Lue keskustelun säännöt.
Äitini ei yhtään kestä lasten negatiivisia tunteita
14.07.2026 |
Kun olin lapsi ysärillä, äitini ei kestänyt mitään negatiivista tunnetta tai ikävää käytöstä minulta. Äiti oli huono lohduttamaan, mutta isäni onneksi lohdutti. Äiti ei jaksanut kuunnella murheitani. Jos oli käynyt jotain ikävää, olin sairaana tai surullinen, äiti jätti minut asian kanssa yksin. Tai korkeintaan valitti, miten ikävää hänelle on, kun olen sairas. Kiukkua en olisi saanut näyttää, olisi pitänyt olla aina kiltti ja hyväntuulinen. Jos olin tehnyt jotain väärää, saattoi äiti suhteettomasti raivota ja pari kertaa muistan hänen lyöneen minua. Äiti on jo minun ollessani lapsi ihmetellyt ääneen, miksi minä ja sisarukseni tukeudumme hänen sijaan isäämme.
Olen ollut itse äiti jo useamman vuoden, mutta äitini vaikeus suhtautua lasten negatiivisiin tunteisiin ja ikävään käytökseen on siirtynyt lapsiini. Äitini ei kestä lapsiltani lainkaan kiukkua. Jos lapset kiukuttelevat, saattaa äiti vain lähteä kävelemään lasten luota. Tai jos lapsen kanssa on tullut joku ikävä tilanne, käytännössä laittaa heti hanskat tiskiin. Esikoisen vauva-aikana halusi katsoa koliikista kärsineen vauvan perään, että pääsen yksin lenkille. Ehdin lenkkeillä 10 minuuttia, kunnes äiti soitti ja pyysi minut takaisin kotiin, kun ei saa vauvaa hiljaiseksi. Usein tuntuu, että äidin sietokyky lasten negatiivisille tunteille ja vaikealle käytökselle on nolla.
Onko muilla kokemusta tällaisesta? Mistä äidin käytöksessä on oikein kyse?
Kommentit (66)
Tutulta kuulostaa eikä mitään kehua eikä kannustusta yhtään mistään. Haukkuja kyllä sateli senkin edestä. Että tuli todella huono itsetunto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitinä olo on jatkuvaa huolta ja hätääkin lasten olemassaolosta. Puhumattakaan arjen pyörityksestä. Joskus vaan voimat ja taito loppuu ja huuto alkaa tai hätääntyy.. Se minkä lapsi kokee tunnekylmyytenä, voi olla osaamattomuutta ja hätää. Kun saa alkaa äidiksi, ei aina voi olla ns huippuäiti. T. Äiti
Vierailija kirjoitti:
Äitinä olo on jatkuvaa huolta ja hätääkin lasten olemassaolosta. Puhumattakaan arjen pyörityksestä. Joskus vaan voimat ja taito loppuu ja huuto alkaa tai hätääntyy.. Se minkä lapsi kokee tunnekylmyytenä, voi olla osaamattomuutta ja hätää. Kun saa alkaa äidiksi, ei aina voi olla ns huippuäiti. T. Äiti
Hermoheikon ja tunnekylmän ei kannata hankkia lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitinä olo on jatkuvaa huolta ja hätääkin lasten olemassaolosta. Puhumattakaan arjen pyörityksestä. Joskus vaan voimat ja taito loppuu ja huuto alkaa tai hätääntyy.. Se minkä lapsi kokee tunnekylmyytenä, voi olla osaamattomuutta ja hätää. Kun saa alkaa äidiksi, ei aina voi olla ns huippuäiti. T. Äiti
Hermoheikon ja tunnekylmän ei kannata hankkia lapsia.
Aina on vääränlainen, muiden mielestä. Itse en hae hyväksyntää, niin aivan se ja sama, mihin lokeroihin laittaisivat. Masentuneet ovat usein niitä, jotka ovat kiinnostuneita muiden näkemyksistä.
Itseäni kiinnostaa ennemminkin näiden arvioitsijoiden ja pisteyttäjien omat lähtökohdat: aate-, arvo- sekä sosioekonominen tausta.
Vanhemmuuteen tulisi olla ajokortti: ihmisyyden perusteet vanhemmuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama kokemus 80-90-luvuilta. Molemmat vanhemmat samanlaisia, isä lisäksi fyysisesti väkivaltainen. Kumpikin käytti minua terapeuttinaan ja haukkui toistaan minulle viimeistään siitä lähtien kun olin 4v.
