Yksipuoleinen rakkaus

Meillä meni lyhyt suhde kerrasta poikki kun mies kävi väkivaltaiseksi ja syytäkään en vielä tiedä. Mitään ei koskaan selvitetty eikä pyydetty anteeksi. Mutta 'rakkaus'=jäi ja kauhea kaipuu. Sanoisin että onnettomasta rakkaudesta voi sairastua ja jopa kuolla ja sen tein vaikka elossa olen vieläkin. Aina kun tulee mieleen niin tulee ihan hirveä olo. Haluaisin edes nähdä hänet vielä näin elämän jo todellisella ehtoolla.

Vierailija kirjoitti:

Kaksi vuotta olen ollut rakastunut työkaveriin. Salaa. Mitään ei tule koskaan tapahtumaan ja olen tässä kuolleessa avioliitossa varmaan elämäni loppuun asti. Tällain tämä minun kohdallani meni. Sinä sentään olet vielä nuori.

Höpistä. Mäki tykkään susta ja odotan että lähtisit väljähtäneestä liitostas. Ei hukata elämää, ensi viikolla mennään ajelulle ja käydään jossain ulkona. :)

T. Työkaveri 

Vierailija kirjoitti:

Totaa  jöpöttääkö nyt kun juttelet tänne?

No ei kun oon täs surumodessa. Parempina hetkinä kyllä jöpöttää ja vallankin silloin ku saan olla The Leidin kans. Tää siis sulle tiedoks kun selkeesti tykkäät ajatella muitten jöpötyksii.

M35

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kohtalotoverisi. Tulin lopulta omissa päätelmissäni siihen tulokseen, että tuohon ei auta kuin rakastua saavutettavissa olevaan ihmiseen. Aikaa toki vie, ja osin on sattumankauppaa - itsellekään ei ole vielä tullut vastaan. Mutta hei, mitä muita vaihtoehtoja minulla on? 🤷‍   Realistisesti ajatellen.

Omalla kohdallani ainakin katson, että loppuelämä yksin haaveillen jostakin minulle saavuttamattomasta rakkauden kohteesta ei ole eletty elämä.  Ei tunnu hyvältä olla yksin. Liiaksi siis. En halua sen jäävän pysyväksi asiantilaksi. :)

Tätä mä oon miettinyt mut kuinka voi rakastuu johonkin toiseen samalla kun rakastaa toista? Mä pidän naisista ja oon tavannut paljon ihanii naisii mut kukaan ei oo niin kuin tää The Leidi. Must olis väärin olla jonkun toisen kaa ja sit kuitenkin rakastaa salaa toista.

Mut tsempit sinne. On tää kamalaa välillä.

M35

1/2

Kai se on jonkinlainen sekoitus sitä, että suree ensin sitä, mitä ei koskaan tule. Kun suostuu realistisesti näkemään sekä hyväksymään, että oikeaa vastavuoroista rakkaussuhdetta ei koskaan synny tämän ihmisen kanssa. Samalla tekee havainnoin, että kykenee itse kuitenkin tuntemaan tosi voimakkaasti toista ihmistä kohtaan. Alkaa käsittää, että sellainen tunne voi syntyä myös uudelleen, jotakin toista kohtaan. Ei se vanha tunne kokonaan katoa, se vain muuttaa muotoaan. 

Rakastat isääsi ja äitiäsi, sekä sisaruksiasi (jos sinulla heitä on), isovanhempiasi, ystäviäsi ym ym jokaista omalla tavallaan, ja kaikille riittää rakkautta. Samoin ilmeisesti tapahtuu romanttisessa rakkaudessa, tosin hieman intensiivisemmin, mutta kuitenkin. Eli et täysin kokonaan unohda niitä, joihin olet joskus ollut ihastunut tai rakastunut (ellei sinua ole tahallisesti satutettu pahasti, mikä voi kuolettaa ne hyvät tunteet), mutta se tunne laimenee, jos se suuntautunut uuteen rakkaudenkohteeseesi. 

