Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
35v lapseton sinkku, ja ahdistaa törmätä tuttuihin, kun oma elämä ei etene
17.07.2026 |
Olen 35v ja aina halunnut kovasti lapsia. Oma elämä ei kuitenkaan mennyt niin kuin toivoin, ja nyt perheettömyys syö sisältä vuosi vuodelta enemmän.
On todella vaikeaa nykyisin törmätä tuttuihin (opiskelijakaverit ym.) ja vaihtaa kuulumisia, koska omassa elämässä ei ole tapahtunut juuri mitään viiteen vuoteen. Muut saavat lapsia, menevät naimisiin, ostavat taloja jne., ja itse asun samassa asunnossa vuodesta toiseen ilman mitään parisuhteen tapaista. Töissä toki käyn, ja vuosi sitten löysin harrastuksen, jota rakastan, mutta muiden kuulumisien suhteen nämä ovat vähäpätöisiä.
Opiskelijana itselläni oli vientiä, ja tiedän usean ihastuneen minuun. Seurustelin pitkään itselleni tosi rakkaan ihmisen kanssa, mutta se päättyi vuosia sitten. Olin sen jälkeen todella rikki. Luulin, että kyllä vielä lähempää kolmekymppiä voi löytää jonkun ihanan, mutta nyt olen huomannut, että ei se menekkään niin.
Huomaan, että osa opiskelukavereistani on hieman ivallisia siitä, että en löydä puolisoa. Exäni on jo aika päivät sitten löytänyt uuden, mutta itse en ole edes seurustellut kenenkään kanssa, koska sopivaa ei tule vastaan. Käyn paljon kaikkialla, ja juttelen ihmisten kanssa, mutta kiinnostavia sinkkuja ei tule vastaan.
Nykyisin kuulen jatkuvia vauvauutisia kaikkialta, jopa heiltä jotka vannoivat olevansa vapaaehtoisesti lapsettomia aina. Näiden uutisten kuuleminen on vaikeaa, mutta tietysti onnittelen jne. Kotona sitten romahdan lattialle itkemään.
Oman lapsen kaipuu on valtava, että sitä on ehkä muiden vaikea tajuta. Voisin hankkia lapsen yksin, mutta toivoisin puolisoa ihan hirveästi. Pari päivää sitten melkein pillahdin itkuun, kun näin isän pitävän pienen tyttärensä nukkea kainalossa. Tajusin, että itse en ole koskaan tuossa asemassa, että multa löytyisi puoliso, joka pitäisi huolta yhteisestä lapsestamme.
Mulla on tulossa reilu kuukauden päästä juhlat, jossa tulen törmäämään useisiin tuttuihin. Ahdistaa jo valmiiksi, enkä tiedä mitä tekisin. On ihanaa jutella heidän kanssaan niinkuin ennen vanhaan, mutta samalla on hirveä alemmuuskompleksi, ja oma elämä tuntuu ontolta.
Onkohan kellään mitään lohduttavia sanoja tai ehdotuksia mitä tekisin? Nyt jos koskaan kaipaisin niitä!
Kommentit (320)
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa vaan olla kiitollinen siitä elämästä, minkä on saanut. Se voi olla paljon parempaa kuin se, mitä kuvittelee haluavansa.
Tämä. Olla kiitollinen lähimmistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä enemmän tietoa apilaperheistä eli kumppanuusvanhemmuudesta:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Apilaperhe
Kannattaa ottaa myös selvää oheishuoltajuudesta. Lapsella kun voi olla muitakin huoltajia kuin ne biologiset vanhemmat. Eli jos saisit lapsen jonkun miehen kanssa mutta haluaisit, että tulevaisuudessa mahdollinen oma kumppanisi ( tai sen miehen kumppani joka on biologinen isä ) olisi myös lapsen huoltajia niin se onnistuu niin, että hekin hakevat oheishuoltajuutta. Tästä kannattaa keskustella ja sopia myös etukäteen.
Oheishuoltajalla ei ole velvollisuutta osallistua lapsen elatukseen, mutta hän voi hoitaa lapsen asioita ja hänen allekirjoituksensa tarvitaan koulupapereihin, passihakemuksiin jne.
Se voi olla hyvä tapa varmistaa, ettei kukaan perheessä tunne oloaan ulkopuoliseksi ja joudu pelkäämään, että lapsi jonka sosiaalinen vanhempi on ja johon on kiintymyt, viedään yhtäkkiä pois.
Uusperheissä oheishuoltajuutta kannattaa myös harkita.
