Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Varallisuuserot parisuhtessa. Pitäisikö vielä yrittää?
Kirjoitin joskus palstalle siitä kuinka erilaiset elintasot eivät ole kumppanille ongelma - kunnes ne ovatkin.
Minulla on siis ok taloudellinen tilanne. Rikas en ole, mutta yli keskituloinen ja säästöjä on.
En ole kiinnostunut yhteen muuttamisesta enkä lasten hankinnasta, ja olen tehnyt nämä asiat jo alussa selviksi. En kuitenkaan nauti kovasti rahaa vaativista asioista, vaan harrastukseni ovat varsin edullisia. En myöskään törsää rahaa matkusteluun tai luksukseen.
Aikaisemmissa parisuhteissa on käynyt niin, että tämä sopii kumppanille mainiosti. Mutta jotenkin se kääntykin siten, että jos muutettaisiin yhteen kivaan asuntoon ja olisi kiva tehdä sitä ja tätä. Sitä ei ole sanottu suoraan kuka maksaisi tästä lystistä isomman osan, mutta selvää on, ettei mainittuja haaveita oltaisi pystytty toteuttamaan 50/50-periaatteella.
On alkanut tuntua siltä, että jos mahdollisuus elintason nostoon miehen kustannuksella on näköpiirissä, opportunisti naisihmisessä herää ennemmin tai myöhemmin.
No, nyt on sellainen tilanne, että olen tavannut kivan naisen ja tämä on kääntymässä parisuhteeksi. Tätä ei ole yhdessä julistettu, mutta tapailua on jatkunut sen verran aikaa, että on aika sellaisesta puhua. Mutta elintasomme ovat erilaiset, minulla enemmän tai vähemmän keskiluokkainen ja kumppanillani ei.
Sydän sanoo, että älä murehdi tuollaisista. Mutta sisäinen hälytyskello soi ja sanoo, että jossain vaiheessa herääkin keskustelu siitä, mitä kaikkea voitaisiin tehdä yhdessä jos...
Kommentit (1113)
Vierailija kirjoitti:
Miten se oma rakas kumppani eroaa negatiivisesti muista läheisistä niin pajon, ettei hänelle soisi hyvää ja hiukan parempaa elämää jos siihen on varaa? Jos oma äiti tai lähiomainen elää niukasti tai tuskailee jonkun laskun kanssa niin tietenkin, jos minulla on siihen mahdollisuus auttaisin ja helpottaisin hänen elämäänsä myös taloudellisesti. En edes pystyisi katsomaan ulkopuolelta, että minulla kyllä olisi varaa antaa heille parempaa hyvinvointia, mutta en halua luopua omista tienatuista, perityistä tai itse säästetyistä rahoistani. "Jokainen on vastuussa omasta elämästään" . Näinhän eräskin kertoi suuria viisauksiaan.
Mutta omalle kumppanilleniko en sitä tukea soisi, pikemminkin pelkäisin hänen saavan jotain etua tai hyvää mieltä minun rahoillani? Miksiköhän silloin olisin edes sen kumppanin ottanut rinnalleni kulkemaan.
Tää on vähän sama, kun jotkut ei suostu auttamaan aikuisia lapsiaan, jos näillä syystä tai toisesta on tiukkaa taloudellisesti. Minulle ei ole mitään vaikeuksia auttaa omia lapsiani jos tarve vaatii. Kyllä läheisiä ja rakkaita ihmisiä kuuluu auttaa. Ja kai se puolisonkin luulisi olevan rakas. Ja jos ei ole niin miksi sen kansa ollaan? Että saa seksiä???
Tämä varmaan monelle miehelle tärkeä asia. Naiselle ei anneta muuten arvoa mutta seksiä pitää saada.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
979 jatkaa - harva varmaan elättää läheisiään, mutta moni varmaan mielellään ostaa esim lahjana jotain kalliimpaa ja tarpeellista varattomammalle läheiselle. Vaikka telkkarin iäkkäälle äidille tai polkupyörän opiskelijaveljelle.
Mielellään?
