Lue keskustelun säännöt.
Olen se, jolle kaverit haluavat kertoa mitä he ovat muiden kavereiden kanssa puuhailleet
17.07.2026 |
Mutta ikinä ei vastaavia juttuja haluta tehdä minun kanssani. Sen sijaan kaverit kutsuvat itse itsensä kylään kahvikupin äärelle kertomaan miten kiva elämä heillä on.
Yhteiseen tekemiseen ei sen sijaan aikaa järjesty, vaikka sitä ehdottaisi.
Onko tämä muille tuttua? Taidan olla varakaveri.
Kommentit (275)
Vierailija kirjoitti:
Itse tyydyn kahvittelemaan erään ystävän kanssa, koska emme pidä samankaltaisesta tekemisestä. Hän on enemmän sellainen meikataan ja shoppaillaan -tyyppi, kun itse haluaisin mieluummin lenkille metsään. Kulttuurissa ei ole yhtään sama maku, ja toinen tykkää skumpasta ja leivoksista ja toinen pubivisoista. Kahvista ja turisemisesta pidämme molemmat, eikä kumpikaan tule kateelliseksi jos kerromme mitä olemme muiden kanssa puuhanneet. Itse asun syrjemmässä joten juomme kahvit usein hänen luonaan. Toivon että olemme samalla sivulla tässä, eikä valita täällä ettemme tee muuta.
Minähän se tässä. Olen tehnyt tarkkaa kirjanpitoa vuosien aikana paljonko sinun kahveihisi ja pulliisi on mennyt rahaa. Heitätkö siirtona tilille sata euroa? Pyöristetään nyt vähän alaspäin kun reilulla tuulella olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse menen ja teen heidän kanssa, keiden kanssa se on helppoa. Hankalampien ja nihkeämpien kanssa juodaan kahvit tai yhdet oluet. Elämä on ruuhkavuosissa muutenkin jatkuvaa säätöä, niin en jaksa enää seuraa jolle kaikki tilanteet ovat jotenkin ongelmallisia. En jaksa nirsoilua, jahkaamista tai säätämistä. Eli painajaista olisi seuralainen jonka kanssa menee 45 minuuttia siihen että rampataan ravintolasta toiseen etsimään kelvollista tunnelmaa, tai jonka pitää käydä samalla pankissa ja sovittamassa kenkiä neljässä eri liikkessä eri puolella kaupunkia ennen kuin päästään lähtemään mökille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä olet vähän tylsä? Itsekin olin ennen ja jäin aina kaverin varjoon, mutta tsemppasin asiassa ja tilanne korjaantui.
Mitä oikein ehdotat? Kaveri ei minun kuulumiasini kysele eikä lähde minun kanssani reissaamaan tms. Kaadanko kahvin kuppiin jollain jännällä ranneliikkeellä vai miten yllättäisin?
Kerro vaikka siitä kun olit reissaamassa itseksesi tai muiden tyyppien kanssa ja kaikista kohteista missä kävit. Jos elämäsi on kotona möllöttämistä, niin ei sitä kukaan jaksa. Itse en jaksa nähdä enää vanhempiani, kun istuvat vain kotona telkkaria tuijottaen eivätkä käy missään. Jos käyn kylässä, niin rupeavat selittämään jostain lapsuuden aikaisista asioista tai kertovat miten joku minulle täysin tuntematon sukulainen on mennyt uusiin naimisiin.
Kannattaa kuunnella niitä vanhoja tarinoita. Sitten kun haluat tietää niistä ei ole enää ketään kertomassa. Miksi vanhan ja vaivaisen täytyy enää reissata? Elämässä on jo nähty paljon. Miksi jonkun Rooman matka kiinostaa enemmän kuin oma historia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse tyydyn kahvittelemaan erään ystävän kanssa, koska emme pidä samankaltaisesta tekemisestä. Hän on enemmän sellainen meikataan ja shoppaillaan -tyyppi, kun itse haluaisin mieluummin lenkille metsään. Kulttuurissa ei ole yhtään sama maku, ja toinen tykkää skumpasta ja leivoksista ja toinen pubivisoista. Kahvista ja turisemisesta pidämme molemmat, eikä kumpikaan tule kateelliseksi jos kerromme mitä olemme muiden kanssa puuhanneet. Itse asun syrjemmässä joten juomme kahvit usein hänen luonaan. Toivon että olemme samalla sivulla tässä, eikä valita täällä ettemme tee muuta.