Lapsen turvaksi on jopa parempi että on useampi vanhempi ihan virallisestikin, koska jos huoltaja tai huoltajat menehtyvät vaikkapa onnettomuudessa niin lapsi ei joudu eroon kaikista tutuista aikuisistaan.
Vierailija kirjoitti:
Ala paneske*la naimisissa olevien perheellisten miesten kanssa. Tuhoa heidän avioliitto ja laita lasten ja vaimon lisäksi moni muukin kärsimään. Saat tunteen että "voitat" naimisissa olevan naisen. Saat myös ihanan tunteen kun tuhoat jotain jota sinulla ei ole. Syyn voit laittaa miesten piikkiin. "Nehän itse pettivät".
No kumpi näistä on lähtökohtaisesti varattu: perheellinen mies vai sinkkunainen? :D
Vierailija kirjoitti:
Lopeta itsesi vertaaminen muihin ja muiden tilanteisiin. Mitä tulee parisuhteisiin ja vanhemmuuteen, niin ei se aina niin ihanaa ole. Moni saattaa kadehtia sinun tilannettasi, olet vapaa ja voit omistautua työlle, itsellesi ja harrastuksille.
Tilanteessasi ei ole mitään syytä kokea alemmuuskomplekseja. Mieti mistä tuo ajatus sinulle tulee, että olisit epäonnistunut tai huonompi kuin muut. Tai miksi joku muu ajattelisi niin?
Moni perheellinen esiintyy niin, että tässä on kaikki mitä elämältä kuuluukin haluta. Millon sinä alat kotileikkiin? Hassu olettama. Samalla kuitenkin kadehtivat itsenäisiin päätöksiin kykeneviä ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopeta itsesi vertaaminen muihin ja muiden tilanteisiin. Mitä tulee parisuhteisiin ja vanhemmuuteen, niin ei se aina niin ihanaa ole. Moni saattaa kadehtia sinun tilannettasi, olet vapaa ja voit omistautua työlle, itsellesi ja harrastuksille.
Tilanteessasi ei ole mitään syytä kokea alemmuuskomplekseja. Mieti mistä tuo ajatus sinulle tulee, että olisit epäonnistunut tai huonompi kuin muut. Tai miksi joku muu ajattelisi niin?
Moni perheellinen esiintyy niin, että tässä on kaikki mitä elämältä kuuluukin haluta. Millon sinä alat kotileikkiin? Hassu olettama. Samalla kuitenkin kadehtivat itsenäisiin päätöksiin kykeneviä ihmisiä.
Noin ne tekee. Todellisuus voi olla mitä vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juttelisin tästä sinuna mieluummin tekoälyn kanssa joka osaa olla empaattinen. Täällä vastaukset voivat satuttaa vain lisää.
Mä en myöskään löytänyt ketään parisuhteeseen jossa olisin lapsen tehnyt, tai ylipäätään parisuhteeseen. Ei ollut rahaa hedelmöityshoitoihin niin tein niin, että annoin itseni tulla raskaaksi kännipanosta kolmikymppisenä. Kyseessä oli joku alkoholisoitunut renttu jonka nimeä en tiedä.
Myöhemmin sitten aloin seurustella ja meidän perhe vaikuttaa ulkoa päin ihan tavalliselta. Saatiin vielä yhdessä yhteinen biologinen lapsi myöhemmin.
Tiedän että on paheksuttava tarina mutta toisaalta naiset ovat tulleet raskaiksi ties kenestä vuosituhansia ja oma moka jos ei halua käyttää kumia vaikka sanoin, etten käytä pilleriä. Kaikkia ei vain kiinnosta jos joku tulee raskaaksi heistä, joten miksi naisten pitäisi olla sen hyveellisempiä?
Ilmaista siementä on tarjolla!
No itse en neuvoisi ap:ta noin. Kännipanosta kehkeytyneen lapsen isästä ei voi tietää perinnöllistä taakkaa. Vahvasti perinnöllisiä esim. skitsofrenia, kaksisuuntainen mielialahäiriö jne. jne.
Eihän sun tarvitsekaan neuvoa kun minä jo neuvoin.
Tuo on totta, enkä vähättele sitä mutta toisaalta se että nykyään ollaan niin hirveän tarkkoja ja kriittisiä aiheuttaa sen että tahaton lapsettomuus on lisääntynyt. Ajatellaan että itsen ja toisen täytyy olla täydellisiä ja täydellisessä elämäntilanteessa jotta voi lisääntyä.
