Varallisuuserot parisuhtessa. Pitäisikö vielä yrittää?
Kirjoitin joskus palstalle siitä kuinka erilaiset elintasot eivät ole kumppanille ongelma - kunnes ne ovatkin.
Minulla on siis ok taloudellinen tilanne. Rikas en ole, mutta yli keskituloinen ja säästöjä on.
En ole kiinnostunut yhteen muuttamisesta enkä lasten hankinnasta, ja olen tehnyt nämä asiat jo alussa selviksi. En kuitenkaan nauti kovasti rahaa vaativista asioista, vaan harrastukseni ovat varsin edullisia. En myöskään törsää rahaa matkusteluun tai luksukseen.
Aikaisemmissa parisuhteissa on käynyt niin, että tämä sopii kumppanille mainiosti. Mutta jotenkin se kääntykin siten, että jos muutettaisiin yhteen kivaan asuntoon ja olisi kiva tehdä sitä ja tätä. Sitä ei ole sanottu suoraan kuka maksaisi tästä lystistä isomman osan, mutta selvää on, ettei mainittuja haaveita oltaisi pystytty toteuttamaan 50/50-periaatteella.
On alkanut tuntua siltä, että jos mahdollisuus elintason nostoon miehen kustannuksella on näköpiirissä, opportunisti naisihmisessä herää ennemmin tai myöhemmin.
No, nyt on sellainen tilanne, että olen tavannut kivan naisen ja tämä on kääntymässä parisuhteeksi. Tätä ei ole yhdessä julistettu, mutta tapailua on jatkunut sen verran aikaa, että on aika sellaisesta puhua. Mutta elintasomme ovat erilaiset, minulla enemmän tai vähemmän keskiluokkainen ja kumppanillani ei.
Sydän sanoo, että älä murehdi tuollaisista. Mutta sisäinen hälytyskello soi ja sanoo, että jossain vaiheessa herääkin keskustelu siitä, mitä kaikkea voitaisiin tehdä yhdessä jos...
Kommentit (1113)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut ap:n aloituksen ja vastauksia ja muutenkin tätä ketjua, enkä jotenkin saa kiinni tästä yhtään. Eli siis onko niin että moni nainen ihan nyt 2020-luvulla olettaa että mies kustantaa yhteistä elämää? Ja että varakkaammalta puolisolta voi pyytää tai jopa vaatia selvästi enemmän rahallista panostusta kuin mihin itsellä olisi varaa. Itse tiedän yhden tapauksen, jossa mies on maksanut yhteiselämästä enemmän kuin nainen. Tällöin oli eksplisiittisesti sovittu että koska mies itse haluaa elää oman tulotasonsa mukaista elämää (kallis asunto, ulkona syöminen jne jne), hän on valmis maksamaan enemmän kuin nainen jotta tällainen elämäntyyli olisi mahdollista yhdessä. Muissa, 99 tapauksessa sadasta, puolisoilla on omat erilliset rahat sekä suunnilleen 50/50 panostus yhteisiin menoihin. Olen pian 40v.
"Eli siis onko niin että moni nainen ihan nyt 2020-luvulla olettaa että mies kustantaa yhteistä elämää?"
Ei oleta. Se varakkaampi voi olla nainenkin.
Itse ainakin oletan, että parisuhteessa huomiodaan toisen elämäntilanne kaikkinensa mukaanlukien taloudellinen tilanne. Sukupuolista riippumatta. Jos on isompia varallisuuseroja, niin varakkaampi maksaa luonnollisestikin ainakin joitakin asioita enemmän, jos on pitkäaikainen kumppanuus kyseessä. Ja siis itse haluaa maksaa ja pitää tätä reiluna.
(Pidän saitana ja itsekkäänä, jos haluaa maksaa kaiken aina puoliksi, vaikka se tekisi tiukkaa toiselle tai ei ole varaa.)
Et ole ehkä kokenut tilannetta jossa sillä toisella on tiukkaa tai ei ole varaa siksi että on laittanut rahansa omiin juttuihinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kyse sittenkin siitä, että pelkäät joutuvasi katselemaan laiskottelevaa ihmistä, kun itse teet paljon töitä rahan eteen? Se on ihan validi tunne.
On hyvä, että aktiivisuustaso on lähes sama. Mutta usein tilanne on se, että nainen paiskii raskaita töitä, jopa tuplaraskaita kuten tunne- sekä kehokuormittava hoivatyö, mutta saa vain vähemmän palkkaa koska se sattuu olemaan ”naisten ala”. Silloin kannattaa hyvillä mielin tasata toimeentuloa omasta pussista naiselle, koska tämä on todellakin sen ansainnut.
Toinen tilanne on se, että nainen tekee suurimman osan koti- ja metatyöstä, josta pitää myös saada korvaus, jos se ei ole tasan (eli saman verran vapaa-aikaa ja vapaata ajattelua). Ilman lapsia näin ei ehkä käy.Hoivatyöstä taidetaan maksaa nykyään ihan yli keskipalkan. Enemmän kuin monesta ns miesvaltaisesta työstä.
Enemmän palkkaa kuin missä miesvaltaisilla aloilla?
