! Kiroili sitten sitä, et verottaja vie, kun hierarkiassa alempana ollut sai käytännössä saman verran käteen.
Tuo naapuri sitten kuoli (ilmeisesti sydänvika, sepelvaltimot, en tiedä.
Vuosien jälkeenkin hän/isä oli katkera: niin monta juhlapyhää hän oli töissä kun kaverit vaan "biletti".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaksoi kuitenkin kuolinvuoteella kirjoittaa pitkän kirjeen. Se on aika harvinaista.
Ja siksipä en usko koko tarinaa.Enkä minä.
No en nyt tarkoittanut että ihan kirjaimellisesti olisi kuolemaa tekevänä sen kirjoittanut. Jossain vaiheessa lyhyen eläketaipaleensa aikana oli sen rustannut ja laatikkoon laittanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän se ole kirje haudan takaa vaan kuolinvuoteelta. Tarkkuutta nyt.
T. DI
Siis se vaarivainaja oli kuolinkorahdusten keskellä kirjoittanut pitkän kirjeen ja sitten vielä noussut vuoteesta ja asetellut kirjeensä kuolinpesän muiden papereiden joukkoon ja ryöminyt takaisin petiinsä kuolemaan sen sijaan, että olisi edes tuossa vaiheessa välittänyt läheisistään?
Harva kuoleva katuu sitä, että teki töitä ja elätti perheensä ja halusi näille hyvää, jopa parempaa kuin itselleen, mutta niitä löytyy, jotka harmittelevat, että eivät remuamiseltaan ja reissaamiseltaan ja oman itsensä kehittämiseltä huomanneet, että maailmassa on muitakin kuin he.
Ap, keksit huonon trollauksen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaksoi kuitenkin kuolinvuoteella kirjoittaa pitkän kirjeen. Se on aika harvinaista.
Ja siksipä en usko koko tarinaa.Enkä minä.
No en nyt tarkoittanut että ihan kirjaimellisesti olisi kuolemaa tekevänä sen kirjoittanut. Jossain vaiheessa lyhyen eläketaipaleensa aikana oli sen rustannut ja laatikkoon laittanut.
Oi ei, olen eläkkeellä eli siis kuolinvuoteella?
Vierailija kirjoitti:
Joskus luin kuolinvuoteella olevien vanhusten toiveista tai mitä he katuivat. Yksikään ei katunut mitään rahaan liittyvää asiaa.
Siitä puhe mistä puute
Aloitus kuulostaa kyllä melkoiselta kliseeltä tarinana.
Yrittäjäkin työllistää ja samalla parantaa työntekijöidensä elämää ja elintasoa toimintansa ajan. Ehkä jälkeenkinpäin jos yritys jää toimimaan ja menestyy. Siinä on ainakin yksi saavutus joka ei suoraan liity tuohon kliseiseen suoraan amerikkalaisista elokuvista kopsattuun "perhe on kaikki kaikessa" ja "kaikki muu pitää hylätä perheen vuoksi" asenteeseen.
Mä aina sukulaisten touhuja seuratessani mietin sitä, miten tärkeää siivoaminen on joillekin. Kuinka monen tiedätte kuolinvuoteellaan katuneen sitä, että eivät siivonneet enempää?
Turhaa tavallaan, jos johti yritystä huonosti niin, ettei se tuonutkaan perheelle ja jälkipolville sitä hyötyä ja turvaa ja vaurautta, mitä toivoi. Mutta enpä tiedä, onko se katumuksen paikka, jos yirtyksellä kumminkin elätti perheen. Vähän kuin katuisi olympiahopeaa, kun toivoi kultamitalia.
Ehkä perhe sai elää huoletonta elämää hänen uhrauksensa takia. Jos ei olisi uhrannut, voisi nyt muistella miten sai aina kituuttaa rahapulan takia, kun faijakin halusi nautiskella elämästään vaikka olisi voinut paiskia töitä yötä päivää että olisi ollut samanlaista kun kaverien perheissä, Thaimaata ja sun muuta.
Joskus luin kuolinvuoteella olevien vanhusten toiveista tai mitä he katuivat. Yksikään ei katunut mitään rahaan liittyvää asiaa.