Ap kaltaiset ei osta edes 4e kukkapuskaa puolisolle joka täyttää pyöreitä. 170k asunnon vähävaraiselle sululaiselleen vuokrattavaksi kyllä, koska jostain se glooria itsestään eli hyvästä ihmisestä on ostettava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei missään nimessä. Täällä palstalla ollaan nyt tultu siihen tulokseen, että sinusta ei siihen ole. Et ole kelvollinen parisuhteeseen, poistu takavasemmalle ja jätä nainen itseäsi paremmille. Näin säästyy rakkaat rahat, eikä kukaan varmasti pääse niistä mitenkään hyötymään, paitsi tietenkin sinä, mikä on pääasia.
Ihan käsittämätön suhtautuminen tämäkin, että jos haluaa erilliset rahat ei saisi haluta edes parisuhdetta. Monella minun tuntemallani parilla on omat rahat ja pitkä, jopa vuosikymmenien suhde. Nämäkö parit ei saisi olla yhdessä, koska vauvapalstan mukaan yhteiset rahat on ainoa oikea malli ja muita malleja kannattavien pitäisi vaan suosiolla kuolla yksin? Miksei vaan voi hyväksyä, että maailmassa on erilaisia ihmisiä ja heillä kaikilla on ihan yhtäläinen oikeus etsiä omannäköistä rakkautta?
Meillä on aina ollut omat rahat (45vuotta)enkä koskaan olisi voinut ajatellakaan, että olisin päästänyt miehen rahojeni kimppuun. Nälkään oltaisiin kuoltu koko perhe. Mies oli nuorempana oikea rahojen täystuho. Välillä oli tilli tyhjä seuraavana päivänä, kun tili oli tullut.
Nyt ollaan jo vanhoja ja mies ei ymmärrä, jos joku ei osaa käyttää rahaa järkevästi, eikä ollenkaan muista millainen itse oli nuorena. Tekopyhää sanon minä.
Mutta joo, omat rahat on ollut koko suhteen ajan.
Onko kyse sittenkin siitä, että pelkäät joutuvasi katselemaan laiskottelevaa ihmistä, kun itse teet paljon töitä rahan eteen? Se on ihan validi tunne.
On hyvä, että aktiivisuustaso on lähes sama. Mutta usein tilanne on se, että nainen paiskii raskaita töitä, jopa tuplaraskaita kuten tunne- sekä kehokuormittava hoivatyö, mutta saa vain vähemmän palkkaa koska se sattuu olemaan ”naisten ala”. Silloin kannattaa hyvillä mielin tasata toimeentuloa omasta pussista naiselle, koska tämä on todellakin sen ansainnut.
Toinen tilanne on se, että nainen tekee suurimman osan koti- ja metatyöstä, josta pitää myös saada korvaus, jos se ei ole tasan (eli saman verran vapaa-aikaa ja vapaata ajattelua). Ilman lapsia näin ei ehkä käy.
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut ap:n aloituksen ja vastauksia ja muutenkin tätä ketjua, enkä jotenkin saa kiinni tästä yhtään. Eli siis onko niin että moni nainen ihan nyt 2020-luvulla olettaa että mies kustantaa yhteistä elämää? Ja että varakkaammalta puolisolta voi pyytää tai jopa vaatia selvästi enemmän rahallista panostusta kuin mihin itsellä olisi varaa. Itse tiedän yhden tapauksen, jossa mies on maksanut yhteiselämästä enemmän kuin nainen. Tällöin oli eksplisiittisesti sovittu että koska mies itse haluaa elää oman tulotasonsa mukaista elämää (kallis asunto, ulkona syöminen jne jne), hän on valmis maksamaan enemmän kuin nainen jotta tällainen elämäntyyli olisi mahdollista yhdessä. Muissa, 99 tapauksessa sadasta, puolisoilla on omat erilliset rahat sekä suunnilleen 50/50 panostus yhteisiin menoihin. Olen pian 40v.
Valikoiden olet kommentit lukenut. Ei ole ollut kommenteissa mainintaa, et naiset olettaa miehen kustantavan. Jokunen nainen on kertonut kustantavan miehen elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko kyse sittenkin siitä, että pelkäät joutuvasi katselemaan laiskottelevaa ihmistä, kun itse teet paljon töitä rahan eteen? Se on ihan validi tunne.
On hyvä, että aktiivisuustaso on lähes sama. Mutta usein tilanne on se, että nainen paiskii raskaita töitä, jopa tuplaraskaita kuten tunne- sekä kehokuormittava hoivatyö, mutta saa vain vähemmän palkkaa koska se sattuu olemaan ”naisten ala”. Silloin kannattaa hyvillä mielin tasata toimeentuloa omasta pussista naiselle, koska tämä on todellakin sen ansainnut.
