Mummo sheimasi jatkuvasti 9 vuotiasta mökillä, joka oli kiinni minussa ( äidissä )
Ei olisi saanut olla kuulemma kyljessä kiinni vaan olisi pitänyt olla reippaampi, puheliaampi, itsenäisempi ja omatoimisempi.
Ujosteleva, arka, hiljainen ja varautunut lapsenlapsi ei kelvannut vaan sai kuulla vittuilua 77 -vuotiaalta isoäidiltä. Kysyttiin mm miten sinä ikinä pärjäät maailmassa kun olet mamman helmoissa kiinni , veikö kissa kielen ja kyllä sinun nyt reipastua pitäisi, mitä se opettajakin sanoo tuollaisesta tuppisuusta.
Näemme äitiäni harvoin, arvaatte varmasti miksi. Kun vaari eli, tyttö oli pienenä vaarin tyttö ja mukana kalalla ym.
Olen nyt käyttänyt koko päivän vakuuttaakseni tytölle että hön on hyvä juuri sellaisena kuin on ja mummolle ei tarvitse puhua yhtään enempää kuin muillekaan, jos siltä tuntuu. Lisään vielä että tyttäreni on alkuun arka ja varautunut, mutta lämpenee kyllä ajan kanssa ja rentoutuu. Minua ei haittaa että on kiinni minussa uusissa ahdistavissa tilanteissa.
Jaksaisitteko te ylläpitää keinotekoisesti välejä isovanhempaan kun vastaanotto on tämä? Ajattelin ensi kesänä vuokrata juhannuksen jälkeen heinäkuuksi oman mökin.
Kommentit (298)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummo oli oikeassa ja asia on juuri niin kun hän sanoi.
Toki asian olisi voinut jättää sanomatta päin näköä, sanoa nätimmin vain sinulle tai jättä sanomatta ja kannustaa tyttöä omatoimisuuteen ja irti äidistä.
Minun kummipoika oli ihan järkytyävän ujo ja hiljainen pienenä, oikein semmonen näivetyinen joka meidän sukulaistenkaan (nähtiin pari x vuodessa) kuullen saanut juuri sanaa suustaan tai kun jotain kysyttiin niin vastaus oli 1 tai 2 sanaa ilman katsekontaktia. Hänen nuorempi veli on aivan toisenlainen: eloisa, vilkas, tekevä, puhelias ja jopa teininä jutteli täysin tuntemattomienkin kanssa joka on poikkeuksellista pojille tietyssä iässä. Jännä miten samoista vanhemmista ja samoissa ympyröissä kasvaneista tunee niin kovin erilaisia. Niin vaan tuo kummipoikana on pärjännyt ihan hyvin elämässään vaikka aikuisenakin on mielestäni ujo muiden kuin oman perheen ja omienn lähimpien ystävien seurassa.
Niin missä se mummo oli oikeassa?
Ei missään. Tuo on täydellisen törkeä lähestymistapa.
t. äiti ja ope
Niin, meidän pikkuinen on niin erityinen.
Jokainen lapsi on erityinen ja tärkeä. Moni ujo ihminen on myös mm. äärimmäisen tarkkaavainen ja empaattinen, mitkä ominaisuudet sulta näyttää puuttuvan kokonaan.
Minä en olekaan se joka laittaa eläkepaperit vetäämään suoraan lapsilisästä kuten nämä nykyiset uniikit lumihiutaleet.
No mulla on aikamoinen kokemus erilaisista oppilaista, enkä muista ketään ujoa, harkitsevaa oppilastani, joka ei olisi ollut myös oikeinkin tai erittäin hyvä koulussa, päässyt helposti jatko-opintoihin jne. Teetän joka kevät mm. esseen kesätöistä ja urahaaveista jne. ja aina nimenomaan ne ujot on onnistuneet mm. saamaan sen kesätyön ja heillä on myös järkevät ja realistiset urasuunnitelmat.