Minähän se tässä. Olen tehnyt tarkkaa kirjanpitoa vuosien aikana paljonko sinun kahveihisi ja pulliisi on mennyt rahaa. Heitätkö siirtona tilille sata euroa? Pyöristetään nyt vähän alaspäin kun reilulla tuulella olen.
Ei tainnut nyt osua, kun tapana on tuoda pullat ja välillä kahviakin tullessani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin olevani erään ihmisen kanssa hyviä ystäviä, mutta nyt viime aikoina on alkanut ärsyttämään hänen tapansa puhua muista kavereistaan "parhaina frendeinä". Näiden kavereiden kanssa juhlitaan uudet vuodet, synttärit ym. Kun minä pyydän lähtemään jonnekin, on vastaus yleensä "katellaan". Kerran suunnittelimme yhtä viikonloppureissua toiselle puolelle Suomea, ja tämän reissun hän perui, ja samana viikonloppuna taas oli parhaiden frendiensä kanssa. Hän ei edes ymmärrä, että mun loukkaantuminen on oikeutettua ja luottamus häneen on mennyt. Tällainen varakaverina oleminen alkaa riittää mulle.
Minä en voinut uskoa kaverini käytöstä. En kerta kaikkiaan voinut käsittää että voi olla olemassa ihmisiä jotka rajaavat kaverinsa todella tiukasti pois toisten elämistä.
hän muun muassa järjesti kahdet syntymäpäivät sen takia etteivät kaverit tapaisi toisiaan.
hän myös teki tuota että sopii kanssani asioita mutta oikeastaan viime vuosina 100 % kerroista hän on itse perunut ne ihan viittä vaille
tuotakin hän tekee tahallaan. En voinut sitäkään uskoa mutta muutama muukin kaveri on puhunut tuosta hänen käytöksestään.
jotkut ovat siis hyvin kummallisia tekemisiään vaikka sitä on todella vaikeata näin normaalina ihmisenä ymmärtää
Mulla on kaveri joka tekee tätä, mutta ymmärrän sen hyvin. Hän nimittäin bailaa välillä todella ankarasti, ja ymmärrän että haluaa viettää synttärinsä omalla tyylillään eikä kaikki tunne oloaan mukavaksi kreisibailuissa. Ja ehkä häntä itseäänkin nolottaisi jos paikalla olisi meitä juomattomia kauhistelemassa. Hän kutsuu sitten meidät rauhalliset kahville erikseen ja se sopii hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tuttua, mulla kesti 32 vuotta tajuta että kaverini ei olekaan niin hyvä tyyppi kuin mitä olin aina luullut. Yhdessäolo pelkästään parempien kavereiden kanssa vietetyn ajan hypetystä ja näiden muiden ihmisten ylistämistä. Kaikkiin tilaisuuksiin tullaan aina vaan nopeasti käymään jotta saadaan rusinat pullasta muista ihmisistä ja sitten taas fokus niihin ihmisiin jotka hänelle prioriteetti.
Tuli mieleen exkaveri. Se järjesti mun luo porukkaa iltaa viettämään ja yritti kympin aikaan AINA saada kaikki lähtemään baariin. Siis nelikymppinen tyyppi. Lopulta ei enää kutsuttu meidän illanviettoihin ollenkaan kun se oli niin rasittavaa se mankuminen, älkää nyt enää menkö saunaan, lähdetään keskustaan ihan just. Hei kamoon, nyt vaatteet kuosiin ja kylille! Siis vaikka me oltiin järjestetty illanistuminen ja saunominen nimen omaan niin että ollaan meillä.
Ooh, taidan tietää tämän ihmistyypin. Baariin pitää päästä, jotta taas pääsee kertomaan kuinka heti kun kotoa lähti, niin kaikki kylän naiset tai miehet tulivat siellä jossain räkälässä häntä lähestymään ja kehuivat niin viehättäväksi.
Ketä muuta sen muka pitäisi kiinnostaa ja miksi on taas sitten ihan eri juttu... pakko kuitenkin päästä kertomaan tämä kaikille. Eihän muuten ihmisille välttämättä tulisi mieleen, että heillä on nyt kunnia viettää iltaa miss / mister Euroopan tasoisen silmänilon seurassa.
