Yksipuoleinen rakkaus

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika auttaa. Ihastuksia tulee ja menee.

Musta tuntuu ihan päin vastoin. Mitä enemmän aikaa menee sen enemmän mä vaan rakastan. Mä oon jumis täs tilanteessa.

M35

Millainen tuo kaipauksesi kohde on?  Mikä tekee hänestä niin erityisen?

Ei mul sanat riitä kuvaamaan. Mikään hauska, älykäs kaunis ja upee ei tee oikeutta. Hän on niin paljon enemmän. Se on ku jumalatar jota mä palvon. 

M35

Sairasta. Ei ihmistä kannata palvoa. Googlaa limerenssi.

Kakkahattutäti kirjoitti:

Yksipuolinen rakkaus ei ole rakkautta.

Onhan se. Miksi ei olisi?

Vierailija kirjoitti:

Todellinen vain mielikuvituksessasi, olet rakentanut mielikuvitushahmon, joka elää mielikuvituselämää. Et edes tunne tuota naista, et ole tutustunut häneen, olet vain ollut sen verran vuorovaikutuksessa, että aloit idealisoida häntä. 

Ei oo mielikuvitusta kun ollaan tunnettu jo monta vuotta. Eikä edes siilain päin et oon luonut jonku ideaalin. Eka ajattelin vaan et ompa kiva leidi mut mitä enemmän tutustuttiin sitä enemmän mä rakastuin ja nyt oon jo toivoton tapaus.

M35

Ehkäpä olisi viisampaa ettette tapaa niin usein. Et sinä saa tuohon tilanteeseen mitään etäisyyttä jos olette noin tiivistii tekemisissä. Itselläni ainakin auttoi se, että minimoin kohtaamiset ja sen myötä alkoi helpottamaan. Klassinen poissa silmistä, poissa mielestä.

Sut on friend zonetettu ja se on tavallisen suomalaisen miehen kohtalo. Mitä nopeampaa tajuat tämän, sen parempi.

Kakkahattutäti kirjoitti:

Yksipuolinen rakkaus ei ole rakkautta.

Yrität nyt ylentää rakkautta ikään kuin se olisi ihanteellista. Rakkauskin voi olla pahaa.

Kyllä yksipuoleinen rakkaus on ihan oikeaa rakkautta. Rakkaushan on tunne ja toisen tunteet eivät määritä omia tunteita. Mikäli yksipuolinen rakkaus ei olisi oikeaa rakkautta, silloinhan ihminen esim. lakkaisi rakasamasta läheistään heti tämän kuoltua.

Minulta myös vahva jaa-ääni sille, ettette tapaa ja ole yhteyksissä kovin usein. Itse huomaan, että näin kesälomalla helpottaa kun toista ei näe joka päivä. Olenkin alkanut tässä varovaisesti katselemaan uusia työpaikkoja. Uskon, että työpaikkaa vaihtamalla saan repäistyä itseni lopullisesti irti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kohtalotoverisi. Tulin lopulta omissa päätelmissäni siihen tulokseen, että tuohon ei auta kuin rakastua saavutettavissa olevaan ihmiseen. Aikaa toki vie, ja osin on sattumankauppaa - itsellekään ei ole vielä tullut vastaan. Mutta hei, mitä muita vaihtoehtoja minulla on? 🤷‍   Realistisesti ajatellen.

Omalla kohdallani ainakin katson, että loppuelämä yksin haaveillen jostakin minulle saavuttamattomasta rakkauden kohteesta ei ole eletty elämä.  Ei tunnu hyvältä olla yksin. Liiaksi siis. En halua sen jäävän pysyväksi asiantilaksi. :)

Tätä mä oon miettinyt mut kuinka voi rakastuu johonkin toiseen samalla kun rakastaa toista? Mä pidän naisista ja oon tavannut paljon ihanii naisii mut kukaan ei oo niin kuin tää The Leidi. Must olis väärin olla jonkun toisen kaa ja sit kuitenkin rakastaa salaa toista.

Mut tsempit sinne. On tää kamalaa välillä.

