Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Varallisuuserot parisuhtessa. Pitäisikö vielä yrittää?
Kirjoitin joskus palstalle siitä kuinka erilaiset elintasot eivät ole kumppanille ongelma - kunnes ne ovatkin.
Minulla on siis ok taloudellinen tilanne. Rikas en ole, mutta yli keskituloinen ja säästöjä on.
En ole kiinnostunut yhteen muuttamisesta enkä lasten hankinnasta, ja olen tehnyt nämä asiat jo alussa selviksi. En kuitenkaan nauti kovasti rahaa vaativista asioista, vaan harrastukseni ovat varsin edullisia. En myöskään törsää rahaa matkusteluun tai luksukseen.
Aikaisemmissa parisuhteissa on käynyt niin, että tämä sopii kumppanille mainiosti. Mutta jotenkin se kääntykin siten, että jos muutettaisiin yhteen kivaan asuntoon ja olisi kiva tehdä sitä ja tätä. Sitä ei ole sanottu suoraan kuka maksaisi tästä lystistä isomman osan, mutta selvää on, ettei mainittuja haaveita oltaisi pystytty toteuttamaan 50/50-periaatteella.
On alkanut tuntua siltä, että jos mahdollisuus elintason nostoon miehen kustannuksella on näköpiirissä, opportunisti naisihmisessä herää ennemmin tai myöhemmin.
No, nyt on sellainen tilanne, että olen tavannut kivan naisen ja tämä on kääntymässä parisuhteeksi. Tätä ei ole yhdessä julistettu, mutta tapailua on jatkunut sen verran aikaa, että on aika sellaisesta puhua. Mutta elintasomme ovat erilaiset, minulla enemmän tai vähemmän keskiluokkainen ja kumppanillani ei.
Sydän sanoo, että älä murehdi tuollaisista. Mutta sisäinen hälytyskello soi ja sanoo, että jossain vaiheessa herääkin keskustelu siitä, mitä kaikkea voitaisiin tehdä yhdessä jos...
Kommentit (1113)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei missään nimessä. Täällä palstalla ollaan nyt tultu siihen tulokseen, että sinusta ei siihen ole. Et ole kelvollinen parisuhteeseen, poistu takavasemmalle ja jätä nainen itseäsi paremmille. Näin säästyy rakkaat rahat, eikä kukaan varmasti pääse niistä mitenkään hyötymään, paitsi tietenkin sinä, mikä on pääasia.
Ihan käsittämätön suhtautuminen tämäkin, että jos haluaa erilliset rahat ei saisi haluta edes parisuhdetta. Monella minun tuntemallani parilla on omat rahat ja pitkä, jopa vuosikymmenien suhde. Nämäkö parit ei saisi olla yhdessä, koska vauvapalstan mukaan yhteiset rahat on ainoa oikea malli ja muita malleja kannattavien pitäisi vaan suosiolla kuolla yksin? Miksei vaan voi hyväksyä, että maailmassa on erilaisia ihmisiä ja heillä kaikilla on ihan yhtäläinen oikeus etsiä omannäköistä rakkautta?
Olen samaa mieltä. Nykypäivänä on yleistä tämä 50/50 malli yhteisin kuluihin ja muuten omat rahat. Ehkä edellisellä sukupolvella oli yhteiset rahat malli enemmän vallalla, jo ihan siitä syystä että useimmiten mies tienasi enemmän. Näissäkin poikkeuksia. Samoin kommentti, että jos rakastat jaat varallisuutesi on hiukan lapsellinen. Avioehdot ovat tätä päivää, jos puhutaan avioliitosta. Eikä tapailuvaiheessa vielä varallisuuksiin mennä.
Ap ei tunnu haluavan mitään yhteisiä kuluja, joten sinun esimerkkisi ei kelpaa. Aloituksessa jo sanotaan: "Mutta sisäinen hälytyskello soi ja sanoo, että jossain vaiheessa herääkin keskustelu siitä, mitä kaikkea voitaisiin tehdä yhdessä jos..."
En ole koko ketjua lukenut, mutta tällä palstalla on ap:n kaltaiset miehet kirjoittaneet mm. että yhteiselle matkalle ei voi mennä, koska silloin nainen saa hotellihuoneen halvemmalla kuin jos matkustaisi yksin. Tämä siis tilanteessa, jossa kumpikin maksaisi huoneesta puolet, mutta se tulisi per henkilö halvemmaksi kuin yhdelle. Tämä on ollut miesten mielestä hyväksikäyttöä, koska hyi, nainen hyötyy yhteisestä huoneesta.
Ei aloituksesta käy tarkemmin selville mielipidettä yhteisiin kuluihin. Jokainen tulkitsee tavallaan.
Minä tulkitsen, ettei ap halua mitään yhteisiä kuluja, koska ei halua yhteen asumaankaan. Mitä yhteisiä kuluja erillään asuvilla sinun mielestäsi on? Ap:ta pelotti jo se, että nainen ehdottaisi yhteistä tekemistä.
- se, jolle vastasit
En osaa vastata, kun ei aloituksesta käy selville kuin pohdintaa.
No se pohdinta kyllä oli se paljastava osuus
Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei missään nimessä. Täällä palstalla ollaan nyt tultu siihen tulokseen, että sinusta ei siihen ole. Et ole kelvollinen parisuhteeseen, poistu takavasemmalle ja jätä nainen itseäsi paremmille. Näin säästyy rakkaat rahat, eikä kukaan varmasti pääse niistä mitenkään hyötymään, paitsi tietenkin sinä, mikä on pääasia.
Ihan käsittämätön suhtautuminen tämäkin, että jos haluaa erilliset rahat ei saisi haluta edes parisuhdetta. Monella minun tuntemallani parilla on omat rahat ja pitkä, jopa vuosikymmenien suhde. Nämäkö parit ei saisi olla yhdessä, koska vauvapalstan mukaan yhteiset rahat on ainoa oikea malli ja muita malleja kannattavien pitäisi vaan suosiolla kuolla yksin? Miksei vaan voi hyväksyä, että maailmassa on erilaisia ihmisiä ja heillä kaikilla on ihan yhtäläinen oikeus etsiä omannäköistä rakkautta?
No eihän ne erilliset rahat ja tilit sitä tarkoita, etteikö selvästi varakkaampi voisi maksaa enemmän kuin se köyhä / pienituloinen. Suurella osalla pareista onkin erilliset rahat, pitkissäkin suhteissa, joko kokonaan tai osittain (esim. yhteinen taloustili). Näin säilyy tietty riippumattomuus.
...Ja onko näillä tutuillasi sitten isotkin varallisuus- tai tuloerot, ja jos on, niin mistä tiedät, ettei isompituloinen kustanna myös jotain enemmän? Vaikka onkin omat rahat.