Eli onko ongelma se että hän kutsuu ihmisiä mukaan vai pitäisikö olla kutsumatta ja kertoa kahvilla mitä kaikkea teki ilman sinua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tuttua, mulla kesti 32 vuotta tajuta että kaverini ei olekaan niin hyvä tyyppi kuin mitä olin aina luullut. Yhdessäolo pelkästään parempien kavereiden kanssa vietetyn ajan hypetystä ja näiden muiden ihmisten ylistämistä. Kaikkiin tilaisuuksiin tullaan aina vaan nopeasti käymään jotta saadaan rusinat pullasta muista ihmisistä ja sitten taas fokus niihin ihmisiin jotka hänelle prioriteetti.
Tuli mieleen exkaveri. Se järjesti mun luo porukkaa iltaa viettämään ja yritti kympin aikaan AINA saada kaikki lähtemään baariin. Siis nelikymppinen tyyppi. Lopulta ei enää kutsuttu meidän illanviettoihin ollenkaan kun se oli niin rasittavaa se mankuminen, älkää nyt enää menkö saunaan, lähdetään keskustaan ihan just. Hei kamoon, nyt vaatteet kuosiin ja kylille! Siis vaikka me oltiin järjestetty illanistuminen ja saunominen nimen omaan niin että ollaan meillä.
Ooh, taidan tietää tämän ihmistyypin. Baariin pitää päästä, jotta taas pääsee kertomaan kuinka heti kun kotoa lähti, niin kaikki kylän naiset tai miehet tulivat siellä jossain räkälässä häntä lähestymään ja kehuivat niin viehättäväksi.
Ketä muuta sen muka pitäisi kiinnostaa ja miksi on taas sitten ihan eri juttu... pakko kuitenkin päästä kertomaan tämä kaikille. Eihän muuten ihmisille välttämättä tulisi mieleen, että heillä on nyt kunnia viettää iltaa miss / mister Euroopan tasoisen silmänilon seurassa.
Eli onko ongelma se että hän kutsuu ihmisiä mukaan vai pitäisikö olla kutsumatta ja kertoa kahvilla mitä kaikkea teki ilman sinua?
Ihan sama mitä tekee. En enää jaksa olla kuuntelemassa miten kaveri on aina mielestään kaunein, lahjakkain ja älykkäin. Nauttikoot näistä jutuista vuorostaan jotkut muut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tuttua, mulla kesti 32 vuotta tajuta että kaverini ei olekaan niin hyvä tyyppi kuin mitä olin aina luullut. Yhdessäolo pelkästään parempien kavereiden kanssa vietetyn ajan hypetystä ja näiden muiden ihmisten ylistämistä. Kaikkiin tilaisuuksiin tullaan aina vaan nopeasti käymään jotta saadaan rusinat pullasta muista ihmisistä ja sitten taas fokus niihin ihmisiin jotka hänelle prioriteetti.
Tuli mieleen exkaveri. Se järjesti mun luo porukkaa iltaa viettämään ja yritti kympin aikaan AINA saada kaikki lähtemään baariin. Siis nelikymppinen tyyppi. Lopulta ei enää kutsuttu meidän illanviettoihin ollenkaan kun se oli niin rasittavaa se mankuminen, älkää nyt enää menkö saunaan, lähdetään keskustaan ihan just. Hei kamoon, nyt vaatteet kuosiin ja kylille! Siis vaikka me oltiin järjestetty illanistuminen ja saunominen nimen omaan niin että ollaan meillä.
Ooh, taidan tietää tämän ihmistyypin. Baariin pitää päästä, jotta taas pääsee kertomaan kuinka heti kun kotoa lähti, niin kaikki kylän naiset tai miehet tulivat siellä jossain räkälässä häntä lähestymään ja kehuivat niin viehättäväksi.
Ketä muuta sen muka pitäisi kiinnostaa ja miksi on taas sitten ihan eri juttu... pakko kuitenkin päästä kertomaan tämä kaikille. Eihän muuten ihmisille välttämättä tulisi mieleen, että heillä on nyt kunnia viettää iltaa miss / mister Euroopan tasoisen silmänilon seurassa.