Vierailija kirjoitti:
Jos on iso ero tuloissa/varallisuudessa niin sitten mennään sen pienituloisemman budjetin mukaan jos yhteen muutetaan. Rikkaamman ei tarvi kustantaa toiselle mitään ja se köyhempi pärjää niillä pienemmilläkin tuloillaan hyvin. Voi tietysti tarkoittaa että asutaan 50 neliön kaksiossa jossain ympäryskynnassa vuokralla mutta mitäpä sitä ei tekisi rakkaansa hyväksi.
Tähän oli siis sarkasmia, eikö ollutkin?
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä, että kyllä miehelläni on myös omat rahat. Juuri sen vuoksi minä maksan monesta asiasta enemmän, että hänellekin jäisi omaa rahaa tilille, tehdä omia ostoksia ja arjen kivoja asioita, ostaa minullekin toki joskus lahja, jne. En halua, että hän kituuttaa, säästää, budjetoi, stressaa rahasta vierelläni. Miksi ihmeessä minä sellaista elämää hänelle toivoisin?
T: se miestään onnellisenä kustantava
Kyllä, hyvin ajateltu, tätä ei moni ole huomioinut, että toisen kituutus, stressi, arjen kivojen asioiden puuttuminen jne. tietysti vaikuttaa myös parisuhteeseen. Miksi tahallaan lisätä hankaluuksia kun voi helposti ne välttää ainakin tältä osin.
Lukiessani näitä, jotka kertovat menevänsä sitten yksin tai jonkun kaverin kanssa mieluummin esimerkiksi matkalle kuin maksaa enemmän kumppanin osuudesta. En vaan ymmärrä. Panostamalla hiukan enemmän omalla osuudellaan voisi ottaa sen oman kumppanin mukaansa. Tuohon on todella merkki parisuhteessa, että arvostaa mieluummin muiden seuraa (ja nuukuuttaan) kuin oman kumppaninsa seuraa. Tietenkin eri juttu on yhdessä sovitut jutut kaverien kanssa, niitäkin pitää olla, jos niin halutaan vapaaehtoisesti, mutta ei toisen rahanpuutteesta johtuen.
Nostan esiin määrittelyn "toisesta ihmisestä välittäminen ja arvostaminen". Onko vallan nykyään sellainen empatia ja arvomaailma hukkunut toisiaan kohtaan? Kun olen suhteessa toiseen ihmiseen niin rakkauden lisäksi pitää myös välittää siitä, miten toinen jaksaa minun rinnallani. Molemminpuolinen tunne, että olen toiselle tärkeä ja hänelle on tärkeää, että voi ja voimme suhteessamme mahdollisimman hyvin ja tunnemme olomme arvostetuksi. Miten toinen voi tuntea itsensä arvostetuksi jos itse toistuvasti yrittää valkata hyllystä sen kaikkein halvimman vaihtoehdon itselleen, ehkä myös heikkotasoisenmman ja toinen huoletta, hintaa katsomatta tai parempaa laatua halutessaan heittelee ostoskoriin mitä sattuu nyt tarvitsemaan. Tai jos ollaan yhdessä kaupassa, niin naisen kuukautissiteet tai halpa naamarasva, sukkahousut tms. eivät kuulu yhdessä maksettaviin. Vielä pahempaa jos joutuu näitä, mielestäni perustarpeita, ajelemaan, jos rahat vähissä. Tässä nyt mies/nainen vertailu, voi olla toisinkin päin tietenkin.
Jos arvostat ja välität, toivottavasti näin on, kumppaniasi et halua nolata, kiusata, tehdä hänen elämästään hankalampaa ja alempiarvoista tai tunnetta alempiarvoisuudesta millään lailla ja tasolla. Jos näitä tämäntyyppisiä "oireita" suhteessa on, niin suhde ei ole tasavertainen eikä toista arvostava ja välittävä. Sanokaa ja selittäkää mitä haluatte.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut ap:n aloituksen ja vastauksia ja muutenkin tätä ketjua, enkä jotenkin saa kiinni tästä yhtään. Eli siis onko niin että moni nainen ihan nyt 2020-luvulla olettaa että mies kustantaa yhteistä elämää? Ja että varakkaammalta puolisolta voi pyytää tai jopa vaatia selvästi enemmän rahallista panostusta kuin mihin itsellä olisi varaa. Itse tiedän yhden tapauksen, jossa mies on maksanut yhteiselämästä enemmän kuin nainen. Tällöin oli eksplisiittisesti sovittu että koska mies itse haluaa elää oman tulotasonsa mukaista elämää (kallis asunto, ulkona syöminen jne jne), hän on valmis maksamaan enemmän kuin nainen jotta tällainen elämäntyyli olisi mahdollista yhdessä. Muissa, 99 tapauksessa sadasta, puolisoilla on omat erilliset rahat sekä suunnilleen 50/50 panostus yhteisiin menoihin. Olen pian 40v.
Näin on tänä päivänä varmaankin pääsääntöisesti. Monelle, riippumatta sukupuolesta on kunnia-asia olla taloudellisesti riippumaton.