Et sinä minulta lupia tarvi ollaksesi varakkaana sen köyhän kanssa ja maksaa kaikki silti tasan puoliksi. Minusta sellainen kuitenkin kertoo huomattavan itsekkäästä luonteesta / siitä, ettei suhteeseen ja yhteiselämään ole sitouduttu. Tällainen jako tarkoittaa samalla myös materiaalisesti aika niukkaa yhteiselämää. Mutta joo, kukin tavallaan. Pitkää onnea ja syvää rakkautta en tuollaiseen järjestelyyn kuitenkaan povaa.
Ja kuten aiemminkin mainittu, niin on myös vähän eri asia, jos kumpikaan ei suhteessa ole köyhä / pienituloinen, vaikka jotain varallisuueroja olisikin. Toki minusta silloinkin pieni kompensointi joissain asioissa voi olla paikkallaan yhteiselämässä. Tämähän ei mitään elättämistä tosiaan ole, vaan tavallista huomaavaisuutta ja välittämistä, sekä elämän jakamista erilaisista tilanteista riippuen.
Toki ihan kaikenkin voi halutessaan jakaa. Silloin vaan pitää katsoa aika tarkkaan ja ajan kanssa, kenen kanssa näin tekee. Usein ollaan avioliitossa, jos tähän päädytään.
Puhutaan varakkaasta puolisosta ja köyhästä/pienituloisesta puolisosta ja miten pitää kompensoida. Jokaisella köyhällä/pienituloiselia parisuhteessa elävällä jää varmasti omaa rahaa käyttöön enemmän jos vertaa yksin asuvan köyhän/pienituloisen elämää joka maksaa yhdestä palkasta kaiken. Ihan tällä 50/50-mallilla. Hiukan suhteellisuudentajua, miettikääpä.
Kyllä, kun elintaso on tän pienempituloisen mukainen. Mietipä sitä sen suurempituloisen näkökulmasta. Suurituloinen voisi asua Haukilahdessa, mutta pakotettu elämään Koivukylässä, rakkaudesta vähätuloiseen.
Tuskinpa sentään. Aika kärjistetty, harvinainen esimerkki.
Pointti oli, että on ihmisiä ketkä joutuvat elämään niillä pienillä tuloilla. Ei ole ketään kompensoimassa. Versus menojen puolittuminen yhteenmuuttamisen kautta. Ja siihen kaivataan kompensoimista. Vaikka be menot puoliintuivat suhteessa yksinasumiseen. Olisiko hiukan itsekästä.Silti pitemmän päälle pienituloinen häviää ja isompituloinen voittaa. Jos nyt ensin tuntuukin, että 50/50 on hyvä ratkaisu edelliseen tilanteeseen yksin asuessa. Mutta kun ollaan pitempään yhdessä ja tulee isompaa hankintaa tai juuri niin, että parempituloinen haluaakin usein ostaa jonkun kalliimman ostoksen kuin pienituloisella on varaa. Itsellä on ainakin yksinasujana niin, että hankinnat ovat todellla harkittuja ja monesti juuri niitä edullisia.
Jos yhdessäasuessa ostetaan esimerkiksi parempituloisen mieliteosta kalliimpi telkkari, kalliimmat muutkin kotiin tarvittavat asiat niin kyllähän siinä 50/50 pienituloinen joutuu pikkuhiljaa ahdinkoon. Ei yksi ostos vielä, mutta niitähän tulee oletettavasti pikkuhiljaa matkan varrella. Jos parempituloinen haluaa pitää korkeamman elintason, ostelee mielellään kaikenlaista kivaa, asutaan kalliimmin, muttei kompensoi sitä mitenkään rahallisesti.
Esimerkiksi jos mennään yhdessä johonkin liikkeeseen ja pienituloinen ehdottaa, että tuo on ihan riittävän hyvä, mielessään miettii, että siihen pystyy laittamaan puolet. Niin parempituloinen haluaakin monta kertaa kalliimman ja silti pienempituloinen maksaa siitä puolet. Ei hän voi oikein muutakaan siinä tilanteessa, noloa se on kaupassa alkaa keskustelemaan rahatilanteestaan. Kun näitä tilanteita tulee säännöllisesti, niin tuntuuhan se pienituloisen kukkarossa. Kun hänelle kelpaisi halvempikin, mutta mennään parempituloisen mielen mukaan.
No kai asioita suunnitellaan, eikä päätöksiä tehdä kaupassa.
Tottakai parempituloisella on enemmän rahaa käytössä jo ihan lähtökohtaisesti. Asiaa voi ehkä katsoa näkökulmasta: kumpi pärjäilee paremmin yksin ja kumpi yhdessä.
Asiaa voi teoretisoida loputtomiin, mutta on paljon todella hyvätuloisia, jotka ovat veloissa. Joiden elämä näyttää ulospäin varakkaalta, mutta joiden koko talous voi kaatua yhden kuun palkan menetykseen. Hyvät tulot ei itsessään takaa yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei missään nimessä. Täällä palstalla ollaan nyt tultu siihen tulokseen, että sinusta ei siihen ole. Et ole kelvollinen parisuhteeseen, poistu takavasemmalle ja jätä nainen itseäsi paremmille. Näin säästyy rakkaat rahat, eikä kukaan varmasti pääse niistä mitenkään hyötymään, paitsi tietenkin sinä, mikä on pääasia.
Ihan käsittämätön suhtautuminen tämäkin, että jos haluaa erilliset rahat ei saisi haluta edes parisuhdetta. Monella minun tuntemallani parilla on omat rahat ja pitkä, jopa vuosikymmenien suhde. Nämäkö parit ei saisi olla yhdessä, koska vauvapalstan mukaan yhteiset rahat on ainoa oikea malli ja muita malleja kannattavien pitäisi vaan suosiolla kuolla yksin? Miksei vaan voi hyväksyä, että maailmassa on erilaisia ihmisiä ja heillä kaikilla on ihan yhtäläinen oikeus etsiä omannäköistä rakkautta?
No eihän ne erilliset rahat ja tilit sitä tarkoita, etteikö selvästi varakkaampi voisi maksaa enemmän kuin se köyhä / pienituloinen. Suurella osalla pareista onkin erilliset rahat, pitkissäkin suhteissa, joko kokonaan tai osittain (esim. yhteinen taloustili). Näin säilyy tietty riippumattomuus.
...Ja onko näillä tutuillasi sitten isotkin varallisuus- tai tuloerot, ja jos on, niin mistä tiedät, ettei isompituloinen kustanna myös jotain enemmän? Vaikka onkin omat rahat.
