Lue keskustelun säännöt.
Varallisuuserot parisuhtessa. Pitäisikö vielä yrittää?
Kirjoitin joskus palstalle siitä kuinka erilaiset elintasot eivät ole kumppanille ongelma - kunnes ne ovatkin.
Minulla on siis ok taloudellinen tilanne. Rikas en ole, mutta yli keskituloinen ja säästöjä on.
En ole kiinnostunut yhteen muuttamisesta enkä lasten hankinnasta, ja olen tehnyt nämä asiat jo alussa selviksi. En kuitenkaan nauti kovasti rahaa vaativista asioista, vaan harrastukseni ovat varsin edullisia. En myöskään törsää rahaa matkusteluun tai luksukseen.
Aikaisemmissa parisuhteissa on käynyt niin, että tämä sopii kumppanille mainiosti. Mutta jotenkin se kääntykin siten, että jos muutettaisiin yhteen kivaan asuntoon ja olisi kiva tehdä sitä ja tätä. Sitä ei ole sanottu suoraan kuka maksaisi tästä lystistä isomman osan, mutta selvää on, ettei mainittuja haaveita oltaisi pystytty toteuttamaan 50/50-periaatteella.
On alkanut tuntua siltä, että jos mahdollisuus elintason nostoon miehen kustannuksella on näköpiirissä, opportunisti naisihmisessä herää ennemmin tai myöhemmin.
No, nyt on sellainen tilanne, että olen tavannut kivan naisen ja tämä on kääntymässä parisuhteeksi. Tätä ei ole yhdessä julistettu, mutta tapailua on jatkunut sen verran aikaa, että on aika sellaisesta puhua. Mutta elintasomme ovat erilaiset, minulla enemmän tai vähemmän keskiluokkainen ja kumppanillani ei.
Sydän sanoo, että älä murehdi tuollaisista. Mutta sisäinen hälytyskello soi ja sanoo, että jossain vaiheessa herääkin keskustelu siitä, mitä kaikkea voitaisiin tehdä yhdessä jos...
Kommentit (895)
Vierailija kirjoitti:
Minä olen varakas mies ja aivan mielelläni maksan vaimolle oikeastaan kaiken. Mitä iloa siitä rahasta yksin olisi? Paljon mukavampaa lähteä vaimon kanssa reissuun ja syömään kuin yksin. Meillä on hauskaa yhdessä.
Kuinkahan usein rikkaasta naisesta köyhän miehen elättäminen tuntuisi mukavalta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen itse todennut, että elintasojen täytyy jollain tasolla kohdata silloinkin, kun asutaan erillään ja molemmilla omat rahat. Keskiluokkaistenkin varallisuus voi olla hyvin erilainen (toisella velaton asunto, mökki, sijoituksia jne. ja toisella iso asuntolaina tai vain toisella lapsia elätettävänä jne). Varallisuuserot eivät niin haittaa, jos elämäntyylit ja asiat, joita halutaan tehdä yhdessä, kohtaavat. Mutta eihän siitä pidemmän päälle mitään tule, jos toisella ei ole varaa asioihin, jotka ovat toiselle arkisia.
Just näin. Kyllä maailmasta löytyy naisia joten miksi ottaa se persaukisin elätettäväksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus kokeilin elämää naisen kanssa, joka sai käteen alle puolet siitä mitä itse. Toki maksoin isomman osuuden yhteisistä menoista, eikä se hänelle riittänyt.
Nyt on lähelle omaa palkkatasoa oleva nainen ja on kiva kun voi tehdä enemmän yhdessä ja ei tarvitse miettiä rahan käyttöä.
Pienituloinen nainen oli kyllä kaikinpuolin muuten täydellinen, mutta talous tuli väliin.
Minkä uskoisit, että tämä muuten "täydellinen" nainen kertoisi syyksi suhteenne loppumiseen?