Aikuisena ollut vaikeuksia kiintyä omiin lapsiin, halata heitä, jättää jäähyväisiä (kaikki siirtymät). En imettänyt heistä ketään, koska se tuntui niin inhottavalta ja loukkaavalta. Lisäksi seksiin ei mielestäni tarvitse liittyä tunteita lainkaan.
💀
Vierailija kirjoitti:
Sama kokemus 80-90-luvuilta. Molemmat vanhemmat samanlaisia, isä lisäksi fyysisesti väkivaltainen. Kumpikin käytti minua terapeuttinaan ja haukkui toistaan minulle viimeistään siitä lähtien kun olin 4v.
Aikuisena ollut vaikeuksia kiintyä omiin lapsiin, halata heitä, jättää jäähyväisiä (kaikki siirtymät). En imettänyt heistä ketään, koska se tuntui niin inhottavalta ja loukkaavalta. Lisäksi seksiin ei mielestäni tarvitse liittyä tunteita lainkaan.
Miksi hankit sit lapsia? Olisit päättänyt ketjun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minunkaan äitini ei kestänyt vaikeista asioista keskustelua ja sen myötä nousevia hankalia muistoja ja tunteita. Taustalla oli vaikeita traumaattisia kokemuksia. Lapsena ja nuorena puheenaiheiden pitäminen helppoina oli aika turhauttavaa. Vuorovaikutus äidin kanssa jäi vähiin. Äidillä oli kuitenkin lempeä perusluonne, joka käytöksen tasolla kompensoi keskustelun ohuutta.
Oletteko itse osanneet olla parempia vanhempia? Itse tunnekylmässä ympäristössä vailla kehuja kasvaneena olen kyllä niitä pyrkinyt antamaan aivan kaikesta yrittämisestäkin ja katkaissut sen ketjun. Mutta tunteet olleet aika vaikeita ja niitä joutunut työstämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama kokemus 80-90-luvuilta. Molemmat vanhemmat samanlaisia, isä lisäksi fyysisesti väkivaltainen. Kumpikin käytti minua terapeuttinaan ja haukkui toistaan minulle viimeistään siitä lähtien kun olin 4v.
Aikuisena ollut vaikeuksia kiintyä omiin lapsiin, halata heitä, jättää jäähyväisiä (kaikki siirtymät). En imettänyt heistä ketään, koska se tuntui niin inhottavalta ja loukkaavalta. Lisäksi seksiin ei mielestäni tarvitse liittyä tunteita lainkaan.Miksi hankit sit lapsia? Olisit päättänyt ketjun.
Miksi en olisi hankkinut? Jokaisella on vain yksi elämä. Teen ne asiat, mitkä muutkin. Oman taustan analyyttinen pohdinta on minusta merkityksellistä. Sitä ei kuitenkaan voi tehdä jäämällä makaamaan paikalleen, vaan elämällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama kokemus 80-90-luvuilta. Molemmat vanhemmat samanlaisia, isä lisäksi fyysisesti väkivaltainen. Kumpikin käytti minua terapeuttinaan ja haukkui toistaan minulle viimeistään siitä lähtien kun olin 4v.
Aikuisena ollut vaikeuksia kiintyä omiin lapsiin, halata heitä, jättää jäähyväisiä (kaikki siirtymät). En imettänyt heistä ketään, koska se tuntui niin inhottavalta ja loukkaavalta. Lisäksi seksiin ei mielestäni tarvitse liittyä tunteita lainkaan.Miksi hankit sit lapsia? Olisit päättänyt ketjun.
Miksi en olisi hankkinut? Jokaisella on vain yksi elämä. Teen ne asiat, mitkä muutkin. Oman taustan analyyttinen pohdinta on minusta merkityksellistä. Sitä ei kuitenkaan voi tehdä jäämällä makaamaan paikalleen, vaan elämällä.
"Teen ne asiat, mitkä muutkin" Siinä vasta peruste lasten hankintaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama kokemus 80-90-luvuilta. Molemmat vanhemmat samanlaisia, isä lisäksi fyysisesti väkivaltainen. Kumpikin käytti minua terapeuttinaan ja haukkui toistaan minulle viimeistään siitä lähtien kun olin 4v.
