Olen se, jolle kaverit haluavat kertoa mitä he ovat muiden kavereiden kanssa puuhailleet

Vierailija kirjoitti:

Mietin vieläkin millaisia jännittäviä ranneliikkeitä ap voisi tehdä kahvia kaataessa :D

Mutta ihmettelen muuten aikuisten ihmisten tarvetta puhua bestiksestä toiselle kaverille. Oikein alleviivataan että tämä on se paras kaveri, et sinä jolle juuri juttelen. Melko tökeröä.

On kyllä. Itse en koskaan puhu kavereistani tai tutuista nimellä. Voin sanoa jollekin joka on menossa luomileikkaukseen että eräs tuttuni kävi ja oli lopputulokseen tyytyväinen, en sano että kyseessä on setäni vaimo, mitä keskustelukumppani sillä tiedolla tekisi?

Täysin päinvastainen on anoppini joka aloittaa jutun: kaislatien mikko virtanen tältä kylältä kävi luomileikkauksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen usein kokenut että minulle voidaan vuodattaa kaikenmaailman asiat, mutta minulta ei edes kysytä mitä kuuluu. Lopetin kuuntelemasta.

Tämä myös!! Tosi raskasta kun toinen haluaa nähdä vain ankeissa merkeissä ja valittaakseen, mutta varaa kaikki hauskat tekemiset "parempien kavereiden" kesken. JA ei tosiaan edes kysy miten töissä menee tai mikään. Jos itse yrittää valittaa mistään/avautua niin  ynseä vastaanotto tai vähättelevä!

Niin totta! Lapsuudenystäväni onnjuurintuollainen. Tai oli silloin kun vielä oltiin tekemisissä. Saattoi jopa pyytää rahaa lainaksi vkl illanviettoa varten mutta kunnkysyin pääsenkö mukaan niin vastaus oli aina ei nytnoikein sovi. Sitten kun oli paha mieli niin olisin kelvannut lohduttajaksi jotta taas jaksaa hillua kivoissa jutuissa muiden kanveriensa kanssa, eikä minua suvaittu mukaan.

Joo einolla oltu yli 10 v missään tekemisissä, lukuunottamatta niitämkertoja kun on ollut rahaa lainaan vailla, mutta loppuo sekin anelu kun monta kertaa sanoin että ei minullakaan rahaa ole, vaikka olikin.

Itse opin jo teininä ettei kavereille kannata edes pyynnöstä lainata rahaa, kun maksua joutui perimään moneen kertaan ja lopulta ei edes kaikkia rahoja saanut takaisin.

Minusta se oli ihan käsittämätöntä. Itse en olisi pyytänyt suklaan ostamiseen kioskissa kaverilta rahaa, jos olisin tiennyt etten välttämättä pysty maksamaan nopeasti takaisin.

Sanoisin että ongelmana on se että kaikki ihmiset tässä ketjussa ovat rajattomia eivätkä osaa asettaa itselleen ja toisille ihmisille rajoja.

Minä olen aina se vihoviimeinen jolle soitetaan ja minua on huomaamattani käytetty hyväksi ilmaisena työvoimana kun olen luullut että kavereita autetaan aina, niin härskisti olen ollut muutto apuna, remontti apuna, maksavana osapuolena matkoilla (piti maksaa takaisin) jne. Kyllä ihmiset huomaa jos olet tyhmä ja ei ole kaikki muumit laaksossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet vain pelkkä kuuleva korva, jolla itsellään ei ole mitään väliä. Anteeksi pahasti sanottu, mutta olen itsekin ollut aiemmin siinä tilanteessa. 

Kuulostaa tutulta. Mulle viestittelee kaveri elämästään ja huolistaan ja puhumme niistä ja valotamme kaikkia puolia hänen asioistaan. Kun itse laitan viestin omasta asiastani, se kommentoidaan emojilla. Tavatessa sama: hän, hänen työnsä, harrastuksensa, perheensä, ystävänsä, reissunsa. 

