Varallisuuserot parisuhtessa. Pitäisikö vielä yrittää?

Ap ymmärrätkö että jos kahden ihmisen talous lyödään yksiin ja kulusi tätä kautta vähenee, kummankin elintaso kohoaa. Mikä tässä on pelottavaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei missään nimessä. Täällä palstalla ollaan nyt tultu siihen tulokseen, että sinusta ei siihen ole. Et ole kelvollinen parisuhteeseen, poistu takavasemmalle ja jätä nainen itseäsi paremmille. Näin säästyy rakkaat rahat, eikä kukaan varmasti pääse niistä mitenkään hyötymään, paitsi tietenkin sinä, mikä on pääasia.

Ihan käsittämätön suhtautuminen tämäkin, että jos haluaa erilliset rahat ei saisi haluta edes parisuhdetta. Monella minun tuntemallani parilla on omat rahat ja pitkä, jopa vuosikymmenien suhde. Nämäkö parit ei saisi olla yhdessä, koska vauvapalstan mukaan yhteiset rahat on ainoa oikea malli ja muita malleja kannattavien pitäisi vaan suosiolla kuolla yksin? Miksei vaan voi hyväksyä, että maailmassa on erilaisia ihmisiä ja heillä kaikilla on ihan yhtäläinen oikeus etsiä omannäköistä rakkautta?

No eihän ne erilliset rahat ja tilit sitä tarkoita, etteikö selvästi varakkaampi voisi maksaa enemmän kuin se köyhä / pienituloinen. Suurella osalla pareista onkin erilliset rahat, pitkissäkin suhteissa, joko kokonaan tai osittain (esim. yhteinen taloustili). Näin säilyy tietty riippumattomuus.

...Ja onko näillä tutuillasi sitten isotkin varallisuus- tai tuloerot, ja jos on, niin mistä tiedät, ettei isompituloinen kustanna myös jotain enemmän? Vaikka onkin omat rahat.

Et sinä minulta lupia tarvi ollaksesi varakkaana sen köyhän kanssa ja maksaa kaikki silti tasan puoliksi. Minusta sellainen kuitenkin kertoo huomattavan itsekkäästä luonteesta / siitä, ettei suhteeseen ja yhteiselämään ole sitouduttu. Tällainen jako tarkoittaa samalla myös materiaalisesti aika niukkaa yhteiselämää. Mutta joo, kukin tavallaan. Pitkää onnea ja syvää rakkautta en tuollaiseen järjestelyyn kuitenkaan povaa.

Ja kuten aiemminkin mainittu, niin on myös vähän eri asia, jos kumpikaan ei suhteessa ole köyhä / pienituloinen, vaikka jotain varallisuueroja olisikin. Toki minusta silloinkin pieni kompensointi joissain asioissa voi olla paikkallaan yhteiselämässä. Tämähän ei mitään elättämistä tosiaan ole, vaan tavallista huomaavaisuutta ja välittämistä, sekä elämän jakamista erilaisista tilanteista riippuen. 

Toki ihan kaikenkin voi halutessaan jakaa. Silloin vaan pitää katsoa aika tarkkaan ja ajan kanssa, kenen kanssa näin tekee. Usein ollaan avioliitossa, jos tähän päädytään.

Puhutaan varakkaasta puolisosta ja köyhästä/pienituloisesta puolisosta ja miten pitää kompensoida. Jokaisella köyhällä/pienituloiselia parisuhteessa elävällä jää varmasti omaa rahaa käyttöön enemmän jos vertaa yksin asuvan köyhän/pienituloisen elämää joka maksaa yhdestä palkasta kaiken. Ihan tällä 50/50-mallilla. Hiukan suhteellisuudentajua, miettikääpä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen lukenut ap:n aloituksen ja vastauksia ja muutenkin tätä ketjua, enkä jotenkin saa kiinni tästä yhtään. Eli siis onko niin että moni nainen ihan nyt 2020-luvulla olettaa että mies kustantaa yhteistä elämää? Ja että varakkaammalta puolisolta voi pyytää tai jopa vaatia selvästi enemmän rahallista panostusta kuin mihin itsellä olisi varaa. Itse tiedän yhden tapauksen, jossa mies on maksanut yhteiselämästä enemmän kuin nainen. Tällöin oli eksplisiittisesti sovittu että koska mies itse haluaa elää oman tulotasonsa mukaista elämää (kallis asunto, ulkona syöminen jne jne), hän on valmis maksamaan enemmän kuin nainen jotta tällainen elämäntyyli olisi mahdollista yhdessä. Muissa, 99 tapauksessa sadasta, puolisoilla on omat erilliset rahat sekä suunnilleen 50/50 panostus yhteisiin menoihin. Olen pian 40v.

"Eli siis onko niin että moni nainen ihan nyt 2020-luvulla olettaa että mies kustantaa yhteistä elämää?"

Ei oleta. Se varakkaampi voi olla nainenkin. 

Itse ainakin oletan, että parisuhteessa huomiodaan toisen elämäntilanne kaikkinensa mukaanlukien taloudellinen tilanne. Sukupuolista riippumatta. Jos on isompia varallisuuseroja, niin varakkaampi maksaa luonnollisestikin ainakin joitakin asioita enemmän, jos on pitkäaikainen kumppanuus kyseessä. Ja siis itse haluaa maksaa ja pitää tätä reiluna. 

(Pidän saitana ja itsekkäänä, jos haluaa maksaa kaiken aina puoliksi, vaikka se tekisi tiukkaa toiselle tai ei ole varaa.)

Olisiko niin, että itsekäs on se joka vaatii ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei missään nimessä. Täällä palstalla ollaan nyt tultu siihen tulokseen, että sinusta ei siihen ole. Et ole kelvollinen parisuhteeseen, poistu takavasemmalle ja jätä nainen itseäsi paremmille. Näin säästyy rakkaat rahat, eikä kukaan varmasti pääse niistä mitenkään hyötymään, paitsi tietenkin sinä, mikä on pääasia.

Ihan käsittämätön suhtautuminen tämäkin, että jos haluaa erilliset rahat ei saisi haluta edes parisuhdetta. Monella minun tuntemallani parilla on omat rahat ja pitkä, jopa vuosikymmenien suhde. Nämäkö parit ei saisi olla yhdessä, koska vauvapalstan mukaan yhteiset rahat on ainoa oikea malli ja muita malleja kannattavien pitäisi vaan suosiolla kuolla yksin? Miksei vaan voi hyväksyä, että maailmassa on erilaisia ihmisiä ja heillä kaikilla on ihan yhtäläinen oikeus etsiä omannäköistä rakkautta?

No eihän ne erilliset rahat ja tilit sitä tarkoita, etteikö selvästi varakkaampi voisi maksaa enemmän kuin se köyhä / pienituloinen. Suurella osalla pareista onkin erilliset rahat, pitkissäkin suhteissa, joko kokonaan tai osittain (esim. yhteinen taloustili). Näin säilyy tietty riippumattomuus.

...Ja onko näillä tutuillasi sitten isotkin varallisuus- tai tuloerot, ja jos on, niin mistä tiedät, ettei isompituloinen kustanna myös jotain enemmän? Vaikka onkin omat rahat.

Et sinä minulta lupia tarvi ollaksesi varakkaana sen köyhän kanssa ja maksaa kaikki silti tasan puoliksi. Minusta sellainen kuitenkin kertoo huomattavan itsekkäästä luonteesta / siitä, ettei suhteeseen ja yhteiselämään ole sitouduttu. Tällainen jako tarkoittaa samalla myös materiaalisesti aika niukkaa yhteiselämää. Mutta joo, kukin tavallaan. Pitkää onnea ja syvää rakkautta en tuollaiseen järjestelyyn kuitenkaan povaa.

Ja kuten aiemminkin mainittu, niin on myös vähän eri asia, jos kumpikaan ei suhteessa ole köyhä / pienituloinen, vaikka jotain varallisuueroja olisikin. Toki minusta silloinkin pieni kompensointi joissain asioissa voi olla paikkallaan yhteiselämässä. Tämähän ei mitään elättämistä tosiaan ole, vaan tavallista huomaavaisuutta ja välittämistä, sekä elämän jakamista erilaisista tilanteista riippuen. 

