Kesäloma lapsiperheessä uuvuttaa, kun tukiverkkoja ei ole
Aina tulee joku kommentoimaan, että mitäs olet perustanut perheen ja niin sitä on ennenkin pitänyt pärjätä itse. Omassa lapsuudessani ysärillä aika pienetkin lapset saatettiin laittaa keskenään ulos, jotta vanhemmat saivat omaa aikaa. Nykyisin tulisi lasu, jos 5 v vahtisi 2 v ikäistä pihalla ja aikuisia ei olisi läsnä. Omassa lapsuudessani vanhempani kävivät meidän lasten kanssa mummoloissa kolmen viikon välein, vaikka matkaa mummolaan oli 200 km. Isovanhemmat leikkivät meidän lasten kanssa, puuhastelivat ulkona, laittoivat ruokaa ja vanhemmat saivat levätä. Omasta lapsuudestani muistan, miten vierailtiin sukulaisten luona ja sukulaiset leikittivät meitä lapsia tai veivät katsomaan paikallisia nähtävyyksiä. Mieheni on muistellut, miten ysärillä hänen vanhempansa veivät miehen parivuotiaana muutamaksi viikoksi mummolaan ja lähtivät sitten takaisin Helsinkiin töiden ja lapsivapaan pariin.
Meillä kesälomien (ja ihan sen arjenkin) todellisuus on jotain toista. Lapsilla ei ole tätejä, setiä eikä enoja, jotka olisivat elämässä läsnä. Isovanhemmat eivät todellakaan ole ottaneet samanlaista vastuuta omista lapsenlapsistaan, kuin mitä itse omilta vanhemmiltaan ysärillä saivat omien lastensa kanssa. Pahimmillaan meillekin on hämmästelty, miksi olemme väsyneitä. Meillä isovanhempien luona vierailut eivät ole sitä, että saisimme vaikka parisuhdeaikaa tai kunnolla lepoa. Isovanhemmat jaksavat korkeintaan hetken olla lasten kanssa, mutta kaikki arjen vastuu jää meille vanhemmille. Kaikki lasten ruokailuista, iltarutiineista ja muista jää meille. Ei puhettakaan, että voitaisiin vaikka jättää lapset illaksi mummolaan ja lähteä miehen kanssa kesäteatteriin/syömään/iltakävelylle ilman lapsia.
Muitakaan tukiverkkoja ei ole. Lapsettomia velakavereita ei lasten seura kiinnosta tippaakaan, lasten kummit eivät ole koskaan ehdottaneetkaan lastenhoitoapua ja perheelliset kaverit ovat itsekin uupuneita. Ylipäätään lomat pikkulapsiperheessä ovat raskaita, kun arjen pyörityksestä ei tule yhtään taukoa. Aamusta iltaan on lasten asiat hoidettavana ja jossain välissä pitäisi palautuakin työvuoden rasituksesta. Näin kesäloman loppuessa huokaisen, että pääsee "töihin lepäämään", vaikka sielläkin on paljon hommaa. Töissä sentään saa muutaman tauon päivän aikana.
Kaipaisin täältä vertaistukea, enkä kuittailua. On oikeasti raskasta elää viikkotolkulla niin, että on aina vastuussa kaikesta. Ja puolison kanssa vuorottelukin turhauttaa välillä, kun yhteistä aikaa ei juuri ole. Jos toinen tarvitsee lepoa, on toiset otettava koppia lapsista.
Kommentit (988)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas rakastin kotiäitiaikaa, silloin ehti tehdä vaikka mitä. Ei kiireitä aamuja, aina sään salliessa lounaseväät mukaan ja ulos luontoon. Kummallakin lapsella oli oma ruokatermos keittoa varten. Parin tunnin ulkoilun jälkeen maittoivat päiväunet. Iltapäivisin käytiin milloin kirjastossa, milloin kaupungilla tai ilmaistapahtumissa. Ja kun mieheni tuli töistä, lähti hän lasten kanssa ulos, jolloin tein ruokaa ja hoitelin rästiasioita. Parina iltana kävin harrastuksissa, mieheni omissaan. Oli meillä silloinkin kausikortit HSOn konsertteihin. Tuttu lapsenvahti tuli silloin "töihin".
Nythän ei puhutakaan kotilusmuista, vaan normaaleista perheenäideistä, jotka käy töissä.
