Lue keskustelun säännöt.
Mikäs niitä poikia oikein pelottaa siinä armeijankäymisessä?
14.07.2026 |
Minä olin kateellinen pojille teininä, kun he pääsivät armeijaan. Saivat päivärahaa, asekoulutusta, ohjattua liikuntaa, jotkut aseluvan ja ajokortinkin sieltä. Lopuksi pojat saivat valtion puolesta vuokra-asunnon. Ja koko ajan mammat ja äidit palvoivat univormua käyttävää kultapoikaa ja tunkivat hänelle seteleitä.
Kuulin vasta hiljattain, että armeijassa onkin kaameaa, päiväraha on jotain 1€/ viikko, eikä kukaan saa sieltä ajokorttia eikä asuntoa. Henkilökuntakin on pelkkiä häijyjä sadisteja. Tämä on ollut hämmentävää, etenkin kun nykypäivän nuoret aikuiset miehet raivoavat naisille armeijasta. Mitäs väärää naiset ovat tehneet? Eivätkö armeijat ole miesten perustamia instituutioita? Kuka voisi päättää asevelvollisuuden muutoksista? Marttaliitto sen varmaan päättää, tai demarinaiset...
Kommentit (100)
Vierailija kirjoitti:
Voi joutua tupapillukksi! Ujoille ja heiveröisille tämä on arkea!
Missä ihmeen todelisuudessa elät? Ei meillä tupakavereihin kajottu, vaikka systeemi oli se, että viikonloppuvapaalle pääsi vain joka kolmas viikonloppu, eikä naisia ollut armeijassa vielä siihen aikaan. Iltalomatkin tuppasivat loppumaan aina kesken, kun kasarmilla piti olla klo 24.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se kerrassaan surkuhupaisaa, kun näille äidin pikku kullanmuruille pitää kuoria perunatkin valmiiksi lautaselle, viiden kilometrin raskaan kävelylenkin jälkeen.
Ei tule kenellekkään paha mieli.
Sain vuonna 2006 C-paperit sanomalla että käytän päihteitä. Eivät suorittaneet edes kusitestiä kutsunnoissa, mutta nykyään lienee vaikeampaa koska vain 60% suorittaa asepalveluksen, ja siellä kait halutaan kaikki kynnelle kykenevät armeijaan.
Jos ei uskalla yrittää C-paperien hankkimista voi kait mennä sivariin. Itse olisin valinnut sivarin jos en olisi saanut C-papruja.
Vierailija kirjoitti:
Ilmoitettu asiattomaksi.
Mikä nyt oli asiatonta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi joutua tupapillukksi! Ujoille ja heiveröisille tämä on arkea!
Missä ihmeen todelisuudessa elät? Ei meillä tupakavereihin kajottu, vaikka systeemi oli se, että viikonloppuvapaalle pääsi vain joka kolmas viikonloppu, eikä naisia ollut armeijassa vielä siihen aikaan. Iltalomatkin tuppasivat loppumaan aina kesken, kun kasarmilla piti olla klo 24.
Se elää siinä todellisuudessa että ei ole inttiä käynyt.
Täällähän jotkut sekoaa käsiin kun intistä yritetään puhua. Poistakaa mun puolesta vaikka koko ketju. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sain vuonna 2006 C-paperit sanomalla että käytän päihteitä. Eivät suorittaneet edes kusitestiä kutsunnoissa, mutta nykyään lienee vaikeampaa koska vain 60% suorittaa asepalveluksen, ja siellä kait halutaan kaikki kynnelle kykenevät armeijaan.
Jos ei uskalla yrittää C-paperien hankkimista voi kait mennä sivariin. Itse olisin valinnut sivarin jos en olisi saanut C-papruja.
Itse sain c-paperit vasta intin jälkeen, ennen inttiä en niitä edes yrittänyt saada. Tosin minulla ei silloin ollut nykyistä diagnoosiakaan (ms-tauti). Sitä voi tietysti jossitella, aiheuttiko intti taudin puhkeamisen.