Toki ihan kaikenkin voi halutessaan jakaa. Silloin vaan pitää katsoa aika tarkkaan ja ajan kanssa, kenen kanssa näin tekee. Usein ollaan avioliitossa, jos tähän päädytään.

Puhutaan varakkaasta puolisosta ja köyhästä/pienituloisesta puolisosta ja miten pitää kompensoida. Jokaisella köyhällä/pienituloiselia parisuhteessa elävällä jää varmasti omaa rahaa käyttöön enemmän jos vertaa yksin asuvan köyhän/pienituloisen elämää joka maksaa yhdestä palkasta kaiken. Ihan tällä 50/50-mallilla. Hiukan suhteellisuudentajua, miettikääpä. 

Tuolla logiikalla se isotuloinenkin säästää yhtälailla. Taidat puhua tässä yhteydessä nyt yhteenmuutosta, jossa periaatteessa usein kyllä molemmat säästää. Paitsi jos on isot tuloerot ja valitaan lähemmäs sen isotuloisemman elintaso ja puitteet ;) 

Seurustellessa ja erillään asuen, voi kulua enemmänkin rahaa kun aiemmin, kun matkustetaan asuntojen välillä ja on ne yhteiset tekemiset. Riippuu tietenkin mitä tehdään, käydäänkö mustikassa vai konsertissa. Kokataanko kotona halvoista raaka-aineita linssisoppaa, kuten köyhä itse tekisi, vai hankitaanko jotain vähän tyyriimpää sapuskaa tai mennään joskus uloskin syömään.

Jos sitten mennään ihan Kelan tuilla elävään työttömään, tai hyvin pienipalkkaiseen, niin hän menettää isotuloisen kanssa yhteen muuttaessa asumistukensa (Kela laskee yhteistaloudeksi ja katsoo avopuolison elättävän). Toimeentulotukeen ei enää ole myökään samalla tavalla oikeutta. En tiedä mitä nykyisen yleistuen (ennen työmarkkinatuki n. 600 e käteen) ehdot ovat. Sen todennäköisesti vielä sitten saisi. Paljonkos 600 euron tuloilla maksellaan yhteisiä menoja kuukaudessa? 

Näin ollen, ihan taloudellisista syistä johtuen, köyhän / köyhän kanssa kannattaa ehkä harkita vähän tarkemmin sitä yhteenmuuttoa. Jos toinen ei ole valmis maksamaan isompaa osuutta, niin käytännössä se ei ole työttömälle tai pienipalkkaiselle/pätkätyöläiselle välttämättä edes mahdollista, tai ainakaan taloudellisesti kannattavaa tai turvallista.

Tässä vähän köyhän realismia ja suhteellisuutta, mietipä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kyse sittenkin siitä, että pelkäät joutuvasi katselemaan laiskottelevaa ihmistä, kun itse teet paljon töitä rahan eteen? Se on ihan validi tunne. 

On hyvä, että aktiivisuustaso on lähes sama. Mutta usein tilanne on se, että nainen paiskii raskaita töitä, jopa tuplaraskaita kuten tunne- sekä kehokuormittava hoivatyö, mutta saa vain vähemmän palkkaa koska se sattuu olemaan ”naisten ala”. Silloin kannattaa hyvillä mielin tasata toimeentuloa omasta pussista naiselle, koska tämä on todellakin sen ansainnut. 

Toinen tilanne on se, että nainen tekee suurimman osan koti- ja metatyöstä, josta pitää myös saada korvaus, jos se ei ole tasan (eli saman verran vapaa-aikaa ja vapaata ajattelua). Ilman lapsia näin ei ehkä käy. 

Noissa hoivatyön raskaudesta ja huonosta palkasta joka pitää varmasti paikkansa sitä en siis epäile. Mutta mielenkiintoista on se kuinka paljon miehiä on huonolla palkalla raskaissa ja sairastumisen riskiä kasvattavassa työssä mutta niistä ei paljon mediassa puhuta. Eikä varmasti auta se että miehet eivät yleensä siitä valita ainakin jos katsoo työpaikkaa mistä on kokemusta. Mies valtainen ala huono palkka kukaan ei valita muuta kuin työkavereiden kesken ei julkisesti uskalla kukaan valittaa niin kyllähän se näyttää että miehillä on hyvät olot. Sitten harvoin kun jolu nainen uskaltautuu tälle alalle töihin ja meidän työpaikalalle niin jo rupeaa kohta valittamaan ongelmista ja se on todella hyvä homma koska silloin voi ammattiliitto puuttua asiaan. Mutta meidän mies työntekijät ovat todellisia vellihousuja jotka suostuvat jopa luopumaan osasta ylityökorvauksistaan kun ovat niin arkoja ja vainoharhaisia että  pelkäävät saavansa potkut jollain aikavälillä jos ottavat rahat.En sitten tiedä kun kaikilla on nainen ja  ja liuta lapsia että tekeekö se miehestä sitten noin vellihousun  mutta pahalta näyttää siinä vaiheessa jos suomeen tulee sota en ole nähnyt täällä sitä suomalaista sisua. Tosiaan olen siis itse mies.

Mitä aloja tarkoitat? En ole asiaan erityisesti perehtynyt, mutta ymmärtänyt, että monilla miesten aloilla ollut aika vahvat liitot asioita ajamassa. Onko tämä menneisyyttä, vai olenko vain väärässä?

Olen hyvätuloinen nainen ja vaikka en missään tapailuvaiheessa kerro palkkaani, niin se on joka tapauksessa aika helposti selvitettävissä ainakin jollain tarkkuudella. Raha ei ole itselleni sillä tavalla tärkeää, että haluaisin kerätä sitä lisää ja lisää. Tietysti se helpottaa elämää, mutta ei se mene minkään muun asian edelle. Ja ihmissuhteissa varsinkin olisi aivan ihanaa, jos se kumppani ajattelisi samalla tavalla, siis että kumpikin on ihmisenä jotain aivan muuta kuin paksu tai laiha lompakko. 

Itselleni ei ole osunut kohdalle sellaista miestä, joka "kestäisi" sen, että nainen tienaa huomattavasti enemmän. Jossain vaiheessa se kuitenkin nousee esiin, ensin ehkä pienenä piikittelynä, huomautteluna ostoksista, jotkut heittäytyvät marttyyreiksi. Siis selvästi näkee että jokin nyt hiertää mutta harva mies pystyy myöskään analysoimaan syitä tai puhumaan niistä. Ja ennen kuin kukaan ehtii lähteä syyttämään minua siitä että jotenkin nostan tämän raha-asian itse pinnalle, niin sitä en todellakaan tee. Mieluiten en edes puhuisi koko asiasta, vaan hoitaisin maksut silleen hys-hys-tyyliin. Mutta ei käy. Yhteistaloutta en ole edes yrittänyt, ja jos joku taas ehdottaa että etsi sitten vertaistuloinen mies, niin aika toivotonta on. Ihmettelen vain sitä, onko tosiaan niin että mies tuntee alemmuudentuntoa tällaisesssa tilanteessa mutta nainen taas solahtaa siihen luontevammin? Vai onko tämä vain turha yleistys?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kyse sittenkin siitä, että pelkäät joutuvasi katselemaan laiskottelevaa ihmistä, kun itse teet paljon töitä rahan eteen? Se on ihan validi tunne. 

On hyvä, että aktiivisuustaso on lähes sama. Mutta usein tilanne on se, että nainen paiskii raskaita töitä, jopa tuplaraskaita kuten tunne- sekä kehokuormittava hoivatyö, mutta saa vain vähemmän palkkaa koska se sattuu olemaan ”naisten ala”. Silloin kannattaa hyvillä mielin tasata toimeentuloa omasta pussista naiselle, koska tämä on todellakin sen ansainnut. 

Toinen tilanne on se, että nainen tekee suurimman osan koti- ja metatyöstä, josta pitää myös saada korvaus, jos se ei ole tasan (eli saman verran vapaa-aikaa ja vapaata ajattelua). Ilman lapsia näin ei ehkä käy. 