Kyllä, tämä on suurimmalle osalle selviö. Mutta elämässä tulee tilanteita, joissa joutuu turvautumaan toisen/toisten apuun. Ihmisen ei ole aina mahdollista olla taloudellisesti riippumaton. Kunnia-asia on minun mielestäni myös heikommassa tilanteessa olevaa ihmistä auttaa, varsinkin silloin jos pystyy ja varsinkin jos on oma kumppani kyseessä. Kunnia-asioita on hyvin monenlaisia ja monenlaisia tilanteita. Ei vain tämä yksi edellä mainittu. Harvoin elämässä kaikki on tasaista ja pysyvää sen alusta loppuun. Tulee niitä myötä- ja vastamäkiä. On olemassa sellainen laulu kuin "Ystävän laulu". Kuunnelkaa sen sanoja, siinä on mielestäni tähänkin ketjuun liittyvä ydinajatus.
Jos ihmiset auttavat ystäviään eikö silloin myös omaa kumppaniaan? Vai onko joku ihmislaji, joka ei tee näin, ei ystävälle eikä kumppanille? Koska joku kunnia- ajatus. Vain itsekäs ja kunniaton ihminen ohittaa oman kumppanin hädän ja avun tarpeen. Ja ei, ei ole tarkoitus "elättää" toista kokonaan, tätähän pelätään ihan "sairaasti" näemmä, vaan avun tarjoamisesta sillä hetkellä ja siinä elämäntilanteessa. Joskus saattaa olla koko loppuelämän tilanne, esimerkiksi sairaudessa, mutta se pitää sitten keskustella yhdessä miten jatketaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä muuta yhteen. Itselläni on ollut mies joka oletti jotenkin, että hänen rahat on hänen ja minun rahat on meidän yhteisiä. Ehei kuule! Nainen saattaa myös ajatella, että miehen tehtävä on huolehtia naisestaan, kuten tälläkin palstalla usein siihen ajatukseen törmää. Toinen vaihtoehto on, että sovitte mitä esim. laitattte yhteiselle tilille säästöön ja sitten sillä rahalla teette yhdessä asioita, mukaanlukien sen, että muut kulut on myös jaettu tasan. Ei kannata siipeilijöitä ottaa huollettavakseen.
Meillä oli samansuuruiset tilit. Minun tililtä yhtiövastikkeet, lainanlyhennykset, Autokulut, ruokaostokset.ym.ym. kulut. Vaimon tili anopille. Vastalahjaksi anopin haukkumiset.
Näin käy kun ottaa importtivaimon. Esm taikuissa on se käytäntö että tyttärien tulee elättää vanhempansa. Samalla pari peräkammarin veljeään ja muita sukulaisia.
Ei pidä sotkeutua näihin jos ei tota käytäntöä hyväksi.
Et ole ehkä kokenut tilannetta jossa sillä toisella on tiukkaa tai ei ole varaa siksi että on laittanut rahansa omiin juttuihinsa.
Joo tämä on ihan samanlaista toisesta välittämättömyyttä kuin se, että vaikka itsellä olisi varaa, niin toiselle ei soisi pientäkään osaa ja helpotusta. Mutta ei kaksi väärää tee yhtä oikeaa, eli ei se, että joku on piittaamaton tuolla tavalla tarkoita, että mun pitäisi olla piittaamaton toisella tavalla.
Itselleni kyllä on tärkeää, että vaimolla on omiakin juttuja, eli ei tarvi mun kautta kierrättää joka kampaamokäyntiä. Siksi maksaa ehkä suhteessa 30/70, ei ole laskettu ikinä. Palkka on todella pieni, siis mun silmiin, mutta haluaa sillä kuitenkin osallistua.
Siskoni perusti uusperheen poikakaverinsa kanssa. Mies oli kahden tytön yh ja siskollani on kolma poikaa. Pojista nuorin oli joka toinen viikko ja kaksi vanhempaa kävi sillon tällön, ehkäpä kerran viikonlopussa syömässä, lopussa eivät enää ollenkaan. Olivat jo vanhempia.
Siskoni päivitteli aikoinaan koska poikaystävänsä piti selviönä että ruokabudjetti on sitten 50/50. Kaikki muuhan oli huushollissa 50/50.
Mies tienasi siskoani paremmin, löytyy omaisuutta sekä sijotuksia. Jos joku tätä miettii.
Vääntöähän siintäkin tuli.
Naiset ovat useasti liian tossuja. Ja alkuun kun ollaan rakastuneita niin helposti viedään kun litran mittaa.
Miehet pitävät päänsä kylmänä rakastuneinakin. Ja vetävät aina kotiinpäin.
Vierailija kirjoitti:
Et ole ehkä kokenut tilannetta jossa sillä toisella on tiukkaa tai ei ole varaa siksi että on laittanut rahansa omiin juttuihinsa.
Joo tämä on ihan samanlaista toisesta välittämättömyyttä kuin se, että vaikka itsellä olisi varaa, niin toiselle ei soisi pientäkään osaa ja helpotusta. Mutta ei kaksi väärää tee yhtä oikeaa, eli ei se, että joku on piittaamaton tuolla tavalla tarkoita, että mun pitäisi olla piittaamaton toisella tavalla.
