Lue keskustelun säännöt.
Äitini ei yhtään kestä lasten negatiivisia tunteita
14.07.2026 |
Kun olin lapsi ysärillä, äitini ei kestänyt mitään negatiivista tunnetta tai ikävää käytöstä minulta. Äiti oli huono lohduttamaan, mutta isäni onneksi lohdutti. Äiti ei jaksanut kuunnella murheitani. Jos oli käynyt jotain ikävää, olin sairaana tai surullinen, äiti jätti minut asian kanssa yksin. Tai korkeintaan valitti, miten ikävää hänelle on, kun olen sairas. Kiukkua en olisi saanut näyttää, olisi pitänyt olla aina kiltti ja hyväntuulinen. Jos olin tehnyt jotain väärää, saattoi äiti suhteettomasti raivota ja pari kertaa muistan hänen lyöneen minua. Äiti on jo minun ollessani lapsi ihmetellyt ääneen, miksi minä ja sisarukseni tukeudumme hänen sijaan isäämme.
Olen ollut itse äiti jo useamman vuoden, mutta äitini vaikeus suhtautua lasten negatiivisiin tunteisiin ja ikävään käytökseen on siirtynyt lapsiini. Äitini ei kestä lapsiltani lainkaan kiukkua. Jos lapset kiukuttelevat, saattaa äiti vain lähteä kävelemään lasten luota. Tai jos lapsen kanssa on tullut joku ikävä tilanne, käytännössä laittaa heti hanskat tiskiin. Esikoisen vauva-aikana halusi katsoa koliikista kärsineen vauvan perään, että pääsen yksin lenkille. Ehdin lenkkeillä 10 minuuttia, kunnes äiti soitti ja pyysi minut takaisin kotiin, kun ei saa vauvaa hiljaiseksi. Usein tuntuu, että äidin sietokyky lasten negatiivisille tunteille ja vaikealle käytökselle on nolla.
Onko muilla kokemusta tällaisesta? Mistä äidin käytöksessä on oikein kyse?
Kommentit (26)
Tunnekylmä äiti, jota ei muiden hyvinvointi kiinnosta. Näitä tässä maassa on riittänyt, nyt ovat mummoiässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama 80-luvulla.
Lisään että isä ja äiti eivät kumpikaan väkttämättä lohduttaneet joitakin lapsia kasarilla. Silloin kun tulkittiin että itku+hätä on kiukku. Jota se ei ole.
Meillä äiti sanoo aika napakasti kiukuttelijalle, että jos tuo ei lopu, niin palataan kotiin / saat lähteä kotiin. Hän on todella sensitiivinen kiukkukohtausten kanssa, ei ryhdy paapomaan ja lellimään, vaan välittömästi ilmaisee, mikä on seuraus. Negatiivisia tunteita saa muuten tuntea aikuinenkin eli jos lapsi ärsyttää, sen saa sanoa ääneen.
Lasta ei pidä lohduttaa, kun hän itse kehittää suuttumusta ja vihaa. Sairauskaan ei ole mikään lohdutuksen paikka, sairaus on sairaus.
Minun äiti sanoo "olet aina tuollainen" ja "maailma ei pyöri sinun ympärillä" ja haukkuu ihan lyttyyn jos en miellytä häntä ja hän ottaa kaiken henkilökohtaisesti. Jos vaikka itken, että sain huonon arvosanan hän vastaa siis vastasi "ONKO SE MINUN??? VIKA OLET ITSE HUONO!!!!!".
Niin ja tuollainen äiti haukkuu itse omaa LASTAAN tunnekylmäksi. Koska miten lapsi kehtaa mitään äidiltään tarvita, eikä hän tajua miten vaikeaa äidillä on!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä äiti sanoo aika napakasti kiukuttelijalle, että jos tuo ei lopu, niin palataan kotiin / saat lähteä kotiin. Hän on todella sensitiivinen kiukkukohtausten kanssa, ei ryhdy paapomaan ja lellimään, vaan välittömästi ilmaisee, mikä on seuraus. Negatiivisia tunteita saa muuten tuntea aikuinenkin eli jos lapsi ärsyttää, sen saa sanoa ääneen.
Lasta ei pidä lohduttaa, kun hän itse kehittää suuttumusta ja vihaa. Sairauskaan ei ole mikään lohdutuksen paikka, sairaus on sairaus.
Jos aloittajan äiti on yhtään samanlainen kuin omani, niin sairaana ei ole hoivannut, hellinyt tai lohduttanut kipeää lasta. Ja ovat ihan normaaleja asioita, eivät mitään luksuskäytöstä lasta kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama 80-luvulla.
Lisään että isä ja äiti eivät kumpikaan väkttämättä lohduttaneet joitakin lapsia kasarilla. Silloin kun tulkittiin että itku+hätä on kiukku. Jota se ei ole.
Minun äiti tulkitsee sen niin, että lapsi koittaa tahalteen ärsyttää äitiään. -ketjuun vastaillut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samanlaista olu mulla jo 80- luvulla, lisäksi väkivaltainen.
En antanut sen narsistin olla ikinä mun lasten kanssa, siitähän sitten riitti itkua ja pillitystä. Nykyään en välitä tietäö onko kuollut vai elävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama 80-luvulla.
Lisään että isä ja äiti eivät kumpikaan väkttämättä lohduttaneet joitakin lapsia kasarilla. Silloin kun tulkittiin että itku+hätä on kiukku. Jota se ei ole.