Noissa hoivatyön raskaudesta ja huonosta palkasta joka pitää varmasti paikkansa sitä en siis epäile. Mutta mielenkiintoista on se kuinka paljon miehiä on huonolla palkalla raskaissa ja sairastumisen riskiä kasvattavassa työssä mutta niistä ei paljon mediassa puhuta. Eikä varmasti auta se että miehet eivät yleensä siitä valita ainakin jos katsoo työpaikkaa mistä on kokemusta. Mies valtainen ala huono palkka kukaan ei valita muuta kuin työkavereiden kesken ei julkisesti uskalla kukaan valittaa niin kyllähän se näyttää että miehillä on hyvät olot. Sitten harvoin kun jolu nainen uskaltautuu tälle alalle töihin ja meidän työpaikalalle niin jo rupeaa kohta valittamaan ongelmista ja se on todella hyvä homma koska silloin voi ammattiliitto puuttua asiaan. Mutta meidän mies työntekijät ovat todellisia vellihousuja jotka suostuvat jopa luopumaan osasta ylityökorvauksistaan kun ovat niin arkoja ja vainoharhaisia että  pelkäävät saavansa potkut jollain aikavälillä jos ottavat rahat.En sitten tiedä kun kaikilla on nainen ja  ja liuta lapsia että tekeekö se miehestä sitten noin vellihousun  mutta pahalta näyttää siinä vaiheessa jos suomeen tulee sota en ole nähnyt täällä sitä suomalaista sisua. Tosiaan olen siis itse mies.

Vähän ot, mutta kiinnostaisi, mistä miesvaltaisesta alasta /aloista nyt puhut?

Ikävää kyllä, jos on noin vellihousumiehiä, ettei haluta työntekijöiden oikeuksia puolustaa, oli sitten lapsia ja perhe tai ei. 

Kyllähän tämä työttömyystilanne ja työttömien aseman vaikeuttaminen ja halventaminen, varmasti myös vaikuttaa haluun nostaa ongelmia työpaikalla esiin. Pelätään työpaikan puolesta.

EK ja työnantajat pitävät työttömyydestä, sillä se antaa vipuvarren työehtojen ja olojen heikennyksiin / ettei niitä tarvi parantaa.

Naiset ovat ehkä sitten jo pitkän ajan saatossa tottuneet ja oppineet ns. tappelemaan altavastaajina oman asemansa ja oikeuksiensa puolesta. Sillä on saavutettu tasa-arvoa.... ja taitaa olla miesvaltaiselle alalle päätyneet naiset usein näitä vähän kovempia paloja ja saavat naisena myös vielä nykypäivänäkin kuraa niskaan joiltain alan miehiltä. Ei siis mitään uutta heille auringon alla tällainen puoliensa pitäminen.

Suuri mekaanisen metsäteollisuuden yritys

"Tietyt korkeasti koulutetut naisvaltaiset alat maksavat suurempaa palkkaa kuin monet perinteiset tai alemmin koulutetut miesvaltaiset alat. Esimerkiksi terveydenhuollon ja lääkealan johtavat asiantuntijat, farmaseutit, erikoissairaanhoidon ammattilaiset sekä tietyt julkisen sektorin ylemmät toimihenkilöt ansaitsevat enemmän kuin esimerkiksi monien perus- tai rakennusalojen työntekijät." YLE

AIn vastaus

Vierailija kirjoitti:

Olen hyvätuloinen nainen ja vaikka en missään tapailuvaiheessa kerro palkkaani, niin se on joka tapauksessa aika helposti selvitettävissä ainakin jollain tarkkuudella. Raha ei ole itselleni sillä tavalla tärkeää, että haluaisin kerätä sitä lisää ja lisää. Tietysti se helpottaa elämää, mutta ei se mene minkään muun asian edelle. Ja ihmissuhteissa varsinkin olisi aivan ihanaa, jos se kumppani ajattelisi samalla tavalla, siis että kumpikin on ihmisenä jotain aivan muuta kuin paksu tai laiha lompakko. 

Itselleni ei ole osunut kohdalle sellaista miestä, joka "kestäisi" sen, että nainen tienaa huomattavasti enemmän. Jossain vaiheessa se kuitenkin nousee esiin, ensin ehkä pienenä piikittelynä, huomautteluna ostoksista, jotkut heittäytyvät marttyyreiksi. Siis selvästi näkee että jokin nyt hiertää mutta harva mies pystyy myöskään analysoimaan syitä tai puhumaan niistä. Ja ennen kuin kukaan ehtii lähteä syyttämään minua siitä että jotenkin nostan tämän raha-asian itse pinnalle, niin sitä en todellakaan tee. Mieluiten en edes puhuisi koko asiasta, vaan hoitaisin maksut silleen hys-hys-tyyliin. Mutta ei käy. Yhteistaloutta en ole edes yrittänyt, ja jos joku taas ehdottaa että etsi sitten vertaistuloinen mies, niin aika toivotonta on. Ihmettelen vain sitä, onko tosiaan niin että mies tuntee alemmuudentuntoa tällaisesssa tilanteessa mutta nainen taas solahtaa siihen luontevammin? Vai onko tämä vain turha yleistys?

Enpä tiedä, itsellä kokemus selkeästä lokkeilusta. Itsellä paremmat tulot kuin miehellä, ei kuitenkaan huomattavasti. Miehelle sopii oikein hyvin, että kustannan lähes kaiken normaalin elämän lisäksi tulevan. Periaatteessa ei ole ongelma, joskus vähän mietityttää. Yleisesti luulen, että on yleisempää että miehillä on alemmuudentuntoa tällaisessa tilanteessa enemmän kuin naisilla.

Vierailija kirjoitti:

Ap ymmärrätkö että jos kahden ihmisen talous lyödään yksiin ja kulusi tätä kautta vähenee, kummankin elintaso kohoaa. Mikä tässä on pelottavaa?

En tiedä apsta, mutta joillekin ajatus siitä, että toisen elinkustannukset halpenevat minun rahoilla, on se punainen vaate. Ystävällä oli tällainen miesystävä. Heidän asuminen ym. ruoka olisi tullut jaettuna edulliseksi molemmille. Mutta koska asunnon oli ystäväni ostanut ja siitä oli vielä velkaa, miesystävä ei halunnut "maksaa toisen velkoja". Tämä oli siis hänen tulkintansa siitä, että olisi osallistunut menoihin puoliksi. Hän sit mieluummin jopa söi ulkona, jottei olisi vahingossakaan tuonut yhteiseen pottiin mitään kaverini elämää "helpottamaan". Samainen kaveri oli kyl myös veloissa. Erohan siitä sit kuitenkin tuli .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei missään nimessä. Täällä palstalla ollaan nyt tultu siihen tulokseen, että sinusta ei siihen ole. Et ole kelvollinen parisuhteeseen, poistu takavasemmalle ja jätä nainen itseäsi paremmille. Näin säästyy rakkaat rahat, eikä kukaan varmasti pääse niistä mitenkään hyötymään, paitsi tietenkin sinä, mikä on pääasia.

Ihan käsittämätön suhtautuminen tämäkin, että jos haluaa erilliset rahat ei saisi haluta edes parisuhdetta. Monella minun tuntemallani parilla on omat rahat ja pitkä, jopa vuosikymmenien suhde. Nämäkö parit ei saisi olla yhdessä, koska vauvapalstan mukaan yhteiset rahat on ainoa oikea malli ja muita malleja kannattavien pitäisi vaan suosiolla kuolla yksin? Miksei vaan voi hyväksyä, että maailmassa on erilaisia ihmisiä ja heillä kaikilla on ihan yhtäläinen oikeus etsiä omannäköistä rakkautta?

No eihän ne erilliset rahat ja tilit sitä tarkoita, etteikö selvästi varakkaampi voisi maksaa enemmän kuin se köyhä / pienituloinen. Suurella osalla pareista onkin erilliset rahat, pitkissäkin suhteissa, joko kokonaan tai osittain (esim. yhteinen taloustili). Näin säilyy tietty riippumattomuus.