Itselleni kyllä on tärkeää, että vaimolla on omiakin juttuja, eli ei tarvi mun kautta kierrättää joka kampaamokäyntiä. Siksi maksaa ehkä suhteessa 30/70, ei ole laskettu ikinä. Palkka on todella pieni, siis mun silmiin, mutta haluaa sillä kuitenkin osallistua.
Monista kommenteista paistaa juuri se kateus tai kontrollin tarve toisen, usein mies naiselle, niihin toisen omiin juttuihin. Ilmeisesti on olemassa miehiä, jotka haluavat ihan tarkoituksella elää parisuhteessa niin, että nainen kierrättäisi kaikki omat juttunsa miehen kautta. Kampaamokäynnit, meikit, kahvilakäynnit ystävien kanssa jne. Ajatus on, että jos toisella on isommat tulot ja maksaa yhteisestä elämästä enemmän (jopa ehkä 50/50) niin pienempituloisella ei ole silloin oikeutta omaan elämään eikä omiin juttuihinsa.
Suurelta osin on siis kyse myös vallanhalusta siihen toiseen. Se vallan- ja kontrollinhalu naamioidaan sitten milloin mitenkin ja millä perusteilla mitenkin.
Pääsääntönä taitaa olla, että tämäntyyppiset ihmiset kokonaisuudessaan eivät ole niitä kaikkein mukavampia elinkumppaneita. Jos on hankala yhdessä niin on toisessakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kyse sittenkin siitä, että pelkäät joutuvasi katselemaan laiskottelevaa ihmistä, kun itse teet paljon töitä rahan eteen? Se on ihan validi tunne.
On hyvä, että aktiivisuustaso on lähes sama. Mutta usein tilanne on se, että nainen paiskii raskaita töitä, jopa tuplaraskaita kuten tunne- sekä kehokuormittava hoivatyö, mutta saa vain vähemmän palkkaa koska se sattuu olemaan ”naisten ala”. Silloin kannattaa hyvillä mielin tasata toimeentuloa omasta pussista naiselle, koska tämä on todellakin sen ansainnut.
Toinen tilanne on se, että nainen tekee suurimman osan koti- ja metatyöstä, josta pitää myös saada korvaus, jos se ei ole tasan (eli saman verran vapaa-aikaa ja vapaata ajattelua). Ilman lapsia näin ei ehkä käy.Noissa hoivatyön raskaudesta ja huonosta palkasta joka pitää varmasti paikkansa sitä en siis epäile. Mutta mielenkiintoista on se kuinka paljon miehiä on huonolla palkalla raskaissa ja sairastumisen riskiä kasvattavassa työssä mutta niistä ei paljon mediassa puhuta. Eikä varmasti auta se että miehet eivät yleensä siitä valita ainakin jos katsoo työpaikkaa mistä on kokemusta. Mies valtainen ala huono palkka kukaan ei valita muuta kuin työkavereiden kesken ei julkisesti uskalla kukaan valittaa niin kyllähän se näyttää että miehillä on hyvät olot. Sitten harvoin kun jolu nainen uskaltautuu tälle alalle töihin ja meidän työpaikalalle niin jo rupeaa kohta valittamaan ongelmista ja se on todella hyvä homma koska silloin voi ammattiliitto puuttua asiaan. Mutta meidän mies työntekijät ovat todellisia vellihousuja jotka suostuvat jopa luopumaan osasta ylityökorvauksistaan kun ovat niin arkoja ja vainoharhaisia että pelkäävät saavansa potkut jollain aikavälillä jos ottavat rahat.En sitten tiedä kun kaikilla on nainen ja ja liuta lapsia että tekeekö se miehestä sitten noin vellihousun mutta pahalta näyttää siinä vaiheessa jos suomeen tulee sota en ole nähnyt täällä sitä suomalaista sisua. Tosiaan olen siis itse mies.
Vähän ot, mutta kiinnostaisi, mistä miesvaltaisesta alasta /aloista nyt puhut?
Ikävää kyllä, jos on noin vellihousumiehiä, ettei haluta työntekijöiden oikeuksia puolustaa, oli sitten lapsia ja perhe tai ei.
Kyllähän tämä työttömyystilanne ja työttömien aseman vaikeuttaminen ja halventaminen, varmasti myös vaikuttaa haluun nostaa ongelmia työpaikalla esiin. Pelätään työpaikan puolesta.
EK ja työnantajat pitävät työttömyydestä, sillä se antaa vipuvarren työehtojen ja olojen heikennyksiin / ettei niitä tarvi parantaa.
Naiset ovat ehkä sitten jo pitkän ajan saatossa tottuneet ja oppineet ns. tappelemaan altavastaajina oman asemansa ja oikeuksiensa puolesta. Sillä on saavutettu tasa-arvoa.... ja taitaa olla miesvaltaiselle alalle päätyneet naiset usein näitä vähän kovempia paloja ja saavat naisena myös vielä nykypäivänäkin kuraa niskaan joiltain alan miehiltä. Ei siis mitään uutta heille auringon alla tällainen puoliensa pitäminen.