Aikuisena ollut vaikeuksia kiintyä omiin lapsiin, halata heitä, jättää jäähyväisiä (kaikki siirtymät). En imettänyt heistä ketään, koska se tuntui niin inhottavalta ja loukkaavalta. Lisäksi seksiin ei mielestäni tarvitse liittyä tunteita lainkaan.Miksi hankit sit lapsia? Olisit päättänyt ketjun.
Miksi en olisi hankkinut? Jokaisella on vain yksi elämä. Teen ne asiat, mitkä muutkin. Oman taustan analyyttinen pohdinta on minusta merkityksellistä. Sitä ei kuitenkaan voi tehdä jäämällä makaamaan paikalleen, vaan elämällä.
"Teen ne asiat, mitkä muutkin" Siinä vasta peruste lasten hankintaan.
Niin? En ole jäänyt mitenkään osattomaksi muiltakaan osin. Olen tavallaan tehnyt enemmän kuin muut keskimäärin. Kukaan ei ole koskaan oikeanlainen vanhemmaksi, sillä kukaan ei ole täydellinen. Olen tyytyväinen kaikkeen, minkä olen tehnyt ja saavuttanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama kokemus 80-90-luvuilta. Molemmat vanhemmat samanlaisia, isä lisäksi fyysisesti väkivaltainen. Kumpikin käytti minua terapeuttinaan ja haukkui toistaan minulle viimeistään siitä lähtien kun olin 4v.
Aikuisena ollut vaikeuksia kiintyä omiin lapsiin, halata heitä, jättää jäähyväisiä (kaikki siirtymät). En imettänyt heistä ketään, koska se tuntui niin inhottavalta ja loukkaavalta. Lisäksi seksiin ei mielestäni tarvitse liittyä tunteita lainkaan.Miksi hankit sit lapsia? Olisit päättänyt ketjun.
Miksi en olisi hankkinut? Jokaisella on vain yksi elämä. Teen ne asiat, mitkä muutkin. Oman taustan analyyttinen pohdinta on minusta merkityksellistä. Sitä ei kuitenkaan voi tehdä jäämällä makaamaan paikalleen, vaan elämällä.
"Teen ne asiat, mitkä muutkin" Siinä vasta peruste lasten hankintaan.
Niin? En ole jäänyt mitenkään osattomaksi muiltakaan osin. Olen tavallaan tehnyt enemmän kuin muut keskimäärin. Kukaan ei ole koskaan oikeanlainen vanhemmaksi, sillä kukaan ei ole täydellinen. Olen tyytyväinen kaikkeen, minkä olen tehnyt ja saavuttanut.
Mitä mieltä lapsesi ovat?
Kiukkukohtauksossa, maahanheittäytymisissä yms pitääkin olla kasvattajan tiukkana. Siinä ei saa jäädä lepertelemään ja neuvottelemaan. Muuten on myöhemmin pulassa niin lapsi kuin vanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama kokemus 80-90-luvuilta. Molemmat vanhemmat samanlaisia, isä lisäksi fyysisesti väkivaltainen. Kumpikin käytti minua terapeuttinaan ja haukkui toistaan minulle viimeistään siitä lähtien kun olin 4v.
Aikuisena ollut vaikeuksia kiintyä omiin lapsiin, halata heitä, jättää jäähyväisiä (kaikki siirtymät). En imettänyt heistä ketään, koska se tuntui niin inhottavalta ja loukkaavalta. Lisäksi seksiin ei mielestäni tarvitse liittyä tunteita lainkaan.Miksi hankit sit lapsia? Olisit päättänyt ketjun.
Miksi en olisi hankkinut? Jokaisella on vain yksi elämä. Teen ne asiat, mitkä muutkin. Oman taustan analyyttinen pohdinta on minusta merkityksellistä. Sitä ei kuitenkaan voi tehdä jäämällä makaamaan paikalleen, vaan elämällä.
"Teen ne asiat, mitkä muutkin" Siinä vasta peruste lasten hankintaan.
Niin? En ole jäänyt mitenkään osattomaksi muiltakaan osin. Olen tavallaan tehnyt enemmän kuin muut keskimäärin. Kukaan ei ole koskaan oikeanlainen vanhemmaksi, sillä kukaan ei ole täydellinen. Olen tyytyväinen kaikkeen, minkä olen tehnyt ja saavuttanut.
Mitä mieltä lapsesi ovat?
Ovat terveitä, onnellisia ja heillä on paljon kavereita.