Eli onko ongelma se että hän kutsuu ihmisiä mukaan vai pitäisikö olla kutsumatta ja kertoa kahvilla mitä kaikkea teki ilman sinua?
Ihan sama mitä tekee. En enää jaksa olla kuuntelemassa miten kaveri on aina mielestään kaunein, lahjakkain ja älykkäin. Nauttikoot näistä jutuista vuorostaan jotkut muut.
Eli hän on se kaveri jota ei kutsuta mihinkään?
Vierailija kirjoitti:
Itse menen ja teen heidän kanssa, keiden kanssa se on helppoa. Hankalampien ja nihkeämpien kanssa juodaan kahvit tai yhdet oluet. Elämä on ruuhkavuosissa muutenkin jatkuvaa säätöä, niin en jaksa enää seuraa jolle kaikki tilanteet ovat jotenkin ongelmallisia. En jaksa nirsoilua, jahkaamista tai säätämistä. Eli painajaista olisi seuralainen jonka kanssa menee 45 minuuttia siihen että rampataan ravintolasta toiseen etsimään kelvollista tunnelmaa, tai jonka pitää käydä samalla pankissa ja sovittamassa kenkiä neljässä eri liikkessä eri puolella kaupunkia ennen kuin päästään lähtemään mökille.
Kyllä. Kun on itse saanut järjesteltyä ja raivattua sen pari tuntia että ehtii tapaamaan, niin haluaisin käyttää sen vähäisen ajan yhdessäolon nautiskeluun ja hauskanpitoon enkä jahkailuun siitä onko joku paikka kelvollinen, tai toisen assistenttina juoksemiseen. Nämä samat sitten ihmettelevät kun emme tee mitään kivaa yhdessä, no kun emme ehdi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet vain pelkkä kuuleva korva, jolla itsellään ei ole mitään väliä. Anteeksi pahasti sanottu, mutta olen itsekin ollut aiemmin siinä tilanteessa.
Kuulostaa tutulta. Mulle viestittelee kaveri elämästään ja huolistaan ja puhumme niistä ja valotamme kaikkia puolia hänen asioistaan. Kun itse laitan viestin omasta asiastani, se kommentoidaan emojilla. Tavatessa sama: hän, hänen työnsä, harrastuksensa, perheensä, ystävänsä, reissunsa.
Olen opetellut sellaisen tavan että anna heille mitä he itse näyttävät sinulle haluavansa. Eli kuulostelen nykyään tarkemmin miten ihmiset haluavat itseään kohdeltavan.
Joten jos minulle vastataan emojilla, niin vastaan hänen vastaavaan asiaansa myös emojilla.
Jos joku ei koskaan soita minulle, niin oletan hänen haluavan sellaista enkä itsekään enää hänelle soita.
Näin toimin itsekin. Aiemmin ajattelin että panostamalla ihmissuhteeseen osoitan toiselle kuinka tärkeänä tätä ihmissuhdetta pidän.
Valitettavasti tällainen toiminta kuitenkin johtaa usein nopeasti siihen, että vaivannäköäsi aletaan pitää itsestäänselvyytenä. Kaveri ei välttämättä vastavuoroisesti koe tarvetta panostaa samalla tavalla ystävyyden ylläpitämiseen.
Juuri näin. Jos itse jatkuvasti soittelee tai ottaa yhteyttä niin sille toiselle ei oikein enää jää väliäkään ottaa itse yhteyttä. Omalla kohdallani soitan tai otan yhteyttä kaksi kertaa peräkkäin jos sen jälkeen toinen ei ota vuorostaan yhteyttä niin saa puolestani olla.
Ideaalitilanteessa ajan viettämisen yhdessä voisi ajatella johtavan siihen, että tulee toisen kanssa läheisimmäksi ja toinenkin innostuu silloin vuorostaan ehdottamaan kivoja yhteisiä juttuja. En tiedä missä on vika kun ei näin käy.
Ellet itse laita viestiä, niin huomaat että kuukaudet vain kuluvat eikä toisesta kuulu mitään. Ilmeisesti seurassa ei ollutkaan kovin kivaa, mutta jostain syystä kaveri ei silti ehdotuksista ole kieltäytynyt. Erittäin hämmentävää!