Tässä keskustelussa on kyse kesäloma-ajasta, joka apn mielestä on raskasta, kun pitää koko ajan olla lasten kanssa. Hän odottaakin töihin paluuta, kun saa laittaa lapset hoitoon. Siihen vastasin, että itse koin nuo viisi vuotta, jolloin en ollut töissä vaan kotiäitinä, helpoksi ja mukavaksi ajanjaksoksi.
Niin, niin on. Työssäkäyvän äidin kesälomasta. Ei siitä, että makaa perse homeessa kotona vuositolkulla.
Voi reppanaa, kun olet noin katkera kotivanhemmille. Säälittää sun puolesta kun ottaa noin koville. Lapsen kasvattaminen pääsääntöisenä työnään ei muuten ole perse homeessa kotona makoilua nähnytkään. Se on asioiden opetusta lapselle, ulkoilua luonnossa, leikkipuistoissa, lapsen ottamista mukaan asioille esim. virastoihin ja kauppareissuille, leikkimistä ja siinä samalla kodinhoitoa. Osa kotivanhemmista tekee lisäksi tuon kaiken päälle osa-aikaisesti töitä esim. iltaisin ja / tai viikonloppuisin. Meneppä sinäkin vaikka ulos haukkaamaan raitista ilmaa - josko sunkin aivosumu vähän hellittäis ja keksisit muuta kuin kotivanhempien morkkaamista tekemiseksi.
Tuliko sinulle yllätyksenä, että olet jatkuvasti vastuussa lapsistasi?
Jos asutte kaupungissa, tää naapurin työtön voisi auttaa. Ilmoittakaa vaikka kaupan ilmoitustaululla, että haette apulaisia
Eipä siinä niin lue. Miksi valehtelet?
Minä pyysin aikoinani, että sukulaiset laittaisivat ennemmin lasten opiskelutileille ne rahat (10-20 euroa), joilla sukulaiset ostelevat täysin turhaa krääsää. Ei käynyt, koska eihän he ihan sanoja lainaten meitä vanhempia auttaa tai tukea, vaan kokea itse sen kahden sekunnin riemupöhähdyksen pakettia avatessa. Eipä nuo parikymppiset nykynuoret sillä krääsällä mitään tee. Sen sijaan ne säästöt auttaisivat, kun ei edes töitä löydy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Semmosta se on nykyään. Omat vanhempani lykkäsivät mut kesäisinkin useammaksi viikoksi mummolle hoidettavaksi. Nyt on turha odottaa vastaavaa heiltä, käyvät harvakseltaan moikkaamassa silloin kun sattuu huvittamaan. Eivät muista myöskään rahallisesti - omat isovanhempani säästivät mulle aikanaan useamman tuhannen euroa tilille ja muistivat myös käteisellä. Omat vanhemmat ovat totaalisen välinpitämättömiä minua ja lastani kohtaan.
Tulihan sekin - vanhempien pitäisi vielä elättääkin aikuisia lapsiaan, joilla oma elämä muualla.
Niinpä. Miksi?
Oletko jotenkin vajaa? Tuossa puhuttiin siitä, miten isovanhemmat säästivät rahaa lapsenlapselleen tulevaisuutta varten! Mistä he*vetin aikuisten lasten elättämisestä mussutat?
Aloittajalla on loma- ajat raskaita, koska lapset.
Aloittajalla on työssäoloaikaan raskasta, koska lapset.
Pitäisköhän lapsiasialle tehdä jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Semmosta se on nykyään. Omat vanhempani lykkäsivät mut kesäisinkin useammaksi viikoksi mummolle hoidettavaksi. Nyt on turha odottaa vastaavaa heiltä, käyvät harvakseltaan moikkaamassa silloin kun sattuu huvittamaan. Eivät muista myöskään rahallisesti - omat isovanhempani säästivät mulle aikanaan useamman tuhannen euroa tilille ja muistivat myös käteisellä. Omat vanhemmat ovat totaalisen välinpitämättömiä minua ja lastani kohtaan.
Myös miniä olin 70-luvulla mummolassa "hoidossa" serkkujen kanssa ja meitä oli 5 lasta ja nuorin oli 9 kk ja vanhin 12v ja meidän vanhempien lasten vastuulla oli myös vauvan hoito. Käytiin keskenämme uimassa, tehtiin metsässä majoja, leikittiin ulkona jne. ja vauva mukana.