Kaikkea voi olla ja tulla. Jos lasta kovasti haluaa ja ikä tulee vastaan niin silloin joutuu ehkä joustamaan kriteereistään.
Jotkut tulevat vahingossa raskaiksi selvittämättä miehen taustoja. Ei se että antaa sen tapahtua tietoisesti muuta asiaa. Jotkut patistavat jopa ricekauksesta raskaaksi tulleita pitämään lapsen.
Tulee sellainen kuva että jos nainen tulee vahingossa raskaaksi haluamattaan niin hänelle sanotaan että se on voi voi ja oma vika, eikä sitä miestä välttämättä kiinnosta yhtään koko asia, mutta jos nainen tahallaan antaa sen tapahtua niin sitten se mies on yhtäkkiä suuri uhri ja lapsestakin tulee varmaan sairas.
Täydellisyyskin voi hajota hetkessä, kun taas suunnittelemattomista raskauksista syntyy terveitä lapsia koko ajan.
Ihminen on nisäkäs. Eläin jolla on sukupuolivietti ja tarve saada jälkeläisiä. Ennen vanhaan kun ei ollut ehkäisyä, lapsia vain tuli. Nykyään ihminen on unohtanut biologisen totuuden eli sen että jos harrastaa yhdyntää niin lapsia voi tulla ja se on ihan luonnollista. Sitten sen asian kanssa eletään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiinnostais tietää mitä AP ajattelee kumppanuusvanhemmuudesta vaihtoehtona?
Ap lle sopisi varmaan paremmin kumppanuusvanhemmuus kuin itsellinen äitiys. Siis ku ei oo luontaista tukiverkkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei niiden muidenkaan elämä todennäköisesti mitään ruusuilla tanssimista ole. Parisuhdeongelmia, stressiä asuntolainasta, ehkä ollut keskenmenoja joista ei ole kerrottu, väsymystä lasten kanssa jne jne. Moni voi vastaavasti ajatella, että sinulla menee hyvin kun on työ ja aikaa harrastaa.
"Moni voi vastaavasti ajatella, että sinulla menee hyvin kun on työ ja aikaa harrastaa"
Jos luit AP:n avausviestin, niin tiedät että AP:lla ei selvästikään mene hyvin, vaan hän on ahdistunut ja masentunut oman elämäntilanteensa vuoksi.
Niin, mutta ei tuo kirjoittaja väittänytkään, että ap:lla menee hyvin, vaan että moni voi ajatella hänellä menevän hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisi kannattanut tyytyä normimieheen, eikä pyrkiä niihin statusmieheen. Sellaista, et tule saamaan ja pian jäätkin lapsettomaksi :).
Kukaan ei kysynyt inseliltä mitään :)
Vierailija kirjoitti:
Hei ap, toivoa on vielä. Itse löysin puolison 42-vuotiaana. Nyt olen 45 ja meillä on puolen vuoden ikäinen vauva, terve ja luomuna alkunsa saanut. Minulle oli aina sanottu, etten pysty tulemaan raskaaksi ilman hoitoja, joten olihan tuo ihmeellistä. Samoin se, että löysin oikeasti hyvän miehen, joka on paitsi huomaavainen puoliso, myös mahtava isä lapselleen.
Jos todella haaveilet lapsesta, kannattaa selvittää omat lisääntymisen mahdollisuudet ja miettiä niitä hoitoja. Luulin olevani tyytyväinen lapsettomaan elämääni mutta lapsen saaminen paikkasi jonkin sellaisen valtavan puutteen sisälläni, jonka olemassaolosta en ollut edes tietoinen. Sinä taidat sen puutteen tiedostaa, koska täällä näitä asioita kelailet. Rohkeasti vaan kohti unelmia!
Ehdotan, että Ap menee mahdollisimman pian hedelmällisyysklinikalle (Suomessa tai muualla Euroopassa) ja pakastuttaa munasolujaan myöhempää käyttöä varten. 35-vuotiaana laadun pitäisi olla velä hyvä ja raskauden mahdollisuudet paremmat kuin odottamalla kauemmin. Toimeen pitää ryhtyä heti, koska voi myös joutua odottamaan vuoroaan. Samalla poistuu suurin paine kohtaamisissa miesten kanssa, kun hedelmällisyyden väheneminen stressaa vähemmän. Ehkei sinne klinikalle tarvitse koskaan palata, kun kaikki onnistuukin "perinteisellä tyylillä". Mutta onpahan sitten myös varmistettuna mahdollisuus suunnitelma B:hen, eli itselliseen äitiyteen spermapankin kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otat jonkun vähemmän kiinnostavan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en oo koskaan ymmärtänyt tuota että elämän pitää "jatkuvasti edetä" johonkin. Olen samanikäinen nainen.
