Miksi kouluttauduit matalapalkka-alalle?
Kysymys on tietoisesti hieman provokatiivinen, mutta miksi valitsit tietoisesti pienemmän tulotason korkeapalkkaisemman alan sijaan? Oliko kyseessä vahva kutsumus alalle, vai painoiko vaakakupissa enemmän se, että opintoaika oli lyhyt ja opiskelu tuntui helpolta verrattuna korkeapalkkaisten alojen pidempiin tutkintoihin? Vai oliko taustalla jokin muu käytännön syy, joka oli sinulle tärkeämpi kuin raha? Oletko ollut tyytyväinen valintaasi, työhösi ja saamaasi palkkaan?
Kommentit (126)
Koska kärsin peräsuolen laskeumasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En päässyt muillekaan aloille. Ei kaikki ole riittävän fiksuja jonnekin oikikseen tai lääkikseen joten pitää tyytyä muuhun.
Mutta onhan noiden ääripäiden välissä keskipalkkaisiakin aloja, jotka ei vaadi valtavaa älykkyyttä eikä sitoutumista.
Kuten mitä?
Kasvatustieteet, kauppatieteet, luonnontieteet...
Jos älykkyys riittää juuri perus kertolaskuihin ja lattian imurointiin, niin luuletko että pärjää jossain korkeakoulussa?
Kouluttauduin maisteriksi, mutta alan työ ei sitten kiinnostanutkaan. Sen jälkeen olen löytänyt matalapalkkaisen, mielekkään alan, johon kouluttauduin. Töitä oli huononlaisesti, joten kouluttauduin kymmenisen vuoden jälkeen vielä toiselle matalapalkkaiselle alalle, josta olen myös tykännyt ja toistaiseksi on löytynyt sijaisuuksia. En ole koskaan ollut rahan perään, pikemminkin arvostan eniten mieluisia työtehtäviä ja hyvää työilmapiiriä. Minulla on vain tämä yksi elämä ja työ vie siitä merkittävän osan ja siksi viihtyminen on aina tärkeämpää kuin palkka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska sinä et , eli joku tuottaa ja tuo sullekkin ruuan pöytään.Muuta tyhmää kysyttävää?
Miksi minun opiskelupäätökseni vaikuttavat sinun opiskelupäätökseen?
Koska niin sanotusti elvistelet sillä, oletko kenties nero vai menivätkö aivosi viemäriin.Ei kaikilla ole aikaa opiskella vuosikausia työttömiksi , pitää nuorena jo saada elanto vaikka vaatimatonkin.
Miksi minun uravalintani ja tulevaisuudensuunnitelmat herättävät sussa näin voimakkaan ja hyökkäävän reaktion? Ei mun valinnat ole sulta pois. Olen itsekin työskennelly matalapalkka-alalla useamman vuoden nuorempana.
Vierailija kirjoitti:
Elämässä monet asiat ovat suurta sattumaa. Koulusta vasta valmistunut nuori ihminen ei yleensä ole valmis tekemään kovin suuria valintoja, enemmän painavat kavereiden mielipiteet ja omat mielikuvat alasta.
Niin synnyt kruunu päässä, ei ole manista eikä ruuasta pulaa.Valtaa 2026 on nolla mutta kansa syöttää näitä miljonääri loisia vielä varmaan vuosisatoja.Antavat anteeksi kun väkivallalla keräsivät köyhiltä verot.
Olen mukavuudenhaluinen, vaatimaton ja jopa laiska. Puhun kyllä kolmea kieltä sujuvasti ja selviydyn perusasioista kolmella muulla, olen kyvykäs niin matemaattisesti kuin taiteellisesti (kuvataide, käsityöt - musiikkia vain kuuntelen) sekä hyvä asiakaspalvelija. Osaan johtaa ryhmää ja pidettyä langat käsissäni (muutkin kun villalangat), osaan toimia tilannetajuisesti. Pärjään niin lasten, vanhusten kuin eläinten kanssa.
Ja sitten mä siivoan työkseni porraskäytäviä, osa-aikaisesti jopa. Näkee työnsä jäljen ja kun työpäivä loppuu niin se loppuu. Työ on myös vapaata, joten saan tehdä ne kun huvittaa tietyissä rajoissa. Se laiskuus ei ole siis laiskuutta, että en tekisi töitäni hyvin, vaan siinä, että kun tämä sopii itselleni niin miksi edes yrittäisin muuta?
En kouluttautunut ollenkaan koska en meinannut päästä peruskoulua läpi . Jään kuitenkin miljonäärinä eläkkeelle jo nuorehkona. Yrittäjänä yli 30 vuotta .
M52
En ole erityisen kunnianhimoinen tai kiinnostunut työnteosta. Tällä sain äkkiä asuntolainan maksettua pois, 40 jälkeen en ole enää tehnyt kokopäivätyötä. Nyt 47, 3 kk vuodesta omilla lomilla ja loput osarilla.
Asiantuntijatöissä ei vastaavaa joustoa tullut vastaan (olen myös FM).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En päässyt muillekaan aloille. Ei kaikki ole riittävän fiksuja jonnekin oikikseen tai lääkikseen joten pitää tyytyä muuhun.
