Lue keskustelun säännöt.
Avioero, ja koirat. Saisiko koiraihmisiltä asiallista pohdintaa?
17.07.2026 |
En aio lopettaa yhtäkään koiraa, sellaiset kommentit siis on turhia.
Mutta. Meillä on kolme koiraa. Yksi jo iäkäs, jolla varmasti viimeiset vuodet meneillään. Äärettömän rakas. Toinen koira on melko huomaamaton, arka ihmisiä ja uusia paikkoja kohtaan, mutta ei kuitenkaan hauku tai rähjää, eli sinällään on ns. helppo.
Nuorin on miehen haluama koira, aktiivinen mutta iloinen, vaatii huomiota.
Ja nyt sitten on ero tulossa ja kaikki koirat jäävät minulle. Minun on sitten päätettävä, pidänkö kaikki vai luovunko jostain. Kolme koiraa on paljon, kun hoitajia ei ole, ja kyläpaikatkin tällä laumalla hankalia. Eli rajoittaa paljon, jos jonnekin haluaa lähteä. Toisaalta, kotona kaikkikin menisi. Toisaalta, minulla on jaksamista ja ajoittain arkea rajoittava sairaus. Eli. Pohdinta-apua?
Vanhimmasta en luovu, ennen kuin on pakko, nyt on vielä hyvävointinen joten pysyy todella kotona.
Keskimmäinen on tosiaan helppo, ja noin aralle koiralle olisi vaikeaa löytää ymmärtävä koti. En siis luopuisi siitäkään.
Jos siis jostain luopuisin, se olisi nuorin koira. Pääsisin paljon helpommalla ja koti olisi rauhallinen. Koira sopeutuisi varmasti uuteen paikkaan. Mutta, se on myös keskimmäisen tukipilari, ja jos se lähtee, keskimmäisestä voisi tulla vielä arempi. Sille olisi varmasti aivan katastrofi sitten, kun vanhimmasta aika jättää. Yksin oloa tuo arka koira ei kestäisi, en usko hetkeäkään.
Olisiko sittenkin viisainta pitää kaikki? Pää pyörällä tästä miettimisestä.
Kommentit (35)
Pitäisin kaikki kolme koiraa eron jälkeen ja katsoisin miten homma lähtee sujumaan niiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee mitä lytää... itse tiedät olosuhteesi.
Pääsetkö sä kyläpaikkaan/reissuun kahden koiran kanssa? Jos et niin sitten se on ihan sama onko niitä kolme, mutta jos mietit jaksatko hoitaa, niin helpointa on etsiä nuorimmalle uusi koti. Eikö mies sitä halua?
Pitäisin kaikki. Teidän eronne on joka tapauksessa niille trauma, ja lauman jatkuva hajoittaminen vain lisäisi sen keskimmäisen koiran ahdistusta. Ja entä sitten, kun se vanhin koira kuolee? Se keskimmäinen jäisi yksin...
Ja jos nyt ovat toimiva lauma, niin sen lauman hajoittaminen voi tosiaan aiheuttaa ongelmia, ja onkin paljon työläämpää kahden koiran kanssa kuin kolmen.
Nimim. Enpä ole 35 vuoteen käynyt ulkomaanreissuilla, kun ei koirille löydy hoitopaikkaa.
Nuorin joko miehelle itselleen tai uuteen perheeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitähän ei voi koskaan tietää milloin vanhan koiran kunto romahtaa, joten sen puoleen itse todennäköisesti pitäisin kaikki koirat, jos kerran laumassa on yksi joka ei kestä yksinoloa.
Aphan selitti miten tärkeä nuorin koira on keskimmäiselle ja jos/kun vanhimmasta aikaa jättää on se keskimmäinen arka ja herkkä aivan yksin, ilman tutun koirakaverin tukea.
Minä pitäisin ne kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millaiset välit ex-miehen kanssa, voisiko hän välillä ottaa koirat hoitoonsa jos se helpottaisi sinun tilannetta? Vai hämmentääkö ja stressaako se koiria, olla välillä siellä ja taas takaisin kotiin?
Vierailija kirjoitti:
Pitäisin kaikki. Teidän eronne on joka tapauksessa niille trauma, ja lauman jatkuva hajoittaminen vain lisäisi sen keskimmäisen koiran ahdistusta. Ja entä sitten, kun se vanhin koira kuolee? Se keskimmäinen jäisi yksin...
Ja jos nyt ovat toimiva lauma, niin sen lauman hajoittaminen voi tosiaan aiheuttaa ongelmia, ja onkin paljon työläämpää kahden koiran kanssa kuin kolmen.
Nimim. Enpä ole 35 vuoteen käynyt ulkomaanreissuilla, kun ei koirille löydy hoitopaikkaa.