Et sinä minulta lupia tarvi ollaksesi varakkaana sen köyhän kanssa ja maksaa kaikki silti tasan puoliksi. Minusta sellainen kuitenkin kertoo huomattavan itsekkäästä luonteesta / siitä, ettei suhteeseen ja yhteiselämään ole sitouduttu. Tällainen jako tarkoittaa samalla myös materiaalisesti aika niukkaa yhteiselämää. Mutta joo, kukin tavallaan. Pitkää onnea ja syvää rakkautta en tuollaiseen järjestelyyn kuitenkaan povaa.
Ja kuten aiemminkin mainittu, niin on myös vähän eri asia, jos kumpikaan ei suhteessa ole köyhä / pienituloinen, vaikka jotain varallisuueroja olisikin. Toki minusta silloinkin pieni kompensointi joissain asioissa voi olla paikkallaan yhteiselämässä. Tämähän ei mitään elättämistä tosiaan ole, vaan tavallista huomaavaisuutta ja välittämistä, sekä elämän jakamista erilaisista tilanteista riippuen.
Toki ihan kaikenkin voi halutessaan jakaa. Silloin vaan pitää katsoa aika tarkkaan ja ajan kanssa, kenen kanssa näin tekee. Usein ollaan avioliitossa, jos tähän päädytään.
Puhutaan varakkaasta puolisosta ja köyhästä/pienituloisesta puolisosta ja miten pitää kompensoida. Jokaisella köyhällä/pienituloiselia parisuhteessa elävällä jää varmasti omaa rahaa käyttöön enemmän jos vertaa yksin asuvan köyhän/pienituloisen elämää joka maksaa yhdestä palkasta kaiken. Ihan tällä 50/50-mallilla. Hiukan suhteellisuudentajua, miettikääpä.
Kyllä, kun elintaso on tän pienempituloisen mukainen. Mietipä sitä sen suurempituloisen näkökulmasta. Suurituloinen voisi asua Haukilahdessa, mutta pakotettu elämään Koivukylässä, rakkaudesta vähätuloiseen.
Tuskinpa sentään. Aika kärjistetty, harvinainen esimerkki.
Pointti oli, että on ihmisiä ketkä joutuvat elämään niillä pienillä tuloilla. Ei ole ketään kompensoimassa. Versus menojen puolittuminen yhteenmuuttamisen kautta. Ja siihen kaivataan kompensoimista. Vaikka be menot puoliintuivat suhteessa yksinasumiseen. Olisiko hiukan itsekästä.Silti pitemmän päälle pienituloinen häviää ja isompituloinen voittaa. Jos nyt ensin tuntuukin, että 50/50 on hyvä ratkaisu edelliseen tilanteeseen yksin asuessa. Mutta kun ollaan pitempään yhdessä ja tulee isompaa hankintaa tai juuri niin, että parempituloinen haluaakin usein ostaa jonkun kalliimman ostoksen kuin pienituloisella on varaa. Itsellä on ainakin yksinasujana niin, että hankinnat ovat todellla harkittuja ja monesti juuri niitä edullisia.
Jos yhdessäasuessa ostetaan esimerkiksi parempituloisen mieliteosta kalliimpi telkkari, kalliimmat muutkin kotiin tarvittavat asiat niin kyllähän siinä 50/50 pienituloinen joutuu pikkuhiljaa ahdinkoon. Ei yksi ostos vielä, mutta niitähän tulee oletettavasti pikkuhiljaa matkan varrella. Jos parempituloinen haluaa pitää korkeamman elintason, ostelee mielellään kaikenlaista kivaa, asutaan kalliimmin, muttei kompensoi sitä mitenkään rahallisesti.
Esimerkiksi jos mennään yhdessä johonkin liikkeeseen ja pienituloinen ehdottaa, että tuo on ihan riittävän hyvä, mielessään miettii, että siihen pystyy laittamaan puolet. Niin parempituloinen haluaakin monta kertaa kalliimman ja silti pienempituloinen maksaa siitä puolet. Ei hän voi oikein muutakaan siinä tilanteessa, noloa se on kaupassa alkaa keskustelemaan rahatilanteestaan. Kun näitä tilanteita tulee säännöllisesti, niin tuntuuhan se pienituloisen kukkarossa. Kun hänelle kelpaisi halvempikin, mutta mennään parempituloisen mielen mukaan.
No kai asioita suunnitellaan, eikä päätöksiä tehdä kaupassa.
Tottakai parempituloisella on enemmän rahaa käytössä jo ihan lähtökohtaisesti. Asiaa voi ehkä katsoa näkökulmasta: kumpi pärjäilee paremmin yksin ja kumpi yhdessä.
"Asiaa voi ehkä katsoa näkökulmasta: kumpi pärjäilee paremmin yksin ja kumpi yhdessä."
Valehtelematta suu loksahti auki tästä vastauksesta :D Nyt kyllä koiran todelliset karvat paljastui.
Puoliso from sieltä kuumasta paikasta.
Kuka tahansa taitaa pärjällä yksinään paremmin, kuin tuollaisen myrkkypiikkejä heittelevän ja köyhempää alentavan ja kyykyttävän kumppanin kanssa. (Voin vaan kuvitella, miten juuri tämäntyyppinen kommentti heitettäisiin jossain erimielisyydessä...)
Amerikan kokoinen varoituslippu. Toisen rahatilannetta ei pidä käyttää parisuhteessa vallan välineenä.
Vierailija kirjoitti:
Olen hyvätuloinen nainen ja vaikka en missään tapailuvaiheessa kerro palkkaani, niin se on joka tapauksessa aika helposti selvitettävissä ainakin jollain tarkkuudella. Raha ei ole itselleni sillä tavalla tärkeää, että haluaisin kerätä sitä lisää ja lisää. Tietysti se helpottaa elämää, mutta ei se mene minkään muun asian edelle. Ja ihmissuhteissa varsinkin olisi aivan ihanaa, jos se kumppani ajattelisi samalla tavalla, siis että kumpikin on ihmisenä jotain aivan muuta kuin paksu tai laiha lompakko.
Itselleni ei ole osunut kohdalle sellaista miestä, joka "kestäisi" sen, että nainen tienaa huomattavasti enemmän. Jossain vaiheessa se kuitenkin nousee esiin, ensin ehkä pienenä piikittelynä, huomautteluna ostoksista, jotkut heittäytyvät marttyyreiksi. Siis selvästi näkee että jokin nyt hiertää mutta harva mies pystyy myöskään analysoimaan syitä tai puhumaan niistä. Ja ennen kuin kukaan ehtii lähteä syyttämään minua siitä että jotenkin nostan tämän raha-asian itse pinnalle, niin sitä en todellakaan tee. Mieluiten en edes puhuisi koko asiasta, vaan hoitaisin maksut silleen hys-hys-tyyliin. Mutta ei käy. Yhteistaloutta en ole edes yrittänyt, ja jos joku taas ehdottaa että etsi sitten vertaistuloinen mies, niin aika toivotonta on. Ihmettelen vain sitä, onko tosiaan niin että mies tuntee alemmuudentuntoa tällaisesssa tilanteessa mutta nainen taas solahtaa siihen luontevammin? Vai onko tämä vain turha yleistys?