Olen opetellut sellaisen tavan että anna heille mitä he itse näyttävät sinulle haluavansa. Eli kuulostelen nykyään tarkemmin miten ihmiset haluavat itseään kohdeltavan. 
Joten jos minulle vastataan emojilla, niin vastaan hänen vastaavaan asiaansa myös emojilla. 
Jos joku ei koskaan soita minulle, niin oletan hänen haluavan sellaista enkä itsekään enää hänelle soita. 
 

Näin toimin itsekin. Aiemmin ajattelin että panostamalla ihmissuhteeseen osoitan toiselle kuinka tärkeänä tätä ihmissuhdetta pidän.

Valitettavasti tällainen toiminta kuitenkin johtaa usein nopeasti siihen, että vaivannäköäsi aletaan pitää itsestäänselvyytenä. Kaveri ei välttämättä vastavuoroisesti koe tarvetta panostaa samalla tavalla ystävyyden ylläpitämiseen.

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin että ongelmana on se että kaikki ihmiset tässä ketjussa ovat rajattomia eivätkä osaa asettaa itselleen ja toisille ihmisille rajoja.

Minä olen aina se vihoviimeinen jolle soitetaan ja minua on huomaamattani käytetty hyväksi ilmaisena työvoimana kun olen luullut että kavereita autetaan aina, niin härskisti olen ollut muutto apuna, remontti apuna, maksavana osapuolena matkoilla (piti maksaa takaisin) jne. Kyllä ihmiset huomaa jos olet tyhmä ja ei ole kaikki muumit laaksossa.

Jokaisella on jonkinlainen tarve liittyä toisiin ihmisiin ja kokea tulevansa arvostetuksi. Olemme kuitenkin laumaeläimiä. Se ei tee ihmisestä tyhmää, että joku käyttää tätä tarvetta hyväkseen. Hyväksikäyttäjä siinä on se inhottava tyyppi.

Vierailija kirjoitti:

Sä olet kahvittelukaveri ja muut ovat seikkailukavereita. Kun sulle taas ehdotetaan kahvittelua, niin kieltäydy ja sano, että nähdään mueluummin jossain muualla, jotain tehden.

Ap, haluaisin kysyä että ethän tee ohareita? Eli jos sun kanssa sopii että mennään heinäkuun viimeisenä viikonloppuna xx:n keikalle ja ostetaan liput niin tulet kanssa? Etkä peru kohta. Toinen on hankkinut liput, lapsenvahdit ja jättänyt sopimatta muuta juuri sille viikonlopulle? 

Tämä vielä jos toistuu niin ei hyvä. Olen itse tästä syystä yhden kaverin siirtänyt kahvilinjalle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet vain pelkkä kuuleva korva, jolla itsellään ei ole mitään väliä. Anteeksi pahasti sanottu, mutta olen itsekin ollut aiemmin siinä tilanteessa. 

Kuulostaa tutulta. Mulle viestittelee kaveri elämästään ja huolistaan ja puhumme niistä ja valotamme kaikkia puolia hänen asioistaan. Kun itse laitan viestin omasta asiastani, se kommentoidaan emojilla. Tavatessa sama: hän, hänen työnsä, harrastuksensa, perheensä, ystävänsä, reissunsa. 

Olen opetellut sellaisen tavan että anna heille mitä he itse näyttävät sinulle haluavansa. Eli kuulostelen nykyään tarkemmin miten ihmiset haluavat itseään kohdeltavan. 
Joten jos minulle vastataan emojilla, niin vastaan hänen vastaavaan asiaansa myös emojilla. 
Jos joku ei koskaan soita minulle, niin oletan hänen haluavan sellaista enkä itsekään enää hänelle soita. 
 

Tämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sä olet kahvittelukaveri ja muut ovat seikkailukavereita. Kun sulle taas ehdotetaan kahvittelua, niin kieltäydy ja sano, että nähdään mueluummin jossain muualla, jotain tehden.

Ap, haluaisin kysyä että ethän tee ohareita? Eli jos sun kanssa sopii että mennään heinäkuun viimeisenä viikonloppuna xx:n keikalle ja ostetaan liput niin tulet kanssa? Etkä peru kohta. Toinen on hankkinut liput, lapsenvahdit ja jättänyt sopimatta muuta juuri sille viikonlopulle? 