...Ja onko näillä tutuillasi sitten isotkin varallisuus- tai tuloerot, ja jos on, niin mistä tiedät, ettei isompituloinen kustanna myös jotain enemmän? Vaikka onkin omat rahat.

Et sinä minulta lupia tarvi ollaksesi varakkaana sen köyhän kanssa ja maksaa kaikki silti tasan puoliksi. Minusta sellainen kuitenkin kertoo huomattavan itsekkäästä luonteesta / siitä, ettei suhteeseen ja yhteiselämään ole sitouduttu. Tällainen jako tarkoittaa samalla myös materiaalisesti aika niukkaa yhteiselämää. Mutta joo, kukin tavallaan. Pitkää onnea ja syvää rakkautta en tuollaiseen järjestelyyn kuitenkaan povaa.

Ja kuten aiemminkin mainittu, niin on myös vähän eri asia, jos kumpikaan ei suhteessa ole köyhä / pienituloinen, vaikka jotain varallisuueroja olisikin. Toki minusta silloinkin pieni kompensointi joissain asioissa voi olla paikkallaan yhteiselämässä. Tämähän ei mitään elättämistä tosiaan ole, vaan tavallista huomaavaisuutta ja välittämistä, sekä elämän jakamista erilaisista tilanteista riippuen. 

Toki ihan kaikenkin voi halutessaan jakaa. Silloin vaan pitää katsoa aika tarkkaan ja ajan kanssa, kenen kanssa näin tekee. Usein ollaan avioliitossa, jos tähän päädytään.

Puhutaan varakkaasta puolisosta ja köyhästä/pienituloisesta puolisosta ja miten pitää kompensoida. Jokaisella köyhällä/pienituloiselia parisuhteessa elävällä jää varmasti omaa rahaa käyttöön enemmän jos vertaa yksin asuvan köyhän/pienituloisen elämää joka maksaa yhdestä palkasta kaiken. Ihan tällä 50/50-mallilla. Hiukan suhteellisuudentajua, miettikääpä. 

Kyllä, kun elintaso on tän pienempituloisen mukainen. Mietipä sitä sen suurempituloisen näkökulmasta. Suurituloinen voisi asua Haukilahdessa, mutta pakotettu elämään Koivukylässä, rakkaudesta vähätuloiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei missään nimessä. Täällä palstalla ollaan nyt tultu siihen tulokseen, että sinusta ei siihen ole. Et ole kelvollinen parisuhteeseen, poistu takavasemmalle ja jätä nainen itseäsi paremmille. Näin säästyy rakkaat rahat, eikä kukaan varmasti pääse niistä mitenkään hyötymään, paitsi tietenkin sinä, mikä on pääasia.

Ihan käsittämätön suhtautuminen tämäkin, että jos haluaa erilliset rahat ei saisi haluta edes parisuhdetta. Monella minun tuntemallani parilla on omat rahat ja pitkä, jopa vuosikymmenien suhde. Nämäkö parit ei saisi olla yhdessä, koska vauvapalstan mukaan yhteiset rahat on ainoa oikea malli ja muita malleja kannattavien pitäisi vaan suosiolla kuolla yksin? Miksei vaan voi hyväksyä, että maailmassa on erilaisia ihmisiä ja heillä kaikilla on ihan yhtäläinen oikeus etsiä omannäköistä rakkautta?

No eihän ne erilliset rahat ja tilit sitä tarkoita, etteikö selvästi varakkaampi voisi maksaa enemmän kuin se köyhä / pienituloinen. Suurella osalla pareista onkin erilliset rahat, pitkissäkin suhteissa, joko kokonaan tai osittain (esim. yhteinen taloustili). Näin säilyy tietty riippumattomuus.

...Ja onko näillä tutuillasi sitten isotkin varallisuus- tai tuloerot, ja jos on, niin mistä tiedät, ettei isompituloinen kustanna myös jotain enemmän? Vaikka onkin omat rahat.

Et sinä minulta lupia tarvi ollaksesi varakkaana sen köyhän kanssa ja maksaa kaikki silti tasan puoliksi. Minusta sellainen kuitenkin kertoo huomattavan itsekkäästä luonteesta / siitä, ettei suhteeseen ja yhteiselämään ole sitouduttu. Tällainen jako tarkoittaa samalla myös materiaalisesti aika niukkaa yhteiselämää. Mutta joo, kukin tavallaan. Pitkää onnea ja syvää rakkautta en tuollaiseen järjestelyyn kuitenkaan povaa.

Ja kuten aiemminkin mainittu, niin on myös vähän eri asia, jos kumpikaan ei suhteessa ole köyhä / pienituloinen, vaikka jotain varallisuueroja olisikin. Toki minusta silloinkin pieni kompensointi joissain asioissa voi olla paikkallaan yhteiselämässä. Tämähän ei mitään elättämistä tosiaan ole, vaan tavallista huomaavaisuutta ja välittämistä, sekä elämän jakamista erilaisista tilanteista riippuen. 

Toki ihan kaikenkin voi halutessaan jakaa. Silloin vaan pitää katsoa aika tarkkaan ja ajan kanssa, kenen kanssa näin tekee. Usein ollaan avioliitossa, jos tähän päädytään.

Puhutaan varakkaasta puolisosta ja köyhästä/pienituloisesta puolisosta ja miten pitää kompensoida. Jokaisella köyhällä/pienituloiselia parisuhteessa elävällä jää varmasti omaa rahaa käyttöön enemmän jos vertaa yksin asuvan köyhän/pienituloisen elämää joka maksaa yhdestä palkasta kaiken. Ihan tällä 50/50-mallilla. Hiukan suhteellisuudentajua, miettikääpä. 

Kyllä, kun elintaso on tän pienempituloisen mukainen. Mietipä sitä sen suurempituloisen näkökulmasta. Suurituloinen voisi asua Haukilahdessa, mutta pakotettu elämään Koivukylässä, rakkaudesta vähätuloiseen.

Tuskinpa sentään. Aika kärjistetty, harvinainen esimerkki.

Pointti oli, että on ihmisiä ketkä joutuvat elämään niillä pienillä tuloilla. Ei ole ketään kompensoimassa.  Versus menojen puolittuminen  yhteenmuuttamisen kautta. Ja siihen kaivataan kompensoimista. Vaikka be menot puoliintuivat suhteessa yksinasumiseen. Olisiko hiukan itsekästä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei missään nimessä. Täällä palstalla ollaan nyt tultu siihen tulokseen, että sinusta ei siihen ole. Et ole kelvollinen parisuhteeseen, poistu takavasemmalle ja jätä nainen itseäsi paremmille. Näin säästyy rakkaat rahat, eikä kukaan varmasti pääse niistä mitenkään hyötymään, paitsi tietenkin sinä, mikä on pääasia.

Ihan käsittämätön suhtautuminen tämäkin, että jos haluaa erilliset rahat ei saisi haluta edes parisuhdetta. Monella minun tuntemallani parilla on omat rahat ja pitkä, jopa vuosikymmenien suhde. Nämäkö parit ei saisi olla yhdessä, koska vauvapalstan mukaan yhteiset rahat on ainoa oikea malli ja muita malleja kannattavien pitäisi vaan suosiolla kuolla yksin? Miksei vaan voi hyväksyä, että maailmassa on erilaisia ihmisiä ja heillä kaikilla on ihan yhtäläinen oikeus etsiä omannäköistä rakkautta?

No eihän ne erilliset rahat ja tilit sitä tarkoita, etteikö selvästi varakkaampi voisi maksaa enemmän kuin se köyhä / pienituloinen. Suurella osalla pareista onkin erilliset rahat, pitkissäkin suhteissa, joko kokonaan tai osittain (esim. yhteinen taloustili). Näin säilyy tietty riippumattomuus.

...Ja onko näillä tutuillasi sitten isotkin varallisuus- tai tuloerot, ja jos on, niin mistä tiedät, ettei isompituloinen kustanna myös jotain enemmän? Vaikka onkin omat rahat.