M35

1/2

Kai se on jonkinlainen sekoitus sitä, että suree ensin sitä, mitä ei koskaan tule. Kun suostuu realistisesti näkemään sekä hyväksymään, että oikeaa vastavuoroista rakkaussuhdetta ei koskaan synny tämän ihmisen kanssa. Samalla tekee havainnoin, että kykenee itse kuitenkin tuntemaan tosi voimakkaasti toista ihmistä kohtaan. Alkaa käsittää, että sellainen tunne voi syntyä myös uudelleen, jotakin toista kohtaan. Ei se vanha tunne kokonaan katoa, se vain muuttaa muotoaan. 

Rakastat isääsi ja äitiäsi, sekä sisaruksiasi (jos sinulla heitä on), isovanhempiasi, ystäviäsi ym ym jokaista omalla tavallaan, ja kaikille riittää rakkautta. Samoin ilmeisesti tapahtuu romanttisessa rakkaudessa, tosin hieman intensiivisemmin, mutta kuitenkin. Eli et täysin kokonaan unohda niitä, joihin olet joskus ollut ihastunut tai rakastunut (ellei sinua ole tahallisesti satutettu pahasti, mikä voi kuolettaa ne hyvät tunteet), mutta se tunne laimenee, jos se suuntautunut uuteen rakkaudenkohteeseesi. 

Ensin täytyy vain uskaltaa päästää irti siitä vanhasta, surra, ja antaa itselleen lupa rakastua uudelleen. Voi kuulostaa hieman pöhköltä, mikä ihmeen lupa??? Lupa siinä mielessä, että olet nyt kiinnittänyt sydämesi ihastuksesi kohteeseen. Voit siirtää sen ihastuksen toiseen ihmiseen, jos sopiva tulee eteesi. Siis oikeanlainen ihminen sinulle, jolla on myös tunteita sinua kohtaan. 

Parisuhde on lopulta sitoumus, päätös. Saatat ihastua toiseen parisuhteen aikanakin - kuten eräälle ketjusta näyttää käyneen, ja minullekin lyhyesti tapahtui joskus - ,mutta voit pysyä lojaalina kumppanillesi, ja jäädä hänen rinnalleen. Se alkuhuuman ihastuksen pyörryttävä tunne jokatapauksessa laimenee aina, muuttuu ajan kanssa syväksi kiintymykseksi ja lojaaliudeksi eläessäsi toisen kanssa arkea, yhdessä. Esim.sukkapyykki ei ole kamalan romanttista koskaan. :D  tosielämässä sitä kuitenkin on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kohtalotoverisi. Tulin lopulta omissa päätelmissäni siihen tulokseen, että tuohon ei auta kuin rakastua saavutettavissa olevaan ihmiseen. Aikaa toki vie, ja osin on sattumankauppaa - itsellekään ei ole vielä tullut vastaan. Mutta hei, mitä muita vaihtoehtoja minulla on? 🤷‍   Realistisesti ajatellen.

Omalla kohdallani ainakin katson, että loppuelämä yksin haaveillen jostakin minulle saavuttamattomasta rakkauden kohteesta ei ole eletty elämä.  Ei tunnu hyvältä olla yksin. Liiaksi siis. En halua sen jäävän pysyväksi asiantilaksi. :)

Tätä mä oon miettinyt mut kuinka voi rakastuu johonkin toiseen samalla kun rakastaa toista? Mä pidän naisista ja oon tavannut paljon ihanii naisii mut kukaan ei oo niin kuin tää The Leidi. Must olis väärin olla jonkun toisen kaa ja sit kuitenkin rakastaa salaa toista.

Mut tsempit sinne. On tää kamalaa välillä.

M35

1/2

Kai se on jonkinlainen sekoitus sitä, että suree ensin sitä, mitä ei koskaan tule. Kun suostuu realistisesti näkemään sekä hyväksymään, että oikeaa vastavuoroista rakkaussuhdetta ei koskaan synny tämän ihmisen kanssa. Samalla tekee havainnoin, että kykenee itse kuitenkin tuntemaan tosi voimakkaasti toista ihmistä kohtaan. Alkaa käsittää, että sellainen tunne voi syntyä myös uudelleen, jotakin toista kohtaan. Ei se vanha tunne kokonaan katoa, se vain muuttaa muotoaan. 