 

Tämä vielä jos toistuu niin ei hyvä. Olen itse tästä syystä yhden kaverin siirtänyt kahvilinjalle. 

Minä olen se jonka kanssa kaveri on perunut juttuja vetoamalla kun tulikin darra jne. Itse peruutan vain jos sairastun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kaveri, konka puheissa vilahtelee mulle täysin tuntemattomat Marjat ja Mirjat. Ja Veeran kanssa kävin tuolla ja Tarjan kanssa olis tarkoitus käydä täällä. Ja ihana Arja, joka kutsui mut kanssaan risteilylle ylläriksi, hän maksaa kaiken. Vissiin oon hyvä ystävä sitten :)

Olen ottanut etäisyyttä. 

Nämä itsensäkehujat ovat aivan vihoviimeistä porukkaa. Jossain vaiheessa kuuntelijan aivot vain sanovat poks.

Mä olen katkaissut välit. En jaksa kuunnella loputtomiin, mitä kivaa tehty kenenkin kanssa jos meillä ei ole mitään yhteistä. Nostavatko tällaiset tyypit jotenkin itseään, et kato miten suosittu olen. Toisen pitäisi vaan ihaillen kuunnella loputonta selostusta. Mikä tässä on takana? Ei ole vielä itselle selvinnyt. 

Jotkut ehkä sanovat vain äänen  kaiken mitä mieleen juolahtaa täysin kuulijasta riippumatta. En halua kuulostaa moralistilta, mutta minulla ainakin on joskus meinannut yrjö tulla kun kaveri on pohtinut ettei seksi varatun kanssa ole huono juttu, koska hän on tämän varatun eksä. Ihan eri juttu kuulemma kuin paneskella vieraan kanssa...

Hahaa. Tunnen joitakin, joista epäilen, että kaikki päässä liikkuva on vain samalla sanottava ulos. Ehkä niitä ajatuksia ei edes olisi olemassa, jollei niitä päästetä samalla pihalle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin että ongelmana on se että kaikki ihmiset tässä ketjussa ovat rajattomia eivätkä osaa asettaa itselleen ja toisille ihmisille rajoja.

Minä olen aina se vihoviimeinen jolle soitetaan ja minua on huomaamattani käytetty hyväksi ilmaisena työvoimana kun olen luullut että kavereita autetaan aina, niin härskisti olen ollut muutto apuna, remontti apuna, maksavana osapuolena matkoilla (piti maksaa takaisin) jne. Kyllä ihmiset huomaa jos olet tyhmä ja ei ole kaikki muumit laaksossa.

Jokaisella on jonkinlainen tarve liittyä toisiin ihmisiin ja kokea tulevansa arvostetuksi. Olemme kuitenkin laumaeläimiä. Se ei tee ihmisestä tyhmää, että joku käyttää tätä tarvetta hyväkseen. Hyväksikäyttäjä siinä on se inhottava tyyppi.

On jonkinasteinen masennuksen merkki, jos ihminen lopulta kokemustensa takia suhtautuu muihin niin ennakkoluuloisesti, että ajattelee jokaisen lupaavan ihmissuhteen kohdalla että ei tästä mitään voi tulla, eihän minussa ole mitään sellaista mistä kukaan pitäisi, pakko siis tuonkin olla pelkkä hyväksikäyttäjä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä taas olen se ihminen, jolle työkaverit (erityisesti miehet) haluavat kertoa parisuhteistaan/ parisuhdeongelmistaan (entisistä ja nykyisistä), sekä lapsuudestaan.

Esimerkiksi pomo kertoi, miten häntä jännittää se kun lapset ovat muuttaneet kotoa - että minkälaista se sitten on asua vaimon kanssa kahdestaan.

Tai työkaverimies kertoi, miten äiti oli hänen lapsuudessaan väsynyt, eikä jaksanut työpäivän jälkeen mitään, esimerkiksi viedä jalkapalloharrastukseen.