Suuri mekaanisen metsäteollisuuden yritys
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole ehkä kokenut tilannetta jossa sillä toisella on tiukkaa tai ei ole varaa siksi että on laittanut rahansa omiin juttuihinsa.
Joo tämä on ihan samanlaista toisesta välittämättömyyttä kuin se, että vaikka itsellä olisi varaa, niin toiselle ei soisi pientäkään osaa ja helpotusta. Mutta ei kaksi väärää tee yhtä oikeaa, eli ei se, että joku on piittaamaton tuolla tavalla tarkoita, että mun pitäisi olla piittaamaton toisella tavalla.
Itselleni kyllä on tärkeää, että vaimolla on omiakin juttuja, eli ei tarvi mun kautta kierrättää joka kampaamokäyntiä. Siksi maksaa ehkä suhteessa 30/70, ei ole laskettu ikinä. Palkka on todella pieni, siis mun silmiin, mutta haluaa sillä kuitenkin osallistua.
Monista kommenteista paistaa juuri se kateus tai kontrollin tarve toisen, usein mies naiselle, niihin toisen omiin juttuihin. Ilmeisesti on olemassa miehiä, jotka haluavat ihan tarkoituksella elää parisuhteessa niin, että nainen kierrättäisi kaikki omat juttunsa miehen kautta. Kampaamokäynnit, meikit, kahvilakäynnit ystävien kanssa jne. Ajatus on, että jos toisella on isommat tulot ja maksaa yhteisestä elämästä enemmän (jopa ehkä 50/50) niin pienempituloisella ei ole silloin oikeutta omaan elämään eikä omiin juttuihinsa.
Suurelta osin on siis kyse myös vallanhalusta siihen toiseen. Se vallan- ja kontrollinhalu naamioidaan sitten milloin mitenkin ja millä perusteilla mitenkin.
Pääsääntönä taitaa olla, että tämäntyyppiset ihmiset kokonaisuudessaan eivät ole niitä kaikkein mukavampia elinkumppaneita. Jos on hankala yhdessä niin on toisessakin.
minua ei kiinnosta mihin kumppani käyttää rahansa vaikka onkin nyt pienemmillä tuloilla. Jokainen käyttää rahansa mihin haluaa
Vierailija kirjoitti:
Et ole ehkä kokenut tilannetta jossa sillä toisella on tiukkaa tai ei ole varaa siksi että on laittanut rahansa omiin juttuihinsa.
Joo tämä on ihan samanlaista toisesta välittämättömyyttä kuin se, että vaikka itsellä olisi varaa, niin toiselle ei soisi pientäkään osaa ja helpotusta. Mutta ei kaksi väärää tee yhtä oikeaa, eli ei se, että joku on piittaamaton tuolla tavalla tarkoita, että mun pitäisi olla piittaamaton toisella tavalla.
Itselleni kyllä on tärkeää, että vaimolla on omiakin juttuja, eli ei tarvi mun kautta kierrättää joka kampaamokäyntiä. Siksi maksaa ehkä suhteessa 30/70, ei ole laskettu ikinä. Palkka on todella pieni, siis mun silmiin, mutta haluaa sillä kuitenkin osallistua.
Joo no siis meillä miehen palkka on isompi kuin minun, joskaan ei minunkaan palkkani pieni ole. Silti miehellä ei ole useinkaan rahaa yhteisiin kuluihin koska harrastuksensa ovat kalliita. Tästä ei ole kuin pari viikkoa kun maksoin yhteisen laskun 800 euroa yksin kun miehellä oli tiukkaa. Ja seuraavana päivänä mies sai postissa uuden golfmailan jonka oli itselleen tilannut.
Kyse ei oikeastaan ole varsinaisesti rahasta koska itselläni on sitä kyllä. Kyse on kunnioituksesta, tai sen puutteesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole ehkä kokenut tilannetta jossa sillä toisella on tiukkaa tai ei ole varaa siksi että on laittanut rahansa omiin juttuihinsa.
Joo tämä on ihan samanlaista toisesta välittämättömyyttä kuin se, että vaikka itsellä olisi varaa, niin toiselle ei soisi pientäkään osaa ja helpotusta. Mutta ei kaksi väärää tee yhtä oikeaa, eli ei se, että joku on piittaamaton tuolla tavalla tarkoita, että mun pitäisi olla piittaamaton toisella tavalla.
Itselleni kyllä on tärkeää, että vaimolla on omiakin juttuja, eli ei tarvi mun kautta kierrättää joka kampaamokäyntiä. Siksi maksaa ehkä suhteessa 30/70, ei ole laskettu ikinä. Palkka on todella pieni, siis mun silmiin, mutta haluaa sillä kuitenkin osallistua.