Rakastat isääsi ja äitiäsi, sekä sisaruksiasi (jos sinulla heitä on), isovanhempiasi, ystäviäsi ym ym jokaista omalla tavallaan, ja kaikille riittää rakkautta. Samoin ilmeisesti tapahtuu romanttisessa rakkaudessa, tosin hieman intensiivisemmin, mutta kuitenkin. Eli et täysin kokonaan unohda niitä, joihin olet joskus ollut ihastunut tai rakastunut (ellei sinua ole tahallisesti satutettu pahasti, mikä voi kuolettaa ne hyvät tunteet), mutta se tunne laimenee, jos se suuntautunut uuteen rakkaudenkohteeseesi. 

Ensin täytyy vain uskaltaa päästää irti siitä vanhasta, surra, ja antaa itselleen lupa rakastua uudelleen. Voi kuulostaa hieman pöhköltä, mikä ihmeen lupa??? Lupa siinä mielessä, että olet nyt kiinnittänyt sydämesi ihastuksesi kohteeseen. Voit siirtää sen ihastuksen toiseen ihmiseen, jos sopiva tulee eteesi. Siis oikeanlainen ihminen sinulle, jolla on myös tunteita sinua kohtaan. 

Parisuhde on lopulta sitoumus, päätös. Saatat ihastua toiseen parisuhteen aikanakin - kuten eräälle ketjusta näyttää käyneen, ja minullekin lyhyesti tapahtui joskus - ,mutta voit pysyä lojaalina kumppanillesi, ja jäädä hänen rinnalleen. Se alkuhuuman ihastuksen pyörryttävä tunne jokatapauksessa laimenee aina, muuttuu ajan kanssa syväksi kiintymykseksi ja lojaaliudeksi eläessäsi toisen kanssa arkea, yhdessä. Esim.sukkapyykki ei ole kamalan romanttista koskaan. :D  tosielämässä sitä kuitenkin on.

Jatkan....

2/2

Olin rakastunut aiemmin. Kauan sitten. Elin parisuhteessa. Minua satutettiin pahasti. Menetin luottamuksen. En vain häneen, vaan kaikkiin ihmisiin. Vuosien kuluttua tuon jälkeen tämä saavuttamaton kaukorakkaus onnistui jotenkin avaamaan sydämeni uudelleen, kyvyn tuntea. Uskalsin tuntea uudelleen. Luotin häneen. 

Lopulta ymmärsin, että seuraavaksi minun täytyy taas oppia luottamaan toiseen ihmiseen, saavutettavissa olevaan ihmiseen, kokeilla uudelleen parisuhdetta. Tiedostaen, että siinä voin satuttaa itseni, uudelleen. Mutta sitä ei pidä pelätä. Ei liikaa. Ei pidä jättää elämättä. Pelko estää ihmistä elämästä, rakkaus kuljettaa elämää eteenpäin. Molemminpuolinen rakkaus tuo ihmiset yhteen. Mutta se tarvitaan tosiaan molemmilta, yhtäaikaa. Ja että haluavat sitoutua siihen yhdessä elämiseen. Sellaista kumppania nyt etsin.

Ehkä sinullakin on ennemmin kaukoihastus kuin elämäsi rakkaus?

Limerenssi on sairaus. Rakkautesi kohde ei edes tiedä että olet olemassa. Lopeta hyvä ihminen ja hanki terveitä harrastuksia.

Parempi tottua kun olet mies. Naiset ei koskaan tule rakastamaan sinua ihmisenä kun naiset rakastuvat ainoastaan sinusta irti saataviin hyötyihin

Vierailija kirjoitti:

Kaksi vuotta olen ollut rakastunut työkaveriin. Salaa. Mitään ei tule koskaan tapahtumaan ja olen tässä kuolleessa avioliitossa varmaan elämäni loppuun asti. Tällain tämä minun kohdallani meni. Sinä sentään olet vielä nuori.

Kyllä me tiedetään, ihastuksesikin tietää olet salaa meille jatkuvana vitsinä tauoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kohtalotoverisi. Tulin lopulta omissa päätelmissäni siihen tulokseen, että tuohon ei auta kuin rakastua saavutettavissa olevaan ihmiseen. Aikaa toki vie, ja osin on sattumankauppaa - itsellekään ei ole vielä tullut vastaan. Mutta hei, mitä muita vaihtoehtoja minulla on? 🤷‍   Realistisesti ajatellen.