Toinen tilanne on se, että nainen tekee suurimman osan koti- ja metatyöstä, josta pitää myös saada korvaus, jos se ei ole tasan (eli saman verran vapaa-aikaa ja vapaata ajattelua). Ilman lapsia näin ei ehkä käy.
Hoivatyöstä taidetaan maksaa nykyään ihan yli keskipalkan. Enemmän kuin monesta ns miesvaltaisesta työstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut ap:n aloituksen ja vastauksia ja muutenkin tätä ketjua, enkä jotenkin saa kiinni tästä yhtään. Eli siis onko niin että moni nainen ihan nyt 2020-luvulla olettaa että mies kustantaa yhteistä elämää? Ja että varakkaammalta puolisolta voi pyytää tai jopa vaatia selvästi enemmän rahallista panostusta kuin mihin itsellä olisi varaa. Itse tiedän yhden tapauksen, jossa mies on maksanut yhteiselämästä enemmän kuin nainen. Tällöin oli eksplisiittisesti sovittu että koska mies itse haluaa elää oman tulotasonsa mukaista elämää (kallis asunto, ulkona syöminen jne jne), hän on valmis maksamaan enemmän kuin nainen jotta tällainen elämäntyyli olisi mahdollista yhdessä. Muissa, 99 tapauksessa sadasta, puolisoilla on omat erilliset rahat sekä suunnilleen 50/50 panostus yhteisiin menoihin. Olen pian 40v.
Valikoiden olet kommentit lukenut. Ei ole ollut kommenteissa mainintaa, et naiset olettaa miehen kustantavan. Jokunen nainen on kertonut kustantavan miehen elämää.
Näitä kommentteja on varsinkin ketjun alussa runsaasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei missään nimessä. Täällä palstalla ollaan nyt tultu siihen tulokseen, että sinusta ei siihen ole. Et ole kelvollinen parisuhteeseen, poistu takavasemmalle ja jätä nainen itseäsi paremmille. Näin säästyy rakkaat rahat, eikä kukaan varmasti pääse niistä mitenkään hyötymään, paitsi tietenkin sinä, mikä on pääasia.
Siis sinä olet tullut tähän tulokseen ?
Jos on iso ero tuloissa/varallisuudessa niin sitten mennään sen pienituloisemman budjetin mukaan jos yhteen muutetaan. Rikkaamman ei tarvi kustantaa toiselle mitään ja se köyhempi pärjää niillä pienemmilläkin tuloillaan hyvin. Voi tietysti tarkoittaa että asutaan 50 neliön kaksiossa jossain ympäryskynnassa vuokralla mutta mitäpä sitä ei tekisi rakkaansa hyväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut ap:n aloituksen ja vastauksia ja muutenkin tätä ketjua, enkä jotenkin saa kiinni tästä yhtään. Eli siis onko niin että moni nainen ihan nyt 2020-luvulla olettaa että mies kustantaa yhteistä elämää? Ja että varakkaammalta puolisolta voi pyytää tai jopa vaatia selvästi enemmän rahallista panostusta kuin mihin itsellä olisi varaa. Itse tiedän yhden tapauksen, jossa mies on maksanut yhteiselämästä enemmän kuin nainen. Tällöin oli eksplisiittisesti sovittu että koska mies itse haluaa elää oman tulotasonsa mukaista elämää (kallis asunto, ulkona syöminen jne jne), hän on valmis maksamaan enemmän kuin nainen jotta tällainen elämäntyyli olisi mahdollista yhdessä. Muissa, 99 tapauksessa sadasta, puolisoilla on omat erilliset rahat sekä suunnilleen 50/50 panostus yhteisiin menoihin. Olen pian 40v.
Näin on tänä päivänä varmaankin pääsääntöisesti. Monelle, riippumatta sukupuolesta on kunnia-asia olla taloudellisesti riippumaton.
