Lue keskustelun säännöt.
Äitini ei yhtään kestä lasten negatiivisia tunteita
14.07.2026 |
Kun olin lapsi ysärillä, äitini ei kestänyt mitään negatiivista tunnetta tai ikävää käytöstä minulta. Äiti oli huono lohduttamaan, mutta isäni onneksi lohdutti. Äiti ei jaksanut kuunnella murheitani. Jos oli käynyt jotain ikävää, olin sairaana tai surullinen, äiti jätti minut asian kanssa yksin. Tai korkeintaan valitti, miten ikävää hänelle on, kun olen sairas. Kiukkua en olisi saanut näyttää, olisi pitänyt olla aina kiltti ja hyväntuulinen. Jos olin tehnyt jotain väärää, saattoi äiti suhteettomasti raivota ja pari kertaa muistan hänen lyöneen minua. Äiti on jo minun ollessani lapsi ihmetellyt ääneen, miksi minä ja sisarukseni tukeudumme hänen sijaan isäämme.
Olen ollut itse äiti jo useamman vuoden, mutta äitini vaikeus suhtautua lasten negatiivisiin tunteisiin ja ikävään käytökseen on siirtynyt lapsiini. Äitini ei kestä lapsiltani lainkaan kiukkua. Jos lapset kiukuttelevat, saattaa äiti vain lähteä kävelemään lasten luota. Tai jos lapsen kanssa on tullut joku ikävä tilanne, käytännössä laittaa heti hanskat tiskiin. Esikoisen vauva-aikana halusi katsoa koliikista kärsineen vauvan perään, että pääsen yksin lenkille. Ehdin lenkkeillä 10 minuuttia, kunnes äiti soitti ja pyysi minut takaisin kotiin, kun ei saa vauvaa hiljaiseksi. Usein tuntuu, että äidin sietokyky lasten negatiivisille tunteille ja vaikealle käytökselle on nolla.
Onko muilla kokemusta tällaisesta? Mistä äidin käytöksessä on oikein kyse?
Kommentit (58)
Sama kokemus 80-90-luvuilta. Molemmat vanhemmat samanlaisia, isä lisäksi fyysisesti väkivaltainen. Kumpikin käytti minua terapeuttinaan ja haukkui toistaan minulle viimeistään siitä lähtien kun olin 4v.
Aikuisena ollut vaikeuksia kiintyä omiin lapsiin, halata heitä, jättää jäähyväisiä (kaikki siirtymät). En imettänyt heistä ketään, koska se tuntui niin inhottavalta ja loukkaavalta. Lisäksi seksiin ei mielestäni tarvitse liittyä tunteita lainkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutulta kuulostaa eikä mitään kehua eikä kannustusta yhtään mistään. Haukkuja kyllä sateli senkin edestä. Että tuli todella huono itsetunto.
Äitinä olo on jatkuvaa huolta ja hätääkin lasten olemassaolosta. Puhumattakaan arjen pyörityksestä. Joskus vaan voimat ja taito loppuu ja huuto alkaa tai hätääntyy.. Se minkä lapsi kokee tunnekylmyytenä, voi olla osaamattomuutta ja hätää. Kun saa alkaa äidiksi, ei aina voi olla ns huippuäiti. T. Äiti
Vierailija kirjoitti:
Äitinä olo on jatkuvaa huolta ja hätääkin lasten olemassaolosta. Puhumattakaan arjen pyörityksestä. Joskus vaan voimat ja taito loppuu ja huuto alkaa tai hätääntyy.. Se minkä lapsi kokee tunnekylmyytenä, voi olla osaamattomuutta ja hätää. Kun saa alkaa äidiksi, ei aina voi olla ns huippuäiti. T. Äiti
Hermoheikon ja tunnekylmän ei kannata hankkia lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitinä olo on jatkuvaa huolta ja hätääkin lasten olemassaolosta. Puhumattakaan arjen pyörityksestä. Joskus vaan voimat ja taito loppuu ja huuto alkaa tai hätääntyy.. Se minkä lapsi kokee tunnekylmyytenä, voi olla osaamattomuutta ja hätää. Kun saa alkaa äidiksi, ei aina voi olla ns huippuäiti. T. Äiti
Hermoheikon ja tunnekylmän ei kannata hankkia lapsia.
Aina on vääränlainen, muiden mielestä. Itse en hae hyväksyntää, niin aivan se ja sama, mihin lokeroihin laittaisivat. Masentuneet ovat usein niitä, jotka ovat kiinnostuneita muiden näkemyksistä.