Mummon tehtäväksi/hoidoksi jäi huutaa rintamamiestalon korkeilta rappusilta kaksi kertaa päivässä, nyt lapset heti syömää ja myöhemmin illalla, nyt lapset sisälle nukkumaan ja hampaan pesulle ja se riitti hoidoksi mummolta meille lapsille, koska hänellä oli lehmät lypsettävänä ja työt tehtävänä, elihän Suomi vielä maataliudesta. Nykyään se olisi poliisiasia ja lapset otettaisiin huostaan. siksi ennen lasten tapaturmat ja hukkumiset yleisiä. Ja kuka antaa edes vauvaikäisen 4-12v hoidettavaksi, mutta silloin ei ollut kunnallista päivähoitoa, päiväkoteja ja äitiysloma 2-4kk.
Onhan siinä mummo kasvattanut vastuuttoman lapsilauman.
Mulla oli 70-luvulla pienet lapset, oli yksityisiä tätejä jotka maksusta hoitivat lapsia ja tosiaan itse hoidettiin ja otettiin vastuu lapsista, ei työnnetty niitä kenenkään ruokittavaksi.
Ihan oikein jos vauva ees ois otettu huostaan.
Ja nyt on palsta täynnä samanhenkisiä vanhempia, kyllä meidän vanhempien tulee hoitaa, ruokkia lapsemme ja vielä antaa rahaa.
Lapset on niin mälsiä ja raskaita ja kalliita, terassit kutsuu. Ja lisää lapsia vai mummoille kaljapäissään tehdä, sehän on kivaa piehtaroinrtia.
Samassa veneessä ollaan. Eniten surettaa se ettei lapsilla ole samanlaisia suhteita sukulaisiin kuin muilla kavereilla. Isovanhemmat asuvat satojen kilometrien päässä eikä niitä vähiä vapaita ole kiva käyttää päivää matkustaen suuntaansa sen vuoksi, että lapset pääsee katsomaan telkkaria. Ei ole mitään apua vaan lähinnä rasitetta.
En tiedä itkeäkö vai nauraa, kun joku lasten neuvola tai terveyden hoitaja on vuosia tarjonnut ratkaisuksi maksullista hoitajaa tai lasten kavereiden vanhemmista hoito apua. Vain samassa tilanteessa oleva ymmärtää, että kyse on yksinäisyydestä ja syrjäytymisestä eikä sitä treffi-illat korjaa. Itse on vanhempana kaikki puute kompensoitava.
Mutta tiedän, että me pärjätään kun tähän asti on jo päästy. Nuorin aloittaa ensi kuussa koulun. Pahin on jo takana päin.
Kyllä lapsiperhe uuvuttaa myös isovanhempia. Kesä on raskasta aikaa tällaiselle monisairaalle, kivuissa kippuroivalle mummelille. Omistan pikkuruisen mökin, ilman mukavuuksia. En halua antaa sitä muutoin heidän käyttöönsä, mutta vieraakseni on kutsumattomia tulijoita monen päivän löhöilyyn. Vallataan koko mökki, kampetta on pitkin poikin, itselle ei edes istumasijaa. Eihän istuinta tarvitse, kun pitää juosta palvelemassa, ruuuanlaitossa, saunanlämmityksessä, puiden ja veden kannossa.
Mikä ihme hinku heillä on tänne, kutsumatta. On tosi hankalaa kieltääkin tulemasta. Ei kuunnella, vaikka kerron jaksamisestani ja vaivoistani. Mökillä on muutenkin aina kunnostustöitä ym. ja haluaisi itsekin levätä ja nauttia.
Tänä kesänä olen huomannut paljon lukiolaisten tai muiden opiskelijoiden hakevan kesätöitä juurikin lastenhoitoa, pihahommia, eläinten hoitoa, kaikenlaista kotiapua jne, kun kesätyöpaikat monelle alalle on kiven alla. Eikö näitä innokkaita nuoria kannattaisi palkata vaikka lyhyemmäksikin aikaa.
Innokkuus ei vielä takaa laadukasta työn jälkeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas rakastin kotiäitiaikaa, silloin ehti tehdä vaikka mitä. Ei kiireitä aamuja, aina sään salliessa lounaseväät mukaan ja ulos luontoon. Kummallakin lapsella oli oma ruokatermos keittoa varten. Parin tunnin ulkoilun jälkeen maittoivat päiväunet. Iltapäivisin käytiin milloin kirjastossa, milloin kaupungilla tai ilmaistapahtumissa. Ja kun mieheni tuli töistä, lähti hän lasten kanssa ulos, jolloin tein ruokaa ja hoitelin rästiasioita. Parina iltana kävin harrastuksissa, mieheni omissaan. Oli meillä silloinkin kausikortit HSOn konsertteihin. Tuttu lapsenvahti tuli silloin "töihin".