Omalla kohdallani ainakin katson, että loppuelämä yksin haaveillen jostakin minulle saavuttamattomasta rakkauden kohteesta ei ole eletty elämä.  Ei tunnu hyvältä olla yksin. Liiaksi siis. En halua sen jäävän pysyväksi asiantilaksi. :)

Tätä mä oon miettinyt mut kuinka voi rakastuu johonkin toiseen samalla kun rakastaa toista? Mä pidän naisista ja oon tavannut paljon ihanii naisii mut kukaan ei oo niin kuin tää The Leidi. Must olis väärin olla jonkun toisen kaa ja sit kuitenkin rakastaa salaa toista.

Mut tsempit sinne. On tää kamalaa välillä.

M35

Auttaisit jos osaisit sisäistää että sitä sun rakastamaasi jumatarhahmoa ei ole olemassa missään muualla kuin mielikuvituksessasi.

Olet keksinyt hänet ja  istuttanut ne unelmasi naiseen joka ei vastaa mitenkään unelmiasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kohtalotoverisi. Tulin lopulta omissa päätelmissäni siihen tulokseen, että tuohon ei auta kuin rakastua saavutettavissa olevaan ihmiseen. Aikaa toki vie, ja osin on sattumankauppaa - itsellekään ei ole vielä tullut vastaan. Mutta hei, mitä muita vaihtoehtoja minulla on? 🤷‍   Realistisesti ajatellen.

Omalla kohdallani ainakin katson, että loppuelämä yksin haaveillen jostakin minulle saavuttamattomasta rakkauden kohteesta ei ole eletty elämä.  Ei tunnu hyvältä olla yksin. Liiaksi siis. En halua sen jäävän pysyväksi asiantilaksi. :)

Tätä mä oon miettinyt mut kuinka voi rakastuu johonkin toiseen samalla kun rakastaa toista? Mä pidän naisista ja oon tavannut paljon ihanii naisii mut kukaan ei oo niin kuin tää The Leidi. Must olis väärin olla jonkun toisen kaa ja sit kuitenkin rakastaa salaa toista.

Mut tsempit sinne. On tää kamalaa välillä.

M35

1/2

Kai se on jonkinlainen sekoitus sitä, että suree ensin sitä, mitä ei koskaan tule. Kun suostuu realistisesti näkemään sekä hyväksymään, että oikeaa vastavuoroista rakkaussuhdetta ei koskaan synny tämän ihmisen kanssa. Samalla tekee havainnoin, että kykenee itse kuitenkin tuntemaan tosi voimakkaasti toista ihmistä kohtaan. Alkaa käsittää, että sellainen tunne voi syntyä myös uudelleen, jotakin toista kohtaan. Ei se vanha tunne kokonaan katoa, se vain muuttaa muotoaan. 

Rakastat isääsi ja äitiäsi, sekä sisaruksiasi (jos sinulla heitä on), isovanhempiasi, ystäviäsi ym ym jokaista omalla tavallaan, ja kaikille riittää rakkautta. Samoin ilmeisesti tapahtuu romanttisessa rakkaudessa, tosin hieman intensiivisemmin, mutta kuitenkin. Eli et täysin kokonaan unohda niitä, joihin olet joskus ollut ihastunut tai rakastunut (ellei sinua ole tahallisesti satutettu pahasti, mikä voi kuolettaa ne hyvät tunteet), mutta se tunne laimenee, jos se suuntautunut uuteen rakkaudenkohteeseesi. 

Ensin täytyy vain uskaltaa päästää irti siitä vanhasta, surra, ja antaa itselleen lupa rakastua uudelleen. Voi kuulostaa hieman pöhköltä, mikä ihmeen lupa??? Lupa siinä mielessä, että olet nyt kiinnittänyt sydämesi ihastuksesi kohteeseen. Voit siirtää sen ihastuksen toiseen ihmiseen, jos sopiva tulee eteesi. Siis oikeanlainen ihminen sinulle, jolla on myös tunteita sinua kohtaan. 