Just eilen mietin samaa. Miksi ihmisillä on aina jotain tavoitteita? Miksei voi vaan ottaa rennosti ja katsoa päivä kerrallaan.
Tuollaiset ihmiset tulee oleen tyytymättömiä elämäänsä sit vanhemmiten. Mitä ne sit tekee kun kaikki on" saavutettu?"
Nauttii siitä, mitä saavuttivat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juttelisin tästä sinuna mieluummin tekoälyn kanssa joka osaa olla empaattinen. Täällä vastaukset voivat satuttaa vain lisää.
Mä en myöskään löytänyt ketään parisuhteeseen jossa olisin lapsen tehnyt, tai ylipäätään parisuhteeseen. Ei ollut rahaa hedelmöityshoitoihin niin tein niin, että annoin itseni tulla raskaaksi kännipanosta kolmikymppisenä. Kyseessä oli joku alkoholisoitunut renttu jonka nimeä en tiedä.
Myöhemmin sitten aloin seurustella ja meidän perhe vaikuttaa ulkoa päin ihan tavalliselta. Saatiin vielä yhdessä yhteinen biologinen lapsi myöhemmin.
Tiedän että on paheksuttava tarina mutta toisaalta naiset ovat tulleet raskaiksi ties kenestä vuosituhansia ja oma moka jos ei halua käyttää kumia vaikka sanoin, etten käytä pilleriä. Kaikkia ei vain kiinnosta jos joku tulee raskaaksi heistä, joten miksi naisten pitäisi olla sen hyveellisempiä?
Ilmaista siementä on tarjolla!
No itse en neuvoisi ap:ta noin. Kännipanosta kehkeytyneen lapsen isästä ei voi tietää perinnöllistä taakkaa. Vahvasti perinnöllisiä esim. skitsofrenia, kaksisuuntainen mielialahäiriö jne. jne.
Ehkä parempi haastatella se tuleva lahjoittaja perinpohjin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juttelisin tästä sinuna mieluummin tekoälyn kanssa joka osaa olla empaattinen. Täällä vastaukset voivat satuttaa vain lisää.
Mä en myöskään löytänyt ketään parisuhteeseen jossa olisin lapsen tehnyt, tai ylipäätään parisuhteeseen. Ei ollut rahaa hedelmöityshoitoihin niin tein niin, että annoin itseni tulla raskaaksi kännipanosta kolmikymppisenä. Kyseessä oli joku alkoholisoitunut renttu jonka nimeä en tiedä.
Myöhemmin sitten aloin seurustella ja meidän perhe vaikuttaa ulkoa päin ihan tavalliselta. Saatiin vielä yhdessä yhteinen biologinen lapsi myöhemmin.
Tiedän että on paheksuttava tarina mutta toisaalta naiset ovat tulleet raskaiksi ties kenestä vuosituhansia ja oma moka jos ei halua käyttää kumia vaikka sanoin, etten käytä pilleriä. Kaikkia ei vain kiinnosta jos joku tulee raskaaksi heistä, joten miksi naisten pitäisi olla sen hyveellisempiä?
Ilmaista siementä on tarjolla!
No itse en neuvoisi ap:ta noin. Kännipanosta kehkeytyneen lapsen isästä ei voi tietää perinnöllistä taakkaa. Vahvasti perinnöllisiä esim. skitsofrenia, kaksisuuntainen mielialahäiriö jne. jne.
Ehkä parempi haastatella se tuleva lahjoittaja perinpohjin.
Joo mutta jos ei ole 10 000e rahaa pistää hedelmöityshoitoihin niin silloin et varmaan saa valita niitä geenejä?
Vois kännipano liueta jos alkaa kyselemään perinnöllisistä sairauksista.
Alue: Aihe vapaa
Tämä. Ymmärrän lapsenkaipuun, mutta ei se parisuhde- ja lapsiperhe-elämä ole monellekaan mikään unelmien täyttymys. Sosiaalinen paine vaan ajaa elämään niin. Sitten vingutaan kun ei ole aikaa eikä mahdollisuuksia muuhun elämään enää. Että pää pystyyn ja rinta rottingille! Et ole altavastaaja kotileikkijöihin nähden millään tavalla.