Monista kommenteista paistaa juuri se kateus tai kontrollin tarve toisen, usein mies naiselle, niihin toisen omiin juttuihin. Ilmeisesti on olemassa miehiä, jotka haluavat ihan tarkoituksella elää parisuhteessa niin, että nainen kierrättäisi kaikki omat juttunsa miehen kautta. Kampaamokäynnit, meikit, kahvilakäynnit ystävien kanssa jne. Ajatus on, että jos toisella on isommat tulot ja maksaa yhteisestä elämästä enemmän (jopa ehkä 50/50) niin pienempituloisella ei ole silloin oikeutta omaan elämään eikä omiin juttuihinsa.
Suurelta osin on siis kyse myös vallanhalusta siihen toiseen. Se vallan- ja kontrollinhalu naamioidaan sitten milloin mitenkin ja millä perusteilla mitenkin.
Pääsääntönä taitaa olla, että tämäntyyppiset ihmiset kokonaisuudessaan eivät ole niitä kaikkein mukavampia elinkumppaneita. Jos on hankala yhdessä niin on toisessakin.
minua ei kiinnosta mihin kumppani käyttää rahansa vaikka onkin nyt pienemmillä tuloilla. Jokainen käyttää rahansa mihin haluaa
Ei siis kiinnosta, onko hänellä rahallisesti tiukkaa vai ei. Eikä taida kiinnostaa onko hänellä jotain muita vaikeuksia vai ei. Niin kauan kuin itse saat suhteesta mitä siitä itse haluat. Jos toisen hankaluudet alkaa näkyä ja vaikuttaa ikävästi teidän suhteessa, niin sitten alkaa harmittaa ja lemppaat hänet. Näinkö?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole ehkä kokenut tilannetta jossa sillä toisella on tiukkaa tai ei ole varaa siksi että on laittanut rahansa omiin juttuihinsa.
Joo tämä on ihan samanlaista toisesta välittämättömyyttä kuin se, että vaikka itsellä olisi varaa, niin toiselle ei soisi pientäkään osaa ja helpotusta. Mutta ei kaksi väärää tee yhtä oikeaa, eli ei se, että joku on piittaamaton tuolla tavalla tarkoita, että mun pitäisi olla piittaamaton toisella tavalla.
Itselleni kyllä on tärkeää, että vaimolla on omiakin juttuja, eli ei tarvi mun kautta kierrättää joka kampaamokäyntiä. Siksi maksaa ehkä suhteessa 30/70, ei ole laskettu ikinä. Palkka on todella pieni, siis mun silmiin, mutta haluaa sillä kuitenkin osallistua.
Joo no siis meillä miehen palkka on isompi kuin minun, joskaan ei minunkaan palkkani pieni ole. Silti miehellä ei ole useinkaan rahaa yhteisiin kuluihin koska harrastuksensa ovat kalliita. Tästä ei ole kuin pari viikkoa kun maksoin yhteisen laskun 800 euroa yksin kun miehellä oli tiukkaa. Ja seuraavana päivänä mies sai postissa uuden golfmailan jonka oli itselleen tilannut.
Kyse ei oikeastaan ole varsinaisesti rahasta koska itselläni on sitä kyllä. Kyse on kunnioituksesta, tai sen puutteesta.
Oletko keskustellut miehesi kanssa tästä toiminnastaan, mitä vastaa?
Miksi hyväksyt tällaisen piittamattomuuden ja sinulla yhteisten menojen maksattamisen, vaikka hänellä on itsellään isompi ja ilmeisen huomattava palkka? (Ei hänellä ole rahasta tiukkaa.)
Tuleeko ollenkaan mieleen sanoa että hei gubbe, minä maksoin nyt tämän, niin sinähän voit sitten ensi kuussa maksaa tuon ja tuon ja tuon? Vai etkö uskalla puhua hänen kanssaan? Ja jos niin on, niin miksi olet sellaisessa epäterveessä suhteessa?
Pistää vihaksi tuollainen (miehen) toiminta. Mutta kyllä sinunkin vastuulla olisi pitää puolesi ja suoristaa tuollaiset epäkohdat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kyse sittenkin siitä, että pelkäät joutuvasi katselemaan laiskottelevaa ihmistä, kun itse teet paljon töitä rahan eteen? Se on ihan validi tunne.
On hyvä, että aktiivisuustaso on lähes sama. Mutta usein tilanne on se, että nainen paiskii raskaita töitä, jopa tuplaraskaita kuten tunne- sekä kehokuormittava hoivatyö, mutta saa vain vähemmän palkkaa koska se sattuu olemaan ”naisten ala”. Silloin kannattaa hyvillä mielin tasata toimeentuloa omasta pussista naiselle, koska tämä on todellakin sen ansainnut.
