Tuttava teki itsemurhan ja syytti viestissä siitä muita

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän on siinä kohtaa tuntenut, että nämä ihmiset ovat hänet elämässään ajaneet niin tiukoille, että hänen on kuoltava. Onko se todellinen syy - sitä tuskin kukaan voi tietää. Meidän yhteiskunnassamme on tapana lohduttaa, että itsemurha ei koskaan ole kenenkään syy.

Niin, se on kumma juttu, kun selkeästi on sellaisiakin tapauksia että ihmisen voi ajaa itsemurhaan, USA:ssa joskus oikeudessakin käsitelty. Ihan selkeästi painostettu tappamaan itsensä.

Vastuunpakoilijat selittelee aina että oli oma päätös. Syyllistävät uhria.

Ei se ole syyllistämistä jos toteaa asian olleen hänen päätöksensä.

Tyypillistä epävakaille persoonille olla ottamatta vastuuta omasta elämästään. Ja vielä "haudan takaa" syytellä muita.549 Itsemurha ei ole koskaan muiden syytä.

Vierailija kirjoitti:

Tyypillistä epävakaille persoonille olla ottamatta vastuuta omasta elämästään. Ja vielä "haudan takaa" syytellä muita.549 Itsemurha ei ole koskaan muiden syytä.

Narsistit ajavat uhrejaan itsemurhiin ja syyttävät väkivaltansa kohdetta ”epävakaudesta”. Kaiken takana narsistin lommoutunut ego, jota ilman he eivät pärjää tässä elämässä. Itsekkyys, välinpitämättömyys ja pahuus, toisten hyväksikäyttö ja tallominen oman edun nimissä. Ovat itse sairaudentunnottomia, projisoivat oman pahan olonsa, virheensä ja merkityksettömyytensä muihin väkivallalla ja valheilla sairastuttaen lähiympäristönsä.  Vastuuta narsisti ei osaa ottaa yhtään mistään, kaikki on aina muiden syytä ja muut pakottivat hänet jopa ajamaan toisen itsemurhaan, jos narskun pirun sarvista optisen harhan kautta luotu sädekehä on vaarassa paljastua mulqusarviksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen pari kertaa yrittänyt itsemurhaa ja kyllä se on oma päätös. Tietenkin se, että toinen vanhempani kohdisti minuun todella rankkaa väkivaltaa ollessani pieni lapsi, varmasti loi niitä perustuksia hajoilevalle mielenterveydelle, joka oli yksi vahvimmista syistä miksi yritin lopullista ratkaisua. Päätös oli kuitenkin yksin minun, enkä siitä koskaan syyttänyt ketään.

Ystäväni teki onnistuneesti itsemurhan ollessaan vielä alaikäinen. Hän oli joutunut pienestä lapsesta lähisukulaisen toistuvien seksuaalirikosten kohteeksi. Vaikka päätös oli hänen, olen varma, ettei hän olisi päätynyt tuohon ratkaisuun jos olisi saanut elämää ilman noita äärimmäisen haavoittavia kokemuksia.

Entä jos olisi ollut toisinpäin ja ystäväsi olisi ta*panut itsensä samanlaisten kokemusten perusteella kuin mitä sinä sait kokea? Jos hän olisi kirjeessä syyttänyt vanhempiaan, niin kertoisitko nyt reippaasti, että väärin syytetty, koska et sinäkään ottanut omaa henkeäsi samoista syistä, ja hänen oli väärä päätyä siihen ratkaisuun, koska ei edes kokenut seksuaalista väkivaltaa?

Kerroin vain oman kokemukseni ja omat ajatukseni ratkaisuuni liittyen. Ei ole minun asiani kertoa muille ketä he saavat syyttää ja ketä eivät. 

Itse en koe omassa elämässäni saavani mitään helpotusta siitä, että syyttäisin jotain toista tai kantaisin mukanani katkeruutta. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö joku muu samanlaisia asioita kokenut saisi mielestäni näin tehdä.

Kiitos vastauksestasi. 

Vierailija kirjoitti:

Itse olen pari kertaa yrittänyt itsemurhaa ja kyllä se on oma päätös. Tietenkin se, että toinen vanhempani kohdisti minuun todella rankkaa väkivaltaa ollessani pieni lapsi, varmasti loi niitä perustuksia hajoilevalle mielenterveydelle, joka oli yksi vahvimmista syistä miksi yritin lopullista ratkaisua. Päätös oli kuitenkin yksin minun, enkä siitä koskaan syyttänyt ketään.