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut ap:n aloituksen ja vastauksia ja muutenkin tätä ketjua, enkä jotenkin saa kiinni tästä yhtään. Eli siis onko niin että moni nainen ihan nyt 2020-luvulla olettaa että mies kustantaa yhteistä elämää? Ja että varakkaammalta puolisolta voi pyytää tai jopa vaatia selvästi enemmän rahallista panostusta kuin mihin itsellä olisi varaa. Itse tiedän yhden tapauksen, jossa mies on maksanut yhteiselämästä enemmän kuin nainen. Tällöin oli eksplisiittisesti sovittu että koska mies itse haluaa elää oman tulotasonsa mukaista elämää (kallis asunto, ulkona syöminen jne jne), hän on valmis maksamaan enemmän kuin nainen jotta tällainen elämäntyyli olisi mahdollista yhdessä. Muissa, 99 tapauksessa sadasta, puolisoilla on omat erilliset rahat sekä suunnilleen 50/50 panostus yhteisiin menoihin. Olen pian 40v.
Tätä ei ymmärräkään, ennen kuin varallisuusero on huomattava. Jos molemmat tienaa suunnilleen saman, eli varallisuudessa on kuukausitasolla semmoinen muutaman satasen ero, on täysin luonnikasta, että maksetaan puolet ja puolet. Mutta kun kuussa alkaa olla tuhansien ero, tottakai suurin osa pareista ihan omasta tahdosta "ekspliittisesti sopii", että varakkaampi maksaa enemmän.
Koska vaikka rakkautta riitää, en itse suostuisi esim. asumaan kaksiossa tai edes kolmiossa sen vuoksi, että mieheni pitäisi ehdottomasti maksaa puolet asumisesta. En suostu lähtemään kalliimpaan harrastukseen tai matkalle yksin tai ystävän kanssa sen vuoksi, että miehelläni ei ole siihen varaa.
Se, mikä minua tässä keskustelussa hämmästyttää on käsitys, että varakkaamman maksamisesta on tehty jokin pahe sille varattomammalle. Eli ihan kuin siinä olisi jotain vikaa, että mieheni nauttii samasta elämästä kuin minäkin. Minusta taas se on maailman luonnollisin asia: totta kai hän nauttii tästä elämästä, onhan se meille yhteinen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisään vielä, että kyllä miehelläni on myös omat rahat. Juuri sen vuoksi minä maksan monesta asiasta enemmän, että hänellekin jäisi omaa rahaa tilille, tehdä omia ostoksia ja arjen kivoja asioita, ostaa minullekin toki joskus lahja, jne. En halua, että hän kituuttaa, säästää, budjetoi, stressaa rahasta vierelläni. Miksi ihmeessä minä sellaista elämää hänelle toivoisin?
T: se miestään onnellisenä kustantava
Vierailija kirjoitti:
979 jatkaa - harva varmaan elättää läheisiään, mutta moni varmaan mielellään ostaa esim lahjana jotain kalliimpaa ja tarpeellista varattomammalle läheiselle. Vaikka telkkarin iäkkäälle äidille tai polkupyörän opiskelijaveljelle.
Minä olen se lapseton täti, joka on ostanut ruokaa iäkkäälle äidille, tarpeellisia tavaroita siskon tenaville ja kivoja elämyslahjoja miehelle.
Minua ei lapsuusvuosien jälkeen ole kukaan elättänyt.
Onneksi on riittänyt työtä ja terveyttä.
Pelkurimiehet täällä naukuvat ahneista naisista, onhan toki olemassa näitä sieviä ansarikukkia, jotka etsivät rahaa.
Suurin osa naisista on kuitenkin normaalielämään tottuneita, tasa-arvoisia työihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut ap:n aloituksen ja vastauksia ja muutenkin tätä ketjua, enkä jotenkin saa kiinni tästä yhtään. Eli siis onko niin että moni nainen ihan nyt 2020-luvulla olettaa että mies kustantaa yhteistä elämää? Ja että varakkaammalta puolisolta voi pyytää tai jopa vaatia selvästi enemmän rahallista panostusta kuin mihin itsellä olisi varaa. Itse tiedän yhden tapauksen, jossa mies on maksanut yhteiselämästä enemmän kuin nainen. Tällöin oli eksplisiittisesti sovittu että koska mies itse haluaa elää oman tulotasonsa mukaista elämää (kallis asunto, ulkona syöminen jne jne), hän on valmis maksamaan enemmän kuin nainen jotta tällainen elämäntyyli olisi mahdollista yhdessä. Muissa, 99 tapauksessa sadasta, puolisoilla on omat erilliset rahat sekä suunnilleen 50/50 panostus yhteisiin menoihin. Olen pian 40v.
