Lue keskustelun säännöt.
Olen se, jolle kaverit haluavat kertoa mitä he ovat muiden kavereiden kanssa puuhailleet
17.07.2026 |
Mutta ikinä ei vastaavia juttuja haluta tehdä minun kanssani. Sen sijaan kaverit kutsuvat itse itsensä kylään kahvikupin äärelle kertomaan miten kiva elämä heillä on.
Yhteiseen tekemiseen ei sen sijaan aikaa järjesty, vaikka sitä ehdottaisi.
Onko tämä muille tuttua? Taidan olla varakaveri.
Kommentit (275)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse menen ja teen heidän kanssa, keiden kanssa se on helppoa. Hankalampien ja nihkeämpien kanssa juodaan kahvit tai yhdet oluet. Elämä on ruuhkavuosissa muutenkin jatkuvaa säätöä, niin en jaksa enää seuraa jolle kaikki tilanteet ovat jotenkin ongelmallisia. En jaksa nirsoilua, jahkaamista tai säätämistä. Eli painajaista olisi seuralainen jonka kanssa menee 45 minuuttia siihen että rampataan ravintolasta toiseen etsimään kelvollista tunnelmaa, tai jonka pitää käydä samalla pankissa ja sovittamassa kenkiä neljässä eri liikkessä eri puolella kaupunkia ennen kuin päästään lähtemään mökille.
Kyllä. Kun on itse saanut järjesteltyä ja raivattua sen pari tuntia että ehtii tapaamaan, niin haluaisin käyttää sen vähäisen ajan yhdessäolon nautiskeluun ja hauskanpitoon enkä jahkailuun siitä onko joku paikka kelvollinen, tai toisen assistenttina juoksemiseen. Nämä samat sitten ihmettelevät kun emme tee mitään kivaa yhdessä, no kun emme ehdi!
Mulla taas käynyt monesti lapsiperheillisten kanssa niin, että tekevät oharit.. On ärsyttänyt, jos oon vaikka jättänyt jonkun muun menon välistä ja sit tullut joku viesti, että " en pääse kun Ville Matilla on treenit ja isälle tuli este ja mun pitääkin viedä se nyt sinne".
Ihmisten kanssa jotka toimii noin, pidän myös omana oikeutenani tehdä oharit matalalla kynnyksellä ( toisin kuin niiden kanssa, jotka peruvat vain oikeasti vakavasta syystä).
Onko tuo sinusta matalalla kynnyksellä perumista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne naiset, ne naiset! Tosin minun kanssani puuhaillaan, eikö paljon kerrota kavereille, onneksi!
Poistin yhden ystävän nimen puhelimesta. Se olin minä joka aina soitti ja ehdotti jotain. Hän tuli ehkä mukaan mutta ei koskaan ehdottanut mitään- ja oli myös pihi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse menen ja teen heidän kanssa, keiden kanssa se on helppoa. Hankalampien ja nihkeämpien kanssa juodaan kahvit tai yhdet oluet. Elämä on ruuhkavuosissa muutenkin jatkuvaa säätöä, niin en jaksa enää seuraa jolle kaikki tilanteet ovat jotenkin ongelmallisia. En jaksa nirsoilua, jahkaamista tai säätämistä. Eli painajaista olisi seuralainen jonka kanssa menee 45 minuuttia siihen että rampataan ravintolasta toiseen etsimään kelvollista tunnelmaa, tai jonka pitää käydä samalla pankissa ja sovittamassa kenkiä neljässä eri liikkessä eri puolella kaupunkia ennen kuin päästään lähtemään mökille.
Kyllä. Kun on itse saanut järjesteltyä ja raivattua sen pari tuntia että ehtii tapaamaan, niin haluaisin käyttää sen vähäisen ajan yhdessäolon nautiskeluun ja hauskanpitoon enkä jahkailuun siitä onko joku paikka kelvollinen, tai toisen assistenttina juoksemiseen. Nämä samat sitten ihmettelevät kun emme tee mitään kivaa yhdessä, no kun emme ehdi!
