Mummo sheimasi jatkuvasti 9 vuotiasta mökillä, joka oli kiinni minussa ( äidissä )
Ei olisi saanut olla kuulemma kyljessä kiinni vaan olisi pitänyt olla reippaampi, puheliaampi, itsenäisempi ja omatoimisempi.
Ujosteleva, arka, hiljainen ja varautunut lapsenlapsi ei kelvannut vaan sai kuulla vittuilua 77 -vuotiaalta isoäidiltä. Kysyttiin mm miten sinä ikinä pärjäät maailmassa kun olet mamman helmoissa kiinni , veikö kissa kielen ja kyllä sinun nyt reipastua pitäisi, mitä se opettajakin sanoo tuollaisesta tuppisuusta.
Näemme äitiäni harvoin, arvaatte varmasti miksi. Kun vaari eli, tyttö oli pienenä vaarin tyttö ja mukana kalalla ym.
Olen nyt käyttänyt koko päivän vakuuttaakseni tytölle että hön on hyvä juuri sellaisena kuin on ja mummolle ei tarvitse puhua yhtään enempää kuin muillekaan, jos siltä tuntuu. Lisään vielä että tyttäreni on alkuun arka ja varautunut, mutta lämpenee kyllä ajan kanssa ja rentoutuu. Minua ei haittaa että on kiinni minussa uusissa ahdistavissa tilanteissa.
Jaksaisitteko te ylläpitää keinotekoisesti välejä isovanhempaan kun vastaanotto on tämä? Ajattelin ensi kesänä vuokrata juhannuksen jälkeen heinäkuuksi oman mökin.
Kommentit (298)
Kuitenkin kolmasluokkalainen. Kuinka koulunkäynti sujuu?
Realismi on negatiivista. Sä olet ap vielä pulassa lapsen kanssa ja tulet itsekin uupumaan.
Mummo on oikeassa. Todellisuus tulee olemaan märkä turbaani vasten kasvoja.
Uskomatonta, että jotkut eivät ymmärrä, mitä aloituksessa sanotaan...
Vierailija kirjoitti:
Uskomatonta, että jotkut eivät ymmärrä, mitä aloituksessa sanotaan...
No, kerro sitten hyvä ihminen mitä siinä sanotaan.
Vierailija kirjoitti:
Sinänsä mummeli oikeassa, että ei ole hyväksi tuonikäiselle lapselle olla koko ajan kiinni äidissä, mutta tuo miten hän toi asian esille on todella rumasti tehty ja tuo saa lapsen tarttumaan siihen turvalliseen äitiin vielä enemmän.
Mitä haittaa siinä on jos hakee turvaa omasta äidistään? Lapsihan on ollut ainakin ukkinsa kanssa oikeinkin omatoiminen ja poissa "äidin helmoista", ei minulle tule ap:n tekstistä mieleen mikään autistinepsyihollaroikkuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskomatonta, että jotkut eivät ymmärrä, mitä aloituksessa sanotaan...
No, kerro sitten hyvä ihminen mitä siinä sanotaan.
Googleta, hyvä ihminen. Ei me olla sun palvelijoita!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuon ikäisen kuulu pyöriä helmassa kiinni kuin 3-vuotias. Minä olin jo käynyt hirvimetsässä 9 vuotiaana ja nylkenyt ekan saaliini.
Harvoin nähdyt sukulaiset ujostuttaa.
katso silloin peiliin, kuka mokasi lapsen kasvatuksen? äitin vauvan kasvatit, joka vierastaa omia isovanhempiaankin??? Jotain on nyt vialla pahasti.
Eikö hänellä ole mitään harrastuksia missä saisi tehdä jotain kavereiden kanssa ja itsenäisemmin. Pianotunteja tai hiihtoa yms`?
Suurin osa lapsista vierastaa tuollaista mummoa.
Nuo nykyiset mummot on oikein oiva esimerkki siitä, miten tunnekylmiä heistä kasvoi kun heidät potkittiin sylistä jo taaperoikäisenä keittämään omat lihasopat. Ja heidän kasvattama seuraava sukupolvi on oiva esimerkki siitä, miten kukaan ei halua omalle lapselleen samaa mitä itse joutui lapsena kärsimään.
Tuollainen nälviminen on todella kurjaa. Olin itse ujo, mutta toisaalta rohkea lapsi. Vetäydyin mielelläni omiin leikkeihin ja lukemaan. Sain jatkuvasti kuulla olevani ujo. Verrattiin serkkuun, jota pidettiin niin reippaana. Myös muuta arvostelua sain kuulla. Muistan nimittelyn vieläkin tosi kirkkaasti, vaikka olen jo keski-ikäinen. Ja miten onkaan vaikuttanut elämäni eri osa-alueille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi keskittyä sen vaarin seuraan ennemmin kuin mummon.