Joiltain miehiltä menee potenssi!
Kokemusta on....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei missään nimessä. Täällä palstalla ollaan nyt tultu siihen tulokseen, että sinusta ei siihen ole. Et ole kelvollinen parisuhteeseen, poistu takavasemmalle ja jätä nainen itseäsi paremmille. Näin säästyy rakkaat rahat, eikä kukaan varmasti pääse niistä mitenkään hyötymään, paitsi tietenkin sinä, mikä on pääasia.
Ihan käsittämätön suhtautuminen tämäkin, että jos haluaa erilliset rahat ei saisi haluta edes parisuhdetta. Monella minun tuntemallani parilla on omat rahat ja pitkä, jopa vuosikymmenien suhde. Nämäkö parit ei saisi olla yhdessä, koska vauvapalstan mukaan yhteiset rahat on ainoa oikea malli ja muita malleja kannattavien pitäisi vaan suosiolla kuolla yksin? Miksei vaan voi hyväksyä, että maailmassa on erilaisia ihmisiä ja heillä kaikilla on ihan yhtäläinen oikeus etsiä omannäköistä rakkautta?
No eihän ne erilliset rahat ja tilit sitä tarkoita, etteikö selvästi varakkaampi voisi maksaa enemmän kuin se köyhä / pienituloinen. Suurella osalla pareista onkin erilliset rahat, pitkissäkin suhteissa, joko kokonaan tai osittain (esim. yhteinen taloustili). Näin säilyy tietty riippumattomuus.
...Ja onko näillä tutuillasi sitten isotkin varallisuus- tai tuloerot, ja jos on, niin mistä tiedät, ettei isompituloinen kustanna myös jotain enemmän? Vaikka onkin omat rahat.
Et sinä minulta lupia tarvi ollaksesi varakkaana sen köyhän kanssa ja maksaa kaikki silti tasan puoliksi. Minusta sellainen kuitenkin kertoo huomattavan itsekkäästä luonteesta / siitä, ettei suhteeseen ja yhteiselämään ole sitouduttu. Tällainen jako tarkoittaa samalla myös materiaalisesti aika niukkaa yhteiselämää. Mutta joo, kukin tavallaan. Pitkää onnea ja syvää rakkautta en tuollaiseen järjestelyyn kuitenkaan povaa.
Ja kuten aiemminkin mainittu, niin on myös vähän eri asia, jos kumpikaan ei suhteessa ole köyhä / pienituloinen, vaikka jotain varallisuueroja olisikin. Toki minusta silloinkin pieni kompensointi joissain asioissa voi olla paikkallaan yhteiselämässä. Tämähän ei mitään elättämistä tosiaan ole, vaan tavallista huomaavaisuutta ja välittämistä, sekä elämän jakamista erilaisista tilanteista riippuen.
Toki ihan kaikenkin voi halutessaan jakaa. Silloin vaan pitää katsoa aika tarkkaan ja ajan kanssa, kenen kanssa näin tekee. Usein ollaan avioliitossa, jos tähän päädytään.
Puhutaan varakkaasta puolisosta ja köyhästä/pienituloisesta puolisosta ja miten pitää kompensoida. Jokaisella köyhällä/pienituloiselia parisuhteessa elävällä jää varmasti omaa rahaa käyttöön enemmän jos vertaa yksin asuvan köyhän/pienituloisen elämää joka maksaa yhdestä palkasta kaiken. Ihan tällä 50/50-mallilla. Hiukan suhteellisuudentajua, miettikääpä.
Kyllä, kun elintaso on tän pienempituloisen mukainen. Mietipä sitä sen suurempituloisen näkökulmasta. Suurituloinen voisi asua Haukilahdessa, mutta pakotettu elämään Koivukylässä, rakkaudesta vähätuloiseen.
Tuskinpa sentään. Aika kärjistetty, harvinainen esimerkki.
Pointti oli, että on ihmisiä ketkä joutuvat elämään niillä pienillä tuloilla. Ei ole ketään kompensoimassa. Versus menojen puolittuminen yhteenmuuttamisen kautta. Ja siihen kaivataan kompensoimista. Vaikka be menot puoliintuivat suhteessa yksinasumiseen. Olisiko hiukan itsekästä.Silti pitemmän päälle pienituloinen häviää ja isompituloinen voittaa. Jos nyt ensin tuntuukin, että 50/50 on hyvä ratkaisu edelliseen tilanteeseen yksin asuessa. Mutta kun ollaan pitempään yhdessä ja tulee isompaa hankintaa tai juuri niin, että parempituloinen haluaakin usein ostaa jonkun kalliimman ostoksen kuin pienituloisella on varaa. Itsellä on ainakin yksinasujana niin, että hankinnat ovat todellla harkittuja ja monesti juuri niitä edullisia.
Jos yhdessäasuessa ostetaan esimerkiksi parempituloisen mieliteosta kalliimpi telkkari, kalliimmat muutkin kotiin tarvittavat asiat niin kyllähän siinä 50/50 pienituloinen joutuu pikkuhiljaa ahdinkoon. Ei yksi ostos vielä, mutta niitähän tulee oletettavasti pikkuhiljaa matkan varrella. Jos parempituloinen haluaa pitää korkeamman elintason, ostelee mielellään kaikenlaista kivaa, asutaan kalliimmin, muttei kompensoi sitä mitenkään rahallisesti.
Esimerkiksi jos mennään yhdessä johonkin liikkeeseen ja pienituloinen ehdottaa, että tuo on ihan riittävän hyvä, mielessään miettii, että siihen pystyy laittamaan puolet. Niin parempituloinen haluaakin monta kertaa kalliimman ja silti pienempituloinen maksaa siitä puolet. Ei hän voi oikein muutakaan siinä tilanteessa, noloa se on kaupassa alkaa keskustelemaan rahatilanteestaan. Kun näitä tilanteita tulee säännöllisesti, niin tuntuuhan se pienituloisen kukkarossa. Kun hänelle kelpaisi halvempikin, mutta mennään parempituloisen mielen mukaan.
No kai asioita suunnitellaan, eikä päätöksiä tehdä kaupassa.
Tottakai parempituloisella on enemmän rahaa käytössä jo ihan lähtökohtaisesti. Asiaa voi ehkä katsoa näkökulmasta: kumpi pärjäilee paremmin yksin ja kumpi yhdessä.Asiaa voi teoretisoida loputtomiin, mutta on paljon todella hyvätuloisia, jotka ovat veloissa. Joiden elämä näyttää ulospäin varakkaalta, mutta joiden koko talous voi kaatua yhden kuun palkan menetykseen. Hyvät tulot ei itsessään takaa yhtään mitään.