Toinen tilanne on se, että nainen tekee suurimman osan koti- ja metatyöstä, josta pitää myös saada korvaus, jos se ei ole tasan (eli saman verran vapaa-aikaa ja vapaata ajattelua). Ilman lapsia näin ei ehkä käy.Noissa hoivatyön raskaudesta ja huonosta palkasta joka pitää varmasti paikkansa sitä en siis epäile. Mutta mielenkiintoista on se kuinka paljon miehiä on huonolla palkalla raskaissa ja sairastumisen riskiä kasvattavassa työssä mutta niistä ei paljon mediassa puhuta. Eikä varmasti auta se että miehet eivät yleensä siitä valita ainakin jos katsoo työpaikkaa mistä on kokemusta. Mies valtainen ala huono palkka kukaan ei valita muuta kuin työkavereiden kesken ei julkisesti uskalla kukaan valittaa niin kyllähän se näyttää että miehillä on hyvät olot. Sitten harvoin kun jolu nainen uskaltautuu tälle alalle töihin ja meidän työpaikalalle niin jo rupeaa kohta valittamaan ongelmista ja se on todella hyvä homma koska silloin voi ammattiliitto puuttua asiaan. Mutta meidän mies työntekijät ovat todellisia vellihousuja jotka suostuvat jopa luopumaan osasta ylityökorvauksistaan kun ovat niin arkoja ja vainoharhaisia että pelkäävät saavansa potkut jollain aikavälillä jos ottavat rahat.En sitten tiedä kun kaikilla on nainen ja ja liuta lapsia että tekeekö se miehestä sitten noin vellihousun mutta pahalta näyttää siinä vaiheessa jos suomeen tulee sota en ole nähnyt täällä sitä suomalaista sisua. Tosiaan olen siis itse mies.
Vähän ot, mutta kiinnostaisi, mistä miesvaltaisesta alasta /aloista nyt puhut?
Ikävää kyllä, jos on noin vellihousumiehiä, ettei haluta työntekijöiden oikeuksia puolustaa, oli sitten lapsia ja perhe tai ei.
Kyllähän tämä työttömyystilanne ja työttömien aseman vaikeuttaminen ja halventaminen, varmasti myös vaikuttaa haluun nostaa ongelmia työpaikalla esiin. Pelätään työpaikan puolesta.
EK ja työnantajat pitävät työttömyydestä, sillä se antaa vipuvarren työehtojen ja olojen heikennyksiin / ettei niitä tarvi parantaa.
Naiset ovat ehkä sitten jo pitkän ajan saatossa tottuneet ja oppineet ns. tappelemaan altavastaajina oman asemansa ja oikeuksiensa puolesta. Sillä on saavutettu tasa-arvoa.... ja taitaa olla miesvaltaiselle alalle päätyneet naiset usein näitä vähän kovempia paloja ja saavat naisena myös vielä nykypäivänäkin kuraa niskaan joiltain alan miehiltä. Ei siis mitään uutta heille auringon alla tällainen puoliensa pitäminen.
Suuri mekaanisen metsäteollisuuden yritys
Mitkä siellä sitten on isoimmat ongelmat? (Puupölyä tai liimahöyryjä ei ainakaan ole terveellistä hengittää, mikä itsellä tulee ensimmäisenä mieleen?)
Palkkaus taitaa vaihdella tuolla alalla riippuen yrityksestä/työpaikasta ja tehtävistä? Millä koulutuksella tuolla ollaan useimmin?
Lähihoitajallakin voi palkka vaihdella varsin paljon riippuen paikasta ja työvuoroista (ilta-, yö- ja viikonloppulisiä)
Vierailija kirjoitti:
Olet syystäkin skeptinen.
Aika harvoin tuollainen toimii. Naisen alitajunta alkaa sanomaan mitä kaikkea mies voi rahoillaan tehdä kun hän kituuttaa lähiöyksiössä ja kulkee bussilla ostamaan punalaputettua jauhelihaa. Sitten alkaa tuntumaan suorastaan epäreilulta kun mies vain pihistelee rahojensa kanssa.
Pihi mies on pihi mies. Näitä löytyy. Eihän tuo parisuhdemarkkinoilla mikään arvostettu ominaisuus ole.
Heillä on taipumus myös säästää rahaa muiden kustannuksella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole ehkä kokenut tilannetta jossa sillä toisella on tiukkaa tai ei ole varaa siksi että on laittanut rahansa omiin juttuihinsa.
Joo tämä on ihan samanlaista toisesta välittämättömyyttä kuin se, että vaikka itsellä olisi varaa, niin toiselle ei soisi pientäkään osaa ja helpotusta. Mutta ei kaksi väärää tee yhtä oikeaa, eli ei se, että joku on piittaamaton tuolla tavalla tarkoita, että mun pitäisi olla piittaamaton toisella tavalla.
Itselleni kyllä on tärkeää, että vaimolla on omiakin juttuja, eli ei tarvi mun kautta kierrättää joka kampaamokäyntiä. Siksi maksaa ehkä suhteessa 30/70, ei ole laskettu ikinä. Palkka on todella pieni, siis mun silmiin, mutta haluaa sillä kuitenkin osallistua.
Joo no siis meillä miehen palkka on isompi kuin minun, joskaan ei minunkaan palkkani pieni ole. Silti miehellä ei ole useinkaan rahaa yhteisiin kuluihin koska harrastuksensa ovat kalliita. Tästä ei ole kuin pari viikkoa kun maksoin yhteisen laskun 800 euroa yksin kun miehellä oli tiukkaa. Ja seuraavana päivänä mies sai postissa uuden golfmailan jonka oli itselleen tilannut.
Kyse ei oikeastaan ole varsinaisesti rahasta koska itselläni on sitä kyllä. Kyse on kunnioituksesta, tai sen puutteesta.
