Miksi isovanhemmat ostavat lapsenlapsille krääsää, mutta eivät halua käyttää samaa summaa muuhun?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä teillä on kova homma keksiä noita juttujanne.

Ja ei, en osta koskaan tavaraa, annan vain rahaa.

Ei mulla riitä mielikuvitus keksiä tarinoita mummon tempauksista. Sen verran päätöntä menoa on. Tositarinoissa on pysyttävä.

Onkohan osa noista häiritsevistä isovanhemmista kuitenkin sairastumassa muistisairauteen. Nykyään on joka viikko uutisia, miten iäkäs mies 73v tai 65v nainen on kateissa jossakin päin Suomesa. Poliisi pyytää ilmottamaan havainnoista.  Joskus on useita ilmoitusta eri paikkakunnilta samana päivänä. Muistihäiriö selittäisi sen, että ketjussa kuvaillut vanhukset eivät kykene muuttamaan ajattelutapaans. On täysin mahdollista, että he eivät edes muista, mitä heille on aiemmin sanottu. Tolkuton hamstraus on psyykkinen häiriö, johon pitäisi saada hoitoa. Onko sellaista keksitty?

Meidän tapauksessa mummo on kovin narsistinen, tunnetusti "hankala" tyyppi. Ei ole vain mun kokemus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapset on päälle kahdenkymmenen ja edelleen pursuaa kaapit niitä maalaus- ja piirustustarvikkeita…

Olisit antanut lasten maalata ja piirtää.

Ei se kaikkia lapsia kiinnosta, yllätys yllätys. 

Vierailija kirjoitti:

Jos mummo laittaisikin rahansa nettikasinoihin tai syyttäisi ne olemattomille rakkaushuijareille? Ongelma poistuisi.

Ihan sama, kunhan ei kärrää tavaraa mun kotiin. 

Vierailija kirjoitti:

Lahja rahana lapsen tilille? Ilahtuuko lapsi siitä? Vanhemman ahneutta! 

Ei, parempi ostaa koko rahalla jotain mahdollisimman isoa ja äänekästä. Jos ei ilahduta lasta, niin ainakin tympäisee lapsen vanhempia. Sehän on tärkeintä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapset on päälle kahdenkymmenen ja edelleen pursuaa kaapit niitä maalaus- ja piirustustarvikkeita…

Olisit antanut lasten maalata ja piirtää.

He on maalanneet ja piirtäneet. Käyneet kuviskoulut ja leirit ja painotukset. Suurin osa noista lahjoina tulleista on vain liian heikkolaatuisia.

Mutta silloin ei kannata pitää turhia värejä sun muita kaapissa viemässä tilaa. Olisitte vieneet hyväntekeväisyyteen. Joku olisi voinut käyttää niitä, vaikka vähävaraisten perheiden lapset kesälomalla ja sadepäivinä..

Vierailija kirjoitti:

Ei niitä huonoja kyniä, tusseja, vesivärejä ja liituja kukaan halua. 

Joku voi käyttää niitä edes hetkellisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapset on päälle kahdenkymmenen ja edelleen pursuaa kaapit niitä maalaus- ja piirustustarvikkeita…

Olisit antanut lasten maalata ja piirtää.

He on maalanneet ja piirtäneet. Käyneet kuviskoulut ja leirit ja painotukset. Suurin osa noista lahjoina tulleista on vain liian heikkolaatuisia.

Mutta silloin ei kannata pitää turhia värejä sun muita kaapissa viemässä tilaa. Olisitte vieneet hyväntekeväisyyteen. Joku olisi voinut käyttää niitä, vaikka vähävaraisten perheiden lapset kesälomalla ja sadepäivinä..

On ollut tää oma elämä elettävänä. Tärkeempää kuin mummon jälkien siivoaminen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapset on päälle kahdenkymmenen ja edelleen pursuaa kaapit niitä maalaus- ja piirustustarvikkeita…

Olisit antanut lasten maalata ja piirtää.

He on maalanneet ja piirtäneet. Käyneet kuviskoulut ja leirit ja painotukset. Suurin osa noista lahjoina tulleista on vain liian heikkolaatuisia.

Mutta silloin ei kannata pitää turhia värejä sun muita kaapissa viemässä tilaa. Olisitte vieneet hyväntekeväisyyteen. Joku olisi voinut käyttää niitä, vaikka vähävaraisten perheiden lapset kesälomalla ja sadepäivinä..