En osaa sanoa. Jatkettiin kyllä seksisuhteella vielä eron jälkeen hetken aikaa. Erittäin viehättävä muuten, mutta kallis ylläpidettävä.
Pohjoismaisessa yhteiskunnassa nainen on ylläpidettävä. Enpä ole moista pahemmin aiemmin kuullut, eletään vuotta 2026.
Rahoistaan tarkka Suomi-mies tarjoaa kyllä mielelläänvaikka mitä kolmansien maiden naisille, jotka tekevät kyllä ansiotyötä, sitä maailman vanhinta ammattia.
Tasa-arvoinen Suomi-tyttö hakee ja maksaa omat juomansa, ostaa ja laittaa ruoat, maksaa puolet miehenkin suuremmasta kulutuksesta.
Oletteko huomanneet?
Tämä vahvistaa käsitystäni siitä, että tiettyjä miehiä miellyttää naisellinen, vähänkoulutettu nainen, jota on helppo manipuloida "turvan" nojalla.
Vierailija kirjoitti:
Eikö lasten menot ole molempien vanhempien menoja ? Ei yksin miehen maksettavaa ? Se kuka syö eniten on hiukan hassu kommentti. Mielenkiintoinen ajatus. Miehet usein kustantavat kaikki autoon liittyvät kulut, asumiseen liittyen puutarhavälineet, remppavälineet yms mitä naiset harvemmin edes huomaavat. Joten arjen kuluissa se 50/50 on aika hyvä pelisääntö. Olettaen, että tuloerot eivät ole suuret. Kuitenkin, toki kuten on jo tullut esille rajan veto ei aina ole ollenkaan välttämättä selkeä.
Nimenomaan on molempien vanhempien menoja. Kuten kirjoitin ne jäävät usein naisen, eli usein sen pienempituloisen kontolle, eli maksaa sen 50 % päälle miehenkin osuutta. Tai kuitenkin jos miehen tulot isommat niin mielestäni omien lastensa kuluja voisi maksaa hiukan isommallakin osuudella kuin vain puolet. Silloin kun tuloerot eivät ole suuret niin ongelmaa ei synnynkään, mutta isommalla tuloerolla on merkitystä ja ei ole oikeudenmukaista.
En ymmärrä jos on isommat tuloerot niin miksi silloin jossain asioissa pienempituloisen pitäisi kuitenkin maksaa tasan puolet? Asuminenhan yleensä maksetaan yhdessä, jotenkin kulut etukäteen sovitusti. Autonhankinta, autokoulut, puutarhavälineet, remppavälineet, ne ovat kalliimpia menoja, joten ehkä pienituloisille mahdottomia ellei mies niitä hankkisi. Tuskin kokonaan yksin aina kuitenkaan. Mutta tosiasia nyt vaan on, että jos asutaan yhteistä kotia ja taloutta niin asumiseen, puutarhaan ja autoon jne. Menee rahaa. Tämä on sen suurempituloisen huomioitava, että hänen on todennäköisesti osallistuttava isommalla panoksella jos näitä asioita elämäänsä haluaa. Itse en pienituloisena voi pitää autoa eikä sitä minulla yksineläjänä silloin myöskään ole. Mutta jos asuisin miehen kanssa yhdessä ja hänellä olisi jo ennenkin varaa pitää auto niin se olisi hänen päätöksensä. Tietäessään minun pienituloisuuteni hän on tavallaan silloin varautunut, että autokulut jäävät isommaksi osaksi hänen kontolleen. Mutta silti ei olisi oikein muista pienemmistä, kuitenkin yhteiseen elämään liittyvistä asioista ja yhdessä käytettävistä välttämättömyyksistä ei ole oikein pienituloisemman maksaa 50/50.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
parisuhteessa kuuluu homman mennä niin että kun kerran olet kumppanin valikoinut niin pidä siitä kiinni älä keksi tekosyitä että miks toisen pitäis maksaa enemmän tai vähemmän molemmat pistää suhteeseen kaikki rahat mitä on ja niillä rakennetaan yhdessä sitä tulevaisuutta ja ollaan kahdestaan muuta maailmaa vastaan muuten kusetat vaan itteäs ja sitä toista