Itseäni kiinnostaa ennemminkin näiden arvioitsijoiden ja pisteyttäjien omat lähtökohdat: aate-, arvo- sekä sosioekonominen tausta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmuuteen tulisi olla ajokortti: ihmisyyden perusteet vanhemmuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Sama kokemus 80-90-luvuilta. Molemmat vanhemmat samanlaisia, isä lisäksi fyysisesti väkivaltainen. Kumpikin käytti minua terapeuttinaan ja haukkui toistaan minulle viimeistään siitä lähtien kun olin 4v.
Aikuisena ollut vaikeuksia kiintyä omiin lapsiin, halata heitä, jättää jäähyväisiä (kaikki siirtymät). En imettänyt heistä ketään, koska se tuntui niin inhottavalta ja loukkaavalta. Lisäksi seksiin ei mielestäni tarvitse liittyä tunteita lainkaan.
💀
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama kokemus 80-90-luvuilta. Molemmat vanhemmat samanlaisia, isä lisäksi fyysisesti väkivaltainen. Kumpikin käytti minua terapeuttinaan ja haukkui toistaan minulle viimeistään siitä lähtien kun olin 4v.
Aikuisena ollut vaikeuksia kiintyä omiin lapsiin, halata heitä, jättää jäähyväisiä (kaikki siirtymät). En imettänyt heistä ketään, koska se tuntui niin inhottavalta ja loukkaavalta. Lisäksi seksiin ei mielestäni tarvitse liittyä tunteita lainkaan.
Miksi hankit sit lapsia? Olisit päättänyt ketjun.
Minunkaan äitini ei kestänyt vaikeista asioista keskustelua ja sen myötä nousevia hankalia muistoja ja tunteita. Taustalla oli vaikeita traumaattisia kokemuksia. Lapsena ja nuorena puheenaiheiden pitäminen helppoina oli aika turhauttavaa. Vuorovaikutus äidin kanssa jäi vähiin. Äidillä oli kuitenkin lempeä perusluonne, joka käytöksen tasolla kompensoi keskustelun ohuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko itse osanneet olla parempia vanhempia? Itse tunnekylmässä ympäristössä vailla kehuja kasvaneena olen kyllä niitä pyrkinyt antamaan aivan kaikesta yrittämisestäkin ja katkaissut sen ketjun. Mutta tunteet olleet aika vaikeita ja niitä joutunut työstämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama kokemus 80-90-luvuilta. Molemmat vanhemmat samanlaisia, isä lisäksi fyysisesti väkivaltainen. Kumpikin käytti minua terapeuttinaan ja haukkui toistaan minulle viimeistään siitä lähtien kun olin 4v.
Aikuisena ollut vaikeuksia kiintyä omiin lapsiin, halata heitä, jättää jäähyväisiä (kaikki siirtymät). En imettänyt heistä ketään, koska se tuntui niin inhottavalta ja loukkaavalta. Lisäksi seksiin ei mielestäni tarvitse liittyä tunteita lainkaan.Miksi hankit sit lapsia? Olisit päättänyt ketjun.
Miksi en olisi hankkinut? Jokaisella on vain yksi elämä. Teen ne asiat, mitkä muutkin. Oman taustan analyyttinen pohdinta on minusta merkityksellistä. Sitä ei kuitenkaan voi tehdä jäämällä makaamaan paikalleen, vaan elämällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama kokemus 80-90-luvuilta. Molemmat vanhemmat samanlaisia, isä lisäksi fyysisesti väkivaltainen. Kumpikin käytti minua terapeuttinaan ja haukkui toistaan minulle viimeistään siitä lähtien kun olin 4v.
Aikuisena ollut vaikeuksia kiintyä omiin lapsiin, halata heitä, jättää jäähyväisiä (kaikki siirtymät). En imettänyt heistä ketään, koska se tuntui niin inhottavalta ja loukkaavalta. Lisäksi seksiin ei mielestäni tarvitse liittyä tunteita lainkaan.Miksi hankit sit lapsia? Olisit päättänyt ketjun.
Miksi en olisi hankkinut? Jokaisella on vain yksi elämä. Teen ne asiat, mitkä muutkin. Oman taustan analyyttinen pohdinta on minusta merkityksellistä. Sitä ei kuitenkaan voi tehdä jäämällä makaamaan paikalleen, vaan elämällä.
"Teen ne asiat, mitkä muutkin" Siinä vasta peruste lasten hankintaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama kokemus 80-90-luvuilta. Molemmat vanhemmat samanlaisia, isä lisäksi fyysisesti väkivaltainen. Kumpikin käytti minua terapeuttinaan ja haukkui toistaan minulle viimeistään siitä lähtien kun olin 4v.