Oletko ollut vanhempiesi uskottu lapsena, jolle he ovat vuodattaneet murheitaan? Ihmiset ilmeisesti tunnistavat helposti sen kenet on aikanaan ehdollistettu kuulijan rooliin.

 

Ellei henkilöllä ole taustallaan tällaista pitkäaikaista ehdollistumista, kykenee hän ehkä nopeammin poistumaan tämänkaltaisista kuormittavista tilanteista, jolloin ne eivät yhtä helposti jatkossa toistu.

Oliskos tuossa käynyt niin että käytöksen huomasi vasta pitemmän ajan päästä? Mulle ainakin kävi juuri niin. Ensin vaikutti vastavuoroiselta mutta lopulta huomasi olevansa tässä tilanteessa

Saattaahan se ollakin aluksi vastavuoroista. Vähitellen sitten tilanne muuttuu. Ja välillä voi saada parempaa kohtelua, jotta sinut saadaan sitoutumaan suhteeseen. Harva jää suhteeseen, joka on koko ajan tosi huono.

Totta. Ihmiset voivat kehuilla myös antaa toisen ymmärtää suhteen olevan jotain enemmän kuin mitä se todellisuudessa onkaan. Ihminen voi toiveikkaana jäädä odottamaan kuinka varmasti sen "rakkaan tosiystävän" kanssa tullaan vielä tekemään vaikka mitä mahtavaa.

Minulle kaveri aina sanoi että mennään hänen sukunsa mökille, ja maalaili mitä kaikkea kivaa me siellä tehtäisiinkään. Sitten laitteli faceen kuvia kun oli muiden kavereiden kanssa mökillä hauskaa pitämässä ja tekemässä niitä asioita joita meidän piti tehdä. Mökkireissua ei koskaan meille tullut. 

Tämä voisi olla juuri sen kaverin suusta jota vuosia pyydettiin mukaan ja mihinkään ei ikinä lähdetty tai sitten ne peruttiin viime hetkellä. Aina piti mennä sinne kahville, kun hän on muuten niin kiireinen.

Nyt kukaan kaveriporukasta ei edes halua pyytää tätä mihinkään, kun on tullut sen tuhat kertaa torjutuksi. Kuulemma harmittaa kun kukaan ei pyydä mihinkään... Pari viikkoa sitten taas viime tipassa peruminen ja silti jaksetaan ruikuttaa kun muut kaverit tekee kivoja juttuja. Lopetin kahvilla käymisen, mutta muut kutsuu itsensä sinne velvollisuuden tunnosta tai jotain. Kahvilla käymisestäkin on nyt jotain valitettu.

Vierailija kirjoitti:

Tämä voisi olla juuri sen kaverin suusta jota vuosia pyydettiin mukaan ja mihinkään ei ikinä lähdetty tai sitten ne peruttiin viime hetkellä. Aina piti mennä sinne kahville, kun hän on muuten niin kiireinen.

 

Nyt kukaan kaveriporukasta ei edes halua pyytää tätä mihinkään, kun on tullut sen tuhat kertaa torjutuksi. Kuulemma harmittaa kun kukaan ei pyydä mihinkään... Pari viikkoa sitten taas viime tipassa peruminen ja silti jaksetaan ruikuttaa kun muut kaverit tekee kivoja juttuja. Lopetin kahvilla käymisen, mutta muut kutsuu itsensä sinne velvollisuuden tunnosta tai jotain. Kahvilla käymisestäkin on nyt jotain valitettu.

Jos tarkoitat aloittajaa, niin eivät minua minnekään pyydä edes omat vanhemmat. Heillekin riittää saavat käydä täällä kahvilla tai syömässä kertomassa miten fantastisia juttuja ovat milloin kenenkin kanssa puuhailleet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä taas olen se ihminen, jolle työkaverit (erityisesti miehet) haluavat kertoa parisuhteistaan/ parisuhdeongelmistaan (entisistä ja nykyisistä), sekä lapsuudestaan.

Esimerkiksi pomo kertoi, miten häntä jännittää se kun lapset ovat muuttaneet kotoa - että minkälaista se sitten on asua vaimon kanssa kahdestaan.