Tämän vuoksi tämän ketjun keskustelu kompensoinnista on aina suhteellista ja tilanteet tulkinnanvaraisia. Jokaisen suhteen tilanne on omanlaisensa, eikä niitä oikein voi yleistää. Tosiaan, spekuloida ja teorisoida voidaan loputtomiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Asiaa voi ehkä katsoa näkökulmasta: kumpi pärjäilee paremmin yksin ja kumpi yhdessä."
Ap:n tapaama nainen varmasti pärjää paremmin ilman ap:ta. Eipä ole henkistä riippakiveä pilaamassa tunnelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei missään nimessä. Täällä palstalla ollaan nyt tultu siihen tulokseen, että sinusta ei siihen ole. Et ole kelvollinen parisuhteeseen, poistu takavasemmalle ja jätä nainen itseäsi paremmille. Näin säästyy rakkaat rahat, eikä kukaan varmasti pääse niistä mitenkään hyötymään, paitsi tietenkin sinä, mikä on pääasia.
Ihan käsittämätön suhtautuminen tämäkin, että jos haluaa erilliset rahat ei saisi haluta edes parisuhdetta. Monella minun tuntemallani parilla on omat rahat ja pitkä, jopa vuosikymmenien suhde. Nämäkö parit ei saisi olla yhdessä, koska vauvapalstan mukaan yhteiset rahat on ainoa oikea malli ja muita malleja kannattavien pitäisi vaan suosiolla kuolla yksin? Miksei vaan voi hyväksyä, että maailmassa on erilaisia ihmisiä ja heillä kaikilla on ihan yhtäläinen oikeus etsiä omannäköistä rakkautta?
No eihän ne erilliset rahat ja tilit sitä tarkoita, etteikö selvästi varakkaampi voisi maksaa enemmän kuin se köyhä / pienituloinen. Suurella osalla pareista onkin erilliset rahat, pitkissäkin suhteissa, joko kokonaan tai osittain (esim. yhteinen taloustili). Näin säilyy tietty riippumattomuus.
...Ja onko näillä tutuillasi sitten isotkin varallisuus- tai tuloerot, ja jos on, niin mistä tiedät, ettei isompituloinen kustanna myös jotain enemmän? Vaikka onkin omat rahat.
Et sinä minulta lupia tarvi ollaksesi varakkaana sen köyhän kanssa ja maksaa kaikki silti tasan puoliksi. Minusta sellainen kuitenkin kertoo huomattavan itsekkäästä luonteesta / siitä, ettei suhteeseen ja yhteiselämään ole sitouduttu. Tällainen jako tarkoittaa samalla myös materiaalisesti aika niukkaa yhteiselämää. Mutta joo, kukin tavallaan. Pitkää onnea ja syvää rakkautta en tuollaiseen järjestelyyn kuitenkaan povaa.
Ja kuten aiemminkin mainittu, niin on myös vähän eri asia, jos kumpikaan ei suhteessa ole köyhä / pienituloinen, vaikka jotain varallisuueroja olisikin. Toki minusta silloinkin pieni kompensointi joissain asioissa voi olla paikkallaan yhteiselämässä. Tämähän ei mitään elättämistä tosiaan ole, vaan tavallista huomaavaisuutta ja välittämistä, sekä elämän jakamista erilaisista tilanteista riippuen.
Toki ihan kaikenkin voi halutessaan jakaa. Silloin vaan pitää katsoa aika tarkkaan ja ajan kanssa, kenen kanssa näin tekee. Usein ollaan avioliitossa, jos tähän päädytään.
Puhutaan varakkaasta puolisosta ja köyhästä/pienituloisesta puolisosta ja miten pitää kompensoida. Jokaisella köyhällä/pienituloiselia parisuhteessa elävällä jää varmasti omaa rahaa käyttöön enemmän jos vertaa yksin asuvan köyhän/pienituloisen elämää joka maksaa yhdestä palkasta kaiken. Ihan tällä 50/50-mallilla. Hiukan suhteellisuudentajua, miettikääpä.
Kyllä, kun elintaso on tän pienempituloisen mukainen. Mietipä sitä sen suurempituloisen näkökulmasta. Suurituloinen voisi asua Haukilahdessa, mutta pakotettu elämään Koivukylässä, rakkaudesta vähätuloiseen.
Tuskinpa sentään. Aika kärjistetty, harvinainen esimerkki.
Pointti oli, että on ihmisiä ketkä joutuvat elämään niillä pienillä tuloilla. Ei ole ketään kompensoimassa. Versus menojen puolittuminen yhteenmuuttamisen kautta. Ja siihen kaivataan kompensoimista. Vaikka be menot puoliintuivat suhteessa yksinasumiseen. Olisiko hiukan itsekästä.Silti pitemmän päälle pienituloinen häviää ja isompituloinen voittaa. Jos nyt ensin tuntuukin, että 50/50 on hyvä ratkaisu edelliseen tilanteeseen yksin asuessa. Mutta kun ollaan pitempään yhdessä ja tulee isompaa hankintaa tai juuri niin, että parempituloinen haluaakin usein ostaa jonkun kalliimman ostoksen kuin pienituloisella on varaa. Itsellä on ainakin yksinasujana niin, että hankinnat ovat todellla harkittuja ja monesti juuri niitä edullisia.
Jos yhdessäasuessa ostetaan esimerkiksi parempituloisen mieliteosta kalliimpi telkkari, kalliimmat muutkin kotiin tarvittavat asiat niin kyllähän siinä 50/50 pienituloinen joutuu pikkuhiljaa ahdinkoon. Ei yksi ostos vielä, mutta niitähän tulee oletettavasti pikkuhiljaa matkan varrella. Jos parempituloinen haluaa pitää korkeamman elintason, ostelee mielellään kaikenlaista kivaa, asutaan kalliimmin, muttei kompensoi sitä mitenkään rahallisesti.
Esimerkiksi jos mennään yhdessä johonkin liikkeeseen ja pienituloinen ehdottaa, että tuo on ihan riittävän hyvä, mielessään miettii, että siihen pystyy laittamaan puolet. Niin parempituloinen haluaakin monta kertaa kalliimman ja silti pienempituloinen maksaa siitä puolet. Ei hän voi oikein muutakaan siinä tilanteessa, noloa se on kaupassa alkaa keskustelemaan rahatilanteestaan. Kun näitä tilanteita tulee säännöllisesti, niin tuntuuhan se pienituloisen kukkarossa. Kun hänelle kelpaisi halvempikin, mutta mennään parempituloisen mielen mukaan.
No kai asioita suunnitellaan, eikä päätöksiä tehdä kaupassa.