Se on aloittajan tilanteessa huomattavan hankalaa.
Sinne vaari seuraan lapsi pyrkii ensimmäisen kerran teini-iässä ja alle kolmekymppisenä hän siinä onnistuu.
Mummo oli oikeassa ja asia on juuri niin kun hän sanoi.
Toki asian olisi voinut jättää sanomatta päin näköä, sanoa nätimmin vain sinulle tai jättä sanomatta ja kannustaa tyttöä omatoimisuuteen ja irti äidistä.
Minun kummipoika oli ihan järkytyävän ujo ja hiljainen pienenä, oikein semmonen näivetyinen joka meidän sukulaistenkaan (nähtiin pari x vuodessa) kuullen saanut juuri sanaa suustaan tai kun jotain kysyttiin niin vastaus oli 1 tai 2 sanaa ilman katsekontaktia. Hänen nuorempi veli on aivan toisenlainen: eloisa, vilkas, tekevä, puhelias ja jopa teininä jutteli täysin tuntemattomienkin kanssa joka on poikkeuksellista pojille tietyssä iässä. Jännä miten samoista vanhemmista ja samoissa ympyröissä kasvaneista tunee niin kovin erilaisia. Niin vaan tuo kummipoikana on pärjännyt ihan hyvin elämässään vaikka aikuisenakin on mielestäni ujo muiden kuin oman perheen ja omienn lähimpien ystävien seurassa.
Vierailija kirjoitti:
Mummo oli oikeassa ja asia on juuri niin kun hän sanoi.
Toki asian olisi voinut jättää sanomatta päin näköä, sanoa nätimmin vain sinulle tai jättä sanomatta ja kannustaa tyttöä omatoimisuuteen ja irti äidistä.
Minun kummipoika oli ihan järkytyävän ujo ja hiljainen pienenä, oikein semmonen näivetyinen joka meidän sukulaistenkaan (nähtiin pari x vuodessa) kuullen saanut juuri sanaa suustaan tai kun jotain kysyttiin niin vastaus oli 1 tai 2 sanaa ilman katsekontaktia. Hänen nuorempi veli on aivan toisenlainen: eloisa, vilkas, tekevä, puhelias ja jopa teininä jutteli täysin tuntemattomienkin kanssa joka on poikkeuksellista pojille tietyssä iässä. Jännä miten samoista vanhemmista ja samoissa ympyröissä kasvaneista tunee niin kovin erilaisia. Niin vaan tuo kummipoikana on pärjännyt ihan hyvin elämässään vaikka aikuisenakin on mielestäni ujo muiden kuin oman perheen ja omienn lähimpien ystävien seurassa.
Niin missä se mummo oli oikeassa?
Jaa-a, miten minä muistan, että esimerkiksi näyttelijöissä on huomattavan paljon ujoja vähäpuheisia hitaasti lämpeneviä ihmisiä - Hannes Suominen, Cillian Murphy ja niin edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Nuo nykyiset mummot on oikein oiva esimerkki siitä, miten tunnekylmiä heistä kasvoi kun heidät potkittiin sylistä jo taaperoikäisenä keittämään omat lihasopat. Ja heidän kasvattama seuraava sukupolvi on oiva esimerkki siitä, miten kukaan ei halua omalle lapselleen samaa mitä itse joutui lapsena kärsimään.
Se oma paska lapsuus hyvitetään omille lapsille, menemällä sinne toiseen ääripäähän. Lasta pitää kannustaa ja ymmärtää, vaikkei tämä osaisikaan hommaan. Ei pidä! Se johtaa harhaiseen itsekuvaan, jossa lapsi haluaakin muuttaa itsensä sijaan kaikkia ympärillään olevia ihmisiä. Ja lapsena tämä tyyppi pysyy vielä nelikymppisenäkin.
Sit, kun nää asiat hoidetaan kotona päin vittua, meillä kulkee tuolla kaduilla räjähdysherkkiä ihmisiä, joiden pettymyksensietokyky on nolla. Sit ihmetellään kun ne ei saa kavereita, eikä tule kenenkään kanssa toimeen. Haetaan penskalle joku diagnoosi ja syytetään ongelmia "neuroepätyypillisyydestä”.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummo oli oikeassa ja asia on juuri niin kun hän sanoi.
Toki asian olisi voinut jättää sanomatta päin näköä, sanoa nätimmin vain sinulle tai jättä sanomatta ja kannustaa tyttöä omatoimisuuteen ja irti äidistä.