Tai työkaverimies kertoi, miten äiti oli hänen lapsuudessaan väsynyt, eikä jaksanut työpäivän jälkeen mitään, esimerkiksi viedä jalkapalloharrastukseen.

Oletko ollut vanhempiesi uskottu lapsena, jolle he ovat vuodattaneet murheitaan? Ihmiset ilmeisesti tunnistavat helposti sen kenet on aikanaan ehdollistettu kuulijan rooliin.

 

Ellei henkilöllä ole taustallaan tällaista pitkäaikaista ehdollistumista, kykenee hän ehkä nopeammin poistumaan tämänkaltaisista kuormittavista tilanteista, jolloin ne eivät yhtä helposti jatkossa toistu.

Oliskos tuossa käynyt niin että käytöksen huomasi vasta pitemmän ajan päästä? Mulle ainakin kävi juuri niin. Ensin vaikutti vastavuoroiselta mutta lopulta huomasi olevansa tässä tilanteessa

Saattaahan se ollakin aluksi vastavuoroista. Vähitellen sitten tilanne muuttuu. Ja välillä voi saada parempaa kohtelua, jotta sinut saadaan sitoutumaan suhteeseen. Harva jää suhteeseen, joka on koko ajan tosi huono.

Totta. Ihmiset voivat kehuilla myös antaa toisen ymmärtää suhteen olevan jotain enemmän kuin mitä se todellisuudessa onkaan. Ihminen voi toiveikkaana jäädä odottamaan kuinka varmasti sen "rakkaan tosiystävän" kanssa tullaan vielä tekemään vaikka mitä mahtavaa.

Minulle kaveri aina sanoi että mennään hänen sukunsa mökille, ja maalaili mitä kaikkea kivaa me siellä tehtäisiinkään. Sitten laitteli faceen kuvia kun oli muiden kavereiden kanssa mökillä hauskaa pitämässä ja tekemässä niitä asioita joita meidän piti tehdä. Mökkireissua ei koskaan meille tullut. 

Minut eräs kaveri kutsui kerran mökille. Oli siellä kuitenkin aivan umpipäissään ja tyrkytti jatkuvasti viinaa. Ei tehnyt mieli sen jälkeen lähteä sinne uudelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä taas olen se ihminen, jolle työkaverit (erityisesti miehet) haluavat kertoa parisuhteistaan/ parisuhdeongelmistaan (entisistä ja nykyisistä), sekä lapsuudestaan.

Esimerkiksi pomo kertoi, miten häntä jännittää se kun lapset ovat muuttaneet kotoa - että minkälaista se sitten on asua vaimon kanssa kahdestaan.

Tai työkaverimies kertoi, miten äiti oli hänen lapsuudessaan väsynyt, eikä jaksanut työpäivän jälkeen mitään, esimerkiksi viedä jalkapalloharrastukseen.

Oletko ollut vanhempiesi uskottu lapsena, jolle he ovat vuodattaneet murheitaan? Ihmiset ilmeisesti tunnistavat helposti sen kenet on aikanaan ehdollistettu kuulijan rooliin.

 

Ellei henkilöllä ole taustallaan tällaista pitkäaikaista ehdollistumista, kykenee hän ehkä nopeammin poistumaan tämänkaltaisista kuormittavista tilanteista, jolloin ne eivät yhtä helposti jatkossa toistu.

Oliskos tuossa käynyt niin että käytöksen huomasi vasta pitemmän ajan päästä? Mulle ainakin kävi juuri niin. Ensin vaikutti vastavuoroiselta mutta lopulta huomasi olevansa tässä tilanteessa

Saattaahan se ollakin aluksi vastavuoroista. Vähitellen sitten tilanne muuttuu. Ja välillä voi saada parempaa kohtelua, jotta sinut saadaan sitoutumaan suhteeseen. Harva jää suhteeseen, joka on koko ajan tosi huono.