Tosi kiva saada puuvärit, joiden "lyijy" on jossain sivussa. Vaikka kuinka terottaa, niin ei ole kiva käyttää. Halvat ovat usein myös niin kovia, että kaunista jälkeä niistä on mahdotonta saada.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hirveän ahneita on lapsiperheet.  Halveksivat tavistavaraa, pitäisi olla kallista jo pienten lasten väriliidutkin.  Ja tavaralla myyntiarvoa. Antaa ei voi hyväntekeväisyyskirppareille tai annetaan-ryhmissä.

Ne käytökelpoiset värikynät ei maltaita maksa. Pari euroa enemmän kuin ne halpikset, joista ei tule kuin paha mieli. Ei lapsen piirrusteluun mitään ammattikäyttöön tarkoitettuja kyniä tarvita.

Jos on noin tiukilla rahallisesti, niin ei tarvitse tuoda mitään. 

Mistä sen tietää mikä on käyttökelpoinen värikynä, nyt vaikka esimerkiksi? 

Se selviää vain kokeilemalla. Ostin kerran kirpparilta uuden näköisen pakkauksen, jossa oli tytöille tarkoitettuja suositun hahmon nimellä myytäviä värikyniä. Kokeilin niitä kotona ja ne päätyivät roskiin. Niitä ei olisi ovinut antaa kenellekään. Ne olivat maksaneet paljon uutena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä kun esikoinen syntyi, niin isovanhempi toi valtavan kestokassillisen kaikkea shoppailemaansa. Harmi vaan, että suurin osa sellasta mille meillä ei ollut tarvetta, kun olin ottanut äitiyspakkauksen ja siinä tuli tarvikkeita. Olimme silloin aika vähävaraisia mieheni kanssa, niin surullisena mietin, mitä kaikkea oikeesti tarpeellista olisimme sillä usean sadan summalla saaneet, mitä isovanhempi oli tuhlaillut niihin uutena ostamiinsa merkkijuttuihin. Olisi voinut ihan kysyä mitä tarvitaan, sen sijaan lähti shoppailemaan kaikkea omasta mielestään ihanaa ja söpöä. 

Nykyään vauvanvaatteet voisi helposti myydä netissä, etenkin, jos olivat kalliita merkkejä. Rahan antaminen vauvalle tai lapselle jää jotenkin epämääräiseksi antajan kannalta. Hänelle ei ehkä edes kerrota, mitä lapselle on ostettu sillä rahalla tai mitä nuori teki lahjarahalla. Menikö se "älyttömyyksiin" kuten tyhjänpäiväisiin meikkeihin ja ihotuotteisiin, vaatteeseen tai limuihin?

Enpä sitä nettimyyntiä erityisen helpoksi sanoisi. Vie aikaa ja saatava tuotto on varsin pientä nähtyyn vaivaan nähden.

Onko ne ihonhoitotuotteet ja meikit älyttömyyksiä, jos kuitenkin tulevat käytetyksi? Entä onko vaate älyttömyys? Itse käytän joka päivä ihonhoitotuotteita ja vaatteita.

Satui eilen lukemaan lääkärin mielipiteen, että nuorten ihmisten ei pitäisi lainkaan käyttää ylimääräisiä aineita ihonhoitoon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen toivonut, että mummo kertoisi, mitä aikoo ostaa/on ostanut, jotta tietäisin olla ostamasta samaa kirjaa/peliä jne. 

 

Tämäkin on jo väärin. Ei käy.

Minun äitini on juuri tällainen. Ei voi kertoa meille vanhemmille mitä on lapsellemme hankkimassa, koska "lahjan pitää olla yllätys". En ymmärrä miten se pilaa lapsen yllätyksen, jos vanhemmat tietävät, mutta tässä on jokin mummo-logiikka. Pari kertaa on käynyt, että lapsella onkin jo sama Kunnas- tai Tatu ja Patu -kirja, jonka mummo on ostanut. Seurauksena on loukkaantuminen ja uhriutuminen että miten hän olisi voinut tietää. Jos huomauttaa, että hän olisi voinut tietää, jos olisi vastannut, kun kyselimme mitä hän ajatteli ostaa, seuraa saarna kiittämättömyydestä ja siitä että vanhemmat eivät voi sanella mitä mummo ostaa. 

 

 (Ja ennen kuin sanotte että voihan kirjat palauttaa, niin ei, ei voi koska alkusivulle on kirjoitettu isolla tyyliin "mummolta X:lle 24.12.2024").