En tiedä onko se jokin suomalainen trauma kuvitella, että ujous ja hiljaisuus olisi huonompia luonteenpiirteitä kuin esimerkiksi italialaisten tai amerikkalaisten äänekäs ns. sosiaalisuus vai mistä johtuu sinunkin todella outo asenteesi.
Kyllä, nämä pärjää siellä koulumaailmassa ja sinun kokemus on sieltä koulumaailmasta. Mutta aikuisuus on vastuuta, eikä siellä voi paeta äidin tai opettajan helmoihin ja siellä joutuu kohtaamaan ”mummoja”.
Täällä väitettiin, että eivät pärjäisi koulussa. Ja minähän juuri totesin, että he on onnistuneet mm. saamaan kesätöitä menestyksekkäästi eli pärjänneet myös työelämässä. Osa oppilaistani on myös jo aikaa valmistunut yliopistoistakin ja töissä. Pari jopa entisessä koulussaan töissä.
AP:n äiti ei ole aikuisuuteen päässyt kyllä vielä, kiusaajaksi vasta.
Mun anoppi käyttäytyy just kuin ap:n äiti mun poikaa kohtaan. Poika on ujo ja ns hitaasti lämpiävää tyyppiä, mummo on käytännössä vieras ihminen, koska pidetään etäällä monista syistä.
Kun lapsi ei ole tuttavallinen ja kerro asioistaan vaan poistuu itselleen ahdistavasta tilanteesta mummon kuulustelusta, mummo huutaa perään hyvinkin tylysti ja vaatii vastauksia. Lapsi menee ihan lukkoon, kun mummo kuulustelee henkilökohtaisuuksia.
Poika on sosiaalisesti kömpelö, mummon käytös vain pahentaa tilannetta.
Minä olin tuon ikäisenä todella arka ja ujo ja pelkäsin aikuisia yms, siihen päälle koulukiusattiin niin ei ollut helppoa, tätini mm löi luunapin kun mummolassa menin muka eteen pyörimään juuri kun hän muka tiskikonetta tyhjenti, mun täti oli muutenkin omalaatuinen ja sit se aina töni ja läimi. Molemmat mummot oli itsellä ihan jees. Eniten kyl pelkäsin aikuisia miehiä koska oma isäni oli väkivaltainen, narsistinen hullu ja sit ihmeteltiin miksi en katso silmiin ja piilouduin äidin taakse
Aikuiset jotka muutenkin yrittää väkisin luoda kontaktia ja sitkun ei onnistu siinä rupeavat vittuilee ja nälvimään ovat sairaita päästään joilla ei tietoa sosiaalisesta normista ja tilannetajusta. Toi mummokin sais hävetä.
Vierailija kirjoitti:
Mun anoppi käyttäytyy just kuin ap:n äiti mun poikaa kohtaan. Poika on ujo ja ns hitaasti lämpiävää tyyppiä, mummo on käytännössä vieras ihminen, koska pidetään etäällä monista syistä.
Kun lapsi ei ole tuttavallinen ja kerro asioistaan vaan poistuu itselleen ahdistavasta tilanteesta mummon kuulustelusta, mummo huutaa perään hyvinkin tylysti ja vaatii vastauksia. Lapsi menee ihan lukkoon, kun mummo kuulustelee henkilökohtaisuuksia.
Poika on sosiaalisesti kömpelö, mummon käytös vain pahentaa tilannetta.
Noi aikuiset ei ole terveitä pääkopastaan varmaan toikin nautti että voi hiillostaa ennestään arkaa lasta ja se vallantunne
Luulen että likka reagoisi paremmin positiivisen kautta.
M4X
Tunneäly ja empatia eivät ole Suomessa vahvuuksia.
