Avioero, ja koirat. Saisiko koiraihmisiltä asiallista pohdintaa?

Meillä on ollut hoidossa sukulaisten ja tuttujen koiria. Yksi koira on todella iso ja annettu alkuperäisestä kodistaan käytösongelmien takia sukulaisen perheeseen. Todella iso ja ensimmäisen kerran kun näin niin todella vihaisen oloinen. Kuitenkin on sopeutunut uuteen kotiin hyvin ja rauhoittunut. Välillä on ollut meillä hoidossa ja ei mitään ongelmaa. Sukulaisperheen toinen koira on tällöin ollut hoitolassa mutta hoitola ei ota tätä isompaa ja huonolla taustalla olevaa niin on sitten ollut meillä hoidossa. 

Myös naapurin hankala koira johon ei saanut koskea kuin omistaja (jolle tuli sairaus joka esti taluttamisen) tottui meidän perheeseen ja käytettiin sitä useita vuosia joka päivä lenkillä. Kun sai meidän kanssa pitkiä lenkkejä ja tottui uusiin ihmisiin ja asioihin niin rauhoittui. Nykyään sitä voi koskea ja lenkittää kuka vaan.

Nämä kokemukset aplle vain ihan vinkkinä että kannattaa tutustua naapureihin ym kun liikut koirien kanssa. Joku heistä saattaa lupautua ottamaan esim nuorimman koirasi hoitoon silloin kun menet vanhemmillesi kylään. Ainakin meidän kylällä koiraihmiset hoitavat toisten koiria vuorotellen ja joku maksaa toiselle pientä korvausta että hoitaa enemmänkin/lenkittää säännöllisesti hänen koiraansa. Eli vaikka sinulla ei nyt olisi sopivia tuttuja niin niitä voi etsiä. Esim paikalliseen someryhmään voi laittaa viestiä että etsisit koirakummia jos joku haluaisi välillä seuraa yhdestä tai useammasta koirasta. Jos ei löydy niin ei voi mitään mutta kannattaa yrittää. Jos löydät edes nuorimmalle koiralle lenkittäjän niin silloin kun sairastat ym niin pääset helpommalla kun joku muu hoitaisi edes pitkän lenkin. Jos  käy oikein hyvä tuuri niin löydät niin hyvän paikan että voit tarvittaessa antaa koiran heille myöhemmin lähelle jos et pysty pitämään itse. 

Mekin luvattiin yhdelle naapurille jonka koiraa lenkitettiin (ja hoidettiin heidän kotiin silloin kun omistaja sairaalassa tai reissussa) että jos joutuu luopumaan koirasta niin me voidaan harkita sen ottamista meille. Helpotti paljon raihinaista omistajaa kun tiesi mihin koiran voi antaa jos ei pärjää ja silti näkisi koiraa aina välillä kun kerta asutaan lähellä. 

Pois vaan kaikki. Sairastat parantumatonta lorvitarria. Iso riski että koirat joutuvat näkemään nälkään ja kokemaan muuta eläinrääkkäystä, kun et itse ”jaksa”.

 Yksi naapuruston lapsi olisi välttämättä halunnut koiran mutta allergiat perheessään esti. Tuo lapsi on sitten käynyt meillä hoitamassa meidän koiraa jostain 7v iästä lähtien muutaman kerran viikossa. Nyt lapsi on 10v ja taluttaa jo hyvin meidän isoa vanhaa koiraa. Koskaan ei ole annettu mennä yksin lenkille vaikka meidän koira on tosi helppo mutta kun ei voi tietää mitä muuta lenkillä voi kohdata (irtokoiria, siilejä (meidän koira metsästää niitä valitettavasti), holtittomia autokuskeja jne). Hätätilanteessa tuo naapurin lapsi hoitaisi meidän koiraa jo hyvin. Yksin voisi lenkittää vain lähipellolla mutta kyllä sekin riittäisi koiralle.  