Ensin täytyy vain uskaltaa päästää irti siitä vanhasta, surra, ja antaa itselleen lupa rakastua uudelleen. Voi kuulostaa hieman pöhköltä, mikä ihmeen lupa??? Lupa siinä mielessä, että olet nyt kiinnittänyt sydämesi ihastuksesi kohteeseen. Voit siirtää sen ihastuksen toiseen ihmiseen, jos sopiva tulee eteesi. Siis oikeanlainen ihminen sinulle, jolla on myös tunteita sinua kohtaan. 

Parisuhde on lopulta sitoumus, päätös. Saatat ihastua toiseen parisuhteen aikanakin - kuten eräälle ketjusta näyttää käyneen, ja minullekin lyhyesti tapahtui joskus - ,mutta voit pysyä lojaalina kumppanillesi, ja jäädä hänen rinnalleen. Se alkuhuuman ihastuksen pyörryttävä tunne jokatapauksessa laimenee aina, muuttuu ajan kanssa syväksi kiintymykseksi ja lojaaliudeksi eläessäsi toisen kanssa arkea, yhdessä. Esim.sukkapyykki ei ole kamalan romanttista koskaan. :D  tosielämässä sitä kuitenkin on.

Jatkan....

2/2

 

Olin rakastunut aiemmin. Kauan sitten. Elin parisuhteessa. Minua satutettiin pahasti. Menetin luottamuksen. En vain häneen, vaan kaikkiin ihmisiin. Vuosien kuluttua tuon jälkeen tämä saavuttamaton kaukorakkaus onnistui jotenkin avaamaan sydämeni uudelleen, kyvyn tuntea. Uskalsin tuntea uudelleen. Luotin häneen. 

Lopulta ymmärsin, että seuraavaksi minun täytyy taas oppia luottamaan toiseen ihmiseen, saavutettavissa olevaan ihmiseen, kokeilla uudelleen parisuhdetta. Tiedostaen, että siinä voin satuttaa itseni, uudelleen. Mutta sitä ei pidä pelätä. Ei liikaa. Ei pidä jättää elämättä. Pelko estää ihmistä elämästä, rakkaus kuljettaa elämää eteenpäin. Molemminpuolinen rakkaus tuo ihmiset yhteen. Mutta se tarvitaan tosiaan molemmilta, yhtäaikaa. Ja että haluavat sitoutua siihen yhdessä elämiseen. Sellaista kumppania nyt etsin.

Ehkä sinullakin on ennemmin kaukoihastus kuin elämäsi rakkaus?

Kurja että sua on satutettu. Ehkä se on tuonu suhun tota elämänviisautta jos jotain positiivista yrittää keksiä?

Mä en ole ollut koskaan rakastunut kehenkään muuhun kun tähän mun The Leidiin. Ollaan tunnettu tosi kauan. Välillä menty ei suuntiin ja sitten taas oltu lähempänä toisiamme. Pitäis ottaa joo etäisyyttä ja antaa mahdollisuus sellaselle rakkaudelle joka ei oo ykspuolesta mut en haluis menettää hyvää ystävää.

M35

Et sä sitä ystävyyttä menetä, jos se on ollut aitoa. Siinähän tuokin nyt punnitaan. Eikä siitä kyllä silloin kannatakaan pitää kiinni, jos se estää sua muuten menemästä eteenpäin. 

Ainiin, kiitos sulle tsempeistä Ap! Samoin itsellesi! :)

Sovitaanko yhdessä, että ollaan molemmat ensi kesään mennessä jätetty nämä ihastukset taakse, ja katsellaan tosissamme vain sellaisia ihmisiä, jotka tykkää meistä yhtä paljon takaisin?  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totaa  jöpöttääkö nyt kun juttelet tänne?

No ei kun oon täs surumodessa. Parempina hetkinä kyllä jöpöttää ja vallankin silloin ku saan olla The Leidin kans. Tää siis sulle tiedoks kun selkeesti tykkäät ajatella muitten jöpötyksii.

M35

:D

Toivottavasti hän on tyytyväinen tuohon vastaukseen.