Tätä ei ymmärräkään, ennen kuin varallisuusero on huomattava. Jos molemmat tienaa suunnilleen saman, eli varallisuudessa on kuukausitasolla semmoinen muutaman satasen ero, on täysin luonnikasta, että maksetaan puolet ja puolet. Mutta kun kuussa alkaa olla tuhansien ero, tottakai suurin osa pareista ihan omasta tahdosta "ekspliittisesti sopii", että varakkaampi maksaa enemmän.
Koska vaikka rakkautta riitää, en itse suostuisi esim. asumaan kaksiossa tai edes kolmiossa sen vuoksi, että mieheni pitäisi ehdottomasti maksaa puolet asumisesta. En suostu lähtemään kalliimpaan harrastukseen tai matkalle yksin tai ystävän kanssa sen vuoksi, että miehelläni ei ole siihen varaa.
Se, mikä minua tässä keskustelussa hämmästyttää on käsitys, että varakkaamman maksamisesta on tehty jokin pahe sille varattomammalle. Eli ihan kuin siinä olisi jotain vikaa, että mieheni nauttii samasta elämästä kuin minäkin. Minusta taas se on maailman luonnollisin asia: totta kai hän nauttii tästä elämästä, onhan se meille yhteinen!
Tässähän se on sanottu näin ajattelen mä itsekin mieheni. Olen vaimoni valinnut ihan muilla perusteilla kun mitä tienaa tai kuinka paljon menoja maksaa. Ite en ymmärrä, minkälaista elämää se olisi jos tarvis pitää tosi tiukkaa siitä että ei vahingossa maksa enemmän kun toinen. En pidä sitä minään elättämisenä tai kustantamisena vaan meidän elämä se on mihin molemmat pistää sen kaiken mitä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei missään nimessä. Täällä palstalla ollaan nyt tultu siihen tulokseen, että sinusta ei siihen ole. Et ole kelvollinen parisuhteeseen, poistu takavasemmalle ja jätä nainen itseäsi paremmille. Näin säästyy rakkaat rahat, eikä kukaan varmasti pääse niistä mitenkään hyötymään, paitsi tietenkin sinä, mikä on pääasia.
Ihan käsittämätön suhtautuminen tämäkin, että jos haluaa erilliset rahat ei saisi haluta edes parisuhdetta. Monella minun tuntemallani parilla on omat rahat ja pitkä, jopa vuosikymmenien suhde. Nämäkö parit ei saisi olla yhdessä, koska vauvapalstan mukaan yhteiset rahat on ainoa oikea malli ja muita malleja kannattavien pitäisi vaan suosiolla kuolla yksin? Miksei vaan voi hyväksyä, että maailmassa on erilaisia ihmisiä ja heillä kaikilla on ihan yhtäläinen oikeus etsiä omannäköistä rakkautta?
Olen samaa mieltä. Nykypäivänä on yleistä tämä 50/50 malli yhteisin kuluihin ja muuten omat rahat. Ehkä edellisellä sukupolvella oli yhteiset rahat malli enemmän vallalla, jo ihan siitä syystä että useimmiten mies tienasi enemmän. Näissäkin poikkeuksia. Samoin kommentti, että jos rakastat jaat varallisuutesi on hiukan lapsellinen. Avioehdot ovat tätä päivää, jos puhutaan avioliitosta. Eikä tapailuvaiheessa vielä varallisuuksiin mennä.
Ap ei tunnu haluavan mitään yhteisiä kuluja, joten sinun esimerkkisi ei kelpaa. Aloituksessa jo sanotaan: "Mutta sisäinen hälytyskello soi ja sanoo, että jossain vaiheessa herääkin keskustelu siitä, mitä kaikkea voitaisiin tehdä yhdessä jos..."
En ole koko ketjua lukenut, mutta tällä palstalla on ap:n kaltaiset miehet kirjoittaneet mm. että yhteiselle matkalle ei voi mennä, koska silloin nainen saa hotellihuoneen halvemmalla kuin jos matkustaisi yksin. Tämä siis tilanteessa, jossa kumpikin maksaisi huoneesta puolet, mutta se tulisi per henkilö halvemmaksi kuin yhdelle. Tämä on ollut miesten mielestä hyväksikäyttöä, koska hyi, nainen hyötyy yhteisestä huoneesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei missään nimessä. Täällä palstalla ollaan nyt tultu siihen tulokseen, että sinusta ei siihen ole. Et ole kelvollinen parisuhteeseen, poistu takavasemmalle ja jätä nainen itseäsi paremmille. Näin säästyy rakkaat rahat, eikä kukaan varmasti pääse niistä mitenkään hyötymään, paitsi tietenkin sinä, mikä on pääasia.