Et sinä minulta lupia tarvi ollaksesi varakkaana sen köyhän kanssa ja maksaa kaikki silti tasan puoliksi. Minusta sellainen kuitenkin kertoo huomattavan itsekkäästä luonteesta / siitä, ettei suhteeseen ja yhteiselämään ole sitouduttu. Tällainen jako tarkoittaa samalla myös materiaalisesti aika niukkaa yhteiselämää. Mutta joo, kukin tavallaan. Pitkää onnea ja syvää rakkautta en tuollaiseen järjestelyyn kuitenkaan povaa.

Ja kuten aiemminkin mainittu, niin on myös vähän eri asia, jos kumpikaan ei suhteessa ole köyhä / pienituloinen, vaikka jotain varallisuueroja olisikin. Toki minusta silloinkin pieni kompensointi joissain asioissa voi olla paikkallaan yhteiselämässä. Tämähän ei mitään elättämistä tosiaan ole, vaan tavallista huomaavaisuutta ja välittämistä, sekä elämän jakamista erilaisista tilanteista riippuen. 

Toki ihan kaikenkin voi halutessaan jakaa. Silloin vaan pitää katsoa aika tarkkaan ja ajan kanssa, kenen kanssa näin tekee. Usein ollaan avioliitossa, jos tähän päädytään.

Puhutaan varakkaasta puolisosta ja köyhästä/pienituloisesta puolisosta ja miten pitää kompensoida. Jokaisella köyhällä/pienituloiselia parisuhteessa elävällä jää varmasti omaa rahaa käyttöön enemmän jos vertaa yksin asuvan köyhän/pienituloisen elämää joka maksaa yhdestä palkasta kaiken. Ihan tällä 50/50-mallilla. Hiukan suhteellisuudentajua, miettikääpä. 

Kyllä, kun elintaso on tän pienempituloisen mukainen. Mietipä sitä sen suurempituloisen näkökulmasta. Suurituloinen voisi asua Haukilahdessa, mutta pakotettu elämään Koivukylässä, rakkaudesta vähätuloiseen.

Tuskinpa sentään. Aika kärjistetty, harvinainen esimerkki.

Pointti oli, että on ihmisiä ketkä joutuvat elämään niillä pienillä tuloilla. Ei ole ketään kompensoimassa.  Versus menojen puolittuminen  yhteenmuuttamisen kautta. Ja siihen kaivataan kompensoimista. Vaikka be menot puoliintuivat suhteessa yksinasumiseen. Olisiko hiukan itsekästä. 

Silti pitemmän päälle pienituloinen häviää ja isompituloinen voittaa. Jos nyt ensin tuntuukin, että 50/50 on hyvä ratkaisu edelliseen tilanteeseen yksin asuessa. Mutta kun ollaan pitempään yhdessä ja tulee isompaa hankintaa tai juuri niin, että parempituloinen haluaakin usein ostaa jonkun kalliimman ostoksen kuin  pienituloisella on varaa. Itsellä on ainakin yksinasujana niin, että hankinnat ovat todellla harkittuja ja monesti juuri niitä edullisia. 

Jos yhdessäasuessa ostetaan esimerkiksi parempituloisen mieliteosta kalliimpi telkkari, kalliimmat muutkin kotiin tarvittavat asiat niin kyllähän siinä 50/50 pienituloinen joutuu pikkuhiljaa ahdinkoon. Ei yksi ostos vielä, mutta niitähän tulee oletettavasti pikkuhiljaa matkan varrella. Jos parempituloinen haluaa pitää korkeamman elintason, ostelee mielellään kaikenlaista kivaa, asutaan kalliimmin, muttei kompensoi sitä mitenkään rahallisesti. 

Esimerkiksi jos mennään yhdessä johonkin liikkeeseen ja pienituloinen ehdottaa, että tuo on ihan riittävän hyvä, mielessään miettii, että siihen pystyy laittamaan puolet. Niin parempituloinen haluaakin monta kertaa kalliimman ja silti pienempituloinen maksaa siitä puolet. Ei hän voi oikein muutakaan siinä tilanteessa, noloa se on kaupassa alkaa keskustelemaan rahatilanteestaan. Kun näitä tilanteita tulee säännöllisesti, niin tuntuuhan se pienituloisen kukkarossa. Kun hänelle kelpaisi halvempikin, mutta mennään parempituloisen mielen mukaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei missään nimessä. Täällä palstalla ollaan nyt tultu siihen tulokseen, että sinusta ei siihen ole. Et ole kelvollinen parisuhteeseen, poistu takavasemmalle ja jätä nainen itseäsi paremmille. Näin säästyy rakkaat rahat, eikä kukaan varmasti pääse niistä mitenkään hyötymään, paitsi tietenkin sinä, mikä on pääasia.

Ihan käsittämätön suhtautuminen tämäkin, että jos haluaa erilliset rahat ei saisi haluta edes parisuhdetta. Monella minun tuntemallani parilla on omat rahat ja pitkä, jopa vuosikymmenien suhde. Nämäkö parit ei saisi olla yhdessä, koska vauvapalstan mukaan yhteiset rahat on ainoa oikea malli ja muita malleja kannattavien pitäisi vaan suosiolla kuolla yksin? Miksei vaan voi hyväksyä, että maailmassa on erilaisia ihmisiä ja heillä kaikilla on ihan yhtäläinen oikeus etsiä omannäköistä rakkautta?

Olen samaa mieltä. Nykypäivänä on yleistä tämä 50/50 malli yhteisin kuluihin ja muuten omat rahat. Ehkä edellisellä sukupolvella  oli yhteiset rahat malli enemmän vallalla, jo ihan siitä syystä että useimmiten mies tienasi enemmän. Näissäkin poikkeuksia. Samoin kommentti, että jos rakastat jaat varallisuutesi on hiukan lapsellinen. Avioehdot ovat tätä päivää, jos puhutaan avioliitosta.  Eikä tapailuvaiheessa vielä varallisuuksiin mennä. 

 

Ap ei tunnu haluavan mitään yhteisiä kuluja, joten sinun esimerkkisi ei kelpaa. Aloituksessa jo sanotaan: "Mutta sisäinen hälytyskello soi ja sanoo, että jossain vaiheessa herääkin keskustelu siitä, mitä kaikkea voitaisiin tehdä yhdessä jos..." 

En ole koko ketjua lukenut, mutta tällä palstalla on ap:n kaltaiset miehet kirjoittaneet mm. että yhteiselle matkalle ei voi mennä, koska silloin nainen saa hotellihuoneen halvemmalla kuin jos matkustaisi yksin. Tämä siis tilanteessa, jossa kumpikin maksaisi huoneesta puolet, mutta se tulisi per henkilö halvemmaksi kuin yhdelle. Tämä on ollut miesten mielestä hyväksikäyttöä, koska hyi, nainen hyötyy yhteisestä huoneesta. 

Ei aloituksesta käy tarkemmin selville mielipidettä yhteisiin kuluihin. Jokainen tulkitsee tavallaan. 

Minä tulkitsen, ettei ap halua mitään yhteisiä kuluja, koska ei halua yhteen asumaankaan. Mitä yhteisiä kuluja erillään asuvilla sinun mielestäsi on? Ap:ta pelotti jo se, että nainen ehdottaisi yhteistä tekemistä. 

- se, jolle vastasit

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei missään nimessä. Täällä palstalla ollaan nyt tultu siihen tulokseen, että sinusta ei siihen ole. Et ole kelvollinen parisuhteeseen, poistu takavasemmalle ja jätä nainen itseäsi paremmille. Näin säästyy rakkaat rahat, eikä kukaan varmasti pääse niistä mitenkään hyötymään, paitsi tietenkin sinä, mikä on pääasia.

Ihan käsittämätön suhtautuminen tämäkin, että jos haluaa erilliset rahat ei saisi haluta edes parisuhdetta. Monella minun tuntemallani parilla on omat rahat ja pitkä, jopa vuosikymmenien suhde. Nämäkö parit ei saisi olla yhdessä, koska vauvapalstan mukaan yhteiset rahat on ainoa oikea malli ja muita malleja kannattavien pitäisi vaan suosiolla kuolla yksin? Miksei vaan voi hyväksyä, että maailmassa on erilaisia ihmisiä ja heillä kaikilla on ihan yhtäläinen oikeus etsiä omannäköistä rakkautta?