Alkaa olla jo liikaa komero tyyppejä jotka lähes koskaan ole ollut pois kotoa leireillä tai sukulaisilla pitkiä aikoja itsekseen ja aivan ilmeinen ihmispelko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaupinkilaispoikani oppivat vuoden aikana vaikka mitä uusia taitoja. Olivat ihan tyytyväisiä.
Vierailija kirjoitti:
Kaupinkilaispoikani oppivat vuoden aikana vaikka mitä uusia taitoja. Olivat ihan tyytyväisiä.
Poikasi ovat hyviä saappaan nuolijoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain vuonna 2006 C-paperit sanomalla että käytän päihteitä. Eivät suorittaneet edes kusitestiä kutsunnoissa, mutta nykyään lienee vaikeampaa koska vain 60% suorittaa asepalveluksen, ja siellä kait halutaan kaikki kynnelle kykenevät armeijaan.
Jos ei uskalla yrittää C-paperien hankkimista voi kait mennä sivariin. Itse olisin valinnut sivarin jos en olisi saanut C-papruja.
Itse sain c-paperit vasta intin jälkeen, ennen inttiä en niitä edes yrittänyt saada. Tosin minulla ei silloin ollut nykyistä diagnoosiakaan (ms-tauti). Sitä voi tietysti jossitella, aiheuttiko intti taudin puhkeamisen.
Voihan senkin taudin laukaista kaikki bakteerit ja homeet mitä kasarmeilla on.
Tuttu kävi intin 2010 ja oli järkyttynyt missä kunnossa kasarmit oli, siellä olevien hygienia oli olematonta, esim valtaosa porukasta ei pessyt käsiään käytyään kakkosta vääntämässä, lisäksi porukka ruiskautteli avoimesti mällejä kaikkialle ja hauskaa oli junttiporukalla. Tyyppi oli jatkuvasti sairaana tuona aikana.
Toista oli ennen, heh voi tätä nykyaikaa, ajatus ei ole maata mitä puolustaa ja kun ampuakkaan ei osaa.No mene armeijaan niin opit,ei siellä sotahulluja tehdä vaan valmius puolustaa maatasi ja kansaasi jos tarve niin vaati.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain vuonna 2006 C-paperit sanomalla että käytän päihteitä. Eivät suorittaneet edes kusitestiä kutsunnoissa, mutta nykyään lienee vaikeampaa koska vain 60% suorittaa asepalveluksen, ja siellä kait halutaan kaikki kynnelle kykenevät armeijaan.
Jos ei uskalla yrittää C-paperien hankkimista voi kait mennä sivariin. Itse olisin valinnut sivarin jos en olisi saanut C-papruja.
Itse sain c-paperit vasta intin jälkeen, ennen inttiä en niitä edes yrittänyt saada. Tosin minulla ei silloin ollut nykyistä diagnoosiakaan (ms-tauti). Sitä voi tietysti jossitella, aiheuttiko intti taudin puhkeamisen.
Voihan senkin taudin laukaista kaikki bakteerit ja homeet mitä kasarmeilla on.
Tuttu kävi intin 2010 ja oli järkyttynyt missä kunnossa kasarmit oli, siellä olevien hygienia oli olematonta, esim valtaosa porukasta ei pessyt käsiään käytyään kakkosta vääntämässä, lisäksi porukka ruiskautteli avoimesti mällejä kaikkialle ja hauskaa oli junttiporukalla. Tyyppi oli jatkuvasti sairaana tuona aikana.
🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮
Vierailija kirjoitti:
Oma rehellinen kokemukseni on jokseenkin seuraavanlainen:
- Alku oli henkisesti hankalaa. Minulle ei ollut simppeliä tottua siihen, että joku toinen päättää aamusta iltaan mitä ja milloin teet. Ensimmäisten viikkojen jälkeen siihen hiljalleen tottui ja siellä oleminen muuttui sellaiseksi ok-puuhaksi. Menetteli ilman sen suurimpia tuskia. Toki lomilta varuskuntaan lähteminen oli aina vähän hanurista, muttei ylitsepääsemätöntä.