Parisuhde on lopulta sitoumus, päätös. Saatat ihastua toiseen parisuhteen aikanakin - kuten eräälle ketjusta näyttää käyneen, ja minullekin lyhyesti tapahtui joskus - ,mutta voit pysyä lojaalina kumppanillesi, ja jäädä hänen rinnalleen. Se alkuhuuman ihastuksen pyörryttävä tunne jokatapauksessa laimenee aina, muuttuu ajan kanssa syväksi kiintymykseksi ja lojaaliudeksi eläessäsi toisen kanssa arkea, yhdessä. Esim.sukkapyykki ei ole kamalan romanttista koskaan. :D  tosielämässä sitä kuitenkin on.

Tää oli tosi hyvä kirjoitus.

Paljon oon miettinyt just tota et tässä suurin juttu on itelle toi että tuntee tosi voimakkaasti toista ihmistä kohtaan. Se on se melkein pahempi ku se ettei toinen tunne samalla tavalla. Jotenkin on ehkä hienompaa rakastaa ku olla rakastettu koska se tunne on niin iso. Ja sit kun ei voi rakastaa toista sillain ku haluis siitä jää vajaa olo.

M35

Totaa  jöpöttääkö nyt kun juttelet tänne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kohtalotoverisi. Tulin lopulta omissa päätelmissäni siihen tulokseen, että tuohon ei auta kuin rakastua saavutettavissa olevaan ihmiseen. Aikaa toki vie, ja osin on sattumankauppaa - itsellekään ei ole vielä tullut vastaan. Mutta hei, mitä muita vaihtoehtoja minulla on? 🤷‍   Realistisesti ajatellen.

Omalla kohdallani ainakin katson, että loppuelämä yksin haaveillen jostakin minulle saavuttamattomasta rakkauden kohteesta ei ole eletty elämä.  Ei tunnu hyvältä olla yksin. Liiaksi siis. En halua sen jäävän pysyväksi asiantilaksi. :)

Tätä mä oon miettinyt mut kuinka voi rakastuu johonkin toiseen samalla kun rakastaa toista? Mä pidän naisista ja oon tavannut paljon ihanii naisii mut kukaan ei oo niin kuin tää The Leidi. Must olis väärin olla jonkun toisen kaa ja sit kuitenkin rakastaa salaa toista.

Mut tsempit sinne. On tää kamalaa välillä.

M35

1/2

Kai se on jonkinlainen sekoitus sitä, että suree ensin sitä, mitä ei koskaan tule. Kun suostuu realistisesti näkemään sekä hyväksymään, että oikeaa vastavuoroista rakkaussuhdetta ei koskaan synny tämän ihmisen kanssa. Samalla tekee havainnoin, että kykenee itse kuitenkin tuntemaan tosi voimakkaasti toista ihmistä kohtaan. Alkaa käsittää, että sellainen tunne voi syntyä myös uudelleen, jotakin toista kohtaan. Ei se vanha tunne kokonaan katoa, se vain muuttaa muotoaan. 

Rakastat isääsi ja äitiäsi, sekä sisaruksiasi (jos sinulla heitä on), isovanhempiasi, ystäviäsi ym ym jokaista omalla tavallaan, ja kaikille riittää rakkautta. Samoin ilmeisesti tapahtuu romanttisessa rakkaudessa, tosin hieman intensiivisemmin, mutta kuitenkin. Eli et täysin kokonaan unohda niitä, joihin olet joskus ollut ihastunut tai rakastunut (ellei sinua ole tahallisesti satutettu pahasti, mikä voi kuolettaa ne hyvät tunteet), mutta se tunne laimenee, jos se suuntautunut uuteen rakkaudenkohteeseesi. 

Ensin täytyy vain uskaltaa päästää irti siitä vanhasta, surra, ja antaa itselleen lupa rakastua uudelleen. Voi kuulostaa hieman pöhköltä, mikä ihmeen lupa??? Lupa siinä mielessä, että olet nyt kiinnittänyt sydämesi ihastuksesi kohteeseen. Voit siirtää sen ihastuksen toiseen ihmiseen, jos sopiva tulee eteesi. Siis oikeanlainen ihminen sinulle, jolla on myös tunteita sinua kohtaan. 