Olen samaa mieltä. Nykypäivänä on yleistä tämä 50/50 malli yhteisin kuluihin ja muuten omat rahat. Ehkä edellisellä sukupolvella  oli yhteiset rahat malli enemmän vallalla, jo ihan siitä syystä että useimmiten mies tienasi enemmän. Näissäkin poikkeuksia. Samoin kommentti, että jos rakastat jaat varallisuutesi on hiukan lapsellinen. Avioehdot ovat tätä päivää, jos puhutaan avioliitosta.  Eikä tapailuvaiheessa vielä varallisuuksiin mennä. 

 

Ap ei tunnu haluavan mitään yhteisiä kuluja, joten sinun esimerkkisi ei kelpaa. Aloituksessa jo sanotaan: "Mutta sisäinen hälytyskello soi ja sanoo, että jossain vaiheessa herääkin keskustelu siitä, mitä kaikkea voitaisiin tehdä yhdessä jos..." 

En ole koko ketjua lukenut, mutta tällä palstalla on ap:n kaltaiset miehet kirjoittaneet mm. että yhteiselle matkalle ei voi mennä, koska silloin nainen saa hotellihuoneen halvemmalla kuin jos matkustaisi yksin. Tämä siis tilanteessa, jossa kumpikin maksaisi huoneesta puolet, mutta se tulisi per henkilö halvemmaksi kuin yhdelle. Tämä on ollut miesten mielestä hyväksikäyttöä, koska hyi, nainen hyötyy yhteisestä huoneesta. 

Ei aloituksesta käy tarkemmin selville mielipidettä yhteisiin kuluihin. Jokainen tulkitsee tavallaan. 

Minä tulkitsen, ettei ap halua mitään yhteisiä kuluja, koska ei halua yhteen asumaankaan. Mitä yhteisiä kuluja erillään asuvilla sinun mielestäsi on? Ap:ta pelotti jo se, että nainen ehdottaisi yhteistä tekemistä. 

- se, jolle vastasit

En osaa vastata, kun ei aloituksesta käy selville kuin pohdintaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei missään nimessä. Täällä palstalla ollaan nyt tultu siihen tulokseen, että sinusta ei siihen ole. Et ole kelvollinen parisuhteeseen, poistu takavasemmalle ja jätä nainen itseäsi paremmille. Näin säästyy rakkaat rahat, eikä kukaan varmasti pääse niistä mitenkään hyötymään, paitsi tietenkin sinä, mikä on pääasia.

Ihan käsittämätön suhtautuminen tämäkin, että jos haluaa erilliset rahat ei saisi haluta edes parisuhdetta. Monella minun tuntemallani parilla on omat rahat ja pitkä, jopa vuosikymmenien suhde. Nämäkö parit ei saisi olla yhdessä, koska vauvapalstan mukaan yhteiset rahat on ainoa oikea malli ja muita malleja kannattavien pitäisi vaan suosiolla kuolla yksin? Miksei vaan voi hyväksyä, että maailmassa on erilaisia ihmisiä ja heillä kaikilla on ihan yhtäläinen oikeus etsiä omannäköistä rakkautta?

No eihän ne erilliset rahat ja tilit sitä tarkoita, etteikö selvästi varakkaampi voisi maksaa enemmän kuin se köyhä / pienituloinen. Suurella osalla pareista onkin erilliset rahat, pitkissäkin suhteissa, joko kokonaan tai osittain (esim. yhteinen taloustili). Näin säilyy tietty riippumattomuus.

...Ja onko näillä tutuillasi sitten isotkin varallisuus- tai tuloerot, ja jos on, niin mistä tiedät, ettei isompituloinen kustanna myös jotain enemmän? Vaikka onkin omat rahat.

Et sinä minulta lupia tarvi ollaksesi varakkaana sen köyhän kanssa ja maksaa kaikki silti tasan puoliksi. Minusta sellainen kuitenkin kertoo huomattavan itsekkäästä luonteesta / siitä, ettei suhteeseen ja yhteiselämään ole sitouduttu. Tällainen jako tarkoittaa samalla myös materiaalisesti aika niukkaa yhteiselämää. Mutta joo, kukin tavallaan. Pitkää onnea ja syvää rakkautta en tuollaiseen järjestelyyn kuitenkaan povaa.

Ja kuten aiemminkin mainittu, niin on myös vähän eri asia, jos kumpikaan ei suhteessa ole köyhä / pienituloinen, vaikka jotain varallisuueroja olisikin. Toki minusta silloinkin pieni kompensointi joissain asioissa voi olla paikkallaan yhteiselämässä. Tämähän ei mitään elättämistä tosiaan ole, vaan tavallista huomaavaisuutta ja välittämistä, sekä elämän jakamista erilaisista tilanteista riippuen. 

Toki ihan kaikenkin voi halutessaan jakaa. Silloin vaan pitää katsoa aika tarkkaan ja ajan kanssa, kenen kanssa näin tekee. Usein ollaan avioliitossa, jos tähän päädytään.

Puhutaan varakkaasta puolisosta ja köyhästä/pienituloisesta puolisosta ja miten pitää kompensoida. Jokaisella köyhällä/pienituloiselia parisuhteessa elävällä jää varmasti omaa rahaa käyttöön enemmän jos vertaa yksin asuvan köyhän/pienituloisen elämää joka maksaa yhdestä palkasta kaiken. Ihan tällä 50/50-mallilla. Hiukan suhteellisuudentajua, miettikääpä. 

Kyllä, kun elintaso on tän pienempituloisen mukainen. Mietipä sitä sen suurempituloisen näkökulmasta. Suurituloinen voisi asua Haukilahdessa, mutta pakotettu elämään Koivukylässä, rakkaudesta vähätuloiseen.

Tuskinpa sentään. Aika kärjistetty, harvinainen esimerkki.

Pointti oli, että on ihmisiä ketkä joutuvat elämään niillä pienillä tuloilla. Ei ole ketään kompensoimassa.  Versus menojen puolittuminen  yhteenmuuttamisen kautta. Ja siihen kaivataan kompensoimista. Vaikka be menot puoliintuivat suhteessa yksinasumiseen. Olisiko hiukan itsekästä. 

Silti pitemmän päälle pienituloinen häviää ja isompituloinen voittaa. Jos nyt ensin tuntuukin, että 50/50 on hyvä ratkaisu edelliseen tilanteeseen yksin asuessa. Mutta kun ollaan pitempään yhdessä ja tulee isompaa hankintaa tai juuri niin, että parempituloinen haluaakin usein ostaa jonkun kalliimman ostoksen kuin  pienituloisella on varaa. Itsellä on ainakin yksinasujana niin, että hankinnat ovat todellla harkittuja ja monesti juuri niitä edullisia. 

Jos yhdessäasuessa ostetaan esimerkiksi parempituloisen mieliteosta kalliimpi telkkari, kalliimmat muutkin kotiin tarvittavat asiat niin kyllähän siinä 50/50 pienituloinen joutuu pikkuhiljaa ahdinkoon. Ei yksi ostos vielä, mutta niitähän tulee oletettavasti pikkuhiljaa matkan varrella. Jos parempituloinen haluaa pitää korkeamman elintason, ostelee mielellään kaikenlaista kivaa, asutaan kalliimmin, muttei kompensoi sitä mitenkään rahallisesti. 

Esimerkiksi jos mennään yhdessä johonkin liikkeeseen ja pienituloinen ehdottaa, että tuo on ihan riittävän hyvä, mielessään miettii, että siihen pystyy laittamaan puolet. Niin parempituloinen haluaakin monta kertaa kalliimman ja silti pienempituloinen maksaa siitä puolet. Ei hän voi oikein muutakaan siinä tilanteessa, noloa se on kaupassa alkaa keskustelemaan rahatilanteestaan. Kun näitä tilanteita tulee säännöllisesti, niin tuntuuhan se pienituloisen kukkarossa. Kun hänelle kelpaisi halvempikin, mutta mennään parempituloisen mielen mukaan. 

