Yksipuoleinen rakkaus
Mä sanoin yhes ketjus et oon tottunut siihen mut en mä oikeesti oo. Taas iski kaipaus ja haikeus kun toista ei voi saavuttaa.
Onks tääl kohtalon tovereita?
M35
Kommentit (48)
Aika auttaa. Ihastuksia tulee ja menee.
Kaksi vuotta olen ollut rakastunut työkaveriin. Salaa. Mitään ei tule koskaan tapahtumaan ja olen tässä kuolleessa avioliitossa varmaan elämäni loppuun asti. Tällain tämä minun kohdallani meni. Sinä sentään olet vielä nuori.
Vierailija kirjoitti:
Aika auttaa. Ihastuksia tulee ja menee.
Musta tuntuu ihan päin vastoin. Mitä enemmän aikaa menee sen enemmän mä vaan rakastan. Mä oon jumis täs tilanteessa.
M35
Rakkaus on aivokemiallinen häiriö, joka menee kyllä ohi ajan kanssa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika auttaa. Ihastuksia tulee ja menee.
Musta tuntuu ihan päin vastoin. Mitä enemmän aikaa menee sen enemmän mä vaan rakastan. Mä oon jumis täs tilanteessa.
M35
Millainen tuo kaipauksesi kohde on? Mikä tekee hänestä niin erityisen?
Yksipuolinen rakkaus ei ole rakkautta.
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Olen kohtalotoverisi. Tulin lopulta omissa päätelmissäni siihen tulokseen, että tuohon ei auta kuin rakastua saavutettavissa olevaan ihmiseen. Aikaa toki vie, ja osin on sattumankauppaa - itsellekään ei ole vielä tullut vastaan. Mutta hei, mitä muita vaihtoehtoja minulla on? 🤷 Realistisesti ajatellen.
Omalla kohdallani ainakin katson, että loppuelämä yksin haaveillen jostakin minulle saavuttamattomasta rakkauden kohteesta ei ole eletty elämä. Ei tunnu hyvältä olla yksin. Liiaksi siis. En halua sen jäävän pysyväksi asiantilaksi. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika auttaa. Ihastuksia tulee ja menee.
Musta tuntuu ihan päin vastoin. Mitä enemmän aikaa menee sen enemmän mä vaan rakastan. Mä oon jumis täs tilanteessa.
M35
Millainen tuo kaipauksesi kohde on? Mikä tekee hänestä niin erityisen?
Ei mul sanat riitä kuvaamaan. Mikään hauska, älykäs kaunis ja upee ei tee oikeutta. Hän on niin paljon enemmän. Se on ku jumalatar jota mä palvon.
M35
Olet koukussa haavekuvaan ja fantasiaan toisesta ihmisestä, joka elää vain mielikuvituksessasi. Olet kiinni tuossa idealisoidussa mukarakkaudessa siksi, että sinua pelottaa tavata jonkun toisen, joka on vapaa ja mahdollisesti kiinnostunut sinusta.
Fantasiahahmoa idealisointi on turvallisempaa kuin altistaa itsensä ihmiselle, joka huomaa sinut ja on kiinnostunut tutustumaan sinuun ja mahdollisesti rakastumaan sinuun. Tai ehkä lähelläsi on jo ihminen, joka rakastaa sinua? Puoliso? Oma kumppani?
Mikä tästä henkilöstä tekee sellaisen että et muka pääse yli?
Vierailija kirjoitti:
Mikä tästä henkilöstä tekee sellaisen että et muka pääse yli?
Saavuttamattomuus. Siihen voi koukuttua. -eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika auttaa. Ihastuksia tulee ja menee.
Musta tuntuu ihan päin vastoin. Mitä enemmän aikaa menee sen enemmän mä vaan rakastan. Mä oon jumis täs tilanteessa.
M35
Millainen tuo kaipauksesi kohde on? Mikä tekee hänestä niin erityisen?
Ei mul sanat riitä kuvaamaan. Mikään hauska, älykäs kaunis ja upee ei tee oikeutta. Hän on niin paljon enemmän. Se on ku jumalatar jota mä palvon.
M35
Näetkö häntä joka päivä? Koulussa, töissä? Sinulle voisi tehdä hyvää etsiä nyt muuta ajateltavaa ja tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Olen kohtalotoverisi. Tulin lopulta omissa päätelmissäni siihen tulokseen, että tuohon ei auta kuin rakastua saavutettavissa olevaan ihmiseen. Aikaa toki vie, ja osin on sattumankauppaa - itsellekään ei ole vielä tullut vastaan. Mutta hei, mitä muita vaihtoehtoja minulla on? 🤷 Realistisesti ajatellen.