"Mummo sheimasi jatkuvasti 9 vuotiasta mökillä, joka oli kiinni minussa ( äidissä )"
Laita välit poikki mummoon! Lapsesi ja Sinä ansaitsette parempaa. Te ette tarvitse elämässänne alistajia ja lyttääjiä. Äitinä voit sanoa mummolle suoraan, että hänen puheensa ja käytöksensä ovat ilkeitä ja loukkaavia. Lähde lapsesi kanssa pois mökiltä. Lapsen vanhemmat päättävät lapsen kasvatuksesta. Isovanhemmat eivät päätä mistään lasta koskevista asioista. Onko mummolla persoonallisuushäiriö, onko hän muistisairas vai narsisti?
Suuret ikäluokat - 1940- ja 1950-luvulla syntyneet vanhukset - aiheuttavat usein jatkuvia erimielisyyksiä ja riitoja isovanhempina. Osa heistä on kaltoinkohdellut ja laiminlyönyt omia lapsiaan. Nyt he yrittävät raivokkaasti korjata omia kasvatusvirheitään isovanhempina. Valitettavasti se on myöhäistä - se juna meni jo! Hankalat ja kaikkeen sekaantuvat isovanhemmat haluavat kävellä lapsen omien vanhempien ylitse, määräillä ja komennella. Tämä näkyy kotirauhan rikkomisena. Hankalat isovanhemmat harrastavat puhelinterroria ja soittelevat ja viestittelevät jatkuvasti. He yrittävät tunkea yllätyskylään kutsumatta. Jatkuva puuttuminen aikuisten lasten ja lastenlasten asioihin - parisuhteeseen, lastenhoitoon ja lastenkasvatukseen - aiheuttaa riitoja ja jopa avioeroja.
Kun suurten ikäluokkien lapset ovat olleet pieniä, monissa perheissä on ollut "kasvatuskeinoina" lapsen ruumillinen kuritus. Lapsia on "kasvatettu" tukkapöllyllä, lyömisellä, pelottelulla, uhkailemalla, huutamalla, henkisellä alistamisella, kaltoinkohtelulla ja laiminlyönneillä. Äidit eivät ole viitsineet imettää vauvojaan 1960- ja 1970-luvulla. Pieniä vauvoja on viety jopa 2-3 kuukauden ikäisenä hoitoon päiväkotiin tai naapurintädille eli "perhepäivähoitajalle". Jopa vauvoja ja alle kouluikäisiä lapsia on viety usein ja pitkiksi ajoiksi sukulaisille hoitoon. Pieni lapsi on voinut jopa asua sukulaisten luona, vaikka hänellä on ollut nuoret ja terveet vanhemmat. Nykyään näistä perheistä tehtäisiin lastensuojeluilmoitus!
"1970-luvulla imetysluvut olivat Suomessa kaikkien aikojen alhaisimmalla tasolla. Vuonna 1972 alle neljäsosa äideistä imetti vauvoja synnytyssairaalasta kotiutuessa ja vain 7 % vauvoista sai rintamaitoa kauemmin kuin kuusi kuukautta." (Imetyksen tuki ry.)
Vierailija kirjoitti:
Luulen että likka reagoisi paremmin positiivisen kautta.
M4X
Kuka tahansa reagoisi.
Mummo siis moitti, miyä vikaa kotimaamme kielessä on, kun pitää käyttää sheimata -sanaa tässä yhteydessä. Vaikuttaa hölmölle.
Mummo on vain turhautunut kun ei saa kontaktia lapseen ja ajattelee sen olevan epänormaalia. Mummolta puuttuu kyky itse luoda kontaktia sellaiseen, joka ei toimi kuten hän. Ilmeisesti vaarilla tämä taito oli, kun hän mitä ilmeisemmin oli lapselle läheinen. Ehkä vaari toimi ns suodattimena aran ja töksäyttelevän mummin välillä ja nyt kun vaaria ei enää ole ja suodatin puuttuu, tyttö takertuu äitiinsä?