Kyllä Suomessa on hyvin yleistä nykyään , että paremmin tienaava nainen subventoi myös sitä huonommin tienaavaa miestään. Tällä hetkellä miesten työttömyys on yleisempää kuin naisten , joten väistämättä tämä on ajankohtaista monessa perheessä. Oman kokemuksen perusteella naiset eivät ole pääsääntöisesti yhtä pihejä ja lompakkoaan sairaalloisesti vahtivia edes silloin kun ovat päävastuussa perheen elätyksestä. Naiselle on hyvin usein tärkeää koko perheen hyvinvointi, että kaikki saavat ruokaa, lapsilla on puhtaat vaatteet ja elämä on muutenkin sen verran hyvää kuin sen hetkiset tulot sallivat. Elämän pienet ilot myös muistaen. Eikä niin että lasketaan excel-taulukoilla sentilleen että kuka maksoi mitäkin ja pääasia että itte hyötyy . Toki varmasti näitäkin naisyksilöitä löytyy mutta harvemmin ovat perheellisiä. Sen sijaan miehistä löytyy suuri joukko niitä joiden mielestä oma etu menee Aina oman perheen edelle. Kunhan ei vaan joudu sitä lompakkoa raottamaan , edes omien lastensa hyväksi.
Joku minua taitavampi voisi kaivaa esiin kelan tilastoja, paljonko näitä "elareita " kela maksaa näiden haluttomien ja kelvottomien isien puolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me olemme olleet naimisissa 25 vuotta ja meillä on iso tuloero ja aikaisemmin mies maksoi suurimman osan menoista, minä lasten kulut mukaan lukien isot harrastuskulut ja suuren osan ruokalaskusta.
Pari vuotta sitten mies ehdotti, että maksan yhteiselle tilille 500 ja hän 800. Tililtä maksetaan sitten laskut, tämä on minusta hyvä ajatus. Kuitenkin kävi niin, että maksan edelleen lasten kulut ja myös edelleen puolet kauppalaskusta.
Tämä om johtanut siihen, että rahani kyllä riittävät normiarkeen, mutta isommat hankinnat kuten silmälasit ovat hankalia. Mies taas kuluttaa suuria summia harrastuksiin, puhutaan siis jopa viisinumeroisista summista.
Musta tuntuu että sä oot häviäjä tässä asetelmassa.
Kaikki sun maksamiset menee kuten aikasempaa, mutta lisäksi laitat ton 500€ joka kuukausi yhteiselle tilille. Tolta tililtä maksatte sitten laskuja, mitä miehesi aikasempaa makso parempipalkkasena omalta tililtään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan oltu mieheni kanssa yhdessä kymmenisen vuotta. Hän selkeästi isompipalkkainen meistä kahdesta. Molemmat ollaan työelämässä. Alkuun tuloerot eivät mielestäni vaikuttaneet mutta viime aikoina hän on jollain lailla muuttunut. Aika pienistäkin ostoksista (siis ihan vaikka ruokaostosreissu) tulee hiukan kiistaa, että kumpi maksaa. Nuo kiistat ovat joka viikkoisia ja mua hämmentää. En ymmärrä, että miksi nyt, useiden vuosien jälkeen tilanne on muuttunut. Olen miettinyt, että onko hänellä joku toinen, jolle pitää rahaa riittää lahjojen tms. muodossa. Olen myös miettinyt, että onko hänelle tullut jotain ylimääräisiä velkoja, joita täytyy maksaa ja joista mä en tiedä mitään? Rahapelit tms mutta mulla ei ole sellaisesta käyttäytymisestä mitään tietoa. Ehkä olisi alun alkaen tutustua hiukan pienipalkkaisempaan mieheen, olisiko sitten parempi? Korostan vielä, että mitään huippupalkkoja hänelläkään ei ole, eli varsinaisesti rikkaasta miehestä ei ole kyse.