Ihan käsittämätön suhtautuminen tämäkin, että jos haluaa erilliset rahat ei saisi haluta edes parisuhdetta. Monella minun tuntemallani parilla on omat rahat ja pitkä, jopa vuosikymmenien suhde. Nämäkö parit ei saisi olla yhdessä, koska vauvapalstan mukaan yhteiset rahat on ainoa oikea malli ja muita malleja kannattavien pitäisi vaan suosiolla kuolla yksin? Miksei vaan voi hyväksyä, että maailmassa on erilaisia ihmisiä ja heillä kaikilla on ihan yhtäläinen oikeus etsiä omannäköistä rakkautta?
No eihän ne erilliset rahat ja tilit sitä tarkoita, etteikö selvästi varakkaampi voisi maksaa enemmän kuin se köyhä / pienituloinen. Suurella osalla pareista onkin erilliset rahat, pitkissäkin suhteissa, joko kokonaan tai osittain (esim. yhteinen taloustili). Näin säilyy tietty riippumattomuus.
...Ja onko näillä tutuillasi sitten isotkin varallisuus- tai tuloerot, ja jos on, niin mistä tiedät, ettei isompituloinen kustanna myös jotain enemmän? Vaikka onkin omat rahat.
Et sinä minulta lupia tarvi ollaksesi varakkaana sen köyhän kanssa ja maksaa kaikki silti tasan puoliksi. Minusta sellainen kuitenkin kertoo huomattavan itsekkäästä luonteesta / siitä, ettei suhteeseen ja yhteiselämään ole sitouduttu. Tällainen jako tarkoittaa samalla myös materiaalisesti aika niukkaa yhteiselämää. Mutta joo, kukin tavallaan. Pitkää onnea ja syvää rakkautta en tuollaiseen järjestelyyn kuitenkaan povaa.
Ja kuten aiemminkin mainittu, niin on myös vähän eri asia, jos kumpikaan ei suhteessa ole köyhä / pienituloinen, vaikka jotain varallisuueroja olisikin. Toki minusta silloinkin pieni kompensointi joissain asioissa voi olla paikkallaan yhteiselämässä. Tämähän ei mitään elättämistä tosiaan ole, vaan tavallista huomaavaisuutta ja välittämistä, sekä elämän jakamista erilaisista tilanteista riippuen.
Toki ihan kaikenkin voi halutessaan jakaa. Silloin vaan pitää katsoa aika tarkkaan ja ajan kanssa, kenen kanssa näin tekee. Usein ollaan avioliitossa, jos tähän päädytään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä muuta yhteen. Itselläni on ollut mies joka oletti jotenkin, että hänen rahat on hänen ja minun rahat on meidän yhteisiä. Ehei kuule! Nainen saattaa myös ajatella, että miehen tehtävä on huolehtia naisestaan, kuten tälläkin palstalla usein siihen ajatukseen törmää. Toinen vaihtoehto on, että sovitte mitä esim. laitattte yhteiselle tilille säästöön ja sitten sillä rahalla teette yhdessä asioita, mukaanlukien sen, että muut kulut on myös jaettu tasan. Ei kannata siipeilijöitä ottaa huollettavakseen.
Meillä oli samansuuruiset tilit. Minun tililtä yhtiövastikkeet, lainanlyhennykset, Autokulut, ruokaostokset.ym.ym. kulut. Vaimon tili anopille. Vastalahjaksi anopin haukkumiset.
Nyt en kylä ollenkaan saanut kiinni, että mistä oikein on kyse tässä "vaimon tili anopille"?
Onko anoppi jotenkin täysin sairas ja huollettava ja kalliit hoitomaksut, vai mistä on kyse?
Vierailija kirjoitti:
Onko kyse sittenkin siitä, että pelkäät joutuvasi katselemaan laiskottelevaa ihmistä, kun itse teet paljon töitä rahan eteen? Se on ihan validi tunne.
