Lue keskustelun säännöt.
Äitini ei yhtään kestä lasten negatiivisia tunteita
14.07.2026 |
Kun olin lapsi ysärillä, äitini ei kestänyt mitään negatiivista tunnetta tai ikävää käytöstä minulta. Äiti oli huono lohduttamaan, mutta isäni onneksi lohdutti. Äiti ei jaksanut kuunnella murheitani. Jos oli käynyt jotain ikävää, olin sairaana tai surullinen, äiti jätti minut asian kanssa yksin. Tai korkeintaan valitti, miten ikävää hänelle on, kun olen sairas. Kiukkua en olisi saanut näyttää, olisi pitänyt olla aina kiltti ja hyväntuulinen. Jos olin tehnyt jotain väärää, saattoi äiti suhteettomasti raivota ja pari kertaa muistan hänen lyöneen minua. Äiti on jo minun ollessani lapsi ihmetellyt ääneen, miksi minä ja sisarukseni tukeudumme hänen sijaan isäämme.
Olen ollut itse äiti jo useamman vuoden, mutta äitini vaikeus suhtautua lasten negatiivisiin tunteisiin ja ikävään käytökseen on siirtynyt lapsiini. Äitini ei kestä lapsiltani lainkaan kiukkua. Jos lapset kiukuttelevat, saattaa äiti vain lähteä kävelemään lasten luota. Tai jos lapsen kanssa on tullut joku ikävä tilanne, käytännössä laittaa heti hanskat tiskiin. Esikoisen vauva-aikana halusi katsoa koliikista kärsineen vauvan perään, että pääsen yksin lenkille. Ehdin lenkkeillä 10 minuuttia, kunnes äiti soitti ja pyysi minut takaisin kotiin, kun ei saa vauvaa hiljaiseksi. Usein tuntuu, että äidin sietokyky lasten negatiivisille tunteille ja vaikealle käytökselle on nolla.
Onko muilla kokemusta tällaisesta? Mistä äidin käytöksessä on oikein kyse?
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Ei kestä omia negatiivisia tunteitaan, silloin ei kestä niitä toisessakaan.
Ehkä hänen ei ole aikanaan sallittu niitä näyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnekylmä äiti, jota ei muiden hyvinvointi kiinnosta. Näitä tässä maassa on riittänyt, nyt ovat mummoiässä.
En mä löisi päätä pantinsi tunnekylmyydestä, vaan kyvyttömyydestä osata käsitellä/reagoida negatiivisiin tunteisiin voi päteä ihan yhtälailla.
Vierailija kirjoitti:
Jotain siellä äidin menneisyydessä on mikä on saanut tuon aikaan.
No niinhän sitä aina on! Toisille tämä sallitaan "syyksi" käyttäytyä pahasti, toisten olisi pitänyt päästä sen yli. Näin meillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnekylmä äiti, jota ei muiden hyvinvointi kiinnosta. Näitä tässä maassa on riittänyt, nyt ovat mummoiässä.
En mä löisi päätä pantinsi tunnekylmyydestä, vaan kyvyttömyydestä osata käsitellä/reagoida negatiivisiin tunteisiin voi päteä ihan yhtälailla.
Oletko akateemikko?
Tämmöiset käyttäytymismallit periytyy. Todennäköisesti äitisi vanhemmat eivät ole kestäneet lasten negatiivisia tunteita eikä äitisi ole annettu näyttää niitä eikä ole saanut lohdutusta silloin kuin olisi tarvinnut. Todella vaikea ryhtyä muuttamaan tätä käyttäytymismallia vanhana ja äitisi tuskin pitää omaa reagointitapaansa ongelmallisena, onhan se hänelle se normaali tapa. Lapsesi eivät todennäköisesti halua olla isompana paljoa tekemisissä hänen kanssaan.
Jotain siellä äidin menneisyydessä on mikä on saanut tuon aikaan.