Ystäväni teki onnistuneesti itsemurhan ollessaan vielä alaikäinen. Hän oli joutunut pienestä lapsesta lähisukulaisen toistuvien seksuaalirikosten kohteeksi. Vaikka päätös oli hänen, olen varma, ettei hän olisi päätynyt tuohon ratkaisuun jos olisi saanut elämää ilman noita äärimmäisen haavoittavia kokemuksia.

Toivottavasti voit nyt paremmin. Ikävää, ettei kukaan pystynyt auttamaan ystävääsi.

Vierailija kirjoitti:

kyllähän nyt eletään kaikinpuolin todella paskamaisia aikoja mm. oikeiston levittämän myrkyllisen ilmapiirin takia.

No ei sen takia nyt kannata alkaa mitään it sareita tekemään. Aika huono kosto, kun itsetuhoisuus ei vaikuta muihin kuin omaan itseen.

Olen ollut niin pahan exän ja hänen nyksänsä terrorin alla että harkitsin im vakavasti. En kostaakseni vaan koska koin olevani täydessä umpikujassa. Olisi se siinä tapauksessa ollut muiden aiheuttamaa.

Vierailija kirjoitti:

Itsemurhasuru on kuolemansuruista vaikeimpia, sillä se pakottaa läheiset tarkastelemaan itseään ja koko lähihistoriaa: enkö ollut tarpeeksi hyvä vanhempi/ystävä/kollega? Mitä tein väärin? Teinkö mitään oikein? Olisinko voinut estää itsemurhan? Teinkö jotain mikä aiheutti sen? Enkö nähnyt hänen hätäänsä? Enkö jaksanut kuunnella? Käänsinkö selkäni? Hylkäsinkö hänet? Hylkäsikö hän minut? Miksi?

Kaikki nämä kysymykset ovat oikeutettuja ja kuuluvat ihmisenä olemisen moraalikoodistoon.

Ihan sama, vaikka miettisi mitä. Tehtyä ei saa tekemättömäksi, ja turha pilata omaa elämäänsä jossittelemalla. Jos olisi jotain voinut tehdä, niin olisi tehnyt. Enempään ei kukaan pysty. Joku tuohon päätyy silti, vaikka toiset tekisivät mitä.

Vierailija kirjoitti:

Sinä, joka syytät ketjussa tuntematonta psykopaatiksi, taidat olla sellainen itse. Joku on todennäköisesti tehnyt itselleen jotain, sinun takiasi.

Eipä kenenkään tekemisistä ole muut vastuussa. Ihan turha sellaista on miettiä, mille ei mitään voi. Jos joku on niin päästään pipi, että tekee itselleen jotain jonkun toisen takia, niin olisi varmaan tehnyt minkä tahansa muunkin syyn takia. Mitä siitä ottamaan itselleen ongelmaa.

- ei-psyko

Ihan hyvä, että jätti epäilyksensä/kokemansa teille muille pohdittavaksi... Monet meistä on isoina kasvaneet kieroon, ja saattavat lähinnä vit**illa lähimmäiselle, mutta sitten kun lähimmäistä lähestytään omin tarpein, mielikielin ja odotetaan että hän otta lämpimästi vastaan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen pari kertaa yrittänyt itsemurhaa ja kyllä se on oma päätös. Tietenkin se, että toinen vanhempani kohdisti minuun todella rankkaa väkivaltaa ollessani pieni lapsi, varmasti loi niitä perustuksia hajoilevalle mielenterveydelle, joka oli yksi vahvimmista syistä miksi yritin lopullista ratkaisua. Päätös oli kuitenkin yksin minun, enkä siitä koskaan syyttänyt ketään.

Ystäväni teki onnistuneesti itsemurhan ollessaan vielä alaikäinen. Hän oli joutunut pienestä lapsesta lähisukulaisen toistuvien seksuaalirikosten kohteeksi. Vaikka päätös oli hänen, olen varma, ettei hän olisi päätynyt tuohon ratkaisuun jos olisi saanut elämää ilman noita äärimmäisen haavoittavia kokemuksia.

Entä jos olisi ollut toisinpäin ja ystäväsi olisi ta*panut itsensä samanlaisten kokemusten perusteella kuin mitä sinä sait kokea? Jos hän olisi kirjeessä syyttänyt vanhempiaan, niin kertoisitko nyt reippaasti, että väärin syytetty, koska et sinäkään ottanut omaa henkeäsi samoista syistä, ja hänen oli väärä päätyä siihen ratkaisuun, koska ei edes kokenut seksuaalista väkivaltaa?