Tottakai parempituloisella on enemmän rahaa käytössä jo ihan lähtökohtaisesti. Asiaa voi ehkä katsoa näkökulmasta: kumpi pärjäilee paremmin yksin ja kumpi yhdessä.Asiaa voi teoretisoida loputtomiin, mutta on paljon todella hyvätuloisia, jotka ovat veloissa. Joiden elämä näyttää ulospäin varakkaalta, mutta joiden koko talous voi kaatua yhden kuun palkan menetykseen. Hyvät tulot ei itsessään takaa yhtään mitään.
Tämän vuoksi tämän ketjun keskustelu kompensoinnista on aina suhteellista ja tilanteet tulkinnanvaraisia. Jokaisen suhteen tilanne on omanlaisensa, eikä niitä oikein voi yleistää. Tosiaan, spekuloida ja teorisoida voidaan loputtomiin.
Tässä on nyt mielestäni otettu esimerkkitapaukseksi niitä parempituloisia tai varakkaita tapauksia, joilla ei ole suuria velkoja ja joiden talous ei kaadu yhteen palkanmaksun viivästykseen. Ovat vakaalla pohjalla.
Jos otettaisiin esiin kaikkia eri tapauksia keskustelu leviäisi liikaa, olisi loputon suo. Voisihan näissä pienituloisissakin olla jotain tapauksia, joilla kuitenkin on hyvät tukiverkostot muualla, eli saisivat apua muualta kuin kumppaniltaan, tai esimerkiksi perintöjä tulossa jne. On varakeinoja pienituloisuuteensa.
Silloinhan hekin olisivat eri asemassa toisiinsa verraten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siskoni perusti uusperheen poikakaverinsa kanssa. Mies oli kahden tytön yh ja siskollani on kolma poikaa. Pojista nuorin oli joka toinen viikko ja kaksi vanhempaa kävi sillon tällön, ehkäpä kerran viikonlopussa syömässä, lopussa eivät enää ollenkaan. Olivat jo vanhempia.
Siskoni päivitteli aikoinaan koska poikaystävänsä piti selviönä että ruokabudjetti on sitten 50/50. Kaikki muuhan oli huushollissa 50/50.
Mies tienasi siskoani paremmin, löytyy omaisuutta sekä sijotuksia. Jos joku tätä miettii.
Vääntöähän siintäkin tuli.
Naiset ovat useasti liian tossuja. Ja alkuun kun ollaan rakastuneita niin helposti viedään kun litran mittaa.
Miehet pitävät päänsä kylmänä rakastuneinakin. Ja vetävät aina kotiinpäin.
Miten perusteli 50/50? Pienituloisen tukee suurempi tuloista?
Muistaakseni että kaikki jaetaan 50/50, niin miksei sitten ruokamenotkin.
Joskus kun exlokkini oli jälleen ajatellut omaa napaansa niin saatoin tokasta että sä et sitten ajattele kun itseäsi.
Exukko tokas takasin että 'jos en minä itseäni ajattelisi, niin kuka minua ajattelisi?'
Kyseessä kuitenkin perheellinen, kolmen lapsen isä.
Oikea pihi minäitsemies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joskus kun exlokkini oli jälleen ajatellut omaa napaansa niin saatoin tokasta että sä et sitten ajattele kun itseäsi.
Exukko tokas takasin että 'jos en minä itseäni ajattelisi, niin kuka minua ajattelisi?'
Kyseessä kuitenkin perheellinen, kolmen lapsen isä.
Oikea pihi minäitsemies.
Aivan. Huhhuh
Jos on suuret tuloerot, niin JOSKUS on pakko tarjota pienempi tuloiselle, että siitä asiasta voidaan YHDESSÄ nauttia.
Mutta normaali ihminen ei oleta toisen osallistuvan ihan kaikkiin toisenkin menoihin aina ja kaikenaikaa. Eikä köyhempi voi omia ja omistaa toisen maksamia juttuja vain sillä perusteella, että ollaan pari. Hankinnoista pitää aina erikseen sopia ja sinulla ennen suhdetta olleet asiat eivät ole parisuhteessa automaattisesti sen toisenkin omia.
Mutta joustoa on pakko olla, että ylipäätään voi tehdä maksullisia asioita yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko koskaan käynyt pienempituloisen naisen kanssa seuraavia keskusteluja:
"Oi kuinka ihanaa olisi matkustaa yhdessä X tai kokea sinun kanssasi elämys Y...mutta eihän minulla ole rahaa sellaisiin"
(nainen odottaa sinun sanovan "mutta jos minä maksan!")
Tai.
"Tuntuu ikävältä kun minulla ei ole tarjota hyvää ruokaa kun olen köyhä, kun sinä voit ostaa kaikkea tosi kallista"
(nainen odottaa sinun sanovan "mutta jos minä tuon mukanani kalliimpaa ruokaa ja kokkaamme yhdessä!")
Jos sinä ajattelet päässäsi, "tätä hän varmasti tarkoittaa", kyseessä ei ole keskustelu vaan sinun oma mielikuvituksesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei missään nimessä. Täällä palstalla ollaan nyt tultu siihen tulokseen, että sinusta ei siihen ole. Et ole kelvollinen parisuhteeseen, poistu takavasemmalle ja jätä nainen itseäsi paremmille. Näin säästyy rakkaat rahat, eikä kukaan varmasti pääse niistä mitenkään hyötymään, paitsi tietenkin sinä, mikä on pääasia.
Ihan käsittämätön suhtautuminen tämäkin, että jos haluaa erilliset rahat ei saisi haluta edes parisuhdetta. Monella minun tuntemallani parilla on omat rahat ja pitkä, jopa vuosikymmenien suhde. Nämäkö parit ei saisi olla yhdessä, koska vauvapalstan mukaan yhteiset rahat on ainoa oikea malli ja muita malleja kannattavien pitäisi vaan suosiolla kuolla yksin? Miksei vaan voi hyväksyä, että maailmassa on erilaisia ihmisiä ja heillä kaikilla on ihan yhtäläinen oikeus etsiä omannäköistä rakkautta?
Olen samaa mieltä. Nykypäivänä on yleistä tämä 50/50 malli yhteisin kuluihin ja muuten omat rahat. Ehkä edellisellä sukupolvella oli yhteiset rahat malli enemmän vallalla, jo ihan siitä syystä että useimmiten mies tienasi enemmän. Näissäkin poikkeuksia. Samoin kommentti, että jos rakastat jaat varallisuutesi on hiukan lapsellinen. Avioehdot ovat tätä päivää, jos puhutaan avioliitosta. Eikä tapailuvaiheessa vielä varallisuuksiin mennä.
Tässä on kyse toki tukevasti keski-ikäisistä ihmisistä, jotka eivät enää lapsia saisi, vaikka haluaisivat. Mutta noin muuten haluan juristina sanoa pari sanaa tuosta, että avioehdot ovat tätä päivää. Se on taas uusi tapa, millä naisia saatetaan taloudelliseen ahdinkoon, että uskotellaan avioehdon olevan aina reilu ja normaali asia, joka pitäisi vaan laittaa kuntoon eli tehdä.