Vierailija kirjoitti:
Mummo on vain turhautunut kun ei saa kontaktia lapseen ja ajattelee sen olevan epänormaalia. Mummolta puuttuu kyky itse luoda kontaktia sellaiseen, joka ei toimi kuten hän. Ilmeisesti vaarilla tämä taito oli, kun hän mitä ilmeisemmin oli lapselle läheinen. Ehkä vaari toimi ns suodattimena aran ja töksäyttelevän mummin välillä ja nyt kun vaaria ei enää ole ja suodatin puuttuu, tyttö takertuu äitiinsä?
Täähän se ois. Kiteytettynä.
Sekakielen käyttäjä vaikuttaa usein vähän yksinkertaiselle.
Vierailija kirjoitti:
Olipa hölmö provo. Sen huomasi jo aloituksen sanasta 'sheimasi'. Jos olisi huolestunut äiti-ihminen, ei käyttäisi noin tyylitöntä kieltä.
Minulle ainakin täysin tuntematon sana. Ikinä koskaan missään nähnyt enkä kuullut .
Jotain slangia ilmeisesti?
Lapsi on sairas näköjään, tuleva kiusattu koulussa ja työelämässä.
Vierailija kirjoitti:
Mummo on vain turhautunut kun ei saa kontaktia lapseen ja ajattelee sen olevan epänormaalia. Mummolta puuttuu kyky itse luoda kontaktia sellaiseen, joka ei toimi kuten hän. Ilmeisesti vaarilla tämä taito oli, kun hän mitä ilmeisemmin oli lapselle läheinen. Ehkä vaari toimi ns suodattimena aran ja töksäyttelevän mummin välillä ja nyt kun vaaria ei enää ole ja suodatin puuttuu, tyttö takertuu äitiinsä?
Mummolla on huono itsetunto ja hän kokee lapsen käytöksen torjuntana, mitä hän ei kestä, koska hänellä on heikko itsetunto. Lapseton siskoni on samanlainen. Hän ottaa todella henkilökohtaisesti heti sen, jos lapsi ei lähesty tai ei halua hänen seuraansa. Hän hyökyy päälle ihan liian nopeasti, mikä saa ihan ekstroverteissäkin lapsissa aikaan sen peruuntumisrefleksin. Ja sitten haukutaan lapsen vanhemmat...
Minulla oli tuollainen isä. Sain kuulla tuollaisia juttuja kotona suunnilleen koko lapsuuden. Äiti sitten yritti hyvittää niitä tsemppaamalla minua ja viemällå eri paikkoihin niin että kuljin kahdestaan äidin kanssa.
Eihän tuollainen puhe hyvää tee, mutta se todennäköisesti kumpuaa puhujan omasta epävarmuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun anoppi käyttäytyy just kuin ap:n äiti mun poikaa kohtaan. Poika on ujo ja ns hitaasti lämpiävää tyyppiä, mummo on käytännössä vieras ihminen, koska pidetään etäällä monista syistä.
Kun lapsi ei ole tuttavallinen ja kerro asioistaan vaan poistuu itselleen ahdistavasta tilanteesta mummon kuulustelusta, mummo huutaa perään hyvinkin tylysti ja vaatii vastauksia. Lapsi menee ihan lukkoon, kun mummo kuulustelee henkilökohtaisuuksia.
Poika on sosiaalisesti kömpelö, mummon käytös vain pahentaa tilannetta.
Noi aikuiset ei ole terveitä pääkopastaan varmaan toikin nautti että voi hiillostaa ennestään arkaa lasta ja se vallantunne
Vallanhimo on yksi syy, miksi tuo mummo pidetään etäällä.
T. Ujon pojan äiti
Olipa hölmö provo. Sen huomasi jo aloituksen sanasta 'sheimasi'. Jos olisi huolestunut äiti-ihminen, ei käyttäisi noin tyylitöntä kieltä.