No nyt olet kyllä ihan pihalla. Jätä nyt edes it-saria yrittäneet tuolta paasaamiseltasi rauhaan, vaikka muista et piittaisikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harvoin ihminen sisäsyntyisesti haluaa päättää elämänsä. Kyllä ympäristöllä on lähes aina osuutensa asiaan. Esimerkiksi hyväksikäytetyn ja traumatisoidun ihmisen jokainen päivä saattaa olla tuskaa ja kärsimystä, jolloin im saattaa vaikuttaa yhdeltä potentiaaliselta vaihtoehdolta. Moni ihminen ei varmasti edes ymmärrä, miten kammottavaa se paha olo voi olla.

Im tehdään tuskan päättämiseksi, ei siksi, että halutaan kostaa läheisille. Toki syyt pahaan oloon voivat olla lähipiirissä.

Kyllä im:n motiivi voi olla kosto. Im:n uhalla voi myös tehokkaasti pitää läheisiä löyhässä hirressä. 

Ainoa oikea ratkaisu tuossa tilanteessa on kieltäytyä ottamasta vastuuta ja lähteä. It-sarilla uhkaileminen on julmaa henkistä ja emotionaalista väki-valtaa. Jos tuollainen epävakaa ihminen on it-saria tekemässä, niin tekee sen kuitenkin, vaikka toiset vääntäytyisivät miten mutkalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysytääs toisin päin. Voiko muut ihmiset pitää jonkun hengissä? ei voi. Eli kyllä se on ihan oma valinta tehdä itsari

Ystäväsi oli kusipäämarttyyri.

Ja millainen ystävä sinä olet ystävillesi?

Itsemurhaa kutsutaan vapaaehtoiseksi kuolemaksi, mutta ei se ole koskaan vapaaehtoinen. Siihen on pakottavat syyt. Itsemurha tehdään aina muiden ihmisten takia. Ymmärrät sen kyllä jos vaivaudut vähänkin ajattelemaan.

No eihän tehdä, kyllä se ratkaiseva asia on oman pään sisällä. Eikä sitä voi käyttää muiden syyllistämiseen, kun päätös on oma. Hyvin onnistut olemaan ilkeä, vaikka sinulla tuo ajatteleminen ei olekaan mikään erityinen vahvuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole muiden syy. Muiden syyttäminen ja tuollainen uhriutuminen on sama kuin menisi siitä mistä aita on matalin. 

Eikö ihminen ole syyllinen ikinä, vaikka tekisi muille mitä?

Eikö ihmisellä ole koskaan mitään vastuuta siitä mitä tekee toiselle?

Etkö itse mene siitä missä aitaa ei ole edes ollenkaan, kun lataat syyllisyyden uhrille, ja päästät syyllisen pälkähästä ja vastuusta?

Tuo on teidän kiusaajien ja sadistien lempisana mitä hoette kuin papukaijat: uhriutuminen, uhriutuminen.

Ei sen hokeminen muuta mitään. Ihminen joka vahingoittaa toista, tekee toiselle pahaa, kiusaa, on väkivaltainen, ilkeä, ON SYYLLINEN!

Ja tuon sanan hokeminen, ei muuta mitään.

Olet syyllinen edelleen, eikä uhri.

🥱

Hoidahan ne nuppiongelmasi ja ota vastuu omasta elämästäsi sekä omasta hyvinvoinnistasi koko ajan muita (jopa tuntemattomia) syyllistäen joka stanan epäkohdasta elämässäsi. 

Muiden ihmisten (ei edes niiden hyvien ystävienkään) velvollisuus ei ole ryhtyä sinulle ilmaiseksi 24/7 terapeutiksesi, oksennusastiaksesi, palvelijaksesi jne. jotta sinä kokisit edes hetken voivasi hyvin ja olevasi nähty, kuultu ja rakastettu. 

Ja im on aina tekijänsä oma valinta ja oma ratkaisu josta turha syyttää tai syyllistää muita mitenkään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen pari kertaa yrittänyt itsemurhaa ja kyllä se on oma päätös. Tietenkin se, että toinen vanhempani kohdisti minuun todella rankkaa väkivaltaa ollessani pieni lapsi, varmasti loi niitä perustuksia hajoilevalle mielenterveydelle, joka oli yksi vahvimmista syistä miksi yritin lopullista ratkaisua. Päätös oli kuitenkin yksin minun, enkä siitä koskaan syyttänyt ketään.

Ystäväni teki onnistuneesti itsemurhan ollessaan vielä alaikäinen. Hän oli joutunut pienestä lapsesta lähisukulaisen toistuvien seksuaalirikosten kohteeksi. Vaikka päätös oli hänen, olen varma, ettei hän olisi päätynyt tuohon ratkaisuun jos olisi saanut elämää ilman noita äärimmäisen haavoittavia kokemuksia.