Hyvin tienaava mies siis lokkeilee naisen lompakolla.
Vierailija kirjoitti:
Siskoni perusti uusperheen poikakaverinsa kanssa. Mies oli kahden tytön yh ja siskollani on kolma poikaa. Pojista nuorin oli joka toinen viikko ja kaksi vanhempaa kävi sillon tällön, ehkäpä kerran viikonlopussa syömässä, lopussa eivät enää ollenkaan. Olivat jo vanhempia.
Siskoni päivitteli aikoinaan koska poikaystävänsä piti selviönä että ruokabudjetti on sitten 50/50. Kaikki muuhan oli huushollissa 50/50.
Mies tienasi siskoani paremmin, löytyy omaisuutta sekä sijotuksia. Jos joku tätä miettii.
Vääntöähän siintäkin tuli.
Naiset ovat useasti liian tossuja. Ja alkuun kun ollaan rakastuneita niin helposti viedään kun litran mittaa.
Miehet pitävät päänsä kylmänä rakastuneinakin. Ja vetävät aina kotiinpäin.
Miten perusteli 50/50? Pienituloisen tukee suurempi tuloista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei missään nimessä. Täällä palstalla ollaan nyt tultu siihen tulokseen, että sinusta ei siihen ole. Et ole kelvollinen parisuhteeseen, poistu takavasemmalle ja jätä nainen itseäsi paremmille. Näin säästyy rakkaat rahat, eikä kukaan varmasti pääse niistä mitenkään hyötymään, paitsi tietenkin sinä, mikä on pääasia.
Ihan käsittämätön suhtautuminen tämäkin, että jos haluaa erilliset rahat ei saisi haluta edes parisuhdetta. Monella minun tuntemallani parilla on omat rahat ja pitkä, jopa vuosikymmenien suhde. Nämäkö parit ei saisi olla yhdessä, koska vauvapalstan mukaan yhteiset rahat on ainoa oikea malli ja muita malleja kannattavien pitäisi vaan suosiolla kuolla yksin? Miksei vaan voi hyväksyä, että maailmassa on erilaisia ihmisiä ja heillä kaikilla on ihan yhtäläinen oikeus etsiä omannäköistä rakkautta?
Olen samaa mieltä. Nykypäivänä on yleistä tämä 50/50 malli yhteisin kuluihin ja muuten omat rahat. Ehkä edellisellä sukupolvella oli yhteiset rahat malli enemmän vallalla, jo ihan siitä syystä että useimmiten mies tienasi enemmän. Näissäkin poikkeuksia. Samoin kommentti, että jos rakastat jaat varallisuutesi on hiukan lapsellinen. Avioehdot ovat tätä päivää, jos puhutaan avioliitosta. Eikä tapailuvaiheessa vielä varallisuuksiin mennä.
Ap ei tunnu haluavan mitään yhteisiä kuluja, joten sinun esimerkkisi ei kelpaa. Aloituksessa jo sanotaan: "Mutta sisäinen hälytyskello soi ja sanoo, että jossain vaiheessa herääkin keskustelu siitä, mitä kaikkea voitaisiin tehdä yhdessä jos..."
En ole koko ketjua lukenut, mutta tällä palstalla on ap:n kaltaiset miehet kirjoittaneet mm. että yhteiselle matkalle ei voi mennä, koska silloin nainen saa hotellihuoneen halvemmalla kuin jos matkustaisi yksin. Tämä siis tilanteessa, jossa kumpikin maksaisi huoneesta puolet, mutta se tulisi per henkilö halvemmaksi kuin yhdelle. Tämä on ollut miesten mielestä hyväksikäyttöä, koska hyi, nainen hyötyy yhteisestä huoneesta.
Ei aloituksesta käy tarkemmin selville mielipidettä yhteisiin kuluihin. Jokainen tulkitsee tavallaan.
Vähän ot, mutta kiinnostaisi, mistä miesvaltaisesta alasta /aloista nyt puhut?
Ikävää kyllä, jos on noin vellihousumiehiä, ettei haluta työntekijöiden oikeuksia puolustaa, oli sitten lapsia ja perhe tai ei.
Kyllähän tämä työttömyystilanne ja työttömien aseman vaikeuttaminen ja halventaminen, varmasti myös vaikuttaa haluun nostaa ongelmia työpaikalla esiin. Pelätään työpaikan puolesta.
EK ja työnantajat pitävät työttömyydestä, sillä se antaa vipuvarren työehtojen ja olojen heikennyksiin / ettei niitä tarvi parantaa.
Naiset ovat ehkä sitten jo pitkän ajan saatossa tottuneet ja oppineet ns. tappelemaan altavastaajina oman asemansa ja oikeuksiensa puolesta. Sillä on saavutettu tasa-arvoa.... ja taitaa olla miesvaltaiselle alalle päätyneet naiset usein näitä vähän kovempia paloja ja saavat naisena myös vielä nykypäivänäkin kuraa niskaan joiltain alan miehiltä. Ei siis mitään uutta heille auringon alla tällainen puoliensa pitäminen.