Lue keskustelun säännöt.
Mikäs niitä poikia oikein pelottaa siinä armeijankäymisessä?
14.07.2026 |
Minä olin kateellinen pojille teininä, kun he pääsivät armeijaan. Saivat päivärahaa, asekoulutusta, ohjattua liikuntaa, jotkut aseluvan ja ajokortinkin sieltä. Lopuksi pojat saivat valtion puolesta vuokra-asunnon. Ja koko ajan mammat ja äidit palvoivat univormua käyttävää kultapoikaa ja tunkivat hänelle seteleitä.
Kuulin vasta hiljattain, että armeijassa onkin kaameaa, päiväraha on jotain 1€/ viikko, eikä kukaan saa sieltä ajokorttia eikä asuntoa. Henkilökuntakin on pelkkiä häijyjä sadisteja. Tämä on ollut hämmentävää, etenkin kun nykypäivän nuoret aikuiset miehet raivoavat naisille armeijasta. Mitäs väärää naiset ovat tehneet? Eivätkö armeijat ole miesten perustamia instituutioita? Kuka voisi päättää asevelvollisuuden muutoksista? Marttaliitto sen varmaan päättää, tai demarinaiset...
Kommentit (89)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joutuu asumaan puolesta vuodesta vuoteen samassa huoneessa rikollisten mulkkujen kanssa. Tämä on pahempaa kuin juuri mikään. Inttiä olisi syytä vieroksua paljon enemmän kuin nyt tapahtuu.
Eikö rikosrekisteri estä intinkäymisen? Siis esim. tuomittu väkivaltarikollinen tai ehdottoman tuomion istunut? Ja koskeeko samat säännöt naisiakin?
MPL:ssä ei kysytä rikosrekisteriä. Todin ei siellä kovat piipussa ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai venäjällä euron viikossa.
Suomessa sentään 6.15€/päivä jo alkuun lyhyemmän ajan asepalvelus.
itse puursin tuossa palkattomassa pakkotyössä täsmälleen tuon umpisurkean päivärahan tarjoamalla innolla duunia siellä, eli niin vähän kuin mahdollista niin huonosti kuin mahdollista. Tuo päiväraha on kaiken kaikkiaan aivan hävyttömän vähän ja kertoo vain ja ainoastaan täydellisestä halveksunnasta varusmiehiä kohtaan.
Täsmälleen yhtään mitään hyötyä armeijan käynnistä ei minulle ole koskaan ollut ja tosiasiassa se täsmälleen ainoa hyvä hetki koko palveluksessa oli se, kun se viimein loppui ja sieltä pääsi viimeinkin porteista ulos palveluksen suorittaneena.
Sen kieltämättä liian pienen päivärahan lisäksi tarjotaan ilmainen ruoka ja majoitus ja matkat kodin ja palveluspaikan välillä. Omillaan asuville valtio maksaa myös asunnon vuokran.
Miksi varusmiesten "ilmainen ruoka ja majoitus" on jotenkin hieno juttu, mutta jos samaa majoitusvaihtoehtoa ehdottaisi työttömille, niin ehdotus olisi 30-luvun Saksasta?
eri
En nyt välttämättä kutsuisi sitä hienoksi jutuksi, mutta sekin on kuitenkin huomioitava silloin kun puhutaan päivärahasta. Se päiväraha kun ei kuitenkaan ole ainoa rahallinen etu minkä varusmies palveluksessaan saa.
Vierailija kirjoitti:
Olin armeijassa meidän saapumiserän paras ampuja mutta siitä huolimatta minulle ei annettu mitään koulutusta koska en päässyt läpi yhdestä kokeesta. Sitten joku alokas ampui itseään niin se ylennettiin.
Ja vielä jaksat vanhoja muistella ja niistä vänistä. Ei ihme, ettei ylennyksiä tippunut.
Miten jotkut siellä sitten viihtyy, ja jää jopa tekemään uraa kapiaisena? Onko siellä ihan mielivaltainen johto?
Naurattaa kun sota alkaa ja suomalaiset paskahousut tapetaan drooneilla. Aion sodan alkaessa karata ruotsiin ja katselen siellä videoita missä droonit repii suomen sontiaisille uuden persereiän. 😂
-sivari
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naurattaa kun sota alkaa ja suomalaiset paskahousut tapetaan drooneilla. Aion sodan alkaessa karata ruotsiin ja katselen siellä videoita missä droonit repii suomen sontiaisille uuden persereiän. 😂
-sivari
Ok. Jokaisella on omat ilot. Mikä mahtaa olma leffamakusi, varmaan jotain saksalaista?
Vierailija kirjoitti:
Miten jotkut siellä sitten viihtyy, ja jää jopa tekemään uraa kapiaisena? Onko siellä ihan mielivaltainen johto?
Koska se ei oikeasti ole niin kamalaa kuin jotkut väittävät. Ei tietysti pidä vähätellä heidänkään kokemuksiaan, mutta ei myöskään yleistää niitä koskemaan kaikkia. Valtaosalle se on ihan ok kokemus, ei suoranaisesti kivaa mutta ei niin kamalaakaan. Lähisuvussa ja kavereilla on monella armeijaikäisiä lapsia ja ihan hyvällä mielellä kaikki ovat sen käyneet. Sukujuhlissa on nyt jokusen vuoden ollut sitä että vanhemmat serkut toivottelevat nuoremmille aamuja ja isät muistelevat omaa palvelusaikaansa ja kuinka rankkaa nykyiseen verrattuna se oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei pelota mikään, en vain halua yksinkertaisen maalaisjunttien kanssa johonkin homeisiin koppiin leikkimään sotaa.