No  kai asioita suunnitellaan, eikä päätöksiä tehdä kaupassa.

Tottakai parempituloisella on enemmän rahaa käytössä jo ihan lähtökohtaisesti. Asiaa voi ehkä katsoa näkökulmasta: kumpi pärjäilee paremmin yksin ja kumpi yhdessä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei missään nimessä. Täällä palstalla ollaan nyt tultu siihen tulokseen, että sinusta ei siihen ole. Et ole kelvollinen parisuhteeseen, poistu takavasemmalle ja jätä nainen itseäsi paremmille. Näin säästyy rakkaat rahat, eikä kukaan varmasti pääse niistä mitenkään hyötymään, paitsi tietenkin sinä, mikä on pääasia.

Ihan käsittämätön suhtautuminen tämäkin, että jos haluaa erilliset rahat ei saisi haluta edes parisuhdetta. Monella minun tuntemallani parilla on omat rahat ja pitkä, jopa vuosikymmenien suhde. Nämäkö parit ei saisi olla yhdessä, koska vauvapalstan mukaan yhteiset rahat on ainoa oikea malli ja muita malleja kannattavien pitäisi vaan suosiolla kuolla yksin? Miksei vaan voi hyväksyä, että maailmassa on erilaisia ihmisiä ja heillä kaikilla on ihan yhtäläinen oikeus etsiä omannäköistä rakkautta?

Olen samaa mieltä. Nykypäivänä on yleistä tämä 50/50 malli yhteisin kuluihin ja muuten omat rahat. Ehkä edellisellä sukupolvella  oli yhteiset rahat malli enemmän vallalla, jo ihan siitä syystä että useimmiten mies tienasi enemmän. Näissäkin poikkeuksia. Samoin kommentti, että jos rakastat jaat varallisuutesi on hiukan lapsellinen. Avioehdot ovat tätä päivää, jos puhutaan avioliitosta.  Eikä tapailuvaiheessa vielä varallisuuksiin mennä. 

 

Ap ei tunnu haluavan mitään yhteisiä kuluja, joten sinun esimerkkisi ei kelpaa. Aloituksessa jo sanotaan: "Mutta sisäinen hälytyskello soi ja sanoo, että jossain vaiheessa herääkin keskustelu siitä, mitä kaikkea voitaisiin tehdä yhdessä jos..." 

En ole koko ketjua lukenut, mutta tällä palstalla on ap:n kaltaiset miehet kirjoittaneet mm. että yhteiselle matkalle ei voi mennä, koska silloin nainen saa hotellihuoneen halvemmalla kuin jos matkustaisi yksin. Tämä siis tilanteessa, jossa kumpikin maksaisi huoneesta puolet, mutta se tulisi per henkilö halvemmaksi kuin yhdelle. Tämä on ollut miesten mielestä hyväksikäyttöä, koska hyi, nainen hyötyy yhteisestä huoneesta. 

Ei aloituksesta käy tarkemmin selville mielipidettä yhteisiin kuluihin. Jokainen tulkitsee tavallaan. 

Minä tulkitsen, ettei ap halua mitään yhteisiä kuluja, koska ei halua yhteen asumaankaan. Mitä yhteisiä kuluja erillään asuvilla sinun mielestäsi on? Ap:ta pelotti jo se, että nainen ehdottaisi yhteistä tekemistä. 

- se, jolle vastasit

En osaa vastata, kun ei aloituksesta käy selville kuin pohdintaa.

Ehkä tämä ketju ei ole sinua varten, jos et oikein mitään osaa sanoa, vai mitä? Jos minä kysyn, mitä yhteisiä kuluja erillään asuvilla on, siihen voi vastata yleisellä tasolla, ilman tietoja ap:n tilanteesta. Jostain syystä et kykene siihen. Suosittelen sinulle helpompitajuisia ketjuja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen lukenut ap:n aloituksen ja vastauksia ja muutenkin tätä ketjua, enkä jotenkin saa kiinni tästä yhtään. Eli siis onko niin että moni nainen ihan nyt 2020-luvulla olettaa että mies kustantaa yhteistä elämää? Ja että varakkaammalta puolisolta voi pyytää tai jopa vaatia selvästi enemmän rahallista panostusta kuin mihin itsellä olisi varaa. Itse tiedän yhden tapauksen, jossa mies on maksanut yhteiselämästä enemmän kuin nainen. Tällöin oli eksplisiittisesti sovittu että koska mies itse haluaa elää oman tulotasonsa mukaista elämää (kallis asunto, ulkona syöminen jne jne), hän on valmis maksamaan enemmän kuin nainen jotta tällainen elämäntyyli olisi mahdollista yhdessä. Muissa, 99 tapauksessa sadasta, puolisoilla on omat erilliset rahat sekä suunnilleen 50/50 panostus yhteisiin menoihin. Olen pian 40v.

"Eli siis onko niin että moni nainen ihan nyt 2020-luvulla olettaa että mies kustantaa yhteistä elämää?"

Ei oleta. Se varakkaampi voi olla nainenkin. 

Itse ainakin oletan, että parisuhteessa huomiodaan toisen elämäntilanne kaikkinensa mukaanlukien taloudellinen tilanne. Sukupuolista riippumatta. Jos on isompia varallisuuseroja, niin varakkaampi maksaa luonnollisestikin ainakin joitakin asioita enemmän, jos on pitkäaikainen kumppanuus kyseessä. Ja siis itse haluaa maksaa ja pitää tätä reiluna. 

(Pidän saitana ja itsekkäänä, jos haluaa maksaa kaiken aina puoliksi, vaikka se tekisi tiukkaa toiselle tai ei ole varaa.)

Olisiko niin, että itsekäs on se joka vaatii ?

No ei minusta pidä lähteä vaatimaan. 

Jos toinen ajattelee kovin erillä tavalla siitä, millaista parisuhdetta pitää hyvänä, eikä arvosta ja halua tällaista "me"-suhdetta (esim. raha-asioissa näkyy juurikin vaikka niin, että jos on merkittäviä tuloeroja, niin suurempituloinen tarvittaessa osallistuu isommalla osuudella johonkin yhteiseen) , niin uskoisin, että toiveet ja arvomaailmat on silloin liian erilaiset - mitkä asiat kannattaa selvittää jo tapailuvaiheesssa - ettei sellaiseen suhteeseen kannata edes alkaa. 

Eli ihan vaan että kiitos ei ja näkemiin. Ei siinä sen kummempia kannata jäädä vääntämään ja toista käännyttämään. Ollaan silloin selvästi liian erilaisia, eikä toiveet parisuhteesta kohtaa.

Minusta tällainen me -henki ja kumppanin puolin ja toisin, sekä hänen tilanteensa huomioiminen, on nimenomaan epäitsekästä. Ja sellaisen ajatusmaailman tulee kulkea molempiin suuntiin kaikenlaisissa asioissa. Ei ole todellakaan kyse vain raha-asioista, vaan laajemmasta asenteesta ja sitoutumisesta toiseen ja omaan parisuhteeseen. Rahatilanteetkin kumpaisellakin voi pitkässä suhteessa muuttua ja vaihdella. Kuten moni muukin asia. Kivaa, jos toinenkin osapuoli on sellainen kumppani, joka haluaa huomioida ja puhaltaa yhteen hiileen, eikä vain omaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei missään nimessä. Täällä palstalla ollaan nyt tultu siihen tulokseen, että sinusta ei siihen ole. Et ole kelvollinen parisuhteeseen, poistu takavasemmalle ja jätä nainen itseäsi paremmille. Näin säästyy rakkaat rahat, eikä kukaan varmasti pääse niistä mitenkään hyötymään, paitsi tietenkin sinä, mikä on pääasia.