Totta. Ihmiset voivat kehuilla myös antaa toisen ymmärtää suhteen olevan jotain enemmän kuin mitä se todellisuudessa onkaan. Ihminen voi toiveikkaana jäädä odottamaan kuinka varmasti sen "rakkaan tosiystävän" kanssa tullaan vielä tekemään vaikka mitä mahtavaa.

Minulle kaveri aina sanoi että mennään hänen sukunsa mökille, ja maalaili mitä kaikkea kivaa me siellä tehtäisiinkään. Sitten laitteli faceen kuvia kun oli muiden kavereiden kanssa mökillä hauskaa pitämässä ja tekemässä niitä asioita joita meidän piti tehdä. Mökkireissua ei koskaan meille tullut. 

Minut eräs kaveri kutsui kerran mökille. Oli siellä kuitenkin aivan umpipäissään ja tyrkytti jatkuvasti viinaa. Ei tehnyt mieli sen jälkeen lähteä sinne uudelleen.

Eivät ne reissut välttämättä ole ihan sellaisia kuin miksi ne kuulijoille maalaillaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sä olet kahvittelukaveri ja muut ovat seikkailukavereita. Kun sulle taas ehdotetaan kahvittelua, niin kieltäydy ja sano, että nähdään mueluummin jossain muualla, jotain tehden.

Ap, haluaisin kysyä että ethän tee ohareita? Eli jos sun kanssa sopii että mennään heinäkuun viimeisenä viikonloppuna xx:n keikalle ja ostetaan liput niin tulet kanssa? Etkä peru kohta. Toinen on hankkinut liput, lapsenvahdit ja jättänyt sopimatta muuta juuri sille viikonlopulle? 

 

Tämä vielä jos toistuu niin ei hyvä. Olen itse tästä syystä yhden kaverin siirtänyt kahvilinjalle. 

Miksi tapaat kaveria, joka peruu sovittuja juttuja? Eikö kahvittelun peruuntuminen harmita? Vai menetkö aina kahta kättä heilutellen kahville kaverin luokse?

Vierailija kirjoitti:

Luulin olevani erään ihmisen kanssa hyviä ystäviä, mutta nyt viime aikoina on alkanut ärsyttämään hänen tapansa puhua muista kavereistaan "parhaina frendeinä". Näiden kavereiden kanssa juhlitaan uudet vuodet, synttärit ym. Kun minä pyydän lähtemään jonnekin, on vastaus yleensä "katellaan". Kerran suunnittelimme yhtä viikonloppureissua toiselle puolelle Suomea, ja tämän reissun hän perui, ja samana viikonloppuna taas oli parhaiden frendiensä kanssa. Hän ei edes ymmärrä, että mun loukkaantuminen on oikeutettua ja luottamus häneen on mennyt. Tällainen varakaverina oleminen alkaa riittää mulle. 

Minä en voinut uskoa kaverini käytöstä. En kerta kaikkiaan voinut käsittää että voi olla olemassa ihmisiä jotka rajaavat kaverinsa todella tiukasti pois toisten elämistä. 
 hän muun muassa järjesti kahdet syntymäpäivät sen takia etteivät kaverit tapaisi toisiaan. 
 hän myös teki tuota että sopii kanssani asioita mutta oikeastaan viime vuosina 100 % kerroista hän on itse perunut ne ihan viittä vaille
 tuotakin hän tekee tahallaan. En voinut sitäkään uskoa mutta muutama muukin kaveri on puhunut tuosta hänen käytöksestään.
 jotkut ovat siis hyvin kummallisia tekemisiään vaikka sitä on todella vaikeata näin normaalina ihmisenä ymmärtää
 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen usein kokenut että minulle voidaan vuodattaa kaikenmaailman asiat, mutta minulta ei edes kysytä mitä kuuluu. Lopetin kuuntelemasta.

Tämä myös!! Tosi raskasta kun toinen haluaa nähdä vain ankeissa merkeissä ja valittaakseen, mutta varaa kaikki hauskat tekemiset "parempien kavereiden" kesken. JA ei tosiaan edes kysy miten töissä menee tai mikään. Jos itse yrittää valittaa mistään/avautua niin  ynseä vastaanotto tai vähättelevä!