On hyvä, että aktiivisuustaso on lähes sama. Mutta usein tilanne on se, että nainen paiskii raskaita töitä, jopa tuplaraskaita kuten tunne- sekä kehokuormittava hoivatyö, mutta saa vain vähemmän palkkaa koska se sattuu olemaan ”naisten ala”. Silloin kannattaa hyvillä mielin tasata toimeentuloa omasta pussista naiselle, koska tämä on todellakin sen ansainnut.
Toinen tilanne on se, että nainen tekee suurimman osan koti- ja metatyöstä, josta pitää myös saada korvaus, jos se ei ole tasan (eli saman verran vapaa-aikaa ja vapaata ajattelua). Ilman lapsia näin ei ehkä käy.
Noissa hoivatyön raskaudesta ja huonosta palkasta joka pitää varmasti paikkansa sitä en siis epäile. Mutta mielenkiintoista on se kuinka paljon miehiä on huonolla palkalla raskaissa ja sairastumisen riskiä kasvattavassa työssä mutta niistä ei paljon mediassa puhuta. Eikä varmasti auta se että miehet eivät yleensä siitä valita ainakin jos katsoo työpaikkaa mistä on kokemusta. Mies valtainen ala huono palkka kukaan ei valita muuta kuin työkavereiden kesken ei julkisesti uskalla kukaan valittaa niin kyllähän se näyttää että miehillä on hyvät olot. Sitten harvoin kun jolu nainen uskaltautuu tälle alalle töihin ja meidän työpaikalalle niin jo rupeaa kohta valittamaan ongelmista ja se on todella hyvä homma koska silloin voi ammattiliitto puuttua asiaan. Mutta meidän mies työntekijät ovat todellisia vellihousuja jotka suostuvat jopa luopumaan osasta ylityökorvauksistaan kun ovat niin arkoja ja vainoharhaisia että pelkäävät saavansa potkut jollain aikavälillä jos ottavat rahat.En sitten tiedä kun kaikilla on nainen ja ja liuta lapsia että tekeekö se miehestä sitten noin vellihousun mutta pahalta näyttää siinä vaiheessa jos suomeen tulee sota en ole nähnyt täällä sitä suomalaista sisua. Tosiaan olen siis itse mies.
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut ap:n aloituksen ja vastauksia ja muutenkin tätä ketjua, enkä jotenkin saa kiinni tästä yhtään. Eli siis onko niin että moni nainen ihan nyt 2020-luvulla olettaa että mies kustantaa yhteistä elämää? Ja että varakkaammalta puolisolta voi pyytää tai jopa vaatia selvästi enemmän rahallista panostusta kuin mihin itsellä olisi varaa. Itse tiedän yhden tapauksen, jossa mies on maksanut yhteiselämästä enemmän kuin nainen. Tällöin oli eksplisiittisesti sovittu että koska mies itse haluaa elää oman tulotasonsa mukaista elämää (kallis asunto, ulkona syöminen jne jne), hän on valmis maksamaan enemmän kuin nainen jotta tällainen elämäntyyli olisi mahdollista yhdessä. Muissa, 99 tapauksessa sadasta, puolisoilla on omat erilliset rahat sekä suunnilleen 50/50 panostus yhteisiin menoihin. Olen pian 40v.
"Eli siis onko niin että moni nainen ihan nyt 2020-luvulla olettaa että mies kustantaa yhteistä elämää?"
Ei oleta. Se varakkaampi voi olla nainenkin.
Itse ainakin oletan, että parisuhteessa huomiodaan toisen elämäntilanne kaikkinensa mukaanlukien taloudellinen tilanne. Sukupuolista riippumatta. Jos on isompia varallisuuseroja, niin varakkaampi maksaa luonnollisestikin ainakin joitakin asioita enemmän, jos on pitkäaikainen kumppanuus kyseessä. Ja siis itse haluaa maksaa ja pitää tätä reiluna.
(Pidän saitana ja itsekkäänä, jos haluaa maksaa kaiken aina puoliksi, vaikka se tekisi tiukkaa toiselle tai ei ole varaa.)
Alue: Aihe vapaa
979 jatkaa - harva varmaan elättää läheisiään, mutta moni varmaan mielellään ostaa esim lahjana jotain kalliimpaa ja tarpeellista varattomammalle läheiselle. Vaikka telkkarin iäkkäälle äidille tai polkupyörän opiskelijaveljelle.