Ap sinulla ei ilmeisesti ole sopivaa hätäapua mutta etsi. Jo yhdelle koiralle hoitopaikka/lenkittäjä voi auttaa hankalassa tilanteessa paljon. Aina et tarvi paikkaa kaikille kolmelle yhdessä. Kokeile jo nyt totuttaa koiria vähitellen siihen että nuori tai vanha koira on välillä eri paikassa kuin muut. Jos sopeutuvat siihen niin helpompaa jatkossa kun sitä ensimmäistä eroa eitarvitse tehdä yhtäkkiä hankalassa tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on neljä, miehen kanssa. Mutta tiedän että hoitaisin hyvin kaikki yksin jos ero tulisi ja pystyisin ja osaisin, minulla on tilaa ja olen rakentanut niille juoksuaitauksia jne. 

Eli olen varautunut siihenkin. Kuten lasten kanssa; varauduttava hoitamaan kaikki yksin tarvittaessa. Tosin koirista me tapeltaisiin erotessa varmasti pitkään ja verisesti… 

Ja sitä paitsi, ei sinulla enää montaa vuotta ole kolmea koiraa jos vanhin elelee viimisiään, kohta siis kuitenkin tilanne luonnollisesti helpottaa. Kaksi on kuitenkin paljon helpompi kuin kolme. Sen jälkeen voit miettiä tilannetta uusiksi. 

 

Et vain sinäkään pysty varautumaan sairauksiin ja siihen, jos et yhtäkkiä kykenekään enää tekemään asioita, jotka aiemmin olivat arkea. Se on hyvä muistaa. Kaiken lisäksi tässä tapauksessa kolmatta koiraa ei olisi edes tullut, jos minä olisin saanut päättää. Ap

Eli ilmeisesti kyse on jostain sairaudesta..?

Ihan suoraan aloituksesta: "Toisaalta, minulla on jaksamista ja ajoittain arkea rajoittava sairaus." 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisin kaikki kolme koiraa eron jälkeen ja katsoisin miten homma lähtee sujumaan niiden kanssa.

Komppaan tätä.

Ei liikaa muutoksia kerralla, ei sinulle eikä koirille.

Onko ero riitaisa vai voiko tulevaisuudessa olla mahdollista saada (ex-)mieheltä tarvittaessa hoitoapua?

Ei ole mahdollista saada. Lyhyet parin tunnin hoitoavut estää välimatka ja pidemmät ei muutenkaan mahdollisia. Riidoista ei ole kyse.  Ap

Vierailija kirjoitti:

Laske ja budjetoi, onko taloudellisesti mahdollista pitää kolmea koiraa yksin, jos vaikka sairaus ja jaksaminen estää työnteon ajoittain tai kokonaan.  Paljonko koiriin menee kuussa ja yksin kaikista kuluista jatkossa vastaamiseen. 

Taloudellisesti ei ongelmia. Tällä hetkellä ei työkyvyn kanssa ole mitään ongelmia. Tulevaisuudestahan ei kukaan meistä voi tietää. Ap

Järjestät koirat hoitoon, silloin kun on tarvetta. Joko muualle tai sitten hoitaja omaan kotiin. Jos on varaa ja olet työkykyinen, niin voit varmaan maksaa hoidosta. Joka tapauksessa koirat pitää hoitaa asianmukaisesti silloinkin kun et pysty / jaksa. Varmaan löytyy eläintenhoitajia, jotka tekevät keikkaa.

Ei koirilla ole mitään hätää. Asumismuotoni mahdollistaa niille rodun mukaisen elämän ja koirien liikunta, ruokinta ym järjestyy kyllä. Jos jostain jää välillä vähemmälle niin aktivoiminen, mutta toistaiseksi ei siitäkään ole puutetta.

Reissut järjestyy sitten miten järjestyy, onneksi niitä ei usein ole. Pääasia on kuitenkin arki ja sitä jatketaan nyt normaalisti ainakin toistaiseksi. Ratkaisuja teen sitten, jos on pakko.

Kiitos asiallisesti vastanneille 😊 ap

Näitä pitäisi osata tuumata jo koiraa ottaessa, että miten elämäntilanteiden muuttuminen vaikuttaa. Mulla kolme koiraa yksin ja hyvin pärjään.