Minun kummipoika oli ihan järkytyävän ujo ja hiljainen pienenä, oikein semmonen näivetyinen joka meidän sukulaistenkaan (nähtiin pari x vuodessa) kuullen saanut juuri sanaa suustaan tai kun jotain kysyttiin niin vastaus oli 1 tai 2 sanaa ilman katsekontaktia. Hänen nuorempi veli on aivan toisenlainen: eloisa, vilkas, tekevä, puhelias ja jopa teininä jutteli täysin tuntemattomienkin kanssa joka on poikkeuksellista pojille tietyssä iässä. Jännä miten samoista vanhemmista ja samoissa ympyröissä kasvaneista tunee niin kovin erilaisia. Niin vaan tuo kummipoikana on pärjännyt ihan hyvin elämässään vaikka aikuisenakin on mielestäni ujo muiden kuin oman perheen ja omienn lähimpien ystävien seurassa.
Niin missä se mummo oli oikeassa?
Siinä ettei lapsi tule pärjäämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummo oli oikeassa ja asia on juuri niin kun hän sanoi.
Toki asian olisi voinut jättää sanomatta päin näköä, sanoa nätimmin vain sinulle tai jättä sanomatta ja kannustaa tyttöä omatoimisuuteen ja irti äidistä.
Minun kummipoika oli ihan järkytyävän ujo ja hiljainen pienenä, oikein semmonen näivetyinen joka meidän sukulaistenkaan (nähtiin pari x vuodessa) kuullen saanut juuri sanaa suustaan tai kun jotain kysyttiin niin vastaus oli 1 tai 2 sanaa ilman katsekontaktia. Hänen nuorempi veli on aivan toisenlainen: eloisa, vilkas, tekevä, puhelias ja jopa teininä jutteli täysin tuntemattomienkin kanssa joka on poikkeuksellista pojille tietyssä iässä. Jännä miten samoista vanhemmista ja samoissa ympyröissä kasvaneista tunee niin kovin erilaisia. Niin vaan tuo kummipoikana on pärjännyt ihan hyvin elämässään vaikka aikuisenakin on mielestäni ujo muiden kuin oman perheen ja omienn lähimpien ystävien seurassa.
Niin missä se mummo oli oikeassa?
Ei missään. Tuo on täydellisen törkeä lähestymistapa.
t. äiti ja ope
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummo oli oikeassa ja asia on juuri niin kun hän sanoi.
Toki asian olisi voinut jättää sanomatta päin näköä, sanoa nätimmin vain sinulle tai jättä sanomatta ja kannustaa tyttöä omatoimisuuteen ja irti äidistä.
Minun kummipoika oli ihan järkytyävän ujo ja hiljainen pienenä, oikein semmonen näivetyinen joka meidän sukulaistenkaan (nähtiin pari x vuodessa) kuullen saanut juuri sanaa suustaan tai kun jotain kysyttiin niin vastaus oli 1 tai 2 sanaa ilman katsekontaktia. Hänen nuorempi veli on aivan toisenlainen: eloisa, vilkas, tekevä, puhelias ja jopa teininä jutteli täysin tuntemattomienkin kanssa joka on poikkeuksellista pojille tietyssä iässä. Jännä miten samoista vanhemmista ja samoissa ympyröissä kasvaneista tunee niin kovin erilaisia. Niin vaan tuo kummipoikana on pärjännyt ihan hyvin elämässään vaikka aikuisenakin on mielestäni ujo muiden kuin oman perheen ja omienn lähimpien ystävien seurassa.
Niin missä se mummo oli oikeassa?
Siinä ettei lapsi tule pärjäämään.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/4-syyta-miksi-ujot-menestyvatkin-en…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummo oli oikeassa ja asia on juuri niin kun hän sanoi.
Toki asian olisi voinut jättää sanomatta päin näköä, sanoa nätimmin vain sinulle tai jättä sanomatta ja kannustaa tyttöä omatoimisuuteen ja irti äidistä.
Minun kummipoika oli ihan järkytyävän ujo ja hiljainen pienenä, oikein semmonen näivetyinen joka meidän sukulaistenkaan (nähtiin pari x vuodessa) kuullen saanut juuri sanaa suustaan tai kun jotain kysyttiin niin vastaus oli 1 tai 2 sanaa ilman katsekontaktia. Hänen nuorempi veli on aivan toisenlainen: eloisa, vilkas, tekevä, puhelias ja jopa teininä jutteli täysin tuntemattomienkin kanssa joka on poikkeuksellista pojille tietyssä iässä. Jännä miten samoista vanhemmista ja samoissa ympyröissä kasvaneista tunee niin kovin erilaisia. Niin vaan tuo kummipoikana on pärjännyt ihan hyvin elämässään vaikka aikuisenakin on mielestäni ujo muiden kuin oman perheen ja omienn lähimpien ystävien seurassa.
Niin missä se mummo oli oikeassa?
Ei missään. Tuo on täydellisen törkeä lähestymistapa.
t. äiti ja ope
Niin, meidän pikkuinen on niin erityinen.
Itse olin viiden lapsen äiti tuossa iässä.
Rakkautta ja piikkilankaa