Mulla taas käynyt monesti lapsiperheillisten kanssa niin, että tekevät oharit.. On ärsyttänyt, jos oon vaikka jättänyt jonkun muun menon välistä ja sit tullut joku viesti, että " en pääse kun Ville Matilla on treenit ja isälle tuli este ja mun pitääkin viedä se nyt sinne".
Ihmisten kanssa jotka toimii noin, pidän myös omana oikeutenani tehdä oharit matalalla kynnyksellä ( toisin kuin niiden kanssa, jotka peruvat vain oikeasti vakavasta syystä).
Huomaa kyllä, että sulla ei ole omia lapsia. Jos sulla olisi, myös sulla lapset menisi tarpeen vaatiessa muun edelle. Tai jos itse olisit tuossa tilanteessa priorisoinut oman kaverisi ykköseksi, niin ihan hyvä, ettet ole halunnut lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Poistin yhden ystävän nimen puhelimesta. Se olin minä joka aina soitti ja ehdotti jotain. Hän tuli ehkä mukaan mutta ei koskaan ehdottanut mitään- ja oli myös pihi.
Jotkut tuntuvat olevan luonteeltaan aika perässävedettäviä. Tai sitten vain juuri sinun seurasi ei nappaa. Itsekin olen oman mielenrauhan takia poistanut tällaisten kavereiden yhteystietoja ja lakannut seuraamasta somessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse yksinäinen sinkku, joka näkee kahta kaveria sillokn tällöin kahvilla tai syömässä. He tahoillaan parisuhteissa ja lomamatkoillaan laittavat lomakuvia reissuiltaan meidän whatsapp ryhmän. Tuntuu kun kettuilisivat suoraan päin näköä.
Meille kaveri sopi erikseen ajan jolloin tulisi tuomaan lapsen lahjan, kun varsinainen juhlapäivä ei perheelle sopinut. Hankittiin erikseen tarjottavat ja siivottiin kaverin vierailua varten kotia. Vähän ennen hän peruukin, kun ilmoittaa päättäneensä mennä kuntosalille.
Ymmärrän että perheellinen haluaa varmistaa lapsen pääsyn harrastukseen, jos toinen vanhempi ei pystykään sovitusti kuljettamaan. Mutta on outoa perua sellaisen jutun takia, jonka voi tehdä oikeastaan milloin tahansa. Jälkikäteen epäilen koko jutun syntyneen sen takia, että kaveri olisi halunnut antaa lahjan lapselle, mutta siihen ei ollut rahaa eikä asiasta haluttu kertoa.
Tapaamiset jäivät sen jälkeen, koska tuntui kurjalta nähdä erikseen vaivaa sellaista ihmistä varten, joka tulee jos sattuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen vain sosiaalipornon mahdollistaja, joka istuu valmiiseen pöytään papattamaan omista asioistaan, koska joudun täyttämään sitä hiljaisuutta mikä muutoin syntyisi, kun toinen ei kerro mitään omista asioistaan. Kysymyksiin vastaa lyhyesti.
Pyydän anteeksi. Puhukaa te seuraavalla kerralla, minä en jaksaisi, mutta en kehtaa olla hiljaakaan.
No miksi sitten tunget kylään? Mullakin on tuttuja, jotka kärttävät kylään pääsyä, heidän mielestään kun olisi niin kiva nähdä. Mulle olisi ihan sama. Mun elämässä ei tapahdu mitään erityistä. Tavis työ, tavis puoliso ja lapset, ei mitään hienoa kerrottavaa. Työn päälle ei hirveästi jaksa harrastaa. Kotitöitä, lukemista, lenkkeilyä, sarjojen töllötystä ja nukkumaan. Viikonloppuna sitä samaa, vähän pihan laittoa, saunomista... Sitten nämä tulee upean elämänsä kanssa: mielenkiintoiset työkuviot, työmatkoja, lomamatkoja, kavereiden kanssa sitä ja tätä, puolison uusi hieno työ, vähän taas isompaa remppaa kotona, ostettu sellaista ja tällaista, lapset sitä ja tätä. Itsehän te tuppaudutte sitä möllötystä seuraamaan. Kun ei ole kerrottavaa, niin ei ole. Vai haluatko kuulla, mitä syötiin tiistaina? Tai kuinka monta koiran ulkoiluttajaa tuli keskiviikkona vastaan? Tai mitä työvaihetta toistin torstaina? Mihin aikaan kävin perjantaina nukkumaan ja mitä katsoin telkkarista lauantai-iltana?