Kai ne pelisäännöt voi nytkin sopia, vaikka pitkän olette jo yhdessä eläneet. Jos tuloerot ei ole suuret, 50/50 ruokakaupassa ym.
Aiempi kirjoitti: "Hän selkeästi isompipalkkainen meistä kahdesta. Molemmat ollaan työelämässä."
Todennäköisesti siis joku muu jako kuin 50/50 , olisi reilumpi.
Normi arjen kuluissa, ruoka yms 50/50 jako on ok, vaikka tuloeroja on hiukan. Isommissa kuluissa voi sitten parempituloinen tulla hiukan vastaan.
Ruokamenot menevät usein niin, että miehet syövät enemmän ja eivät usein edes osallistu ruuanlaittoon, on yksin toisen harteilla. Ja vaikka osallistuisikin niin pitemmän päälle ei ole 50/50 siinäkään täysin oikeudenmukaista. Jos on lapsia niin sekin nostaa kuluja. Ruokamenot, hygieniatuotteett yms. ovat kuitenkin iso menoerä kuukaudessa. Ja on toistuva meno. Usein naiset huolehtivat juuri pesuaineista, pienistä talouden tarpeista, lasten tarpeista jne. joista mies ei edes huomaa, että niitäkin tarvitaan. Eli parempituloinen ei osta koskaan omilla rahoillaan näitä. Helposti siinä silloin 50/50-systeemissä pienempituloinen häviää rahallisesti. Vaikeahan on todellisuudessa oikeasti eritellä mitä ovat "isommat" ja mitä olisivat ne 50/50. Miksi sitäpaitsi pienempitulosen kuuluisi missään yhteisissä asioissa elää 50/50? Kun ei kerran tienaa 50 %.
Minusta jos yhdessä eletään taloutta niin ainoastaan silloin kun ollaan samoissa tulotasoissa niin 50/50 on oikeudenmukainen.
Jos on köyhyysrajalla elävä nainen, niin ei ole varaa maksaa suuremman miehen syömistä osaa. Itse tekemällä ruoka tulee paljon halvemmaksi. 50/50 systeemissä myös ruoanlaitto pitäisi laittaa puoliksi.
Sanotaan että jämptisti jaetaan kaikki laskut, omistetaan talosta puolet jne jne.
Jos kyseessä pariskunta ja mies syö kaksi/kolme kertaa enemmän kun nainen niin eikö miehen kuuluisi laittaa kaupparahatilille enemmän rahaa?
Helposti vuodessa tosta kertyy pari sataa minkä mies säästää kun nainen maksaa omaan syömiseensä nähen liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä Suomessa on hyvin yleistä nykyään , että paremmin tienaava nainen subventoi myös sitä huonommin tienaavaa miestään. Tällä hetkellä miesten työttömyys on yleisempää kuin naisten , joten väistämättä tämä on ajankohtaista monessa perheessä. Oman kokemuksen perusteella naiset eivät ole pääsääntöisesti yhtä pihejä ja lompakkoaan sairaalloisesti vahtivia edes silloin kun ovat päävastuussa perheen elätyksestä. Naiselle on hyvin usein tärkeää koko perheen hyvinvointi, että kaikki saavat ruokaa, lapsilla on puhtaat vaatteet ja elämä on muutenkin sen verran hyvää kuin sen hetkiset tulot sallivat. Elämän pienet ilot myös muistaen. Eikä niin että lasketaan excel-taulukoilla sentilleen että kuka maksoi mitäkin ja pääasia että itte hyötyy . Toki varmasti näitäkin naisyksilöitä löytyy mutta harvemmin ovat perheellisiä. Sen sijaan miehistä löytyy suuri joukko niitä joiden mielestä oma etu menee Aina oman perheen edelle. Kunhan ei vaan joudu sitä lompakkoa raottamaan , edes omien lastensa hyväksi.