Nykyäänkin on nimittäin tavallista ja pääsääntö, että kun lapsia syntyy, nimenomaan äiti kantaa päävastuun heidän hoitamisestaan ja käyttää lapsiin ja kotiin enemmän aikaa kuin isä. Tätä ei muuksi muuta sekään, että nykyään isät hip hip huraa pitävät entistä jonkin verran enemmän perhevapaita. Yhä edelleen isän perhevapaa ajoittuu helppoon vauvavuoden loppuun, äidin perhevapaa rankkaan pikkuvauva-aikaan. Ja yhä edelleen isän ollessa kotona äiti tekee iltaisin paljon kotitöitä, kun taas äidin lomaillessa kotona vauvan kanssa isät odottavat valmista ruokaa pöytään.
Jos siinä olisi kaikki, niin asia ei olisi ihan niin olennainen kuin se on. Mutta yhä nykyään äidit kantavat päävastuun myös isompien lasten ruoasta, vaatteista ja harrastuksista, ja se vaikuttaa rahankäyttöön ja ajankäyttöön parikymmentä vuotta. Isät toisaalta itse kokevat osallistuvansa ihan mahtavasti ja oikeastaan maksavansa ja tekevänsä enemmän kuin oman osuutensa, kun he ylipäätään joskus jotain tekevät. Ääneen lausumaton oletus on siis, että isän osuus olisi edelleen se nolla, ja kaikki mitä isä tekee on jotenkin ylimääräistä ja ansaitsee yleisöaaltoja.
No tämä vaikuttaa pitkällä tähtäimellä äidin talouteen todella merkittävästi ja juuri siksi meillä on olemassa aviovarallisuusjörjestelmä. Eli kun kaksi samanlaisen koulutuksen hankkinutta nuorta aikuista menee yhteen ja miehen ura etenee hienosti ja sijoitukset karttuvat samalla kun naisen ura töksähtelee asioihin, jotka ovat hänen oma valintansa (sarkasmia!) eikä sijoitettavaa rahaa juuri jää, niin liiton päättyessä yhteenlaskettu omaisuus kumminkin jaetaan tasan. Ja niin sen kuuluukin mennä. Jos taas on tehty perusmuotoinen avio-oikeuden poissulkeva avioehto, mies kävelee ulos liitosta varakkaana kaverina ja nainen on ehkä pahastikin puilla paljailla. Ja jos lapset ovat yhä alaikäisiä, juuri nainen yleensä silti kantaa päävastuun heidän elämästään jatkossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos on iso ero tuloissa/varallisuudessa niin sitten mennään sen pienituloisemman budjetin mukaan jos yhteen muutetaan. Rikkaamman ei tarvi kustantaa toiselle mitään ja se köyhempi pärjää niillä pienemmilläkin tuloillaan hyvin. Voi tietysti tarkoittaa että asutaan 50 neliön kaksiossa jossain ympäryskynnassa vuokralla mutta mitäpä sitä ei tekisi rakkaansa hyväksi.
Joo ja syödään halpaa sikanautajauhelihaa ja hernerokkaa, ei mitään kuhafileitä eikä tuoreita ihania vihanneksia talvella tai marjoja kesällä. Mitäpä sitä ei uhraisi rakkaansa vuoksi, vaikka itsellä olisi varaa herkulliseen ja terveelliseen ruokaan.
No ap ei nyt selvästikään ole perustamassa perhettä tai haluamassa isäksi. Muutoin ajattelisi toisella tavoin. Älä ap siis ota naista, joka haluaa perhe-elämää. Siinä ei nimittäin ole omia rahoja, vaan perheen yhteiset rahat.
Monet miehet kuvittelee, että heille kuuluu vaimo ja perhe, vaikka eivät ole millään tasolla valmiita sellaiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei missään nimessä. Täällä palstalla ollaan nyt tultu siihen tulokseen, että sinusta ei siihen ole. Et ole kelvollinen parisuhteeseen, poistu takavasemmalle ja jätä nainen itseäsi paremmille. Näin säästyy rakkaat rahat, eikä kukaan varmasti pääse niistä mitenkään hyötymään, paitsi tietenkin sinä, mikä on pääasia.
Ihan käsittämätön suhtautuminen tämäkin, että jos haluaa erilliset rahat ei saisi haluta edes parisuhdetta. Monella minun tuntemallani parilla on omat rahat ja pitkä, jopa vuosikymmenien suhde. Nämäkö parit ei saisi olla yhdessä, koska vauvapalstan mukaan yhteiset rahat on ainoa oikea malli ja muita malleja kannattavien pitäisi vaan suosiolla kuolla yksin? Miksei vaan voi hyväksyä, että maailmassa on erilaisia ihmisiä ja heillä kaikilla on ihan yhtäläinen oikeus etsiä omannäköistä rakkautta?
No eihän ne erilliset rahat ja tilit sitä tarkoita, etteikö selvästi varakkaampi voisi maksaa enemmän kuin se köyhä / pienituloinen. Suurella osalla pareista onkin erilliset rahat, pitkissäkin suhteissa, joko kokonaan tai osittain (esim. yhteinen taloustili). Näin säilyy tietty riippumattomuus.
...Ja onko näillä tutuillasi sitten isotkin varallisuus- tai tuloerot, ja jos on, niin mistä tiedät, ettei isompituloinen kustanna myös jotain enemmän? Vaikka onkin omat rahat.
Et sinä minulta lupia tarvi ollaksesi varakkaana sen köyhän kanssa ja maksaa kaikki silti tasan puoliksi. Minusta sellainen kuitenkin kertoo huomattavan itsekkäästä luonteesta / siitä, ettei suhteeseen ja yhteiselämään ole sitouduttu. Tällainen jako tarkoittaa samalla myös materiaalisesti aika niukkaa yhteiselämää. Mutta joo, kukin tavallaan. Pitkää onnea ja syvää rakkautta en tuollaiseen järjestelyyn kuitenkaan povaa.
Ja kuten aiemminkin mainittu, niin on myös vähän eri asia, jos kumpikaan ei suhteessa ole köyhä / pienituloinen, vaikka jotain varallisuueroja olisikin. Toki minusta silloinkin pieni kompensointi joissain asioissa voi olla paikkallaan yhteiselämässä. Tämähän ei mitään elättämistä tosiaan ole, vaan tavallista huomaavaisuutta ja välittämistä, sekä elämän jakamista erilaisista tilanteista riippuen.
Toki ihan kaikenkin voi halutessaan jakaa. Silloin vaan pitää katsoa aika tarkkaan ja ajan kanssa, kenen kanssa näin tekee. Usein ollaan avioliitossa, jos tähän päädytään.