Meillä on yksi koira, joka viedään koirahoitolaan lomien ajaksi. Koirahoitoloissa otetaan usein vastaan useampi koira samasta perheestä. Jos ne tulevat toimeen keskenään, niin ne sijoitetaan samaan yhteiseen tilaan, eikä hinta ole juurikaan suurempi kuin yhden koiran hinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisin kaikki. Teidän eronne on joka tapauksessa niille trauma, ja lauman jatkuva hajoittaminen vain lisäisi sen keskimmäisen koiran ahdistusta. Ja entä sitten, kun se vanhin koira kuolee? Se keskimmäinen jäisi yksin...
Ja jos nyt ovat toimiva lauma, niin sen lauman hajoittaminen voi tosiaan aiheuttaa ongelmia, ja onkin paljon työläämpää kahden koiran kanssa kuin kolmen.
Nimim. Enpä ole 35 vuoteen käynyt ulkomaanreissuilla, kun ei koirille löydy hoitopaikkaa.
Meillä on yksi koira, joka viedään koirahoitolaan lomien ajaksi. Koirahoitoloissa otetaan usein vastaan useampi koira samasta perheestä. Jos ne tulevat toimeen keskenään, niin ne sijoitetaan samaan yhteiseen tilaan, eikä hinta ole juurikaan suurempi kuin yhden koiran hinta.
Kokeiltiin tuotakin, ei onnistunut. Eka koira oli liian fiksu, onnistui karkaamaan. Sen kanssa sit reissatiin keskenämme pitkin Suomea. Seuraava koira oli molossi (eli jättiläisrotua) eivät halunneet ottaa riskiä, vaikka oli ihan sivistynyt koira. Sit luovutin, nykyiset saa olla mun kanssa kotona kaikessa rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on neljä, miehen kanssa. Mutta tiedän että hoitaisin hyvin kaikki yksin jos ero tulisi ja pystyisin ja osaisin, minulla on tilaa ja olen rakentanut niille juoksuaitauksia jne.
Eli olen varautunut siihenkin. Kuten lasten kanssa; varauduttava hoitamaan kaikki yksin tarvittaessa. Tosin koirista me tapeltaisiin erotessa varmasti pitkään ja verisesti…
Ja sitä paitsi, ei sinulla enää montaa vuotta ole kolmea koiraa jos vanhin elelee viimisiään, kohta siis kuitenkin tilanne luonnollisesti helpottaa. Kaksi on kuitenkin paljon helpompi kuin kolme. Sen jälkeen voit miettiä tilannetta uusiksi.
Eron toinen osapuoliko ei enää osallistu mitenkään? Meinaan vaan että meillä toimi "yhteishuoltajuus", oli toki vain yks koira ja kaikesta muusta riideltiin mutta syyttömästä osapuolesta huolehdittiin kuitenkin loppuikänsä hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap pitäisin kaikki.
Kysyn sinulta, että minkä takia se, joka halusi nuorimman koiran, ei ota sitä itselleen?
Vierailija kirjoitti:
Pitäisin kaikki. Teidän eronne on joka tapauksessa niille trauma, ja lauman jatkuva hajoittaminen vain lisäisi sen keskimmäisen koiran ahdistusta. Ja entä sitten, kun se vanhin koira kuolee? Se keskimmäinen jäisi yksin...
Ja jos nyt ovat toimiva lauma, niin sen lauman hajoittaminen voi tosiaan aiheuttaa ongelmia, ja onkin paljon työläämpää kahden koiran kanssa kuin kolmen.
Nimim. Enpä ole 35 vuoteen käynyt ulkomaanreissuilla, kun ei koirille löydy hoitopaikkaa.
Koirahoitoloita löytyy. Todella hyvän tasoisiakin. Isot omat häkit. Ulkoiluttavat ja lenkittävät yksitellen. Omat ruuat voi viedä tai maksaa erikseen. Viikon hoito maksaa hyväntasoisen etelänmatkan verran. Meillä on ollut ja huoleton vaihtoehto. Koira ollut iloinen ja tyytyväinen. Ei jää kiitollisuudenvelkaa kenellekään. Ennakkoon kannattaa käydä tutustumassa. Aina lähin ei ole paras.
Vierailija kirjoitti:
Pääsetkö sä kyläpaikkaan/reissuun kahden koiran kanssa? Jos et niin sitten se on ihan sama onko niitä kolme, mutta jos mietit jaksatko hoitaa, niin helpointa on etsiä nuorimmalle uusi koti. Eikö mies sitä halua?
Noiden kahden vanhimman kanssa on helppo reissata, siinä ei ongelmaa. Nuorin sellainen säheltäjä, etten sen kanssa juuri sukulaisten nurkkiin lähtisi. Ap
Vierailija kirjoitti:
Millaiset välit ex-miehen kanssa, voisiko hän välillä ottaa koirat hoitoonsa jos se helpottaisi sinun tilannetta? Vai hämmentääkö ja stressaako se koiria, olla välillä siellä ja taas takaisin kotiin?
Ei ota koiria hoitoonkaan. Ap
Pitäisin kaikki.
Olen kahden koiran totaali yh. Vaikeaa on esim työmatkat järjestää, mutta ovat kaiken sen arvoisia. Ulkomaanreissuista turha haaveillakaan, mutta valintoja on tehtävä. Mä valitsin koirat.