Meillä kävi yhden nuoruudesta asti olleen ystävän kanssa niin, että vaikka tulimme läheisimmiksi, kasvoimme ajan myötä silti erillemme. Työt, varallisuus, parisuhde- ja perhetilanteet tekivät elämistämme niin erilaisia että yhteistä tekemistä on ollut vaikea keksiä. Siis nimenomaan tekemistä, kahvilla käymme edelleen. Harrastukset ja kiinnostuksenkohteet ovat ihan eri tyylisiä. Olemme yrittäneet molemmat joustaa ja tehdä jotain mistä toinen tykkää, mutta se on ollut vain vaivaannuttavaa.
Vierailija kirjoitti:
Tämä voisi olla juuri sen kaverin suusta jota vuosia pyydettiin mukaan ja mihinkään ei ikinä lähdetty tai sitten ne peruttiin viime hetkellä. Aina piti mennä sinne kahville, kun hän on muuten niin kiireinen.
Nyt kukaan kaveriporukasta ei edes halua pyytää tätä mihinkään, kun on tullut sen tuhat kertaa torjutuksi. Kuulemma harmittaa kun kukaan ei pyydä mihinkään... Pari viikkoa sitten taas viime tipassa peruminen ja silti jaksetaan ruikuttaa kun muut kaverit tekee kivoja juttuja. Lopetin kahvilla käymisen, mutta muut kutsuu itsensä sinne velvollisuuden tunnosta tai jotain. Kahvilla käymisestäkin on nyt jotain valitettu.
Mulla myös tuollainen kaveri! Nämä nyt koskevat mökkireissuja mutta toteutuu muissakin jutuissa.
Ollaan pyydetty mukaan mökille tuota kaveria kun tiedetään että sillä ei hirveesti tekemistä aina ole eikä seuraa.
Yhden kerran hän on lähtenyt mökille, pyydetty ollaan varmaan 20 kertaa.
Lopetettiin lopulta se kysely kun tiedettiin jo etukäteen että ei se lähde kuitenkaan. Meni jonkin aikaa niin tämä kaveri valitti kun ei pyydetä mukaan. Sanoin että ollaan kysytty mökille sua mukaan joka kerta kun ollaan itse sinne menty mutta et koskaan lähde. vastasi että pitäisi silti kysyä.
Siis mitä ihmettä ?hän haluaa vain että häntä kysellään joka paikkaan mutta hän ei meinaakaan koskaan lähteä, miksi ihmeessä?
toinen juttu koskee sitä kun hän itse pyysi meitä vanhempiensa mökille. Mieheni otti töistä vapaapäivän koska se oli ainoa päivä mikä kävi tuolle kaverille.
Mieheni nukkui vielä koska hän oli ollut yövuorossa kun tuo kaverini soitti mulle ja sanoi että hän ei pystykään lähteä koska hänellä on selkä kipeä. Jäin käsitykseen että selkä on todella kipeä mutta tosiasiassa hänellä oli auringossa vähän palanut hartiat.
Myöhemmin selvisi toisen kaverin kautta että hän oli ollut juopottelemassa edellisenä iltana eikä siksi pystynyt lähtemään mökille.
Kiva oli mieheni herätä ja ajatella että kohta päästään mökille, kaikki kassit jo pakattuna ostettu kaikki ruuat plus vettä sillä mökki on saaressa ja sinne ei tule vesi.
tuo oli viimeinen kerta kun ollaan luvattu sinne mökille mennä. Hän on kyllä kysellyt mutta olemme sanoneet että meillä on jotain muuta. Kyllähän varmaan arvaa mistä kenkä puristaa sillä meni monta kuukautta ennen kuin nähtiin tuota kaveria uudestaan vaikka yleensä hän kävi pyörähtämässä kerran viikossa. Niin ja ei ole kysytty meidän mökilläkään enää häntä mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttua, mutta sillä erotuksella ettei mun luokse ole koskaan jaksettu edes tulla kahville vaan tuo raportointi hoidettiin kätevästi puhelimitse.
Sama täällä, luokseni ei tulla käymään koska "niin pitkä matka". Sama matka se minullakin on heidän luokseen, mutta sillähän ei tunnu olevan mitään väliä niin päin. Eikä edes puhelimitse kerrota mitään, koska ei ole juuri mitään yhteydenpitoa ellen minä sitä aloita. Silloin harvoin kun vaivalla saadaan aikaiseksi nähdä, joka sekin tuntuu olevan heille kuin joku pakollinen meno, niin silloin saan aina kuulla kuinka he olivat milloin missäkin hauskanpidoissa, joihin eivät koskaan vaivautuneet kysyä minua mukaan.