Pitäisin kaikki, jos nuorin ei ole niin aktiivinen, että oma kuntosi ei riitä sen kanssa touhuamiseen. Omien menojen kannalta on sama, onko koiria kaksi vai kolme. 

Siihen, kuka niistä ensimmäisenä kuolee, täytyy todeta, kokemuksesta että se ei ole mitenkään sanottu, että se olisi vanhin. Mitä tahansa voi tapahtua, koirillekin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisin kaikki. Teidän eronne on joka tapauksessa niille trauma, ja lauman jatkuva hajoittaminen vain lisäisi sen keskimmäisen koiran ahdistusta. Ja entä sitten, kun se vanhin koira kuolee? Se keskimmäinen jäisi yksin...

Ja jos nyt ovat toimiva lauma, niin sen lauman hajoittaminen voi tosiaan aiheuttaa ongelmia, ja onkin paljon työläämpää kahden koiran kanssa kuin kolmen.

Nimim. Enpä ole 35 vuoteen käynyt ulkomaanreissuilla, kun ei koirille löydy hoitopaikkaa.

Meillä on yksi koira, joka viedään koirahoitolaan lomien ajaksi. Koirahoitoloissa otetaan usein vastaan useampi koira samasta perheestä. Jos ne tulevat toimeen keskenään, niin ne sijoitetaan samaan yhteiseen tilaan, eikä hinta ole juurikaan suurempi kuin yhden koiran hinta. 

Ohis, mutta itse en ikinä uskaltaisi jättää koiraa mihinkään hoitolaan. Enkä todellakaan pystyisi lomasta nauttimaan yhtään, kun koko ajan olisi koirasta huoli ja pelko, että sille sattuu jotain. Karkaa siellä vieraassa paikassa, käärme puree, toinen koira käy päälle, syö jotain vaarallista, sairastuu yllättäen, eikä hoitolasta viedä ajoissa/ollenkaan lääkäriin jne. Ja kyllä, kaikki nämä voivat käydä kotonakin tai kun itse olen jossain reissussa koiran kanssa (paitsi tuo viimeinen, koska kuskaan koiraa paniikissa lääkäriin, vaikka se vain oksentaisi kerran tai olisi vähän apean oloinen), mutta olenpa sitten edes itse paikalla ja asiasta vastuussa. 

Laittaisin nuorimman koiran pois ja katsoisin miten kaksi muuta pärjäisivät keskenään. Keskimmäinen menisi lopetukseen samalla kun vanhimmasta sika jättää jos ei hermostonsa takia pärjäisi yksin.

Vierailija kirjoitti:

Näitä pitäisi osata tuumata jo koiraa ottaessa, että miten elämäntilanteiden muuttuminen vaikuttaa. Mulla kolme koiraa yksin ja hyvin pärjään.

Sinulle samat sanat, kuin jollekin aiemmalle. Kaikkea et sinäkään osaa ennustaa, kuten vaikka sairastumista. Ja kuinka pahasti sairastut.

Toisekseen, minähän en edes olisi ottanut kolmatta koiraa. Olin silloin jo sairastunut. Mies sen koiran halusi ja haki. Ei ole minun syytäni sekään. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä pitäisi osata tuumata jo koiraa ottaessa, että miten elämäntilanteiden muuttuminen vaikuttaa. Mulla kolme koiraa yksin ja hyvin pärjään.

Sinulle samat sanat, kuin jollekin aiemmalle. Kaikkea et sinäkään osaa ennustaa, kuten vaikka sairastumista. Ja kuinka pahasti sairastut.

Toisekseen, minähän en edes olisi ottanut kolmatta koiraa. Olin silloin jo sairastunut. Mies sen koiran halusi ja haki. Ei ole minun syytäni sekään. Ap

Ihan sama, kenen syy. Koirat ovat nyt sinun vastuullasi ja sinun tulee hoitaa ne hyvin. Jos et pysty, hanki apua. Ei siinä sen kummempaa.

Tuntuu oudolta, että valitat koirasta. Itse tappelisin siitä, että saan pitää ne.