- Kantahenkilökunnasta osa oli sellaisia, että heidän kanssaan asiat pystyi hoitamaan ja kommunikoimaan järkevästi. Osa veti jotain roolia tai sitten oli sitten muuten vain sen verran hankalia tyyppejä, että aina vitutti kun heidän kanssaan joutui tekemisiin.
- Kenestäkään palveluskaverista ei tullut pitkäaikaista läheistä ystävää, mutta iso osa heistäkin oli ihan jees. Muutama persläpi porukkaan toki mahtui. Juttujen taso ei noin keskimäärin ollut mitenkään mieltä ylentävää, ne suulaimmat yksilöt jauhoivat sellaista yläastetasoista typerää "huumoria" tai sönköttivät jotain lapsellista.
Epäilemättä kokemukset vaihtelevat paljon yksilöstä, palveluspaikasta ja -erästä toiseen. Itse olin ihan perusjääkärinä, varmaankin vaikkapa laivaston RUK:ssa olisi ollut melko erilaista porukkaa niin henkilökunnassa kuin varusmiehissäkin.
Ei siitä mitään traumoja jäänyt, muttei ollut myöskään mikään "ikimuistoinen" kokemus. Oma suhteeni lafkaan on edelleen hyvin käytännönläheinen. Se on olemassa tasan yhdestä syystä, eikä se syy ole mikään "aikuisuuteen kasvattava leirikoulu". Mitä vähemmän joudun näin reserviläisenä heidän kanssaan tekemisiin, niin sitä parempi. En voi sitä tietenkään itse päättää, ellen sitten hakeudu täydennyskoulutukseen siviilipalveluspuolelle. Paremmin aina voisi asiat sielläkin järjestää, mutta mikään systeemi ei ole täydellinen. 20 vuotta vanhemman isäni juttuja kuunnellessa on siellä moni asia parantunut ja kaikkein typerimmät perseillyt jääneet pois toiminnasta.
"No mikä siinä nyt niin vaikeaa on" -kommentoijille sellainen huomautus, että intin systeemi on hyvin joustamaton. Suurin osa pärjää siellä enemmän tai vähemmän ok, muttei se silti mikään mahtava kokemus heille ole. Pieni osa sitten epäilemättä sopii sinne kuin nyrkki silmään, nauttii puuhasta ja kukoistaa siellä. Sitten on osa, se toinen ääripää, joka ei todellakaan pärjää siellä edes kohtuullisesti syystä tai toisesta. Osa ei pärjää peruskoulussakaan ilman mittavia tukitoimia, joten olisi kummallista, että kaikki fyysisesti terveet pärjäisivät intissäkään.
Suurelle enemmistölle kokemus on juuri tuollainen. Niistä vähemmistöistä toinen ääripää pärjää ja viihtyy loistavasti, tai vähintäänkin joko pärjää tai viihtyy, toinen ääripää ei pärjää missään muuallakaan.
Mitä niitä poikia ja missä armrijankäymisessä?
Vierailija kirjoitti:
Toista oli ennen, heh voi tätä nykyaikaa, ajatus ei ole maata mitä puolustaa ja kun ampuakkaan ei osaa.No mene armeijaan niin opit,ei siellä sotahulluja tehdä vaan valmius puolustaa maatasi ja kansaasi jos tarve niin vaati.
Puolustan tätä maata kun kaikki muslimit ja heidän hyysärinsä laitetaan rajalle droonin syötiksi.
Miten paljon taustoja jo tutkitaan kun omana aikana ihmeteltiin miten tupaan oli tullut aivan ihmeellisesti kovin yhtenäinen joukko ja kuitenkaan mitään oman kylän miehiä ja taas toisessa tuvassa jo hiukan koheltajia?
Samaan joutuu tottumaan työelämässä.