Kerran olin sitten kaverin kanssa vaivoin aikaan saadulla tapaamisella, oltiin syömässä kaupungilla. Kyselin, että mennäänkö eräille festareille jotka oli tulossa lähiaikoina. Ei käynyt kaverille, oli kuulemma menoja. Meni noin tunti kun syötiin, ja sitten kaveri yhtäkkiä huomaa ikkunasta kadulla ohi kävelevän ihmisen, ja sitten vahingossa paljastaa itsensä. Sanoo "hei tuossa muuten käveli ohi tuo kaveri X, jonka kanssa oon menossa festareille". Juuri sinne samoille festareille, johon olin häntä hetkeä aiemmin kysynyt mukaan. Hän ei tajunnut virhettään, ei sen vertaa ilmeisesti muistanut mitä oltiin puhuttu vain tuntia aiemmin. En sanonut mitään. Siinä kohtaa viimeistään ymmärsin, että eiköhän tämä ollut tässä.
Nice. Itse pyysin kerran kaveria lähtemään kanssani kansalaisopiston kurssille seuraksi. Ei sopinut, mutta päätti sitten itse kysyä kurssille seuraksi toista kaveriaan. He menivät sinne, minulta meni maku koko jutusta.
Kaikkien kanssa ei vain huvita tehdä mitä vaan, koska kemiat eivät kohtaa. Joidenkin kanssa on hauska mennä keikalle, toisten ei. Joidenkin kanssa on rentoa saunoa, toisten ei. Joillekin on turvallista avautua, toisille ei. Tässä äärimmilleen vedetty esimerkki: "Itse pyysin kerran kaveria suutelemaan kanssani. Ei sopinut, mutta hän päätti sitten itse suudella toisen kaverin kanssa. He suutelivat, minulta meni maku koko jutusta." Toisin sanoen, pitääkö kaikkien kanssa vaan tehdä kaikkea, vaikka se ei tuntuisi luontevalta?
Kaveri soitti yhtenä iltana ja painosti kylään tekemään remontti hommia. Hän sai puhuttua minut ympäri auttamaan. Menin sinne ja kas kummaa, hän lähtikin pippaloihin ja jätti minut kotiinsa. Sitten kun lähdin itse myöhemmin sinne samoihin pippaloihin tämä sama kaveri tuumasi että minuahan ei ole kutsuttu näihin pippaloihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin olevani erään ihmisen kanssa hyviä ystäviä, mutta nyt viime aikoina on alkanut ärsyttämään hänen tapansa puhua muista kavereistaan "parhaina frendeinä". Näiden kavereiden kanssa juhlitaan uudet vuodet, synttärit ym. Kun minä pyydän lähtemään jonnekin, on vastaus yleensä "katellaan". Kerran suunnittelimme yhtä viikonloppureissua toiselle puolelle Suomea, ja tämän reissun hän perui, ja samana viikonloppuna taas oli parhaiden frendiensä kanssa. Hän ei edes ymmärrä, että mun loukkaantuminen on oikeutettua ja luottamus häneen on mennyt. Tällainen varakaverina oleminen alkaa riittää mulle.
Minä en voinut uskoa kaverini käytöstä. En kerta kaikkiaan voinut käsittää että voi olla olemassa ihmisiä jotka rajaavat kaverinsa todella tiukasti pois toisten elämistä.
hän muun muassa järjesti kahdet syntymäpäivät sen takia etteivät kaverit tapaisi toisiaan.
hän myös teki tuota että sopii kanssani asioita mutta oikeastaan viime vuosina 100 % kerroista hän on itse perunut ne ihan viittä vaille
tuotakin hän tekee tahallaan. En voinut sitäkään uskoa mutta muutama muukin kaveri on puhunut tuosta hänen käytöksestään.
jotkut ovat siis hyvin kummallisia tekemisiään vaikka sitä on todella vaikeata näin normaalina ihmisenä ymmärtää
Mulla on kaveri joka tekee tätä, mutta ymmärrän sen hyvin. Hän nimittäin bailaa välillä todella ankarasti, ja ymmärrän että haluaa viettää synttärinsä omalla tyylillään eikä kaikki tunne oloaan mukavaksi kreisibailuissa. Ja ehkä häntä itseäänkin nolottaisi jos paikalla olisi meitä juomattomia kauhistelemassa. Hän kutsuu sitten meidät rauhalliset kahville erikseen ja se sopii hyvin.