En ole koskaan ymmärtänyt tätä, että omat traumat pitää siirtää jälkipolville. Muistan kuinka jo lapsena osasin ihan itse ajatella, että en ikinä voisi kohdella omia lapsiani samalla tavalla, kuin vanhempani. He itse toistivat omien vanhempiensa malleja kuin papukaijat. Tukistettiin, annettiin luunappeja, heti alkoi huuto jos aloin itkeä ihan aiheestakin, haukuttiin liian herkäksi.
Lopulta jäin lapsettomaksi vasten tahtoani, mutta edelleen uskallan olla sitä mieltä että olisin ollut parempi äiti kuin omani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama kokemus 80-90-luvuilta. Molemmat vanhemmat samanlaisia, isä lisäksi fyysisesti väkivaltainen. Kumpikin käytti minua terapeuttinaan ja haukkui toistaan minulle viimeistään siitä lähtien kun olin 4v.
Aikuisena ollut vaikeuksia kiintyä omiin lapsiin, halata heitä, jättää jäähyväisiä (kaikki siirtymät). En imettänyt heistä ketään, koska se tuntui niin inhottavalta ja loukkaavalta. Lisäksi seksiin ei mielestäni tarvitse liittyä tunteita lainkaan.Miksi hankit sit lapsia? Olisit päättänyt ketjun.
Miksi en olisi hankkinut? Jokaisella on vain yksi elämä. Teen ne asiat, mitkä muutkin. Oman taustan analyyttinen pohdinta on minusta merkityksellistä. Sitä ei kuitenkaan voi tehdä jäämällä makaamaan paikalleen, vaan elämällä.
"Teen ne asiat, mitkä muutkin" Siinä vasta peruste lasten hankintaan.
Tämähän se on yleisin syy lasten hankintaan. Eli ns FOMO-ilmiö. Ja sitten nämä eivät osaa olla vanhempia, kun sitä oikeaa halua ja kiinnostusta lapsiin ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko itse osanneet olla parempia vanhempia? Itse tunnekylmässä ympäristössä vailla kehuja kasvaneena olen kyllä niitä pyrkinyt antamaan aivan kaikesta yrittämisestäkin ja katkaissut sen ketjun. Mutta tunteet olleet aika vaikeita ja niitä joutunut työstämään.
Minulla taustalla tunnekylmä äiti. Ihan tietoisesti olen tehnyt töitä asian kanssa, jotta itse olen erilainen äiti lapselleni. Silloinkin, kun podin synnytyksen jälkeistä masennusta. Mieli oli musta, mutta pidin itkevää, allergista koliikkilasta sylissä, silittelin ja hyräilin. (Äitini reaktio tuohon aikaan oli se, että sellaista se lapsiarki on ja pitää vain pärjätä, kun pyysin häntä avuksi eikä hän tullut). Kun lapsella on kasvaessaan ollut surua, on aina saanut minulta lohdutusta. Lapsi itsekin hakeutuu muiden aikuisten sijaan luokseni, kun tietää minun lohduttavan. Paljon juttelen lapseni kanssa ja puhumme tunteista. En ehkä ole kovin kaksinen tunnekasvattaja, mutta parhaani yritän. Lähinnä minulle suurin haaste on ollut se, että näen niin paljon vaivaa lapsen, perheen ja työni eteen, että olen usein hyvin väsynyt - nykyisin suorastaan jo uupunut. Tämän asian suhteen yritän nyt opetella tervettä itsekkyyttä lapsen kasvaessa.
Meillä on lapsen kanssa hyvät välit ja lapsi haluaa viettää paljon aikaa kanssani. Kesäloman loputtua kysyin, mikä oli parasta lomareissulla. Odotin vastaukseksi uimarantaa, mökillä käymistä tms, mutta lapsi vastasikin äiti. Lapsi sanoo päivittäin rakastavansa minua tosi paljon ja samoin sanon hänelle takaisin. Lapsella ikää 5 v.
Sama kokemus 80-90-luvuilta. Molemmat vanhemmat samanlaisia, isä lisäksi fyysisesti väkivaltainen. Kumpikin käytti minua terapeuttinaan ja haukkui toistaan minulle viimeistään siitä lähtien kun olin 4v.
Aikuisena ollut vaikeuksia kiintyä omiin lapsiin, halata heitä, jättää jäähyväisiä (kaikki siirtymät). En imettänyt heistä ketään, koska se tuntui niin inhottavalta ja loukkaavalta. Lisäksi seksiin ei mielestäni tarvitse liittyä tunteita lainkaan.