Joku minua taitavampi voisi kaivaa esiin kelan tilastoja, paljonko näitä "elareita " kela maksaa näiden haluttomien ja kelvottomien isien puolesta.
Hyvin kirjotettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö lasten menot ole molempien vanhempien menoja ? Ei yksin miehen maksettavaa ? Se kuka syö eniten on hiukan hassu kommentti. Mielenkiintoinen ajatus. Miehet usein kustantavat kaikki autoon liittyvät kulut, asumiseen liittyen puutarhavälineet, remppavälineet yms mitä naiset harvemmin edes huomaavat. Joten arjen kuluissa se 50/50 on aika hyvä pelisääntö. Olettaen, että tuloerot eivät ole suuret. Kuitenkin, toki kuten on jo tullut esille rajan veto ei aina ole ollenkaan välttämättä selkeä.
Nimenomaan on molempien vanhempien menoja. Kuten kirjoitin ne jäävät usein naisen, eli usein sen pienempituloisen kontolle, eli maksaa sen 50 % päälle miehenkin osuutta. Tai kuitenkin jos miehen tulot isommat niin mielestäni omien lastensa kuluja voisi maksaa hiukan isommallakin osuudella kuin vain puolet. Silloin kun tuloerot eivät ole suuret niin ongelmaa ei synnynkään, mutta isommalla tuloerolla on merkitystä ja ei ole oikeudenmukaista.
En ymmärrä jos on isommat tuloerot niin miksi silloin jossain asioissa pienempituloisen pitäisi kuitenkin maksaa tasan puolet? Asuminenhan yleensä maksetaan yhdessä, jotenkin kulut etukäteen sovitusti. Autonhankinta, autokoulut, puutarhavälineet, remppavälineet, ne ovat kalliimpia menoja, joten ehkä pienituloisille mahdottomia ellei mies niitä hankkisi. Tuskin kokonaan yksin aina kuitenkaan. Mutta tosiasia nyt vaan on, että jos asutaan yhteistä kotia ja taloutta niin asumiseen, puutarhaan ja autoon jne. Menee rahaa. Tämä on sen suurempituloisen huomioitava, että hänen on todennäköisesti osallistuttava isommalla panoksella jos näitä asioita elämäänsä haluaa. Itse en pienituloisena voi pitää autoa eikä sitä minulla yksineläjänä silloin myöskään ole. Mutta jos asuisin miehen kanssa yhdessä ja hänellä olisi jo ennenkin varaa pitää auto niin se olisi hänen päätöksensä. Tietäessään minun pienituloisuuteni hän on tavallaan silloin varautunut, että autokulut jäävät isommaksi osaksi hänen kontolleen. Mutta silti ei olisi oikein muista pienemmistä, kuitenkin yhteiseen elämään liittyvistä asioista ja yhdessä käytettävistä välttämättömyyksistä ei ole oikein pienituloisemman maksaa 50/50.
Jos jaetaan 50/50, niin myös kotityöt pitäisi jakaa tasan. Nythän nainen yleensä tekee paljon miestä enemmän eli ei miehelle vain rusinoita pullista..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koskaan ei saa kertoa paljonko todellisuudessa tienaa.
Meillä avovaimo on kusessa rahojensa kanssa. Minä en. Jos tietäisi, että paljonko oikeasti tienaan, niin olisin minäkin kusessa rahojeni kanssa.