Aikuisena ollut vaikeuksia kiintyä omiin lapsiin, halata heitä, jättää jäähyväisiä (kaikki siirtymät). En imettänyt heistä ketään, koska se tuntui niin inhottavalta ja loukkaavalta. Lisäksi seksiin ei mielestäni tarvitse liittyä tunteita lainkaan.Miksi hankit sit lapsia? Olisit päättänyt ketjun.
Miksi en olisi hankkinut? Jokaisella on vain yksi elämä. Teen ne asiat, mitkä muutkin. Oman taustan analyyttinen pohdinta on minusta merkityksellistä. Sitä ei kuitenkaan voi tehdä jäämällä makaamaan paikalleen, vaan elämällä.
"Teen ne asiat, mitkä muutkin" Siinä vasta peruste lasten hankintaan.
Niin? En ole jäänyt mitenkään osattomaksi muiltakaan osin. Olen tavallaan tehnyt enemmän kuin muut keskimäärin. Kukaan ei ole koskaan oikeanlainen vanhemmaksi, sillä kukaan ei ole täydellinen. Olen tyytyväinen kaikkeen, minkä olen tehnyt ja saavuttanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama kokemus 80-90-luvuilta. Molemmat vanhemmat samanlaisia, isä lisäksi fyysisesti väkivaltainen. Kumpikin käytti minua terapeuttinaan ja haukkui toistaan minulle viimeistään siitä lähtien kun olin 4v.
Aikuisena ollut vaikeuksia kiintyä omiin lapsiin, halata heitä, jättää jäähyväisiä (kaikki siirtymät). En imettänyt heistä ketään, koska se tuntui niin inhottavalta ja loukkaavalta. Lisäksi seksiin ei mielestäni tarvitse liittyä tunteita lainkaan.Miksi hankit sit lapsia? Olisit päättänyt ketjun.
Miksi en olisi hankkinut? Jokaisella on vain yksi elämä. Teen ne asiat, mitkä muutkin. Oman taustan analyyttinen pohdinta on minusta merkityksellistä. Sitä ei kuitenkaan voi tehdä jäämällä makaamaan paikalleen, vaan elämällä.
"Teen ne asiat, mitkä muutkin" Siinä vasta peruste lasten hankintaan.
Niin? En ole jäänyt mitenkään osattomaksi muiltakaan osin. Olen tavallaan tehnyt enemmän kuin muut keskimäärin. Kukaan ei ole koskaan oikeanlainen vanhemmaksi, sillä kukaan ei ole täydellinen. Olen tyytyväinen kaikkeen, minkä olen tehnyt ja saavuttanut.
Mitä mieltä lapsesi ovat?
Kiukkukohtauksossa, maahanheittäytymisissä yms pitääkin olla kasvattajan tiukkana. Siinä ei saa jäädä lepertelemään ja neuvottelemaan. Muuten on myöhemmin pulassa niin lapsi kuin vanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama kokemus 80-90-luvuilta. Molemmat vanhemmat samanlaisia, isä lisäksi fyysisesti väkivaltainen. Kumpikin käytti minua terapeuttinaan ja haukkui toistaan minulle viimeistään siitä lähtien kun olin 4v.
Aikuisena ollut vaikeuksia kiintyä omiin lapsiin, halata heitä, jättää jäähyväisiä (kaikki siirtymät). En imettänyt heistä ketään, koska se tuntui niin inhottavalta ja loukkaavalta. Lisäksi seksiin ei mielestäni tarvitse liittyä tunteita lainkaan.Miksi hankit sit lapsia? Olisit päättänyt ketjun.
Miksi en olisi hankkinut? Jokaisella on vain yksi elämä. Teen ne asiat, mitkä muutkin. Oman taustan analyyttinen pohdinta on minusta merkityksellistä. Sitä ei kuitenkaan voi tehdä jäämällä makaamaan paikalleen, vaan elämällä.
"Teen ne asiat, mitkä muutkin" Siinä vasta peruste lasten hankintaan.
Niin? En ole jäänyt mitenkään osattomaksi muiltakaan osin. Olen tavallaan tehnyt enemmän kuin muut keskimäärin. Kukaan ei ole koskaan oikeanlainen vanhemmaksi, sillä kukaan ei ole täydellinen. Olen tyytyväinen kaikkeen, minkä olen tehnyt ja saavuttanut.
Mitä mieltä lapsesi ovat?
Ovat terveitä, onnellisia ja heillä on paljon kavereita.
Sama 70-luvulla, ei lohduttanut äiti eikä isä. Yksin piti mennä omaan huoneeseen rauhottumaan ja ovi kiinni.