Tuo on ikävä tapa. Niitä ei voi antaa käyttämättömänäkään lahjaksi jollekin muulle.

Tätä itsekin miettinyt.

Mun äiti nimenomaisesti ei halunnut esim. jouluna antaa mitään mitä on toivottu, koska silloin puuttuu yllätyksellisyys…

Vierailija kirjoitti:

Vanhat ihmiset rakastavat tavaraa. Kaapit ja tasot täyteen turhaa krääsää, niin on yltäkylläinen ja turvallinen olo. Haluavat samaa hyvää fiilistä lapsille ja lapsenlapsille, eivätkä ymmärrä miksi ei arvosteta.

Minkä ikäinen olet? Minä olen isovanhempi 53 v. enkä rakasta krääsää, ei ole pinnoilla kamaa ja lahjat ostan aina toiveiden mukaan lapsenlapsille. Ei kaikki isovanhemmat ole kahdeksankymppisiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lahja rahana lapsen tilille? Ilahtuuko lapsi siitä? Vanhemman ahneutta! 

Ei, parempi ostaa koko rahalla jotain mahdollisimman isoa ja äänekästä. Jos ei ilahduta lasta, niin ainakin tympäisee lapsen vanhempia. Sehän on tärkeintä?

Niin, ihan turhaa kerätä lapselle pesämunaa tulevaisuuteen, kun aina voi ostaa jonkin kiinaturhakkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me laitetaan kaikki krääsä suoraan kirppikselle. Lapsi saa kerran leikkiä isovanhemoien edessä ja heihei.

Minulle tuli mieleen, että lasten vanhemmat voisivat käyttää pientä oveluutta ja diplomatiaa näissä asioissa. Ottakaa kännykällä kuvia, kun lapsi leikkii saamallaan lelulla ja lähettäkää antajalle. Sama kikka lahjavaatteiden kohdalla, jos ne siis mahtuvat lapsen päälle. Pari kuvaa lapsesta lahjavaate päällä ja kännykkäviesti mummulle ja vaarille.  Jos se ilahduttaisi heitä. Myöhemmin lahjalle voi tapahtua pieni tapaturma tai se katoaa puistoon tms...Jos roinan roudaaminen on riistäytyynyt käsistä, on pakko olla tiukkana omille vanhemmille ja saada se loppumaan.

Juu, kaikkeen tähänhän sillä ruuhkavuosia elävällä äidillä on aikaa ylen määrin. Juu. 

Olen siinä käsityksessä, että puhelimilla napsitaan kuvia vähän väliä ja niitä postaillaan moniin paikoihin. Parin kuvan lähettäminen omille tai puolison vanhemmille ei voi olla ylivoimaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me laitetaan kaikki krääsä suoraan kirppikselle. Lapsi saa kerran leikkiä isovanhemoien edessä ja heihei.

Minulle tuli mieleen, että lasten vanhemmat voisivat käyttää pientä oveluutta ja diplomatiaa näissä asioissa. Ottakaa kännykällä kuvia, kun lapsi leikkii saamallaan lelulla ja lähettäkää antajalle. Sama kikka lahjavaatteiden kohdalla, jos ne siis mahtuvat lapsen päälle. Pari kuvaa lapsesta lahjavaate päällä ja kännykkäviesti mummulle ja vaarille.  Jos se ilahduttaisi heitä. Myöhemmin lahjalle voi tapahtua pieni tapaturma tai se katoaa puistoon tms...Jos roinan roudaaminen on riistäytyynyt käsistä, on pakko olla tiukkana omille vanhemmille ja saada se loppumaan.

Juu, kaikkeen tähänhän sillä ruuhkavuosia elävällä äidillä on aikaa ylen määrin. Juu. 

Olen siinä käsityksessä, että puhelimilla napsitaan kuvia vähän väliä ja niitä postaillaan moniin paikoihin. Parin kuvan lähettäminen omille tai puolison vanhemmille ei voi olla ylivoimaista.

Minä laitan aina kuvan kun lahjan antaja on kunnioittanut lahjatoivetta tai antanut rahaa. Sen sijaan en ala päivystämään jotain täsmäkuvia ja kksimään salajuonia krääsän hävittämisestä, valehtelemaan tai muutenkaan haaskaamaan aikaani.

Esimerkiksi siskoni antaa molemmille lapsille tyypillisesti 50 euroa synttärilahjaksi, käymme ostamassa sillä esimerkiksi lenkkarit tai jotain muuta isompaa. Ja laitan kuvan ja kiitokset lapsen kanssa.