Jos raha on se tärkein asia parisuhteessa, niin ehkä kannattaisi miettiä, onko parisuhde oikea valinta yleensäkään. Tai mistä muista ongelmista se voi johtua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen varakas mies ja aivan mielelläni maksan vaimolle oikeastaan kaiken. Mitä iloa siitä rahasta yksin olisi? Paljon mukavampaa lähteä vaimon kanssa reissuun ja syömään kuin yksin. Meillä on hauskaa yhdessä.
Kuinkahan usein rikkaasta naisesta köyhän miehen elättäminen tuntuisi mukavalta?
No ketjussa on jokunen kertonut. Ilmeisen tyytyväisiä ovat olleet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus kokeilin elämää naisen kanssa, joka sai käteen alle puolet siitä mitä itse. Toki maksoin isomman osuuden yhteisistä menoista, eikä se hänelle riittänyt.
Nyt on lähelle omaa palkkatasoa oleva nainen ja on kiva kun voi tehdä enemmän yhdessä ja ei tarvitse miettiä rahan käyttöä.
Pienituloinen nainen oli kyllä kaikinpuolin muuten täydellinen, mutta talous tuli väliin.
Minkä uskoisit, että tämä muuten "täydellinen" nainen kertoisi syyksi suhteenne loppumiseen?
En osaa sanoa. Jatkettiin kyllä seksisuhteella vielä eron jälkeen hetken aikaa. Erittäin viehättävä muuten, mutta kallis ylläpidettävä.
Pohjoismaisessa yhteiskunnassa nainen on ylläpidettävä. Enpä ole moista pahemmin aiemmin kuullut, eletään vuotta 2026.
Kuulosti omaankin korvaan omituiselta ilmaisulta. Miten ihmeessä se nainen nyt pärjää, kun ei enää tää sankari ylläpidä häntä?
Vierailija kirjoitti:
Rahoistaan tarkka Suomi-mies tarjoaa kyllä mielelläänvaikka mitä kolmansien maiden naisille, jotka tekevät kyllä ansiotyötä, sitä maailman vanhinta ammattia.
Tasa-arvoinen Suomi-tyttö hakee ja maksaa omat juomansa, ostaa ja laittaa ruoat, maksaa puolet miehenkin suuremmasta kulutuksesta.
Oletteko huomanneet?
Tämä vahvistaa käsitystäni siitä, että tiettyjä miehiä miellyttää naisellinen, vähänkoulutettu nainen, jota on helppo manipuloida "turvan" nojalla.
Ja samaan aikaan tää sama turpa on se suurin uhka tälle naiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen varakas mies ja aivan mielelläni maksan vaimolle oikeastaan kaiken. Mitä iloa siitä rahasta yksin olisi? Paljon mukavampaa lähteä vaimon kanssa reissuun ja syömään kuin yksin. Meillä on hauskaa yhdessä.
Kuinkahan usein rikkaasta naisesta köyhän miehen elättäminen tuntuisi mukavalta?
No ketjussa on jokunen kertonut. Ilmeisen tyytyväisiä ovat olleet.
Köyhän miehen elättäminen oli itselleni itsestäänselvää. Suhde päättyi ihan muihin syihin kuin rahaan. Se mikä mua on alkanut nyt vähän toisessa suhteessa harmittaa on rikkaan miehen elättäminen. Olen itsekin varakas, eikä kyse ole varsinaisesti rahasta, vaan periaatteesta. Olen alkanut nähdä miehen eri valossa kun olen tajunnut että hänhän maksattaa minulla yhteisiä kuluja ja samalla laittaa omat rahansa omiin kalliisiin harrastuksiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö lasten menot ole molempien vanhempien menoja ? Ei yksin miehen maksettavaa ? Se kuka syö eniten on hiukan hassu kommentti. Mielenkiintoinen ajatus. Miehet usein kustantavat kaikki autoon liittyvät kulut, asumiseen liittyen puutarhavälineet, remppavälineet yms mitä naiset harvemmin edes huomaavat. Joten arjen kuluissa se 50/50 on aika hyvä pelisääntö. Olettaen, että tuloerot eivät ole suuret. Kuitenkin, toki kuten on jo tullut esille rajan veto ei aina ole ollenkaan välttämättä selkeä.