Yleisesti: ihan hyvin voit saada kiinnostavia keskusteluja aikaan kertomalla lukemistasi kirjoista tai katsomistasi sarjoista ja niiden herättämistä ajatuksista. Voit jutella lenkillä havaitsemastasi vuodenkierrosta ja mitä kaikkea pihallasi kasvaa ja kuinka niitä vaalit. Voit puhua tavis perheestäsi ja tavistyöstäsi tavisjuttuja. Voit kertoa, mitä päässäsi pohdit saunoessasi ja kotitöissä.
Kyllä näin tietenkin voisi tehdä. Jos toinen on juuri kertonut, mitä on tehnyt ja kokenut oikeiden ihmisten kanssa ja toinen siihen kertoo, mitä tv-sarjan ihmiset tekivät, niin... Tajuat varmaan nyt itsekin? Eri juttu, jos toinen seuraa samaa sarjaa ja on lukenut saman kirjan. Yleensä ei.
Säästä, vuodenajoista, luonnosta, puutarhakasveista laitan joskus someen, mutta ei ne siellä yhtään reaktioita saa, joten aihe ei ole muita kiinnostava.
Mun työstä ei oikeasti ole vain mitään kerrottavaa. Perheen kuulumiset yleensä tulee käytyä läpi.
Vierailija kirjoitti:
Itse yksinäinen sinkku, joka näkee kahta kaveria sillokn tällöin kahvilla tai syömässä. He tahoillaan parisuhteissa ja lomamatkoillaan laittavat lomakuvia reissuiltaan meidän whatsapp ryhmän. Tuntuu kun kettuilisivat suoraan päin näköä.
Minä en seuraa ketään somessa, niin ei tule tällaisesta mielipahaa yhtä helposti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse yksinäinen sinkku, joka näkee kahta kaveria sillokn tällöin kahvilla tai syömässä. He tahoillaan parisuhteissa ja lomamatkoillaan laittavat lomakuvia reissuiltaan meidän whatsapp ryhmän. Tuntuu kun kettuilisivat suoraan päin näköä.
Minä en seuraa ketään somessa, niin ei tule tällaisesta mielipahaa yhtä helposti.
He eivät postaa noita someen vaan meidän kolmen viestiryhmään.
Se some olisikin jotenkin helpompi ymmärtää kun se, että tietävät että olen yksinäinen, mulla ei ole kumppania eikä ketään jonka kanssa reissata ja laittavat "kohdistetummin" näitä kuvia. Noh, ehkä pitäisi vaan olla onnellinen heidän puolestaan 👍
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse yksinäinen sinkku, joka näkee kahta kaveria sillokn tällöin kahvilla tai syömässä. He tahoillaan parisuhteissa ja lomamatkoillaan laittavat lomakuvia reissuiltaan meidän whatsapp ryhmän. Tuntuu kun kettuilisivat suoraan päin näköä.
Minä en seuraa ketään somessa, niin ei tule tällaisesta mielipahaa yhtä helposti.
He eivät postaa noita someen vaan meidän kolmen viestiryhmään.
Se some olisikin jotenkin helpompi ymmärtää kun se, että tietävät että olen yksinäinen, mulla ei ole kumppania eikä ketään jonka kanssa reissata ja laittavat "kohdistetummin" näitä kuvia. Noh, ehkä pitäisi vaan olla onnellinen heidän puolestaan 👍
Ymmärrettävää ettei tunnu kivalta. Ystävät eivät taida olla tulleet ajatelleeksi toimintaansa sinun näkökulmastasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen vain sosiaalipornon mahdollistaja, joka istuu valmiiseen pöytään papattamaan omista asioistaan, koska joudun täyttämään sitä hiljaisuutta mikä muutoin syntyisi, kun toinen ei kerro mitään omista asioistaan. Kysymyksiin vastaa lyhyesti.