Teillä siis syynä on tuo. Hänellä syy on se että hän ei halua että kaverinsa tapaavat toisiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin olevani erään ihmisen kanssa hyviä ystäviä, mutta nyt viime aikoina on alkanut ärsyttämään hänen tapansa puhua muista kavereistaan "parhaina frendeinä". Näiden kavereiden kanssa juhlitaan uudet vuodet, synttärit ym. Kun minä pyydän lähtemään jonnekin, on vastaus yleensä "katellaan". Kerran suunnittelimme yhtä viikonloppureissua toiselle puolelle Suomea, ja tämän reissun hän perui, ja samana viikonloppuna taas oli parhaiden frendiensä kanssa. Hän ei edes ymmärrä, että mun loukkaantuminen on oikeutettua ja luottamus häneen on mennyt. Tällainen varakaverina oleminen alkaa riittää mulle.
Minä en voinut uskoa kaverini käytöstä. En kerta kaikkiaan voinut käsittää että voi olla olemassa ihmisiä jotka rajaavat kaverinsa todella tiukasti pois toisten elämistä.
hän muun muassa järjesti kahdet syntymäpäivät sen takia etteivät kaverit tapaisi toisiaan.
hän myös teki tuota että sopii kanssani asioita mutta oikeastaan viime vuosina 100 % kerroista hän on itse perunut ne ihan viittä vaille
tuotakin hän tekee tahallaan. En voinut sitäkään uskoa mutta muutama muukin kaveri on puhunut tuosta hänen käytöksestään.
jotkut ovat siis hyvin kummallisia tekemisiään vaikka sitä on todella vaikeata näin normaalina ihmisenä ymmärtää
Mulla on kaveri joka tekee tätä, mutta ymmärrän sen hyvin. Hän nimittäin bailaa välillä todella ankarasti, ja ymmärrän että haluaa viettää synttärinsä omalla tyylillään eikä kaikki tunne oloaan mukavaksi kreisibailuissa. Ja ehkä häntä itseäänkin nolottaisi jos paikalla olisi meitä juomattomia kauhistelemassa. Hän kutsuu sitten meidät rauhalliset kahville erikseen ja se sopii hyvin.
Teillä siis syynä on tuo. Hänellä syy on se että hän ei halua että kaverinsa tapaavat toisiaan.
Mulla on itsellä tuolla tavalla hankala tilanne. Kaksi hyvää ystävää eri piureistä, joista toinen ei voi sietää tätä toista. Pidän heidät siis erillään, mutta en halua pahoittaa toisen mieltä kertomalla syytä.
Vierailija kirjoitti:
V*tuttaa meidän kaikkien puolesta.
Jos tunnettaisiin, voitaisiin kokoontua ja tehdä porukalla jotain niin saatanan hienoa, että seurapiirikuningattarilta tippuu leuka lattialle.
Juuri niin. Miksi roikutte huonojen ihmisten almuissa kun voisitte perustaa oman porukan joka tekee yhdessä kaikkea mahtavan hienoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
V*tuttaa meidän kaikkien puolesta.
Jos tunnettaisiin, voitaisiin kokoontua ja tehdä porukalla jotain niin saatanan hienoa, että seurapiirikuningattarilta tippuu leuka lattialle.
Juuri niin. Miksi roikutte huonojen ihmisten almuissa kun voisitte perustaa oman porukan joka tekee yhdessä kaikkea mahtavan hienoa.
Sori, mutta kuulostaa ihan siltä että ette edes pidä näistä ihmisistä kenen oletatte kutsuvan kaikkeen mukaan. Ehkä he vaistoavat inhonne?