Nimenomaan on molempien vanhempien menoja. Kuten kirjoitin ne jäävät usein naisen, eli usein sen pienempituloisen kontolle, eli maksaa sen 50 % päälle miehenkin osuutta. Tai kuitenkin jos miehen tulot isommat niin mielestäni omien lastensa kuluja voisi maksaa hiukan isommallakin osuudella kuin vain puolet. Silloin kun tuloerot eivät ole suuret niin ongelmaa ei synnynkään, mutta isommalla tuloerolla on merkitystä ja ei ole oikeudenmukaista.
En ymmärrä jos on isommat tuloerot niin miksi silloin jossain asioissa pienempituloisen pitäisi kuitenkin maksaa tasan puolet? Asuminenhan yleensä maksetaan yhdessä, jotenkin kulut etukäteen sovitusti. Autonhankinta, autokoulut, puutarhavälineet, remppavälineet, ne ovat kalliimpia menoja, joten ehkä pienituloisille mahdottomia ellei mies niitä hankkisi. Tuskin kokonaan yksin aina kuitenkaan. Mutta tosiasia nyt vaan on, että jos asutaan yhteistä kotia ja taloutta niin asumiseen, puutarhaan ja autoon jne. Menee rahaa. Tämä on sen suurempituloisen huomioitava, että hänen on todennäköisesti osallistuttava isommalla panoksella jos näitä asioita elämäänsä haluaa. Itse en pienituloisena voi pitää autoa eikä sitä minulla yksineläjänä silloin myöskään ole. Mutta jos asuisin miehen kanssa yhdessä ja hänellä olisi jo ennenkin varaa pitää auto niin se olisi hänen päätöksensä. Tietäessään minun pienituloisuuteni hän on tavallaan silloin varautunut, että autokulut jäävät isommaksi osaksi hänen kontolleen. Mutta silti ei olisi oikein muista pienemmistä, kuitenkin yhteiseen elämään liittyvistä asioista ja yhdessä käytettävistä välttämättömyyksistä ei ole oikein pienituloisemman maksaa 50/50.
Kun tuloerot ovat suuret, reiluinta on et menot menee suhteessa tuloihin. Mut tässä on se omituisuus. Toiset maksavat 50-50, vaikka elintaso on sen suurempituloisen mukainen. Harva varakas haluaa elää "köyhästi".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen varakas mies ja aivan mielelläni maksan vaimolle oikeastaan kaiken. Mitä iloa siitä rahasta yksin olisi? Paljon mukavampaa lähteä vaimon kanssa reissuun ja syömään kuin yksin. Meillä on hauskaa yhdessä.
Kuinkahan usein rikkaasta naisesta köyhän miehen elättäminen tuntuisi mukavalta?
Mitä väliä, vaikkei kenestäkään naisesta? Jos joku rikas mies on sujut sen kanssa, että maksaa köyhän vaimonsa menot, se ei ole sinulta pois eikä edellytä, että ryhdenkään ikkaan vaimon pitäisi toimia samoin. Kyseinen rikas mies tekee mitä tekee omasta halustaan.
Olen itse todennut, että elintasojen täytyy jollain tasolla kohdata silloinkin, kun asutaan erillään ja molemmilla omat rahat. Keskiluokkaistenkin varallisuus voi olla hyvin erilainen (toisella velaton asunto, mökki, sijoituksia jne. ja toisella iso asuntolaina tai vain toisella lapsia elätettävänä jne). Varallisuuserot eivät niin haittaa, jos elämäntyylit ja asiat, joita halutaan tehdä yhdessä, kohtaavat. Mutta eihän siitä pidemmän päälle mitään tule, jos toisella ei ole varaa asioihin, jotka ovat toiselle arkisia.