Pyydän anteeksi. Puhukaa te seuraavalla kerralla, minä en jaksaisi, mutta en kehtaa olla hiljaakaan.
No miksi sitten tunget kylään? Mullakin on tuttuja, jotka kärttävät kylään pääsyä, heidän mielestään kun olisi niin kiva nähdä. Mulle olisi ihan sama. Mun elämässä ei tapahdu mitään erityistä. Tavis työ, tavis puoliso ja lapset, ei mitään hienoa kerrottavaa. Työn päälle ei hirveästi jaksa harrastaa. Kotitöitä, lukemista, lenkkeilyä, sarjojen töllötystä ja nukkumaan. Viikonloppuna sitä samaa, vähän pihan laittoa, saunomista... Sitten nämä tulee upean elämänsä kanssa: mielenkiintoiset työkuviot, työmatkoja, lomamatkoja, kavereiden kanssa sitä ja tätä, puolison uusi hieno työ, vähän taas isompaa remppaa kotona, ostettu sellaista ja tällaista, lapset sitä ja tätä. Itsehän te tuppaudutte sitä möllötystä seuraamaan. Kun ei ole kerrottavaa, niin ei ole. Vai haluatko kuulla, mitä syötiin tiistaina? Tai kuinka monta koiran ulkoiluttajaa tuli keskiviikkona vastaan? Tai mitä työvaihetta toistin torstaina? Mihin aikaan kävin perjantaina nukkumaan ja mitä katsoin telkkarista lauantai-iltana?
Yleisesti: ihan hyvin voit saada kiinnostavia keskusteluja aikaan kertomalla lukemistasi kirjoista tai katsomistasi sarjoista ja niiden herättämistä ajatuksista. Voit jutella lenkillä havaitsemastasi vuodenkierrosta ja mitä kaikkea pihallasi kasvaa ja kuinka niitä vaalit. Voit puhua tavis perheestäsi ja tavistyöstäsi tavisjuttuja. Voit kertoa, mitä päässäsi pohdit saunoessasi ja kotitöissä.
Kyllä näin tietenkin voisi tehdä. Jos toinen on juuri kertonut, mitä on tehnyt ja kokenut oikeiden ihmisten kanssa ja toinen siihen kertoo, mitä tv-sarjan ihmiset tekivät, niin... Tajuat varmaan nyt itsekin? Eri juttu, jos toinen seuraa samaa sarjaa ja on lukenut saman kirjan. Yleensä ei.
Säästä, vuodenajoista, luonnosta, puutarhakasveista laitan joskus someen, mutta ei ne siellä yhtään reaktioita saa, joten aihe ei ole muita kiinnostava.
Mun työstä ei oikeasti ole vain mitään kerrottavaa. Perheen kuulumiset yleensä tulee käytyä läpi.
Noista kirjoista ja sarjoista kertominen...! Olen todella paljon yksin, mikä korostuu silloin, kun tapaan äitiäni. Hänellä on erittäin vilkas seuraelämä, ja hän kertoilee monenlaista tekemisistään ja ystävistään. Kun tulee minun vuoroni kertoa kuulumisia, referoin suusanallisesti kaiken, mitä radiossa on puhuttu. Radio on meille erakoille ihanan lämmin ja läheinen media. Onneksi juuri kirjoista meillä riittää äitini kanssa puhuttavaa.
Ja vielä - lukeva ihminen ei ole koskaan yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen vain sosiaalipornon mahdollistaja, joka istuu valmiiseen pöytään papattamaan omista asioistaan, koska joudun täyttämään sitä hiljaisuutta mikä muutoin syntyisi, kun toinen ei kerro mitään omista asioistaan. Kysymyksiin vastaa lyhyesti.
Pyydän anteeksi. Puhukaa te seuraavalla kerralla, minä en jaksaisi, mutta en kehtaa olla hiljaakaan.