Joopa joo. Minulla on ystävät Maijuli, Tiinuli, Sannuli, Annuli ja Hannuli. Maijuli ja Tiinuli ovat lapsuudenystäviä, joten näemme sillä porukalla. Sen sijaan Sannulin tunnen opiskeluajoilta, joten Maijulia ja Tiinulia en näe yleensä samalla. Annuli ja Hannuli ovat työkavereita, mutta Annuli tosi kiireinen, eikä ehdi näkemään juuri ikinä porukalla. Joten kun näen kavereitani, aina joku puuttuu. Silti kaikki kyselevät kuulumisia. Pitäisikö silloin jättää kertomatta asiat mitä olen tehnyt toisten kanssa? Vaikka ne olisivat niitä eniten arjesta eroavia asioita? Jos en kerro nimiä, niitä kysytään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin olevani erään ihmisen kanssa hyviä ystäviä, mutta nyt viime aikoina on alkanut ärsyttämään hänen tapansa puhua muista kavereistaan "parhaina frendeinä". Näiden kavereiden kanssa juhlitaan uudet vuodet, synttärit ym. Kun minä pyydän lähtemään jonnekin, on vastaus yleensä "katellaan". Kerran suunnittelimme yhtä viikonloppureissua toiselle puolelle Suomea, ja tämän reissun hän perui, ja samana viikonloppuna taas oli parhaiden frendiensä kanssa. Hän ei edes ymmärrä, että mun loukkaantuminen on oikeutettua ja luottamus häneen on mennyt. Tällainen varakaverina oleminen alkaa riittää mulle.
Minä en voinut uskoa kaverini käytöstä. En kerta kaikkiaan voinut käsittää että voi olla olemassa ihmisiä jotka rajaavat kaverinsa todella tiukasti pois toisten elämistä.
hän muun muassa järjesti kahdet syntymäpäivät sen takia etteivät kaverit tapaisi toisiaan.
hän myös teki tuota että sopii kanssani asioita mutta oikeastaan viime vuosina 100 % kerroista hän on itse perunut ne ihan viittä vaille
tuotakin hän tekee tahallaan. En voinut sitäkään uskoa mutta muutama muukin kaveri on puhunut tuosta hänen käytöksestään.
jotkut ovat siis hyvin kummallisia tekemisiään vaikka sitä on todella vaikeata näin normaalina ihmisenä ymmärtää
Mulla on kaveri joka tekee tätä, mutta ymmärrän sen hyvin. Hän nimittäin bailaa välillä todella ankarasti, ja ymmärrän että haluaa viettää synttärinsä omalla tyylillään eikä kaikki tunne oloaan mukavaksi kreisibailuissa. Ja ehkä häntä itseäänkin nolottaisi jos paikalla olisi meitä juomattomia kauhistelemassa. Hän kutsuu sitten meidät rauhalliset kahville erikseen ja se sopii hyvin.
Teillä siis syynä on tuo. Hänellä syy on se että hän ei halua että kaverinsa tapaavat toisiaan.
Mulla on itsellä tuolla tavalla hankala tilanne. Kaksi hyvää ystävää eri piureistä, joista toinen ei voi sietää tätä toista. Pidän heidät siis erillään, mutta en halua pahoittaa toisen mieltä kertomalla syytä.
Tässä tapauksessa ei ole tuosta kyse. Olin hieman yllättynyt kun hän kutsui kotiinsa synttäreitä viettämään perjantaina ja seuraavalla viikolla sain kuulla että isot bileet oli järjestetty ravintolassa lauantaina. Minua tuo ei sinänsä haitannut mutta kyllä asian salailu ihmetytti . Osa ihmisistä oli myöskin jättänyt tulematta näille samoille syntymäpäiville missä minä olin ja hän oli siitä pahalla mielellä että kun kerrankin jotain järjestää ja sitten ei tulla paikalle. He taisivat tietää että kunnon bileet oli luvassa vasta seuraavalle illalle. Moni muukaan ei tiennyt näistä bile synttäreistä vaan oli yhtä ihmeissään kuin minäkin.
Ideaalitilanteessa ajan viettämisen yhdessä voisi ajatella johtavan siihen, että tulee toisen kanssa läheisimmäksi ja toinenkin innostuu silloin vuorostaan ehdottamaan kivoja yhteisiä juttuja. En tiedä missä on vika kun ei näin käy.
Ellet itse laita viestiä, niin huomaat että kuukaudet vain kuluvat eikä toisesta kuulu mitään. Ilmeisesti seurassa ei ollutkaan kovin kivaa, mutta jostain syystä kaveri ei silti ehdotuksista ole kieltäytynyt. Erittäin hämmentävää!