Puhutaan varakkaasta puolisosta ja köyhästä/pienituloisesta puolisosta ja miten pitää kompensoida. Jokaisella köyhällä/pienituloiselia parisuhteessa elävällä jää varmasti omaa rahaa käyttöön enemmän jos vertaa yksin asuvan köyhän/pienituloisen elämää joka maksaa yhdestä palkasta kaiken. Ihan tällä 50/50-mallilla. Hiukan suhteellisuudentajua, miettikääpä.
Kyllä, kun elintaso on tän pienempituloisen mukainen. Mietipä sitä sen suurempituloisen näkökulmasta. Suurituloinen voisi asua Haukilahdessa, mutta pakotettu elämään Koivukylässä, rakkaudesta vähätuloiseen.
Tuskinpa sentään. Aika kärjistetty, harvinainen esimerkki.
Pointti oli, että on ihmisiä ketkä joutuvat elämään niillä pienillä tuloilla. Ei ole ketään kompensoimassa. Versus menojen puolittuminen yhteenmuuttamisen kautta. Ja siihen kaivataan kompensoimista. Vaikka be menot puoliintuivat suhteessa yksinasumiseen. Olisiko hiukan itsekästä.
Se on kärjistetty ja harvinainen esimerkki vain siksi, että ei kukaan oikeasti asu Koivukylässä, jos on varaa ja halua asua Haukilahdssa. Silloin asutaan Haukilahdessa ja se parempituloinen, jonka takia sinne muutettiin, vänkkää ja kipuilee sen asian kanssa, että pienempituloinen ei niinku millään pysty maksamaan puolia asumiskustannuksista sekä 50% kaikista muista kuluista, vaan parempituloisen on ihan pakko maksaa vähän enemmän. Ja sitten puhutaan rumasti lompakkoloisesta ja niin edelleen. Kuulostaako edelleen hirmu harvinaiselta?
Vierailija kirjoitti:
Jos on suuret tuloerot, niin JOSKUS on pakko tarjota pienempi tuloiselle, että siitä asiasta voidaan YHDESSÄ nauttia.
Mutta normaali ihminen ei oleta toisen osallistuvan ihan kaikkiin toisenkin menoihin aina ja kaikenaikaa. Eikä köyhempi voi omia ja omistaa toisen maksamia juttuja vain sillä perusteella, että ollaan pari. Hankinnoista pitää aina erikseen sopia ja sinulla ennen suhdetta olleet asiat eivät ole parisuhteessa automaattisesti sen toisenkin omia.
Mutta joustoa on pakko olla, että ylipäätään voi tehdä maksullisia asioita yhdessä.
Ehkäpä ketjun aihe ei ollut se, että pitääkö/voiko suurempituloinen tarjota pienempituloiselle puolisolleen jotain. Tässä alkuperäinen huoli oli enemmänkin se, että pienituloisemman päässä voi parisuhteen aloittamisen jälkeen suurituloisemman tulot muuttua kummasti "meidän yhteisiksi" tuloiksi.
Se on totta. Aika monella menee logiikka sillä tavalla, että jos oma nettotulo on vaikka 2000 euroa kuussa ja sillä onnistuu itse elämään, niin 3000 euroa tienaavalla on 1000 euroa kuussa ihan ylimääräistä rahaa, joka on vapaana mihin tahansa käyttöön. Ja tuosta näkökulmasta sitä tonnia voi käyttää hyvinkin kevytmielisesti ja turhuuksiin, koska se on aivan täysin ylimääräistä rahaa.
Vassarihenkinen versio tästä on tosiaan vielä se, että koska se tonni on ylimääräistä ja enemmän kuin itse saan, on jotenkin vähän väärinkin, että toisella noin vaan on se tonni, ja siksi se tonni vähän niin kuin kuuluukin jakaa kaikkien maailman tarvitsevien kesken, kuten nyt ensimmäiseksi minun.
Tuollainen alkaa ihan aiheellisesti ottaa päähän, koska se kolme tonnia kuussa tienaava on laskenut omat budjettinsa omien tulojensa mukaan, eikä se tonni ole hänellä todellakaan mitään ylimääräistä turhaa irtorahaa, vaan se on kiinni asuntolainan lyhennyksissä tai Nordnetin kuukausisäästösopimuksessa tai vaikkapa harrastusmaksuissa. Ihan sama missä, mutta sillä on jo oma käyttönsä eikä sitä voi joku muu ruveta noin vaan omimaan.
Pitkässä sitoutuneessa parisuhteessa tietysti budjetit ja lainanhoidot ja sijoittamiset kannattaa pohtia yhdessä ja niin, että molemmilla on sellaiseen mahdollisuuksia. Ne mahdollisuudet tulevat molemmille siitä, että yhteistalous on tehokkaampi kuin kaksi erillistaloutta. Aloittajalla ei vielä ole mitään kunnollista parisuhdetta eikä ehkä ikinä tulekaan. Minusta on tavallaan hyvä, että hän pohtii tätä teemaa nyt, vaikka pohdinta onkin vielä aika lapsenkengissä ja itsekkäällä pohjalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on suuret tuloerot, niin JOSKUS on pakko tarjota pienempi tuloiselle, että siitä asiasta voidaan YHDESSÄ nauttia.
Mutta normaali ihminen ei oleta toisen osallistuvan ihan kaikkiin toisenkin menoihin aina ja kaikenaikaa. Eikä köyhempi voi omia ja omistaa toisen maksamia juttuja vain sillä perusteella, että ollaan pari. Hankinnoista pitää aina erikseen sopia ja sinulla ennen suhdetta olleet asiat eivät ole parisuhteessa automaattisesti sen toisenkin omia.
Mutta joustoa on pakko olla, että ylipäätään voi tehdä maksullisia asioita yhdessä.
Ehkäpä ketjun aihe ei ollut se, että pitääkö/voiko suurempituloinen tarjota pienempituloiselle puolisolleen jotain. Tässä alkuperäinen huoli oli enemmänkin se, että pienituloisemman päässä voi parisuhteen aloittamisen jälkeen suurituloisemman tulot muuttua kummasti "meidän yhteisiksi" tuloiksi.
Höpöhöpö. Ei ap idiootin kanssa seurustele
Alue: Aihe vapaa
Näitä tapauksia oli aikoinaan jossakin ketjussa. Miehellä hyvät tulot, asunto arvoalueella, vene, mökki/huvila, kaks autoa, mp, ja vaikka maksoi kaikesta enemmän, nainen oli pulassa. Kunnes tuli ero. Useat naiset kertoi, kuinka paljon paremmin pärjäävän taloudellisesti, kun saavat yksin päättää rahoistaan. Ja kun taakkana ei ole edes osittain nuo elämäntapahärpäkkeet, jotka eivät aina puolisolle ole mitenkään tärkeitä.