Niin totta! Lapsuudenystäväni onnjuurintuollainen. Tai oli silloin kun vielä oltiin tekemisissä. Saattoi jopa pyytää rahaa lainaksi vkl illanviettoa varten mutta kunnkysyin pääsenkö mukaan niin vastaus oli aina ei nytnoikein sovi. Sitten kun oli paha mieli niin olisin kelvannut lohduttajaksi jotta taas jaksaa hillua kivoissa jutuissa muiden kanveriensa kanssa, eikä minua suvaittu mukaan.

Joo einolla oltu yli 10 v missään tekemisissä, lukuunottamatta niitämkertoja kun on ollut rahaa lainaan vailla, mutta loppuo sekin anelu kun monta kertaa sanoin että ei minullakaan rahaa ole, vaikka olikin.

Itse opin jo teininä ettei kavereille kannata edes pyynnöstä lainata rahaa, kun maksua joutui perimään moneen kertaan ja lopulta ei edes kaikkia rahoja saanut takaisin.

 

Minusta se oli ihan käsittämätöntä. Itse en olisi pyytänyt suklaan ostamiseen kioskissa kaverilta rahaa, jos olisin tiennyt etten välttämättä pysty maksamaan nopeasti takaisin.

Juu en mäkään ole lainannut, mutta eipä se ole pyytämistä lopettanut. Ennen kuin vasta vanhemmalla iällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet vain pelkkä kuuleva korva, jolla itsellään ei ole mitään väliä. Anteeksi pahasti sanottu, mutta olen itsekin ollut aiemmin siinä tilanteessa. 

Kuulostaa tutulta. Mulle viestittelee kaveri elämästään ja huolistaan ja puhumme niistä ja valotamme kaikkia puolia hänen asioistaan. Kun itse laitan viestin omasta asiastani, se kommentoidaan emojilla. Tavatessa sama: hän, hänen työnsä, harrastuksensa, perheensä, ystävänsä, reissunsa. 

Olen opetellut sellaisen tavan että anna heille mitä he itse näyttävät sinulle haluavansa. Eli kuulostelen nykyään tarkemmin miten ihmiset haluavat itseään kohdeltavan. 
Joten jos minulle vastataan emojilla, niin vastaan hänen vastaavaan asiaansa myös emojilla. 
Jos joku ei koskaan soita minulle, niin oletan hänen haluavan sellaista enkä itsekään enää hänelle soita. 
 

Näin toimin itsekin. Aiemmin ajattelin että panostamalla ihmissuhteeseen osoitan toiselle kuinka tärkeänä tätä ihmissuhdetta pidän.

 

Valitettavasti tällainen toiminta kuitenkin johtaa usein nopeasti siihen, että vaivannäköäsi aletaan pitää itsestäänselvyytenä. Kaveri ei välttämättä vastavuoroisesti koe tarvetta panostaa samalla tavalla ystävyyden ylläpitämiseen.

Juuri näin. Jos itse jatkuvasti soittelee tai ottaa yhteyttä niin sille toiselle ei oikein enää jää väliäkään ottaa itse yhteyttä. Omalla kohdallani soitan tai otan yhteyttä kaksi kertaa peräkkäin jos sen jälkeen toinen ei ota vuorostaan yhteyttä niin saa puolestani olla.

Itse tyydyn kahvittelemaan erään ystävän kanssa, koska emme pidä samankaltaisesta tekemisestä. Hän on enemmän sellainen meikataan ja shoppaillaan -tyyppi, kun itse haluaisin mieluummin lenkille metsään. Kulttuurissa ei ole yhtään sama maku, ja toinen tykkää skumpasta ja leivoksista ja toinen pubivisoista. Kahvista ja turisemisesta pidämme molemmat, eikä kumpikaan tule kateelliseksi jos kerromme mitä olemme muiden kanssa puuhanneet. Itse asun syrjemmässä joten juomme kahvit usein hänen luonaan. Toivon että olemme samalla sivulla tässä, eikä valita täällä ettemme tee muuta.