Lue keskustelun säännöt.
Avioero, ja koirat. Saisiko koiraihmisiltä asiallista pohdintaa?
17.07.2026 |
En aio lopettaa yhtäkään koiraa, sellaiset kommentit siis on turhia.
Mutta. Meillä on kolme koiraa. Yksi jo iäkäs, jolla varmasti viimeiset vuodet meneillään. Äärettömän rakas. Toinen koira on melko huomaamaton, arka ihmisiä ja uusia paikkoja kohtaan, mutta ei kuitenkaan hauku tai rähjää, eli sinällään on ns. helppo.
Nuorin on miehen haluama koira, aktiivinen mutta iloinen, vaatii huomiota.
Ja nyt sitten on ero tulossa ja kaikki koirat jäävät minulle. Minun on sitten päätettävä, pidänkö kaikki vai luovunko jostain. Kolme koiraa on paljon, kun hoitajia ei ole, ja kyläpaikatkin tällä laumalla hankalia. Eli rajoittaa paljon, jos jonnekin haluaa lähteä. Toisaalta, kotona kaikkikin menisi. Toisaalta, minulla on jaksamista ja ajoittain arkea rajoittava sairaus. Eli. Pohdinta-apua?
Vanhimmasta en luovu, ennen kuin on pakko, nyt on vielä hyvävointinen joten pysyy todella kotona.
Keskimmäinen on tosiaan helppo, ja noin aralle koiralle olisi vaikeaa löytää ymmärtävä koti. En siis luopuisi siitäkään.
Jos siis jostain luopuisin, se olisi nuorin koira. Pääsisin paljon helpommalla ja koti olisi rauhallinen. Koira sopeutuisi varmasti uuteen paikkaan. Mutta, se on myös keskimmäisen tukipilari, ja jos se lähtee, keskimmäisestä voisi tulla vielä arempi. Sille olisi varmasti aivan katastrofi sitten, kun vanhimmasta aika jättää. Yksin oloa tuo arka koira ei kestäisi, en usko hetkeäkään.
Olisiko sittenkin viisainta pitää kaikki? Pää pyörällä tästä miettimisestä.
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Minulla on neljä, miehen kanssa. Mutta tiedän että hoitaisin hyvin kaikki yksin jos ero tulisi ja pystyisin ja osaisin, minulla on tilaa ja olen rakentanut niille juoksuaitauksia jne.
Eli olen varautunut siihenkin. Kuten lasten kanssa; varauduttava hoitamaan kaikki yksin tarvittaessa. Tosin koirista me tapeltaisiin erotessa varmasti pitkään ja verisesti…
Ja sitä paitsi, ei sinulla enää montaa vuotta ole kolmea koiraa jos vanhin elelee viimisiään, kohta siis kuitenkin tilanne luonnollisesti helpottaa. Kaksi on kuitenkin paljon helpompi kuin kolme. Sen jälkeen voit miettiä tilannetta uusiksi.
Et vain sinäkään pysty varautumaan sairauksiin ja siihen, jos et yhtäkkiä kykenekään enää tekemään asioita, jotka aiemmin olivat arkea. Se on hyvä muistaa. Kaiken lisäksi tässä tapauksessa kolmatta koiraa ei olisi edes tullut, jos minä olisin saanut päättää. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eron toinen osapuoliko ei enää osallistu mitenkään? Meinaan vaan että meillä toimi "yhteishuoltajuus", oli toki vain yks koira ja kaikesta muusta riideltiin mutta syyttömästä osapuolesta huolehdittiin kuitenkin loppuikänsä hyvin.
Ei osallistu. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ap pitäisin kaikki.
Kysyn sinulta, että minkä takia se, joka halusi nuorimman koiran, ei ota sitä itselleen?
Ei halua, ei kestäisi hermot eikä pysty mm. työnsä ja asumismuodon vuoksi. Ap
Vierailija kirjoitti:
Lopeta kaikki kapiset rakkisi.
Lukutaito
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen vanhin koira on?
12. Tuon rotuiset elävät keskimäärin 12-16 vuotta. Eli edessä voi vielä olla useita vuosia, tai loppu voi tulla piankin jos tulee jotain yllättävää. Tällä hetkellä juuri mitään terveysongelmia ei ole. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäisin kaikki ainakin alkuun. Jos ei millään onnistu niin sitten ratkaisuja.
Mies voisi maksaa vähintään haluamansa koiran ylläpidon ja vakuutukset ja eläinlääkärikulut, jos ap sen ottaa hoitoonsa. Koira elarit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies voisi maksaa vähintään haluamansa koiran ylläpidon ja vakuutukset ja eläinlääkärikulut, jos ap sen ottaa hoitoonsa. Koira elarit.
Hauska ajatus, mutta ei maksa. Ap
Katsoisin miten arki lähtee pyörimään. Onko mies hoitanut koiroa tähän asti tasapuolisesti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Katsoisin miten arki lähtee pyörimään. Onko mies hoitanut koiroa tähän asti tasapuolisesti?
Ei varsinaisesti. On välillä lenkittänyt, mutta pääasiassa hoitovastuu on ollut minulla. Eläinlääkärissä on käyttänyt käytännön syistä, koska hänellä arkivapaita ja minulla ei, mutta minä esimerkiksi olen maksanut ne käynnit. Ruokia hän on välillä maksanut, jos on hakenut ne työpaikkakunnaltaan. Ap
Meidänkin labradorinnoutajalla on avioeroprosessi meneillään. Muu perhe joutuu kuuntelemaan jatkuvaa haukkumista. Koira on pari kertaa palannut puolisonsa luokse, mutta tullut joka kerta takaisin häntä koipien välissä. Mutta kaipuu on kuulemma niin kova, että nukkuu pelkkää koiranunta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa ehkä ehdottaisin kuin moni muukin että pidä kaikki ja katso miten arki alkaa rullaamaan. Sen jälkeen vasta päätöksiä, jos tuntuu että se ratkaisu ei toimi.
Ihmettelen kyllä miten mies ei suostu esim sitä nuorinta koiraa ottamaan hoitoon jos hän sen on alunperin halunnutkin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koiraihminen, olen liian allerginen. Tuttavapiirissäni on monta henkilöä, jotka toivoisivat koiraa, mutta eivät uskalla ottaa kokonaisvastuuta syystä tai toisesta (Lapsilla erityistarpeita, vanhat vanhemmat, pätkätyöt, työttömyys).
Mietin, että voisiko koirille hankkia "kummiperheen", joka voisi nauttia koirista ja sinä saisit apua? Tuo perhe tutustuisi ja loisi suhteen juuri noihin koiriin.
Kuten sanottu, minulla ei ole koiria, jos on pöhkö idea, niin pyydän etukäteen anteeksi.
Nämä eivät ole ns. hoitolakoiria. Ap