No miksi sitten tunget kylään? Mullakin on tuttuja, jotka kärttävät kylään pääsyä, heidän mielestään kun olisi niin kiva nähdä. Mulle olisi ihan sama. Mun elämässä ei tapahdu mitään erityistä. Tavis työ, tavis puoliso ja lapset, ei mitään hienoa kerrottavaa. Työn päälle ei hirveästi jaksa harrastaa. Kotitöitä, lukemista, lenkkeilyä, sarjojen töllötystä ja nukkumaan. Viikonloppuna sitä samaa, vähän pihan laittoa, saunomista... Sitten nämä tulee upean elämänsä kanssa: mielenkiintoiset työkuviot, työmatkoja, lomamatkoja, kavereiden kanssa sitä ja tätä, puolison uusi hieno työ, vähän taas isompaa remppaa kotona, ostettu sellaista ja tällaista, lapset sitä ja tätä. Itsehän te tuppaudutte sitä möllötystä seuraamaan. Kun ei ole kerrottavaa, niin ei ole. Vai haluatko kuulla, mitä syötiin tiistaina? Tai kuinka monta koiran ulkoiluttajaa tuli keskiviikkona vastaan? Tai mitä työvaihetta toistin torstaina? Mihin aikaan kävin perjantaina nukkumaan ja mitä katsoin telkkarista lauantai-iltana?
Yleisesti: ihan hyvin voit saada kiinnostavia keskusteluja aikaan kertomalla lukemistasi kirjoista tai katsomistasi sarjoista ja niiden herättämistä ajatuksista. Voit jutella lenkillä havaitsemastasi vuodenkierrosta ja mitä kaikkea pihallasi kasvaa ja kuinka niitä vaalit. Voit puhua tavis perheestäsi ja tavistyöstäsi tavisjuttuja. Voit kertoa, mitä päässäsi pohdit saunoessasi ja kotitöissä.
Kyllä näin tietenkin voisi tehdä. Jos toinen on juuri kertonut, mitä on tehnyt ja kokenut oikeiden ihmisten kanssa ja toinen siihen kertoo, mitä tv-sarjan ihmiset tekivät, niin... Tajuat varmaan nyt itsekin? Eri juttu, jos toinen seuraa samaa sarjaa ja on lukenut saman kirjan. Yleensä ei.
Säästä, vuodenajoista, luonnosta, puutarhakasveista laitan joskus someen, mutta ei ne siellä yhtään reaktioita saa, joten aihe ei ole muita kiinnostava.
Mun työstä ei oikeasti ole vain mitään kerrottavaa. Perheen kuulumiset yleensä tulee käytyä läpi.
Noista kirjoista ja sarjoista kertominen...! Olen todella paljon yksin, mikä korostuu silloin, kun tapaan äitiäni. Hänellä on erittäin vilkas seuraelämä, ja hän kertoilee monenlaista tekemisistään ja ystävistään. Kun tulee minun vuoroni kertoa kuulumisia, referoin suusanallisesti kaiken, mitä radiossa on puhuttu. Radio on meille erakoille ihanan lämmin ja läheinen media. Onneksi juuri kirjoista meillä riittää äitini kanssa puhuttavaa.
Ja vielä - lukeva ihminen ei ole koskaan yksin.
Äitisi on varmaan tuohon tottunut, mutta itse hämmentyisin todella paljon, jos vastauksena kuulumisten kyselemiseen kaveri vastaisi, että: "joo tämän viikon radion aamulypsyssä..."
Saattaisin alkuhämmennyksen jälkeen kysyä uudelleen, että kerro mitä sinulle kuuluu, koska ajattelisin kaverin papattavan puuta heinää esimerkiksi sen takia, kun jokin on hänellä hassusti ja siitä on vaikea puhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin vieläkin millaisia jännittäviä ranneliikkeitä ap voisi tehdä kahvia kaataessa :D
Mutta ihmettelen muuten aikuisten ihmisten tarvetta puhua bestiksestä toiselle kaverille. Oikein alleviivataan että tämä on se paras kaveri, et sinä jolle juuri juttelen. Melko tökeröä.On kyllä. Itse en koskaan puhu kavereistani tai tutuista nimellä. Voin sanoa jollekin joka on menossa luomileikkaukseen että eräs tuttuni kävi ja oli lopputulokseen tyytyväinen, en sano että kyseessä on setäni vaimo, mitä keskustelukumppani sillä tiedolla tekisi?