Just tämä! Tätä olen aina sanonut. Kyllä se syy on hyvin usein lähimmissä ihmisissä mutta sitähän ei saisi sanoa ääneen. Onhan se varmasti tosi rankkaa elää syyllisyyden kanssa loppuelämän ajan, tosi tosi rankkaa (=sarkasmia). 

On myös huomattavan paljon tapauksia joissa kiusattu on päätynyt im:haan. Kyllä syyllinen on kiusaaja, mitä tuota muuksi selittämään. Vastuunpakoilijat raukkikset selittelee että "oma päätös". Ei se ole. Älä kiusaa äläkä levitä valheita, niin et saa syytettä. Kyllä omista vääristä teoista tulee kantaa vastuu, vaikka vähän ikävältä tuntuukin.

Oletpa sinä herkästi syyttelemässä muita jonkun it-sarista. Ei vaikka psykoosiin tai muihin mielen sairauksiin ole toisilla ihmisillä osaa eikä arpaa. Joillakin pää menee sekaisin huumeiden käytön takia, ja sitten on korostettu im-riski.

Kovin olet ilkeä ja kostonhimoinen ja näet kiusaajia kaikkialla.

Vierailija kirjoitti:

Joskus itsemurhien taustalla on psykopaatti. Ja hänen hovinsa. 

Mahdollista että muiden, toisenlaisten läheisyydessä sitä ei olisi tapahtunut? Mutta ei aina voi syyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harvoin ihminen sisäsyntyisesti haluaa päättää elämänsä. Kyllä ympäristöllä on lähes aina osuutensa asiaan. Esimerkiksi hyväksikäytetyn ja traumatisoidun ihmisen jokainen päivä saattaa olla tuskaa ja kärsimystä, jolloin im saattaa vaikuttaa yhdeltä potentiaaliselta vaihtoehdolta. Moni ihminen ei varmasti edes ymmärrä, miten kammottavaa se paha olo voi olla.

Im tehdään tuskan päättämiseksi, ei siksi, että halutaan kostaa läheisille. Toki syyt pahaan oloon voivat olla lähipiirissä.

Kyllä im:n motiivi voi olla kosto. Im:n uhalla voi myös tehokkaasti pitää läheisiä löyhässä hirressä. 

Itsarilla uhkaileva ja kiristävä ihminen ei yleensä sitä tee vaikka toinen kieltäytyy "tottelemasta". Olen tämän henkilökohtaisesti kokenut kun eksä kiristi. Lopulta sain tarpeekseni ja sanoin anna mennä, minun elämä vaan helpottuu kun sua ei enää ole. Narsisti joutui perumaan uhkauksensa. 

Olisinpa ollut näkemässä narsistin naaman, kun toinen toteaa vaan tyynesti, että anna mennä. Siihen loppui kiristys, hah!

Entäpä laajennettu itsemurha eli perhesurma? Voiko siitä syyttää muita kuin tekijää? Jos joku ei suostu tekemään im yksinään vaan vie perheensä mukanaan? Tai kiusattu surmaa kiusaajansa ja sen jälkeen itsensä? Kenelle vastuu kuuluu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

I t se mu rha on oma valinta. Raukkamaista syyttää muita.

Yleensä se paha olo mikä itsemurhaan ajaa, on kyllä muiden aiheuttamaa.

Oman pään sisällä ne murheet ovat. Kukaan muu ei ole vastuussa kenenkään it se mur hasta. Monta muuta vaihtoehtoa on ennen it se mu rhaa. 

Kylläpä osaat vähätellä toisen ihmisen epätoivoa. Onnittelut. Oletko mahdollisesti työpaikkakiusaaja?

Kenenkään epätoivo ei ole toisten vastuulla. Jokaisen pitää itse hakea apua, jos sitä tarvitsee. Suurin osa ihmisistä ei ole kiusaaja eikä kiusaa ketään.

Vierailija kirjoitti:

Entäpä laajennettu itsemurha eli perhesurma? Voiko siitä syyttää muita kuin tekijää? Jos joku ei suostu tekemään im yksinään vaan vie perheensä mukanaan? Tai kiusattu surmaa kiusaajansa ja sen jälkeen itsensä? Kenelle vastuu kuuluu?

Niin, tai korvaan karjuminen... Henkistä väkivaltaa julmemmillaan... Kuka ottaa vastuun ja karjuvan kurkkua kutitaa huutamisen puute?