Mutta onhan noiden ääripäiden välissä keskipalkkaisiakin aloja, jotka ei vaadi valtavaa älykkyyttä eikä sitoutumista.
Kuten mitä?
Valo- tai ääniteknikko
Sisustussuunnittelija
Valokuvaaja
Verhoilija
Viiniasiantuntija
Aka perusta yritys, oli koulutus sitten mikä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En päässyt muillekaan aloille. Ei kaikki ole riittävän fiksuja jonnekin oikikseen tai lääkikseen joten pitää tyytyä muuhun.
Mutta onhan noiden ääripäiden välissä keskipalkkaisiakin aloja, jotka ei vaadi valtavaa älykkyyttä eikä sitoutumista.
Kuten mitä?
Kasvatustieteet, kauppatieteet, luonnontieteet...
Jos älykkyys riittää juuri perus kertolaskuihin ja lattian imurointiin, niin luuletko että pärjää jossain korkeakoulussa?
Vastasin kommenttiin jossa puhuttiin ihmisistä, jotka eivät ole riittävän fiksuja lääkikseen tai oikikseen. Yliopistolla on myös monta vähemmän vaativaa alaa.
Koko peruskoulun opettajat muistivat kertoa mulle ettei musta ole mihinkään. Myös vanhempani osasivat tämän kertoa. Usko itseen oli täys nolla, kun piti hakea jonnekin opiskelemaan. Edes se ei avannut vielä silloin silmiäni, että olisin päässyt kaikkiin muihin hakukohteisiini paitsi yhteen. Sitten sain vaan vakkaripaikan, jossa olen edelleen 15 vuotta myöhemmin. Nyt tiedän, että musta olisi muuhunkin, mutta pitäisi jostain saada rahaa opiskeluun.
Jonkunhan pitää töitäkin tehdä ne muka viisaat polttaa sikareita ja jauhaa paskaa.
En osannut silloin ollenkaan hahmottaa sitä, miten keskeinen asia raha on elämässä ja että eri ammateissa saa aivan eri palkkion raadannastaan. Kuvittelin, että alan raskaus ja siitä saatava rahamäärä olisivat jossain kohtuullisessa suhteessa toisiinsa. Ymmärsin, että näin ei ole, vasta aikuisena, noin kolmikymppisenä. Nyt tänä kesänä jäin ansiosidonnaiselle päivärahalle enkä aio yrittää kahteen vuoteen takaisin töihin yhtään enempää kuin työkkäri pakottaa. Inhoan työelämää.
Koska alani ei siihen aikaan ollut matalapalkkainen, nyt on.
Käytännön syy oli se että päättötodistuksen keskiarvo oli 6,8. Silloin saa tohtorinopinnot unohtaa. Parempaa oppilasta minusta ei tullut.
En tarvitse isompia tuloja kun sen takia hankin suurempituloisen miehet joka saa maksaa kaikki mitä tulen vaatimaan ja jos ei sustu maksamaan niin aloitan somessa syyttämään sita raiskauksesta. Raiskaus syytteillä saa tuhottua miehet eikä niiden syytteiden tarvi olla edes todellisia kun saan muita naisia tulitukea tuhomaan miehen koko elämän. Tämä on paras asia nykyajassa kun nainen voi syyttää miestä vaikka mistä julmuuksista niin saa kaikilta muilta naisilta tukea siiheneikä kukeen kyseenalaista
Vierailija kirjoitti:
En päässyt muillekaan aloille. Ei kaikki ole riittävän fiksuja jonnekin oikikseen tai lääkikseen joten pitää tyytyä muuhun.
Tämä! Aplla on kovin mustavalkoinen kuva elämästä, koska suurin osa ihmisistä ei tietoisesti pääta minne menevät, vaan menevät sinne minne sattuvat pääsemään.
Vierailija kirjoitti:
Jonkunhan pitää töitäkin tehdä ne muka viisaat polttaa sikareita ja jauhaa paskaa.
Mutta miksi juuri sinun täytyy tehdä ne matalapalkkaiset työt? Eikö olisi parempi pyrkiä sellaiseen asemaan, jossa saa itse päättää omasta ajastaan, tehdä mielekästä ja nautinnollista työtä sekä saada siitä kunnon korvauksen ja halutessaan vaikka polttaa niitä sikareitakin? Kateus ja katkeruus ei nosta ketään ylöspäin, omat valinnat ja oma tekeminen voivat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jonkunhan pitää töitäkin tehdä ne muka viisaat polttaa sikareita ja jauhaa paskaa.
Mutta miksi juuri sinun täytyy tehdä ne matalapalkkaiset työt? Eikö olisi parempi pyrkiä sellaiseen asemaan, jossa saa itse päättää omasta ajastaan, tehdä mielekästä ja nautinnollista työtä sekä saada siitä kunnon korvauksen ja halutessaan vaikka polttaa niitä sikareitakin? Kateus ja katkeruus ei nosta ketään ylöspäin, omat valinnat ja oma tekeminen voivat.
Olen eri, mutta mun matalapalkkatyö on itselleni nautinnollista.
Elämässä monet asiat ovat suurta sattumaa. Koulusta vasta valmistunut nuori ihminen ei yleensä ole valmis tekemään kovin suuria valintoja, enemmän painavat kavereiden mielipiteet ja omat mielikuvat alasta.