Täysin päinvastainen on anoppini joka aloittaa jutun: kaislatien mikko virtanen tältä kylältä kävi luomileikkauksessa.
Mulla oli nuorena aikuisena 18-30v tuollaisia ystäviä, jotka puhuivat mun kanssa ollessaan aina bestiksestään. Minna sitä ja tätä päläpälä. Siis aina kun tapasin jonkun kivan oloisen tyypin opiskeluissa tai harrastuksissa niin tästä kuoriutui bestisselittäjä, ainakin 5 kaveria tulee heti mieleen. Tuntui, että mulle haluttiin osoittaa, etten ole oikeasti tärkeä. En tiedä miksi? Olin kyllä aika heikkoitsetuntoinen vaikean lapduuden jäljiltä, että vetikö se sitten puoleensa näitä? Yksikin muualla asuva oli mun luona Helsingissä viikonlopun joka kk, kun sillä oli opintoja ja sai ilmaisen yöpaikan, aamupalat jne ja sitten puhui "Minnasta". Minnakin asui Helsingissä, muttei ilmeisesti majoittanut sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin vieläkin millaisia jännittäviä ranneliikkeitä ap voisi tehdä kahvia kaataessa :D
Mutta ihmettelen muuten aikuisten ihmisten tarvetta puhua bestiksestä toiselle kaverille. Oikein alleviivataan että tämä on se paras kaveri, et sinä jolle juuri juttelen. Melko tökeröä.On kyllä. Itse en koskaan puhu kavereistani tai tutuista nimellä. Voin sanoa jollekin joka on menossa luomileikkaukseen että eräs tuttuni kävi ja oli lopputulokseen tyytyväinen, en sano että kyseessä on setäni vaimo, mitä keskustelukumppani sillä tiedolla tekisi?
Täysin päinvastainen on anoppini joka aloittaa jutun: kaislatien mikko virtanen tältä kylältä kävi luomileikkauksessa.Mulla oli nuorena aikuisena 18-30v tuollaisia ystäviä, jotka puhuivat mun kanssa ollessaan aina bestiksestään. Minna sitä ja tätä päläpälä. Siis aina kun tapasin jonkun kivan oloisen tyypin opiskeluissa tai harrastuksissa niin tästä kuoriutui bestisselittäjä, ainakin 5 kaveria tulee heti mieleen. Tuntui, että mulle haluttiin osoittaa, etten ole oikeasti tärkeä. En tiedä miksi? Olin kyllä aika heikkoitsetuntoinen vaikean lapduuden jäljiltä, että vetikö se sitten puoleensa näitä? Yksikin muualla asuva oli mun luona Helsingissä viikonlopun joka kk, kun sillä oli opintoja ja sai ilmaisen yöpaikan, aamupalat jne ja sitten puhui "Minnasta". Minnakin asui Helsingissä, muttei ilmeisesti majoittanut sitten.
Ihmiset ehkä jotenkin vaistoavat sen kenellä on heikot turvaverkot ja suuri tarve löytää edes joitain hyviä ihmissuhteita elämäänsä. Se luo suhteeseen ikävän valta-aseman.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin vieläkin millaisia jännittäviä ranneliikkeitä ap voisi tehdä kahvia kaataessa :D
Mutta ihmettelen muuten aikuisten ihmisten tarvetta puhua bestiksestä toiselle kaverille. Oikein alleviivataan että tämä on se paras kaveri, et sinä jolle juuri juttelen. Melko tökeröä.On kyllä. Itse en koskaan puhu kavereistani tai tutuista nimellä. Voin sanoa jollekin joka on menossa luomileikkaukseen että eräs tuttuni kävi ja oli lopputulokseen tyytyväinen, en sano että kyseessä on setäni vaimo, mitä keskustelukumppani sillä tiedolla tekisi?