Nythän ei puhutakaan kotilusmuista, vaan normaaleista perheenäideistä, jotka käy töissä.
Tässä keskustelussa on kyse kesäloma-ajasta, joka apn mielestä on raskasta, kun pitää koko ajan olla lasten kanssa. Hän odottaakin töihin paluuta, kun saa laittaa lapset hoitoon. Siihen vastasin, että itse koin nuo viisi vuotta, jolloin en ollut töissä vaan kotiäitinä, helpoksi ja mukavaksi ajanjaksoksi.
Niin, niin on. Työssäkäyvän äidin kesälomasta. Ei siitä, että makaa perse homeessa kotona vuositolkulla.
Kiitos kannustuksesta! Nyt kun katson lukion toista luokkaa aloittavaa nuorinta ja keväällä kirjottanutta vanhinta, niin olen iloinen, että makasin homeessa kotona viisi vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas rakastin kotiäitiaikaa, silloin ehti tehdä vaikka mitä. Ei kiireitä aamuja, aina sään salliessa lounaseväät mukaan ja ulos luontoon. Kummallakin lapsella oli oma ruokatermos keittoa varten. Parin tunnin ulkoilun jälkeen maittoivat päiväunet. Iltapäivisin käytiin milloin kirjastossa, milloin kaupungilla tai ilmaistapahtumissa. Ja kun mieheni tuli töistä, lähti hän lasten kanssa ulos, jolloin tein ruokaa ja hoitelin rästiasioita. Parina iltana kävin harrastuksissa, mieheni omissaan. Oli meillä silloinkin kausikortit HSOn konsertteihin. Tuttu lapsenvahti tuli silloin "töihin".
Nythän ei puhutakaan kotilusmuista, vaan normaaleista perheenäideistä, jotka käy töissä.
Tässä keskustelussa on kyse kesäloma-ajasta, joka apn mielestä on raskasta, kun pitää koko ajan olla lasten kanssa. Hän odottaakin töihin paluuta, kun saa laittaa lapset hoitoon. Siihen vastasin, että itse koin nuo viisi vuotta, jolloin en ollut töissä vaan kotiäitinä, helpoksi ja mukavaksi ajanjaksoksi.
Niin, niin on. Työssäkäyvän äidin kesälomasta. Ei siitä, että makaa perse homeessa kotona vuositolkulla.
Kiitos kannustuksesta! Nyt kun katson lukion toista luokkaa aloittavaa nuorinta ja keväällä kirjottanutta vanhinta, niin olen iloinen, että makasin homeessa kotona viisi vuotta.
En minä kannustanut. Vastasin todella typerään jankutukseessi siitä, miten sinä sitä ja sinä tätä, kun viisi vuotta olit kotiäitinä. Se työssäkäyvä äiti tarvitsisi myös LOMAA sillä lomallaan. Sinähän et sitä tarvinnut, kun saatoit leppoisasit lomailla viisi vuotta. Et edes liity mitenkään koko keskusteluun!
Et kyllä ainakaan kamalasti kehittynyt siellä kotona ollessasi. Osaat vain puhua ainoastaan itsestäsi. Ei kovin aikuista.
Vielä tuohon edelliseen mummelin purkaukseen: Lapsiperheet pitävät itsestäänselvyytenä, että mummo kustantaa kaiken. Onhan se edullista kun ei tarvii maksaa vuokraa eikä ruokaa. Ja perheen lapset vaan istuvat kännykät kourassa ja makaavat puoleen päivään niin, että kaikkien on oltava silloin hipihiljaa!!
"Isovanhemmat jaksavat korkeintaan hetken olla lasten kanssa, mutta kaikki arjen vastuu jää meille vanhemmille. Kaikki lasten ruokailuista, iltarutiineista ja muista jää meille. Ei puhettakaan, että voitaisiin vaikka jättää lapset illaksi mummolaan ja lähteä miehen kanssa kesäteatteriin/syömään/iltakävelylle ilman lapsia."
