Tuttava teki itsemurhan ja syytti viestissä siitä muita
Tuttava teki itsemurhan ja syytti siitä muita jättämässään viestissä.
Onko oikeesti muiden syy, että joutuu yllättäen turvautumaan tämmöiseen?
Minä en ymmärrä psykologiaa niin pitkälle
Kommentit (69)
Ap ei ymmärrä mitään muutakaan. Itsemurhaa ei koskaan tehdä yllättäen, vaikka se saattaa ulkopuolisista siltä vaikuttaakin, koska emme näe toistemme ajatuksia, mutta kaikki me vaikutamme läheistemme elämään. Miettikää sitä.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole muiden syy. Muiden syyttäminen ja tuollainen uhriutuminen on sama kuin menisi siitä mistä aita on matalin.
Eikö ihminen ole syyllinen ikinä, vaikka tekisi muille mitä?
Eikö ihmisellä ole koskaan mitään vastuuta siitä mitä tekee toiselle?
Etkö itse mene siitä missä aitaa ei ole edes ollenkaan, kun lataat syyllisyyden uhrille, ja päästät syyllisen pälkähästä ja vastuusta?
Tuo on teidän kiusaajien ja sadistien lempisana mitä hoette kuin papukaijat: uhriutuminen, uhriutuminen.
Ei sen hokeminen muuta mitään. Ihminen joka vahingoittaa toista, tekee toiselle pahaa, kiusaa, on väkivaltainen, ilkeä, ON SYYLLINEN!
Ja tuon sanan hokeminen, ei muuta mitään.
Olet syyllinen edelleen, eikä uhri.
Vierailija kirjoitti:
I t se mu rha on oma valinta. Raukkamaista syyttää muita.
Niinkö? Oletko varma ettei kukaan tee itsemurhaa SINUN takiasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole muiden syy. Muiden syyttäminen ja tuollainen uhriutuminen on sama kuin menisi siitä mistä aita on matalin.
Eikö ihminen ole syyllinen ikinä, vaikka tekisi muille mitä?
Eikö ihmisellä ole koskaan mitään vastuuta siitä mitä tekee toiselle?
Etkö itse mene siitä missä aitaa ei ole edes ollenkaan, kun lataat syyllisyyden uhrille, ja päästät syyllisen pälkähästä ja vastuusta?
Tuo on teidän kiusaajien ja sadistien lempisana mitä hoette kuin papukaijat: uhriutuminen, uhriutuminen.
Ei sen hokeminen muuta mitään. Ihminen joka vahingoittaa toista, tekee toiselle pahaa, kiusaa, on väkivaltainen, ilkeä, ON SYYLLINEN!
Ja tuon sanan hokeminen, ei muuta mitään.
Olet syyllinen edelleen, eikä uhri.
Tämä. Uhri on vain se joka teki itsemurhan uhraamalla itsensä. Me elossa olevat emme ole itsemurhan uhreja. Me olemme vain syyllisiä, eikä meitä voi valkopestä syyttömiksi, vaikka kaikki saatanan terapeutit ja vertaistukijärjestöt ja sururyhmät sitä yrittävätkin.
Olemme syyllisiä mm. siksi ettemme halunneet tai osanneet auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Surkimus oli eläissään, mutta eipä tuo kuollessaankaan tapojaan parantanut.
Se surkimus oli aina jonkun isä, äiti, sisarus, puoliso tai lapsi, eikä hänellä siis sinun mielestäsi ollut oikeutta elää. Kivat sinulle. Kumpaa suret enemmän, hänen elämäänsä vai kuolemaansa?
Tämä keskustelu sattui sopivasti eteeni juuri tänään kun tyttäreni itsemurhasta on kulunut kymmenen vuotta. Hän ei jättänyt viestiä, jolloin kaikille hänen perheenjäsenilleen ja ystävilleen ja työtovereilleen jäi sama epätietoinen syyllisyys ja epätoivoinen suru.
Vierailija kirjoitti:
Aivan kuin joku muu olisi vastuussa omasta käyttäytymisestä tai siitä maailmasta missä elää. Jos naapuri vetuttaa tupakoimalla parvekkeella asunnossa jossa ei ole parveketupakointikieltoa, ei se ole naapurin vika vaan sinun joka asuu siinä naapurissa
Onhan nuoret tehneet itsemurhia pahan kiusaamisen takia. Joku on tappanut itsensä joukkorauskayksen jälkeen jne...
Jos joutuu raiskatuksi lapsena niin heti kun pystyy ja ymmärtää et se on väärin niin hakee apua ja sen avulla laittaa syylliset vastuuseen. Ei kannata itseään tappaa ja päästää hirviöitä vastuusta. Ei ole helppo tie mut voi saada oikeutta ja ehkä jopa uuden elämän. Kuolema on lopullista.
kyllähän nyt eletään kaikinpuolin todella paskamaisia aikoja mm. oikeiston levittämän myrkyllisen ilmapiirin takia.
Itsemurhasuru on kuolemansuruista vaikeimpia, sillä se pakottaa läheiset tarkastelemaan itseään ja koko lähihistoriaa: enkö ollut tarpeeksi hyvä vanhempi/ystävä/kollega? Mitä tein väärin? Teinkö mitään oikein? Olisinko voinut estää itsemurhan? Teinkö jotain mikä aiheutti sen? Enkö nähnyt hänen hätäänsä? Enkö jaksanut kuunnella? Käänsinkö selkäni? Hylkäsinkö hänet? Hylkäsikö hän minut? Miksi?
Kaikki nämä kysymykset ovat oikeutettuja ja kuuluvat ihmisenä olemisen moraalikoodistoon.
Joskus se on keskisormen näyttö ja itsesääliä ja kosto. Siinä teille. Vaikka omaan nilkkaan se sattuu pahimmin kun kuolee ja muut jatkaa elämää.
Kyllähän ihmiset ovat usein todella epäempaattisia. Ei pysähdytä ihmettelemään maailmaa ja luontoa, olla kiitollisia siitä, että elää ja on terve ja on ystäviä. Arvosteta elämää. Sellainen käytös ja ymmärtämättömyys omasta ja muiden kuolevaisuudesta saa kohtelemaan muita ihmisiä huonosti ja kiusaamaan.
Joten hyvinkin monien im:n taustalla ovat muuttuneet ihmiset. Puhumattakaan vaikeista perhesuhteista, narsisteista kotona, tai hyväksikäytöstä, muiden käyttämästä vallasta sinuun. Jos on rahaa ja asemaa, pystyy jossakin määrin irrottautumaan muiden ihmisten vaikutuksesta elämääsi. Jos ei, olet muiden armoilla aika pitkälti.
Oman käden kautta lähteneet joutuvat seuraavassa elämässä kohtaamaan ratkaisunsa. :(
Vierailija kirjoitti:
Oman käden kautta lähteneet joutuvat seuraavassa elämässä kohtaamaan ratkaisunsa. :(
Uskontohörhö hiljaa.
Ketä hän siis täsmälleen ottaen syytti ja mistä, ap?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman käden kautta lähteneet joutuvat seuraavassa elämässä kohtaamaan ratkaisunsa. :(
Uskontohörhö hiljaa.
Sinäkö määrittelet, kuka saa sanoa näkemyksensä?
- eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman käden kautta lähteneet joutuvat seuraavassa elämässä kohtaamaan ratkaisunsa. :(
Uskontohörhö hiljaa.
Sinäkö määrittelet, kuka saa sanoa näkemyksensä?
- eri
Saathan sinä sanoa, mutta empatiakykyä sinulla ei ole. Raakaa. Psykopaattista.
Jokainen on syyllinen.