Täysin päinvastainen on anoppini joka aloittaa jutun: kaislatien mikko virtanen tältä kylältä kävi luomileikkauksessa.Mulla oli nuorena aikuisena 18-30v tuollaisia ystäviä, jotka puhuivat mun kanssa ollessaan aina bestiksestään. Minna sitä ja tätä päläpälä. Siis aina kun tapasin jonkun kivan oloisen tyypin opiskeluissa tai harrastuksissa niin tästä kuoriutui bestisselittäjä, ainakin 5 kaveria tulee heti mieleen. Tuntui, että mulle haluttiin osoittaa, etten ole oikeasti tärkeä. En tiedä miksi? Olin kyllä aika heikkoitsetuntoinen vaikean lapduuden jäljiltä, että vetikö se sitten puoleensa näitä? Yksikin muualla asuva oli mun luona Helsingissä viikonlopun joka kk, kun sillä oli opintoja ja sai ilmaisen yöpaikan, aamupalat jne ja sitten puhui "Minnasta". Minnakin asui Helsingissä, muttei ilmeisesti majoittanut sitten.
Ihmiset ehkä jotenkin vaistoavat sen kenellä on heikot turvaverkot ja suuri tarve löytää edes joitain hyviä ihmissuhteita elämäänsä. Se luo suhteeseen ikävän valta-aseman.
Jos on vähintään sellainen lapsuudenperhe, jolta saa tarvittaessa tukea ja jonka kanssa on kiva viettää aikaa, niin ei ole yhtä riippuvainen niistä ystävistään. On silloin muitakin vaihtoehtoja kuin olla yksin tai huonossa seurassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen vain sosiaalipornon mahdollistaja, joka istuu valmiiseen pöytään papattamaan omista asioistaan, koska joudun täyttämään sitä hiljaisuutta mikä muutoin syntyisi, kun toinen ei kerro mitään omista asioistaan. Kysymyksiin vastaa lyhyesti.
Pyydän anteeksi. Puhukaa te seuraavalla kerralla, minä en jaksaisi, mutta en kehtaa olla hiljaakaan.
No miksi sitten tunget kylään? Mullakin on tuttuja, jotka kärttävät kylään pääsyä, heidän mielestään kun olisi niin kiva nähdä. Mulle olisi ihan sama. Mun elämässä ei tapahdu mitään erityistä. Tavis työ, tavis puoliso ja lapset, ei mitään hienoa kerrottavaa. Työn päälle ei hirveästi jaksa harrastaa. Kotitöitä, lukemista, lenkkeilyä, sarjojen töllötystä ja nukkumaan. Viikonloppuna sitä samaa, vähän pihan laittoa, saunomista... Sitten nämä tulee upean elämänsä kanssa: mielenkiintoiset työkuviot, työmatkoja, lomamatkoja, kavereiden kanssa sitä ja tätä, puolison uusi hieno työ, vähän taas isompaa remppaa kotona, ostettu sellaista ja tällaista, lapset sitä ja tätä. Itsehän te tuppaudutte sitä möllötystä seuraamaan. Kun ei ole kerrottavaa, niin ei ole. Vai haluatko kuulla, mitä syötiin tiistaina? Tai kuinka monta koiran ulkoiluttajaa tuli keskiviikkona vastaan? Tai mitä työvaihetta toistin torstaina? Mihin aikaan kävin perjantaina nukkumaan ja mitä katsoin telkkarista lauantai-iltana?
Yleisesti: ihan hyvin voit saada kiinnostavia keskusteluja aikaan kertomalla lukemistasi kirjoista tai katsomistasi sarjoista ja niiden herättämistä ajatuksista. Voit jutella lenkillä havaitsemastasi vuodenkierrosta ja mitä kaikkea pihallasi kasvaa ja kuinka niitä vaalit. Voit puhua tavis perheestäsi ja tavistyöstäsi tavisjuttuja. Voit kertoa, mitä päässäsi pohdit saunoessasi ja kotitöissä.
Kyllä näin tietenkin voisi tehdä. Jos toinen on juuri kertonut, mitä on tehnyt ja kokenut oikeiden ihmisten kanssa ja toinen siihen kertoo, mitä tv-sarjan ihmiset tekivät, niin... Tajuat varmaan nyt itsekin? Eri juttu, jos toinen seuraa samaa sarjaa ja on lukenut saman kirjan. Yleensä ei.