Eikö tämä ole ihan luonnollista ja lääketiett. fakta, vanhetessaan ihmisen toimintakyky heikkenee, samoin reagointikyky, voimavarat heikkenevät, näkö ja kuulo, liikkeet hidastavat jne. ja n. 65v iässä toimintakyky on merkittävästi laskenut ja siksi eläkkeelle, koska riski työelämässä ja viimeistään 70v monia amnatteja ei voi harjoittaa esim. olla päiväkodissa töissä, toimia sairaanhoitajana jne.Ja he ovat suuri riski myös liikenteessä, siksi lääkäri tarkistaa heidän ajo-oikeuden muutaman vuoden välein ja poliisi ja lääkäri voi matalalla kynnyksellä ottaa kortin pois milloin vain. Tapaturmat ja sairaskohtausten riski korkea jne. Vanhsten toimintakyky voi vahdella jopa tunnettain ja ovat siksi eläkkeellä, kun eivät työkyvyttömiä.
Ja tälläisten henkilön hoivaan vanhemmat haikailevat jättävän puolustuskyyttömät, pienet ja hoitoa vaativat lapset vielä v.2026 hoitoon vaikka jo vsstasyntyneellä lapsella ihmisarvo ja laki antaa oikeudet, toisin kuin ennen, jolloin saatettiin Suomessakin lapsia vielä käyttää työvoimana tau huutokaupata.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lapsiperhe uuvuttaa myös isovanhempia. Kesä on raskasta aikaa tällaiselle monisairaalle, kivuissa kippuroivalle mummelille. Omistan pikkuruisen mökin, ilman mukavuuksia. En halua antaa sitä muutoin heidän käyttöönsä, mutta vieraakseni on kutsumattomia tulijoita monen päivän löhöilyyn. Vallataan koko mökki, kampetta on pitkin poikin, itselle ei edes istumasijaa. Eihän istuinta tarvitse, kun pitää juosta palvelemassa, ruuuanlaitossa, saunanlämmityksessä, puiden ja veden kannossa.
Mikä ihme hinku heillä on tänne, kutsumatta. On tosi hankalaa kieltääkin tulemasta. Ei kuunnella, vaikka kerron jaksamisestani ja vaivoistani. Mökillä on muutenkin aina kunnostustöitä ym. ja haluaisi itsekin levätä ja nauttia.
Just mietin samaa. Komeroitten ovien eessä retkottaa laukut, kolmasti kun pyytää joku tulee ottamaan laukkunsa ja pääsee ottamaan puhtaat lakanat uudelle tulijalle.
Itehän olen puolet kasvattanut mutta parikymppiset jo vanhempiensa kasvattamat.
Ruoan laittoon ei ryhdytä, kauppaan tullaan mukaan mutta ei edes omia tarvikkeitaan itse makseta, imuriin ei tartuta. Likaiset astiat ja florat, maidot jää pöydälle.
Kun ollaan lomalla, pitää levätä
Vierailija kirjoitti:
Vielä tuohon edelliseen mummelin purkaukseen: Lapsiperheet pitävät itsestäänselvyytenä, että mummo kustantaa kaiken. Onhan se edullista kun ei tarvii maksaa vuokraa eikä ruokaa. Ja perheen lapset vaan istuvat kännykät kourassa ja makaavat puoleen päivään niin, että kaikkien on oltava silloin hipihiljaa!!
MISSÄ ihmeessä mitään tällaista on kukaan ikinä vaatinut? Oletko sinä kännissä?
Vierailija kirjoitti:
Tänä kesänä olen huomannut paljon lukiolaisten tai muiden opiskelijoiden hakevan kesätöitä juurikin lastenhoitoa, pihahommia, eläinten hoitoa, kaikenlaista kotiapua jne, kun kesätyöpaikat monelle alalle on kiven alla. Eikö näitä innokkaita nuoria kannattaisi palkata vaikka lyhyemmäksikin aikaa.
Ne palkkarahat on pois terassibudjetista! Kyllä mummon, tädin tai kummin kuuluu hoitaa.
Mä kotihoidin lapseni eskari-ikäiseksi. Eivät olleet päiväkodissa. Ja siis olin kotiäiti 24/7.
Turvaverkkoja ei ollut, ihan yksin olin lasten kanssa, kunnes isä tuli iltapäivällä kotiin. Kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Lasten ikäero oli 3 vuotta.
Olihan se raskasta, mutta en valittanut.