Ei tullut niin selväksi mikä on krääsää. Lelut? Niin vaikka niitä ei aina käytetty pitkään kaikkia niin ei niitä täysin krääsäksi voi kutsua. Eikä  niihin  omaisuutta saa menemään. Vaatteet eivöt ole krääsää, vaikka joku yksittäinen vaate jäisi käyttämättä. 

Vierailija kirjoitti:

Ei pidä unohtaa, että jos on isovanhempi, on myös ollut itse vanhempi. Eli kaikki ruuhkavuodet ja leluongelmat sun muut on itse käyty läpi. Ja suhteet omiin vanhempiin. Kyllä kaikki isovanhemmat parhaansa yrittävät jos tekemisissä ollaan. Pääasia on kai että lapset pitävät isovanhemmistaan ja menevät tarvittaessa mielellään hoitoon. Joustoa tarvitaan puolin ja toisin. Meitä ihmisiä on niin moneksi.

 

Ei ole. Mun äidilläni tai anopillani ei ole mitään kokemusta työn ja kodin yhdistämisestä, koska kumpikin oli kotona. Heillä ei myöskään ole mitään uraa. Eikä he käsitä yhtään mitään nykyisestä työelämästä.

Välillä kyllä tuntuu, että isovanhempi ei ole ollut sen enempää vanhempi kuin lapsikaan.

Olen se vela, joka ketjun alussa kommentoi miten lapset saa pitämään itsestään. Jokainen, joka on itse ollut lapsi, muistaa kyllä mitkä on rakkaimmat muistot isovanhemmista: se, kun otettiin mukaan johonkin aikuisten tekemiseen. Tai jos se suuri ja arvokas pappa otti sinut päiväunille kainaloonsa ja kertoi satuja jotka keksi itse. 

Lapset saattaa tavarasta hetkellisesti ilahtua, mutta se syvä ja pysyvä kiintymys syntyy levollisesta yhdessäolosta. Jonka EI pidä olla mitään elämyssirkusta. 

Päinvastoin. Mikään ei houkuta lapsia kuin itsekseen lukeva tai neulova aikuinen. Niiden on sitten välttämättä saatava tulla katsomaan mitä teet ja kertomaan juttujaan.(Pätee myös miehiin, muuten. Neulon välillä vain siksi että mies tulee silloin aina viereen juttelemaan.)

Niin miksei ne isovanhemmat tätä muista ja ymmärrä? Metodini sitäpaitsi säästää sekä rahaa, että vaivaa. Ei tarvitse tehdä mitään mitä et muuten tekisi, otat vaan lapsen mukaan siihen mitä teet, jos se tahtoo osallistua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapset on päälle kahdenkymmenen ja edelleen pursuaa kaapit niitä maalaus- ja piirustustarvikkeita…

Olisit antanut lasten maalata ja piirtää.

He on maalanneet ja piirtäneet. Käyneet kuviskoulut ja leirit ja painotukset. Suurin osa noista lahjoina tulleista on vain liian heikkolaatuisia.

Mutta silloin ei kannata pitää turhia värejä sun muita kaapissa viemässä tilaa. Olisitte vieneet hyväntekeväisyyteen. Joku olisi voinut käyttää niitä, vaikka vähävaraisten perheiden lapset kesälomalla ja sadepäivinä..

Tosi kiva saada puuvärit, joiden "lyijy" on jossain sivussa. Vaikka kuinka terottaa, niin ei ole kiva käyttää. Halvat ovat usein myös niin kovia, että kaunista jälkeä niistä on mahdotonta saada.

Sellaiset sitten roskiin vain.

Mun äiti tykkää ostella lapsille krääsäleluja ja tiedostaa kyllä paheensa (mutta kun ne on hauskoja jne). Hänellä ei ollut pienenä leluja, ja kun minä olin pieni, niin silloinkaan ei oikein ollut varaa.

Mutta kun tulee uusia leluja lahjaksi, niin mummo lasten kanssa kaivaa lasten kätköt ja jos jollain vanhalla krääsälelulla ei ole leikitty juurikaan, on liian tylsä, tms. niin sujahtaa pussukkaan jonka äiti vie mukanaan pois ja jos lelut on vielä hyväkuntoisia, niin vie johonkin hyväntekeväisyyteen.

Rahan voisi tietty käyttää järkevämminkin, mutta hän kyllä myös kysyy tarvitaanko jotain ja tuo järkeviäkin juttuja. Omathan ovat rahansa.