Tai pikemminkin "tuhmuutta". Lapsen negatiivisia tunteita ei siis käsitetty tunteiksi ollenkaan, vaan ne olivat vain "tuhmuutta". Ihanne oli "kiltti" eli lapsi, joka mieluummin piilotti ja tukahdutti negatiiviset tunteensa. Tunnesäätelystä ei ollut tietoakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-ketjuun vastaillut
Olin todella sosiaalisesti ahdistunut ja arka lapsi, mutta sekin johtui minun omasta huonommuudesta. Tai niin ainakin sen käsitin. Ei puhettakaan siitä, että on normaalia jännittää tai että voisi vaan ilmaista itseään ilman, että sitä täytyy ottaa vakavasti. Aina mietin 5x kannattaako minun sanoa mitään.
Vierailija kirjoitti:
-ketjuun vastaillut
Olin todella sosiaalisesti ahdistunut ja arka lapsi, mutta sekin johtui minun omasta huonommuudesta. Tai niin ainakin sen käsitin. Ei puhettakaan siitä, että on normaalia jännittää tai että voisi vaan ilmaista itseään ilman, että sitä täytyy ottaa vakavasti. Aina mietin 5x kannattaako minun sanoa mitään.
Mutta sitten keskustelu siirtyykin jo eteenpäin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä äiti sanoo aika napakasti kiukuttelijalle, että jos tuo ei lopu, niin palataan kotiin / saat lähteä kotiin. Hän on todella sensitiivinen kiukkukohtausten kanssa, ei ryhdy paapomaan ja lellimään, vaan välittömästi ilmaisee, mikä on seuraus. Negatiivisia tunteita saa muuten tuntea aikuinenkin eli jos lapsi ärsyttää, sen saa sanoa ääneen.
Lasta ei pidä lohduttaa, kun hän itse kehittää suuttumusta ja vihaa. Sairauskaan ei ole mikään lohdutuksen paikka, sairaus on sairaus.
Jos aloittajan äiti on yhtään samanlainen kuin omani, niin sairaana ei ole hoivannut, hellinyt tai lohduttanut kipeää lasta. Ja ovat ihan normaaleja asioita, eivät mitään luksuskäytöstä lasta kohtaan.
Mistä keksit, että sairas lapsi tarvitsee lohdutusta? Kuolemansairas syöpäpotilas kyllä, mutta normaalissa räkätaudissa riittää lääke ja lepo.
Vierailija kirjoitti:
Meillä äiti sanoo aika napakasti kiukuttelijalle, että jos tuo ei lopu, niin palataan kotiin / saat lähteä kotiin. Hän on todella sensitiivinen kiukkukohtausten kanssa, ei ryhdy paapomaan ja lellimään, vaan välittömästi ilmaisee, mikä on seuraus. Negatiivisia tunteita saa muuten tuntea aikuinenkin eli jos lapsi ärsyttää, sen saa sanoa ääneen.
Lasta ei pidä lohduttaa, kun hän itse kehittää suuttumusta ja vihaa. Sairauskaan ei ole mikään lohdutuksen paikka, sairaus on sairaus.
Huomaatko, että sallit negatiivisen tunneilmaisun aikuiselle, muttet lapselle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joka tapauksessa nyt aikuisena kannattaa lopettaa sen kurjan äidin vaikutus omaan elämäänsä. Voi myös olla parempi äiti omille lapsilleen.
Vierailija kirjoitti:
Meillä äiti sanoo aika napakasti kiukuttelijalle, että jos tuo ei lopu, niin palataan kotiin / saat lähteä kotiin. Hän on todella sensitiivinen kiukkukohtausten kanssa, ei ryhdy paapomaan ja lellimään, vaan välittömästi ilmaisee, mikä on seuraus. Negatiivisia tunteita saa muuten tuntea aikuinenkin eli jos lapsi ärsyttää, sen saa sanoa ääneen.
Lasta ei pidä lohduttaa, kun hän itse kehittää suuttumusta ja vihaa. Sairauskaan ei ole mikään lohdutuksen paikka, sairaus on sairaus.
Tunnevammainen tulkinta!
Ei kestä omia negatiivisia tunteitaan, silloin ei kestä niitä toisessakaan.
Aivan kuin mun kirjoittama viesti! Oma äiti kans täysin samanlainen ja nyt omien lasten kanssa kyllä ärsyttää, kun hän ei kestä yhtään sellaista tavallista lasten itkua ja äkäilyä. Hän menee ihan tolaltaan, lähtee toiseen huoneeseen ja itsekin jotenkin menee paniikkiin, yrittää kaikin keinoin saada lapset lopettamaan hämäämällä ja lupailemalla ihan kaikkea, yrittää väkisin kutittaa tai mitä tahansa. Pahimmillaan jopa alkanut mulle raivoamaan siitä etten saa lasta hiljaiseksi heti.
Vanhempien tulisi kestää lastensa negatiivisia tunteita, edes vähän. Sellaselle huomiohooraamiselle ja ruikuttamiselle tulee saada loppu jo varhaisessa vaiheessa. Työtoverina sellainen, enkä ikinä kehtaisi käyttäytyä sen lailla!
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien tulisi kestää lastensa negatiivisia tunteita, edes vähän. Sellaselle huomiohooraamiselle ja ruikuttamiselle tulee saada loppu jo varhaisessa vaiheessa. Työtoverina sellainen, enkä ikinä kehtaisi käyttäytyä sen lailla!
Ruikuti ruikuti huo r a, mee päristelee persettäs. LOPPUUPAHAN.
Sama 80-luvulla.