Minä olin toivottoman rakastunut vuoden verran työkaveriin. Ajattelin, että meistä kahdesta ei voisi tulla koskaan mitään, vaikka sinkkuja olimmekin. Kerran sitten menin tunnustamaan tämän asian työkaverille kun olimme hänen kanssaan yhdellä keikalla. 

Ei sitten ollutkaan yksipuoleinen rakkaus ja nyt olemme olleet yhdessä jo useamman vuoden. 

Vierailija kirjoitti:

Minä olin toivottoman rakastunut vuoden verran työkaveriin. Ajattelin, että meistä kahdesta ei voisi tulla koskaan mitään, vaikka sinkkuja olimmekin. Kerran sitten menin tunnustamaan tämän asian työkaverille kun olimme hänen kanssaan yhdellä keikalla. 

Ei sitten ollutkaan yksipuoleinen rakkaus ja nyt olemme olleet yhdessä jo useamman vuoden. 

Oho! Joskus noinkin päin. Kiva, että löysitte toisenne, kun uskalsit tunnustaa rakkautesi ja siihen vastattiin. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olin toivottoman rakastunut vuoden verran työkaveriin. Ajattelin, että meistä kahdesta ei voisi tulla koskaan mitään, vaikka sinkkuja olimmekin. Kerran sitten menin tunnustamaan tämän asian työkaverille kun olimme hänen kanssaan yhdellä keikalla. 

Ei sitten ollutkaan yksipuoleinen rakkaus ja nyt olemme olleet yhdessä jo useamman vuoden. 

Oho! Joskus noinkin päin. Kiva, että löysitte toisenne, kun uskalsit tunnustaa rakkautesi ja siihen vastattiin. :)

Mistä tuli mieleen... M35, tietääkö The Lady että olet rakastunut? Oletko koskaan tunnustanut sitä hänelle?

Sä et voi pakottaa omia tunteita. Ainoa mikä auttaa, on muutos ja surun ja vihan läpikäyminen, kun tajuaa, että haaveet ovat haaveita, muistot muistoja ja ainoa, mikä on totta, on se kylmä fakta, miten toinen käyttäytyy. Itse pääsin kuplastani pois kohtaamalla kaipaukseni kohteen. Hän hylkäsi minut jälleen kerran törkeästi. Hän halusi pitää vallan itsellään ja ei ottanut vastuuta toisen tunteista. Olen lopettanut rakkauden murusien keräilyn - niihin tukehtuu. Koita sinäkin päästä eteenpäin. N47

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olin toivottoman rakastunut vuoden verran työkaveriin. Ajattelin, että meistä kahdesta ei voisi tulla koskaan mitään, vaikka sinkkuja olimmekin. Kerran sitten menin tunnustamaan tämän asian työkaverille kun olimme hänen kanssaan yhdellä keikalla. 

Ei sitten ollutkaan yksipuoleinen rakkaus ja nyt olemme olleet yhdessä jo useamman vuoden. 

Oho! Joskus noinkin päin. Kiva, että löysitte toisenne, kun uskalsit tunnustaa rakkautesi ja siihen vastattiin. :)

Mistä tuli mieleen... M35, tietääkö The Lady että olet rakastunut? Oletko koskaan tunnustanut sitä hänelle?

En silleen kunnolla. Kerran kännipäiten aloin sössöttämään jotan et on mulle niin rakas ja sit siitä vaan seuras sellanen klassinen elokuvakohtaus missä The Leidi halas mua ja kerto kuinka rakas ystävä mä oon. Sen jälkeen mä en oo enää yrittänyt sanoo mitään ettei tuu kiusallista.

Mä siis tavallaan valehtelen The Leidille tai siis jätän aktiivisesti asian kertomatta. Mut oon mä aina kaikille muille leideille mitä oon deittaillut ollu ihan rehellinen et musta ei oo mihinkään syvällisempään nyt. Oonkin tavannut lähinnä sellasii naisii jotka eivät hekään oo vakavalla liikkeellä mieles. Tää on vähä tällänen noidankehä.

M35

Kerro hänelle. Totuus vapauttaa.