Säästä, vuodenajoista, luonnosta, puutarhakasveista laitan joskus someen, mutta ei ne siellä yhtään reaktioita saa, joten aihe ei ole muita kiinnostava.
Mun työstä ei oikeasti ole vain mitään kerrottavaa. Perheen kuulumiset yleensä tulee käytyä läpi.
Eli jos somessa ei ole joku kuvasi herättänyt keskustelua niin sitten se on tylsä asia keskustella kaverin kanssa livenä? Tosiaankin meitä on moneen junaan! Itse en käyt somea lainkaan tuollaiseen.
Olen todella kiinnostunut luonnosta ja linnuista varsinkin. Jos teen lintumatkan kotikaupungissani, niin miten se eroaa että tekisin saman matkan ulkomaille? Tai työmatka vs työ kotimaassa?
Yhtä tylsää se minun tekemiseni joidenkin mielestä on, tein sitä missäpäin maailmaa tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin vieläkin millaisia jännittäviä ranneliikkeitä ap voisi tehdä kahvia kaataessa :D
Mutta ihmettelen muuten aikuisten ihmisten tarvetta puhua bestiksestä toiselle kaverille. Oikein alleviivataan että tämä on se paras kaveri, et sinä jolle juuri juttelen. Melko tökeröä.On kyllä. Itse en koskaan puhu kavereistani tai tutuista nimellä. Voin sanoa jollekin joka on menossa luomileikkaukseen että eräs tuttuni kävi ja oli lopputulokseen tyytyväinen, en sano että kyseessä on setäni vaimo, mitä keskustelukumppani sillä tiedolla tekisi?
Täysin päinvastainen on anoppini joka aloittaa jutun: kaislatien mikko virtanen tältä kylältä kävi luomileikkauksessa.Mulla oli nuorena aikuisena 18-30v tuollaisia ystäviä, jotka puhuivat mun kanssa ollessaan aina bestiksestään. Minna sitä ja tätä päläpälä. Siis aina kun tapasin jonkun kivan oloisen tyypin opiskeluissa tai harrastuksissa niin tästä kuoriutui bestisselittäjä, ainakin 5 kaveria tulee heti mieleen. Tuntui, että mulle haluttiin osoittaa, etten ole oikeasti tärkeä. En tiedä miksi? Olin kyllä aika heikkoitsetuntoinen vaikean lapduuden jäljiltä, että vetikö se sitten puoleensa näitä? Yksikin muualla asuva oli mun luona Helsingissä viikonlopun joka kk, kun sillä oli opintoja ja sai ilmaisen yöpaikan, aamupalat jne ja sitten puhui "Minnasta". Minnakin asui Helsingissä, muttei ilmeisesti majoittanut sitten.
Ihmiset ehkä jotenkin vaistoavat sen kenellä on heikot turvaverkot ja suuri tarve löytää edes joitain hyviä ihmissuhteita elämäänsä. Se luo suhteeseen ikävän valta-aseman.
Jos on vähintään sellainen lapsuudenperhe, jolta saa tarvittaessa tukea ja jonka kanssa on kiva viettää aikaa, niin ei ole yhtä riippuvainen niistä ystävistään. On silloin muitakin vaihtoehtoja kuin olla yksin tai huonossa seurassa.
Niinpä. Mä en ole lapsuudenperheeni jäsenten kanssa missään tekemisissä, mutta onneksi on mies, hänen vanhempansa ja sisaruksensa sekä oma aikuinen lapsi, plus yksi 30 vuotinen ystävyyssuhde.
Mulla taas käynyt monesti lapsiperheillisten kanssa niin, että tekevät oharit.. On ärsyttänyt, jos oon vaikka jättänyt jonkun muun menon välistä ja sit tullut joku viesti, että " en pääse kun Ville Matilla on treenit ja isälle tuli este ja mun pitääkin viedä se nyt sinne".
Ihmisten kanssa jotka toimii noin, pidän myös omana oikeutenani tehdä oharit matalalla kynnyksellä ( toisin kuin niiden kanssa, jotka peruvat vain oikeasti vakavasta syystä).