Parisuhde on lopulta sitoumus, päätös. Saatat ihastua toiseen parisuhteen aikanakin - kuten eräälle ketjusta näyttää käyneen, ja minullekin lyhyesti tapahtui joskus - ,mutta voit pysyä lojaalina kumppanillesi, ja jäädä hänen rinnalleen. Se alkuhuuman ihastuksen pyörryttävä tunne jokatapauksessa laimenee aina, muuttuu ajan kanssa syväksi kiintymykseksi ja lojaaliudeksi eläessäsi toisen kanssa arkea, yhdessä. Esim.sukkapyykki ei ole kamalan romanttista koskaan. :D  tosielämässä sitä kuitenkin on.

Jatkan....

2/2

 

Olin rakastunut aiemmin. Kauan sitten. Elin parisuhteessa. Minua satutettiin pahasti. Menetin luottamuksen. En vain häneen, vaan kaikkiin ihmisiin. Vuosien kuluttua tuon jälkeen tämä saavuttamaton kaukorakkaus onnistui jotenkin avaamaan sydämeni uudelleen, kyvyn tuntea. Uskalsin tuntea uudelleen. Luotin häneen. 

Lopulta ymmärsin, että seuraavaksi minun täytyy taas oppia luottamaan toiseen ihmiseen, saavutettavissa olevaan ihmiseen, kokeilla uudelleen parisuhdetta. Tiedostaen, että siinä voin satuttaa itseni, uudelleen. Mutta sitä ei pidä pelätä. Ei liikaa. Ei pidä jättää elämättä. Pelko estää ihmistä elämästä, rakkaus kuljettaa elämää eteenpäin. Molemminpuolinen rakkaus tuo ihmiset yhteen. Mutta se tarvitaan tosiaan molemmilta, yhtäaikaa. Ja että haluavat sitoutua siihen yhdessä elämiseen. Sellaista kumppania nyt etsin.

Ehkä sinullakin on ennemmin kaukoihastus kuin elämäsi rakkaus?

Kurja että sua on satutettu. Ehkä se on tuonu suhun tota elämänviisautta jos jotain positiivista yrittää keksiä?

Mä en ole ollut koskaan rakastunut kehenkään muuhun kun tähän mun The Leidiin. Ollaan tunnettu tosi kauan. Välillä menty ei suuntiin ja sitten taas oltu lähempänä toisiamme. Pitäis ottaa joo etäisyyttä ja antaa mahdollisuus sellaselle rakkaudelle joka ei oo ykspuolesta mut en haluis menettää hyvää ystävää.

M35

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kohtalotoverisi. Tulin lopulta omissa päätelmissäni siihen tulokseen, että tuohon ei auta kuin rakastua saavutettavissa olevaan ihmiseen. Aikaa toki vie, ja osin on sattumankauppaa - itsellekään ei ole vielä tullut vastaan. Mutta hei, mitä muita vaihtoehtoja minulla on? 🤷‍   Realistisesti ajatellen.

Omalla kohdallani ainakin katson, että loppuelämä yksin haaveillen jostakin minulle saavuttamattomasta rakkauden kohteesta ei ole eletty elämä.  Ei tunnu hyvältä olla yksin. Liiaksi siis. En halua sen jäävän pysyväksi asiantilaksi. :)

Tätä mä oon miettinyt mut kuinka voi rakastuu johonkin toiseen samalla kun rakastaa toista? Mä pidän naisista ja oon tavannut paljon ihanii naisii mut kukaan ei oo niin kuin tää The Leidi. Must olis väärin olla jonkun toisen kaa ja sit kuitenkin rakastaa salaa toista.

Mut tsempit sinne. On tää kamalaa välillä.

M35

1/2

Kai se on jonkinlainen sekoitus sitä, että suree ensin sitä, mitä ei koskaan tule. Kun suostuu realistisesti näkemään sekä hyväksymään, että oikeaa vastavuoroista rakkaussuhdetta ei koskaan synny tämän ihmisen kanssa. Samalla tekee havainnoin, että kykenee itse kuitenkin tuntemaan tosi voimakkaasti toista ihmistä kohtaan. Alkaa käsittää, että sellainen tunne voi syntyä myös uudelleen, jotakin toista kohtaan. Ei se vanha tunne kokonaan katoa, se vain muuttaa muotoaan. 