Mene Venäjälle, neiti.
Tapa ittes.
Sellaista se elämä on.
Mitä sille lopulta kukaan mahtaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En aio puolustaa Suomea ennen kuin jokainen Suomeen tullut muslimi on rajalla polkemassa miinoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En aio puolustaa Suomea ennen kuin jokainen Suomeen tullut muslimi on rajalla polkemassa miinoja.
Nehän lähtee rajan yli siltä puolelta missä ei ole miinoja, mikä on vielä parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En aio puolustaa Suomea ennen kuin jokainen Suomeen tullut muslimi on rajalla polkemassa miinoja.
Samoin.
-res. vän.
Ei siinä mikään pelottanut, ärsytti ja ällötti lähinnä. Haisevan äijäjoukon kanssa tuvassa asustaminen. Itseäsi hädin tuskin vanhempien totteleminen ja pokkurointi. Marssit ja leirit telttayöpymisineen ja kamiinavuoroineen, myös talvella. Todella vahva tunne siitä, että olet vanki olematta vankilassa. Sairastelet koko ajan, eikä anneta parantua.
Puoli vuotta elämästäni täysin hukkaan.
Jatkakaa tätä erittäin tylsää jankutusta , silloin jos ja kun tulee liikekanallepano niin alkaa ne turvat menemään kyllä totaalillakin tukkoon.
Vierailija kirjoitti:
Jatkakaa tätä erittäin tylsää jankutusta , silloin jos ja kun tulee liikekanallepano niin alkaa ne turvat menemään kyllä totaalillakin tukkoon.
Lähden Ruotsiin ja siellä lällättelen kun kuolet muslimisikojen puolesta.
Vierailija kirjoitti:
Sellaista se elämä on.
Mitä sille lopulta kukaan mahtaa?
Mahtaa sille sen, ettei eu-eliitti tuhoaisi sodan päättymisestä huolimatta Berliiniä kaiken aikaa.
Neiti-Pekan aisapari ja kilpakumppani on jo ajat sitten ylittänyt jopa seta halosenkin määrittetelemät raamit Euroopan onnettomuudeksi.
Oma rehellinen kokemukseni on jokseenkin seuraavanlainen:
- Alku oli henkisesti hankalaa. Minulle ei ollut simppeliä tottua siihen, että joku toinen päättää aamusta iltaan mitä ja milloin teet. Ensimmäisten viikkojen jälkeen siihen hiljalleen tottui ja siellä oleminen muuttui sellaiseksi ok-puuhaksi. Menetteli ilman sen suurimpia tuskia. Toki lomilta varuskuntaan lähteminen oli aina vähän hanurista, muttei ylitsepääsemätöntä.
- Kantahenkilökunnasta osa oli sellaisia, että heidän kanssaan asiat pystyi hoitamaan ja kommunikoimaan järkevästi. Osa veti jotain roolia tai sitten oli sitten muuten vain sen verran hankalia tyyppejä, että aina vitutti kun heidän kanssaan joutui tekemisiin.
- Kenestäkään palveluskaverista ei tullut pitkäaikaista läheistä ystävää, mutta iso osa heistäkin oli ihan jees. Muutama persläpi porukkaan toki mahtui. Juttujen taso ei noin keskimäärin ollut mitenkään mieltä ylentävää, ne suulaimmat yksilöt jauhoivat sellaista yläastetasoista typerää "huumoria" tai sönköttivät jotain lapsellista.
Epäilemättä kokemukset vaihtelevat paljon yksilöstä, palveluspaikasta ja -erästä toiseen. Itse olin ihan perusjääkärinä, varmaankin vaikkapa laivaston RUK:ssa olisi ollut melko erilaista porukkaa niin henkilökunnassa kuin varusmiehissäkin.
Ei siitä mitään traumoja jäänyt, muttei ollut myöskään mikään "ikimuistoinen" kokemus. Oma suhteeni lafkaan on edelleen hyvin käytännönläheinen. Se on olemassa tasan yhdestä syystä, eikä se syy ole mikään "aikuisuuteen kasvattava leirikoulu". Mitä vähemmän joudun näin reserviläisenä heidän kanssaan tekemisiin, niin sitä parempi. En voi sitä tietenkään itse päättää, ellen sitten hakeudu täydennyskoulutukseen siviilipalveluspuolelle. Paremmin aina voisi asiat sielläkin järjestää, mutta mikään systeemi ei ole täydellinen. 20 vuotta vanhemman isäni juttuja kuunnellessa on siellä moni asia parantunut ja kaikkein typerimmät perseillyt jääneet pois toiminnasta.
"No mikä siinä nyt niin vaikeaa on" -kommentoijille sellainen huomautus, että intin systeemi on hyvin joustamaton. Suurin osa pärjää siellä enemmän tai vähemmän ok, muttei se silti mikään mahtava kokemus heille ole. Pieni osa sitten epäilemättä sopii sinne kuin nyrkki silmään, nauttii puuhasta ja kukoistaa siellä. Sitten on osa, se toinen ääripää, joka ei todellakaan pärjää siellä edes kohtuullisesti syystä tai toisesta. Osa ei pärjää peruskoulussakaan ilman mittavia tukitoimia, joten olisi kummallista, että kaikki fyysisesti terveet pärjäisivät intissäkään.
Pitää tehdä henkirikos tai olla rappionarkomaani jos haluaa rikosten perusteella välttää arneijan. Sinne kyllä otetaan rikollisia.