Omalla kohdallani ainakin katson, että loppuelämä yksin haaveillen jostakin minulle saavuttamattomasta rakkauden kohteesta ei ole eletty elämä. Ei tunnu hyvältä olla yksin. Liiaksi siis. En halua sen jäävän pysyväksi asiantilaksi. :)
Tätä mä oon miettinyt mut kuinka voi rakastuu johonkin toiseen samalla kun rakastaa toista? Mä pidän naisista ja oon tavannut paljon ihanii naisii mut kukaan ei oo niin kuin tää The Leidi. Must olis väärin olla jonkun toisen kaa ja sit kuitenkin rakastaa salaa toista.
Mut tsempit sinne. On tää kamalaa välillä.
M35
Täytyy vaan yrittää ajatella muita asioita. Keksiä tekemistä aina kun ajatukset tulee mieleen ja yrittää unohtaa. Mitä nopeammin se käy sitä helpompaa itselle.
Vierailija kirjoitti:
Olet koukussa haavekuvaan ja fantasiaan toisesta ihmisestä, joka elää vain mielikuvituksessasi. Olet kiinni tuossa idealisoidussa mukarakkaudessa siksi, että sinua pelottaa tavata jonkun toisen, joka on vapaa ja mahdollisesti kiinnostunut sinusta.
Fantasiahahmoa idealisointi on turvallisempaa kuin altistaa itsensä ihmiselle, joka huomaa sinut ja on kiinnostunut tutustumaan sinuun ja mahdollisesti rakastumaan sinuun. Tai ehkä lähelläsi on jo ihminen, joka rakastaa sinua? Puoliso? Oma kumppani?
Kun olisikin fantasia tai haavekuva, mutta kun on ihan todellinen ihminen. Yritän mä aina miettiä ettei se oo niin täydellinen mutta kun on. Ei oo mitään mielikuvitusta. Mul ei oo puolisoo tai kumppanii. Ei oo semmosesta jutusta kyse.
M35
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika auttaa. Ihastuksia tulee ja menee.
Musta tuntuu ihan päin vastoin. Mitä enemmän aikaa menee sen enemmän mä vaan rakastan. Mä oon jumis täs tilanteessa.
M35
Millainen tuo kaipauksesi kohde on? Mikä tekee hänestä niin erityisen?
Ei mul sanat riitä kuvaamaan. Mikään hauska, älykäs kaunis ja upee ei tee oikeutta. Hän on niin paljon enemmän. Se on ku jumalatar jota mä palvon.
M35
Näetkö häntä joka päivä? Koulussa, töissä? Sinulle voisi tehdä hyvää etsiä nyt muuta ajateltavaa ja tekemistä.
Mä nään häntä aina kun hän haluaa. Ei välttämättä viikottain mut viestitellään kyl sit viikottain ja joskus soitellaan. Mä yritän kehittää muuta mietittävää ja tekemistä mut aina välil tää melankolia vaan iskee. Vallankin näin ku viettää kesäiltaa yksin ja miettii et millasta taas olis jos toinen oliski vieressä.
M35
Todellinen vain mielikuvituksessasi, olet rakentanut mielikuvitushahmon, joka elää mielikuvituselämää. Et edes tunne tuota naista, et ole tutustunut häneen, olet vain ollut sen verran vuorovaikutuksessa, että aloit idealisoida häntä.
Vierailija kirjoitti:
Olet koukussa haavekuvaan ja fantasiaan toisesta ihmisestä, joka elää vain mielikuvituksessasi. Olet kiinni tuossa idealisoidussa mukarakkaudessa siksi, että sinua pelottaa tavata jonkun toisen, joka on vapaa ja mahdollisesti kiinnostunut sinusta.
Fantasiahahmoa idealisointi on turvallisempaa kuin altistaa itsensä ihmiselle, joka huomaa sinut ja on kiinnostunut tutustumaan sinuun ja mahdollisesti rakastumaan sinuun. Tai ehkä lähelläsi on jo ihminen, joka rakastaa sinua? Puoliso? Oma kumppani?
Eli kuten teinit rakastuu julkkiksiin.
Kaikkeen tottuu. Ensin sitä tuntee ihastumisen huumaa joka sekoittuu sellaiseen riipivään tunteeseen, kun järki yrittää puuttua peliin. Sitten jossain kohtaa huomaa, että se kaipaus on kuin kohta mihin aina pistää, mutta kun sen piston tuntee joka hetki, siihen alkaa tottua.