Rakastat isääsi ja äitiäsi, sekä sisaruksiasi (jos sinulla heitä on), isovanhempiasi, ystäviäsi ym ym jokaista omalla tavallaan, ja kaikille riittää rakkautta. Samoin ilmeisesti tapahtuu romanttisessa rakkaudessa, tosin hieman intensiivisemmin, mutta kuitenkin. Eli et täysin kokonaan unohda niitä, joihin olet joskus ollut ihastunut tai rakastunut (ellei sinua ole tahallisesti satutettu pahasti, mikä voi kuolettaa ne hyvät tunteet), mutta se tunne laimenee, jos se suuntautunut uuteen rakkaudenkohteeseesi. 

Ensin täytyy vain uskaltaa päästää irti siitä vanhasta, surra, ja antaa itselleen lupa rakastua uudelleen. Voi kuulostaa hieman pöhköltä, mikä ihmeen lupa??? Lupa siinä mielessä, että olet nyt kiinnittänyt sydämesi ihastuksesi kohteeseen. Voit siirtää sen ihastuksen toiseen ihmiseen, jos sopiva tulee eteesi. Siis oikeanlainen ihminen sinulle, jolla on myös tunteita sinua kohtaan. 

Parisuhde on lopulta sitoumus, päätös. Saatat ihastua toiseen parisuhteen aikanakin - kuten eräälle ketjusta näyttää käyneen, ja minullekin lyhyesti tapahtui joskus - ,mutta voit pysyä lojaalina kumppanillesi, ja jäädä hänen rinnalleen. Se alkuhuuman ihastuksen pyörryttävä tunne jokatapauksessa laimenee aina, muuttuu ajan kanssa syväksi kiintymykseksi ja lojaaliudeksi eläessäsi toisen kanssa arkea, yhdessä. Esim.sukkapyykki ei ole kamalan romanttista koskaan. :D  tosielämässä sitä kuitenkin on.

Tää oli tosi hyvä kirjoitus.

Paljon oon miettinyt just tota et tässä suurin juttu on itelle toi että tuntee tosi voimakkaasti toista ihmistä kohtaan. Se on se melkein pahempi ku se ettei toinen tunne samalla tavalla. Jotenkin on ehkä hienompaa rakastaa ku olla rakastettu koska se tunne on niin iso. Ja sit kun ei voi rakastaa toista sillain ku haluis siitä jää vajaa olo.

M35

Tuo on totta. Ja se on tosi vaikea olo. Koska se tunne on niin suuri, aito. Valitettavasti se rakkaussuhde ei vain ole. :(  aito ehkä, mutta ei molemminpuolinen, harmi kyllä. Siitä jää hämmentynyt olo. 

Uskoisin kuitenkin,  ainakin omalla kohdallani, että jos en lähde etsimään ihan sitä samaa tunnetta, vaan ihan vaan olen avoimena silmät ja sydän auki ihmisille, niin ehkä löytyy joku joku tykkää takaisin samalla mitalla, ja siitä voisi lähteä rakentamaan. Kun ei joku best friends meininki riitä, minulle, koska itse haluan parisuhteen. Kaverit on kivoja, mutta romantiikkaa tarvitsisin. :)  

Vierailija kirjoitti:

Limerenssi on sairaus. Rakkautesi kohde ei edes tiedä että olet olemassa. Lopeta hyvä ihminen ja hanki terveitä harrastuksia.

Limerenssi voi myös kehittyä ihmiseen, jonka tunnet ja jonka kanssa olet tekemisissä, mutta hän on esim. varattu.

Itse olen yksipuoleisesti rakastunut tässä omassa avioliitossani. Toinen ei ole suoraa mitään sanonut, mutta tiedän ettei hän ole rakastanut minua enää vuosiin. Ei kuitenkaan jostain syystä myöskään eroa. Elän näitä onnettomia vuosia läpi ja koko ajan huomaan kuinka omat tunteet viilenevät. Ehkä jossain kohtaa nekin lopulta kuolevat ja sitten se olen minä joka eroaa.