Ihan käsittämätön suhtautuminen tämäkin, että jos haluaa erilliset rahat ei saisi haluta edes parisuhdetta. Monella minun tuntemallani parilla on omat rahat ja pitkä, jopa vuosikymmenien suhde. Nämäkö parit ei saisi olla yhdessä, koska vauvapalstan mukaan yhteiset rahat on ainoa oikea malli ja muita malleja kannattavien pitäisi vaan suosiolla kuolla yksin? Miksei vaan voi hyväksyä, että maailmassa on erilaisia ihmisiä ja heillä kaikilla on ihan yhtäläinen oikeus etsiä omannäköistä rakkautta?

Olen samaa mieltä. Nykypäivänä on yleistä tämä 50/50 malli yhteisin kuluihin ja muuten omat rahat. Ehkä edellisellä sukupolvella  oli yhteiset rahat malli enemmän vallalla, jo ihan siitä syystä että useimmiten mies tienasi enemmän. Näissäkin poikkeuksia. Samoin kommentti, että jos rakastat jaat varallisuutesi on hiukan lapsellinen. Avioehdot ovat tätä päivää, jos puhutaan avioliitosta.  Eikä tapailuvaiheessa vielä varallisuuksiin mennä. 

 

Ap ei tunnu haluavan mitään yhteisiä kuluja, joten sinun esimerkkisi ei kelpaa. Aloituksessa jo sanotaan: "Mutta sisäinen hälytyskello soi ja sanoo, että jossain vaiheessa herääkin keskustelu siitä, mitä kaikkea voitaisiin tehdä yhdessä jos..." 

En ole koko ketjua lukenut, mutta tällä palstalla on ap:n kaltaiset miehet kirjoittaneet mm. että yhteiselle matkalle ei voi mennä, koska silloin nainen saa hotellihuoneen halvemmalla kuin jos matkustaisi yksin. Tämä siis tilanteessa, jossa kumpikin maksaisi huoneesta puolet, mutta se tulisi per henkilö halvemmaksi kuin yhdelle. Tämä on ollut miesten mielestä hyväksikäyttöä, koska hyi, nainen hyötyy yhteisestä huoneesta. 

Ei aloituksesta käy tarkemmin selville mielipidettä yhteisiin kuluihin. Jokainen tulkitsee tavallaan. 

Minä tulkitsen, ettei ap halua mitään yhteisiä kuluja, koska ei halua yhteen asumaankaan. Mitä yhteisiä kuluja erillään asuvilla sinun mielestäsi on? Ap:ta pelotti jo se, että nainen ehdottaisi yhteistä tekemistä. 

- se, jolle vastasit

En osaa vastata, kun ei aloituksesta käy selville kuin pohdintaa.

Ehkä tämä ketju ei ole sinua varten, jos et oikein mitään osaa sanoa, vai mitä? Jos minä kysyn, mitä yhteisiä kuluja erillään asuvilla on, siihen voi vastata yleisellä tasolla, ilman tietoja ap:n tilanteesta. Jostain syystä et kykene siihen. Suosittelen sinulle helpompitajuisia ketjuja. 

Ehkä tämä ketju ei ole sinua varten, kun kyselet asioita mitkä eivät ole relevantteja kokonaisuuden kannalta. Suosittelen sinulle helpompitajuisia ketjuja. Jos vetoat aloitukseen, silloin varmaan ollaan sen aiheen ympärillä. Sinä tuskin täällä määrittelet, kuka täällä vastaa ja kuka ei. Mielenkiintoinen kommentti. 

Mitä ap siis haluaa tehdä tämän naisen kanssa? Aika usein suhteeseen kuuluu ajatus yhteisestä tulevaisuudesta, jolloin on kyllä outoa, että toisella on selvästi eri elintaso. En nyt matkoista tiedä, mutta ihan yhdessä syöminen tms. voi olla melko vaivaannuttavaa, jos jokainen lantti lähdetään laskemaan. Pakko sanoa, että en oikein ymmärrä, miksi joku on ap:n kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei missään nimessä. Täällä palstalla ollaan nyt tultu siihen tulokseen, että sinusta ei siihen ole. Et ole kelvollinen parisuhteeseen, poistu takavasemmalle ja jätä nainen itseäsi paremmille. Näin säästyy rakkaat rahat, eikä kukaan varmasti pääse niistä mitenkään hyötymään, paitsi tietenkin sinä, mikä on pääasia.

Ihan käsittämätön suhtautuminen tämäkin, että jos haluaa erilliset rahat ei saisi haluta edes parisuhdetta. Monella minun tuntemallani parilla on omat rahat ja pitkä, jopa vuosikymmenien suhde. Nämäkö parit ei saisi olla yhdessä, koska vauvapalstan mukaan yhteiset rahat on ainoa oikea malli ja muita malleja kannattavien pitäisi vaan suosiolla kuolla yksin? Miksei vaan voi hyväksyä, että maailmassa on erilaisia ihmisiä ja heillä kaikilla on ihan yhtäläinen oikeus etsiä omannäköistä rakkautta?

No eihän ne erilliset rahat ja tilit sitä tarkoita, etteikö selvästi varakkaampi voisi maksaa enemmän kuin se köyhä / pienituloinen. Suurella osalla pareista onkin erilliset rahat, pitkissäkin suhteissa, joko kokonaan tai osittain (esim. yhteinen taloustili). Näin säilyy tietty riippumattomuus.

...Ja onko näillä tutuillasi sitten isotkin varallisuus- tai tuloerot, ja jos on, niin mistä tiedät, ettei isompituloinen kustanna myös jotain enemmän? Vaikka onkin omat rahat.

Et sinä minulta lupia tarvi ollaksesi varakkaana sen köyhän kanssa ja maksaa kaikki silti tasan puoliksi. Minusta sellainen kuitenkin kertoo huomattavan itsekkäästä luonteesta / siitä, ettei suhteeseen ja yhteiselämään ole sitouduttu. Tällainen jako tarkoittaa samalla myös materiaalisesti aika niukkaa yhteiselämää. Mutta joo, kukin tavallaan. Pitkää onnea ja syvää rakkautta en tuollaiseen järjestelyyn kuitenkaan povaa.

Ja kuten aiemminkin mainittu, niin on myös vähän eri asia, jos kumpikaan ei suhteessa ole köyhä / pienituloinen, vaikka jotain varallisuueroja olisikin. Toki minusta silloinkin pieni kompensointi joissain asioissa voi olla paikkallaan yhteiselämässä. Tämähän ei mitään elättämistä tosiaan ole, vaan tavallista huomaavaisuutta ja välittämistä, sekä elämän jakamista erilaisista tilanteista riippuen. 

Toki ihan kaikenkin voi halutessaan jakaa. Silloin vaan pitää katsoa aika tarkkaan ja ajan kanssa, kenen kanssa näin tekee. Usein ollaan avioliitossa, jos tähän päädytään.

Puhutaan varakkaasta puolisosta ja köyhästä/pienituloisesta puolisosta ja miten pitää kompensoida. Jokaisella köyhällä/pienituloiselia parisuhteessa elävällä jää varmasti omaa rahaa käyttöön enemmän jos vertaa yksin asuvan köyhän/pienituloisen elämää joka maksaa yhdestä palkasta kaiken. Ihan tällä 50/50-mallilla. Hiukan suhteellisuudentajua, miettikääpä. 

Kyllä, kun elintaso on tän pienempituloisen mukainen. Mietipä sitä sen suurempituloisen näkökulmasta. Suurituloinen voisi asua Haukilahdessa, mutta pakotettu elämään Koivukylässä, rakkaudesta vähätuloiseen.

Tuskinpa sentään. Aika kärjistetty, harvinainen esimerkki.

Pointti oli, että on ihmisiä ketkä joutuvat elämään niillä pienillä tuloilla. Ei ole ketään kompensoimassa.  Versus menojen puolittuminen  yhteenmuuttamisen kautta. Ja siihen kaivataan kompensoimista. Vaikka be menot puoliintuivat suhteessa yksinasumiseen. Olisiko hiukan itsekästä. 

Kärjistys just liittyy siihen: varakas vs. pienituloinen. Jos se tuloero on muutaman satasen, se tilanne ei ole tällainen.